64
J
ukka Tuomisto luonnehtii Aikuiskasvatus- lehdessä (4/2002) aikuiskasvatuksen kehitys- tä yliopistollisena oppiaineena ja ottaa kan- taa sen tilaan ja tulevaisuuteen. Haluankin hänen puheenvuoronsa pohjalta jatkaa keskustelua. Tu- keudun tässä osin Alvin Gouldnerin ajatukseen refleksiivisestä sosiologiasta (Reflexive Sociolo- gy).1 Hän tarkoittaa sillä sen mahdollisuuden ot- tamista huomioon, että se, mikä on hyväksi so- siologeille, ei välttämättä ole sitä sosiologialle.Sosiologiaa ei välttämättä palvella palvelemalla paremmin hyvinvointivaltiota, tekemällä oman urakehityksen kannalta oikeita asioita, erottamalla tutkimuskohteet ja tutkijat toisistaan kategorisesti ja jättämällä sosiologisen analyysin ulkopuolelle se paikka, jossa ja josta sosiologien omat tieto- vaateet kehkeytyvät. Havaintoja vääristävät ja maailmaa dehumanisoivat uhat eivät sijoitu pel- kästään sosiologien tutkimaan maailmaan (out there) vaan ovat myös läsnä sosiologiassa tutki- vana maailmana (in here). Jos tavoitteena on tie- tää paremmin, on tiedostettava myös se persoo- nallinen ja institutionaalinen positio, josta uutta tietoa tavoittelee.
Gouldner yhdistääkin refleksiivisen sosiologi- an integriteetin sen kykyyn vastustaa kaikkia määritelmiä todellisuudesta, jotka nojaavat pel- kästään esittäjän auktoriteettiin. Tässä suhtees- sa erityistä huomiota tulee suunnata omaan lähi- ympäristöön (so. oma yliopisto, oma professio, oma rooli sosiologina jne.). Tältä osin olen hy- vässä asemassa: Jukka Tuomiston työhuone ei juuri voisi olla lähempänä omaani eikä hän artik- kelissaan juurikaan vetoa empiiriseen näyttöön.
Nähdäkseni askel kohti refleksiivisempää aikuis- kasvatustiedettä on kysyä, onko se, mikä hänen mielestään aikuiskasvatuksesta puuttuu, sitä, mitä aikuiskasvatus kaipaa.
Artikkelin valossa aikuiskasvatukselta ja -kas- vattajilta puuttuu identiteetti juuri aikuiskasvat- tajina. Syynä on Jukka Tuomiston mielestä se, että aikuiskasvattajien koulutus ei ole totaalises- ti aikuiskasvattajien itsensä käsissä, että alan
KOHTI REFLEKSIIVISTÄ
AIKUISKASVATUSTIEDETTÄ
koulutus ei rakennu puhtaasti aikuiskasvatustieteelliselle pe- rusrungolle, ja että alan työteh- täviä ei ole varattu juuri aikuis- kasvatuksen tutkinnon suorit- taneille. Hän näkeekin, että mit- kä tahansa kasvatustieteen opinnot ja opettajankoulutus ohittavat nyt aikuiskasvatuk- sen alan eriytyneet opinnot, ja pitää tätä nurinkurisena nykyi- sen erikoistumisen aikana:
“Täytyy vain toivoa, että kas- vatustieteen edustajat ymmär- tävät vähitellen, että aikuiskas-
vatus tarvitsee oman koulutuksensa siinä kuin lasten ja nuorten kasvatus”.
En ole vakuuttunut siitä, että “oma koulutus”
on lasten ja nuorten kasvatukselle eduksi. “Omas- ta koulutuksesta” ensimmäiseksi hyötyvät ne, jotka sen ansiosta voivat omistautua tulevien kasvattajien kasvattamiseen.
M
utta jatketaan Jukka Tuomiston ajatusta ja ajatellaan sitä päivää, jolloin aikuis- kasvatuksen osaksi on langennut se, minkä hän katsoo siltä puuttuvan (oma identiteet- ti, eksklusiivinen yliopistollinen koulutusohjelma pesunkestävine aikuiskasvattajineen, ja “oman koulutuksen” suorittaneille myös omat aikuiskas- vatuksen ammatilliset positiot työelämässä). Se, mihin haluaisin kiinnittää huomiota, on mahdolli- suus pysäyttää eriytyminen juuri tähän pistee- seen eli eksklusiivisen, eheän ja kokonaisen ai- kuiskasvatuksen syntyyn. Minun on vaikea näh- dä tässä mitään luonnollista päätepistettä. Olisi vaikeaa kieltäytyä suomasta sitä onnea, joka ai- kuiskasvatuksen osaksi olisi näin tullut, myös toisille. Täten siis perustelu, jolle aikuiskasvatuk- sen erityisyys rakentuisi, eriyttäisi sitä jatkossa edelleen.Ikää on vaikea pitää erityisen vakaana lähtö- kohtana aikuiskasvatus- ja -koulutustehtävien VESA HUOTARI
AIKUISKASVATUS 1/2003 NÄKÖKULMA
Vesa Huotari
65
eriyttämiselle. Aikuiskasvatuksesta eriytyisivät mahdollisesti nuoret aikuiset ja eläkeikäiset ryh- minä, jotka edellyttävät erityistä ja eriytettyä asi- antuntemusta ja omia koulutusohjelmiaan. Samal- la tunnistettaisiin uusia erityisistä järjestelyistä hyötyviä aikuisoppijoita “erityisandragogista”
asiantuntemusta vaativina ryhminä. Työssä ke- hittyminen puolestaan sisältyisi “ammattikasva- tuksen” mandaattiin ja se pyrkisi kiistämään ylei- sen aikuiskasvatuksellisen koulutuksen kyvyn tuottaa asiantuntemusta ammatillisen aikuiskou- lutuksen alueella. “Aikuisoppilaitoshallinto”
edellyttäisi aikuisoppilaitosten rehtoreilta pereh- tymistä juuri oppilaitosten johtamisen kysymyk- siin oman käsitteellisen kehyksensä puitteissa ja näin edelleen. Tämä johtaa absurdiin maailmaan, jossa esimerkiksi Aulis Alasen näkemys, ettei perus- ja jatkotutkinto-opiskelu yliopistossa ole aikuiskasvatusta, toimisi aikuiskasvatuksesta it- sestään nousevana perusteluna sille, ettei aikuis- ten oppimisen ja opettamisen asiantuntijoista ole opettamaan aikuiskasvatuksessa perus- ja jatko- tutkintoja suorittavia yliopisto-opiskelijoita. Ai- kuiskasvattajien olisi ensin perehdyttävä nuo- risopedagogiikkaan tai korkeakoulupedagogiik- kaan, ellei sitten korkeakouluandragogiikkaan.
Mitä aikuisuus voi tarkoittaa maailmassa, jon- ka joka kulmassa ja käänteessä odottaa oma aka- teemisesti koulutettu “asiantuntijansa” mahdol- lista asiakasta ja jossa inhimillisen toiminnan sfää- rit pilkkoutuvat lukemattomiksi tällaisiksi “asian- tuntijuuksiksi”. Kannattaako aikuiskasvattajien todella ponnistella tällaisen uljaan professionaa- lisen tulevaisuuden todentamiseksi? En henkilö- kohtaisesti näe tässä taivasta.
Konkreettinen taitaminen ja tapahtumat labo- ratorio-olosuhteiden ulkopuolella ovat monitie- teisiä ja -määreisiä. Ajatusta “omasta” teorianrun- gosta ja “omasta” teorianmuodostuksesta on hyvä punnita tätä tosiasiaa vasten. Kasvatuksen alueella oma teoria, joka olisi praktisesti efektii- vinen itsessään, vaikuttaa minusta yhtä absur- dilta kuin ajatus maailmasta, jossa kyettäisiin sul- kemaan pois kaikkien muiden paitsi esimerkiksi aikuiskasvatuksellisten lakien vaikutus. Tästä syystä “oma” teoria on taipuvainen redusoitu- maan pelkäksi esoteeriseksi kielenkäytöksi. Siitä toki on mainiosti ryhmäjäsenyyden ilmentämi- seen ja identiteetin rakentamiseen, mutta samalla se tuottaa korkeintaan illuusion sellaisesta prak- tisesta pätevyydestä, johon Jukka Tuomisto viit- taa ja jonka hän ajattelee tulokseksi aidosti omas-
ta koulutuksesta (pintapuolisen ja näennäisen osaamisen kritiikki, s. 271).
En kannata tieteellisen tutkimuksen redusoi- mista erikoistuneen akateemisen koulutuksen tu- kifunktioksi. Yliopisto-opetuksen perustuminen tieteelliseen tutkimukseen on nähdäkseni eri asia kuin tutkimuksen valjastaminen palvelemaan yli- opisto-opetusta ja akateemisiin ammatteihin val- mistamista yliopistossa. Jälkimmäisessä tapauk- sessa kärryt valjastetaan hevosen etupuolelle.
G
ouldnerin mukaan meillä on tarve norma- lisoida maailma poistamalla siitä meitä uhkaava, ei-sallittu, ja keskittymällä toi- votun ja suotavan ylläpitämiseen ja vahvistami- seen. Soisimme mielellämme, että se, mitä pidäm- me pahana, olisi myös heikko, ja se, mitä hyvänä, olisi vahva (potentiaalinen). Täten aikuiskasva- tustiede, jonka potentiaalisuus nähdään merkit- täväksi, ajatellaan myös joksikin hyväksi, toivot- tavaksi. Informaatio, jossa toivottuun yhdistyy heikkous tai ei-toivottuun vahvuus, nähdään vi- hamieliseksi, jätetään huomiotta, kielletään, tai teoretisoidaan toiseksi. Refleksiivisen sosiologi- an tavoitteena on laajentaa kykyä ymmärtää tämä ja vahvistaa kykyä käyttää vihamieliseksi koet- tua informaatiota. Eteneminen kohti refleksiivis- tä aikuiskasvatustiedettä voisi lähteä yksinker- taisesti siitä, että ei samasteta sitä, mikä on ai- kuiskasvatustieteen parhaaksi, siihen, mitä aikuis- kasvatuksen yliopistollisten opetus- ja tutkimus- virkojen haltijat haluavat, eikä jälkimmäistä edel- leen siihen, mikä on hyväksi aikuiskasvatuksen kentällä toimiville aikuiskasvattajille itse aikuisista puhumattakaan. Jos kyky erottaa moraalinen em- piirisestä on olennaista refleksiiviselle sosiologi- alle, on se epäilemättä sitä myös refleksiiviselle aikuiskasvatustieteelle.VIITE
Gouldner, A. (1973). The Coming Crisis of Western Sociology. London: Heinemann.
AIKUISKASVATUS 2/2003 NÄKÖKULMA
