Anna-Kerttu Yrjänä
JOUSTAVUUS JA TEHOKKUUS ASUNTOSUUNNITTELUSSA
Kandidaatintyö
Rakennetun ympäristön tiedekunta
Tapio Kaasalainen
Henri Käpynen
Toukokuu 2021
Anna-Kerttu Yrjänä: Joustavuus ja tehokkuus asuntosuunnittelussa (Flexibility and efficiency in housing design)
Kandidaatintyö Tampereen yliopisto
Arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma Toukokuu /2021
Kestävän kehityksen vaatimuksiin asuntosuunnittelussa vastaa osaltaan kaksi asuntosuunnit- telun lähtökohtaa: joustavuus ja tehokkuus. Kaksi lähtökohtaa ovat näennäisessä ristiriidassa, sillä tehokkuus pyrkii vähentämään mahdollisista ylimääräisistä neliöistä, kun taas joustavuutta lisätään helpoimmin juuri lisäämällä neliöitä. Työn tavoitteena on tutkia, onko lähtökohdilla muuta yhdistävää tekijää, kuin yhteinen tavoite tukea kestävää kehitystä. Hypoteesin mukaan vakio- pinta-alaisista asunnoista täytyy löytyä ratkaisu, jossa näin on.
Ajatusmalli joustavuuden tuoman kestävyyden takana on, että jos asunto joustaa asukkaan elämäntilanteen muuttuessa, asuntoa ei tarvitse vaihtaa, ja jos asunto pystyy palvelemaan pitkä- aikaisesti ja mahdollisimman monipuolisesti, on sille taattua käyttöä koko rakennuksen elinkaaren ajan. Tämä vähentäisi uuden rakentamisen tarvetta, eikä materiaaleja tarvitsisi hävittää, niiden ollessa vielä käyttökelpoisia.
Tehokkuudessa yhteys kestävyyteen on ilmeinen: jos rakennettuja neliöitä on tehostuksen vuoksi vähemmän, säästetään resursseissa niin rakentamisen aikana, kuin koko rakennuksen elinkaaren ajan.
Joustavuutta lähestytään kirjallisuuskatsauksessa tilallisten logiikoiden kautta. Lisäksi esitel- lään asuintoimintojen tilallisia minimivaatimuksia ja esteettömyyttä, joiden täyttymistä joustavuus edellyttää. Tehokkuutta tutkitaan liikennealojen kautta. Tutkimuksessa pääsääntönä on, että mitä pienempi asunnon sisäinen liikenneala on, sitä tehokkaampi asunto on.
Kirjallisuuskatsauksessa hypoteesin esittämä yhteys löytyy halli ja huoneet -logiikan mukai- sesta toteutuksesta. Logiikka tukee joustavuutta, sillä rakenteesta muodostuu hyvin monikäyttöi- nen: halliksi kutsuttuun eteistilaan keskittyy kaikki asunnon liikenne ja siihen kytketyt huoneet ovat mitoitukseltaan yleispäteviä ja läpikuluttomia. Tehokkaan logiikan toteutuksesta tekee niin ikään asunnon liikenteen keskittyminen tiiviille alalle.
Joustavuuden ja tehokkuuden case-analyysiä varten valikoitui neljä 60m2 asuntoa Suomesta.
Tarkastelussa olennaista on asuntojen sama koko, sillä onhan selvää suuremman asunnon ole- van todennäköisemmin joustava ja vastaavasti pienen asunnon todennäköisemmin tehokas.
Case-analyysissä todetaan kirjallisuudesta nousseen johtopäätöksen pitävän paikkaansa ai- nakin osittain. Toisaalta osittainenkin täyttyminen antaa aihetta oletukselle, että joustavuuden ja tehokkuuden täyttyminen samassa asunnossa on täysin mahdollista. Johtopäätökseksi saadaan, että sekä joustavuutta, että tehokkuutta tukee asunnossa liikennetilojen tehokkuus: kun liiken- neala on vakiopinta-alassa mahdollisimman pieni, voidaan siitä vapautuva ala käyttää joustavuu- den tukemiseen.
Toteutuneiden asuntojen tutkiminen tuo toisaalta myös ymmärrystä siitä, ettei asuntosuunnit- telussa voida ottaa huomioon vain yhtä näkökulmaa, kuten joustavuutta tai tehokkuutta. Kestävä asuntosuunnittelu vaatii näiden huomioinnin lisäksi myös monta muuta tekijää, jotka yhdessä tuottavat ajattoman ja siten pitkäikäisen ja pitkään käyttökelpoisen asunnon.
Avainsanat: Joustavuus, tehokkuus, kestävä kehitys, kestävyys, asuntosuunnittelu
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
1. JOHDANTO ... 1
1.1 Työn rakenne ... 2
2. JOUSTAVUUS JA TEHOKKUUS ... 4
2.1 Asumisen tilalliset ja toiminnalliset minimivaatimukset ... 4
2.2 Joustavuus ... 7
2.3 Joustavuus ja kestävyys ... 9
2.4 Tehokkuus ... 10
2.5 Liikennealat ... 11
2.6 Tehokkuuden ja joustavuuden suhde ... 12
3.CASE-ANALYYSI ... 14
3.1 CASE 1 – Kallio, Helsinki 60 m2 ... 16
3.2 CASE 2 – Tampere 60 m2 ... 19
3.3 CASE 3 – Haukiluoma, Tampere 60,5 m2 ... 22
3.4 CASE 4 – Leinelä, Vantaa 60m2 ... 24
3.5 Yhteenveto case-kohteista ... 27
4. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 31
LÄHTEET ... 33
KUVALÄHTEET ... 34
1. JOHDANTO
Kestävä kehityksen toteutuminen rakentamisessa on yksi keskeisimmistä kestävän tule- vaisuuden edellytyksistä. Rakennusteollisuus ja energian käyttö rakennuksissa ovat yksi suurimmista yksittäisistä päästötekijöistä ja energiaa kuluttavista tekijöistä Suomessa (Rakennusteollisuus, haettu 5.2021). Kuluttamisen vähentämistä ja kestävää kehitystä kohti voidaan osaltaan pyrkiä sekä joustavilla asunnoilla, että tehokkuudella. Kuitenkin näiden kahden yhteys tuntuu paradoksaaliselta: tehokas asunto mielletään usein tiiviiksi ja jopa liian ahtaaksi, kun taas joustavuuteen liitetään väljyyden ja jopa turhankin tilan mielikuvia.
Kaupungistuminen, etätyöt, kestävä kehitys, taloudellinen tilanne ja yksinasumisen voi- makas lisääntyminen yhä monipuolistuvien perhemallien kanssa ovat kaikki trendejä, jotka asettavat omia vaatimuksiaan asuntosuunnittelulle. Ratkaisua näihin kaikkiin voi- taisiin lähteä tarkastelemaan ottamalla joko joustavuus tai tehokkuus lähtökohdaksi. Te- hokkuus voisi olla yhdenlainen vastaus kaupungistumiseen ja kasvavaan asuntotarpee- seen taloudellinen tilanne huomioiden. Toisaalta joustavuus voisi vastata koronapande- mian kaltaisiin nopeisiin muutoksiin asuntotoiveissa myös tulevaisuudessa.
Juuri pandemian laukaisema etätöiden voimakas lisääntyminen on hyvin nopealla aika- välillä muuttanut käsityksiä siitä, millaisia tiloja asunnossa tulisi olla ja kuinka paljon. Elin- tason noustessa asumisesta on tullut myös ”itsensä toteuttamisen ja identiteetin luomi- sen väline, jonka avulla - - ilmaistaan sosiaalista statusta”. Kerrostaloasunnoilta toivo- taan väljyyttä ja yksilöllisyyttä. (Hedberg 2014, s. 10–14) Kaupungistumisen lisäksi myös maahanmuutto kasvaa, minkä seurauksena tarvitaan myös yhä monipuolisempia asun- toja erilaisille käyttäjäryhmille ja perhemalleille. Näihin tarpeisiin joustavuus voisi olla hyvä ratkaisu.
Toisaalta kiristyvä lainsäädäntö ja talous vievät trendejä toiseen suuntaan. Kestävä ke- hitys edellyttää resurssien tehokasta käyttöä ja ylimääräisten neliöiden rakentaminen on kallista niin hankinta- kuin ylläpitokustannustenkin puolesta. Varsin usein myös kulutta- jan tarpeisiin kuuluu matala hintataso, joka saavutetaan yhä nousevien asuntohintojen vallitessa tehokkaalla rakentamisella ja minimineliöillä.
Molemmilla lähtökohdilla voidaan pyrkiä kestävään kehitykseen ja hyvin suunniteltuina ne myös tukevat sitä hyvin. Kandidaatintyön hypoteesi kuuluukin: vaikka joustavuus ja tehokkuus ovat lähtökohtina näennäisen kaukana toisistaan ja jopa vastakkaisia, mutta niiden tavoite kestävyydessä on sama, täytyy niillä olla muitakin yhdistäviä tekijöitä eli täytyy olla olemassa ratkaisu, joka on mielekäs molempien lähtökohtien kannalta. Ole- tuksena on, että neliömäärä tarkastelussa on vakio.
1.1 Työn rakenne
Työssä käsitellään asuntosuunnittelun joustavuuden ja tehokkuuden problematiikkaa tarkemmin kerrostaloasuntojen kannalta. Joustavuuden ja tehokkuuden ajatusmallit ovat toki sovellettavissa pientaloihin ja muihin asuntomuotoihin, mutta tässä työssä ne jäävät rajauksen ulkopuolelle. Tämän kandidaatintyön tarkoitus on pohtia, millaiset asunnon ominaisuudet tekevät asunnosta ovat joustavan ja mitkä tehokkaan. Vielä erityisesti tar- kastellaan, millaisessa pohjassa joustavuus ja tehokkuus yhdistyvät mielekkääksi koko- naisuudeksi.
Tavoitteeseen pyritään tutkimalla asiaa ensin joustavuuden, ja sitten tehokkuuden näkö- kulmasta. Lopuksi katsotaan, onko näkökulmilla yhteneviä kohtia. Taustalla pysyy pitkin työtä myös kysymys siitä, millaista on kestävä asuntosuunnittelu ja millaiset asuntopoh- jat ovat vielä vuosienkin päästä käytettäviä ja toimivia.
Aloitan käsittelyosion tutkimalla luvussa 2, mistä joustavuudessa on kyse. Perehdyn joustavuuden logiikkaan ja tekijöihin, joita joustava asuntosuunnittelu tuo kestävään ra-
kentamiseen. Lisäksi esittelen tekijöitä, jotka synnyttävät pinta-alaltaan tehokkaan asu- muksen ja miten tehokkuutta voidaan eri asuntopohjissa vertailla. Näiden lisäksi käyn läpi, mitkä ovat asetetut tilalliset minimit asunnon toiminnoille.
Luvussa 3 tutkitaan case-analyysiä käyttäen edellisessä luvussa ilmenneitä teorioita ja aiheita vertaillen erilaisia kerrostaloasuntojen pohjaratkaisuja. Tavoitteena on esitellä otannasta, minkälainen ratkaisu tukee mahdollisesti eniten joustavuutta ja miten tehok- kuus suhtautuu joustavuuteen: rajoittaako pieni neliömäärä joustavuutta vai voidaanko samantapainen joustavuus saavuttaa järkevästi aseteltuna myös pienemmällä neliö- määrällä.
Luvussa 4 käyn läpi työn havainnot ja kokoan ne vielä yhteen johtopäätöksiksi ja yhteen- vedoksi.
2. JOUSTAVUUS JA TEHOKKUUS
Joustavuuden ja tehokkuuden voidaan ajatella olevan asuntosuunnittelun kaksi vastak- kaista lähtökohtaa. Jos lähdetään suunnittelemaan joustavaa, monikäyttöistä ja kaik- keen sopivaa tilaa, ei tehokkuuden mukaan sovittaminen ole välttämättä helppoa. Sa- maten tehokkuutta maksimoidessa ei tule ajateltua ensisijaisesti sitä, kuinka monta eri- laista toimintoa minimimitoitettuun tilaan voisikaan saada mahtumaan.
Tässä luvussa luodaan pohja case-kohteiden tutkimiselle. Sitä varten aluksi käydään läpi perustietoa tilatarpeista, jotka kuhunkin asuntoon lähtökohtaisesti suunnitellaan.
2.1 Asumisen tilalliset ja toiminnalliset minimivaatimukset
Ympäristöministeriö määrää asetuksessaan asuin-, majoitus- ja työtiloista seuraavasti:
”Asuinhuoneiston huoneistoalan on oltava vähintään 20 neliömetriä. Opiskelija-asunnon ala voi kuitenkin olla vähintään 16 neliömetriä, jos yhteisissä tiloissa on samassa raken- nuksessa riittävät oleskelu- tai muiden toimintojen tilat.”. Huoneen minimikooksi Ympä- ristöministeriö on asettanut 7 neliömetriä. (Ympäristöministeriö 2017, s. 2) Toisaalta Ra- kennusteollisuus huomauttaa, että minimimitoituksia väljempi toteutus koetaan vahvasti asumisen laatutekijäksi (RT103260 2020, s. 11).
Asuinhuoneisto määritellään keittiöllä, keittiökomerolla tai keittotilalla varustetuksi yhden tai useamman asuinhuoneen kokonaisuudeksi, joka on tarkoitettu ympärivuotiseen käyt- töön ja jolla on oma välitön sisäänkäyntinsä (RT 103260 2020, s. 4). Tällaisen tilan huo- neistoala on siis määräysten mukaan vähintään 20 neliömetriä. Asuinhuoneistossa on oltava toiminnan kannalta oleelliset tilat ruoanvalmistusta, lepoa, oleskelua, hygienian hoitoa ja asumiseen liittyvää välttämätöntä huoltoa ja säilytystä varten (Ympäristöminis- teriön asetus asuin-, majoitus- ja työtiloista, 8 §). Rakennusteollisuus on laatinut hyvän
rakentamistavan oppaisiin ohjeita ja vaatimuksia näille asumisen kannalta välttämättö- mille tiloille. Seuraavaksi esitellään Rakennusteollisuuden ohjekortistoa mukaillen olen- naisimpia tietoja näiden tilojen tilasuunnitelmien kannalta:
Ruoanvalmistusta varten asunnossa tulee olla keittiö, keittiökomero tai muiden tilojen yhteydessä oleva keittotila. RT-kortistoon on laadittu yksityiskohtaisesti tietoa erikokoi- sille ryhmille soveltuvista keittiömitoituksesta. Kuitenkin huomioitavana yksityiskohtana se, että keittiötilan olisi suotavaa taipua ensisijaisen tarkoituksen lisäksi myös vapaa- ajanvieton, vierailun ja työskentelyn kaltaisiin toimintoihin, eikä siksi ole välttämättä ta- voiteltavaa suunnitella tilaa vain tarkasti tietylle toiminnolle mitattuna. Lisäksi tulee huo- mioida erilaiset käyttäjät. Tämä tarkoittaa tilanvarauksessa esimerkiksi sitä, että liikunta- rajoitteinen tai pyörätuolia käyttävä henkilö kykenee toimimaan tilassa. Mitoituksessa tämä varmistetaan jättämällä keittiökalusteiden eteen vähintään 1300 mm kalusteista vapaata tilaa. (RT 103260 2020, s. 4)
Makuuhuoneen ensisijaisen käyttötarkoituksen, levon ja nukkumisen, lisäksi makuu- huonetta käytetään usein työntekoon, yksityiseen oleskeluun ja harrastuksiin. Hyvän suunnittelun yhtenä lähtökohtana on tarpeellinen väljyys, joustavuus ja monikäyttöisyys (RT 93-10925 2008, s. 1). Jos asunnossa on useita makuuhuoneita, olisi hyvä, että vä- hintään yksi täyttäisi täydellisen esteettömyyden vaatimukset. Tämä tarkoittaa, että ma- kuuhuonetta voi vaivatta käyttää pyörätuolia käyttävä henkilö sekä tätä avustava henkilö.
Kahdelle ihmiselle tarkoitettu makuuhuone tulisi mitoittaa siten, että sinne mahtuu yksi parisänky tai vastaavasti kaksi yksöissänkyä. Sängylle tulee varata esineen oman tila- varauksen lisäksi vähintään 700 mm vapaata tilaa jommallekummalle puolelle. Yhtä ih- mistä kohti tulisi varata tilaa vähintään kahdelle säilytyskomerolle, joten kahden hengen huoneessa näitä tulisi olla neljä. Kiinteiden kalusteiden sijoittelussa on hyvä ottaa huo- mioon jäljelle jäävän tilan kalustettavuus ja käyttö.
Makuuhuoneisiin mitoitetaan yleensä tilaa myös vähintään yhdelle työpöydälle käyttötar- koituksesta riippuen. Työpisteen voi toki sijoittaa muuallekin asunnossa, mutta sen otta- minen huomioon tilasuunnittelussa tuo joustavuuden kannalta olennaista väljyyttä ja mahdollisuuksia tilan monipuoliseen käyttöön. (RT 93-10925 2008)
Asuinhuoneistossa tulee aina olla käymälä sekä hygienianhoitoon välttämättömät va- rustelut. Hygienianhoitoon tarkoitetut aputilat tulisi suunnitella liikkumisesteiset huomioi- den siten, että tilassa on mahdollista liikkua pyörätuolia käyttäen. (RT 93-10932) Hyvä keino esteettömyyden varmistukseksi on tarkistaa, mahtuuko 1300 mm pyörähdysym- pyrä tilaan leikkaamatta kalusteita. Kun tämän on ottanut huomioon, on usein vaaditut vapaat tilat muidenkin kalusteiden edustoilta tullut täytetyksi. Tässäkin väljyys kuitenkin tarkoituksenmukaisesti, sillä liika tila voi jopa hankaloittaa liikkumisrajoitteisen käyttöä (Kerrostalojen kehittämisen talotyyppiselvitys, s. 30).
Oleskelutilan toiminnoiksi mainitaan Rakennustiedon hyvän rakennustavan ohjekortis- tossa vapaa-ajan vietto, kuten oleskelu, seurustelu ja harrastustoiminnot (RT 93-10926 2008, s. 1). Ohjekortissa on yksityiskohtaiset mitoitusohjeet erikokoisten käyttäjäryhmien tyypillisimmille kalusteille. Esimerkiksi 1–2 hengen oleskelutila tulisi suunnitella siten, että sinne mahtuu kolmenistuttava sohva, sohvapöytä, iso nojatuoli ja kirjahylly. Lisäksi tulisi huomioida tilavaraus kalusteiden käyttöä sekä tilassa liikkumista varten. Asuntoon tulisi myös aina suunnitella 3–5 m2 kalusteista vapaa alue, joka on luonteva sijoittaa oleskelutilaan tai vastaavasti hallin tai ruokailutilan jatkeeksi.
Kalustamisen helpottamiseksi oleskelutilaan olisi hyvä suunnitella ehjiä L- tai U-muotoi- sia kalustettavia seiniä. Tilan suunnittelu siten, että se on usealla eri tavalla kalustetta- vissa, tukee tilan monikäyttöisyyttä. Isommissa asunnoissa on monikäyttöisyys huomioi- den hyvä myös jakaa oleskelutilaa kahteen tai useampaan tilaan, tai vaihtoehtoisesti ratkaista suurempi tila siten, että sen voi suhteellisen helposti jakaa useampaan osaan.
(RT 93-10926 2008)
Eteinen on yhteys yksityisen asuinhuoneiston ja asunnon ulkopuolisten tilojen välillä.
Eteisestä avautuu ensi näkymä asuntoon, joten eteinen ja siitä aukeavat näkymät ovat syytä suunnitella harkiten. Muita huomioitavia seikkoja eteisen suunnittelussa on eri toi- mintojen tilatarpeet. Eteisessä tulee mahtua pukeutumaan ja kulkemaan. Usein eteinen on myös kulkuväylä tai halli, josta on yhteys useisiin asunnon muihin tiloihin.
Sisäänkäynnin yhteyteen tulee suunnitella vapaata tilaa vähintään 1500 mm x 1300–
1700 mm pukeutumista, riisuutumista tai toisen henkilön avustamista varten. Lisäksi tu- lisi huomioida mahdollinen pyörätuolin, rollaattorin tai lastenvaunujen käyttö. Eteisessä tulee olla myös tilaa tuolille pukeutumisen helpottamiseksi. Tuolin tai muiden kalustei- den, kuten naulakoiden tai vaikkapa rollaattorin sijoittamista varten eteisen yhteyteen on hyvä suunnitella kulmauksia tai muuta väljempää tilaa.
Eteinen on luonteva paikka asunnossa välttämättömille säilytyskalusteille. Hyvän raken- nustavan ohjekortiston mukaan eteiseen tai sen välittömään läheisyyteen tulisi 1–2 hen- kilölle varata vähintään 600 mm – 800 mm hyllykomerotilaa. Komeron sujuvan käytön takaamiseksi sen edustalle tulisi varata 600 mm vapaata tilaa. (RT 93-10937, 2008) Tässä työssä eteisen käytettävyyttä tarkastellaan 1500 mm halkaisijan pyörähdysympy- rällä ja tutkimalla komeroiden edustojen riittävä vapaa tila.
2.2 Joustavuus
Joustavuus asuntosuunnittelussa tarkoittaa asunnon mahdollisimman monen erilaisen käyttötarkoituksen huomioimista. Joustava asunto tarkoittaa asuntoa, joka tärkein omi- naisuus on kyky palvella käyttäjäänsä mahdollisimman pitkään elämäntilanteiden vaih- tuessa. Joustavuutta mitataan muun muassa monikäyttöisyyden ja muunneltavuuden kautta (RT 93-11231, s. 1). Tämä perustuu oletukseen siitä, että mitä monipuolisemmin asuntoa voidaan käyttää ja mitä helpommin sitä voidaan muunnella, sitä pidempään se
voi palvella samaa asukasta. Oletuksena on myös, että kestävyyden kannalta ihanteel- lisessa tilanteessa asukas ei joudu muuttamaan asunnosta toiseen. Joustavuudesta on runsaasti teorioita, joista kahta esittelen seuraavissa kappaleissa lyhyesti.
Hollantilainen Hugo Priemus on luokitellut asuntojen joustavuuden neljän periaatteen mukaan (Priemus 1969, Tarpion 2005, s. 53 mukaan). Ensimmäinen näistä ei varsinai- sesti kuvaa asunnon, vaan ihmisen joustavuutta: ”ensimmäinen periaate on sovittaminen asuntoa vaihtamalla” eli ”muuttaa [asunnosta] tarpeiden muuttuessa” (Tarpio 2005, s.
53). Toinen periaate muuntelee asuntoa tarpeiden muuttuessa, kun taas kolmas muuttaa toimintoa samana pysyneessä asunnossa. Neljäs eli viimeinen on tarpeista tinkiminen eli tarpeiden muuttuessa asunnon käyttäjä sopeutuu muuttuneeseen tilanteeseen. Tä- män työn puitteissa näistä käsitellään lähinnä asunnon ja toiminnon muuntautumista.
Väitöskirjassaan Joustavan asunnon tilalliset logiikat (2005) Jyrki Tarpio käsittelee jous- tavuutta asunnoissa ja erilaisia logiikoita, joilla joustavuutta voidaan luokitella. Jousta- vuuden hän jakaa seitsemään eri luokkaan. Näistä kolme tukevat asunnon nopeaa muut- tamista ja on helposti asukkaan itse toteutettavissa. Loput neljä liittyy enemmän koko rakennuksen muunneltavuuteen ja niissä muutos vaatii yleensä suurempia, asukkaan itsensä ulottumattomissa olevia, toimenpiteitä. Koska tässä työssä tutkitaan jo toteutet- tuja asuntoja, eivät suuria muutostöitä vaativat joustavuuslogiikat ole työn kontekstissa olennaisia. Sen sijaan perehdytään tarkemmin jo olemassa oleviin asunnon ominaisuuk- siin liittyviä logiikoita, jotka ovat nimeltään avotilalogiikka, halli ja huoneet -logiikka ja monireittilogiikka.
Avotilalogiikka perustuu yhteen suureen tilaan, jota asukas voi huonekaluilla tai vaik- kapa verhoilla rajaten muokata itselleen sopivaksi. Suuri keskeistila mahdollistaa asun- non nopeaa ja vaivatonta muokkausta. Toisaalta tällaisessa asunnossa voi muodostua haasteeksi saada yksityisiä ja intiimimpiä tiloja aikaiseksi.
Halli ja huoneet -logiikassa keskeistä on halliksi kutsuttu kulkutila, jonka kautta kuljetaan kaikkiin muihin asunnon tiloihin. Logiikan joustavuus perustuu ajatukseen läpikulutto- mista yleishuoneista, jotka ovat läpikulullisia monikäyttöisempiä. Läpikuljettavat huoneet sopivat yksityiskäyttöä paremmin yhteiskäyttöön, koska läpikuljettavuus vähentää tilan yksityisyyttä. Läpikuluton huone sen sijaan soveltuu yhtä hyvin yksityiseksi kuin yhtei- seksikin tilaksi. (Tarpio 2005, s. 149). Lisäksi läpikuluttomuus lisää huoneen kalustetta- vuutta, kun ehjää seinäpintaa ja kulusta vapaata lattiapintaa jää enemmän. Yleishuoneet ovat monikäyttöisiä, mitoitukseltaan väljiä huoneita, jotka voidaan kalustaa useilla eri ta- voilla. Logiikkaa voidaan pitää myös tehokkaana tilankäytön kannalta, sillä halliin on tii- vistetty kaikki asunnon kulkeminen, jolloin huoneet voidaan kalustaa ottamatta huomioon esimerkiksi läpikulun viemää tilaa.
Monireittilogiikassa taas keskitytään nimensä mukaisesti reitteihin. Kun oviaukkoja ja reittejä eri huoneiden välillä on useita, voidaan tiloja yhdistää tai eristää toistaan hyvinkin nopeasti avaamalla tai sulkemalla aukkoja. Toisin kuin halli ja huoneet -logiikan mukaan suunnitellussa asunnossa, monireittisessä tyypillistä ovat läpikuljettavat huoneet, mikä kasvattaa luonnollisesti kulkemiseen kuluvaa pinta-alaa. Tilojen käyttöä voidaan tällöin optimoida sijoittamalla kulkuväylät siten, etteivät ne hankaloita tilan kalustettavuutta.
2.3 Joustavuus ja kestävyys
Rakentaminen lähtee liikkeelle jonkun toiminnon tilatarpeesta. Kestävän tulevaisuuden kannalta on aina oleellista miettiä, onko rakennukselle käyttöä koko sen elinkaaren ajan.
Jos rakennuksen ei jousta tai ole muuntautumiskykyinen, se ”päädytään helposti purka- maan ja korvaamaan uudella riippumatta siitä, onko sen materiaalien käyttöikä alussa vai lopussa” (Tarpio 2005, s. 17). Toiselta kannalta: jos rakennus on muuntautumisky- kyinen ja joustava, sitä voidaan käyttää niin kauan kuin materiaali kestää. Tämä luonnol- lisesti vähentää uuden rakentamisen tarvetta ja säästää resursseja.
Joustavuudessa ja sen tuomassa väljyydessä on myös sosiaalisen kestävyyden aspekti.
Sosiaalisen kestävyyden määritelmään kuuluu linjaus siitä, että rakennuksen tulisi edis- tää esteettömyyttä ja saavutettavuutta sekä lisätä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta (Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitos, 2019). Tämä suhtautuu joustavuuteen siten, että kun asunto on esteettömyysvaatimusten mukaan toteutettu, se joustaa muuttuvassa tilan- teessa. Asuntoa ei siis tarvitse vaihtaa asukkaan kunnon huonontuessa iän myötä ja toisaalta asunto lähtökohtaisestikin sopii myös niille, joilla on liikunnallisia rajoitteita.
Asunnon vaihtoon kuuluu aina kustannuksia ja hankintoja, joten yleisen kestävyyden kannalta ideaalitilanteessa muuttoa asunnosta toiseen on mahdollisimman vähän.
2.4 Tehokkuus
Tehokkuus tässä työssä tarkoittaa asuinneliöiden tehokasta käyttöä nimenomaan pinta- alallisesti. Tehokkuus ymmärretään asumisessa käytettävissä olevan asuinpinta-alan maksimaalisena käyttönä, jolloin tiloja käytetään useampaan eri käyttötarkoitukseen.
Toisella tavalla: tehokkuus voidaan ajatella myös siten, että eri toimintojen vaatimat tilat voivat limittyä, kun toimintoja ajatellaan suoritettavaksi eri aikoina. Esimerkkinä asuin- huone, jota nukkumatilana käytettäessä saadaan sitä tukevaan muotoon, ja muina ai- koina se on helposti muokattavissa esimerkiksi vapaa-ajan viettoon.
Tehokkuus suunnittelussa on ylimääräisten neliöiden välttämistä ja turhan tilan minimoi- mista. Tähän voidaan pyrkiä esimerkiksi tutkimalla tarkasti toimintojen tilatarpeita ja jär- jestämällä tilat siten, että kalusteiden vaatimat vapaat tilat limittyvät, eikä kalusteiden käytön kannalta turhaa tilaa jää. Tehokkuudessa asuntosuunnittelussa on toki kyse myös kustannusten minimoimisesta, sillä jokaisen rakennushankkeen on oltava talou- dellisesti kannattava (Pakkala et al. 2017). Tehokas materiaalien ja tilan käyttö on myös kestävyyttä edistävää.
Tehokkuus kestävyyden kannalta on ilmeistä: kun rakentaa vain tarpeellisen, säästää niin hankinta-, energia- kuin ylläpitokuluissakin. Liikennealan ja hukkaneliöiden minimoi- minen optimoi koko tilan tehokkuutta (Moisio et al. 2018, s. 2).
2.5 Liikennealat
Maija Jääskeläinen (2010) määrittelee tilankäytöltään tehokkaaksi pientaloksi sellaisen, jonka liikenneala on mahdollisimman pieni. Liikenneala tarkoittaa tässä asunnon sisällä tapahtuvan liikkumisen vaatimaa alaa. Tutkiakseen asuntojen liikennealan tehokkuutta, Jääskeläinen on kehittänyt asuntokokokohtaisen taulukon, joka luokittelee asunnot lii- kennealan mukaan tehokkaiksi, normaaleiksi tai heikoiksi. Vaikka taulukko on laadittu vain kolmihuoneisille ja sitä suuremmille asunnoille, antaa ajattelutapa suuntaa myös tämän työn esimerkkikohteissa.
Jääskeläinen on jaotellut liikennealan ensisijaiseen, toissijaiseen, huoneen sisäiseen ja todelliseen liikennealaan. Käytän tässä työssä näitä määritelmiä analysoidessani esi- merkkikohteita.
Ensisijainen liikenneala tarkoittaa ulko-ovelta välttämättömiin tiloihin kulkemiseen tar- vittavaa kulkuväylää, jonka leveys on 900 mm. Välttämättömiin tiloihin kuuluvat keittiö, olohuone, yksi wc-tila ja yksi makuuhuone. Toissijainen liikenneala tarkoittaa yllä mai- nittujen lisäksi tarvittavaa kulkutilaa, kun kuljetaan jäljelle jääneisiin tiloihin, kuten toiseen makuuhuoneeseen, muihin wc- ja kylpytiloihin, kodinhoitohuoneeseen tai terassille tai parvekkeelle. Tämänkin väylän leveys on 900 mm. Huoneen sisäinen liikenne on ni- mensä mukaisesti liikenneala, jota käytetään huoneen sisällä seuraavaan huoneeseen, vaatehuoneeseen tai säilytyskalusteille kuljettaessa. Tällöin reitin leveydeksi lasketaan huoneen ovella 900 x 900 mm, ja siitä eteenpäin reitin leveys on saavutettavan oven leveyden verran. Säilytyskalusteille vievän reitti on 600 mm leveä. Ensisijaisen ja toissi- jaisen liikennealan summasta saadaan todellinen liikenneala.
Kun todellisen liikennealan vähentää asunnon hyötyalasta, saadaan tehollinen hyötyala eli asunnon liikenteestä täysin vapaana oleva ala (Jääskeläinen 2010, s. 4). Tässä työssä kuitenkin täysin vapaasta tilasta puhuttaessa kokonaispinta-alasta on vähennetty myös huoneen sisäiset liikennealat. On ilmeistä, että mitä suurempi ja yhtenäisempi va- paa ala asunnossa on, sitä helpompi asunto on kalustaa ja toisaalta sitä monipuolisem- min asunnon voi kalustaa. Hyvin suunniteltu tehokas liikenneala on mietitty siten, että se leikkaa kalustettavaa alaa mahdollisimman vähän eli on esimerkiksi tilan yhdellä sivulla.
Tällöin tehokas suunnittelu tukee myös joustavaa suunnittelua: kun liikenneala on tehos- tettu, jää lopputila maksimaaliseen käyttöön. On selvää, että mitä suurempi kalustettava tila on, sitä monikäyttöisempi eli joustavampi tila on.
Kun tehokkuutta tarkastellaan vain liikennealojen suhteen, herää ajatus siitä, etteikö lii- kennealojen ulkopuolella voi olla tehotonta tai ylimääräistä tilaa. Ajatus on aiheellinen, mutta tämän tarkastelun kontekstissa epäoleellinen, sillä tarkastelu koskee vakiopinta- alaa. Kyse on siitä, miten vakiopinta-ala voidaan järjestää sekä mahdollisimman tehok- kaaksi, että joustavaksi.
2.6 Tehokkuuden ja joustavuuden suhde
Tehokkuutta ja joustavuutta yhdistää kestävän kehityksen aspekti. Toisaalta niiden suunnittelulähtökohdat ovat ristiriidassa: tehokkuus pyrkii vähentämään neliöitä, kun taas joustavuus vaatii usein enemmän neliöitä.
Tehokkuus on kestävää, sillä tarkka mitoitus ja tehokas rakentaminen vähentävät re- surssitarpeen määrää. Hukkaneliöiden eli turhien neliöiden rakentaminen on aina kal- lista: tehokkuus neliöissä näkyy niin halvemmissa hankintakustannuksissa kuin edulli- semmissa ylläpito- ja energiakustannuksissakin. Kääntöpuolena tehokkuudessa taas se, mikä tekee joustavasta suunnittelusta kestävää: joustavuuden kannalta on tärkeää, ettei mikään tiloista ole välttämättä mitoitettu millekään tietylle toiminnolle, vaan siten, että
useampi toiminto samassa tilassa on mahdollista, mikä tekee tilasta monikäyttöisen. Täl- löin tilaa voidaan käyttää käyttäjästä ja elämäntilanteesta riippumatta, mikä taas mah- dollistaa pitkäaikaisen elinkaariasumisen. Elinkaariasumiseen pyrkiminen taas on yksi kestävän rakentamisen kulmakivistä.
Tehokkuus hyvässä asuntosuunnittelussa painottuu keskeisesti liikennealan tehostuk- seen ja minimoimiseen. Tähän pyritään myös halli- ja huoneet -logiikassa. Ajatusmalleja yhdistää se, että jos kulkeminen on keskitetty tiettyihin osiin asuntoa, jää asunnon muut osat vapaaksi läpikulusta, jolloin tilaa jää muille toiminnoille. Joustavuutta tukee myös liikennealan optimoiminen siten, että kalustettavaa alaa jää mahdollisimman paljon.
Tämä malli tuo siis vastetta hypoteesille ainakin kirjallisuuden mukaan: halli ja huoneet - logiikan mukaisesti toteutettu asunto tuntuu vastaavan sekä tehokkuuden, että jousta- vuuden vaatimuksiin.
3. CASE-ANALYYSI
Tässä luvussa tutkitaan joustavuuden ja tehokkuuden suhdetta case-kohteiden avulla.
Kohteet ovat Oikotie.fi -sivustolta haettuja asuntoja, joista kolme on jo toteutettuja ja yksi vuoden 2022 aikana valmistuva. Kävin sivuston 60 neliömetrin kokoiset myynnissä olleet asunnot läpi ja valitsin havainnollistusta varten suotuisan otannan erityyppisiä asuntoja.
Tarkoitus ei ole selvittää tyypillisimpiä, joustavimpia tai tehokkaimpia ratkaisuja, vaan tutkia erilaisten pohjien kautta joustavuutta ja tehokkuutta tavallisissa asunnoissa.
Kaikki asunnot ovat pinta-alaltaan 60 neliömetriä, lukuun ottamatta yhtä 60,5 m2 asun- toa. Valitsin juuri samankokoisia kohteita, koska on ilmeistä, että pinta-alaltaan täysin erikokoisten asuntojen liikennealat ovat mittasuhteiden vuoksi eri luokkaa, eikä niiden tehokkuutta voida tällöin mielekkäästi vertailla. Sama pätee joustavuuteen. Jos toisessa asunnossa on huomattavasti enemmän tilaa, on se yleensä ottaen myös joustavampi.
Toisaalta, kuten seuraavassa ilmenee, näinkään ei aina suoraan ole. Neliömäärä 60 va- likoitui siksi, että asuntotarjonnasta löytyy niin 60 neliöisiä kaksioita kuin kolmioitakin.
Tämä tuo tarkasteluun toivottua variaatiota, kun nähdään miten eri määrä huoneita vai- kuttaa tutkittaviin seikkoihin.
Tehokkuutta havainnollistetaan liikennealojen kautta: pääsääntönä voidaan pitää sään- nönmukaisuutta siitä, että mitä pienempi on liikennealojen yhteenlaskettu summa, sitä tehokkaampi asunto lähtökohtaisesti on. Kuvassa 1 on liikennealojen väriselitteet.
Joustavuutta sen sijaan havainnollistetaan tutkimalla muun muassa kalustettavuutta. Si- joittamalla tavanomaisimpia kalusteita huoneisiin nähdään, onko kalusteita mahdollista sijoitella useammalla tavalla tai tukeeko tila mahdollisesti useampia toimintoja eli jous- taako tila. Tämän lisäksi joustavuutta analysoidaan tilallisten logiikoiden kautta.
Hain asuntoja sivustolta 26.-29.4.2021 välisenä aikana, jolloin 60 neliömetrin myytäviä asuntoja löytyi Suomesta yhteensä 331.
Kuva 1
Liikennealakuvien värien selitykset.
3.1 CASE 1 – Kallio, Helsinki 60 m
22h + kt + kph + 2vh
Case 1 on tyypillinen esimerkki halli ja huoneet -logiikan mukaisesti toteutetusta asun- nosta. Sisäänkäynti avautuu kapeahkoon pitkään käytävään, josta on vaatehuoneita lu- kuun ottamatta pääsy kaikkiin asunnon tiloihin. Kaksion huoneet ovat melko suuria, 21 ja 15 m2.
Halli ja huoneet -logiikalle tyypillisesti lähes kaikki liik- kuminen asunnossa on painottunut yhteen tilaan, hal- liin (kuva 2). Lisäksi asuntoon muodostuu yksi täysin läpikuluton yleishuone. Makuuhuoneeksi merkittyä huonetta voidaan myös pitää läpikuluttoman yleishuo- neen luontoisena, sillä huoneesta on kulku vain säily- tystiloihin. Lisäksi huoneen sisäinen kulku on paino- tettu sisäänkäynnin viereisille seinille, mikä jättää huo- neen perän kulusta vapaaksi.
Kuva 2 – Kallio 60 m2
Kaavio 1
Case 1 - Kulkukaavio osoit- taa, että kaikkiin asunnon pää- tiloihin käydään eteisen kautta.
Todelliset liikennealat (ensisijaisten ja toissijaisten liiikennealojen summa) ovat asun- nossa vain 3,1 m2 eli 5% koko asunnon alasta. Huoneensisäistä kulkua asunnossa on yhteensä 6,5 m2. Kun kaikki liikennealat vähennetään koko huoneistoalasta, jää kalus- tettavaa alaa 50,4 m2, joka on selkeästi suurin määrä koko otannassa.
Suuri kalustettava ala on huomattavissa myös kalusteiden sijoittelun helppoudessa (Kuva 4). Tavanomaisimmat kalusteet mahtuvat vaivatta asuntoon ja vaikka olohuonee- seen sijoittaa sohvien lisäksi ruokaryhmän, jää huoneeseen hyvän rakennustavan mu- kainen 3–5 m2 (sijoittelusta riippuvainen) ala vapaata tilaa. Makuuhuoneeseen mahtuu 1600 x 2100 mm sängyn molemmille puolille kalusteen sujuvan käytön vaatima 700 mm kaistale. Lisäksi toiselle puolelle sänkyä mahtuu 1300 mm pyörähdysympyrä. Huonee- seen olisi vastaavasti mahdollista sijoittaa kaksi yhden hengen sänkyä, jolloin tilaan voi- daan edelleen sijoittaa myös yksi työpöytä. Kaksi sisäänkäyntiä vaatehuoneisiin vähen- tävät omalta osaltaan hieman kalustettavuutta, mutta huoneen suuri koko kompensoi tilannetta.
Keittiö ei aivan vastaa hyvän rakennustavan suosittelemaa keittiökalusteiden tilavaati- musta. 1300 mm pyörähdysympyrä viistää keittiökalusteita hieman molemmilta puolilta.
Keittiöön jäävä tila voisi ajatella olevan ruokailutila, mutta neljän hengen pöytää siihen ei Kuva 3
Case 1 - Värialueet kertovat ensijaisen, toissijaisen ja huoneen sisäisen liiken- nealan. Värien selitteet löytyvät kuvasta 1.
saa mahtumaan. Lisäksi keittiökalusteiden sijoittelu synnyttää kulkuväylän tyhjän tilan läpi, mikä vähentää kalustettavuutta entisestään. Toinen nykysuosituksia vastustava tila on asunnon kylpyhuone, jonne 1300 mm pyörähdysympyrä ei ota mahtuakseen osu- matta wc-kalusteisiin. Niin ikään eteisen pyörähdysympyrä leikkaa seiniä tehden pyörä- tuolilla liikkumisesta tilassa vaikeaa.
Kaksi suhteellisen samankokoista huonetta mahdollistavat kuitenkin asunnon käytön
muunakin, kuin tavanomaisena pariskunnan, pienen perheen tai yksinasuvan asuntona.
Asuinhuoneista erillään olevat keittiö ja kylpyhuone tekevät tässä asunnossa kimppa- asumisesta helppoa. Toisen vaatehuoneen oven siirtäminen siten, että käynti siihen on suuremman huoneen puolella, ei liene kovin suuria rakenteellisia toimenpiteitä vaativa muutos.
Kuva 4
Case 1 - Kuvassa oranssilla täytteellä merkityt alueet ha- vainnollistavat kunkin kalusteen sujuvaa käyttöä vaativaa tilaa. Kuviin merkityt pyörähdysympyrät ovat halkaisijaltaan 1300 mm, paitsi eteisen ympyrä, joka on ø1500 mm.
3.2 CASE 2 – Tampere 60 m
22h + kt + kph + s + vh + p
Case 2 avautuu asuinhuoneistaan vain yhteen suuntaan, mikä johtaa aputilojen sijoittu- misen asunnon toiselle laidalle, kauimmaksi ikkunoista ja asuinhuoneiden ikkunallisille seinille.
Välitöntä huomiota herättävä seikka asuntopoh- jassa on kulkureittien määrä. Kaaviosta 2 näkee selvästi, että lukuun ottamatta saunaa ja vaate- huonetta, jokaiseen tilaan on vähintään kaksi reittiä. Tämä tekee asuntopohjasta hedelmälli- sen monireittilogiikan tarkastelulle. Monireittilo- giikassa joustavuutta lisää useiden kulkuaukko- jen tuoma ominaisuus tehdä tiloista läpikulutto- mia ja yksityisempiä, tai avoimempia ja yhteis-
Kaavio 2
Case 2 – Kulkukaavio. Useampaan ti- laan on kaksi eri reittiä.
Kuva 5 - Tampere 60 m2
käyttöisiä sulkemalla tai avaamalla jokin reiteistä. Tässä tapauksessa monireittisyyttä rajaamalla voitaisiin saada aikaiseksi esimerkiksi kahden aikuisen yhteisasunto, jossa yhteisiä tiloja ovat vaatehuone, eteinen, kylpyhuone ja sauna sekä keittiö. Myös parvek- keen ovi on tähän skenaarioon sopivasti keittiössä, jolloin kulku sinne olisi molemmilla käytössä.
Monireittisyys nousee esille myös liikennealoissa (kuva 6) Verrattuna case-kohteeseen
1 liikennealaa on huomattavasti enemmän. Ei kuitenkaan juurikaan enempää kuin vähä- reittisimmissä case-kohteissa 3 ja 4, mikä johtuu reittien painottumisesta tiiviisti huonei- den laidoille ja asunnon keskelle. Todellista liikennealaa on tässä pohjassa 20% koko pinta-alasta eli 11,7 m2. Kun huoneiden sisäiset liikennealat lasketaan vielä mukaan, vapaata pinta-alaa jää 41,9 m2. Kahden asuinhuoneen muuttaminen läpikuluttomiksi sul- kemalla toiset aukot tehostaisivat hieman pohjaratkaisua, mutta toisaalta koska reitit ovat sijoiteltu huoneiden laidoille, eivät ne merkittävästi haittaa kalustettavuutta.
Kuva 6
Case 2 – Liikennealat. Värien selitteet löytyvät ku- vasta 1.
Kuvasta 7 nähdään, että case 2 on luontevasti kalustettavissa tavanomaisilla kalusteilla.
Olohuoneeseen on mahdollista sijoittaa vähintään 4m2 kalusteista vapaa ala. Ongelma- kohtia esteettömyyden kannalta ovat jälleen keittiö ja kylpyhuone. Keittiöön työtasojen väliin ei mahdu sijoittamaan 1300 mm pyörähdysympyrää, kuten ei kylpyhuoneeseen- kaan. Sen sijaan eteiseen ja makuuhuoneeseen pyörähdysympyrä mahtuu kuvan 7 mu- kaisella kalustuksella, eteiseen tosin ovilehteä hieman leikaten.
Kuva 7
Case 2 – Kalustettavuus. Oranssilla täyttövärillä on merkitty kalusteen sujuvan käytön vaatima tila. Pyö- rähdysympyrän halkaisijat ovat muualla 1300 mm ja eteisessä 1500 mm.
3.3 CASE 3 – Haukiluoma, Tampere 60,5 m
23h + kt + kph + s + p
Haukiluomalla sijaitseva asunto on otannan ainoa selkeä kolmio. Toisin kuin kahdessa aiemmassa, case 3:n sisäänkäynnistä on suora näkymä olohuoneeseen. Kahteen suun- taan avautuva asunto mahdollistaa asuinhuoneiden monipuolisemman sijoittelun.
Kohteen 3 pohja ei ole luonteenomainen mil- lekään tarkastelurajauksen joustavuuden lo- giikoille. Kaaviosta 3 huomataan, että kuhun- kin tilaan on vain yksi reitti, joten monireittilo- giikka ei tule kysymykseen. Mitään yksittäistä
Kuva 8 – Haukiluoma 60,5 m2
Kaavio 3
Case 3 – Kulkukaavio. Mihinkään ti- laan ei ole yhtä useampaa reittiä.
tilaa ei voida luokitella halliksi: sekä olohuoneesta että eteisestä on yhteys kolmeen si- sätilaan.
Liikennealoja tarkastellessa tilojen ja kulkuaukkojen ongelmallisuus hahmottuu. Parvek- keen ja toisen makuuhuoneen kulkuaukon sijoitus muodostaa olohuoneen halkaisevan kulkuväylän, mikä vähentää sekä kalustettavuutta, että tehokkuutta. Tehokkuuden puo- lesta kun olisi optimaalisinta, että kulkureitit pysyvät suhteellisen lyhyinä.
Todellisen liikennealan osuus koko pinta-alasta on 16%. Kun todelliseen liikennealaan lisää vielä huoneiden sisäisen liikennealan, saadaan yhteensä 19,7 m2, joka on kolmas- osa koko asunnon pinta-alasta. Täysin vapaata tilaa tällä tarkastelulla jää vain 40,3 m2, mikä on pienin vapaa ala koko otannassa.
Kuten jo liikennealojen levittäytymisestä voidaan päätellä, olohuoneen kalustaminen usealla eri tavalla ei ole luontevaa, sillä liikennereitit halkaisevat kalustettavan alan.
Tämä jättää kalustettavaksi kaksi nurkkaa, mikä ei mahdollista kovin monipuolista kalus- tusta. Vähällä kalusteiden määrällä olohuoneeseen jää kuitenkin noin 4 m2 kalusteista vapaa alue.
Kuva 9
Case 3 – Liikennealat. Pohjavärien selitykset löy- tyvät kuvasta 1.
Keittiö on ensimmäinen, jossa 1300 mm keittiökalusteiden edessä toteutuu. Lisäksi keit- tiöön mahtuu 4 henkilön ruokaryhmä. Makuuhuoneet on mitoitettu suhteellisen tiukasti,
eivätkä edellytykset huoneiden monipuoliselle käytölle ole kehuttavat. Molempiin huo- neisiin mahtuu joko yhden hengen sänky ja työpöytä, tai vain kahden hengen sänky.
Kylpyhuoneeseen mahtuu 1300 mm pyörähdysympyrä. Tämä lisää asunnon käyttäjä- kuntaa ja sitä kautta myös joustavuutta. Takana on ajatus siitä, että asunto pystyy pal- velemaan käyttäjäänsä edelleen, vaikka tämä joutuisi käyttämään rollaattoria tai pyörä- tuolia.
3.4 CASE 4 – Leinelä, Vantaa 60m
23h + alk + kph + varasto + tupakeittiö
Viimeinen kohde on Vantaan Leinelään vuonna 2022 valmistuva kerrostaloasunto.
Asunnon tilaratkaisu poikkeaa muista siinä, että huoneiden aukot ovat liukuovellisia tai pelkkiä avonaisia aukkoja, mikä tuo asunnolle muista eroavaa luonnetta.
Kuva 10
Case 3 – Kalustettavuus. Oranssi pohjaväri kertoo kalusteiden sujuvan käytön edellyttämän tilan. Pyö- rähdysympyrän halkaisija on 1300 mm, paitsi etei- sessä, jossa se on ø1500 mm.
.
Olohuoneen ja erillisen huoneen välillä on osin avattava lasiseinä, jonka avulla pienempi huone voidaan liittää olohuoneeksi. Samaten tupakeittiöön ja sivuhuoneeseen yhtey- dessä olevaa alkovia voidaan käyttää monipuolisesti joko makuu-, työ, ruokailu- tai oles- kelutilana.
Kulkukaaviosta (kaavio 4) nähdään olohuoneen olevan kulkureittien solmukohta. Tämä ei kuitenkaan merkittä- västi vähennä kalustettavuutta, koska kuten kuvista 12 ja 13 nähdään, kalustettavia seiniä ja kulmauksia syntyy huonesopukoiden ja alkovin ansiosta riittävästi takaa- maan monipuolisen kalustettavuuden. Lisäksi useampi reitti eri tilojen välillä tuo joustavuutta tilakokonaisuuteen.
Kaavio 4
Kohde 4 – Kulkukaavio.
Olohuone on kulkureittien sol- mukohta.
Kuva 11 – Leinelä 60 m2
Leinelän kohteessa todellista liikennealaa on 12 neliömetriä, mikä tekee 20% asunnon pinta-alasta. Koko alasta jää vapaaksi huoneen sisäisten liikennealojen vähennyksen jälkeen 41,0 m2, mikä tarkoittaa tehokkuudessa samaa luokkaa kuin case-kohteet 2 ja 3.
Kuten case-kohteessa 2, tässäkin kohteessa laskennallista tehokkuutta voitaisiin paran- Kuva 13
Case 4 – Liikennealat. Värien selitykset löytyvät kuvasta 1.
Kuva 12
Case 4 – Kalustettavuus. Pyörähdysympy- rät ovat halkaisijaltaan 1300 mm, paitsi etei- sessä, jossa se on ø1500 mm.
taa sulkemalla reittejä, mutta toisen huoneen ja alkovin akselilla se vähentäisi jousta- vuutta ja käytettävyyttä. Makuuhuoneen toisen aukon sulkeminen ei myös luontevasti tule kyseeseen, sillä kuten kuvasta 13 nähdään, sängyn toiselle puolelle kulkemiseen ei ole tilaa makuuhuoneen puolella.
Kalustettavuus case-kohteessa 4 on hyvän rakentamistavan mukainen monessa mie- lessä (kuva 13). Pyörähdysympyrän voi sijoittaa eteiseen, kylpyhuoneeseen ja makuu- huoneeseen sekä alkoviin. Olohuoneeseen jää kalusteista riippuen hyvän rakennusta- van mukainen noin 3–5 m2 kalusteista vapaata aluetta. Sänkyjä saa sijoiteltua huonei- siin, mutta järjestyksen variointi on hieman heikko, mikä vähentää tilojen joustavuutta.
Toisaalta tiloja on useampi, mikä taas kompensoi joustavuutta suhteessa muihin saman- kokoisiin asuntoihin.
3.5 Yhteenveto case-kohteista
Liikennealojen perusteella otannan kirkkaasti tehokkain asunto on case-kohde 1. Sen liikennealoista vapaa alue on jopa 10m2 enemmän kuin otannan muilla kohteilla, mikä on 60 m2:n asunnoissa merkittävä ero. Case-kohteessa 1 tehokkuutta tuo halli, johon lähes kaikki liikenne on tiivistetty. Loput kolme kohdetta ovat tehokkuudeltaan samaa luokkaa.
Case-kohteessa 2 liikenne on niin ikään painottunut asunnon keskiosaan. Case-koh- teessa 3 taas liikenne näyttää leviävän asunnossa epäsäännöllisenä verkkona. Case- kohteen 4 liikennekaava muistuttaa levittäytymiseltään case-kohdetta 3, mutta sen pai- nottuminen huoneiden reunoille tekee asunnosta hieman tehokkaamman.
Kalustettavuus ja kulkukaaviot tuovat tässä tarkastelussa osviittaa joustavuudesta. Case 1 pärjää tässäkin tarkastelussa verrattain hyvin. Kaksi suhteellisen samankokoista huo- netta voidaan ajatella palvelevan useammilla eri tavoilla. Case 1 olisi hyvinkin pienin muutoksin muutettavissa pariskunnan, yksin asuvan tai pienen perheen asunnosta kah- den aikuisen yhteisasunnoksi. Sama pätee case-kohteeseen 2. Case-kohteissa 3 ja 4 vastaavan järjestelyn voisi saada aikaiseksi, niissä tosin yhteistä tilaa olisivat myös case-
kohteista 1 ja 2 poiketen suuret olohuoneet, joiden ala luonnollisesti olisi pois yksityisestä alasta.
Joustavuutta kuvaa myös esteettömyysvaatimusten täyttyminen, sillä vaatimusten täyt- tyessä asunto voi palvella liikuntarajoitteisia, eikä asukkaan vammautuminen vaadi suo- raan asunnon vaihtoa. Kalustettavuuskuvissa tätä havainnollistavat pyörähdysympyrät.
Kahden suuren huoneen osalta case 1 täyttää kyllä esteettömyysvaatimukset helposti, mutta ongelmaksi muodostuvat ahdas kylpyhuone ja keittiö, eteisestä puhumattakaan.
Case 2 on väljempi, mutta myös siinä keittiössä työskenteleminen liikuntarajoitteiselle voisi tuottaa vaikeuksia. Case-kohteet 3 ja 4 täyttävät tilavaatimukset havainnollistuk- sessa esitetyllä tavalla kalustettuna. Case-kohteessa 4 ympyrä tosin leikkaa molempia ovilehtiä, eikä siksi ole kovinkaan sujuva esimerkiksi pyörätuolin käyttäjälle.
Case 1 vastaa johdannossa esitettyyn hypoteesiin eniten kirjallisuuskatsauksen osoitta- man oletuksen mukaisesti. Case-kohteessa 1 tehokkuus on erinomaista luokkaa liiken- nealojen perusteella ja lisäksi halli ja huoneet -logiikan mukainen joustavuus toteutuu.
Asuntoa voidaan siis pitää esimerkkinä ratkaisusta, joka tukee sekä joustavuutta, että tehokkuutta. Epäkohtana joustavuuden suhteen voidaan kuitenkin katsoa olevan keittiön ja kylpyhuoneen mitoitus. Tosin niiden toteuttaminen väljempinä ei välttämättä vähennä asunnon tehokkuutta. Toisaalta voisi olla oleellista pohtia, onko case-kohteen 1 keittiö tehokkuudenkaan puolesta esimerkillinen, sillä keittiökalusteille vievä reitti halkaisee tyh- jän tilan, joka ei reitin ja kokonsa vuoksi kovin monipuoliseen käyttöön taivu. Voitaisiin jopa puhua hukkatilasta. Pohdinnat antavat aihetta ajatukselle, ettei joustavuuden ja te- hokkuuden laskennallisten ja teoreettisten mallien toteutuminen takaa kaikin puolin hy- vää ja kestävää asuntoa. Toisaalta case-kohteessa 1 joustamattomuutta aiheuttavat te- kijät voisivat olla suhteellisen pienillä seikoilla muutettavissa suunnittelussa. Kylpyhuo- neessa esteettömyyden huomioiminen ei vaatisi suurta lisätilaa. Sama pätee keittiöön.
Toisaalta ylimääräistä tilaa tuntuu olevan hallin ja keittiökalusteiden välissä.
Case-kohteessa 2 joustavuutta tuovat monireittilogiikan tuomat ominaisuudet. Monireit- tisyys ei suoranaisesti vastaa tehokkuuden ideaalia mahdollisimman vähistä reiteistä, mutta toisaalta asunto ei häviä tehokkuudessa case-kohteelle 3, jossa reittejä kuhunkin tilaan on vain yksi. Tämä antaa aihetta olettaa, että joko monireittisyys ei välttämättä vähennä tehokkuutta, tai että case-kohteen 3 tehokkuus on tavallista heikompi. Määri- telmät tehokkuudesta taivuttavat oletusta jälkimmäisen puolelle. Case-kohteessa 2 te- hokkuuden ja joustavuuden samanaikainen edistäminen on haasteellista siinä, että te- hokkuuden lisääminen reittejä vähentämällä rajaisi joustavuuden ominaisuuksia. Toi- saalta tehokkuuden lisääminen sulkemalla osan reiteistä ja saaden siten kulkureittien viemän tilan käyttöön ei välttämättä poista joustavuusominaisuutta, ellei reittejä suora- naisesti muurata umpeen.
Case 3 on varsin suboptimaalinen joustavuuden ja tehokkuuden dimensioissa. Asunto on toki mitoitettu tarkasti ja tiiviisti, mutta liikennejärjestelyt tekevät siitä laskennallisesti epätehokkaan. Tarkka ja tiivis mitoitus kuitenkin aiheuttavat myös sen, ettei tilat ole ko- vinkaan joustavia.
Case 4 toteuttaa sekä joustavuutta ja tehokkuutta, mutta ideaalinen ratkaisu ei kuiten- kaan ole. Tehokkuutta vähentävät tiiviin liikennetilan puute ja reittien leviäminen asunnon reunoille yhden keskeisen alueen sijasta. Joustavuutta sen sijaan rajoittaa huoneiden tehokkuus: huoneet ovat mitoitettu varsin tiiviisti, mikä vähentää niiden monipuolista käyttöä.
Yhteenvetona voisi päätellä, että joustavuutta ja tehokkuutta voi olla ja on eduksi olla samassa asunnossa. Oleellista on, minkä tilojen olisi syytä joustaa ja mitkä tilat kannat- taa mitoittaa minimiin. Case-kohteiden 1–4 perusteella voisi linjata, että tehokkaat ja mi- nimimitoitetut liikenneväylät eivät vähennä joustavuutta, vaan ennemmin tukevat sitä.
Kun liikenneväylät ovat tehostetusti yhdessä paikassa, jää alaa monipuoliseen käyttöön enemmän. Ylimääräiset neliöt kulkuväylillä tai niiden ympärillä ovat vaikeammin käytet- tävissä, kuin yhtenäiset isot alat ilman niitä halkovia reittejä. Näin ollen sekä tehokkuutta
että joustavuutta vaaliakseen suunnittelijan tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, mi- ten asunnossa kuljetaan. Kun neliömäärä on vakio, voidaan sekä joustavuutta ja tehok- kuutta edistää nimenomaan kulkuväylien ja huoneiden sijoittelun huolellisella suunnitte- lulla. Kaikki ala, joka saadaan tehostetusta liikennealasta muuhun käyttöön, voidaan si- joittaa tukemaan joustavuutta sen eri muodoissa.
4. JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimus lähti liikkeelle asuntosuunnittelun kahden trendin, tehokkuuden ja joustavuu- den suhteesta. Hypoteesi kuului: vaikka joustavuus ja tehokkuus ovat lähtökohtina nä- ennäisen kaukana toisistaan ja jopa vastakkaisia, mutta niiden tavoite kestävyydessä on sama, täytyy niillä olla muitakin yhdistäviä tekijöitä eli täytyy olla olemassa ratkaisu, joka on mielekäs molempien lähtökohtien kannalta. Oletuksena oli, että neliömäärä tarkaste- lussa on vakio.
Kirjallisuuskatsauksessa hypoteesiin vastaa halli ja huoneet -logiikan mukainen asunto.
Halli ja huoneet -logiikassa kaikki asunnon kulku on painotettu yhteen tilaan, halliin, josta on kulku asunnon kaikkiin muihin tiloihin. Muut tilat ovat läpikuluttomia yleishuoneita, jotka kykenevät yleisluontoisuutensa ja väljän mitoituksensa ansiosta palvelemaan hyvin monenlaisia toimintoja. Tämä tekee asunnosta joustavan. Kulkuliikenteen painotus yh- teen osaan asuntoa tekee liikennealojen mukaan tarkasteltuna asunnosta myös tehok- kaan.
Esimerkkikohteissa halli ja huoneet -logiikan mukaisesti toteutettu asunto on case 1.
Kohde vastasi kirjallisuuskatsauksen mukaisesti sekä joustavuutta, että tehokkuutta.
Kohteesta kuitenkin löytyi myös kummankin näkökulman vastaisia ominaisuuksia. To- teutettu asuntoratkaisu vastaa hypoteesiin siis osittain, mikä toisaalta on luonnollista:
minkä tahansa teorian ideaalinen ratkaisu on todellisen tilanteen realiteettien puitteissa usein haastavaa. Kaikkia asuntosuunnittelun toiveita ja vaatimuksia tuskin koskaan voi- daan täydellisesti täyttää. Case 1 voisi kuitenkin suhteellisen pienin muutoksin lähestyä tämän työn kontekstin ideaaliratkaisua.
Case 4 antaa osviittaa sille, että tehokkuus ja joustavuus voi kohdata muullakin, kuin edellä mainitulla, kirjallisuuskatsauksen mukaisella tavalla. Case-kohteessa 4 jousta-
vuutta tuo monipuolinen tilakokonaisuus ja tehokkuutta reittien painottuminen tilojen reu- noille. Case-kohteen 1 tasolle ei kummassakaan aspektissa päästä, mutta case-koh- teella 4 on joustavuudessa esimerkiksi esteettömyyden ansioita, jotka kompensoivat muuta joustamattomuutta.
Case-kohteiden 2, 3 ja 4 vertailu tehokkuudessa osoittaa, ettei oletus siitä, ettei saman tilamäärän jakaminen mahdollisimman ”tehokkaasti” moneen huoneeseen välttämättä pidä paikkaansa. Case-kohteissa 2–4 liikennealojen perusteella näistä juuri kaksio (case 2) on useampihuoneisia tehokkaampi. Kuten aiemmin on jo noussut esille, kyse on huo- lellisen suunnittelun aikaansaamasta tilajärjestelystä, joka sisältää minimialaan tehoste- tut liikenneväylät ja kompaktin reittien verkoston.
Hypoteesi siis voidaan ajatella mahdolliseksi, osin myös otannan kohteilla. Vakioneliö- määrässä asunto on sekä tehokas, että joustava, kun liikennealat ja reitit ovat mahdolli- simman tehostettuja ja tehostuksesta vapautuvat neliöt käytetään joustavuutta tukien.
Asuntoja vertaillessa joustavuus ja tehokkuus eivät luonnollisestikaan ole ainoita näkö- kulmia. Kuluttajan päätöksiin vaikuttaa myös yleinen toimivuus, käytännöllisyys, viihtyi- syys ja ylläpidon helppous sekä tietenkin hinta. Vaikka asunto olisi sekä joustava, että tehokas, mutta sille ei ole viihtyisyyden puutteen vuoksi ostajaa, on hanke turha ja kes- tämätön. Näin ollen rakennushankkeita tehostaessa olisi kestävän kehityksen kannalta tärkeintä, että viimeisenä joustetaan huolellisesta asuntosuunnittelusta.
LÄHTEET
Finlex. (2020). Ympäristöministeriön asetus asuin-, majoitus- ja työtiloista. Saatavilla [viitattu 26.4.2021]: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20171008
Finlex. (2017). Ympäristöministeriön asetus asuin-, majoitus- ja työtiloista. Saatavilla [viitattu 22.4.2021]: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20171008
Hedberg, I. (2014). Jaetut tilat joustavan asumisen mahdollistajana. Asuntosuunnittelu, Tampe- reen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos, Tampere. Saatavilla [viitattu 23.4.2021]:
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/123456789/22485/hedberg.pdf?sequence=3&isAllowed=y Jääskeläinen, M. (2010). Hyvin suunniteltu pientalo – työkalu pientalon suunnitteluun. Oulun yli- opisto. Arkkitehtuurin laitos, Oulu. Saatavilla [viitattu 1.5.2021]: https://www.ouka.fi/c/docu- ment_library/get_file?uuid=2d3ed91c-68b3-4584-9926-2708b0c459df&groupId=492090
Moisio, M., Kaasalainen, T., Lehtinen, T., & Hedman, M. (2018). Energiatehokkaan arkkitehti- suunnittelun ohjekortisto. (Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laboratorio. Asunto- suunnittelu. Julkaisu; Vuosikerta 32). Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laboratorio.
Saatavilla [viitattu 23.4.2021]: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/116744/Moi- sio_et_al._2018._Energiatehokkaan_arkkitehtisuunnittelun_ohjekortisto.pdf?sequence=1 Pakkala, P., Jalkanen, R., Lindroos, A., Tasa, J., Anttinen, S., Lehto, A., (2007). Kerrostalojen kehittäminen – talotyyppiselvitys. Helsinki: Edita Prima Oy. Saatavilla [viitattu 22.4.2021]:
https://www.hel.fi/static/liitteet/kanslia/aluerakentaminen/kehittyvakerrostalo/Julkaisut/kerrostalo- jen-kehittaminen-talotyyppiselvitys.pdf
Rakennusteollisuus RT. Rakennettu ympäristö ja ilmastonmuutos. Rakennusteollisuus RT ry.
Saatavilla [viitattu 3.5.2021]: https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Ilmasto-ymparisto- ja-energia/Materiaalitehokkuus/
Tarpio, J. (2015). Joustavan asunnon tilalliset logiikat: erilaisiin käyttöihin mukautumiskykyisen asunnon tilallisista lähtökohdista ja suunnitteluperiaatteista. Tampere: Tampereen teknillinen yli- opisto. Saatavissa: [viitattu 10.4.2021]: https://tutcris.tut.fi/portal/files/5912129/Jyrki_Tar- pio_Joustavan_asunnon_tilalliset_logiikat.pdf
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. (2019). Sosiaalisesti kestävä kehitys. Saatavilla [viitattu 22.4.2021]: https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/tavoitteet/sosiaalisesti-kestava-kehitys RT 103260 (2020) Asuntosuunnittelu. Määräyksiä ja ohjeita. Rakennustietosäätiö. Helsinki.
RT 93-10925 (2008) Asuntosuunnittelu. Lepo ja työskentely. Rakennustietosäätiö. Helsinki.
RT-93-10932 (2008) Asuntosuunnittelu. Hygienianhoito. Rakennustietosäätiö. Helsinki.
RT 93-10926 (2008) Asuntosuunnittelu. Oleskelu ja vapaa-ajan vietto. Rakennustietosäätiö. Hel- sinki.
RT 93-11231 (2016) Asuntosuunnittelu. Muuntojousto asuntosuunnittelussa. Rakennustietosää- tiö. Helsinki.
RT 93-10937 (2008) Asuntosuunnittelu. Eteinen ja kulkuyhteydet. Rakennustietosäätiö. Helsinki.
KUVALÄHTEET
Kuvat 1–13: Yrjänä, A. (2021). Kuvat ovat mukaillen Oikotie.fi -sivustolta haettuja pohjia. Haettu 26.-29.4.2021 välisenä aikana: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot?previousSear- chId=43&cardType=100
Kaaviot 1–4: Yrjänä, A. (2021).
