142
Kuosinvaihtoa vai uusia tuulia
Aikuiskasvatuksen käytännöt, tut- kimus ja tieteellinen status ovat kaik- kialla maailmassa entistä vakaam- massa epävakauden tilassa. Yksit- täisenä välähdyksenä tästä kuvaan kokemuksia eurooppalaisen aikuis- kasvatuksen tutkimusseuran (ES- REA) johtokunnan kokouksesta ja samaan aikaan järjestetyistä saksa- laisen kasvatustieteen seuran vuo- tuisista päivistä Saksan Dresdenis- sä maaliskuun lopulla 2008. Paitsi että keli oli kurjempi kuin suomalai-
nen olisi voinut odottaa lähtiessään loskaisesta pikkupakkasesta, Dresdenin näkymät muutenkin viestivät siitä, miten ajankohtainen taloudellinen haaste Länsi- ja Itä-Saksan yhdentyminen käytän- nön tasolla edelleen on.
ESREAn vuosiksi 2008–2010 valitun johtokun- nan 12 jäsentä edustavat jokainen eri Euroopan maata, joten englantilaisten aiempi yliedustus ta- sapainottui nyt etelän suuntaan. Muutenkin en- simmäisessä kokouksessa puitiin ESREAn toimin- nan lähtökohtia ja periaatteita sekä johtokunta- työskentelyn käytänteitä. Keskustelu jatkuu, mutta näytti siltä, että 1980-luvun lopun sitoumuksia ja muotoutuneita rutiineja on syytä tarkistaa, mihin antaa hyvän mahdollisuuden myös sihteeristön siirtyminen Linköpingin yliopistoon ja Andreas Fejesin nuorekkaisiin käsiin. (Olin toki pettynyt oman yliopistoni ja suomalaisten aikuiskasvatus- tutkijoiden innottomuuteen pari vuotta sitten käy- dyssä sihteeristökilpailussa, mutta asioiden niin ja näin ollen ruotsalaisten valinta oli onnistunut ratkaisu ja Linköpingin yliopisto saa oikeutettua mainetta ja hyötyä aktiivisuudestaan.)
Seuran esihenkilönä jatkaa edelleen Henning Saling Olesen Roskilden yliopistosta ja varaesi- henkilönä Ewa Kurantowics Ala-Sleesian yliopis- tosta. Valinnat eivät kuitenkaan olleet läpihuuto- juttuja, vaan niiden yhteydessä selviteltiin puheen- johtajan, sihteeristön, johtokunnan jäsenten ja verkostojen vetäjien yhteistoiminnan pelisääntö- jä, päätösten läpinäkyvyyden parantamista ja osal- listavia toimintatapoja. Jo seuraavan kokouksen valmistelu päätettiin jakaa johtokunnan jäsenten kesken, jotta puheenjohtaja ja sihteeri eivät yksin
vastaisi esitysten tekemisestä. En- simmäistä kertaa seuran historiassa päätettiin laatia eri toimintamuotoja koskeva ”Action plan”, siis jonkin- lainen toimintasuunnitelma, jonka mukaan myös taloudenpitoa arvioi- daan. Keskustelua käytiin myös ES- REAn yhteyksistä muihin verkostoi- hin ja järjestöihin, mutta linjausta ei toistaiseksi syntynyt, vain suositus tapahtumien päällekkäisyyden vält- tämisestä.
Jos ESREA aikanaan syntyikin hallinnon ja käytännön toimijoiden dominoiman verkostoitumisen vaihtoehdoksi, piti uuden joh- tokunnan enemmistö nykytilanteessa tärkeänä ai- kuiskasvatuspolitiikan ja -käytäntöjen muutosten seuraamista. Vaikka aikuiskasvatuksen poliittisen merkityksen lisääntymistä, toiminnan ja tutkimuk- sen laajenemista näyttää tapahtuvan erityisesti am- matillisen koulutuksen ja henkilöstön kehittämi- sen alueella, ovat johtokunnan vanhemmatkin jäsenet valmiita tutkimusprofiilin tarkistamiseen turvatakseen seuran jatkuvuuden ja ”nuortumi- sen”.
Seuran keskeisin toimintamuoto ovat tutkimus- verkostot, joiden aktiivisuus vaihtelee suuresti.
Jatkossa sihteeristö ja verkostojen vetäjät koordi- noivat yhdessä ja kukin johtokunnan jäsen seu- raa joidenkin verkostojen toimintaa. Itseäni ilah- dutti kreikkalaisen George Zafirisin esitys uuden aikuiskasvattajien kehitystä ja aikuiskasvattajuutta koskevan tutkimusverkoston perustamisesta. Geor- ge kehittää muun muassa eestiläisen Larissa Jö- gin kanssa verkoston toiminta-ajatusta ja -suun- nitelmaa seuraavaan johtokunnan kokoukseen ja ensimmäinen workshop pidetään vuonna 2009.
Toinen tärkeä toimintamuoto on julkaiseminen.
Oman kirjasarjan julkaisemista Peter Lang-kustan- tamossa kritisoitiin muun muassa julkaisujen kal- liiden hintojen takia, pidettiin parhaana kuitenkin jatkaa vasta käynnistynyttä toimintaa. Tärkeänä pidettiin, että kaikilla verkostoilla on mahdollisuus hyödyntää tätä julkaisukanavaa. Kiihkeämpi kes- kustelu käytiin jo vuosikaudet suunnitteilla olleesta omasta aikakauslehdestä. Eniten puhutti lehden sitoutuminen monikielisyyteen ja ei-anglofonisten
u NÄKÖKULMIA KÄYTÄNTÖÖN u AIKUISKASVATUS u 2/2008
143
tutkijoiden tukemiseen kirjoitusten englannintami- sella. Tähän suunniteltiin rahoituksen hakemista EU:lta ja järjestöiltä. Enemmistö kannatti myös leh- den julkaisemista open access -periaatteella ver- kossa. Johtokunnan jäsenet jaettiin kahteen ryh- mään asiaa valmistelemaan: toinen selvittelee tuo- tannollisia ja taloudellisia, toinen sisällöllisiä ja profiilia koskevia kysymyksiä. Samaan aiheeseen liittyi päätös ottaa junioritutkijat entistä näkyväm- min huomioon, paitsi verkostojen ja konferenssi- en järjestelyjen, myös julkaisutoiminnan yhteydes- sä.
Suurien suunnitelmien toteuttamiseksi ladattiin paljon odotuksia kotisivuihin, postituslistaan ja yhteyksiin jäsenistöön. Toivottavaa on, että kiin- nostuneet voisivat entistä vaivattomammin seu- rata ESREAn johtokunnan ja verkostojen toimin- taa, tehdä aloitteita ja vaikuttaa seuran tulevaisuu- teen. ESREAn ja ATS:n kotisivuosoitteet kannat- taakin laittaa muistiin työpöydän suosikkeihin.
http://www.esrea.org/ ja http://www.protsv.fi/ats/
Dresdenissä järjestettiin samaan aikaan Saksan kasvatustieteellisen seuran (DGfE, http://www.
dgfe.de/, mistä löytyy myös kongressin materiaa- lia) joka toisvuotinen kongressi. Se toi mieleeni jälleen yhteistyöajatuksen, jota olen yrittänyt syöt- tää suomalaiseen kasvatustieteiden tutkijakent- tään. Saksassa kaikki kasvatustieteiden osa-alu- eet sopivat siististi emoseuran yhteyteen, vaikka ne järjestävät myös itsenäisinä sektioina omaa toi- mintaansa. Järjestely esimerkiksi säästää resurs- seja, antaa kasvatustieteilijöiden kannanotoille kuuluvuutta ja näkyvyyttä ja edistää kasvatustie- teilijöiden keskinäistä tuntemusta toisistaan. Onko
Suomi niin iso maa vai meneekö kasvatustieteili- jöillä niin hyvin, että meillä on varaa organisoitua lukuisiin erillisiin seuroihin ja pitää eri tutkimus- diskurssit poteroissaan, vaikka seurojen aktiivit ja aktiiviset tutkijat tuppaavat olemaan samaa poruk- kaa? Jos meillä jokaisella olisi rahaa ja voimia osal- listua kaikkiin pippaloihin, jäisikö niitä enää kan- sainväliseen toimintaan?
Tällä kertaa saksalaisen kongressin aiheena oli Kulturen der Bildung, joka läpäisi kaikkien sektioi- den työryhmiä. Itse ehdin osallistua ammattikas- vatussektion oppisopimuskulttuurien vertailua sekä kulttuurisia kompetensseja koskeviin työryh- miin – ja tietysti aikuiskasvatussektion aikuiskas- vatuksen tutkimuskulttuureja käsittelevään työ- ryhmään, jonka runkona olivat ESREAn johtokun- talaisten alustukset. Vaikka demonstratiivinen tie- totekniikan näkymättömyys välillä ärsyttikin yli- opistossa, joka sentään on säilyttänyt legendaari- sen Dresdenin teknillisen yliopiston nimen, oli saksalaisen konferenssikulttuurin haistelu vaih- teeksi mukavaa. Alustuksille annetaan aikaa, ne ovat usein teoreettisesti vaativia ja harvoin ylei- söä kosiskelevia, keskustelu on perusteellista ja päättyy puhutun asiantuntevaan yhteenvetoon.
Saksalainen koordinointitaito ei sen sijaan ollut tapahtumassa parhaimmillaan: kovin monet saman- aiheiset työryhmät oli ajoitettu päällekkäin, mikä vei yleisöä myös englanninkieliseltä ESREA-ses- siolta. Paikalla olleille keskustelu kyllä kirkasti tar- vetta ESREAn luonteen ja toiminta-ajatuksen poh- timiseen jatkossa.
Anja Heikkinen
2/2008 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KÄYTÄNTÖÖN u
