Sälinkään kylän maisemanhoito- ja maankäyttösuunnitelma : Osa 1/2 · DIGI

146

SÄLINKÄÄN KYLÄN

MAISEMANHOITO-

^JA

MAANKÄYTTÖSUUNNITELMA

Kaisa Linnasalo

Uudenmaanympäristökeskus Helsinki 2004

historiaII) ja

sivulla

45(Nissinen 2003).

Kartat: ^© Maanmittauslaitos,

lupa

nro 7/MYY/04

© GenimapOy, L 4659/02

Tekijätovat vastuussajulkaisunsisällöstä eikä

siihen

voida vedota Uudenmaan ympäristökeskuksen

virallisena kannanottona.

Julkaisutilaukset:

Uudenmaan ympäristökeskus ^/

tiedotus

PL 36, 00521 HELSINKI

puh.

020 490 101 fax 020 490 3200

e-mail: kirjaamo.uus@ymparisto.fi ISBN 952-463-065-6(nid.) ISSN 1238-7185

Painopaikka:

Edita Prima Oy, Helsinki 2004

SISÄLLYSLUETTELO

sivu

1 JOHDANTO 5

1.1 Tavoitteet

6

1.2 Sisältö pääpiirteittäin

ja^työn

kulku 7

1.3

^Käytetyt

termit 8

2 KOHDEALUEEN KUVAUS 9

2.1

Sijainti

9

2.2 Suurmaisemarakenne 10

2.3

Luonnonympäristö

Sälinkäällä 11

2.3.1 Kallioperä

11

2.3.2

^Maaperä

11

2.3.3

Topografia

12

2.3.4

^Vesistö: pinta-ja pohjavedet 12

2.3.5 Ilmasto 14

2.3.6

Kasvillisuus, metsät jasuot

16

2.3.7 Eläimistö 18

2.4 Maiseman kulttuurihistoriaa Sälinkäällä 19

2.4.1 Esihistoriallinen aika Sälinkäällä

ja

lähiseuduilla

- pyynti- ja

eräkulttuurin aika 19

2.4.2 Kaskiviljelystä sarkajakoon^-Sälinkää 1400-luvulta 1600-luvulle 19

2.4.3 1700-luku^-sarkajaosta isoonjakoon ²¹

2.4.4

1800-luku

^-

kartanokausi

^ja

kasvava maatalous

²²

2.4.5 1900-luvun alku

^-

torppareista itsenäisiksi

viljelijöiksi

28 2.4.6 1900-luvun loppu

^-

kasvava

kylä asuinympäristönä

30

3 NYKYTILASTA JA TULEVAISUUDENNÄKYMISTÄ 34

3.1 Kaavoitustilanne

jamuu

rakentamisen

ohjaus

34

3.2

^Väestö 35

3.3 Asuminen

36

3.4

Palvelut 37

3.5 Elinkeinotoiminta

³⁸

3.5.1 Maatalous 39

3.5.2

Metsätalous

40

3.6 Liikenne

⁴⁰

3.7 Tekninen huolto

⁴¹

3.7.1 Vesihuolto

41

3.8

Virkistys ja

vapaa-aika

43

3.8.1 Kylätoiminta 44

3.9 Kilpijärvi jamuu

vesistö

45

3.10 Luonnon

ympäristön^arvoja

46

3.11 Kulttuuriympäristön arvoja^-

historian

jälkiä ⁴⁹

4

MAISEMANHOITO-JA

MAANKÄYTTÖSUUNNITELMA 51 4.1 Sälinkään maisemarakenne:

maisemanhoidon

ja maankäytön

pääperiaatteet 51

4.2

Sälinkään

kylän maankäyttö- ja

maisemanhoitosuunnitelma 57

4.2.1

Osa-aluekuvaukset

62

1

Sälinkään

kyläkeskuksen

alue 62

2 Vähäkylän

peltoaukea 79

3Kilpijärven

itärannan

ja

Heiskonsuon alue

88

4Koverojärven

peltoaukea 96

5 Välisuon peltoaukea 102

6

Karhuaronojan ja Pieponojan

selännealue 108

7

Järvikulmanpeltoalue

114

8 Sarkasuon peltoalue 122

9

Kilpiojan

laakso

ja

Järvenpään ranta-alue

¹²⁸

10

Kilpijärven

rantamaisema

134

4.3

Miljöötaulukot^/ yleiset maankäyttö- ja maisemanhoito-ohjeet 142

4.4 Ohjeita

rakentamisesta

ja

pihapiireistä 162

4.5

Johtopäätöksiä

₁₆₆

4.5.1

Rakentamisen

^ohjaus

suunnitelmassa

166

4.5.2

Suunnitelman

toteuttaminen

169

5 YHTEENVETO

169

6

KIRJALLISUUS JA

LÄHTEET 171

LIITTEET;

Liite 1. Kasvillisuuslista

176

Liite

^{2. Asukas}kysely ^Sälinkäänkylän

asukkaille

^-

tulokset 178

Liite

^3.

Ote Mäntsälän osoitekartasta

183

KUVAILULEHTI 185

PRESENTATIONSBLAD

186

1 JOHDANTO

Kohdealueena työssäni on

Sälinkään

kylä. joka sijaitsee

Mäntsälän kunnassa Uudella-

maalla.

Sälinkään

kylä sijaitsee^kauniilla

paikalla

Kilpijärven

rannalla.

Kylä ^on

vireä

ja

kulttuurihistoriallisesti

kiinnostava. Kylätoiminta ^{on aktiivista} ja

palvelut

ovat säilyneet

kohtuullisen

hyvin kylällä. Kylä nykymuodossaan on

kasvanut

vanhan Sälinkään

karta-

nonympärille.

Alun

perin

tutustuin

Sälinkääseen

vuonna 2000 tehdessäni Uudenmaan ympäristökes- kuksessa suojavyöhykkeiden ja

maisemanhoidon

yleissuunnitelmaa Mustijoen vesistö- alueelle, johon myös

Kilpi

järvi

valuma-alueineen

kuuluu. Jo tuolloinkiinnitin huomioni Sälinkään omaleimaisuuteen, jostaovat esimerkkejä: kyläkeskuksen tiiviys, mylly kes- keisenä maamerkkinä tienristeyksessä, ^kartano

puistoineen

Kilpijärven rannalla, järvi

pilkottamassa

puiden takana, Vähäkylän maatilamiljöö idyllisine kyläteineen ja kylän

vaiherikas

^historia.

Vaikka

Sälinkään asukasluku _{on pysynyt}

viime

vuosina

melko

muuttumattomana,niin koko Mäntsälän kunnassa on ollut selvää väestön kasvua.

Muuttoliike

^on tuonut kun- taan

asukkaita

mm.

pääkaupunkiseudulta.

Hyvät liikenneyhteydet, halu asua edulli- semmin ja ^toisaalta

hakeutuminen

maaseutumaiseen ympäristöön

lienevät

Mäntsälän vetovoimatekijöitä.

Tulevaisuudessa

onkin oletettavaa, että osa tästä muuttoliikkeestä suuntautuu myös Sälinkäälle. Etenkin uuden Kerava-Uahti

oikoradan

valmistuttua kul-

kumahdollisuudet monipuolistuvat.

Tulevalle Mäntsälän asemalle

Sälinkäältä

on vain kymmenen

kilometriä. Helsinkiin

ajaanykyisellään autolla alle

tunnissa.

Diplomityössäni halusin tutkia maankäytön suunnittelun ja maisemanhoidon keinojen yhdistämistä kyläympäristön

kehittämiseksi. Sälinkään

^kylä

sopi

tähän hyvin, sillä alue on

kaavoitustarpeessa

_jaMäntsälän kunnalla on pieniä maa-alueita kylässä. Lisäksi ky-

läläiset

ovat jo ^tehneet jonkin verran

maisemanhoitotöitä

ja aloittaneet toimia järven vedenlaadun parantamiseksi. Pääosa maankäyttö- ja

maisemanhoitosuunnitelmasta

on tarkasteltu osayleiskaavatasolla. ^Tarkempia

hoito-

ja käyttöehdotuksia olen laatinut

esimerkkikohteista

ja erityiskohteista.

Maankäyttö- ja

maisemanhoitosuunnitelman tavoitteena

on vahvistaa

Sälinkään

kylän elinkykyä ja lisätä asukkaiden viihtyvyyttä.

Suunnitelmalla

pyritään ohjaamaan kylän maankäyttöä kestävällä tavalla maisemaa, luonnonympäristöä ^ja kulttuuriympäristöä, kunnioittavasti.

Yhteistyötahoina työssäni _ovat olleet Sälinkään kyläläiset ja

Sälinkään kartanoseuran

kylätoimintaryhmä sekä Mäntsälän kunta. Työskentelymahdollisuuden on tarjonnut Uudenmaanympäristökeskus, jonka monistesarjassatyö julkaistaan. Työ toimii pohjana varsinaiselle osayleiskaavoitukselle sekä apuna ja

ehdotuksina

^kylän maisemanhoitoky- symyksissä.

1.1 Tavoitteet

Sälinkään kylän

maisemanhoito-

ja maankäyttösuunnitelman ensisijaisena

tavoitteena

on viihtyisä ja

elinvoimainen

kyläympäristö.

Tähän päästäkseen

^{on otettava}

huomioon paikallisen maiseman

luonnonympäristö ja

kulttuurihistoria sekä niissä tapahtuvat

pro-

sessit

ja^{muutokset,arvot} ja ongelmat

sekä tulevaisuuden

^näkymät.

Asukkaiden

viihtyvyyden

lisääminen

ja kylän elinkyvyn säilyttäminen

Elinkyvyn säilyttämiseksi

suunnitelmassa paneudutaan etenkin

^{asumiseen, myös}

uudel- le rakentamiselle potentiaalisiin alueisiin. Riittävä

asukaspohja^takaa

palveluiden

säily-

misen

kylällä. Kylän elinkykyyn

vaikuttavat

^myöselinkeinojen

toimintamahdollisuudet.

Laaja ja näkyväosa kylämaisemastaon perustuotannon aluetta, maa-ja

metsätalousalu-

eita.

Näiden

ja

muidenkin

tuotantomuotojen ekologisesti ^kestävä

toiminta mahdollistaa tulevaisuudessakin elinvoimaa

kylälle.

Hoidettu

elinympäristö

lisää

viihtyisyyttä.

Maisemanhoitosuunnitelmassa

pyritään

kat-

tavasti

käsittelemään

kyläympäristön

erilaisten osien hoitoa.

Virkistyskäytön

huomi- oonottaminen niin rakennetussa

ympäristössä

kuin

^myös kylän

lähialueilla

peltojen

lai- doilla

ja

metsissä lisää mahdollisuuksia liikkua

ja

nauttia hoidetusta

kyläympäristöstä.

Maiseman, kulttuuriympäristön ja luonnonympäristön ominaisuuksien vahvista- minen, niiden arvojen ja keskinäisen tasapainon säilyttäminen

Luonnonympäristössä

tapahtuneet muutokset

ja jatkuvat

luonnonprosessit

ovat

luoneet

perustan maisemalle,

erilaisille

ympäristöille: kalliomäille, soraharjuille,

tasaisille savi-

koille, soille ja järvialtaille. Ihminen on käyttänyt luonnon edellytyksiä hyväkseen ja aikojen^{kuluessa muovannut}

maiseman

nykyisenlaiseksi, ^metsien, peltojen ja

asutuksen muodostamaksi mosaiikiksi.

Luonnon- ja kulttuuriympäristön vaihtelevuus,

monimuotoisuus

on rikkaus, jota

tulee

vaalia. Maiseman

ominaispiirteet

ja luonnonympäristön

prosessit

huomioonottavalla suunnittelulla, ohjeistuksella ja

toiminnalla mahdollistetaan maiseman

ekologisen^tasa-

painon

säilyminen ja maankäyttö

muutoksia kestävällä tavalla.

Maankäyttö- ja

maise- manhoitosuunnitelmassa luonnon-

ja kulttuuriympäristön

ominaisuuksia

pyritään

vah- vistamaan

ja

tukemaan

ja

niiden keskinäistä tasapainoa

säilyttämään.

Suunnitelma-alueen luonnon- ja kulttuuriympäristön arvokohteet ja erityispiirteet ^on pyritty

kartoittamaan kattavasti.

^Ne

toimivat tärkeinä paikallisidentiteettiä luovina

^teki- jöinä.

Niiden

säilyttämiseen^ja

hoitamiseen suunnitelmassa

annetaanohjeita.

1.2 Sisältöjä työn kulku pääpiirteissään

Työn

aloittavat

yleispiirteiset

kuvaukset suunnittelualueesta. Kuvaukset käsittelevät luonnon olosuhteiden

ja ihmisen vaikutusta Sälinkään

maiseman

muotoutumiseen ny- kyisenlaiseksi. ^{Nämä antavat}

tarpeellisen

pohjan

suunnittelulle.

Kokonaiskäsityksen

saamiseksi kuvataan tarvittaessa

^myös

lähialueita. Lähdemateriaalina

^on käytetty pää- asiassa

erilaisia

kartta-aineistoja, paikkatietoaineistoja ja

Mäntsälän historiikkia.

Yleispiirteisiä kuvauksia

seuraa

suunnitelmaan vaikuttavien eri aihepiirien,

^{mm. maan-} käytön

eri

muotojen,

tarkastelu. Näistä aiheista tarkastellaan

nykytilaa ja

tarpeita Sälin- käällä sekä tulevaisuuden

kehityssuuntia.

Lähdeaineistona

ovat

etenkin Mäntsälän kun-

nan ja

Uudenmaan maakunnan

selvitykset,

suunnitelmat

ja strategiat

sekä Sälinkäällä

laadittukyläsuunnitelma.

Varsinainen suunnitelma

jakautuu

eri tasoilla tarkasteltuihin osiin. Maisemarakenteeseen

perustuen

esitellään maisemanhoidon

ja^maan- käytön

pääperiaatteet

koko

Sälinkään rekisteri-

kylän laajuisella alueella. Suunnitelman tämä osa

ulottuu

myös jossain

määrin Sälinkään

naapurikylien

alueille. Yleiset

miljöötyypeit- täin jaetut maisemanhoito-ja maankäyttöohjeet

liittyvät

tarkempaan

tarkasteluun

varsinaisella

suunnittelualueella.

Sälinkään

kyläkeskuksen jasen

lähialueen sisältävä varsinainen suunnit-

telualue on jaettu osa-alueisiin, jotka

helpotta-

vatkohteiden

paikantamista.

Kuva 1. Suunnittelualue

Kustakin osa-alueestaonlaadittukuvaukset, joissa

käsitellään

^osa-alueen miljöötyyppe- jä,arvoja ja ongelmia ^sekäannetaan

toimenpide-ehdotuksia maisemanhoitoa

ja maan- käyttöä varten.Kuvaukset liittyvät^vastaavia aihepiirejä

käsitteleviin karttoihin. Kartto-

jen merkintöjen yleispiirteiset selitykset löytyvätsuoraan miljöötyyppien yleisistä^hoito- ja maankäyttöohjeista.

Suunnitelman lopuksi esitellään

^myös ohjeistukset

eri aihepii-

reistä, kuten rakentamisesta,

pihapiireistä

ja

kasvillisuudesta.

Suunnittelun eri vaiheissa olen keskustellut

Mäntsälän kunnan

kaavoituksesta vastaavi-

en ja ^Sälinkään kylätoimintaryhmän

kanssa. Suunnitteluun

on liittynyt asukaskysely

syksyllä

2002

ja

asukastilaisuus keväällä 2003.

Asukaskyselyjä yhteenveto

vastauksista

on suunnitelman

lopussa liitteenä. Maastoinventoinnit tein alueeltapääosin kesällä 2002

ja

niitä

täydentäviäkäyntejä tein vuoden 2003 jakevään 2004 aikana.Kertyneestä ^valo-

kuvamateriaalista

on

koostettu erillinenkuva-CD.

1.3 Käytetyt termit

Maisema

"

ympäristökokonaisuus, joka^on geomorfologisen, ekologisen ja

kulttuurihistoriallisen

kehityksen tulos." (Rautamäki-Paunila 1982)

Kulttuurimaisema

"

ihmisen

käyttämä, hoitama, ^muuttama

tai

rakentama fyysinen ympäristö, jonka

mai-

semakuvassa em.

toiminnan

jälkiäon näkyvissä.

Käsite ei

sisällä arvovarausta." (Rau- tamäki 1990)

Maisemarakenne

"

maastorakenteen sekä siinä toimivien

luonnonprosessien

ja

kulttuuriprosessien

muo- dostama dynaaminen kokonaisuus, jonka

perusosia

ovat maa- ja

kallioperä,

ilmasto, vesi,

elollinen

luonto ja kulttuurisysteemi. ^" (Rautamäki-Paunila 1982)

Maisemakuva

"

maisemarakenteen silmin havaittava ilmiasu." (Rautamäki 1989) Arkikielessä maise- masta

puhuttaessa

tarkoitetaan usein

maisemakuvaa.

Maisematila

"

yhden ^tai useamman maisematekijän muodostama, kolmiulotteisesti hahmotettava tilamuoto."(Rautamäki-Paunila 1982)

Kuva 2. Peltomaisemaa Sälinkäältä, Vähäkylä

2 KOHDEALUEEN KUVAUS 2.1 Sijainti

Sälinkään

kylä sijaitsee

Mäntsälän kunnassa. Uudenmaan maakunnassa.

Kylä sijaitsee

noin 10 kilometriä Mäntsälän

kirkonkylästä

luoteeseen. Lähimmät

kaupungit ovat

Mäntsälän länsipuoliset

Riihimäki, Hyvinkää ja

Järvenpää. Helsinkiin Mäntsälästä

on

noin 60

ja^Lahteen

noin 45 kilometriä

(http://www.mantsala.fi).

Kuva 3. Sälinkään kylän sijainti

Sälinkään

rekisterikylä on laaja, ⁷³

km". Varsinainen tarkemman

suunnittelun alue kä-

sittää

kylän

keskeisimmän

osan, nykyisen kyläkeskusta!! ympäristön, jokaon laajuudel-

taan noin 30 km^2.

Suunnittelualueen eteläosassa

on

Soukkien

kylää ja Pohjoisessa

Sul-

kavan kylänreunaa sekä luoteessaHausjärven^kuntaan

kuuluvaa Kilpelänkulmaa.

Sälinkään kylän keskustaajamassa on

asukkaita noin

250. Kyläkeskustaa ympäröivillä haja-asutusalueilla

Kaanaassa

ja Suojärvellä asuu

lisäksi noin

⁴⁵⁰

henkeä. Sälinkään

kaakkoisosan

eli Lukon alueen

asukkaat puolestaan lasketaan tilastollisesti Soukkien

kylään. (Sälinkään kyläsuunnitelma ^{1999.) Asukkaiden}

kokonaismäärän

arvellaan

ole-

van noin 800 henkeä.

2.2 Suurmaisemarakenne

Mäntsälä

ja

sitä

myöten ^Sälinkää, suunnittelun kohdealue, kuuluvat

valtakunnallisen

maisema-aluejaon^mukaisesti

eteläisen

rantamaan pohjoisosiin,

vesistöalueensa latvoille

eteläiselle viljelyseudulle (Maisema-aluetyöryhmä ^1993).

Niinpä

laajat

selännealueet

käsittävät suurimman osan

suurmaisemaa.

^Sälinkään kylä sijoittuu Mustijoen

vesistö-

alueen

sisäiselle

vedenjakajalle.

Pääosa

kylästä ^suuntautuu Kilpiojan ja Kilpijärven muodostamaan sivulaaksoon, joka yhtyy Mustijoen

läntiseen

haaraan. Itäinen haara

eli

Mäntsälänjoen ^laakso

kulkee etäällä selännealueen

^takana sijoittuneena voimakkaasti erottuvaan

kallioperän

murroslinjaan.

Sälinkään halki kulkee luode-kaakkosuuntainen rikkonainen harjujakso, jokaon ollut luonteva

kulkureitti

jo

pitkään

etenkin Porvooseen

päin.

Mäntsälän kirkonkylä ^Sälin- käältä kaakkoon onkin sijoittunut maiseman luonnolliseen solmukohtaan harjun ja joen risteykseen. Alueen maisema on eteläiselleviljelyseudulle tyypillisesti

pienipiirteistä

ja vaihtelevaa.

MERKINNÄT

DU

Harjuselänne Päävaluma-alueen raja

ITTTI ^Selänne /%/ Valuma-alueen raja

.Laakson jaselänteen välinen

] -u ^..

■

^{-u i SM Vesistö}

1 1 vaihettumisvyohyke

O

Maiseman solmukohta

E 3 Laakso

^{/V Tiestö Sälinkään raja}

Kuva 3. Suurmaisemarakenne

2.3 Luonnonympäristö Sälinkäällä

2.3.1 Kallioperä

Sälinkään alue

on

kallioperältään vaihteleva.

Laajimmat

alueet

ovat mikrokliinigraniit-

tia.

Kilpijärven ympäristössä

kallioperän

kivilajeja ovat gabro ja

dioriitti.

Lounas-

koillissuuntaisesti

^Kaanaasta Saikarinjärvien ympäristöön on sijoittunut

liuskekivicn

vyöhyke. (Kukkonen 1996.)

Sälinkään kallioperässä ei ole selvästi

^erottuviamurroslaaksoja (Erviö 1978).

Sen

sijaan savikoiden täyttämiä

kapeita kallioperän

ruhjevyöhykkeitä ^{alueella on}

havaittavissa.

Esimerkiksi

Mustijoki ^on

hakeutunut luode-kaakkosuuntaiseen

ruhjeeseen. ^Kaanaan laajojen

savikoiden kohdalla kallioperään

^on

kulunut

syvä

painanne.

(Kukkonen 1996.)

2.3.2 Maaperä

Maalajeista

suunnittelualueella

esiintyy

eniten

savea jamoreenia. Moreenista valtaosa on jäätikön

kerrostamaa

muutaman metrin

paksuista

pohjamoreenia.

Jäätikön

reunaan

sulamisvaiheessa kasaantuneesta moreeniaineksesta

^on

muodostunut

^mäkiä, pääte- ja reunamoreeneja. Näitä muodostumia ovat mm. Sälinkään pohjoisosassa

Santalan koil-

lispuolella

olevat

kapeaharjanteiset mäet. Harjanteiden lakien louhikot ovat syntyneet

jään

kasaamina

^merestä paljastuneille luodoille, jotkanyt ovat 110-115

metrin korkeu-

della

merenpinnasta.

Kilpijärven ympäristössä esiintyy

muitakin Yoldiameren aikaisia

muinaisrantoja 102-115 metrin

korkeudella. Yoldiameren loppuvaiheessa noin 9000

vuotta sitten, jolloinmeren

pinta oli

yli ^{76 metriä} nykyisen yläpuolella, oli koko Sälin-

kään alue lopulta

paljastunutmeren

alta.

^(Kukkonen 1996, Herlevi-Harja 1991.)

Avokallioita on hyvin ^vähän.

Kallioperään

jääkaudella syntyneitä

luode-kaakko- suuntaisia

uurteita on nähtävillä avokallioilla, kuten Vuotavankallioilla (Kukkonen

1996). Ohuen,

alle

¹

metrin paksuisen moreenipinnan peittämää kalliomaata

on

avokal- lioita

^enemmän.

Kalliomaat

ovat tyypillisimmin

alueen korkeimpia

^kohtia,

kuten

^Ark-

kukallionmäki

^ja

Rippulanmäki,

mutta ne

voivat olla

myös

pienempiä savimaasta ko- hoavia kumpareita.

Pitkä rikkonainen

pohjoisluode-kaakkosuuntainen harjujakso, joka

Sälinkäällä kulkee

Vähäkylästä, Kilpijärven

itärantaa

^myöten Lukonmäelle, on

muodostunut paikalla vir-

ranneesta jäätikköjoesta.Lukonmäki on laaja jäätikköjoen

deltamuodostuma. Se

on

paksuudeltaan paikoin

yli ^{30 m. Mäessä on} jään

aikaansaamia kuoppia

^eli lukkoja.

Pieniä

sora- ja

hiekkamuodostumia

on

Sälinkäällä

myös harjujaksosta

erillään

^mm.

Oitintien varressa ja sen

lähituntumassa. Mäkien liepeillä, esim. Rippulanmäen eteläpuolella,

^on

paikoin karkeaa hietaa mäistä huuhtoutuneina muinaisina rantamuodostumina

savimaan

päällä.

(Herola 1996,

Kukkonen

1996.)

Sälinkään

laaksoalueet

^ovat

Maataloudellisen

maaperäkartan

mukaan

pääasiassa hiesua.

Geologian

tutkimuskeskuksen laatima maaperäkartta osoittaa puolestaan

saven

pääasial-

liseksi

maalajiksi.

Ristiriitaisuutta

selittänevätkarttojen

tarkemmat merkinnät

jamaape- ränäytteiden

luokittelutapa sekä

maa-ainesten

kerrostuneisuus. Maataloudellisessa

maa-

peräkartassa

onmerkitty yhden

metrin paksuinen pintakerros,

joten^hiesun

alla voi olla

savea.

Jääkauden

jälkeen^Baltian jääjärvi

peitti alueen kokonaan.

Meren

pinta oli tuol- loin 130-140 metriä

nykyisen meren

pinnan

yläpuolella (Kukkonen 1996). Nämä glasi-

aalisaviksi tai lustosaviksi kutsutut

jäätikön

sulamisvesien

^tuomat

hienorakeiset

maalajit

kerrostuivat siten

että

kesäisin muodostui hiesuinen

osa ja

talvisin savinen

(Kukkonen

1996, Herlevi-Harja 1991).

Eloperäisiä maita Sälinkäällä

on

melko runsaasti. Humuspitoista multamaata

^on

savi- kerrosten pinnalla

mm. Koverojärven ympäristössä ja

Sarkasuolla. Runsasravinteisia saraturpeisia alueita

on mm. Ruonanojan varressa, Koverojärvellä ja

Välisuolla. Niuk- karavinteista rahkaturvetta

esiintyy ^enemmän Raskinsuolla,

Heiskonsuolla

ja

Hiiden- suolla. Suoalueita ollut aiemmin

^enemmän, mm. nykyään laajana

peltoaukeana oleva Sarkasuo.

Liejumaata on

lähinnä

järvien pohjamaana ja

alavilla rannoilla.

2.3.3

Topografia

Maaston korkeussuhteiden

pohjalla

vaikuttavat kallioperän pinnan muodot. Sälinkäällä

tästä

poikkeaa korkealle kohoava

Lukonharju, joka on jäätikköjokimuodostuma.

Jää-

kauden aikaista

luode-kaakkosuuntautuneisuutta edustaa

^maastossaharjujakso Vähäky- län ja Lukonharjun ^välillä.

Kapeat

savilaaksotovat täyttäneet

kallioperän

ruhjeita (Kuk-

konen

^1996). Topografialtaan^ja

maisemarakenteeltaan

suunnittelualueen länsi-ja

etelä-

osat ovat

alavaa

ja

osin rikkonaista laaksoaluetta

ja ^itä- ja pohjoisosat

pienipiirteistä kumpuilevaa selännealuetta.

Kilpijärven tasoon 78,1

metriä merenpinnan

yläpuolella. Kaanaanjoen

pinta

jää

noin 75

metriin

merenpinnan

yläpuolelle. Sen jaKilpiojan ^varren

pellot

sijoittuvat keskimäärin 75-80 metriä

merenpinnan

yläpuolelle. Kyläkeskustaa ympäröivät

pellot

sijoittuvat ^79-

90 metriä merenpinnan

yläpuolelle jaKoverojärven ympäristössä 86-90 metriä meren-

pinnan

yläpuolelle.

Metsänreunat

sijoittuvat

alueella noin

80-95

metriä merenpinnan

yläpuolelle.

Keskeisillä paikoilla

sijaitsevat

korkeimpien mäkien kuten Arkkukallion-

mäen,

Rippulanmäen, Karhuaronkallion

ja

Lukonmäen

^laet ovat n. 115 metriä meren- pinnan yläpuolella.

Korkein huippu

^on

luoteisen

Siperian

metsäalueen länsireunalla

yli

120 metriä merenpinnan

yläpuolelle

kohoava Kärmemäki.

2.3.4 Vesistö: pinta-ja pohjavedet

Kokonaisuudessaan Sälinkään

kylä

kuuluu

Mustijo- en valuma-alueeseen (783 km^2). Mustijoki

laskee

Porvoossa

Suomenlahteen.

Mustijoki, joka ^näillä

kohdin

tunnetaan myös

nimillä

Kaanaanjoki jaHir- vihaaranjoki,

halkoo Sälinkään

^länsiosaa, Kaanaata.

Suunnittelualueen

sydämessä

oleva

Kilpijärvi

laskee

mutkittelevaaKilpiojaa myöten Mustijokeen. ^Valta- osa

tarkemman suunnittelun alueesta

kuuluu Kilpi- järven

valuma-alueeseen.

Pohjoisessa

vedet

^ohjautu-

vat Sulkavanjokeen ja

lännessä

Mäntsälänjokeen.

Kuva 4. Mustiioenvaluma-alue

MERKINNÄT O 1 2 3 km Hlkalliota

I

^{ilturvetta ja liejua}

□

^{moreenia HBvesistö}

HIIIIIIharjuainesta

I ^{|saveatai hiesua /}A^{v''Salinkää} Kuva 5. Maaperä

Kuva 6. Topografia

Kilpijärvi _on

kooltaan

^2,6

km

^2.

Se

on

rannoiltaan paikoin ruovikoitunut rehevä

ja^mata-

la

järvi.

Järven

keskisyvänne ^onnoin

kaksi metriä

syvyydeltään.

Veden korkeus vaihte- lee

^hieman järvessä.

Tavallisesti

se on 78,0-78,3

metriä merenpinnan

yläpuolella.

Kilpi-

järven

valuma-alue

^{on 22 km2.} Laajin yksittäinen valuma-alue,

noin 9 km

^{2, on} Kilpijär- veenpohjoisesta

laskevalla

Ruonanojalla.(Tuomio ym. 1999,

Nissinen

2003.)

Sälinkään koillisosassa

sijaitsevat

pienet

selännejärvet

Iso-Saikari

ja

Pieni-Saikari sekä isokokoinen

^Suojärvi.

Idässä selännealueella

on

useita pieniä

järviä: Pitkäjärvi,

Vähä-

järvi, Joutsjärvi ja

Kivilampi sekä 1900-luvun keskivaiheilla kuivattu

Koverojärvi.

Sä-

linkään

lounaisosassa

on

lähes umpeenkasvanut

Kotojärvi.

Alueen halki kulkevalla rikkonaisella

harjujaksollaon

useita

pohjavesialueita. ^Tärkein

niistä

on

Lukonmäen alue lounaassa.

Se on

pinta-alaltaan

n. 1,4km^2. Sen antoisuus on

vuorokaudessa

¹⁵⁰⁰m

3.

^{(Kerola 1996.) Saamaan} harjujaksoon liittyvät ^myösKilpijär-

ven itärantaa myötäilevä

Tampinmäeltä

Mattilan tilalle ulottuva

kapea

pohjavesialue ja Vähäkylässä kyläkeskuksesta

luoteeseen

sijaitseva

Mäkelän

pohjavesialue.

Erillisenä

alueena

oleva

Sipilän pohjavesialue^Kaanaassa sijaitsee

kapealla

pitkittäisharjulla

Mus-

tijoen

itäpuolella.

Pohjaveden purkautumispaikkoja

eli lähteitä

esiintyy pohjavesialuei- den

lisäksi paikoin muuallakin Sälinkäällä.

Vedenjakajillaon vettä jonkinverran

pidättäviä

suomaita: Suojärvensuo, Kairassuo, Kirkkosuo, Raskinsuo, Levassuo,

Välisuo

ja

Heiskonsuo sekä useita pieniä soita. Suun-

nittelualueen

^{suot ovat kuitenkin} ojitettuja ^läheskauttaaltaan,

mikä vähentää niiden

^ve- denpidätyskykyä.

2.3.5 Ilmasto

Ilmastoltaan Mäntsälä

^kuuluu

eteläboreaaliseen

vyöhykkeeseen.

Mäntsälän lähialueilla vuoden keskilämpötila

on

noin

^{4,5 0}

C

ja

vuotuinen sademäärä

^on

noin

⁶⁵⁰ mm. Kyl- mintä on

helmikuussa

keskimäärin noin-7,0

°C

_ja

lämpimintä

heinäkuussa noin 16,5 ⁰ C. (Drebs ym. 2002.) Ilmaston on havaittu

olevan

Mäntsälän kohdalla lähiseutuihin, esim. Hämeenlinnaanverrattuna

viileämpi

(Herlevi-Harja 1991).

Valtaosa asutuksesta

on

hakeutunut pienilmastollisesti edullisimpiin paikkoihin. Ete-

lään,

lounaaseen

^antavat rinteet keräävät

eniten

lämpösäteilyä. Savilaaksot keräävät

puolestaan

kylmää ilmaaetenkin, josse ei pääse

vapaasti

virtaamaan, jolloinsyntyy ns.

kylmäilmajärviä. Nämä alueet ovat alttiita

halloille.

(Rautamäki 1989.)Kilpijärvi ^tasaa lämpötiloja järveäympäröivillä

alueilla.

Vallitsevin

tuulen

suunta on lounaasta.

Niinpä

Kilpijärvi

lounais-koillissuuntaisena

päästää tuulen kulkemaan

esteettömästi. Tuulisia

^{ovat myös} Mustijoen jaKilpiojanvar- ren

sekä Sarkasuon

laajat

peltoaukeat.

Maaston

rikkonaisuus

ja

vaihteleva kasvillisuus

suojaavat

Sälinkään

kyläkeskustaa ja Vähäkylää

voimakkailta tuulilta.

Vesistö

lili

Pohjavesialue jasenmuodostumisalue Suoalue

Valuma-alue Maantie /\/saiinkaa

Kuva 7. Pintavedet ja pohjavedet

2.3.6

Kasvillisuus, _metsät ja^suot

Alueen

kasvillisuus

^on kehittynyt hiljalleen jääkauden jälkeen. ^Merestä paljastuneita karuja luotoja^seurasi

maankohoamisen

^myötä

arktinen tundra. Puustosta koivu valtasi alaa ensimmäisenä. Sitä seurasi

^mänty.

Alavat

maat säilyivät

pitkään

luonnonniittyinä tulvien

vuoksi. Painanteet

^ja

matalat

järvet

soistuivat

ajan

kuluessa. Noin 4000-7000

vuotta

sitten

nykyistä

lämpimämmän ilmaston ansiosta rehevissä metsissä kasvoi

run-

saasti

jaloja

lehtipuita. Kivikauden lopulla noin 3000

^vuotta

sitten ilmasto viileni

ja jalot lehtipuut väistyivät

kuusen tieltä.

(Herlevi-Harja 1991,

Sarvas

1991,

Huurre

1995.) Nykyään

Sälinkään

^{metsät ovat}

pääasiassa

mustikkatyypin

kuu- sivaltaista

^metsää.

Aluskasvilli- suudessa

esiintyy

paikoin

run-

saasti

sinivuokkoja.

Sekametsää Sälinkäällä

on

verrattain

paljon,

etenkin rannoilla

ja

asutuksen

läheisyydessä. Mäntyvaltaisia

metsiä

^on

melko vähän.

^Nesijoit-

tuvat tyypillisesti karuille, jyrkil- le mäenrinteille, harjuilletai soil- le. Suunnittelualueella

ei ole

juu-

ri lainkaan puhdasta lehtimetsää.

Sälinkään

metsät sijoittuvat

val- taosin

kylän

reunoille

^länsi-,

koillis-ja

itäosiin.

Kuva 8. Metsää Rinnulanmäellä

Suot

ovat vaihtelevia pääpuulajistoiltaan ja tyypiltään ne ovat etenkin rämeitä (Mäkilä

&

Grundström

1996). Ojittamattomilla alueilla on paikoin myös avointa nevaa (Heikki-

nen 1995).

Runsaiden

ojitusten

takia luonnontilaisia soita ei Sälinkäällä

^enää juuri

ole.

Lähistöllä

sen sijaan sijaitsevat

varsin luonnontilaiset Kilpisuo

ja Isosuo, jotka^kuulu- vatkin soidensuojeluohjelmiin.

Isokokoiset

^{suot ovat} etelärannikolle tyypillisiä ^kermi- keidassoita

eli kohosoita

^{(Mäkilä &}

Grundström

^1996).

Viileähkön ilmaston vuoksi

monet arat

koristekasvit eivät Mäntsälässä

viihdy (Herlevi- Harja 1991).

Kulttuurivaikutus

^onkuitenkin Sälinkäällä huomattava. Maastossaesiintyy

esimerkiksi runsaasti

tuomipihlajaa, jonkakerrotaan levinneen ja villiintyneen

Sälin-

kään kartanon

istutuksista.

Myös tammet ovat

levinneet kartanolta

(Sälinkään kylä-

suunnitelma

^1999).

Muutoinkin

asutus

rehevöittää alueen kasvillisuutta

(Herlevi-Harja

1991).

Erikoisista

^puista

Sälinkäällä Tikkatien varrella Kalkinkosken

^tuntumassa

kasvaa

kapeakasvuista

kuusta, surukuusta(picea ^{abies f.} pendula) (Herlevi-Harja 1991, ^Sälin- kään kyläsuunnitelma 1999).

O 0.5 1 1.5 km

MERKINNÄT:

| mäntyvaltainenmetsä

2

^pelto

H

kuusivaltainen metsä ruovikko

g

lehtipuuvaltainen metsä _| avohakkuu tai

|sekametsä vähäpuustoinenalue

g

mäntyvaltainen suometsä vedet

m

kuusivaltainen suometsä

r

^asutus

j

lehtipuuvaltainen suometsä

7\/

^tiestö

avosuo _f^{K /} Sälinkää

Kuva 9. Kasvillisuus (lähde: maankäyttö-ja puustotulkinta-aineisto)

2.3.7

Eläimistö

Kilpijärvestä ja

Sälinkään

kylän

muista isoista

järvistä pyydettiin haukia, lahnoja, ^ahve- nia ja

särkiä 1700-1800-luvuilla. 1800-luvulla

Kilpijärvi

oli Mäntsälän kalaisimpia

jär-

viä.

^{(Oksanen 1991,}

Lomu

1993.) Kilpijärven nykyinen

kalasto koostuu etenkin särki-

kaloista, joitaon

erittäin

paljon, ja

hauista. Ahvenia

on jonkinverran ja

kiiskiä

hyvin

vähän,(suull.tieto

Sälinkään

kylätoimintaryhmä 28.8.02,

alkuperäinen tieto Petri Savola

2001 Uudenmaanympäristökeskus.)

Sälinkään

metsä-ja

suoalueilla liikkuvat hirvet.

Suurpetoja,

ilvestä

lukuunottamatta, _sen sijaan

ei ole aikoihin havaittu. Pienempiä tavanomaisia luonnonvaraisia

nisäkkäitä,

ku-

ten jäniksiä ja kettuja,

alueella toki

esiintyy.

Saukoista

on tehty havaintojaniinKilpijär-

veltä kuin

Mustijoelta.

Piisami

on Kilpijärveltä hävinnyt, mutta kylän

pienemmillä

jär-

villä niitä

asustaa. Majavat ovat löytäneet hiljattain

tiensä Mäntsälään

Mustijoelle. ^Lii-

to-oravia

on kartoitettu

muutamilta alueilta

Sälinkäältä, mm.

Tikkatien

^varren

metsistä.

(Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistysry. 1988,

Sälinkään

kyläsuunnitelma 1999,

Elo

^&

Blåfield 1999.)

Sälinkään linnusto

on tyypillinen

kotoinen

linnusto, jossa

lisänä

^ovat fasaanit. Kana- danhanhi ja^haikaraovat

tuoreempia tulokkaita. Muuttomatkoillaan

Sälinkäällc,

etenkin

Kotojärvelle ^pysähtyy kurkia, joutsenia, hanhia, alleja,

koskelolta

ja lokkeja. Kotojär-

vellä

pesii

myös

lukuisia

lintulajeja. Kookkaimmasta päästä ovat mm.

kurki

jarus- kosuohaukka. (Sälinkään kyläsuunnitelma 1999, Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistysry.

1988.)

Kotojärvellä on

aktiivisesti tutkittu

perhoslajistoa.

Siellä

^on

havaittu

^mm.

ritariperhosia

sekä useita eri kehrääjä-, kiitäjä- ja yökköslajeja.

Harvinaisista

lajeista ^on

havaittu

^haa- pakiitäjiä ja pajumittareita.(Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistys ry. 1988.)

2.4 Maiseman kulttuurihistoriaa Sälinkäällä

2.4.1 Esihistoriallinen aika

Sälinkäällä

ja lähiseuduilla ^- pyynti- jaeräkulttuurin aika

Suunnittelualueelta Sälinkäältä ei ole

tehty havaintoja

kiinteistä

muinaisjäännöksistä.

Muutoinkin koko Mäntsälän alue

on

ollut varsin

vähälöytöinen, verrattuna

itäisten

naa-

purikuntien Askolan

ja

Pukkilan runsaisiin esihistoriallisen

ajan löytöihin.

Sälinkään

lähistöltä,

etelästä Hirvihaaran

pohjoisosista ja

koillisesta

Suojärven

itäpuolelta

on löy- detty _muutama

vaikeasti

ajoitettava kiviröykkiö, joita^on

kutsuttu

myös

nimellä "lapin- raunio". Hirvihaaran

pohjoisosista on tehty myös

havainto kvartsi louhoksesta

ja "rys-

sänuuneiksi" kutsutuista kivilatomuksista.

Mäntsälän ainoat kivikautisiksi

asuinpaikoik-

si arvioidut jäännökset^on löydetty etelästä Nummisten kylästä ja

koillisesta

Sahajärvel-

tä. Vaikeasti ajoitettavia,ilmeisesti historiallisenajan jäänteitä^{ovat Sälinkään}

eteläpuo- lisen

Kotojärven ^tuntumasta

havaitut vallitusten

jäännökset.(Sarvas 1991,

Museovirasto

2001.)

Kovinkaan tarkasti Mäntsälää ei ole tutkittu, joten

alueella

^saattaa olla hyvinkin vielä löytämättömiä

kohteita. Vaikkei

jäänteitä pysyvästä asutuksesta Sälinkäältä olekaan havaittu,

niin

varmaa

kuitenkin

on, että myös

Sälinkään alueella

on

esihistoriallisina aikoina liikuttu. Tästä kertovat

^muutamat

kivikautiset

irtolöydöt.Kaanaan suunnalta on löydetty tasataltta, jokaedustaa Suomusjärven ^kulttuuria (6500-4200 ^e.a.a.).

Kaunisten

mailta Kilpijärvcn

lounaispäästä

on

puolestaan

löydetty vasarakirveen ja

reikäkirveen

katkelmat, jotka ajoittuvat

kivikauden loppuvaiheille

^{(noin 2500-1500} e.a.a.). (Sarvas 1991.)

Varhaiset asuinpaikat

sijoittuivattavallisimmin

lämpimille

rinteille veden läheisyyteen.

Pääosa

ravinnosta hankittiin kalastuksella

ja metsästyksellä. ^Luonnosta

saatiin

myös keräämällä mm.

kasviravintoa. Varhaisimmat

merkit

maataloudesta

ja karjanhoidosta

Suomessa

ovat

peräisin

kivikauden

lopulta,

mutta se

tuskin

liittyy

Sälinkään alueeseen.

(Huurre 1995.)

Rautakautisten

(500 e.a.a. ^-

1150

j.a.a.) löytöjen vähyys

Uudeltamaalta aivan rannikkoa

lukuun ottamalta on antanut

aihetta

tutkijoiden

päätellä,

että mm.

Mäntsälän alue olisi

ollut tuolloin vailla pysyvää asutusta. Sen sijaanon ^arveltu, että

Mäntsälä olisi toiminut hämäläisten

eränkäyntialueena rautakaudella ja historiallisen ajan

alussa.

Tietoja

iki- vanhoista eräomistuksista

on

olemassa: esim.

vanajalaisella kylällä näytti

olleen

^vielä

1500-luvulla takamaa

Sälinkäällä.

Mustijokea

lienee puolestaan

käytetty

vesireittinä

rannikon jahämäläistenasuinsijojen välillä, kun vettä

aikanaan

^on

ollut

joessa nykyistä

runsaammin.

^(Sarvas 1991, Oksanen 1991, Herlevi-Harja 1991.)

2.4.2 Kaskiviljelystä sarkajakoon^-

Sälinkää

1400-luvulta

1600-luvulle

Maanviljely

lienee aloitettu seudulla

kaskiviljelynä, jolloinasutus ei

ollut vielä

vakiin- tunut. Ennen

kaskenpolttoa

_{täytyi metsän} puustoa

kuivattaa vähintään

kaksi, joskus jopa

10-20 vuotta. (Oksanen 1991.)

Vanhat kaskimaat kasvoivat sittemmin entisten havu-

metsien

sijaan koivikkoina.

Satunnaisista kaskimaista

siirryttiin

kiinteään

viljelykseen japysyvään

asutukseen kes-

kiajalla.

Ensimmäiset Sälinkään

pysyvät

asukkaat lienevät olleet

^Hämeestä

lähteneitä perheitä tai naapuruksia. Varhaisin

kirjallinen ^maininta

Sälinkään

kylästä on

vuodelta 1458. 1500-1600-luvuilla Sälinkään

kylässä taloja ^{oli 8-12} jase

oli taloluvultaan

yksi

Mäntsälän suurimpia

kyliä jo

tuolloin.

(Oksanen 1991.) Kylän

suuri koko

^saattaa hyvin

kertoa

jo

pitkään

jatkuneesta

asutuksesta.

Sälinkään

kylä syntyi

oletettavasti samalle vanhalle

kylätontille, jokaon

nähtävissä vie- lä 1700-luvun

ja

1800-luvun alkupuoliskon kartoissa. Sälinkään

^asutus

oli tuolloin kes-

kittynyt

tiiviiseen

ryhmäkylään

Lukonmäen etelärinteelle

Kotojärven

rannalle.

Nykyään

paikalla

on

Vanhakartanon maita.

Kylän

rintapellot olivat

hyvällä

lämpimällä

ja

kuival- la rinteellä. Talot olivat vielä 1700-luvulle saakka

savupirttejä (Oksanen ^1991).

Aluksi

pihapiirit

ja

läheiset pienet pellot raivattiin

metsiin.

Uusia

taloja syntyi

harvak- seltaan

tilanjakojen myötä, mutta

nekin

sijoittuivat yhteiselle kylätontille

edellisten rin-

nalle.

Asutuksen läheisiä

peltoja

eli koti- tai

rintapeltoja

raivattiin lisää.

Kylän yhteisenä

omistuksena olevia metsiä sai vapaasti kasketa

ja

raivata

^sieltä

lisää peltoa.

(Oksanen

1991.)

Verotussyistä siirryttiin

viimeistään 1500-luvulla

sarkajakoon, jossa

rintapellot

jaettiin talojen

veroluvun mukaisesti

sarkoihin. Sarkajaon

seurauksena kunkin peltolohkon

sar- koja ^tuli viljellä ^samoin ja

samanaikaisesti.

Viljelysmaasta

pidettiin vuosittain noin puolta kesannolla. Rintapellot

^aidattiinkylänaidalla, jonka

ulkopuolelle sai raivata kun- kin

^talon

omia

ulkopeltoja.

Tosin tarvittaessa saatettiin

jakaamyös takamaita, niittyjä ja

metsiä,

kuten kävi Sälinkäällä

vuonna

1659.

(Oksanen 1991.)

1500-luvulla

viljeltiin Sälinkäälläruista, ohraa ja papuja

sekä

jonkin^verran myös kau- raa. Viljat jauhatettiin puromyllyssä, joka tavallisesti oli koko kylän yhteiskäytössä.

Karjan

lantaa

käytettiin viljelysten lannoittamiseen, ^mutta karjamäärien

ollessa pieniä

pystyttiin

lannoittamaan vain

osa

pelloista.

(Oksanen 1991.)

Karja sai paimenen valvonnassa

vapaasti kulkea

aidattujen peltojen

ulkopuolella

kesäi-

sin. Kunnollisten

niittyjen^puuttuessa

Sälinkään

kylän läheisyydestä karjaa

laidunnettiin

järvenrannoilla ja

soilla. Sadon

ja heinänkorjuun jälkeen karja

laskettiin sänkipelloille.

Laidunnuksen ohella metsiä

käytettiin tarvepuun ottoon, kaskeamiseen,

pellon

ja niityn

raivaukseen

^sekä

tervanpolttoon.

Näiden johdosta metsät

olivat varsin huonossa kun-

nossa. (Oksanen 1991.)

Hallinnollisesti

Sälinkää kuului

keskiajalla Porvoon

kihlakuntaan

ja^Porvoon lääniin,

sittemmin

1600-luvulla

Porvoon

hallinto-ja kirkkopitäjään ja

Mäntsälän

neljänneskun-

taan. Vuonna 1585 Mäntsälään rakennettiin

kirkko. Aivan 1600-luvun alussa Sälinkää

päätyi rälssikyläksi,

kun

se oli läänitetty vuonna 1606 Henrik

Wreden perillisille.

^Kar-

tanoa

ei

kylään

kuitenkaan vielä

perustettu.

Kun 1640-luvulla Nummisten

kylään^Mänt-

sälän eteläosaan rakennettiin

^{Frugårdin kartano,}

merkitsi

se

kuitenkin

päivätyösuorituk-

sia

myös sälinkääläisille.(Oksanen 1991.)

2.4.3 1700-luku^-sarkajaosta isoonjakoon

Vuonna

1706 Sälinkään

kylä

sai uuden

emätilan, Vanajan

Harvialan kartanon.

Kylän

tilat olivat

jo

tuolloin

lampuotitiloja. (Oksanen ^1991.)

1700-luvun

^alussa,

alkuaan

vuon- na 1704tehtyjen karttojen mukaan, ^asutus

oli edelleen

sijoittunut

vanhalle

kylätontille.

Peltoja ^oli

raivattu

Kilpijärven rantaa nykyisten

Mattilan

^ja

Salmelan tienoille

ja^Lu-

konmäen itäpuolelle. Lukonmäki

ja sen pohjoispuoliset mm. Niemelän,

Nikkilän

ja Mäntylän nykyiset

tienoot toimivat hevoshakana.

Kilpiojan ja Mustijoen

varsille oli raivattu kapeat

niityt. Niittymaata

oli

^myös Kotojärven

itäranta.

^{(Mäntsälän}

historia

I.)

1700-luvun kuluessa

savupirtit alkoivat

^vähetä kylistä,

kun alettiin rakentaa savupiipul- lisia

taloja.

1820-luvulla

savupirttejä

ei

enää ollut Mäntsälässä lainkaan. Savupirttien

vähetessä

yleistyivät

vähitellen lasi-ikkunat. 1800-luvun alussa torpissakin oli tavalli- sesti niitä kaksi.

(Oksanen 1991.)Talojen ja

torppien pihapiireihin kuuluivat

myös aitat,

saunat janavetat.

Kartanoissa kokeiltiin ensimmäiseksi

^uusia

maatalouden

ja puutarhaviljelyn

uusia

me-

netelmiä

ja viljelykasveja.

Kartanoista

^ne

vähitellen levisivät torppareiden

ja

talonpoiki-

en käyttöön.

Mäntsälässä

mm.

kiimaisten kartanon

omistaja ^Hans

Henrik

Stjernvall sekäerityisesti

Nummisten

^Frugårdin

kartanon

omistajasuku

Nordenskiöldit olivat

^maa- talouden

uudistusten

edelläkävijöitä. Frugårdissakokeiltiin ^mm.perunanviljelyä^niinkin

aikaisinkuin

vuonna 1749ja5-vuoroviljelyä (kesanto,ruis, ohra, rehuvima,

ruis

ja^kier-

to

alkaa

^alusta)

1800-luvun alussa.

(Oksanen 1991.)

Maatalouden tehostumiseksi ja uusien menetelmien edistämiseksi 1700-luvun

lopulla toteutettiin

^isojaot. Isojaolla pyrittiin saamaan kullekin talolle mahdollisimman yhtenäi- set omat pelto-ja

metsälohkot. Sälinkäällä

jako

päästiin aloittamaan

vuonna

1799. En-

nen isojakoa ^vuonna 1790 Sälinkäällä

peltoa oli

^n.

100 hehtaaria

ja niittyä

300 hehtaa-

ria. (Oksanen 1991,Lomu 1993).

Isojako

innosti

perustamaan

sekä

uudistiloja isojaon

erottamille

kylien

liikamaille

että

torppia.

Saman

aikaisesti 1700-luvun lopussa, kun torppien

määrä kohosi,

ilmaantuivat

kyliin myös maattoman väestön

mäkituvat

ja muonatorpat.

Näitä rakennettiin

kylien yhteismaille.

Tilaton

^väestö ns. itselliset saattoivat vielä kasketa 1700-luvullakylän yh-

teisiä metsiä. Sälinkäälle

perustettiin

ensimmäinen

^torppa 1750-luvulla. Vuonna 1804

Sälinkäällä oli

tiloja yhteensä ¹⁵ ja

torppia

yhdeksän. (Oksanen 1991.)

1700-luvun alkupuoliskolla

rakennettiin uusi tie

Mäntsälän kirkolta Sälinkäälle.

Myös

Sälinkäältä

pohjoiseen

Sulkavalle voidaan olettaa

^olleenjo jonkinlaisen

reitin olemassa.

Maantieksi tiet kunnostettiin vuosina 1778-1783.

Uusi tie lyhensi

oleellisesti

Porvoon ja

Hämeenlinnan välistä

matkaa, jonka

reitti aiemmin oli kulkenut idempää. Tietä pidettiin kauniina.

(Oksanen 1991.)Miksikäs ei,

sillä polveilevathan

nykyäänkin

Sälinkääntie

ja

Oitintie kauniisti Sälinkään mailla

Kotojärven jaKilpijärven

sivuitse.

Teiden

kunnossa- pitoon

saatiin

hiekkaa

kylän yhteisistä

hiekkakuopista

(Manninen 1991).

1700-luvulla Sälinkäältä

^uitettiin

tukkipuuta Nummisten sahalle. Sahan vuoksi Sälin-

käälle

Mustijoenvarteen

rakennettiin

^pato 1720-luvulla.

Sälinkään

tukkeja vietiin myös pohjoiseen

Sulkavan sahalle.

(Oksanen 1991.)

Sälinkään alue olikin

^1700-1800 lukujen

vaihteessa edelleen enimmäkseen

^metsä- ja

suomaata.

Uusia

^peltoja

oli raivattu Lukonmäen

ja

Kirkkosuon taakse

kylän

rintapelto-

jen

ulkopuolelle.

Vähäkylä Kilpijärven pohjoispuolella

oli

^saanut

alkunsa parin

torpan

voimin. 1700-luvulla

^{tiedetään kylässä}

olleen ainakin kaksi

myllyä (Oksanen 1991).

Pitkäjärven ja Joutsjärven

välisessä

^purossa

oleva

ns.

Pariisan koski lienee ollut

myllyn

paikka

jo

pitkään

(Lomu 1993).

Kuninkaan kartaston karttalehdestä voi päätellä

^samas-

sa

purossa olleen kaksikin

^myllyä.

Lisäksi Kuninkaan kartaston mukaan

kylän

kolmas

mylly sijaitsi Vähäkylässä.

2.4.4 1800-luku^-

kartanokausi

^ja

kasvava maatalous

Vuonna 1805 Sälinkään

kylä

vaihtoi

omistajaa.

Uusi

omistaja

eli Sulkavan

kylän

Lin-

naisten kartanon omistaja Hans Henrik Stjernvall

perusti

Sälinkäälle sivukartanon. Sa-

malla hän

^vähensikylän lampuotitilojen^määränneljään ja^{nosti vuoteen 1809mennessä}

torppien lukumäärän 34:ään.

(Oksanen 1991.)

Vuonna

1810 Sälinkään kartanon osti Henrik Johan

Sohlberg ja

kartano oli

Sohlberg- suvun

omistuksessa

vuoteen

1891.

Kilpijärven

rannalle

pystytetty

Sälinkään kartanon päärakennus

on

1810-luvulta.

^Rakennus

oli luultavimmin

^alkuaanempiretyylinenmata-

la,

nelilapekattoinen rakennus.

^Kartanon nykyinen ulkoasu on

peräisin

vuodelta 1900.

(Rosenberg 1993, ^Uudenmaan

liitto

^2000.)

Sälinkään

kartano on ^tunnettu myös

nimellä Vehmaan kartano

^{- nimi,} jonka

kartano sai tiettävästi paikalla aiemmin

sijainneesta

Vehmaan

^torpasta(Salmi 1997).

Kuva 10. Sälinkään kartano 1800-luvun lopulta.

Mäntsälän kunnan kuva-arkisto. MKK 9202-7.

Sälinkään kartano maineen oli Mäntsälän suurin maatila

ja

samalla

^myös

koko Suomen mittakaavassa suurimpia kartanoita

(Lomu 1993).

Kartanotilan kokonaispinta-ala oli 7386 hehtaaria. 1800-luvun

jälkipuoliskolla

torppia oli Sälinkäällä samanaikaisesti

yleensä ^{noin 70.}

Aikanaan

^tilasta

erotettiin peräti 100

torppaa ja

20 mäkitupaa. Torppien

luku vaihteli, sillä siinä

missä uusia perustettiin,

vanhoja myös

hävitettiin. Torppien

kootkin vaihtelivat. Sälinkäällä

pienimmissä torpissa oli

viljelyksessä

peltomaata enin-

tään

pari

hehtaaria, kun taas isoimmissa oli yli ²⁰

hehtaaria mikä

^vertautui hyvin

it- senäiseenkintilaan.

(Rosenberg 1993.)

Kuva 11.Kukkola, entinen Tuppkulla

Torpan asuinrakennuksessa oli tavallisesti

^tupa ja ^1-2

kamaria. Ulkorakennuksessa oli-

vat eläinsuojat. (Oksanen 1991.) Erikseen sijaitsi sauna.

Parhaimmillaan

^1800-luvun

maatilan rakennuskantaan kuuluivat lisäksi

^mm. navetta, talli, sikala,

lampola,

aitta,

riihi

ja useita latoja(Lomu 1993).

1800-luvulla

viljeltiin leipäviljana edelleen

pääasiassa ruista. Ohran

merkitys

väheni

koko ajan.

Vehnä

tuli uutena viljelykasvina ^1800-luvun jälkimmäisellä

puoliskolla.

Kauraa viljeltiin

rehuksi

ja^sen merkitys

kasvoi

karjatalouden merkityksenmyötä. Muita

1800-luvun

viljelykasveja olivat peruna,

herne

ja

pellava. Vähemmässä määrin lähinnä kotitarpeiksi

viljeltiin

Mäntsälässä

^nauristaja

kaalia.

(Lomu 1993.)

Heinää alettiin

viljellä

1800-luvun

puolivälin

tienoilla

jase yleistyi

nopeasti 1800-luvun

lopulla

karjatalouden nousun myötä.

Sälinkäällä lehmien lukumäärä kaksinkertaistui

20

vuodessa.

Luonnonniityiltä ^korjattiin

kuitenkin heinää Mäntsälässä vielä 1900-luvun

alussa.

Myös järvikortettaon niitetty. Niittyheinä

kuivatettiin

maassa, kylvöheinä

kui- vattiin seipäissä tai haasioissa. Kuivattu heinä aseteltiin suoviksi tai

sijoitettiin

latoihin.

(Lomu 1993,

Manninen

^1991.)

1800-luvun toisella puoliskolla

viljelymenetelmät

tehostuivat.

Syvemmältä ^maata

muokkaava

^{kääntöaura}

vähensi lannoituksen

^tarvetta. Kaksivuoroviljelystä siirryttiin mm. kolmivuoroviljelyyn, joten

kesantoala saatiin pienemmäksi.

Kaskiviljely

väheni

ja

loppui lopulta kokonaan 1900-luvulle tultaessa.

^{(Lomu 1993,}

Oksanen

1997.)

Karjanlantaa

tarvittiin

peltojen

kasvun parantamiseen,

^vaikka

sitä riittikin

lähinnä tär-

keimmille rintapelloille

ja

kasvimaille

(Lomu 1993). ^Lannan

ohella sekoitettiin multa- maille

savea ja

hiekkaa

ja

savimaille suomultaa. Väkilannoitteina

^käytettiin

tuomaskuo-

naa

tai

luujauhoa. Puutarhaviljely kasvimaineen, marjapensaineen ja

hedelmäpuineen alkoi

hiljalleen 1800-luvun kuluessa siirtyä

pelkiltä kartanoiden mailta

myös

tavallisen

kansan

pihamaille.

(Manninen 1991.)

Peltojen

kuivattamiseksi alettiin kaivaa suoria

sarka-ja piiriojia. Peltojen

kuivatukseen oli

myöskehitelty

vielä varsin harvinaiset kivistä

tehdyt salaojat.

Soita

ja niittyjä^kuiva-

tettiin

ja

muokattiin

viljelymaaksi.

Peltoalan

lisäämiseksi

oli

Kilpijärven ja Kotojärven

pintaa

laskettujo 1850-luvulla.Mustijoki

tulvi

^mm.Kaanaassa

pelloille.

Tämän johdos-

ta joen

koski-

ja kapeikkopaikkoja

perattiin ensimmäisen

^kerran

vuosina

^1888-1890.

(Lomu 1993.)

Viljelypinta-ala

moninkertaistui 1800-luvun kuluessa

(Lomu 1993). Tarkasteltaessa

Senaatinkarttaa vuodelta 1873 Sälinkään kulttuurimaiseman

nykyiset

piirteet

olivat jo

alkaneet hahmottua. Pellot

ja

alavimpien

maiden laajat niityt ^avasivat

maisemaa laak- soissa. Selännealueiden savisiin painanteisiin

^jasoille

oli raivattu lisää

niittyjä ja

torppi-

en

pieniä

peltotilkkuja. Asutus oli hajaantunut ympäri kylän laajaa

aluetta.

Kylätiestön

runko lähes

nykyisillä linjauksillaan

oli

syntynyt.

1900-luvun alussa

Sälinkäällä oli pel- toa

1200

haja niittyä 700

ha

(Rosenberg 1993).

Sälinkään metsäala pieneni

peltoalan

kasvaessa.

Metsälle oli kuitenkin

paljon käyttöä.

Sieltä

haettiin rakennuspuuta, aidas-

ja

seiväspuita,

puuta

huonekaluihin

ja ^muuhun käyttötavaraan,

polttopuuta,

havuja karjan kuivikkeiksi, tuohta, vihtoja, lehtikerppuja karjan

talviravinnoksi

ja mäntyjä

pärepuiksi

(Manninen 1991). 1870-luvulla

arvioitiin Sälinkäällä olevan

^{metsää lähinnä}

kotitarvepuuksi

(Lomu 1993).

1800-luvun lopulla

metsäteollisuuden kasvun myötä

metsien taloudellinen

^arvo

nousi

ja

metsiä alettiin hoi-

taa.

Sälinkäällä oli

noudatettava kartanon

metsien hoitosuunnitelmaa

^{1900-luvunalussa,}

mikä vaikutti

^kylän

asukkaiden

mahdollisuuksiin ottaa puuta metsistä (Rosenberg

1993).

Kotitarpeiksi

jauhavia myllyjä

Sälinkäällä oli 1800-luvulla

^2-4. Vesimyllyjen

ohella oli

tuulimyllyjä,

sillä virtaamat puroissa olivat varsin vähäisiä

ja vesimyllyissä pystyttiin jauhamaan

vain

muutama

kuukausi

^vuodessa.

Esimerkiksi Lukonmäelle rakennettiin

tuulimylly vuonna 1819.

Vesivoimaa

käytettiin

Sälinkäällä

myös

kotitarvesahoilla.

^Ko- neistuksen

ensimmäistä vaihetta edusti Sälinkään kartanoon

^vuonna

1884 hankittu

höy- rykone, jolla käytettiin mm.

puimakonetta,

myllyä ja

sahaa. Samoihin aikoihin

^vuonna

1882 kartanolle perustettiin

meijeri.(Lomu 1993.)

Sälinkään lasitehdas

Sälinkään

ja

kiimaisten kartanoiden

omistajat

perustivat Sälinkäälle lasitehtaan

vuonna 1814.

Pisimpään Sälinkään lasitehtaan omisti Souranderin suku.

(Lomu 1993.)

Lasiteh- das

sijoitettiin Kilpijärven

luoteisrantaan

vastapäätä

kartanoa. Paikallisten

suussa

Sälin- kään lasitehdasta kutsutaan "lasipruukiksi".

Kuva 12. Sälinkään lasitehdas. Johan Knutsonin tussilaveeraus noin 1870-luvulta (Sourander 1934.)

Lasiruukin rakennuksia oli kaikkiaan kahdeksantoista. Varsinainen

tehdasrakennus, lasihytti. sijaitsi

aivan

järventuntumassa.

Kauempana

rannasta sijaitsi

komea "lasipruu-

kin" päärakennus ympärillään puutarha. Muita

rakennuksia

^olivat mm. puunkuivaamo,

paja,

tamppilaitos,

varastorakennuksia, asuinrakennuksia,

talli

ja^navetta.(Lomu 1993.) Lasitehtaassa valmistettiin

enimmäkseen

käyttölasia: pulloja ja

apteekkilasia, vähem-

mässä

määrin erilaisia

kulhoja ja juomalaseja.^Tehtaan

toiminnan alkuvuosina valmis- tettiin

^myös ikkunalasia, jolla

alkuperin perusteltiin

tehtaan rakentamistarvetta. Lasin

valmistuksessa tarvittavaa piitä saatiin lasitehtaan lupahakemuksen mukaan

Medinan torpan

eli

nykyisen

Anttilan tilan luota.

(Lomu 1993).

Tehdas

^lopetti

toimintansa

vuonna 1891.

Päärakennus purettiin

^vuonna

1915.

^(Lomu

1993.)

Tehdasrakennuksen paikalle

^rantaan on pystytetty

muistomerkki.

Ruukinraken- nuksia ei ole enää jäljellä,mutta maastosta on löydettävissä lasihytin pohjaa ^ja

uunin

jäännöksiä(Uudenmaan

liitto

^2000).

Pintamaassa

on

lisäksi edelleen havaittavissa

run-

saasti

lasijätettä

muistona tehtaan toiminnasta.

MERKINNÄT:

/\/maantie

/\/polku

mylly [_□ asutus

O ^0,5 1 1.5 km

pelto niitty metsä vesistö

Sälinkää^vuonna 1800.

Kuva 13. Historiallinen karttasarja kuvaa Sälinkään ^maisemankehitystä: viljelysten ja asutuksen leviämistä ja tiestön laajenemista.

Sälinkää vuonna ^1800, Kartta on tulkittu Kuninkaan kartaston vuosilta 1776-1805 mukaan.

Verrattunamyöhempään aineistoon kartta ei ole yhtä tarkka jasijaintejaonvaikea siirtää nykykartalle.

Peltojen ja niittyjen sijainnit on arvioitu maastonmuotojen ja nykyisten peltoaukeiden mukaan.

Asutuksen ja tiestön sijainti^on arvioitu maastonmuotojen jamyöhempien karttojen pohjalta. Kartassa esitetään muista karttasarjan kuvista poiketen laajempi alue: Kilpijärven ympäristön ohella Mustijoen laaksoa, itäistä selännealuetta järvineen ja Soukkien kylää^-Sälinkään eteläinen naapuri Kotojärven länsirannalla.

Sälinkää vuonna 1870.Karttaen laadittu^vuonna 1873mitatun Senaatin kartan mukaan.

Sälinkää^vuonna 1930. Kartta onlaadittuvuonna 1 929 mitatun Pitäjänkartan mukaan.

Sälinkää vuonna 1950. Kartta on laadittuvuoden 1953 kartoituksenmukaan, jostatehtytaustakartta onMaataloudellisen maaperäkartan(1965)takana.

Sälinkää vuonna 2004. Kartta onmuokattu digitaalisestakartta-aineistosta.

MERKINNÄT:

/\/maantie

/\/maantie | |pello /\/ kärrylle ED^niitty asutus ^{[ ]}metsä teollisuus ^{| |}vesistö

Sälinkää vuonna 1870

0 0.5 1 1.5 km

Sälinkää vuonna 1930

MERKINNÄT: |—]pei,o /\/maantie [~~~|niitty

/V^{Ile |} 1^metsä

r~n^{asutus | |vesistö}

1umpeenkasvava järvi

MERKINNÄT: _jpelto

/\y^maantie (ggr]niitty

/\/ lie | | metsä

asutus | |vesistö

teollisuus | |umpeenkasvava järvi

Sälinkää vuonna 1950.

0 0.5 1 1.5 km

Sälinkää vuonna 2004.

MERKINNÄT: j—j^peno

A/maantie | |nßly

/v^{tie | | metsä}

F I^{asutus | |vesistö}

teollisuus | |umpeenkasvava järvi

2.4.5 1900-luvun

^alku-

torppareista itsenäisiksi

viljelijöiksi

1800-ja 1900-lukujen

taitteessa

Sälinkään kartanolla

oli kaksi eri

omistajaa:

ensin Emil Ferdinand

^Pentzin

vuosina

^1891-1903,

sitten Feodor

Arsenjevits

Terichoff vuosina 1904-1909. Vuosina 1910-1945 kartanon omisti

puutavarayhtiö Aug.

Eklöf Ab.

(Ro- senberg 1993,

Oksanen

1997.)

Terichoffm tultua

omistajaksi

Sälinkään torpparien olot hankaloituivat

sopimusehtojen

muututtua.

Samoihin aikoihin Suomessa

käytiin yhteiskunnallista

keskustelua torppari-

en olojen

parantamiseksi. Sälinkään torpparit menivätkin lakkoon keväällä 1906.

^(Ro- senberg ^1993.)

Torppien ohella

^{kartanon maata}vuokrattiin myös

mäkitupalaisille.

Pieni

vuokrattu pelto saattoi

kuulua myöskäsityöläisten tai itsellisten_tuvan yhteyteen. (Oksanen 1997.)^Käsi- työläisten

mäkitupia

Sälinkäällä kerrotaan

olleen

^mm. Vähäkylässä jakartanon työvä- keä

asui

^mm.

Rippulanmäellä.

Torppareiden

pääsy

itsenäisiksi

viljelijöiksi

alkoi 1910-luvulla. Sälinkään kartanosta erotettiin

jo

vuosina 1914-1915

⁴⁴ tilaaja

2 palstatilaa itsenäisiksi tiloiksi. Torpparilain

myötä

1920-luvulla

itsenäistyivät

loputkin kartanon

^torpat.

Kartanotilasta erotettiin lo- pulta

100torppaa ja20

mäkitupaa

(Rosenberg 1993).

Kartanolle

jäi

tuolloin noin

²⁰⁰⁰

hehtaaria

maata. (Oksanen 1997.) Varsinaista uusjakoa ^ei kylässä tehty (Lomu 1993).

Pääosa kylän ^vanhasta

rakennuskannasta onkin

^tältä ajalta^entisten

torppareiden

omille

uusille tiluksilleen rakentamia.

Kuva 14. Juhola,Järvikulmalla

Mäntsälässä raivattiin

uusia

peltoja paljon 1920-luvulla. Etenkin vanhoja niitty-ja ^lai- dunmaita

muutettiin pelloiksi.

(Oksanen 1997.)Pitäjänkartta vuodelta 1930paljastaakin niittyjen määrän oleellisesti vähentyneen

Sälinkäällä vuoden 1873 karttaan

verrattuna.

Niittyjä ^{olikin enää vain}

alavimmilla

^tulville ja

kosteudelle altteimmilla

mailla mm.

Mustijoen ja Ruonanojan

varrella sekä

järvien^rannoilla.

Sälinkään uusi kyläkeskusta alkoi kehittyä maantien varteen

Rippulanmäen kupeeseen uusien

toimintojen myötä. Sälinkään ensimmäinen koulu aloitti toimintansa vuonna

1886

kartanon toimesta.

Viralliseksi

kansakouluksi

se muuttui seitsemän vuoden kulut- tua. Vuonna

1896

valmistui koulurakennus Oitintien_varteen. (Manninen 1993.)Koulu- ja

rakennettiin

^Sälinkäänkylän

alueelle

^myös

Kaanaaseen

^jaLukkoon(Oksanen 1997).

Kuva 15. Sälinkään vanha koulu

Ensimmäinen kauppa lienee perustettu

Sälinkäälle

1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

1920-luvulta lähtien kylässä toimi ainakin Oitin osuuskaupan myymälä.

Postiasema

perustettiin vuonna 1912 ja osuuskassa vuonna

1921.

1900-luvun alussa Sälinkään kar-

tanolle

oli jo vedetty puhelinlinja. Kylää alettiin muutoin sähköistää

1930-luvulla.

Ky- län oma puhelinkeskus

perustettiin

vuonna

1939.

^Kylän puhelinyhdistyksellä ^{oli en-} simmäinen automaattinen puhelinkeskus

kaupunkien ulkopuolella.

(Lomu 1993, Oksa- nen 1997, Sälinkään kyläsuunnitelma 1999.)