69
S
uomalainen mies on ollut aina perinteisesti ahkera. Työ on miehelle monta kertaa sanamu- kaisesti elämän ja kuoleman kysymys. Miehen kunnia ja itsekunnioitus on liittynyt työntekoon.Koko suomalainen kulttuuri on ollut aina – hy- vässä mielessä – työkeskeinen. Ainakin ennen vanhaan kun sanottiin, että joku oli `helvetin kova työmies’, se oli jo melkoinen tunnustus ja miehen mitta. Juha Siltala väittää kirjassaan `Mie- hen kunnia’, että suomalaista miestä luonnehtii koko tarmon satsaaminen olemassaolon kamp- pailuun.
Toisaalta se on aivan ymmärrettävä käyttäy- tymismalli, koska monessa tapauksessa ei tarvit- se mennä monenkaan sukupolven taakse, kun toimeentulo piti repiä hyvinkin kovissa olosuh- teissa metsistä ja pelloilta. Sama työnteon eetos elää vieläkin monilla miehillä, vaikka ajat ovat muuttuneet. Sotienjälkeisen ajan sisukasta, reh- tiä ja ryhdikästä miestä selvästi kaivataan vielä- kin – sen ovat osoittaneet väitöskirjatutkimusta- ni varten keräämäni eri ikäisten miesten ja nais- ten kirjoittamat eläytymismenetelmätarinat.
1970-lukulaisen pehmomiehen aika taitaa olla onneksi vihdoin ohi.
”Elinkautinen”, mutta myös selviämisresepti
Halu osallistua jatkuvaan, elinikäiseen koulutuk-
Mies – aikuisopiskelun menetetty sukupuoli?
Median hellimä klisee yhdestä ja yhtäläisestä ‘suomalaisesta mie- hestä’ on ikävä yleistys, jolla on valitettavan negatiivinen kaiku. Suo- malainen mies käsitetään liian usein olutta kittaavaksi ja makkaraa- syöväksi sohvaperunaksi. Muuttuva yhteiskunta tuottaa onneksi eri- laisia miehenä olemisen malleja.
Pyrin tarkastelemaan tässä suomalaista miestä aikuisopiskelun nä- kökulmasta. Juttu perustuu lisensiaatintutkimukseeni ja työn alla olevan väitöskirjani alustaviin tuloksiin.
KAI KIVIRANTA
seen näyttää olevan nykyisessä, nopeasti muut- tuvassa yhteiskunnassa ilmeinen välttämättö- myys. Koulutus ja opiskelu lisää mahdollisuuksi työelämässä, mutta oppiminen tuo parhaimmil- laan myös henkistä sisältöä elämään ja parantaa elämänhallintataitoja. Huono puoli tässä vaan on se, että moni mies mieltää elinikäisen oppimisen elinkautiseksi koulunkäynniksi. Toisaalta elin- ikäistä koulutusta pidetään liian usein jonkin- laisena ihmelääkkeenä kaikkiin yhteiskunnan ja ihmisten ongelmiin.
Ihanteelliset puheet jatkuvasta koulutuksesta törmäävät kuitenkin usein vakiintuneisiin ja hie- rarkkisiin koulutusrakenteisiin. Eli raadollinen todellisuus on monesti ihan jotain muuta kuin juhlapuheiden liturgiat. Elinikäinen oppiminen on oman tulkintani mukaan enemmänkin elämän- asenne, joka tähtää oppimisvalmiuksien kehittä- miseen, henkiseen kasvuun ja tietoisemmaksi tulemiseen. Utelias ja oppimiskeskeinen asenne elämään auttaa ja helpottaa sosiaaliseen yhtei- söön kiinnittymistä myönteisellä ja rakentavalla tavalla.
Mitä mies etsii opiskelusta?
Miehen opiskelumotivaatioita ei lisää se, että huomaakin muuttuneensa oman elämänsä san- karista viranomaisten toiminnan kohteeksi ja
1/2006 u PUHEENVUORO u AIKUISKASVATUS u
70
osaksi jotakin kasvotonta ja vaikeasti hahmotet- tavaa organisaatiota. Monissa tutkimuksissa on tullut selvästi esiin, että loppujen lopuksi mies haluaa aktiivisesti osallistua itseään koskeviin päätöksiin ja vierastaa ylhäältä annettuja enem- män tai vähemmän persoonattomia määräyksiä.
Usein väitetään, että mies opiskelee vain saa- vuttaakseen taloudellista hyötyä ja valtaa. Hyö- tynäkökulman ohessa kulkee syvempi pohjavir- ta. Maskuliiniseen diskurssiin kuuluu puhua ’käy- tännöllisyydestä’ ja ’hyödystä’. Ne ovat uuslibe- ralistisen yhteiskuntamme hyväksymiä mantroja – filosofi Martin Heideggerin termillä ilmaistu- na: Gerede’ä. Opiskelu on miehelle myös tapa kohdata maailma ja omat rajansa. Mies etsii opin- toryhmistä myös sosiaalista hyväksyntää ja hen- kisiä – jopa hengellisiä – aspekteja; ystävyyttä, rakkauttakin. Miehen oppimismotivaation rajoit- taminen taloudellisen hyödyntavoitteluun on näköharha, jolla voi olla vakavia yhteiskunnal- lisia vaikutuksia.
Elämässä itsessään jaksamista
U
sein mies kohdataan ainoastaan koulutustoi- menpiteiden kohteena. Mutta on selvää, että jos miehellä menee vaimon tai perheen kanssa huo- nosti, niin se heijastuu miehen tekemisiin var- masti. Keski-ikäiselle miehelle voi kasaantua sa- maan aikaan oma keski-iän kriisi, avioero, lasten murrosikä tai omien vanhempien sairastuminen tai kuolema. Siinä on miehellä monta kertaa voi- mistelemista, että jaksaa kiinnostua vielä koulu- tuksesta. Lähipiirin tuella on tärkeä merkitys sil- le, että mies jaksaa osallistua opintoihin.Kouluttajan persoonallisuudella on yllättävän suuri merkitys miehelle. Hänen odotetaan hallit- sevan opetusalansa hyvin. Kouluttajalta odote- taan kannustavaa ja innostavaa suhtautumista opiskelijoihin. Pätevän kouluttajan tulee olla samanaikaisesti aikuiskasvatuksen ammattilai- nen, joka on hallitsee uudenaikaiset opetusme- todit, mutta on myös herkkä vuorovaikutuspro- sesseille. Kouluttajan voi joskus olla hyvä kat- soa vähän tarkemmin, mikä koulutuksessa ole- vaa kaveria oikeastaan saattaa vaivata. Jos mie- hellä on pinna kireällä tai elämä kolhii, ei opin- toihin jaksa keskittyä täydellä teholla. Mies kiin- nittää kouluttajan ihmissuhdetaitoihin jopa enemmän huomiota kuin didaktisiin taitoihin.
Mies ei tyydy puolivillaiseen
M
iehet osallistuvat opintoihin, kun he koke- vat saavansa täysipainoista, asiallista ja tarpei- taan vastaavaa koulutusta. Miehillä on selviä odotuksia haluamansa koulutuksen suhteen ja he tietävät, mitä haluavat uhraamansa vapaa-ajan ja rahan vastineeksi. Täyttymättömät odotukset joh- tavat helposti siihen, että koulutus kokonaisuu- dessaan leimautuu puolivillaiseksi.Mies kiinnittää huomiota opetuksen laatuun, vaikka ei ääneen ehkä paljon kritiikkiä esitäkään.
Joskus jo yksikin kielteinen kokemus koulutuk- sessa saattaa leimata koko kurssin tai koulutus- organisaation heikoksi. Mutta toisaalta koulut- taja, joka koetaan korkeatasoiseksi, saa lähes kri- tiikitöntä arvostusta. Mies arvostaa reiluutta; luot- tamuspula kouluttajan ja opiskelijan välillä voi tuhota koko koulutusprosessin. Kaiken kaikki- aan opiskeleva mies on useimmiten omistautuva ja syväsuuntautunut.
Mies on kilpailija
M
iesten välinen kilpailuhenki ja pätemisen tarve seuraavat mukana myös opintoihin. Kou- lutus voi muuttua jälleen yhdeksi ‘kunnian ken- täksi’ jolla omaa erinomaisuutta pitää osoittaa.Lisäksi opiskelutilanne jännittää miehiä enem- män kuin uskalletaan myöntää.
Mies voi tuntea myös voimakasta pelkoa omi- en taitojensa riittämättömyydestä. Siksi mies saat- taa esiintyä koulutuksessa osaavampana ja tietä- vämpänä kuin todellisuudessa onkaan – ja se taas lisää stressiä, joka vaikeuttaa oppimista. Jos tä- hän lisätään vielä epärealistisen korkeat odotuk- set koulutuksen suhteen, on epäonnistuminen jo hyvin lähellä.
Lapsuuden ja nuoruuden oppimiskokemuksil- la on tiettyä pakottavaa voimaa. Koulussa huo- noksi oppilaaksi tai hitaaksi oppijaksi leimautu- nut mies saattaa kantaa tuota leimaa koko lopun ikänsä, ellei myöhemmin synny myönteisiä op- pimiskokemuksia.
Vaikka miehet usein korostavatkin koulutuk- sen välinearvoa ja asia- ja sisältökeskeisyyttä, se ei kuitenkaan ole koko totuus asiasta. Opiskelun sisäiset ja ulkoiset motiivit sekoittuvat toisiinsa, koska opiskelu ja koulutus on erottamattomasti osa elämänkokonaisuutta. Useampien miesten osallistuminen saattaisi myös osaltaan madaltaa osallistumiskynnystä, kun miesten ei tarvitsisi
uPUHEENVUOROuAIKUISKASVATUSu1/2006
71
pyrkiä pätemään kohtuuttomasti naisvaltaisessa opintopiirissä.
Sukupolvien raja neljässäkympissä
N
eljäkymmentä ikävuotta näyttää olevan tä- män hetken miesten elämässä keskeinen elämän- vaihe. Nykypäivän nelikymppiset ovat käytän- nössä ensimmäinen sukupolvi, joka on kasvanut aikuiseksi populaarikulttuurin, rockmusiikin, medioiden ja kansainvälisyyden kanssa. Myö- häismoderni kulttuurimme tuottaa monenlaisia maskuliinisuuksia: osa miehistä toteuttaa perin- teistä mieheyttä, osa modernia mieheyttä ja kas- vava osa miehistä – varsinkin suuremmissa kau-pungeissa - samastuu postmoderniin miehen mal- liin. Ja siihen kuuluu itsensä monipuolinen ke- hittäminen – myös opiskelurintamalla.
Kiintoisaa on ollut osallistua ja tutustua ”Gen- der mainstreaming’ -projektin yhteydessä Saksan, Tanskan ja Irlannin miesten koulutusproblema- tiikkaan. Yllättävää kyllä miesten osallistumat- tomuus on yhteinen huoli koko Euroopassa. Ai- hetta käsitellään tarkemmin toukokuussa 2006 Frankfurtissa järjestettävässä seminaarissa, jossa allekirjoittanut alustaa suomalaisen miehen ti- lanteesta vapaan sivistystyön parissa. Lisätieto- ja seminaarista antaa projektin johtaja Erich Krichbaum (ErichKrichbaum@gmx.de)
1/2006 u PUHEENVUORO u AIKUISKASVATUS u
