1.1.1 Mastotyypit
Mastot toimivat erilaisten antennilaittei-den sijoittamispaikkana. Näitä ovat ra-dio- ja tv-toiminnan, matkapuhelinverk-kojen ja kiinteän puhelinverkon anten-nit sekä erillis- ja suljettujen verkkojen antennit. Maston tehtävä asettaa sen ul-konäölle, korkeudelle ja sijainnille vaati-muksia. Ulkonäkö määräytyy pääosin
teknisten vaatimusten mukaan. Verkko-suunnittelu ja tuleva käyttötarve mää-rittävät korkeuden ja sijainnin. Ne ovat mastoa ympäröivään maisemaan kohdis-tuvien vaikutusten kannalta oleellisia piirteitä.
Sijaintivaihtoehtojen rinnalla tar-kastellaan jo verkkosuunnitteluvaihees-sa vaihtoehtoisia rakentamistaparatkai-suja, joilla maisemavaikutuksiin on mah-dollista vaikuttaa. Näitä voivat olla esi-merkiksi olemassa olevan maston korot-taminen, korkean maston korvaaminen
Kuva 1. Erilaisia mastotyyppejä mittakaavallisessa vertailussa. Piirros Emilia Weckman.
Suomessa
useammalla matalalla mastolla, masto-tyypin valinta tai antennilaitteen sijoit-taminen olemassa oleviin rakennuksiin tai rakenteisiin.
Mastoja on useita eri tyyppejä ja ko-koja. Päätyyppeinä ovat harustetut eli vai-jereilla tuetut mastot sekä vapaasti sei-sovat mastot.
Harustettuja mastotyyppejä ovat muun muassa poikkileikkaukseltaan kol-mionmuotoiset ristikkomastot. Suurin osa harustetuista mastoista on 70-100 metriä korkeita.
Vapaasti seisovat mastot ovat alas-päin leveneviä, poikkileikkaukseltaan joko kolmion- tai neliönmuotoisia ristik-komastoja tai sitten putkimaisia masto-ja, ns. antennipylväitä. Vapaasti seisovat ristikkomastot ovat yleensä korkeudel-taan 30-60 metriä. Antennipylväiden kor-keus vaihtelee 15-40 metriin. Rakennuk-sen katolle sijoitettavat antennipylväät ovat muutamia metrejä korkeita.
Runko-osaltaan tasalevyinen harus-tettu ristikkomasto on sirompi kuin va-paasti seisova alaspäin levenevä ristik-komasto. Matala putkimainen antenni-pylväs on ulkonäöltään huomaamatto-min mastotyyppi. Mataluudesta johtuen niihin sijoitettujen antennilaitteiden peit-toalue on rajatumpi kuin korkeampiin ristikkomastoihin sijoitettujen antenni-en. Siten antennipylväitä on rakennetta-va tiheämmin.
1.1.2 Maston väritys ja valaistus
Ilmailulaitos määrää korkeiden masto-jen värityksen ja valaistuksen. Ilmailu-asetuksen (1§ 118/96) mukaisesti raken-tajan on pyydettävä Ilmailulaitokselta lausunto maston rakentamisesta. Lau-suntoa ei tarvitse pyytää, mikäli maston korkeus on korkeintaan 30 metriä ja se ei sijaitse lentopaikan läheisyydessä.
Lentoesteiksi katsottavat maanpin-nasta yli 30 metrin korkeuteen ulottuvat kohteet tulee varustaa tarvittaessa len-toestemerkinnöin. Tarve merkitsemiseen riippuu maston korkeuden ohella sen etäisyydestä lentopaikkaan. Ilmailulai-toksen nykyisten vaatimusten mukaan yli 45 metriä korkeat lentopaikan kiertolä-hestymisalueella (noin 10 km säteellä
len-toaseman tai varalaskupaikan kiitora-dasta) sijaitsevat mastot tulee merkitä va-loin ja maalauksin. Muilla alueilla tulee merkitä yli 70 metriä korkeat mastot.
Aikaisemmin pääsääntöisesti kaikki yli 30 metriä korkeat mastot varustettiin lentoestemerkinnöin. Tämän vuoksi ma-talampia valaistuja ja maalattuja masto-ja on vielä paljon.
Lentoestemaalaus toteutetaan Il-mailulaitoksen määräämillä värisävyil-lä (puna-oranssi ja valkoinen) vuorotte-lemalla kyseisiä värejä tasavälein koko maston korkeudella. Määrätty valon väri on yleisimmin punainen ja maston kor-keudesta riippuen joko jatkuvaa tai vilk-kuvaa tyyppiä. Myös valojen sijoitus-paikka, valokeilan kulma sekä valovoi-makkuus on määrätty Ilmailulaitoksen ohjeissa.
Mikäli lentoestemerkintöjä ei tarvi-ta, jätetään maston pinta useimmiten maalaamattomaksi. Sinkitty pinta on aluksi vaalean harmaa, mutta tummuu ajan kuluessa.
Kuva 2. Korkeiden sekä lähellä lentopaikkaa sijaitsevien mastojen punavalkoisen värityk-sen määrää Ilmailulaitos. Kuva Leena Lusa.
1.1.3 Maston lähiympäristöön sijoittuvat rakenteet
Mastojen lähiympäristöön sijoitetaan antennilaitteiden käytön vaatimia raken-teita. Mastojen rakentaminen ja mastos-sa sijaitsevien antennilaitteiden huolta-minen vaatii tieyhteyden. Lisäksi tarvi-taan liityntä sähkönjakeluverkkoon.
Mastoa ympäröi myös huoltotoiminnan mahdollistava piha-alue. Piha-alueella on laitetila, joka sisältää tukiasema- ja kiinteistötekniset laitteet. Tukiasemalait-teet voidaan sijoittaa myös ns. ulkotuki-asemaan noin 80 x 90 x 200 cm suurui-seen metallivaippaisuurui-seen laatikkoon, joka voi palvella vain yhtä teleyritystä.
Kuva 3. Maston lähiym-päristöön liittyvät raken-teet. Kuva Silja Suominen.
MASTO
1.1.4 Maston ja antenni-laitteiden tekniset sijoittamisedellytykset
Maston sijoittamispaikan määrittämis-tä ohjaavat erilaiset myös teknistaloudel-liset tekijät, kuten maston etäisyys käyt-täjistä, alueella sijaitsevien muiden mas-tojen sijainti, tiedonsiirtoyhteyden tamismahdollisuudet sekä maston raken-tamiskustannukset . Nykytekniikka vaa-tii antennilaitteiden sijoittamisen puus-ton tai muun vaimennusta aiheuttavan katveen yläpuolelle, josta radioaaltojen esteetön eteneminen on mahdollista.
Harustettu masto vaatii suuremman rakennuspaikan kuin vapaasti seisova masto tai antennipylväs. Taajamissa an-tennilaitteet ja tukiasemat voidaan sijoit-taa rakennuksiin tai sopiviin rakennel-miin. Taajamissa on myös huollon ja eri laitteiden energiansaannin kannalta tar-peellinen infrastruktuuri.
Antennilaitteiden liittämistä ole-massa oleviin rakenteisiin on tutkittu niin haja-asutus- kuin kaupunkialueillakin.
Harvaan asutuilla alueilla antennit voi-daan liittää esimerkiksi voimajohtopyl-väisiin sekä junaratoihin liittyvään ra-tainfrastruktuuriin. Kaupunkiympäris-tössä antennilaitteet voidaan yhdistää osaksi kadunkalusteita ja -varusteita.
1.1.5 Maston näkyvyys
Maston näkyvyyteen vaikuttavat ilman selkeys ja valo-olosuhteet sekä ympäröi-vän maisema- tai kaupunkitilan ominai-suuksiin liittyvät tekijät, kuten maaston, kasvillisuuden ja rakennusten aiheutta-ma katvevaikutus. Lisäksi näkyvyyteen maisemassa vaikuttavat maston ulko-muotoon, kuten korkeuteen ja rakentei-den kokoon sekä väritykseen liittyvät te-kijät. Myös maston lähiympäristössä jaitsevien rakenteiden ulkonäöllä ja si-jainnilla on merkitystä näkyvyyden kan-nalta.
Mastojen lukumäärällä sekä niiden sijainnilla maisemassa on myös merki-tystä mastojen havaitsemiseen. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa peittävyys näkökentässä sekä maiseman ja maston välille syntyvät maston näkyvyyttä ko-rostavat asetelmat, kuten esimerkiksi maston sijoittuminen rajatun näkymälin-jan päätteeseen tai korkeimman maas-tonmuodon huipulle.
Avoimessa maisemassa selkeällä säällä maston voi erottaa useiden kilo-metrien etäisyydelle. Pimeällä korkeat lentoestevaloin varustetut mastot näky-vät jopa paremmin kuin valoisaan ai-kaan.