172
AIKUISKASVATUS 2/2005 KIRJA-ARVIOITA
POLUT JA TIENHAARAT
Tutkimuksen teosta ja tutkimus- prosessista on kirjoitettu lukui- sia kirjoja. Olen kouluttajana kä- sitellyt niitä opiskelijoiden kans- sa, joilla on tekeillä aineopinto- jen proseminaarityö tai väitös- kirja tai jotain siltä väliltä. Miksi suosittelen vielä tutustumista yrittäjyyskasvatuksen profes- sori Paula Kyrön kirjaan Tutki- musprosessi valintojen polku- na? Esitän seuraavassa perus- teluja, mutta sitä ennen esitte- len kirjan rakenteen. Tarkaste- len kirjaa menetelmäopintojen opettajan, tutkielmien ohjaajan ja arvioijan sekä tutkijan näkö- kulmasta.
Kirja koostuu viidestä pää- luvusta: Tieteellinen tutkimus- prosessi, Ilmiön ja ongelman määrittely, Paradigma ja tieteen- filosofiset sitoumukset, Meto- dologiasta menetelmävalintoi- hin ja Tutkimuksen arviointi.
Tekijän mukaan kirjalla on kaksi tarkoitusta: ”1) auttaa tieteelli- sen tutkimusprosessin ’esiym- märryksen’ muodostamisessa, jotta opiskelija ja tutkija voi hah- mottaa tieteellisen tiedon syn- nyttämisprosessiin liittyviä kes- keisiä valintoja ja näiden valin- tojen suhdetta toisiinsa sekä 2) auttaa tutkimusprosessin kulu- essa oppijaa tekemään valinto- ja ja reflektoimaan niitä ja niiden tarkoituksenmukaisuutta ja joh- donmukaisuutta prosessin eri vaiheissa” (14–15).
Kirjassa on tehty selkeä ra- PAULA KYRÖ (2003). Tutki- musprosessi valintojen polku- na. Tampereen yliopisto, Am- mattikasvatuksen tutkimus-ja koulutuskeskus, Yrittäjyyskas- vatuksen julkaisuja, 164 s.
jaus, jonka mukaan se käsitte- lee nimenomaan tutkimuspro- sessina toteuttavia lopputöitä.
Tällöin painopiste on yliopisto- jen opinnäytetöissä, ei ammat- tikorkeakoulujen soveltavissa ja kehittävissä, projektityyppi- sissä opinnäytetöissä, vaikka korkea-asteen määrittelyssä otetaan oikeaoppisesti huomi- oon myös ammattikorkeakou- lut.
Kirjan orientoivassa kuvas- sa Tutkimusprosessi hahmote- taan tutkimusprosessi polkuna.
Eri vaiheiden myötä nähdään erilaiset valinnat ja käännekoh- dat. Kuvion perusrakenteena on jako teoriaan ja käytäntöön.
Käytännön osuus on huomat- tavasti vähäisempi. Käytäntöön kuuluvia tehtäviä on tutkittavan ilmiön määrittely vuorovaiku- tuksessa teorian kanssa sekä tutkimusraportin virittämä ke- hittyvä käytäntö, sovellukset ja uudet tutkimusongelmat. Valin- tojen polun polveillessa lähin- nä teorian maastossa, tutkimus- prosessin keskivaihe eli tutki- mus-, tiedonhankinta- ja analyy- simenetelmät ovat joutuneet kuviossa kaikkein kauimmaksi käytännöstä. Teoriapitoisinakin ne useimmiten koskevat käytän- nön maailmaa ja niiden avulla hankitaan tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Tämän yhteyden ku- vaaminen jää nyt sivuun. Kaik- kineen kuvio herätti minussa haasteen hahmottaa empirian ja teorian kohtaamista ja vuorot- telua sisäkkäisinä alueina tutki- musprosessissa – tästä voisi piirtää myös useita kuvioita ku- vamaan erilaisia tutkimusasetel- mia ja paradigmoja.
Toinen, varmasti keskuste- lua herättävä näkökohta koskee
sitä, että tieteellisen tutkimuk- sen keskeisenä tunnusmerkkinä pidetään teoksessa tieteenala- pohjaisuutta ja tutkimuksen si- joittamista oman tieteenalansa ajankohtaiseen keskusteluun.
Samanaikaisesti monet tutkijat pitävät tieteenalapohjaista ajat- telua vanhentuneena ja painot- tavat mieluummin monitieteisiä lähestymistapoja. Monista ilmi- öistä riittääkin tutkittavaa use- ammalle tieteenalalle – empiria kun ei ole jäsentynyt tieteenala- pohjaisesti! Esimerkiksi aikuis- kasvatustieteessä tutkittuja ilmi- öitä tutkitaan myös työpsyko- logiassa tai vaikkapa geronto- logiassa.
AIKUISKASVATUSTIETEEN
”SYVÄ OLEMUS”?
Mutta mikä on kunkin tieteen- alan omin näkökulma tutkitta- vaan ilmiöön? Millaisin kysy- myksin aikuiskasvatustieteilijä lähestyy samaa ilmiötä esimer- kiksi vierellään tutkivan antro- pologin kanssa? Millaisia kont- ribuutioita aikuiskasvatustie- teen väitöskirja antaa tieteen- alalle? Mitä aikuiskasvatustie- teessä tästä ilmiöstä jo tiede- tään, millaisia tietoja puuttuu?
Ja lopuksi se kaikkein vaikein kysymys: Mikä on aikuiskasva- tustieteen ”syvin olemus”, mis- sä kulkevat aikuiskasvatustie- teen ja sen lähitieteiden rajat?
Ovatko ne opiskelijat, jotka ei- vät osaa vastata, miten heidän tutkimusongelmansa sijoittuu aikuiskasvatustieteeseen, siis aikaansa edellä vai yksinkertai- sesti tietämättömiä aikuiskasva- tustieteen luonteesta?
Kirjan jäsennys osoittaa nii- tä valintoja ja käännekohtia, joi- den ratkaisut määrittelevät tut-
173
kimuksen luonteen. Opiskelijat ovat käsittääkseni mieltäneet hyvin ajatuksen tutkimuspro- sesseissa tehtävistä ratkaisuis- ta ja haluavatkin tehdä valinto- jen avulla ”omannäköistään”
tutkimusta. Kuitenkin usein on vaikea mieltää, mitä kaikkea voi/
pitää valita ja millaisista vali- koista. Mitkä valinnat ovat kes- kenään samantasoisista ja mis- sä järjestyksessä niiden tulisi seurata toisiaan? Tästä epäsel- vyydestä johtuu, että opiskeli- jat ilmoittavat liian usein tutki- musraporteissaan keränneensä aineiston teemahaastattelulla, joka tuntuu yleispätevältä ja jär- keenkäyvältä, ja analysoineen- sa sen sitten esimerkiksi feno- menografian tai grounded the- ory -lähestymistavan avulla.
Kuitenkin sekä fenomenografia että grounded theory -lähesty- mistapa ovat laaja-alaisia tutki- musotteita, jotka vaikuttavat sekä tiedonhankintaan että sen analysointiin. Fenomenografia asettaa jo teemahaastattelulle tiettyjä kriteereitä, jotta tarvitta- va laaja-alaisuus ja syvyys saa- vutettaisiin. Grounded theory - lähestymistapa taas edellyttää usein aineiston lisähankintaa hahmottuvien tutkimustulosten koettelemiseksi ja varmentami- seksi. Tämäntyyppisiltä ongel- milta välttyy käyttämällä lähtö- kohtana Kyrön kirjan selkeää jaottelua.
KIRJA PURKAA
TUTKIMUKSEN TEKOON LIITTYVIÄ MYYTTEJÄ Kyrön kirjaa Kasvatus-lehdes- sä arvioinut Jari Eskola (2004) toteaa, että yleisesti ottaen me- todikeskustelussa on siirrytty uuteen vaiheeseen, kun on alet- tu painottaa reflektoivan otteen merkitystä tutkimusprosessissa.
Kyrön kirja tähtää mielestäni
juuri tähän tavoitteeseen. Se purkaa tutkimuksen tekemiseen liittyviä myyttejä osoittamalla tutkimusprosessin poluksi, jol- la tehdään valintoja ja jossa (itse)arvioidaan valintojen joh- donmukaisuutta ja yhteensopi- vuutta. Esimerkiksi metodit ei- vät ole neutraaleja työkaluja, joilla voidaan tutkia mitä tahan- sa, vaan ne sisältävät sisälty- vät omat taustaoletuksensa, joi- den pitäisi sopia yhteen tutki- muksen teoriaosassa valittujen taustaoletusten kanssa. Erityi- sesti niille, jotka tutkivat omaa työtään tai työyhteisöään, on haasteena tavoittaa tutkimuk- seensa kaikki tarvittavat roolit.
Työn ja sen kontekstin tuntijan rooli on usein jo valmiina, jopa liiankin valmiina, jolloin tutki- mus on väline omien kokemus- ten ja oman asiantuntijuuden esiintuomiseen. Tällöin ei kui- tenkaan varsinaisesti tutkita mitään.
Tutkijan roolin omaksumi- nen suhteessa omaan työhön merkitsee kysymysten asetta- mista ja – tutkimista! Tämän roo- lin rinnalle tarvitaan vielä reflek- toijan roolia, jossa tutkija itse punnitsee ja arvioi suunnittele- miaan ja toteuttamiaan ratkaisu- ja. Tehtävä on haastava, mutta virittää aivan erilaisen mielen- kiinnon kuin valmiiksi tunnettu- jen tosiasioiden kirjaaminen.
Reflektiolla on nähty yhteyksiä useimmiten olevan yhteydessä uudistavaan, ei toistavaan op- pimiseen.
Kirjan tutkimusprosessia demystifioiva luonne (mitä to-
sin avaruusmaailmaan sijoittu- va kansikuva ei tue!) on mieles- täni sen keskeistä antia. Kirjas- sa on sekä suomen- että eng- lanninkielisiä esimerkkejä val- miista tutkimuksista ja niissä tehdyistä valinnoista. Valinto- jen polku esitetään myös pieni- nä matkaosuuksina, joiden kä- sittelyyn syvennytään kaavio- kuvien ja kysymysten avulla.
Ainakin opintojen alkuvai- heessa kirja saattaa olla liian vaikea yksin luettavaksi. Sen sijaan olisin hyvin kiinnostunut kokeilemaan esimerkiksi prose- minaarin ohjaamista tämän kir- jan avulla. Samalla voitaisiin tut- kia opiskelijoiden metatason reflektion kehittymistä. Suhtau- tuminen kirjaan on yhteydessä siihen, miten yleensä suhtau- dumme tieteenfilosofiaan ja muihin taustaoletuksia koske- viin kysymyksiin. Missä määrin niitä tarvitaan esimerkiksi pro gradu -tutkielmaa tehtäessä?
Yhtä hyvin voisi kysyä, missä määrin tarvitaan tietoista ajatte- lua tutkimusprosessin suunnit- telussa, toteuttamisessa ja arvi- oinnissa.
Leena Ahteenmäki- Pelkonen
LÄHDE:
Eskola, J. 2004. On valintojen aika. Arvio Paula Kyrön kirjas- ta Tutkimusprosessi valinto- jen polkuna. (Tampereen yli- opisto, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus).
Kasvatus vol, 35, nro 5, 566–
568.
AIKUISKASVATUS 2/2005 KIRJA-ARVIOITA
