Teknillisen korkeakoulun rakennus- ja maanmittaustekniikan osaston maanmit
taustekniikan laitoksella tehty diplomityö.
Espoo, maaliskuu 1992
Tarja Myllymäki
tekniikan ylioppilas Хчх./рги^£/' Valvoja: Apul. prof. Kauko Viitanen
Ohjaaja: Dosentti Aulis Tenkanen
Tekijä:
Työn nimi:
Taija Myllymäki
Uusjaon vaikutusten kuvaus atk:n avulla
Päivämäärä: 20.03.1992 Sivumäärä: 91
Osasto: Rakennus- ja maanmittaus
tekniikan osasto,
maanmittaustekniikan laitos
Professuuri: Maa-20 Kiinteistöoppi
Työn valvoja:
Työn ohjaaja:
Apul. prof. Kauko Viitanen Dosentti Aulis Tenkanen
Uusjakotoimituksen käynnistyttyä on selvitettävä, täyttääkö hanke jakolaissa mainitut uusjaon edellytykset. Edellytysselvityksessä on siksi yleensä esitettävä selvitys muun muuassa hankkeen hyödyistä ja kustannuksista. Uusjakotoimin- nan siirtyessä kiinteistörakenteeltaan aikaisempaa selkeämmille alueille eivät hankkeen hyödyt ole enää yhtä selvästi nähtävissä. Tämän vuoksi tarvitaan tarkempia selvityksiä siitä, mitä uusjaon avulla voidaan saavuttaa ja millaisia kustannuksia siitä aiheutuu. Aikaisempaa yksityiskohtaisempi uusjaon vaikutus
ten kuvaus on mahdollista nykyaikaisen tietojenkäsittelytekniikan avulla.
Tässä työssä esitetään uusjaon edellytysselvityksiä varten tehtävän ohjelmiston, hyöty- ja kustannusohjelmiston, toiminto- ja tietosisällön määrittelyt sekä näiden ja eräiden muiden tavoitteiden perusteella laadittu yleispiirteinen atk-ratkaisu.
Hyöty- ja kustannusohjelmiston toiminnot jaettiin kartan muodostamiseen, tiedon keruuseen, tiedon tallennukseen, laskentaan, tulostukseen ja teemakartan muodostamiseen. Tietosisällön pääryhmiksi määriteltiin maatilan ominaisuus- ja sijaintitiedot, kustannuslaskelmatiedot sekä erillishyötyjen tiedot.
Atk-ratkaisussa hyödynnettiin olemassa olevia ohjelmistoja ja tietovarastoja.
Jakotoimitusten ominaisuustietokantaa ja maastotietokantaa sekä näitä käyttäviä ohjelmistoja voidaan pienien laajennusten jälkeen käyttää hyväksi ominaisuus- ja karttatietojen tallennukseen ja käsittelyyn. Toiminnoista ainoastaan hyötyjen ja kustannusten laskentaa ja tulostusta varten täytyy tehdä uusia ohjelman osia.
Työssä esitetty atk-ratkaisu luo pohjan hyöty-ja kustannusohjelmiston toteutta
miselle.
"Suomi jättää Euroopan yhteisölle jäsenhakemuksen". Siinä otsikko uutisista, joissa päivittäin pohditaan muun muassa Suomen maatalouden edellytyksiä tulevaisuudessa. Työssäni, jonka aihe läheisesti liittyy maatalouteen, on kehitetty järjestel
mää uusjaon vaikutusten kuvaamiseen jakoalueella. Olen työni kuluessa miettinyt uusjakojen tarvetta. Vasta lähivuodet antavat vastauksen siihen, museoidaanko maataloutemme turismia varten, tehdäänkö Suomesta luomuviljelyn luvattu maa vai yritetäänkö täällä harjoittaa taloudellisesti kannattavaa maata- lousyritystoimintaa. Uusjaetulta alueelta kotoisin olevana olen havainnut uusjaon ny ky hetkiin saakka ulottuvat vaikutukset syntymäkotikuntani elinvoimaisuuden säilyttäjänä. Uskon, että uusjako - nykyistä nopeammassa ja kehittyneemmässä muodossa - edesauttaa maaseudun pitämisessä monipuolisesti toimivana yhteisönä ja viihtyisänä elinympäristönä.
Kiitän maanmittaushallituksen kiinteistöosastoa mahdollisuudesta tehdä lopputyöni kiinnostavasta ja ajankohtaisesta aiheesta.
Yli-insinööri Aulis Tenkaselle lausun kiitokseni työni ohjaukses
ta sekä apulaisprofessori Kauko Viitaselle mielenkiintoisien keskustelujen herättämistä ajatuksista. Kiitän puolisoani ja läheisiäni sekä työtovereitani tilusjärjestelyjaostossa että muualla maanmittauslaitoksessa avusta ja tuesta, jota olette minulle työn kuluessa osoittaneet.
Espoossa maaliskuussa 1992 Tarja Myllymäki
1 JOHDANTO 1
2 UUSJAON VAIKUTUSTEN KUVAUS NYKYISIN 3
2.1 Uusjakohanke 3
2.2 Edellytysselvitys 4
2.2.1 Selvityksen sisältö 4
2.2.2 Sanastoa 5
2.3 Ongelmat ja kehittämistarpeet 7
3 HYÖTYJEN JA KUSTANNUSTEN LASKENTAPERUSTEIDEN VALINTA HYÖTY- JA KUSTANNUSOHJELMISTON
KEHITTÄMISEKSI 9
4 SUUNNITTELUMENETELMIEN TEORIAA 15
4.1 Toiminto-ja tietomallitus 15
4.2 SADT-menetelmä 15
4.3 ER-malli 17
4.4 Relaatiomalli 19
5 HYÖTY- JA KUSTANNUSOHJELMISTON TOIMINTO- JA
TIETOSISÄLLÖN MÄÄRITTELY 21
5.1 Ohjelmiston rakentamisen lähtökohdat 21
5.1.1 Tavoitteet 21
5.1.2 Hyödynnettävät ohjelmistot ja tietovarastot 21
5.2 Toimintosisällön määrittely 24
5.3 Tietosisällön määrittely 26
5.3.1 Maatilan ominaisuustiedot 26
5.3.2 Maatilan sijaintitiedot 27
5.3.3 Kustannuslaskelmatiedot 28
5.3.4 Erillishyötyjen tiedot 29
5.4 Tietosisällön suhde olemassa olevaan käsitteistöön 29 5.4.1 Lisäykset ominaisuustietokannan käsitteistöön 29 5.4.2 Lisäykset sijaintitietokannan käsitteistöön 33
5.5 Tulosteet 33
KUVAUS 36
6.1 Periaateratkaisun kuvaus 36
6.2 Toteutusympäristö 38
6.3 Ohjelmiston toimintojen atk-ratkaisut 39
6.3.1 Kartan muodostaminen 39
6.3.2 Tietojen tallennus 42
6.3.2.1 Tallennusrakenne 42
6.3.2.1 Tallennusohjelma 48
6.3.3 Laskenta 51
6.3.4 Tulostus 54
6.3.4.1 Tekstitulosteet 54
6.3.4.2 Graafiset tulosteet 58
6.3.5 Käyttöliittymä 60
6.4 Ohjelmiston toteutussuunnitelma 60
7 TYÖN TARKASTELUA 62
7.1 Parannusehdotuksia 62
7.2 Jatkonäkymät 63
8 YHTEENVETO 65
LÄHDELUETTELO 67
LIITE 1. Peltolohkojen jakautuminen eri muotoluokkiin uusjaossa 71 LIITE 2. Kustannustaulukot peltolohkon koosta ja muodosta
aiheutuville viljelykustannuksille 72
LIITE 3. Kustannustaulukot kulku- ja kuljetuskustannuksille
maatalouden sisäisessä liikenteessä 74
LIITE 4. Laiduntamisen kuljetuskustannustaulukko 78
LIITE 5. Niittoruokinnan kustannustaulukko 79
LIITE 6. Uusjaon seurantamalliehdotuksen maatilakortti sekä
tiedonkeruulomakkeet 80
LIITE 7. Kiinteistörekisterin käyttöönottoinanne 31.12.1991 83 LIITE 8. Numeerisen kiinteistörajakartan käyttöönottotilanne
31.12.1991 84
LIITE 9. Toimitustietokannan taulukoiden ja niiden sarakkeiden
kuvaukset 85
Uusjakojen kehittäminen on ollut aiheena useissa tutkimuksissa. Niissä kaikissa on pyritty helpottamaan, keventämään, nopeuttamaan ja tarkentamaan tätä monimutkaista maanmittaustoimitusta. Myös uusjaon vaikutusten tieto
koneavusteisesta kuvauksesta on esitetty malleja /Luhtio 1983/ /Potka 1986/
/Vitikainen 1990/, mutta tuotantoon saakka niitä ei ole saatu. Sitä vastoin muita uusjakoprosessin vaiheita, kuten uusjakokarttojen ja selitelmien laadintaa, on viime aikoina voitu helpottaa tietokoneohjelmistoilla.
Tarve uusjaon vaikutusten - hyötyjen ja kustannusten - kuvauksen kehittämi
seen kasvaa koko ajan. Aikaisemmin lähinnä sovintojakoalueilla suoritettujen uusjakojen kannattavuus on ollut osoitettavissa jo karkeillakin hyöty-kustannus
laskelmilla. Nykyisin uusjakohankkeiden kohdistuessa kiinteistörakenteeltaan aikaisempaa selkeämmille alueille eivät hyödyt ja kustannukset ole yhtä ilmeisiä, etenkin kun Euroopan taloudellinen yhdentyminen on muuttamassa arvostusperusteita. Tarkempia laskelmia on kyettävä esittämään myös valtion rahoitustuen anomista varten. Varsinkin nyt kireän taloudellisen tilanteen aikana on yhteiskunnan varojen käytön tarkempaa valvontaa korostettu entisestään.
Vastatakseen uusiin vaatimuksiin on maanmittaushallitus käynnistänyt tutkimus
työn, joka kohdistuu uusjakohankkeen alkuvaiheissa suoritettavaan kannatta- vuustarkasteluun ja atk:n käyttömahdollisuuksiin tässä arviointityössä. Tähän mennessä on selvitetty lähinnä arviointijäijestelmän kehittämisen lähtökohtia, arvioitavien vaikutusten inventointia sekä tehty alustava selvitys arviointimenet
telyn uudistamisesta /Riihelä 1991/.
Tämän työn tavoitteena on esittää suunnitelma järjestelmästä, jolla uusjaon vaikutuksia voidaan kuvata tietokoneavusteisesti. Aluksi esitellään lyhyesti uusjakohanke, sen oikeudelliset perusteet, uusjaon vaikutusten kuvaus nykyisin sekä siihen liittyvät ongelmat ja kehittämistarpeet. Järjestelmän luomista varten määritellään ne perusteet, joilla hyötyjä ja kustannuksia tullaan laskemaan.
Ennen suunnitelmaosaa selostetaan suunnittelumenetelmien teoriaa, käsitteistöä ja kuvaustapoja. Suunnitelma koostuu tietoanalyysistä ja esisuunnitelmasta, joiden avulla hahmotellaan uusjaon hyötyjen ja kustannusten kuvaamiseen
liittyviä tietoja ja toimintoja sekä niiden toteuttamista atk:n avulla. Lopuksi tarkastellaan saatua ratkaisua ja esitetään ajatuksia järjestelmän kehittämisestä edelleen.
2 UUSJAON VAIKUTUSTEN KUVAUS NYKYISIN
2.1 Uusjakohanke
Uusjaoksi kutsutaan useita tiloja koskevaa, laaja-alaista ja perusteellista maan- mittaustoimituksena suoritettavaa tilusjäijestelyä, jonka tavoitteena on tiluksia vaihtamalla parantaa niiden sopivuutta tarkoitukseensa /Maanmittaushallitus
1989b/. Tilusten järjestelyn lisäksi uusjaossa voidaan rakentaa ja perusparantaa teitä,
suorittaa valta-, metsä- ja salaojituksia,
parantaa peltojen viljeltävyyttä raivausten avulla, rakentaa vedenhankinta- ja viemäröintilaitteita, antaa tiloille lisämaaksi valtion hankkimaa maata,
- laajentaa ahtaiksi käyneitä talouskeskuksia sekä järjestellä rakennusten paikkoja ja omistusoloja,
laatia tilakohtaisia kehittämissuunnitelmia ja
laatia maankäyttösuunnitelmia kylän kehittämiseksi ja osoittaa alueita asuntojen rakentamista ja yritystoimintaa varten sekä kyläläisten yhteisiin tarpeisiin.
Uusjakotoimituksen saa vireille yleensä vain tilan tai tilanosan omistaja (JL1 13 §). Jotta uusjakotoimitus käynnistyisi, on hankkeen täytettävä jakolaissa mainitut edellytykset (JL 10.1 §). Edellytykset uusjaon suorittamisel
le ovat olemassa, jos
tiloilla on huono tilussijoitus ja
- tilukset voidaan uusjaossa sijoittaa oleellisesti paremmin ja jos
- tästä ja uusjaossa päätettävistä perusparannuksista tiloille aiheutuva hyöty arvioidaan olennaisesti sBuremmaksi kuin niistä aiheutuvat kustannukset ja haitat.
Pääsääntöisesti uusjaon edellytysten olemassaolo on siis selvitettävä ennen toimituksen käynnistämistä. Uusjako voidaan toimittaa muutoinkin, jos uusjaon
i JL = Jakolaki (604/51)
suorittamista ei tueta valtion varoin ns. tukemislain nojalla1 ja jos asianosaiset ovat yksimielisiä sekä jaon toimittamisesta että uusjakoalueen rajoista (JL 11 §). Selvitystä uusjaon hyödyistä ja kustannuksista ei myöskään tarvitse tehdä alueella, jolla tiluksia hallitaan huomattavalta osalta sovintojaon perusteella (JL 10.2 §). Selvitys saadaan jättää tekemättä myös silloin, kun tilat, joilla on samoja omistajia, tulisivat halottaviksi ja sen johdosta tilussijoitus huononisi niin, että uusjaon edellytykset olisivat olemassa (JL 11a §).
2.2 Edellytysselvitys 2.2.1 Selvityksen sisältö
Edellytysselvitys tehdään uusjaon vireille saamisen jälkeen jaon edellytysten toteamiseksi. Se käsittää selvityksen alueen nykyisestä kiinteistörakenteesta ja mahdollisuudesta sen parantamiseen sekä arvion uusjaossa suoritettavien toimenpiteiden hyödyistä verrattuna niistä aiheutuviin kustannuksiin. Edellytys- selvitysten lisäksi puhutaan myös tarveselvityksistä, joista ns. hankekohtaisella tarveselvityksellä tarkoitetaan juuri edellytysselvitystä. Ns. yleisillä tarveselvi
tyksillä tarkoitetaan eri puolilla maata tilusjäijestelytarpeen kehittämiseksi ja suuntaamiseksi tehtyjä esiselvityksiä. Ne ovat koskeneet laajojakin alueita ja niissä on kuvattu lähinnä vain peltolohkojen keskikokoa talouskylissä tai peruskarttaruudulla, peltojen alueellista yhtenäisyyttä ja metsäpalstojen kokoa ja muotoa /Tenkanen 1986, s. 35-37/.
Edellytysselvityksessä on jakolain 10 §:n mukaan uusjaon vaikutuksia tarkasteltava maatilojen kannalta. Selvityksen tulee olla sellainen, että niin toimituksen hakemisesta päättävät maanomistajat kuin valtion tuen myöntämi
sestä päättävä maa- ja metsätalousministeriö voivat siinä esitettyjen seikkojen perusteella todeta hankkeen kannattavuuden.
Nykyisissä uusjakojen edellytysselvityksissä hankkeen hyötyjen ja kustannusten kuvaamiseen käytetään erilaisia tunnuslukuja (ks. määritelmistä tarkemmin kohdasta 2.2.2 Sanastoa). Laskentaa on suoritettu viljelmittäin, mutta tiedot esitetään vain yhdistelminä ja yleensä asumakylittäin. Sanallisesti on kerrottu sellaiset seikat, joita ei tunnusluvuilla pystytä esittämään. Peltoalueiden
i Laki uusjakojen tukemisesta (24/81)
tilussijoitusta on kuvattu mm. seuraavilla tunnusluvuilla /Ylivieskan maanmit
taustoimisto 1984/ /Kaarlelan maanmittaustoimisto 1990/ /Vörå lantmäteribyrå 1990/:
- viljelmien lukumäärä ja peltoala sekä peltoalan jakautuminen eri kokoluokkiin suhteellisesti ja absoluuttisesti, esitys yksittäisinä luokki
na ja kumulatiivisesti,
- peltolohkojen lukumäärä/viljelmä, peltolohkojen keskikoko ja keskietäisyys talouskeskuksesta sekä peltolohkojen jakaantuminen eri kokoluokkiin suhteellisesti ja absoluuttisesti, esitys yksittäisinä luokkina ja kumulatiivisesti,
- peltokappaleiden lukumäärä ja peltokappaleiden jakaantuminen eri luokkiin talouskeskusetäisyyden mukaan suhteellisesti ja absoluuttisesti, esitys yksittäisinä luokkina ja kumulatiivisesti ja
kotipalstojen pinta-ala.
Metsäalueiden tilussijoituksen kuvaamiseen on käytetty mm. seuraavia tunnuslukuja:
metsälöiden pinta-ala, metsäpalstojen lukumäärä/metsälö, metsäpalsto
jen keskipinta-ala ja
puuston lähikoijuukustannusten pieneneminen.
2.2.2 Sanastoa
Seuraavassa on selvitetty edellytysselvitysten sanastoa käyttämällä lähteinä teoksia Kiinteistösuunnittelu maanmittaustoimituksissa /Tenkanen 1986/, Kiinteistöarviointi sanasto /Suomen kiinteistöarviointiyhdistys r.y. 1986/ ja Uusjaon selostuksen malli /Luhtio 1983/.
Peltokappaleella tarkoitetaan peltoaluetta, joka täydellisesti rajoittuu joko toisten kiinteistöjen maa-alueisiin tai saman kiinteistön toiseen maankäyttölajiin tai toiseen tiluslajiin tai vesistöön. Peltokappaleen sisällä voi olla teitä, valtaojia, puroja tms. (ks. kuva 1). /Tenkanen 1986, s. 2/
Metsäkappaleella tarkoitetaan metsäaluetta, joka täydellisesti rajoittuu joko toisten kiinteistöjen maa-alueisiin tai saman kiinteistön viljeltyyn maahan, eri- tyismaahan tai vesistöön (ks. kuva 1). /Tenkanen 1986, s. 3/
Tuotantolohkolla tarkoitetaan joko peltoaluetta, jolla kasvinviljely työt suorite
taan ajotekniikan ja ajoituksen suhteen yhtenäisesti ja jota viljellään yhtenä viljelykierron osana, tai metsäaluetta, jolla metsätyöt suoritetaan tekniikan ja töiden ajoituksen suhteen yhtenäisesti. /Tenkanen 1986, s. 3/
Peltolohkolla tarkoitetaan pääasiassa yhtenä tuotantolohkona viljeltävissä olevaa peltoaluetta (ks. kuva 1). /Tenkanen 1986, s. 35/
Palstalla (rekisteripalsta) tarkoitetaan oikeudellisten kiinteistörajojen tai vesitilusten täydellisesti ympäröimää aluetta (ks. kuva 1). /Tenkanen 1986, s. 3/
Viljelmällä tarkoitetaan maatalouteen käytettävää erillistä tai maatilaan kuulu
vaa talousyksikköä. /Suomen kiinteistöarviointiyhdistys r.y. 1986, s. 48/
Metsälöllä tarkoitetaan joko taloudellisesti tai hallinnollisesti itsenäistä metsä- talousyksikköä tai yksikköä, joka käsittää maatilan metsän. /Suomen kiinteistöarviointiyhdistys r.y. 1986, s. 44/
Maatilalla tarkoitetaan viljelmän ja metsälön muodostamaa talousyksikköä.
Maatila voi käsittää yhden tai useampia rekisteritiloja ja niiden osia. /Suomen kiinteistöarviointiyhdistys r.y. 1986, s. 43/
Käyttöyksiköllä tarkoitetaan yhden tai useamman omaisuusosan muodostamaa taloudellista kokonaisuutta, esimerkiksi maatilaa, tonttia, metsälöä. /Suomen kiinteistöarviointiyhdistys r.y. 1986, s. 43/
Hyötypinta-alalla tarkoitetaan jonkin toimenpiteen vaikutusalueen pinta-alaa.
/Luhtio 1983, s. 139/
Metsäkuljetusmatkalla (lähikuljetusmatka) tarkoitetaan keskimääräistä puun kuljetusmatkaa sen kaatopaikalta lähimmän autotien tai muun kaukokuljetuspai- kan varteen. /Luhtio 1983, s. 139/
PALSTA
PELTO- KAPPtLE P'îltO-
METSÄKAPPALE C
PALE В PELTOKAP
peltolohko 3 pelto
lohko
valtaoja peltolohko 4
METSÄKAPPALE D
Kuva 1. Esimerkki käsitteistä palsta, kappale ja lohko. Palsta koostuu peltokappaleista A ja В sekä metsäkappaleista C ja D. Peltokap- paleeseen В kuuluu neljä peltolohkoa ja peltokappaleeseen A vain yksi. /Luhtio 1983, s. 143/
2.3 Ongelmat ja kehittämistarpeet
Uusjakotoiminnan siirtyminen kiinteistörakenteeltaan selkeämmille alueille vaatii sekä jakoalueen kiinteistörakenteen että edellytysselvitykseen sisältyvien hyöty-ja kustannuslaskelmien esittämistä yksityiskohtaisemmin kuin aikaisem
min. Nykyisissä edellytysselvityksissä esitetään uusjaon vaikutuksia yleistäen koko jakoalueelta. Tätä esitystä voidaan syventää kuvaamalla uusjaon vaikutuk
sia yksittäisten, aktiivisesti maa- ja metsätaloutta haijeittävien maatilojen kiinteistörakenteeseen ja laskemalla tästä rakenteen muutoksesta tiloille koituvia hyötyjä.
Valtio tukee uusjakoja myöntämällä sekä lainoja että avustuksia niiden suorit
tamiseen. Valtio on kiristänyt rahapolitiikkaansa vähitellen ja se haluaa tarkem
paa tietoa mahdollisen rahoituksensa kohteesta ja todennäköisestä tuotosta.
Myös rahoitusta saava osapuoli eli asianosaiset haluavat tietää heidän maksetta
vakseen tulevista uusjaon kustannuksista ja samoin hyödyistä, jotka he hankkeen avulla saavuttavat. Niinpä tiloille aiheutuvia hyötyjä ja kustannuksia on tarvetta eritellä jo edellytysselvitysvaiheessa.
Nyt käynnistymässä olevien uusjakohankkeiden yhteydessä on ilmennyt asian
osaisten keskuudessa epätietoisuutta uusjaossa suoritettavien toimenpiteiden kohdistumisesta jakoalueella. Siksi on pyrittävä osoittamaan tarkemmin, millai
sia töitä uusjaossa on tarvetta suorittaa ja mihin jakoalueen osaan tarve kohdistuu. Tähän vaikuttaa myös edellä mainittu uusien uusjakoalueiden erilainen kiinteistörakenne. Esimerkiksi jakoalueen jonkin osan kiinteistöraken- ne saattaa olla jo kunnossa, mutta alue täytyy kuitenkin ottaa mukaan, jotta kuivatushanke voidaan kokonaisuudessaan järkevästi toteuttaa. Esimerkkejä uusjakohankkeessa toteutettaviksi aiottujen toimenpiteiden esittämisestä voidaan ottaa Keski-Euroopassa tehtävien uusjakojen esisuunnitelmista /Riihelä 1991, s. 34-36/.
Uusjakohankkeen eri vaiheissa tarvitaan seurantatietoa hyödyistä ja kustannuk
sista. Edellytysselvitysvaiheessa asianosaiset, maa-ja metsätalousministeriö ja muut viranomaiset, mm. kunta, tarvitsevat tietoa uusjakohankkeen kannatta
vuudesta voidakseen arvioida sen edullisuutta ja rahoitusmahdollisuuksia.
Uusjakotoimituksen aikana tarvitaan hyöty-ja kustannustietoja lähinnä peruspa
rannusten ja jakoehdotuksen suunnittelua ja ohjausta varten sekä eräiden tilikorvausten osittelua ja valtion lopullisen kustannusosuuden määrittelyä varten. Toimituksen loputtua laskelmia tarvitaan uusjakotoiminnan kehittämistä ja muita yleishallinnon tehtäviä varten. Uusjakoja varten tarvitaan siis seurantajäijestelmä, jonka avulla voidaan toimituksen kuluessa ottaa tietojen ja kustannusten tarkentuminen huomioon.
Edellä kerrotut näkökohdat ovat aikaansaaneet tarpeen rakentaa järjestelmä uusjaon vaikutusten yksityiskohtaisempaa kuvausta varten. Järjestelmän toteuttamisen ovat tehneet mahdolliseksi automaattisen tietojenkäsittelyn kehittyminen ja sen myötä tietokonelaitteistojen käyttöönotto maanmittaustoi
mistoissa. Järjestelmää kutsutaan jatkossa uusjaon hyöty-ja kustannusohjelmis- toksi.
3 HYÖTYJEN JA KUSTANNUSTEN LASKENTAPERUSTEIDEN VALINTA HYÖTY- JA KUSTANNUSOHJELMESTON KEHITTÄMI
SEKSI
Hyöty- ja kustannusohjelmiston kehittämiseksi on selvitettävä, miten uusjaon hyödyt ja kustannukset muodostuvat, mitä niistä voidaan tietokoneavusteisesti laskea sekä millä perusteilla laskenta suoritetaan. Valittujen laskentaperusteiden avulla voidaan määritellä, mitä tietoja hyötyohjelmistolla täytyy pystyä käsittelemään.
Uusjaon kannattavuusarviointia hankkeen alkuvaiheessa käsitelleessä selvityksessä /Riihelä 1991/ on esitetty uusjakohankkeen vaikutusten kuvaamiseen vertailutaulukkomallit. Taulukot on laadittu sekä vhteiskunnallisil-
!e että maatilataloudellisille erikseen nimetyille vaikutuksille samalla vertailutilannetta vaihtaen. Lisäksi kummassakin tapauksessa on vaikutukset eritelty hyöty- ja kustannusvaikutuksiin. Tässä työssä keskitytään vain maatilataloudellisiin vaikutuksiin.
Maatilataloudellisia vertailutaulukkomalleja voidaan käyttää soveltaen hyväksi edellytysselvityksiä tehtäessä. Taulukoissa vertaillaan alueella tutkimishetkellä vallitsevaa tilannetta - ns. nykytilannetta - ja uusjaon jälkeistä tilannetta. Näissä taulukoissa käsitettä vaikutus on käytetty syy-seuraus -suhdetta väljemmässä merkityksessä, koska uusjaolle vaihtoehtoisen kehityksen - alueen tilannehan muuttuisi ilman jakoakin - aiheuttamia hyötyjä ja kustannuksia ei oteta huomioon. Kehitysvaihtoehtoa, joka toteutuisi ilman suunnittelutoimenpiteitä
kin, kutsutaan О-vaihtoehdoksi /Tenkanen 1986, s. 51/.
Maatilataloudellisia vertailutaulukkomalleja on esitetty taulukoissa 1 ja 2.
Hyötyvaikutusten vertailutaulukossa on kummankin vertailuvaihtoehdon kohdalla sarake vuotuisen hyödyn sekä pääomitetun hyödyn arvolle. Kustan
nusvaikutusten vertailutaulukossa on vastaavasti sarakkeet toimenpiteen laajuuden kuvaamiselle sekä kustannuksien arvolle yhteensä.
Taulukkomalleissa esitetyillä vertailuperusteilla voidaan varsin kattavasti kuvata uusjaon välittömät hyödyt ja kustannukset maatilatalouden osalta. Tieto
koneavusteiseen laskentaan sopivat sellaiset vaikutukset, joita varten voidaan
laatia yhtenäiset laskuperiaatteet ja joiden osuus maatilojen uusjaossa saamista kokonaishyödyistä ja -kustannuksista on suuri. Osa vertailuperusteina esitetyistä vaikutuksista on sellaisia, ettei niitä kannata laskea tietokoneavustei
sesti; yleistä ja yhtenäistä laskutapaa ei joko ole tai laskenta on nopeinta tehdä manuaalisesti. Tällaisetkin vaikutukset voidaan ottaa huomioon varaamalla niille tilaa laskelmiin. Kun suurimmat kustannuserät lasketaan tietokoneavustei
sesti, hyödyttää uusi ohjelmisto parhaiten myös edellytysselvitysten tekemistä.
Lunastustoimituksissa tehtäviä kustannusarviointeja varten on johdettu maatalouden työaikamenekeistä valmiita taulukoita ja laskentakaavoja. Ne on esitetty kansiossa Selvityksiä maataloushaitoista ja -vahingoista /Alanissi 1991/, johon seuraava esitys kustannustaulukoista perustuu.
Uusjaon hyöty-ja kustannusvaikutusten laskentaan voidaan käyttää kustannus- taulukoita, joita on laadittu
a) peltolohkon koosta ja muodosta aiheutuville viljely kustannuksille eri viljelyjäijestelmillä,
Taulukko 1. Uusjaon maatilataloudellisten hyötyvaikutusten vertailutau- lukkomalli. /Riihelä 1991, s. 84/
Vertailuperuste Vaihtoehto A Vaihtoehto В
Vuot.
hyöty
Pääom.
hyöty
Vuot.
hyöty
Pääom.
hyöty Viljelykustannusten aleneminen peltolohkon
koon ja muodon vaikutuksesta mk /v mk mk/v mk
Viljelyliikenteen kulku-ja kuljetuskustannusten
aleneminen mk /v mk mk/v mk
Laidunliikenteen kustannusten aleneminen (nämä kustannukset voivat sisältyä myös muihin vilje-
lykustann uksiin) mk/v mk mk/v mk
Puuston lähikoij uukustunnusten aleneminen mk/v mk mk/v mk
Peltojen tuottokyvyn kasvu mk/v mk mk/v mk
Metsien tuottokyvyn kasvu mk/v mk mk/v mk
Salaojitushyöty mk/v mk mk/v mk
Muut hyödyt mk/v mk mk/v mk
Yhteensä mk mk
Kokonaisarvio (päätöksentekijä täyttää)
b) peltotöiden kulku- ja kuljetuskustannuksille eri tuotantosuunnan viljelmillä,
c) lehmien laiduntamisen kuljetuskustannuksille ja
d) niittorehun hankinnasta aiheutuville kuljetuskustannuksille.
Kahden viimeksi mainitun kustannuksen laskentaan voidaan uusjaoissa käyttää samoja taulukoita kuin lunastustoimituksissa. Kahdelle ensin mainitulle kustannustyypille on tutkimuksessa esitetty lunastustoimitusten taulukoista yleistetyt, uusjakoihin paremmin sopivat taulukot, koska uusjaossa ei kaikkia kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä voida arvioida yhtä tarkasti kuin lunastustoi
mituksissa.
Taulukko 2. Uusjaon maatilataloudellisten kustannusvaikutusten vertailu
taulukkoinani. /Riihelä 1991, s. 85/
Pääomakustannus Vaihtoehto A Vaihtoehto В
Toimenp.
laajuus
Kust.
yht.
Toimenp.
laajuus
Kust.
yht.
RAKENNUSJÄRJESTELYT
Kokonaiset talouskeskukset kpl mk kpl mk
Yksittäiset rakennukset kpl mk kpl mk
TIETYÖT
Viljelystiet km mk km mk
Metsäautotiet km mk km mk
KUIVATUKSET
Valtaojitus ha mk ha mk
Salaojitus ha mk ha mk
Metsäojitus ha mk ha mk
MAANMITTAUSMAKSU ha mk ha mk
APUMIES- YM. VÄLITTÖMÄT KUSTAN-
NUKSET ha mk ha mk
RAIVAUKSET ha mk ha mk
METSITYKSET ha mk ha mk
VEDENHANKINTA- JA VIEMÄRÖINTI-
LAITTEIDEN RAKENTAMINEN kpl mk ha mk
Yhteensä mk mk
Yksittäisten viljelijöiden tasonkorotuskustannuk-
set mk mk
Kokonaiskustannukset mk mk
Indikaattorina viljely kustannusten aleneminen peltolohkon koon ja muodon vaikutuksesta
Kohdan a) kustannustaulukoiden eli ns. päistehaittataulukoiden avulla voidaan laskea, kuinka paljon uusjaossa saavutettu peltolohkojen suurempi koko ja parempi muoto alentavat maatilan viljelyn yksikkökustannuksia. Kustannukset on tutkimuksessa laskettu pel to työolosuhteiden (käännökset, kulmatyöskentely, lohkon pituudesta johtuva ajonopeuden vaihtelu) muutoksista lohkon koon ja muodon muuttuessa, päällekkäislevitykseen kuluvasta ainemenekistä ja ajanhukasta sekä pellon reuna-alueiden sadonvähennyksestä. Koska vaikutuksen suuruus riippuu oleellisesti maatilalla viljeltävistä kasveista, on taulukot laskettu neljälle viljelyjäijestelmälle: kolmelle erilaiselle kasvinviljelytilalle ja karjatilalle. Järjestelmät on valittu siten, että ne mahdollisimman hyvin vastaisivat uusjakoalueilla käytettäviä viljelyjärjestelmiä. Eri järjestelmillä viljelevien tilojen kustannukset on laskettu olettaen eri viljelykasvien osuuden tilan viljeltävästä peltoalasta olevan taulukon 3 mukaisen.
Taulukko 3. Päistehaittataulukoiden laskemassa käytetyt oletukset pellon- käytön jakautumisesta eri viljelyjärjestelmillä. Koottu esitykses
tä /Alanissi 1991/.
Kasvinviljelytila Kasvinviljelytila Kasvinviljelytila Kaijatila Kevätvilja 95 %
Öljykasvit 5 %
Kevätvilja 59 % Heinä paal. 17 % Säilörehu 8 %
Laidun 6 %
Peruna 4 %
Kesanto 4 %
Sokerijuurikas 1 % Öljykasvit 1 %
Kevätvilja 65 % Peruna 30 % Kesanto 5 %
Kevätvilja 50 % Heinä paal. 25 % Säilörehu 15 % Laidun 10 %
Päistehaittataulukoista saadaan peltolohkon vuotuiset päistehaittakustannukset hehtaaria kohden peltolohkon pinta-alan ja muotoluokan avulla. Muotoluokat on saatu järjestelemällä lunastustoimituksia varten hahmotellut peltomuodot viiteen muotoluokkaan niiden viljely kustannusten perusteella (ks. liite 1).
Päistehaittataulukot on esitetty erikseen kullekin viljelyjärjestelmälle. Lisäksi ne on laskettu erikseen sekä oman työvoiman ja marginaalikustannusten että vieraan työvoiman ja vuokrakonehintojen perusteella. Viljelytöiden valmistelu- ajat on sisällytetty päistehaittataulukoihin ja vastaavasti jätetty pois kulku- ja kuljetuskustannuksista. Päistehaittataulukot on esitetty liitteessä 2.
Indikaattorina vi^jelyliikenteen kulku-ja kuljetuskustannusten aleneminen Kohdan b) kustannustaulukoiden eli ns. etäisyyshaittataulukoiden avulla voidaan laskea, kuinka paljon uusjaolla on saatu aikaan kustannussäästöjä, kun entistä suuremmat ja yhtenäisemmät peltoalueet sijaitsevat entistä lähempänä maatilan talouskeskusta ja entistä parempien tieyhteyksien päässä. Säästö saadaan lyhentyneistä kulku-ja kuljetusmatkojen pituuksista ja parempikuntoi- sista teistä, jotka vähentävät matkoihin käytettyä aikaa, sekä peltotyön suoritusaikojen lyhenemisestä ja yhtenäisten työjaksojen kasvusta, jotka vähentävät matkojen lukumääriä. Koska kulku- ja kuljetuskustannukset muodostuvat eri tuotantosuunnan tiloilla erilaisiksi, on kustannustaulukot esitetty erikseen kolmelle tuotantosuunnalle: kasvinviljelytilalle, perunatilalle ja kaijatilalle. Karjatiloille kustannukset on laskettu sekä laiduntamisen
kuljetuskustannusten kanssa että ilman niitä.
Taulukoista saadaan vuosilohkolle vuotuiset matkakustannukset hehtaaria kohden sen talouskeskusetäisyyden, joka määritetään matkaan kuluvana aikana, ja pinta-alan avulla. Vuosilohkolla tarkoitetaan yhtä tai useampaa tuotantoloh- koa, jotka ovat viljelykierrossa samassa vaiheessa ja joita koskevat matkat voidaan sopivasti yhdistää. Etäisyyshaittataulukot on esitetty liitteessä 3.
Indikaattorina laidunliikenteen kustannusten aleneminen
Jos karjatilojen kulku- ja kuljetuskustannuksiin ei laskettu laidunliikenteen kustannuksia mukaan, voidaan ne laskea kohdan c) avulla. Maatilalle koituu säästöjä, kun uusjaossa peltojen ja mahdollisesti talouskeskuksenkin uusi sijainti lyhentää lehmien laidunkuljetusmatkaa. Kustannustaulukosta saadaan maatilan koko laidunalan vuotuiset kustannukset maatilan laitumien satomääräl
lä painotetun keskietäisyyden ja laidunnettavien lehmien lukumäärän (tai kuljettajien) avulla. Liitteessä 4 on esitetty laiduntamisen kustannustaulukko.
Jos laiduntamisen sijaan lehmät ruokitaan niittorehulla, voidaan niittorehun kuljetuskustannukset laskea kohdan d) taulukon avulla. Siitä voidaan laskea maatilan saamat säästöt, kun uusjaossa maatilan niittorehun hankinnasta aiheutuvat kustannukset pienenevät lyhyemmän kuljetusmatkan vuoksi.
Niittoruokinnan vuosittaiset kokonaiskustannukset saadaan niittorehun hakuetäisyyden ja maatilan niittoruokinnassa olevien lehmien lukumäärän (tai
rehuntekoon käytettävän pinta-alan) avulla. Niittorehuruokinnan kustannustau- lukko on esitetty liitteessä 5.
Muut taulukoissa esitetyt vertailuperusteet
Muista indikaattoreista ovat atk-avusteisesti laskettavissa puuston lähikoijuu- kustannukset sekä jakoalueella tehtävien eri toimenpiteiden hyötypinta-alat eri viljelmien alueella. Hyötypinta-alojen ja kyseessä olevan toimenpiteen yksikkökustannusten perusteella voidaan laskea ko. toimenpiteen kokonaiskus
tannukset. Näistä muista indikaattoreista tarkastellaan tämän työn puitteissa ainoastaan kuivatushankkeiden hyötypinta-aloja, muiden hyöty- ja kustannus
vaikutusten huomioonottamiseen annetaan mahdollisuus tapauskohtaisesti ohjelmiston tuottamissa hyöty-kustannuslaskelmissa.
4 SUUNNITTELUMENETELMIEN TEORIAA
4.1 Toiminto- ja tietomallitus
Ennen ohjelmiston rakentamista on sen sisältö suunniteltava. Käytettävät menetelmät valitaan siten, että niiden avulla voidaan parhaiten ilmaista ohjelmiston tulevaan käyttöympäristöön liittyvät toiminnot ja tiedot. Näiden menetelmien käyttöä kutsutaan toiminto- ja tietomallitukseksi.
Toimintomallituksen tavoitteena on tuottaa käyttäjän kannalta selkeitä ja hyviä jäijestelmämäärityksiä. Toimintomallilla kuvataan tiedon kulkua ja käsittelyä kohdejäijestelmässä. Ensin kuvataan koko jäijestelmä yleisellä tasolla, jonka jälkeen toimintoja tarkennetaan alemmilla tasoilla. /SYTYKE r.y, 1990, s. 39/
Tietomallituksen tavoitteena on kuvata yrityksen tietovarastot ja sovellusten käyttämät tiedot niin, että kuvaus on riittävän täsmällinen tietokantasuunnittelua varten, mutta kuitenkin riittävän ymmärrettävä käyttäjän näkökulmasta.
Tietomallilla kuvataan tiedot, niiden väliset yhteydet sekä tietojen ja yhteyksien ominaisuudet. /SYTYKE r.y. 1990, s. 53/
Sekä toiminto- että tietomallituksen suorittamiseen löytyy useita menetelmiä.
Seuraavissa luvuissa esitetään lyhyesti tässä työssä toimintomallitukseen käytettävän SADT-menetelmän ja tietomallituksen käsitteiden kuvaamises
sa käytettävän ER-mallin sekä tietomallituksen loogisten rakenteiden kuvaamisessa käytettävän relaatiomallin perusteet.
4.2 SADT-menetelmä
Eräs toimintomallitukseen sopiva menetelmä on SADT (Structured Analysis and Design Technique) eli rakenteinen analyysi- ja suunnittelumenetelmä /Pelkonen & Pulkkinen 1987, luku SADT/. Siinä painopiste on käyttäjien tarpeiden perusteellisessa määrittelyssä ja analysoinnissa sekä kehitettävän systeemin karkean tason suunnittelussa. Systeemin hierarkia kuvataan graafisesti SADT-mallilla, jonka kaavioita tarkentamalla ongelma voidaan jäsentää pieniksi osaongelmiksi (ks. kuva 2).
Kuva 2. Esimerkki kuvauksen tarkentamisesta SADT-menetelmässä.
/Pelkonen & Pulkkinen 1987, luku SADT/
SADT-toimintomallissa kuvataan toimintoja laatikoilla ja toimintojen välisiä yhteyksiä nuolilla. Kun kuvausta tarkennetaan, ovat tarkennuksen kohteina nimenomaan toiminnot. SADT soveltuu käytettäväksi myös tietomallituksessa, jolloin puolestaan tietoja kuvataan laatikoilla ja tietojen välisiä yhteyksiä
nuolilla.
Toimintokaaviossa laatikot nimetään toimintoa kuvaavalla verbillä ja toiminnan kohteella. Toimintokaavion laatikkoon vasemmalta tuleva nuoli tarkoittaa syötettä, joka toiminnan tuloksena muuttuu laatikon oikeasta reunasta ulos tulevaksi nuoleksi eli tulosteeksi. Ohjausnuoli, joka tulee laatikkoon ylhäältä päin, voi kuvata toiminnosta riippuen hyvin erilaista informaatiota, kuten esimerkiksi rajoitetta, suoritusmittaa, aktivoivaa tietoa tai noudatettavaa ohjetta. Alhaalta päin laatikkoon tuleva nuoli nimeää laatikossa kuvatun toiminnon mekanismin eli suorittajan, joka voi olla esimerkiksi osasto, henkilö tai ohjelma. Toimintokaavion merkintöjen selitykset on esitetty kuvassa 3.
SYÖTTEET
OHJAUS
__ I TOIMINTO
I ' MEKANISMI
TULOSTEET
Kuva 3. Toimintokaavion merkintöjen selitykset. /Pelkonen á Pulkkinen 1987, luku SADT/
Samassa kaaviossa olevien laatikoiden määrän suositellaan olevan vähintään kolme ja enintään kuusi. Nuolien avulla laatikot kytkeytyvät toisiinsa ja muodostavat toimintaverkon, jossa voidaan kuvata esimerkiksi toimintojen ajallista suoritusjärjestystä: tarkasteltavan toiminnon vasemmalla puolella olevat toiminnot suoritetaan ennen sitä ja oikealla puolella olevat toiminnot sen jälkeen. Kaaviossa sama nuoli saattaa esiintyä monessa merkityksessä: yhden laatikon tulosteet voivat olla toisen laatikon syötteitä ja kolmannen laatikon ohjaustietoa.
4.3 ER-malli
Tiettyä kohdetta kuvaavien tietojen (= tietokannan) rakenteet voidaan esittää tietomalleilla. Ns. objektipohjaisilla tietomalleilla kuvataan tiedon käsitteellistä tasoa, kun taas ns. tietuepohjaisilla tietomalleilla kuvataan käsitteellisen tason lisäksi tiedon loogista rakennetta tietokannassa.
Peter Chenin esittämä ER-malli (Entity-Relationship model, ER-model) eli yksilö-yhteys -malli on yleisimmin käytetty objektipohjainen tietomalli. Sitä voidaan käyttää suunnittelumenetelmänä mille tahansa tietuepohjaiselle tietomallille, joista tunnetuimpia ovat relaatio-, verkko- ja hierarkkinen malli.
/Korth & Silberschatz 1988, s. 6/
Kohdejärjestelmän tiedot kuvataan ER-mallissa yksilöinä, yksilöiden välisinä yhteyksinä sekä yksilöiden ja yhteyksien ominaisuuksina. Yksilötvvpillä (entity set) tarkoitetaan samanlaisilla ominaisuuksilla varustettujen asioiden tai esineiden joukkoa. Tämän joukon yksittäiset ilmentymät, joiden tulee olla erotettavissa kaikista muista ilmentymistä, ovat yksilöitä (entity). Yksilöiden välistä riippuvuutta kutsutaan yhteydeksi (relationship). Yhtevstvvppi (relationship set) yleistää yhteydet yksilötyyppien välisiksi yhteyksiksi.
Yhteystyyppi voidaan määritellä sekä yksilötyypistä itseensä että useamman kuin kahden yksilötyypin välille. Sekä yksilöllä että yhteydellä voi olla sitä kuvaavia määreitä eli ominaisuuksia (attribute). Ominaisuus voi saada vain ominaisuuden arvojeukkoon kuuluvia arvoja (value set). Yksilöt tunnistetaan toisistaan yksikäsitteisen pääavaimen (primary key) avulla, joka muodostuu yhdestä tai useammasta ominaisuudesta. Joskus pääavain saatetaan muodostaa
keinotekoisestikin. Kuvassa 4 on esitetty esimerkki käsitteiden soveltamisesta uusjakojen aihepiiriin. /Korth & Silberschatz 1988, s. 21-25, 27-29/1
KÄSITE ESIMERKKI
YKSILÖTYYPPI YKSILÖ OMINAISUUS YHTEYSTYYPPI YHTEYS
ASIAKAS
’JUHA JAKONEN' '123456'
ASIAKAS OSALLISTUU TIETTYYN TOIMITUKSEEN JUHA JAKONEN OSALLISTUU TOIMITUKSEEN, JONKA NUMERO ON 123456
Kuva 4. Esimerkkejä ER-mallin käsitteillä kuvattavista asioista.
Yksilöiden väliset yhteydet voivat olla eri asteisia. 1:1 -yhteydessä voi yhdellä yksilöllä olla vain yksi yhteys toisen yksilön kanssa. l:n -yhteydessä voi yhdellä yksilöllä olla yksi tai useampia yhteyksiä toisen yksilön kanssa. N: n -yhteydessä useat yksilöt voivat olla yhteydessä useisiin yksilöihin. Esimerkki eriasteisista yhteyksistä on esitetty kuvassa 5. /Korth & Silberschatz 1988, s. 25-27/
YKSILOTYYPPI»/
YKSILÖ --- a1 a2
Ы b2
1 : 1 1 : n n : n
Kuva 5. Esimerkki kahden eri yksilötyypin yksilöiden välisistä eriasteisista yhteyksistä /Korth & Silberschatz 1988, s. 25, 26 ja 28/.
ER-malli esitetään kaaviona, jossa yksilötyyppejä kuvataan yleensä suorakai
teilla ja yhteystyyppejä vinoneliöillä. Yksilö- ja yhteystyypit yhdistetään viivalla. 1:1 ja l:n -yhteyksissä lisätään viivan päähän nuoli osoittamaan yhteyden astetta 1. Jos kaaviossa halutaan esittää ominaisuudet, kuvataan ne ellipseinä. Jokaisen kuvion - suorakaide, vinoneliö tai ellipsi - sisään
Tietomallituksessa käytettävät termit eivät ole vielä vakiintuneet ja siksi samaa termiä käytetään kirjallisuudessa eri merkityksissä /SYTYKE r.y. 1990, 141/. Esimerkiksi entity voi joissakin yhteyksissä tarkoittaa pikemminkin yksilötyyppiä kuin yksilöä. Puolestaan LIS- projektin määrittelemässä termistössä puhutaan käsitemallissa ominaisuustyypistä, joka ilmenee todellisuudessa esiintyvänä ominaisuutena /Maanmittaushallitus 1989a/.
kiijoitetaan vastaavan käsitteen nimi. Tässä työssä ER-kaavioissa käytettävät merkit on esitetty kuvassa 7. /Korth & Silberschatz 1988, s. 30-32/
YKSILÖTYYPPI d OMINAISUUS
YHTEYS:
YHDEN SUHDE YHTEEN (1: 1) YHDEN SUHDE MONEEN (1 : n) MONEN SUHDE MONEEN (n : n) YHTEYSTYYPPI
Kuva 6. Tässä työssä käytetyn ER-kaaviotekniikan merkkien selitykset (Huoml ER-kaaviotekniikan merkintätavat saattavat vaihdella eri kirjallisuuslähteissä).
4.4 Relaatiomalli
Relaatiomalli on tietuepohjainen tietomalli, joka perustuu tiedon jäijestämiseen relaatioiksi eli taulukoiksi /Tietotekniikan liitto r.y. 1990, s. 96/. Minkä tahansa tietuepohjaisen tietomallin suunnittelumenetelmänä voidaan käyttää ER-mallia, kuten edellisessä luvussa jo todettiin. Käyttämällä ER-mallia saadaan relaatiomalli tehtyä pilkkomalla ensin ER-kaaviot relaatioiksi, tarkastelemalla tulosta sekä tekemällä siihen lopuksi mahdolliset parannukset.
Tuloksen tarkastelussa ja arvioimisessa voidaan hyödyntää ns. normalisoin- tisääntöjä, joita voidaan yksinkin käyttää relaatiomallin suunnitteluun.
ER-kaavion perusteella voidaan alustavasti muodostaa relaatiomallin mukaiset taulukot seuraavien käsittelysääntöjen avulla /Turtiainen 1989/:
- Yksilötyypit muutetaan samannimisiksi taulukoiksi ja yksilötyyppien ominaisuudet siirretään vastaavien taulukoiden sarakkeiden nimiksi.
1:1 -yhteydessä yksilötyyppien ominaisuuksista valitut pääavaimet viedään toistensa taulukoiden sarakkeiksi. Näitä kutsutaan viiteavaimik- si (foreign key).
l:n -yhteydessä n-yhteyden puoleinen yksilötyyppi luovuttaa pääavai- mensa 1-yhteyden puoleiselle yksilötyypille viiteavaimeksi. Kaaviossa n-yhteyden puoleinen yksilötyyppi on se, josta lähtevän viivan päässä ei ole nuolta. Esimerkki tällaisen yhteyden purkamisesta on esitetty kuvasta 7.
- N:n -yhteydessä yhteystyypistä tulee taulukko, jonka viiteavaimiksi tulevat kummankin yksilötyypin pääavaimet.
TYÖNTEKIJÄ TYÖPAIKKA
SARAKKEET TAULUKKO
TYÖPAIKKA
^ (TYÖPAIKAN NIMI. OSOITE) TYÖNTEKIJÄ
(ETUNIMI. SUKUNIMI, AMMATTI, TYÖPAIKAN_NIMI) PURKAMINEN
TYONTEKIJA-TAULUKON VIITEAVAIN
TYONTEKIJA-TAULUKON PAAAVAIN
TYOPAIKKA-TAULUKON PAAAVAIN
Kuva 7. Esimerkki l:n -yhteyden purkamisesta relaatiomallin mukaisiksi taulukoiksi.
Käsittelysääntöjen avulla saavutetaan yleensä riittävän hyvä taulukkorakenne.
Rakennetta voidaan tarkastella arvioimalla tavallisten kyselyjen (esimerkki kuvasta 7: Missä työpaikassa työntekijä A.A työskentelee?) raskautta keskimääräisissä olosuhteissa. Rakenteeseen mahdollisesti jääneet heikkoudet havaitaan analysoimalla, kuinka hyvin se täyttää normaalimuotojen vaatimat ehdot. Kun normalisointia käytetään koko relaatiomallin suunnitteluun, edetään siinä tiettyjen sääntöjen mukaisesti samalla muokaten taulukoita. Käytännössä edettäessä ensimmäisestä normaalimuodosta suurempiin ja tiukempiin muotoihin taulukkorakenne pilkkoutuu yhä pienempiin taulukoihin. Tietokan
nan eheys kyllä kasvaa, mutta samalla tietokannan käyttö saattaa hidastua huomattavasti. ER-mallin mukaan muodostettujen taulukoiden vertaaminen kolmanteen normaalimuotoon (3NM) tai Boyse-Codd-normaalimuotoon (BCNM) muotoihin on yleensä riittävä. Boyse-Codd-normaalimuoto edellyttää, että kaikki taulukon ominaisuudet ovat riippuvia vain jostain taulukon avaimesta. Kolmas normaalimuoto sallii myös sellaisia riippuvuuksia, joissa mahdollinen pääavain riippuu jostain ominaisuudesta. /Turtiainen 1989/
Kun relaatiomalli on saatu muodostettua, voidaan sen pohjalta lähteä toteuttamaan taulukoihin perustuvaa tietokantaratkaisua eli relaatiotietokantaa.
5 HYÖTY- JA KUSTANNUSOHJELMSTON TOIMINTO- JA TIETOSISÄLLÖN MÄÄRITTELY
5.1 Ohjelmiston rakentamisen lähtökohdat 5.1.1 Tavoitteet
Uusjaon hyöty-ja kustannusohjelmiston rakentamisen päätavoitteena on luoda ohjelmisto uusjaon rahallisesti merkittävimpien hyöty-ja kustannusvaikutusten laskemiseen maatiloittain. Ohjelmiston tulee auttaa lähinnä uusjaon edellytys- selvityksen tekovaiheessa tuottamalla aikaisempaa yksilöidympiä ja yksityiskoh
taisempia laskelmia uusjaon kannattavuuden arviointia varten. Lisäksi sitä on voitava käyttää uusjakotoimituksen kuluessa mm. uusjaossa suoritettavien eri toimenpiteiden ohjaamisessa kannattavimmille alueille. Uusjaon jälkeen sillä on voitava laskea tarkennetut hyötylaskelmat ja toteutuneet kustannukset, mikä puolestaan auttaa uusjakotoiminnan kehittämistä.
tietovarastoja aina, kun se on mahdollista. Ohjelmiston tulee nopeuttaa hyöty
jä kustannusvaikutusten laskentaa ajallisesti sekä vähentää laskentaan kuluvaa henkilötyöaikaa. Ohjelmiston on myös kyettävä suorittamaan laskentaa lukuisista lähteistä peräisin olevista tiedoista, joiden tarkkuus ja luotettavuus ovat vaihtelevia, sekä sellaisesta tietoaineistosta, josta osa tiedoista puuttuu.
5.1.2 Hyödynnettävät ohjelmistot ja tietovarastot
Maanmittaushallituksessa on kehitetty sijainti tiedonhallintaan perusohjelmisto, jota nykyisin kutsutaan nimellä MAAGIS (Multi-Architecture Application of
Geographic Information System)1. MAAGISin eri sovelluksilla voidaan sijaintitietoa ja siihen liittyvää ominaisuustietoa hallita ja käsitellä vuorovaikut
teisesti graafisella työasemalla. N
i Nimi oli 31.12.1990 saakka FINGIS.
MAAGISin MMT-sovellus (maan mittaustoimi tus) on tehty tietokoneavusteisia maanmittaustoimituksia varten. Sen avulla voidaan käsitellä mm. uusjakotoimi- tuksissa tarvittavat karttatiedot kuten maasto-, nautintaraja-, jakoraja- ja erilaiset suunnitelmakuviotiedot. MAAGIS/NKRK-sovelluksella (numeerinen karttaa, jolla korvataan aikaisemmin käsin piirtämällä ylläpidetyt rekisterikar- tat. Toistaiseksi NKRK-sovelluksella käsitellään numeerisesti ainoastaan rajatiedot. MMT- ja NKRK-sovellusten kesken voidaan siirtää tietoa sovelluksesta toiseen. /Maanmittaushallitus 1991a/
Alunperin Suomen kartaston tuotantoa varten tehtyä, MAAGISiin pohjautuvaa teemakarttasovellusta kutsutaan TeemaMAAGISiksi. Teemakartat jaetaan sisällön, aineiston, laadintatavan ja kuvaustapojen perusteella maastoteemakart- toihin ja tilastoteemakarttoihin, joista jälkimmäisiä pystytään käsittelemään TeemaMAAGISilla /Leskinen 1988, s. 2, 3/. Sovellus voi käyttää MAAGISiin pohjautuvan sijainti tiedonhallintansa vuoksi teeman pohjakarttoina myös MMT-sovelluksen karttatietokantoja pienen muokkauksen jälkeen.
Uusjako-ja halkomistoimitusten ominaisuustietoien hallintaan on maanmittaus- hallituksessa vast’ikään valmistunut JATO-tietojäijestelmä (jakotpimitus). Se soveltuu jakotoimituksen eri työvaiheisiin inventoinnista jakoehdotuksen valmistumiseen saakka. Järjestelmällä voidaan hallita toimituksen suorittamisen kannalta tärkeimpien, asiakkaita ja kiinteistöjä koskevien tietojen tallennus, selailu ja muuttaminen, tehdä osittelu sekä tulostaa nautintaselitelmä, jakokiija ym. asiakirjoja. Lähtötietoja voidaan hakea kiinteistörekisteristä (KR) ja kuviotietoja MAAGIS-karttatietokannasta. Vastaavasti MAAGIS/MMT-sovel- lus voi käyttää hyväkseen JATOssa syntynyttä osittelun tulostiedostoa.
/Maanmittaushallitus 1992, s. 1/
Sekä MAAGIS/MMT-sovellus että JATO-tietojärjestelmä toimivat MMT-sovel- lusympäristössä. Samassa sovellusympäristössä toimivat lisäksi maastotallen- ninohjelmisto, tilusten sijoitteluohjelmistot JELP (Jakoehdotuksen laatiminen peltoalueille) ja JELM (Jakoehdotuksen laatiminen metsäalueille), puustotilioh- jelmisto sekä tulevaisuudessa myös muut, vasta suunnitteluasteella olevat tiliohjelmistot. /Kivipelto ym. 1990/ / Ahomäki ym. 1991/ /Myllymäki 1991/
/Maanmittaushallitus 1991c/
Kuvassa 8 on esitetty MMT-sovellusympäristön eri ohjelmistojen ja tietovaras
tojen liittyminen toisiinsa. Varjostetut neliöt kuvaavat eri ohjelmistoja. Lieriöt
kuvaavat puolestaan tietovarastoja, joiden välityksellä ohjelmistot liittyvät toisiinsa. Sovellusympäristö on yhteydessä ulkopuolisiin tietovarastoihin, joita ovat NKRK, KR ja ML (maksuliikenne). Sovellusympäristön avulla tuotetaan graafisia toimituskarttoja sekä erilaisia asiakirjoja ja selitelmiä.
MMT-SOVELLUSYMPÄRISTÖN ULKOPUOLISET TIETOVARASTOT
NKRK
MAASTO- TALLENNIN- OHJELMISTO
OSITELLUT KUVIOT
JATO- OHJELMISTO NUMEERINEN
TOIMITUS- KARTTA
JATO- TIETOKANTA
KUVIO- TIEDOT
TILI- OHJELMISTO
TILUSTEN SIJOITTELU- OHJELMISTO NUMEERINEN
JAKO- EHDOTUS
GRAAFINEN -, TOIMITUS- KARTTA
ASIAKIRJAT
Kuva 8. MMT-sovellusympäristö eli maanmittaustoimituksissa käytettävien ohjelmistojen ja tietovarastojen liittyminen toisiinsa.
5.2 Toimintosisällön määrittely
Kohdejärjestelmän eli uusjaon vaikutusten kuvaamisen työnkulkua tutkimalla aikaansaatiin kuvassa 9 esitetty toimintomalli. Kuvauksessa on eritelty kuusi toimintoa, jotka tarvitaan hyöty- ja kustannusohjelmiston tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimintoja ei tarkennettu toimintomallituksen teorian mukaisesti, koska katsoin esityksen riittävän toimintomallituksen tavoitteen saavuttamiseen.
MAASTO- ERILAISET
MAASTO- KARTTA- TULOSTEET
MAATILA- KOHTAISET HYÖTY-JA KUSTANNUS LASKELMAT MUUT TULOSTEET
TEEMA- KARTTA- TULOSTEET
GRAAF.
TYÖASEMA
Kuva 9. Uusjaon vaikutusten kuvaamisen toimintakaavio.
Toimintakaaviosta on apua paitsi hyöty- ja kustannusohjelmiston työnkulun selvittämisessä myös tietosisällön määrittelyssä. Toimintakaaviosta voidaan varsin helposti havaita, millaisia tietoja vaikutusten kuvaamiseen tarvitaan, millä tavalla nämä tiedot muuttavat muotoaan toiminnosta toiseen siirryttäessä ja minkä tyyppisiä tulosteita näistä tiedoista on koottava.
Toimintakaaviossa ensimmäisenä on kartan muodostaminen. Uusjakohankkeen alueelta saadaan edellytysselvityksiä varten numeerinen kartta digitoimalla olemassa olevia karttoja ja käyttämällä jo olemassa olevaa numeerista kartta- aineistoa sekä täydentämällä näiden tietoa maastokäynneillä tehtyjen muistiin
panojen avulla. Kartalta voidaan tulostaan erilaisia maastokarttoja, muokata teeman pohjakartta sekä laskea mm. kuvioiden pinta-aloja ja eri pisteiden välisiä etäisyyksiä.
Tiedon kerääminen ja muokkaaminen on toiminto, jolla tarkoitetaan kaikkia niitä tehtäviä, joita yksittäisten kustannus- ja hyötytietojen saamiseksi syöttökelpoiseen muotoon tarvitaan. Näitä tietoja hankintaan mm. haastatteluil
la ja tutkimalla eri tilastotietoja.
Tallennus on toiminto, jossa eri tavoilla ja eri lähteistä saatavat tiedot kootaan yhteen ja tallennetaan sopivaan muotoon niitä varten tehtyihin tallennusraken- teisiin. Koska kaikkea tietoa ei välttämättä heti ole saatavilla ja koska tiedot hankkeen edetessä tarkentuvat, tiedon tallennusta ja päivitystä suoritetaan varsin usein.
Uusjaon vaikutuksen tunnusluvut lasketaan tallennetuista tiedoista ennalta päätettyjen laskentaperusteiden avulla. Tässä työssä laskennan suorittaminen käsitellään aikaisemmin luvussa kolme määriteltyjen perusteiden mukaan.
Laskentatulokset esitetään sekä maatilakohtaisissa hyöty-ja kustannuslaskelmis
sa että muissa mahdollisissa tulosteissa. Tulosteiden tietomäärä riippuu siitä, kuinka paljon yksityiskohtia uusjakoalueesta on saatu selville.
Viimeisenä toimintona on teemakartan muodostaminen, jota varten tarvitaan ns. teeman pohjakartta sekä erilaisia numeerisia teeman lähtötietoja. Teemakar- talla voidaan havainnollistaa esimerkiksi uusjakoalueen eri osa-alueiden eroavuuksia toistensa suhteen.
5.3 Tietosisällön määrittely
Tietosisällön määrittelyn lähtökohdaksi otettiin toimintokaaviossa tallennus -toimintoon tulevat tietonuolet. Ne kuvaavat tässä tapauksessa osuvasti niitä luonteeltaan erilaisia tietoja, joiden käsittely joudutaan ohjelmistoa rakennetta
essa ratkaisemaan. Näitä ovat
maatilaan liittyvät sijaintitiedot, maatilan ominaisuustiedot,
kustannuslaskelmien tekemiseen vaadittavat toimitus-ja maa tilakohtai
set tiedot sekä
käyttäjän määriteltävissä olevat yksittäiset hyöty- ja kustannustiedot, ns. erillishyödyt.
Kuvassa 10 on esitetty ohjelmiston tietosisällön karkea jaottelu, joka käydään yksi kerrallaan läpi seuraavissa alaluvuissa. Niiden jälkeen kuvassa 11 (s. 30) esitetään tietosisältö tarkennettuna yksittäisiin tietoihin.
MAATILAN PAIKKATIEDOT
MAATILAN \ OMINAISUUS-
4
TIEDOTУ
MAATILAN SIJAINTI
TIEDOT
! /KUSTANNUS- : ( LASKELMIEN
: X
TIEDOT УERILLIS- HYÖTYJEN
TIEDOT
Kuva 10. Hyöty-ja kustannusohjelmiston tietosisällön karkea jaottelu.
5.3.1 Maatilan ominaisuustiedot
Yksi peruste ohjelmiston kehittämisessä on ollut tarve tuottaa aikaisempaa yksilöidympiä ja yksityiskohtaisempia laskelmia uusjaon hyöty- ja kustannus
vaikutuksista, mikä merkitsee laskelmien esittämistä maatiloittain eikä vain asumakylittäin. Maatilasta on tallennettava yksityiskohtaisiakin tietoja, jotta vertailutilanteen (nykytilanne tai О-vaihtoehto) hyödyt ja kustannukset voidaan laskea maatilan todellisia olosuhteita mahdollisimman hyvin kuvaavien tekijöiden perusteella. Toisaalta uusjakohankkeen aiheuttaman muutoksen laskenta vaatii uusjaon jälkeisen tilanteen arvioimisen ja myös näiden tietojen tallentamisen.
Jakotoimitusten ohjelmiston tietokannassa eli JATOssa on toteutettuna jo joitakin sellaisia piirteitä, joita hyötyjen laskenta vaatii tietojen tallennusraken- teelta. Ko. tietokantaan voidaan tallentaa tietoja asiakkaista, edustuksista, omistusosuuksista, toimituksesta sekä ns. yksiköstä, joka voi olla muun muassa kiinteistö, määräala tai nautinta (tarkka määritelmä on esitetty liitteen 9 sivulla 5). Kiinteistörekisterissä (KR) olevat tiedot viljelmien omistajista - nimet, osoitteet, tilatiedot, pinta-alat - saadaan siirrettyä jo nyt valmiina olevilla ohjelmilla kiinteistörekisteristä JATO-tietokantaan. Kiinteistörekisteriin omistajatietoja päivitetään väestön keskusrekisteristä (VKR).
Veroluetteloista saadaan maatilan omistamien sellaisten kiinteistöjen tiedot, joita ei ole kiijattu esimerkiksi lainhuutorekisteriin ja kiinteistörekisteriin.
Maatilan todelliseen maa-alaan saattaa kuulua lisäksi vuokrasopimuksen nojalla hallittavia alueita. Näitä lisämaita ei saada selville muutoin kuin viljelijöitä haastattelemalla. Uusjakotoimituksen käynnistymisen jälkeen suoritettavissa haastatteluissa saadaan esille myös jakoehdotuksen teossa huomioitavia mielipiteitä esimerkiksi, mistä pellosta viljelijä ei mistään hinnasta halua luopua ja mitä peltoa hän ei vastaavasti halua lainkaan. Näitä ja muita jollain tavoin jaon aikana huomioon otettavia tietoja, esimerkiksi maisematietoja, on pystyttävä kirjaamaan kyseisen maatilan kohdalle.
5.3.2 Maatilan sijaintitiedot
Hyöty-ja kustannusohjelmistoa varten tarvitaan tietoa uusjakoalueen pelto-ja metsäalueiden lohkojaosta, ennen jakoa vallinneista nautintarajöistä, jaon jälkeisistä (myös ennakoiduista) kiinteistörajoista alueella, viljelijöiden käyttämistä kulkureiteistä talouskeskuksista pelloille sekä kuivatushankkeiden kohdistumisesta eri jakoalueen osiin. Näitä kartoilta, arkistoista, rekistereistä ja ilmakuvilta saatavia graafisia tai numeerisia tietoja, jotka voidaan tavalla tai toisella siirtää numeeriseksi maastokartaksi, kutsutaan maatilan sijaintitiedoiksi.
Sijaintitiedoista on voitava tulostaa kuvioiden pinta-aloja ja tunnuksia, joita tarvitaan mm. hyötyjen ja kustannusten jakamiseen toimenpiteiden vaikutus
alueen pinta-alaa kohden, erittelemään toimenpiteiden kohdistumista tietyn tyyppisille alueille ja osoittamaan, keiden omistamilla tai hallitsemilla alueilla toimenpiteitä suoritetaan. Kulkureittien avulla voidaan laskea peltolohkojen ja talouskeskusten välisten kulkumatkojen pituuksia.
M A AGIS/MMT - sovelluksen karttatietokantoj a on syytä käyttää hyväksi tarpeellisten karttatietojen keräämisessä. MAAGIS/MMT-sovelluksesta löytyy useita sopivia elementtejä: maastoelementti pellon ja metsän erottamiseen toisistaan, rajaelementti nautintarajoille, jakorajaelementti jaon jälkeisille rajoille sekä tieverkkoelementti kulkureittejä varten.
5.3.3 Kustannuslaskelmatiedot
Hyötyjen ja kustannusten laskentaperusteissa (luku 3) määriteltiin käytettäväksi uusjaon vaikutusten laskentaan maatalouden kustannuslaskentamalleja.
Laskettaviksi kustannuksiksi valittiin peltolohkon koosta ja muodosta aiheutuvat viljelykustannukset eri viljelyjäijestelmillä, peltotöiden kulku- ja kuljetuskus
tannukset eri tuotantosuunnan viljelmillä, lehmien laiduntamisen kuljetuskus
tannukset sekä niittorehun hankinnasta aiheutuvat kuljetuskustannukset. Näiden mallien käyttö edellyttää sekä toimituskohtaisia tietoja että eräitä tietoja maatiloista ja niiden peltolohkoista.
Maatiloista on selvitettävä niiden tuotantosuunta/viljelyjäijestelmä, laidunnetta
vien lehmien lukumäärä, laitumien satomäärällä painotettu keskietäisyys talouskeskuksesta, niittorehuruokinnassa olevien lehmien lukumäärä ja keskimääräinen niittorehun kuljetusmatka. Viljelmän tuotantosuunta voi olla kasvinviljelytila tai karjatila. Kasvinviljelytilat voidaan jakaa vielä viljelyjärjes
telmän perusteella kevätviljan, heinän ja viljan tai perunan viljelijöihin.
Maatilan peltolohkoista täytyy tietää niiden pinta-ala, etäisyys talouskeskukses
ta ja muotoluokka. Uusjaon taulukoissa muotoluokkia on valittavana viisi, jotka on saatu aikaan eri peltomuotoja sopivasti ryhmittelemällä (ks. liite 1).
Kustannustaulukoiden muuttamiseksi laskenta-ajankohdan hintatasoon tarvitaan laskenta-ajankohdan indeksin arvo. Indeksikausi määritellään toimituskohtai- sesti. Mitä indeksiä käytetään, määritellään vasta käytön yhteydessä. Jotta kustannustaulukoista saatavat vuotuiskustannukset voidaan pääomittaa, tarvitaan vuotuinen diskonttausprosentti ja diskonttauskauden pituus. Myös ne päätetään toimituskohtaisesti.
Kustannustaulukoilla voidaan laskea uusjaon avulla saavutettavia hyötyjä, jotka paljolti muodostuvat rahaksi muutetuista aikasäästöistä /Riihelä 1991, s. 47-48, 50/. Koska tällaisia hyötyjä eli työajan säästöä, joka toisaalta saattaa
merkitä vapaa-ajan lisääntymistä, ei välttämättä voida käyttää hyväksi täysimääräisesti, on ohjelmistoon liitettävä ns. hyödyn huomioonottoprosentti.
Tällä luvulla voidaan harkinnanvaraisesti korjata laskelmia, jos mahdollisuudet uusjaon avulla saavutettavan edun hyödyntämiseen arvoidaan heikoiksi.
Prosentti voidaan päättää joka toimitukselle erikseen.
5.3.4 Erillishyötyjen tiedot
Järjestelmän on jätettävä käyttäjälle mahdollisuus erillisten vaikutusten kirjaamiseen, koska kaikkia vaikutuksia ei voi atk-avusteisesti laskea. Näitä erikseen kirjattavia hyötyjä ja haittoja voivat olla esimerkiksi perusparan
nushankkeista saatavat hyödyt ja niiden kustannukset, maatilan talouskeskuksen ulkoisen liikenneaseman parantumisesta saatava hyöty, rakennusjärjestelyiden aiheuttamat kustannukset ja maanmittausmaksu (ks. vertailutaulukkomallit sivuilla 10 ja 11).
Kuvassa 11 on esitetty uusjaon vaikutusten kuvaamisen tietosisältö käsitekaa- vioksi koottuna.
5.4 Tietosisällön suhde olemassa olevaan käsitteistöön
Kun hyöty- ja kustannusohjelmiston tietosisältö saatiin määriteltyä, voitiin tutkia, kuinka hyvin jo olemassa olevien tietovarastojen sisältämät tiedot vastasivat hyötyohjelmiston vaatimia tietoja. Tutkimuksen perusteella tehtiin lisäykset näiden olemassa olevien tietovarastojen käsitteistöön.
5.4.1 Lisäykset ominaisuustietokannan käsitteistöön
Ominaisuustietokantaa koskettavat tiedot liittyvät lähinnä maatilojen ominai- suustietoihin ja erillishyötyjen tietoihin sekä osittain kustannustaulukoiden käyttöön liittyviin muuttujatietoihin.
JATO-tietojärjestelmän tietokantaa tutkimalla muokattiin jo valmiista tietokantaratkaisusta ER-kaavio. Siihen lisättiin hyöty-ja kustannusohjelmiston vaatimat yksilötyypit, jotka liitettiin yhteystyyppien välityksellä jo olemassaole
vaan rakenteeseen. Yksilötyypeille merkittiin vain ne ominaisuudet, jotka
HYÖTYOHJELMISTON LÄHTÖTIEDOT
MAATILAN PAIKKATIEDOT
MAATILAN X OMINAISUUS-, V TIEDOT
У
MAATILAN SIJAINTI
TIEDOT
ERILLIS- HYÖTYJEN
TIEDOT
KUSTANNUS
LASKELMIEN 4 TIEDOT у
OMISTAJA- TIEDOT
TILA
TIEDOT
TAULUKKO- TIEDOT
MUUTTUJAT
OMISTUS- TIEDOT
Kuva 11. Uusjaon vaikutusten kuvaamisen tietosisältö tarkennettuna,
PINTA-ALA
tietokantaa rakennettaessa on valittu/valitaan pääavaimiksi. Näin aikaansaatu ER-kaavio on kuvassa 12.
Uusia yksilötyyppejä tehtiin maatiloihin liittyvien tietojen tallentamista varten sekä hyötylaskelmien toimituskohtaisten tietojen tallentamiseksi. Kumpaankin yksilötyyppiin liittyvät ominaisuudet voitaisiin haluttaessa tallentaa jo olemassa oleville yksilötyypeille - ensin mainitut yksilölle ja jälkimmäiset toimitukselle, mutta koska useimmiten näitä tietoja ei toimituksella ja yksiköllä ole, tietokannan tilan säästämiseksi oli järkevämpää perustaa niille omat yksilötyy- pit. Lisäksi tehtiin uusi yksilötyyppi tuotantosuunnan/vilj elyjäij estelmän koodaamista varten.
Kuvassa 13 on listattu uusien yksilötyyppien ominaisuudet.
Uudelle maatilaa kuvaavalle yksilötyypille (MAATILA) lisättiin ominaisuuk
siksi maatilan numero ja nimi sekä tiedot vertailutilanteessa ja jaon jälkeen laidunnettavien lehmien lukumäärästä, laitumien satomäärällä painotetusta keskietäisyydestä talouskeskuksesta, niittoruokinnassa olevien lehmien lukumäärästä ja niittorehun keskimääräisestä kuljetusetäisyydestä. Lisäksi ominaisuuksina on pinta-ala-arvioita maatilan omasta ja hallussa olevasta maa-alasta vertailutilanteessa sekä omasta maa-alasta jaon jälkeen. Yhteisala on eriteltävissä vielä maankäyttölajeittain (viljelty, metsä-, kitu-ja jouto- sekä erityismaa). Kaksi ominaisuutta mahdollistaa maatilan vapaamuotoisen sanallisen kuvaamisen.
Tuotantosuunnan yksilötyyppiä (TUOTANTOSUUNTA) kuvaavat tuotan- tosuuntakoodi ja koodin selitys sekä suomeksi että ruotsiksi (ominaisuustieto- kanta ja sitä käyttävä ohjelmisto on toteutettu siten, että siinä voidaan huomioida sekä toimituksessa käytettävä kieli että asianosaisen kieli). Maatilan tuotantosuunta ja viljelyjärjestelmä yhdistetään siten, että tuotantosuunta voi olla karjatila tai kasvinviljelytila, joista kasvinviljelytilat voidaan jakaa vielä viljelyjärjestelmän perusteella kevätviljan, heinän ja viljan tai perunan viljelijöihin.
Hyötyjen laskennan vakioita varten tarvittavalle yksilötyypille (HYÖTYY A- KIO) on määritelty ominaisuuksiksi indeksin arvo, jolla kustannustaulukoiden perusvuoden hintatasoa voidaan muuttaa, vuotuinen diskonttausprosentti, diskonttauskauden pituus ja kerroin laskettujen hyötyvaikutusten hyväksikäyttö- mahdollisuuden huomioimiseen (hyödyn huomioonottoprosentti).
YKSIKKÖ
<KOOSTUl>
YKS I KKO- RYHMÄ
OMISTUS
OSUUS
/s Á
MAATILA
TOIMITUS
TUOTANTO^
SUUNTA
ASIAKAS
аУО '
HYOTY- VAKIO
EDUSTUS
Kuva 12. Laajennetun JATO-tietokannan kuvaus ER-mallilla (uudet yksilö
jä yhteystyypit sekä ominaisuudet tummemmalla).
MAATILA
MAATILANRO MAATILAN_NIMI
MAATILA N_N IMU AT KO
LEHMALKM_L LEHMALKM_L_UUS LAIDUNET LAIDUNET_UUS LEHMALKM_N LEHMALKM_N_UUS NIITTOET
NIITTOET_UUS OMA_VI OMA_ME OMA_Kl OMA_ER OMA_YHT HAL_VI HAL_ME HAL_KI HAL_ER HAL_YHT OMA_VI_UUS OMA_ME_UUS OMA_Kl_UUS OMA_ER_UUS OMA_YHT_UUS MUISTI045 MUISTIOJATKO HYÖTYI HYOTY1_ARVO HYOTY2 HYOTY2_ARVO HYOTY3 HYOTY3_ARVO
HYÖTY
VÄ Kl O
INDEKSI KORKO KAUSI KERROIN
TUOTANTO
SUUNTA
TUOTANTOSUUNTA KOODI TUOTANTOSUUNTASEL TUOTANTOSUUNTA FOR
Kuva 13. Uusien yksilötyyppien ominaisuudet esitettyinä niiden nimilyhen- teillä.
5.4.2 Lisäykset sijaintitietokannan käsitteistöön
Hyöty-ja kustannusohjelmiston tarvitsemat uudet tiedot eivät vaadi varsinaises
ti mitään uusia käsitteitä lisättäväksi sijaintitietokantaan. Muutokset koskevat uusia karttaelementtejä. MAAGIS/MMT-sovelluksen karttatietokannasta puuttuvat kuivatus- ja peltolohkotietojen tallennusta varten sopivat elementit.
Uusien elementtien lisääminen tarkoittaa lähinnä vapaiden elementtipaikkojen varaamista ja käyttöönottamista näille uusille elementeille.
5.5 Tulosteet
Tulosteet voidaan jakaa tekstitulosteisiin ja graafisiin tulosteisiin. Koska talletettujen tietojen määrä ja tarkkuus voivat vaihdella, on tulosteidenkin taso ja tarkkuus vaihteleva.
