lektiot
Väitöksenalkajaisesitelmä Jyväskylän yliopistossa
17. joulukuuta 2005
Meillä kaikilla on henkilökohtaisia koke- muksia vieraiden kielten opiskelusta. Kai- kille on tuttu myös ilmiö, että vierasta kiel- tä puhuessa äidinkieli pyrkii muokkaamaan kielen käyttöä joka tasolla, ääntämisestä hienoimpiin merkityseroihin. Toisaalta voimme helposti huomata, kun äidinkiel- tämme puhuu ihminen, jolle se on vieras kieli.
Äidinkielen eli lähdekielen vaikutusta toisen ja vieraan kielen oppimiseen on tut- kittu runsaasti. Aihe on todennäköisesti toi- sen ja vieraan kielen oppimisen tutkimuk- sessa saanut eniten huomiota mutta tuotta- nut vähiten selviä tuloksia. Viimeisten nel- jänkymmenen vuoden lukuisista tutkimuk- sista huolimatta ei ole selvyyttä siitä, mil- loin, missä, missä muodossa ja missä mää- rin lähdekieli vaikuttaa toisen ja vieraan kielen osaamiseen. Ei ole myöskään yksi-
Lähdekieli
kielenoppimisen apuna
ANNEKATRIN KAIVAPALU
mielisyyttä siitä, mitä lähdekielen vaikutus oikeastaan tarkoittaa.
Ristiriitaisille tutkimustuloksille lähde- kielen vaikutuksesta on monia selityksiä:
ilmiön äärimmäinen kompleksisuus, tutki- misen keskittyminen suurimpiin indo- eurooppalaisiin kieliin, yhteisen teoreetti- sen ja metodologisen viitekehyksen puut- tuminen ja lähdekielen positiivisen vaiku- tuksen väheksyminen. Lähdekielen vaiku- tuksen kuten monen muunkin kysymyksen selvittely on keskittynyt suurimpien indo- eurooppalaisten kielten tutkimukseen, ei- vätkä tulokset ole aina sovellettavissa mui- hin kieliin. Myös vaihteleva terminologia ja määritelmien runsaus saattavat ratkaise- vasti vaikuttaa tutkimusalalla saatuihin vas- takkaisiin tuloksiin.
Toisen ja vieraan kielen oppimisen tut- kimushistoriassa oletukset lähdekielen vai- kutuksesta kohdekielen oppimiseen ovat vaihdelleet sen mukaan, millaisista teoreet- tisista perusteista lähtien asiaa on pohdittu.
Suhtautuminen lähdekielen vaikutukseen
on vaihdellut samoin ääripäästä toiseen:
kokonaan ilmiön olemassaolon kieltämi- sestä näkemykseen lähdekielen vaikutuk- sesta kaikkien oppijan ongelmien selittäjä- nä. Vaikka lähdekielen osuudesta kielen- oppimisprosessissa on esitetty vastakkaisia näkemyksiä eri aikoina, toisen ja vieraan kielen oppimisen tutkimuksessa ollaan täl- lä hetkellä yksimielisiä siitä, että oppijan- kielessä esiintyy systemaattisia eroja, jot- ka riippuvat muun muassa erilaisista lähde- ja kohdekielen välisistä suhteista. Mitä lä- hempänä lähde- ja kohdekieli ovat toisiaan, sitä nopeammin kohdekieli opitaan, varsin- kin oppimisen alkuvaiheessa. Typologisesti tai geneettisesti läheiset kielet ovat siis toi- sen ja vieraan kielen oppimisessa eri ase- massa kuin etäiset kielet.
Oppimisen vaikeus ei kuitenkaan ole suoraan rinnastettavissa kielten typologi- seen etäisyyteen. Monet pienet eroavuudet saattavat osoittautua ratkaisevan vaikeiksi läheistenkin kielten välillä. Kielten kuvail- tavissa olevan typologisen etäisyyden ei myöskään tarvitse olla sama asia kuin kie- lenoppijan tajuama etäisyys, oppijan käsitys tai havainto lähde- ja kohdekielen välisestä etäisyydestä. Vieraan kielen oppimisen kan- nalta jälkimmäinen saattaa olla paljon rat- kaisevampi kuin typologinen etäisyys. Eri mieltä taas ollaan lähdekielen vaikutuksen ulottuvuuksista toisen ja vieraan kielen op- pimisessa: millä alueilla ja missä oppimis- vaiheessa lähdekieli vaikuttaa, missä ei.
Kaikista kielen osajärjestelmistä on toistaiseksi skeptisimmin suhtauduttu mor- fologisten rakenteiden siirtomahdollisuuk- siin. Oppijan lähdekielen mahdollisina vai- kutusaloina alan teoreettinen, pääosin eng- lanninkielinen tutkimus luettelee tavallises- ti vain fonologian, syntaksin ja semantiikan.
Morfologiaa on käsitelty joskus alana, joka on kokonaan immuuni siirtovaikutukselle.
Jos morfologinen lähdekielen vaikutus mainitaankin, sen katsotaan olevan harvi-
naista, eikä siitä juuri löydy esimerkkejä.
Syynä siihen on se, että morfologisesti mut- kikkaiden kielten oppimista on tutkittu vä- hän, ja tällöinkin oppijoiden lähdekieli on usein ollut morfologisesti köyhä kieli, jos- ta ei ole ollut siirrettävää kohdekieleen.
Tältä pohjalta väitetään jopa toisinaan, ett- ei lähdekielen vaikutus morfologiassa ole mahdollista lainkaan.
On myös todettava, että tutkimuksessa on tähän saakka keskitytty lähinnä lähde- kielen negatiiviseen vaikutukseen ja posi- tiivinen vaikutus on saanut sangen vähän huomiota. Myös virolais-suomalaisessa kontrastiivisessa kielentutkimuksessa pu- hutaan yleensä vain interferenssistä eli ne- gatiivisesta lähdekielen vaikutuksesta, vaikka viron vaikutus suomen kielen oppi- miseen saattaa olla sekä positiivista että negatiivista. Koska vertailevat, useampaan kuin yhteen lähdekieleen pohjautuvat läh- dekielen vaikutuksen tutkimukset ovat pi- kemmin poikkeus kuin sääntö, ei ole yllät- tävää, että mahdollinen agglutinatiivisen morfologian samanlaisuuksien aiheuttama oppimista ja prosessointia helpottava vai- kutus on jäänyt huomaamatta. Aikaisem- missa tutkimuksissa on sangen vähän huo- miota saanut myös morfologisen siirtovai- kutuksen yhteistoiminta muiden taivutuk- sen tuloksiin vaikuttavien tekijöiden kans- sa. Lähdekielen vaikutus ei ole morfo- logiassakaan irrallinen ilmiö, vaan yksi te- kijä muiden joukossa.
Edellytyksenä sille, että lähdekieli vai- kuttaa morfologian alueella, on lähde- ja kohdekielen morfologisten järjestelmien kosketuspinta: molemmissa kielissä on ol- tava jotain, joka oppijan mielessä on siirret- tävissä. Kun lähdekieli ja kohdekieli ovat geneettisesti ja typologisesti läheisiä ja morfologiset järjestelmät ovat ainakin osit- tain samanlaiset, on lähdekielen morfolo- gisen vaikutuksen mahdollisuus suuri. Kun lähdekieli on typologisesti etäisempi ja
poikkeaa morfologiselta järjestelmältään opittavasta kielestä, morfologinen siirtovai- kutus ei ole mahdollista, koska puuttuu
väylä, jonka kautta siirto voisi tapahtua (kuvio 1).
MORFOLOGINENLÄHDEKIELENVAIKUTUS
Lähdekieli geneettisesti ja Lähdekieli geneettisesti ja
typologisesti läheinen kieli (viro) typologisesti etäisempi kieli (venäjä)
↓
↓↓
↓↓ ↓↓↓↓↓
Morfologiset järjestelmät samanlaisia Morfologiset järjestelmät erilaisia
↓
↓↓
↓↓ ↓↓↓↓↓
Kosketuspinta, joka mahdollistaa Kosketuspinta puuttuu lähdekielen vaikutuksen
Virolaisten suomen kielen oppiminen ja suomalaisten oppima viro tarjoavat siis monia mahdollisuuksia tarttua lähdekielen vaikutuksen selvittämiseen kansainväli- sesti sangen vähän tutkitulla morfologian alueella. Työni tavoitteena olikin sijoittaa läheisen sukukielen vaikutuksen tutkimi- nen yleisempään lähdekielen vaikutuksen tutkimisen kontekstiin. Vaikka käsittelen tutkimuksessani viron- ja venäjänkielis- ten suomenoppijoiden nominitaivutuksen oppimista, se on vain esimerkki, jonka avulla pyrin pääsemään lähemmäksi lähde- kielen morfologisen vaikutuksen olemus- ta.
Vaikka viron ja suomen taivutusjärjes- telmät myös eroavat monelta osalta toisis- taan, kahden lähisukukielen rakenteita ver- tailemalla on kuitenkin helppo löytää esi- merkiksi nominien monikkotaivutuksessa kosketuspinta, jonka kautta lähdekieli saat- taisi vaikuttaa. Viron ja suomen sanojen sa- navartaloiden ja taivutuksen erilaisuuden
tai samanlaisuuden perusteella muodostuu neljä ryhmää sanoja.
1) Sanat, joilla on virossa ja suomessa sa- manlainen tai erittäin läheinen vartalo ja monikon partitiivissa, illatiivissa ja elatiivissa ainakin yksi samalla tavalla taipuva rinnakkaismuoto (lukuun otta- matta sijapäätteitä, varsinkin illatiivin päätettä) (SVST):
sm. laine laineita
laineisiin ~ -hin laineista
vir. laine laineid
laineisse laineist 2) Sanat, joiden vartalo on virossa ja suo-
messa erilainen mutta jotka taipuvat monikon partitiivissa, illatiivissa ja ela- tiivissa samalla tavalla (EVST):
sm. patsas patsaita
patsaisiin (-hin) patsaista vir. kitsas ’kapea’ kitsaid
kitsaisse kitsaist Kuvio 1. Morfologinen lähdekielen vaikutus geneettisesti ja typologisesti läheisen sekä geneettisesti ja typologisesti etäisemmän kielen oppimisen näkökulmasta.
3) Sanat, joilla on virossa ja suomessa sa- manlainen vartalo mutta joiden taivutus on erilaista (SVET):
sm. koulu kouluja
kouluihin kouluista vir. kool : kooli koole
koolidesse koolidest 4) Sanat, joilla sekä vartalo että taivutus
ovat erilaisia (EVET):
sm. veistos veistoksia veistoksiin veistoksista vir. skulptuur skulptuure
skulptuuridesse skulptuuridest Kahden ensimmäisen sanaryhmän, vi- rossa ja suomessa samalla tavalla taipuvien
sanojen taivutuksen pitäisi olla vironkieli- sille suomenoppijoille helpointa, jos posi- tiivinen lähdekielen vaikutus taivutusmor- fologiassa toimisi. Näiden sanaryhmien osalta on rakenteellisen samanlaisuuden lisäksi olennaista myös psykolingvistinen samanlaisuus: vironkieliset suomenoppijat ovat hahmottaneet virossa ja suomessa sa- malla tavalla taipuvat monikkomuodot kes- kenään samanlaisemmiksi kuin muut mo- nikkomuodot. Kielenoppijoiden käsitys viron ja suomen monikkomuotojen lähei- syydestä ja etäisyydestä on siis melko lähel- lä monikkomuotojen rakenteellista lähei- syyttä ja etäisyyttä. Lähdekielen vaikutus heijastuu selvästi vironkielisten suomenop- pijoiden kirjallisen irtosanatestin taivutus- tuloksissa (kuvio 2).
Kuvio 2. Vironkielisten (n = 30) ja venäjänkielisten (n = 30) suomenoppijoiden kirjalli- sen irtosanatestin taivutustulokset sanaryhmittäin.
Muihin testattaviin sijamuotoihin ver- rattuna erittäin hyvät elatiivitulokset ja sa- malla suhteellisesti heikot partitiivitulokset ovat todistus siitä, että positiivinen lähde- kielen vaikutus toimii vahvimmin tilantees- sa, jossa kohdekielen taivutuksen kannalta sopivan lähdekielen mallin kanssa ei ole kilpailemassa muita taivutustuloksiin vai- kuttavia tekijöitä. Lähdekielen vaikutus ei ole siis irrallinen ilmiö, vaan se toimii tai- vutusprosessissa yhteistoiminnassa ja kil- paillen seuraavien tekijöiden kanssa:
1) morfofonologisen vihjeen vahvuus 2) kohdekielen taivutuksen kompleksi-
suus
3) kohdekielen taivutusmallin produk- tiivisuus ja frekvenssi
4) taivutettavan sanan ominaisuudet (sa- nan pituus, tuttuus oppijalle, sanan todellisuus tai keinotekoisuus, sa- nafrekvenssi).
Kirjallisessa irtosanatestissä esiintyneet suuntaukset saivat lisävahvistusta kaikissa muissa tutkimukseni tehtävätyypeissä, sekä suullisessa irtosanatestissä että kirjallisissa kertomuksissa.
Lähdekielen vaikutus ilmeni myös op- pijoiden taivutusstrategioiden valinnassa:
strategioiden jakauma oli eri lähdekieliä puhuvilla oppijoilla erilainen. Samanlaises- ta, ensisijaisesti sääntöjen avulla taivuttami- seen pohjautuvasta opetusperinteestä huo- limatta vironkieliset suomenoppijat olivat venäjänkielisiä oppijoita paljon alttiimpia turvautumaan sekä lähde- että kohdekielen mallisanojen analogiaan. Vironkielisten aloittelevien oppijoiden prosessoinnissa oli lähde- ja kohdekielen analogian lisäksi olennaista sääntöjen avulla taivuttaminen.
Sääntöjä hyödynnettiin enemmän opintojen alkuvaiheessa ja varsinkin testisanoissa, joissa on vahva morfofonologinen vihje ja helppo taivutus. Vironkieliset aloittelevat
oppijat myös yhdistivät lähde- ja kohdekie- len koodeja. Venäjänkieliset suomenoppijat puolestaan lähtivät prosessoinnissaan ensi- sijaisesti opituista säännöistä, ja kohdekie- len mallisanan analogiaan turvauduttiin vasta silloin, kun sääntöjen avulla taivutta- minen ei onnistunut. Mielenkiintoinen sään- töjen ja proportionaalisen analogian yhdis- telmä oli se, että testisana sijoitettiin ana- logian perusteella tiettyyn taivutustyyppiin (paradigmaan) ja taivutettiin sen jälkeen tä- män taivutustyypin sääntöjen avulla.
Positiivinen lähdekielen vaikutus ilme- ni selvimmin vironkielisten edistyneiden oppijoiden prosessoinnissa. Vironkielisten edistyneiden oppijoiden taivutustulokset osoittivat myös selvästi, että kun kohde- kieltä osataan paremmin, lähdekielen posi- tiivinen vaikutus lisääntyy ja negatiivinen vaikutus vähenee. Kyse ei ole siis niin pal- jon siitä, väheneekö vai lisääntyykö lähde- kielen vaikutus kohdekielen osaamisen li- sääntymisen myötä, vaan pikemminkin sii- tä, ovatko lähde- ja kohdekielen järjestel- mät oppijoiden kielitajussa jo erillään vai vielä päällekkäisiä. Aloittelijoiden lähde- ja kohdekielen järjestelmät muistuttavat akvarellimaalausta vaahteran lehdestä, jota aikoinaan toisella luokalla kuvaamataidon tunnilla piirrettiin. Märällä paperilla eri värit sulautuivat toisiinsa ja muodostivat etukäteen arvaamattomia kuvioita. Vasta maalauksen kuivumisen jälkeen piirrettiin kynällä lehtiruodit, jotka antoivat ensisil- mäyksellä kaoottiselle kuvalle rakenteen.
Lähdekielen vaikutus toimii siis kohde- kielen taivutusprosessissa yhteistoiminnas- sa muiden taivutustuloksiin vaikuttavien tekijöiden kanssa useissa yhteyksissä, eri tilanteissa ja olosuhteissa eri tavalla. Lä- heisten sukukielten, kuten viron ja suomen, taivutusmorfologiassa lähdekielen vaikutus kohdekielen omaksumiseen osoittautui huomattavasti myönteisemmäksi kuin ai- kaisempien tutkimustulosten perusteella on
voitu todeta. Tämä tulos on sovellettavissa myös suomalaisten viron kielen oppimiseen ja läheisten sukukielten oppimiseen ylei- semminkin.
Läheisen sukukielen positiivista vaiku- tusta kohdekielen taivutusmorfologian omaksumiseen olisi syytä hyödyntää tähän- astista enemmän luokkahuoneopetuksessa- kin. Myös kielitietoisuuden ja oppimisstra- tegioiden tuntemuksen lisääminen myötä- vaikuttaa taivutusprosessin tuloksellisuu- teen.
Vaikka lähdekielen vaikutus on vain yksi tekijä monien taivutusprosessia muok- kaavien tekijöiden joukossa, sillä on lähei- sen sukukielen taivutusmorfologian oppi- misessa muita tekijöitä olennaisempi tehtä- vä. Morfologia ei ole ainoastaan nominien
monikkotaivutusta eikä vieraan kielen op- piminen pelkästään morfologian oppimis- ta. Kuitenkin on tärkeää tutkia kahden lä- heisen sukukielen keskinäistä vaikutusta kielenoppimiseen, jotta ei tarvitsisi todeta virolaisen abiturientin tapaan:
»Soome keel on üldiselt väga lihtne ja lihtsa ülesehitusega, aga kui sa ikka tun- nis mitte midagi ei kuula ja tegeled oma asjadega, siis võib see keel olla nii liht- ne, kui tahab, aga lihtsalt midagi ei oska!»
’Suomen kieli on yleensä erittäin yksin- kertainen ja sillä on yksinkertainen ra- kenne, mutta jos et kuuntele tunnilla mitään ja puuhaat omia asioitasi, kieli voi olla niin yksinkertaista kuin haluaa, mutta et osaa yksinkertaisesti mitään!’
ANNEKATRIN KAIVAPALU Lähdekieli kielenoppimisen apuna. Jyväskylä Studies in Human- ities 44. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2005.
Suomen kieli, kielten laitos, PL 35 (Seminaarinkatu 15), 40014 Jyväskylän yliopisto Sähköposti: ankaivap@campus.jyu.fi
