Järvilyhty
Ehdotus Sara Hildénin taidemuseon uudisrakennukseksi
Diplomityö Juuso Nikkinen
Diplomityö Juuso Nikkinen
Aalto-yliopisto
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos
2021
Järvilyhty
Ehdotus Sara Hildénin taidemuseon uudisrakennukseksi
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
Topic of this master’s thesis was the author’s proposal for the new museum building for Sara
Hildén Art Museum. The thesis orientates oneself with the design process of a new building and the position of the design in the culture-historically valued surroundings.
Sara Hildén Art Museum, which is maintained by the City of Tampere, is located at the shoreline of lake Näsijärvi in Tampere. The art collection owned by Sara Hildén Foundation is permanently located into the art museum. In addition to its collection, the museum also holds temporary
exhibitions. There is currently a plan in progress for the art museum to be relocated to Finlayson, a central and culture-historically distinguished former factory premises in Tampere. In autumn 2020, the City of Tampere, Sara Hildén Foundation and Varma Mutual Pension Insurance Company held an open international architectural competition on the design of the new building for Sara Hildén Art Museum.
Making oneself familiar with the Sara Hildén Art Museum and the competition programme of the architectural competition, as well as analysing the competition area and its surroundings, laid the foundation for the design process. The design process consisted of, in addition to architectural design, examination of art museums built or under planning. The information gained during the research, such as dimensioning, connections and buildings’ relation to their surroundings, was used to clarify the basis and the objectives of the design process.
The main storytelling theme of my design is the undulating surface of the Tammerkoski rapid.
A goal of mine was to design a new building with peaceful main lines and materials characteristic to building’s surroundings, which would settle naturally as a part of the surrounding urban fabric.
I also aimed at designing an interior which, with its layout and room hierarchy, creates a logical whole which serves the use of museum operations. The re-development of the competition proposal in the thesis phase was based especially on the comprehensive clarification of the main theme and the layout of the room programme, to achieve a comfortable and ambitious museum building. In its entirety, the process brought up the challenges, risks and possibilities which may surface in the design process of a modern museum building or when placing a new building into a culturally precious environment.
The results and conclusions of the research and the design carried out during the thesis process apply, in addition to the design presented in the thesis, to museum and public buildings in general.
Furthermore, designing a building in culture-historically distinguished surroundings will be more and more essential, as the densely built cities pursue for more complementary building.
Tämän diplomityön aiheena oli tekijän ehdotus Sara Hildénin taidemuseon uudeksi museorakennukseksi. Työssä on perehdytty uudisrakennuksen suunnitteluun ja asemaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä.
Tampereen kaupungin ylläpitämä Sara Hildénin taidemuseo sijaitsee Tampereella, Näsijärven rannalla. Taidemuseoon on sijoitettu pysyvästi Sara Hildénin säätiön omistama taidekokoelma, jonka lisäksi museo järjestää myös vaihtuvia taidenäyttelyitä. Taidemuseolle kaavaillaan uutta museorakennusta Tampereelle, keskeiselle ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle Finlaysonin entiselle tehdasalueelle, jonne museotoiminnan on tarkoitus siirtyä. Syksyllä 2020 Tampereen kaupunki, Sara Hildénin säätiö ja keskinäinen työeläkeyhtiö Varma järjestivät kansainvälisen yleisen arkkitehtuurikilpailun taidemuseon uudisrakennuksen suunnittelusta.
Suunnittelutyötä pohjustettiin perehtymällä Sara Hildénin taidemuseoon, arkkitehtuurikilpailun kilpailuohjelmaan sekä analysoimalla kilpailualuetta ja sen lähiympäristöä. Suunnitteluprosessiin kuului, arkkitehtisuunnittelun lisäksi, perehtyminen rakennettuihin sekä suunnitteilla oleviin museorakennuksiin. Saadun taustatiedon perusteella pystyttiin selkeyttämään suunnittelutyön lähtökohtia ja tavoitteita, kuten tilojen mitoitusta, yhteyksiä sekä suhdetta ympäristöön.
Suunnittelemani uudisrakennuksen tarinankerronnallinen teema on Tammerkosken lainehtivan veden muoto. Tavoitteenani oli päälinjoiltaan rauhallinen ja materiaalimaailmaltaan alueelle ominainen rakennus, joka sijoittuu luontevasti osaksi ympäröivää kaupunkirakennetta. Lisäksi pyrin suunnitelmaan, jossa sisätilat muodostuvat sijainniltaan ja tilahierarkialtaan loogisesta kokonaisuudesta, joka palvelee museotoiminnan periaatteita. Kilpailuajan jälkeinen jatkokehitys pureutui erityisesti pääteeman ja tilaohjelman kokonaisvaltaiseen selkeyttämiseen tiloiltaan miellyttäväksi sekä ulkoasultaan näyttäväksi museorakennukseksi. Kokonaisuudessaan prosessi nosti esiin sekä modernin museorakennuksen suunnittelun että arvokkaaseen kulttuuriympäristöön sijoitettavan uudisrakennuksen haasteet, riskit ja mahdollisuudet.
Tutkimus- ja suunnittelutyön tulokset pätevät, suunnitellun museorakennuksen lisäksi, yleisesti museo- ja julkisrakentamiseen. Lisäksi uudisrakennuksen hienovarainen sijoittaminen kulttuuriympäristöön on olennaista yhä enenevissä määrin, kun tiiviisti rakentuneisiin
kaupunkeihin pyritään sijoittamaan lisärakentamista.
Tekijä Juuso Nikkinen
Työn nimi Järvilyhty – Ehdotus Sara Hildénin taidemuseon uudisrakennukseksi Laitos Arkkitehtuurin laitos
Koulutusohjelma Arkkitehtuurin maisteriohjelma Professuuri Rakennussuunnittelu
Valvoja Pirjo Sanaksenaho Ohjaaja Tuomas Siitonen
Vuosi 2021
Sivumäärä 173
Kieli suomi
Author Juuso Nikkinen
Title of thesis Järvilyhty – Design Proposal for the New Sara Hildén Art Museum Department Department of Architecture
Degree programme Master’s Programme in Architecture Professorship Building Design
Supervisor Pirjo Sanaksenaho Advisor Tuomas Siitonen
Year 2021
Number of pages 173 Language Finnish
Avainsanat taidemuseo, julkinen rakennus, kulttuurihistoriallinen ympäristö, Sara Hildén, Tampere Keywords art museum, public building, culture-historical environment, Sara Hildén, Tampere
Tiivistelmä Abstract Sisällysluettelo
1. Johdanto
2. Uudisrakennus kulttuurihistoriallisessa ympäristössä
3. Sara Hildénin taidemuseo 3.1. Sara Hildénin säätiö
3.2. Sara Hildénin taidemuseon nykyiset yleisötilat
4. Kilpailuohjelma 4.1. Taustatiedot
4.2. Sovittaminen ympäristöön 4.3. Rakentamisolosuhteet
4.4. Tilaohjelma ja tilojen suunnittelu 4.5. Ulkotilat ja viheralueet
4.6. Liikenneverkko, huolto ja pysäköinti 4.7. Arvosteluperusteet
5. Tonttianalyysi
5.1. Finlaysonin alueen historia 5.2. Finlaysonin alue nyt 5.3. Suunnittelualue 5.4. Yhteydet 5.5. Näkymät
5.6. Atmosfääri ja mikroilmasto 5.7. Finlaysonin alue tulevaisuudessa
SISÄLLYSLUETTELO
7
11
15 17 19
21 23 25 25 27 29 29 31
33 35 37 41 47 49 51 53
6. Suunnitteluprosessi 6.1. Taustaa
6.2. Vierailut referenssikohteissa 6.3. Tutkittuja referenssejä 6.4. Suunnittelun lähtökohdat 6.5. Konsepti
7. Kilpailuehdotus
7.1. Kaupunkikuva 7.2. Tilat ja toiminnot 7.3. Tekniset ratkaisut
8. Reflektio
8.1. Kilpailuehdotuksen arviointi 8.2. Julkisivututkielma
9. Jatkokehitetty suunnitelma 9.1. Esittely
9.2. Kaupunkikuva 9.3. Tilat ja toiminnot 9.4. Tekniset ratkaisut
10. Yhteenveto
Kiitokset Lähteet Liitteet
Pienoismallivalokuvat – jatkokehitetty suunnitelma Planssipienennökset – kilpailuehdotus
55 57 59 69 77 81
85 87 93 99
101 103 107
109 111 113 125 143
145
149 153 161
1. JOHDANTO
Tämän diplomityön aiheena on ehdotus Sara Hil- dénin taidemuseon uudeksi museorakennukseksi.
Työssä on perehdytty uudisrakennuksen suunnitte- luun ja asemaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä. Työ perustuu tekijän omaan taustatut- kimukseen, suunnitteluprosessiin ja Sara Hildénin taidemuseon arkkitehtuurikilpailua varten tehtyyn kilpailuehdotukseen, sekä kilpailun päättymisen jäl- keiseen suunnitelman jatkokehitykseen. Uusi taide- museorakennus sijoittuu Tampereelle Finlaysonin alueelle, kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen enti- sen puuvillatehtaan ympäristöön, joka on tärkeä osa Tampereen kaupungin historiaa, imagoa ja identi- teettiä. Diplomityö pureutuu erityisesti kulttuuriym- päristöön suunniteltavan uudisrakennuksen mahdol- lisuuksiin ja haasteisiin, sekä sen kykyyn ottaa kantaa ympäristönsä muodostamaan kontekstiin.
Sara Hildénin taidemuseo on merkittävä, niin koti- maisesti kuin myös kansainvälisesti tunnettu, suo- malainen toimija taiteen alalla. Uusi museorakennus on osa Tampereen kaupungin kehitystyötä, joka pyr- kii selkeyttämään kaupunkirakennetta ja lisäämään alueen vetovoimatekijöitä. Samalla uudisrakennus yhdistää kulttuuriympäristöä ja -toimintaa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, jossa vahvasti yritys- ja lii- ketoiminnan käytössä oleva Finlaysonin kulttuuriym- päristö saa merkittävän kulttuurialan toimijan.
Diplomityön aihe valikoitui Suomen Arkkitehtiliitto SAFAn järjestämistä arkkitehtuurikilpailuista. Erityi- sesti rakennuksen typologia, konteksti, merkittävyys sekä näiden muodostama kulttuurillinen, historial- linen ja tarinankerronnallinen kokonaisuus loivat
mielenkiintoisen kilpailuohjelman, jonka koin erin- omaiseksi oppimismahdollisuudeksi sekä loistavaksi diplomityön aiheeksi. Lisäksi aihe on tulevaisuudes- sa yhä ajankohtaisempi, kun entisestään tihentyvissä kaupunkiympäristöissä pyritään löytämään tilaa lisä- rakentamiselle. Diplomityöprosessi on aloitettu Sara Hildénin taidemuseon arkkitehtuurikilpailun päätyt- tyä ja työ on toteutettu rakennussuunnittelun diplo- mityönä. Työn valvojana on toiminut Pirjo Sanaksen- aho ja ohjaajana Tuomas Siitonen.
Diplomityössä käsitellään aluksi uudisrakennuksen suunnittelua kulttuurihistorialliseen ympäristöön, jonka jälkeen perehdytään Sara Hildénin taidemu- seoon tutustumalla museotoiminnasta vastaavaan Sara Hildénin säätiöön sekä museon nykyisiin tiloihin Tampereen Särkänniemessä. Tätä seuraa Sara Hildé- nin taidemuseon arkkitehtuurikilpailun kilpailuoh- jelma, joka on asettanut ja julkaissut kilpailutehtävän keskeiset lähtötiedot ja tavoitteet. Kilpailuohjelmasta siirrytään suunnittelu- ja tutkimusprosessin aloitta- neeseen tonttianalyysiin pureutumalla kilpailualueen tontin sekä lähiympäristön ominaisuuksiin, josta edetään itse suunnitteluprosessiin ja toteuttamaani tutkimus- ja suunnittelutyöhön sekä suunnittelulle asettamiini tavoitteisiin. Näitä seuraavat kilpailueh- dotukseni Sara Hildénin taidemuseon arkkitehtuu- rikilpailussa sekä reflektio, jossa analysoin kilpai- luehdotustani sekä pohjustan jatkokehitysvaiheen tarpeita ja lähtökohtia. Päätän diplomityöni tekemäni kilpailuehdotuksen pohjalta jatkokehitettyyn suunni- telmaan sekä diplomityön yhteenvetoon.
2. UUDISRAKENNUS
KULTTUURIHISTORIALLISESSA
YMPÄRISTÖSSÄ
Kuva 2. Peter Zumthorin suunnittelema Kolumba-museo on rakennettu myöhäisgoottilaisen kirkon raunioiden päälle (ArchDaily 2010). Ulkoasultaan hillitty rakennus erottaa rauniot ja nykyaikaisen museorakennuksen toisistaan, kuiten- Kuva 1. Elbphilharmonie on Herzog & de Meuronin suunnittelema konserttitalo, joka on rakentunut vanhan satamavaraston tiloihin sekä sen yläpuolelle rakennettuun laajennukseen (Herzog & de Meuron, 2016). Rakennuksen uusi laajennus erottuu selkeästi vanhasta rakennuskannasta, korostaen julkisen kulttuurirakennuksen asemaa.
Uudisrakennuksen suunnitteleminen kulttuurihisto- rialliseen ympäristöön vaatii erityistä hienovaraisuut- ta. Tavanomaisen suunnitteluprosessin lisäksi tulee huomioida alueen kulttuurihistoriallisia arvoja, omi- naisuuksia sekä historiaa. Samalla tulee tehdä pää- töksiä muun muassa siitä miten rakennus suhtautuu kulttuurihistorialliseen kontekstiinsa niin tilojen, toi- mintojen kuin myös estetiikkansa osalta.
Uudisrakennus vaikuttaa ympäristöönsä ja sen omi- naisuuksiin monin eri tavoin. Rakennus hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria, käyttäjiä ja palvelui- ta. Se voi vahvistaa olemassa olevia tai tuoda koko- naan uusia ominaisuuksia ympäristöönsä esimerkiksi palveluiden muodossa. Vastaavasti suunnittelulla pys- tytään myös selkeyttämään tai häivyttämään muun muassa näkymiä ja näkymälinjoja sekä tilojen ja tila- sarjojen muodostamia kokonaisuuksia. Suunnittelulla voidaan esimerkiksi toteuttaa uudelleen historialli- nen kulkuyhteys tai luoda tila, joka ilmentää alueen arvokkaimpia ominaisuuksia kuten historiallisia tai toiminnallisia piirteitä. Samoin myös pintamateri- aaleilla, näkyvillä rakenteilla sekä tilojen muodoilla ja sijoittelulla pystytään vahvistamaan suunnitelman kerronnallisuutta sekä sitomaan uudisrakennus pa- remmin osaksi suurempaa kontekstia.
Historiallisen kerronnallisuuden lisäksi tilojen ja kul- kuyhteyksien huolellisella suunnittelulla pystytään myös luomaan houkuttelevampaa kaupunkitilaa sekä liittämään alueen rakennukset paremmin yhtenäisek- si tilojen ja toimintojen sarjaksi. Toimivat kulkuyhtey- det sekä rakennusten ja tilojen helppo saavutettavuus mahdollistavat käyttäjille kävijäkokemukseltaan mie- luisan sekä eri toimijoille kannattavan ympäristön.
Lisäksi miellyttävät tilat esimerkiksi oleskeluun, ku- ten hyvin toteutetut puistot ja aukiot, luovat elävää kaupunkitilaa sekä kannustavat asukkaita ja kävijöitä viettämään aikaa alueella.
Myös rakennuksen ulkoasu on erittäin tärkeä osa kulttuurihistoriallisessa ympäristössä. Niin ulko- kuin sisätilojen arkkitehtoniset valinnat vaikuttavat kult- tuuriympäristön olemukseen. Yksi kulttuurihistorial- liseen ympäristöön sijoittuvan arkkitehtisuunnittelun ääripää on niin materiaalimaailmaltaan kuin muo- tokieleltään ympäröivästä rakennuskannasta täysin erkaantuva uudisrakennus. Toinen äärimmäinen rat-
kaisu on historiallisen rakennuskannan kopiointi ma- teriaalien, rakennustekniikoiden ja arkkitehtonisten periaatteiden osalta. Muut vaihtoehdot löytyvät näi- den ratkaisumallien välimaastosta.
Vanhan rakennuskannan jäljittely ja rakennusteknii- kan kopiointi on harvinaista. Ratkaisu on usein ark- kitehtonisilta arvoilta erittäin ongelmallinen. Se ei ilmennä rakennushistoriallista kerroksellisuutta, joka osaltaan myös laskee olemassa olevien historiallisten rakennusten arkkitehtonista arvoa. Lisäksi rakennus- tekniikan ja -materiaalien kehittyessä vanhanaikaiset toimintatavat ovat poistuneet käytöstä. Tämän myö- tä vanhaa rakennuskantaa jäljittelevä uudisrakennus näyttäytyy usein helposti teennäisenä ja yksityiskoh- diltaan ympäristöstään erillisenä kokonaisuutena.
Myös vanhanaikaisten tekniikoiden ja materiaalien käyttö sekä jäljittely ovat usein kalliita, hitaita sekä nykystandardeilla vaikeasti toteutettavia.
Varsinkin uudisrakennushankkeissa selvästi yleisem- pi ratkaisu on rakennuksen erottaminen ympäröi- västä rakennuskannasta selkeästi oman aikakautensa rakennukseksi. Rakennus voi erottua muun muassa julkisivumateriaaleillaan ja -aukotuksellaan, massoit- telullaan sekä orientoitumisellaan alueen rakennus- kannan koordinaatistossa. Suunnittelussa voidaan tavoitella lopputulosta, jossa uuden ja vanhan välinen ero on selkeä ja jopa itsessään yksi suunnitelman kan- tavista teemoista. Tämä voi toimia esimerkiksi tilan- teessa, jossa tavoitteena on luoda selkeä hierarkia eri rakennusten tai tilojen välille, sekä korostaa esimer- kiksi yksittäistä rakennusta tai sen osaa. Vastaavasti tilanteessa jossa uudisrakennuksen halutaan ennem- minkin sovittautuvan ympäristöön kuin nousevan selkeästi esiin, voidaan pyrkiä olemassa olevaa raken- nuskantaa läheisempiin suunnitteluratkaisuihin.
Rakennuksen sisätilojen ja ulkoasun suunnittelurat- kaisut vaikuttavat kulttuurihistoriallisen ympäristön arvoihin ja ominaisuuksiin. Samoin myös palvelui- hin, toimintoihin ja tilojen välisiin yhteyksiin liittyvät ratkaisut voivat vahvistaa tai heikentää niin uudisra- kennuksen kuin ympäröivän rakennuskannan toimin- nallisuutta, tavoitteita ja arvoja. Jotta ratkaisu olisi toi- miva, tulee suunnittelussa pystyä huomioimaan niin rakennuksen kuin sen ympäristönkin ominaisuudet yhtenä suurena kokonaisuutena.
3. SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO
Kuva 3. Jyrki Siukosen teos Star Crash (2020) Sara Hildénin taidemuseossa syyskuussa 2020. Teos on sijoitettu ylemmän näyttelykerroksen keskigalleriaan, jota pienemmät näyttelytilat kiertävät.
Tamperelainen professori Sara Hildén (1905-1993) oli liikenainen, joka toimi muodin parissa. Hildénin alun perin harrastuksena alkanut taiteen keräily alkoi muuttua tavoitteellisemmaksi 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa, jolloin hän pyrki säilyttämään kokoelma- na kaikki Erik Enrothin teokset. Vuonna 1962 taiteen kerääminen muuttui määrätietoisemmaksi ja Hildén perusti nimeään kantavan Sara Hildénin säätiön, jolle hän lahjoitti omistamansa taideteokset. Taideteosten hankinnassa kiinnitettiin ”alusta alkaen erityistä huo- miota kansainvälisen modernin taiteen ja nykytaiteen kokoelman luomiseen”. Hildén oli itse aktiivisesti mu- kana teosten hankinnassa, yhdessä taidealan asian- tuntijoiden kanssa. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 28-29, Sara Hildénin taidemuseo 2020)
Sara Hildénin säätiön omistama modernin ja nyky- taiteen kokoelma on yksi Suomen merkittävimmistä taidekokoelmista ja se pitää sisällään yli 5000 teos- ta. Kokoelma koostuu viimeisten kuuden vuosikym- menen modernin ja nykytaiteen teoksista, pääosin maalauksista, veistoksista ja paperipohjaisista teok- sista. Kokoelman ydin muodostuu Hildénin puolison taidemaalari Erik Enrothin varhaiskauden teoksista vuosilta 1945-1963. Kokoelman kansainvälisesti tun- netuin osa on muun muassa Francis Baconin, Pierre Bonardin, Henry Mooren ja Pablo Picasson teoksia sisältävä modernin taiteen klassikoiden kokonaisuus.
(Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 28-29, Sara Hil- dénin taidemuseo 2020)
Sara Hildénin säätiön taidekokoelma on sijoitettu Tampereen kaupungin ylläpitämään Sara Hildénin taidemuseoon. Museo järjestää keskimäärin kolme näyttelyä vuodessa, joista vähintään yksi on kokoel- manäyttely. Näyttelyohjelma koostuu erityisesti kan- sainvälisen modernin ja nykytaiteen katselmuksista, mutta myös kokoelmataitelijoiden retrospektioista ja suomalaisen nykytaiteen näyttelyistä. Kansainvä- lisiä yksityisnäyttelyitä ovat vuosina 2015-2019 olleet Erwin Wurm, Ron Mueck, Robert Longo, Berlinde De Bruyckere, Anj Smith ja Kiki Smith. Useimmat vuo- sien 2009-2019 yksityisnäyttelyiden taiteilijoista ovat edustettuna myös taidekokoelmassa. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 28-29, Sara Hildénin taidemu- seo 2020)
3.1. Sara Hildénin säätiö
Kuva 4. Sara Hildénin taidemuseon nykyinen museorakennus Näsijärven rannalla.
Kuva 5. Sara Hildénin taidemuseon alempi näyttelykerros.
Tampereen kaupunki ja Sara Hildénin säätiö solmivat sopimuksen museon perustamisesta vuonna 1975 ja nykyinen Sara Hildénin taidemuseon rakennus avat- tiin helmikuussa 1979. Museotoiminnan tärkeitä toi- mialueita ovat Sara Hildénin säätiön mukaan ”näytte- lyiden tutkimuksellinen valmistelu, julkaisutoiminta, yleisötyö ja erityisesti lapsille ja nuorille suunnattu taidekasvatustyö”. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 28-29, Sara Hildénin taidemuseo 2020)
Nykyinen museorakennus sijaitsee Tampereen Sär- känniemen alueella, Näsijärven rannalla. Rakennus asemoituu saavutettavuudeltaan ja sijainniltaan luon- tevasti osaksi Särkänniemen huvipuisto- ja tapahtu- ma-aluetta, mutta on erittäin syrjäinen ja vaikeasti saavutettava yksittäisenä toimijana. Julkisivuiltaan vaaleanharmaa ja suurilta osin sulkeutunut betonira- kennus muodostaa lohkaremaisen massan puistoiseen rantamaisemaan. Räystäslinjan alapuolelle sijoittuva ikkunanauha koristaa ja keventää vähämateriaalista ja muuten raskasta julkisivumaailmaa. Maantasokerrok- sen ikkunat, kuten myös ylempien kerrosten yksittäi- set avaukset, avaavat museorakennuksen sisämaail- maa ympäristöön. Ympäröivä piha-alue on käytetty hyväksi ulkonäyttelytilana toimivana veistospuistona.
Pääsisäänkäynti sijoittuu rakennuksen itäiselle julki- sivulle, avautuen luontevasti pääsaapumissuuntaan Särkänniemen huvipuistoon päin. Sisäänkäynti johtaa matalahkoon aulatilaan, jossa sijaitsee museokaupan,
3.2. Sara Hildénin taidemuseon nykyiset yleisötilat
lipunmyynnin ja infon yhteinen toimipiste, ja josta on yhteydet WC- ja naulakkotiloihin sekä kahteen ker- rokseen jakautuviin näyttelytiloihin.
Sisätilojen materiaalimaailma on niukka. Ylemmän kerroksen seinäpinnat ovat pääosin valkoisia, mut- ta ikkunoiden viereisissä seinäpinnoissa ulkosei- nien pesubetonipinta jatkuu sisätiloihin. Yksittäisten avausten lisäksi myös katonrajaan sijoitetut ikkunat päästävät suodatettua luonnonvaloa museotilaan.
Lattiapinta muodostuu vaaleista betonilaatoista ja kattopinnat on peitetty monin paikoin vaalealla akus- tiikkalevyllä. Betoniset lautamuottipintaiset kattopal- kit on jätetty näkyviin osassa näyttelytiloista. Ylem- män kerroksen näyttelytilat muodostuvat neljästä tilasta, jossa kolme matalampaa näyttelytilaa kiertävät keskigalleriaa.
Materiaalimaailma jatkuu samankaltaisena myös alemmassa näyttelykerroksessa, mutta seinäpinnat ovat vaalean rappauksen sijaan lautamuottipintaisia betoniseiniä. Alemman näyttelykerroksen tilat ovat huonekorkeudeltaan ylempiä tiloja korkeampia eikä tiloja ole rajattu yhtä selkeästi erillisiksi näyttelyti- loiksi. Suuret ikkunapinnat avaavat näkymiä puis- to- ja järvimaisemaan, luoden kontrastia ja keveyttä muodoiltaan ja materiaaleiltaan pelkistetyille sisäti- loille. Alemmista näyttelytiloista on myös pääsy mu- seokahvilaan.
Kuva 6. Sara Hildénin taidemuseon pohjapiirrokset 1:1000
Sisäänkäynti- ja aulatilat Näyttelytilat Pääsisäänkäynti
1. kerros 2. kerros
4. KILPAILUOHJELMA
Tampereen kaupunki, Sara Hildénin säätiö ja keski- näinen työeläkeyhtiö Varma järjestivät Sara Hildé- nin taidemuseon arkkitehtuurikilpailun 31.8.2020- 2.12.2020 yhteistyössä Suomen Arkkitehtiliiton kanssa. Tämän kansainvälisen yleisen arkkitehtuuri- kilpailun tarkoituksena oli ”löytää Sara Hildénin tai- demuseon uudisrakennuksen toteuttamiseksi arkki- tehtonisesti korkeatasoinen ratkaisu, jossa esteettiset, toiminnalliset ja teknis-taloudelliset sekä kestävän kehityksen tavoitteet on ratkaistu tasapainoisesti”.
(Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 5)
Uusi taidemuseorakennus on ohjelma-alaltaan noin 4000 m2, ja sen tiloissa on tarkoitus esittää Sara Hil- dénin säätiön modernin ja nykytaiteen kokoelman näyttelyitä sekä vaihtuvia taidenäyttelyitä. Museora- kennuksessa tulee toimimaan myös, näyttelytoimin- nan ja muiden museoteknisten toimijoiden lisäksi, yleisöpalveluita kuten kahvila, pajatilat sekä monitoi- mitilat. Kilpailuehdotuksen tuli noudattaa kilpailuoh- jelmassa annettua tilaohjelmaa. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 5, 36)
Uudisrakennuksen tavoite on kehittää edellytyk- siä museotoiminnalle ja mahdollistaa Sara Hildénin säätiön taidekokoelmaan perustava, entistä parempi, näyttelytoiminta ja yleisötyö sekä ”vahvistaa museon vetovoimaa ja tunnettavuutta taidekokoelman lisäksi myös vaikuttavalla arkkitehtuurillaan”. Uuden mu- seorakennuksen tulisi erottautua ilmeellään taidemu- seona ja olla arkkitehtuuriltaan omaleimainen sekä kulttuurihistoriallisen ympäristönsä huomioiva, Sara Hildénin taidemuseon identiteettiä ja erityisluonnet- ta tukeva rakennus. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 5-7)
4.1. Taustatiedot
Uudisrakennus tuli sovittaa luontevasti osaksi ympä- röivää kaupunkirakennetta ilman että se heikentää alueen kulttuuriympäristön arvoa. Museorakennuk- sen tuli olla mittakaavaltaan ja massoittelultaan har- kittu ja luonteva osa ympäröivää rakennuskantaa ja viherympäristöä. Lisäksi suunnitelman täytyi tukea kaupunkirakenteen ja alueen toimintojen kehitystä.
Finlaysonin alueen arvojen säilyttäminen, kuten myös elinvoimaisen kaupunkitilan vahvistaminen sekä uu- disrakennuksen sopeuttaminen arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti osaksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta sekä pitkälti valmista kaupunkiympäristöä olivat keskeisiä tavoitteita. (Sara Hildénin säätiö et al.
2020a, s. 6, 30)
Uudisrakennus tuli suunnitella kilpailuohjelmassa osoitetulle kilpailualueelle, joka jakautuu kahteen osaan Finlaysoninkadun pohjois- ja eteläpuolelle.
Eteläiselle tonttialueelle oli mahdollista sijoittaa uu- sia toimintoja, huomioiden asemakaavallisesti suojel- lut rakennukset ja viherympäristö sekä ympäröivien rakennuksien huoltoyhteydet. Lisäksi suunnittelussa tuli huomioida Finlaysonin palatsin ja entisen pää- konttorin välinen näkymälinja, kuten myös Finlay- soninkadun käyttö keskeisenä liikennereittinä. Fin- laysoninkadun katualueen rajauksen muuttaminen ei ollut mahdollista. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 31)
Alueella on suunnitteilla asemakaavamuutos eikä asemakaavan tontteja koskevia määräyksiä tarvinnut noudattaa. Asemakaavan suojelumääräykset tuli sen sijaan huomioida. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 31)
4.2. Sovittaminen ympäristöön 4.3. Rakentamisolosuhteet
Rakennusolosuhteiltaan tontti on maanalaisen ra- kentamisen osalta haastava. Alueen maanpinta vaih- telee tasolla +93,8...+96,0 ja pohjaveden pinta tasolla +89,6...+94,0. Viereiselle tontille rakennettu Finlay- sonin kirkko on perustettu maanvaraisesti siltin va- raan, jonka vuoksi pohjavedenpintaa ei tulisi alentaa.
Alueella on paksu täyttömaakerros ja kalliopinta vaih- telee korkeustasolla +89,0...+92,6, noin 3-5,3 metrin syvyydessä maanpinnasta, ollen lähimpänä maanpin- taa tontin itäosassa ja syvimmillään keskikohdassa.
Lisäksi tontille on suunnitteilla maanalaisen raken- tamisen suojavyöhyke tasolle +74,50...+81,0 Kunkun parkin pysäköintilaitosta varten. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 32)
Uudisrakentaminen voidaan perustaa maanvaraisesti joko tiiviin perusmaan tai irti louhitun kallion varaan.
Mahdolliset kellaritilat tulee toteuttaa vesipaine-eris- tettynä, mikäli tilojen lattiapinta on pohjaveden pin- taa alempana. Täten laaja kellarikerrosten rakentami- nen vaikuttaa negatiivisesti hankkeen taloudelliseen toteutettavuuteen. Rakennus tuli korkeusasemoida siten, että sen salaojat eivät alenna pohjavedenpin- taa. Kilpailualueella ei ollut tiedossa pilaantuneita maa-aineksia. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 32)
Uudisrakennuksen tuli huomioida nykyaikaisen mu- seorakennuksen toiminta elävänä toiminnallisena kokonaisuutena, joka on keskusteleva ja osallistava kohtauspaikka. Museossa ”taide on pääosassa, mutta se voi myös kehystää erilaisia kohtaamisia ja tapahtu- mia ja antaa niille erityismausteensa”. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 33)
Näyttelytilojen tuli mahdollistaa Sara Hildénin sää- tiön kokoelman pysyvä näyttely sekä tarjota erilliset tilat vaihtuville näyttelyille, joissa voidaan esitellä myös nykytaiteen moninaisia esitysmuotoja. Näyt- telytilojen sarjan muodostaman näyttelykierron tuli edetä loogisesti tilasta toiseen. Lisäksi näyttelytilo- jen kokonaisuuden oli mahdollistettava vaihtuvien näyttelyiden pystyttämisen siten, että museon ylei- söpalvelutiloja sekä osaa galleriatiloista on mahdol- lista käyttää myös näyttelyiden rakentamisen aikana.
Vähintään yhden näyttelytilan tuli olla noin 6-8 met- riä korkea. Tilojen seinät ovat kattoon asti ulottuvia, pääosin ehyitä teoskiinnitykset mahdollistavia seiniä.
(Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 33-36)
Näyttelytilojen valaistusolosuhteiden tuli olla mah- dollisimman hyvin muunneltavissa ja näyttelyt mah- dollista toteuttaa ilman suoraa luonnonvaloa. Yksi näyttelytiloista toimii muunneltavana mediatilana, johon ei tule lainkaan luonnonvaloa. Näyttelyissä on esillä myös raskaita taideteoksia, jonka vuoksi suun- nittelussa tuli huomioida myös välipohjien kantavuus.
Kilpailuun kuului myös mahdollisimman vähän kat- to-, lattia- ja seinäpintaa vievän jakoseinäratkaisun suunnittelu, joka mahdollistaa teosten ripustuksen.
(Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 33-35)
Yleisöpalvelutilat muodostuvat aula-, toiminta- ja kahvilatiloista. Asiakaspalvelupiste, lipunmyynti, museokauppa, vaatesäilytys ja WC-tilat sijoittuvat museon aulatiloihin, joista on pääsy kahvilaan, mo-
4.4. Tilaohjelma ja tilojen suunnittelu
nitoimitilaan sekä museopedagogiseen työpajatilaan.
Mahdollisuus kahvila- ja monitoimitilan yhdistämi- seen yhdeksi suuremmaksi tilaksi katsottiin eduk- si, mutta monitoimitilan tuli olla myös eristettävissä muista tiloista esimerkiksi siirtoseinäratkaisulla. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 36)
Henkilöstötiloihin sijoittuvat museon henkilökun- nan sosiaalitilat ja muunneltavat työtilat, asiakaspal- velun taustatyö- ja kopiointitilat sekä taukotilat. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 37)
Lastaustilan tuli olla katettu ja suojattu säältä sekä ulkopuolisilta, mutta sen ei tarvinnut olla lämmin- tä tilaa. Tila tuli mitoittaa siten, että se mahdollistaa perälaudalla varustetun sekä perälaudattoman rekan kuorman purun ja lastauksen. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 38)
Museotekniset tilat koostuvat teossäilytyksen ja -kuljetuksen tiloista sekä museotoiminnan paja- ja varastotiloista, joiden suunnittelussa tuli huomioida suurikokoisten teosten liikutteleminen. Lastaustilan ja pakkaus- ja tasaantumistilan välillä tuli olla suora esteetön yhteys. Pakkaus- ja tasaantumistilasta tulee olla edelleen yhteys näyttelytiloihin. Teossäilytys- ja valmistelutilan tuli sijaita pakkaustilan läheisyydessä.
Verstas ja monitoimityötila sijoitettiin muiden muse- oteknisten tilojen läheisyyteen. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 39)
Suunnittelualueella on myös rajattu alue, jolle tuli sijoittaa maanalaisen pysäköintilaitoksen sisään- käyntitilat, jotka kattavat kaksi metriä leveän pois- tumistieportaan, kaksi hissiä sekä ilmanvaihtokuilun.
Sisäänkäynti voitiin toteuttaa osaksi museorakennus- ta tai erillisenä rakenteena. (Sara Hildénin säätiö et al.
2020a, s. 40, Sara Hildénin säätiö et al. 2020b)
Kuva 8. Sara Hildénin taidemuseon arkkitehtuurikilpailun tilaohjelma.
Siivouskeskus 15 m2
HuoltotilatLastaustilatMuseotekniset tilatHenkilöstötilatYleisöpalvelutilatNäyttelytilat
Pakkaus- ja
tasaantumistila 150 m2 Verstas 80 m2
Verstaan materiaalivarasto 20 m2 Asiakaspalvelun
taustatyötila 8 m2 Aula
(sis. asiakaspalvelupiste, lipunmyynti, museokauppa, vaatesäilytys)
200 m2
Työpajatila ja tarvikevarasto 70 m2
Yleisö-wc 40 m2
Esteetön wc-tila 6 m2 Keittiöhenkilökunnan sosiaalitilat 6 m2
Keittiötilat (kahvila) 30 m2 Näyttelytilat (n. 100 - 200 m2 / tila) 2500 m2
Museokaupan
varasto 20 m2 Tuoli- ja
pöytävarasto 30 m2 Kahvila 60 m2
Monitoimitila (sis. kokoustila 25 m2)
100 m2
Kopiointitila 4 m2 Taukotila
(keittiö) 30 m2 Sosiaalitilat 24 m2
Monitoimityötila 40 m2 Teossäilytys- ja valmistelutila 300 m2 Konservointi- ja
tutkimushuone 60 m2
Siivoustilat yhteensä 15 m2 Lastaustila ja -laituri 150 m2
Jätevarasto 20 m2
40
Maanalaisen pysäköintilaitoksen sisäänkäynti
Kilpailualueelle tulee sijoittaa suunnitteluvaiheessa olevan maanalaisen pysä- köintilaitoksen Kunkun parkin sisäänkäynti. Sisäänkäynti on mahdollista sijoittaa museorakennuksen yhteyteen tai siitä erillisenä rakenteena. Sisään- käynti on mahdollista sijoittaa joko Finlaysoninkadun pohjois- tai eteläpuolelle.
Sisäänkäyntirakennelmaan tullaan sijoittamaan kaksi hissiä ja yksi osastoitu pois- tumistieporras sekä ilmanvaihtokuilu.
Entrance to the underground parking facility
An entrance to the P-Kunkku underground parking facility, which is currently being planned, must be located in the competition area. The entrance can be implemented in connection to the museum building or as a separate structure. The entrance can be located either on the northern or the southern side of Finlaysoninkatu Street. The entrance structure must include two lifts and one fire-compartmented exit staircase, and a ventilation shaft.
Kunkun parkin pysäköintilaitoksen sisäänkäynti tulee sijoittaa punaisella merkitylle alueelle.
The entrance to the P-Kunkku parking facility must be located within the area marked in pink.
100
95
Finlaysoninkuja
Pääm äärä nkuja Kanavaraitti
Palatsin raitti
Polttim onkatu
Finlaysoninkatu
Itäin enka tu Polttim
onka tu Puuvillatehtaankatu
Näsijärve nkatu
Tammerkoski
Kuva 9. Maanalaisen pysäköintilaitoksen sisäänkäynnin sijoitusalue merkittynä vaaleanpunaisella.
Tammerkoski
Satakunnankatu Finlaysoninkatu
Palatsinraitin silta
Kanavaraitti
Väinö Linnan aukio Puuvillatehtaankatu
Näsijärvenkatu
Kuninkaankatu
Polttimonkatu Itäinenkatu
Palatsinraitti
Kuva 10. Finlaysonin merkittävät alueet.
Wilhelm von Nottbeckin puiston alueen suunnitte- lu ei kuulunut kilpailuohjelmaan. Myös mahdolliset puiston ja sen reuna-alueiden muutostoimenpiteet, kuten mahdollinen museon ja Finlaysonin palatsin välinen puistokäytävälinjaus, olivat osa jatkosuunnit- telua. Puiston eteläosaan voitiin sijoittaa muutamia taideteoksia, huomioiden puiston arvopuut ja puu- tarhataiteellinen kokonaisuus. Kilpailualueella on asemakaavalla suojeltua arvopuustoa. Lisäksi kilpai- lualueen rajalla on hyväkuntoista arvopuustoa, jonka säilyminen katsottiin ansioksi. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 41-42)
4.5. Ulkotilat ja viheralueet 4.6. Liikenneverkko, huoltoajo ja pysäköinti
Finlaysonin aluetta on tarkoitus kehittää jalankulki- jan ehdoilla toimivana hitaan liikkumisen alueena.
Finlaysoninkatu on tarkoitus säilyttää myös suuria ajoneuvoja palvelevana ajoyhteytenä. Lisäksi Finlay- soninkadun ja Kuninkaankadun risteys on tarkoitus muuttaa suojatiettömäksi ylitykseksi, jossa liittymä- alue on korotettu ja Finlaysoninkatua on tarkoitus kehittää shared space -tyyppisenä katuna Kunin- kaankadun ja Polttimonkadun välisellä alueella sekä kävelykatuna Polttimonkadusta itään. Lisäksi Poltti- monkatua on tarkoitus kehittää shared space -katuna.
(Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 42, 44)
Pyöräliikenne sijoittuu kilpailualueen läheisyydessä ajoradalle, lukuun ottamatta Itäistäkatua, Palatsin- raittia ja Kuninkaankatua. Kuninkaankadulla tapah- tuvaa moottoriajoneuvojen läpiajoliikennettä py- ritään ohjaamaan muille kulkureiteille. Huoltoajoa voitiin sijoittaa osin maan alle, mutta taidekuljetukset tuli sijoittaa katutasoon. Huoltoliikenteestä ei saanut aiheutua merkittävää haittaa muulle liikenteelle. Eh- dotuksessa tuli esittää museon saatto- ja taksiliiken- nejärjestelyt sekä 40 pyöräpysäköintipaikkaa museon yhteyteen. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 42, 44, 46)
Alueet
Wilhelm von Nottbeckin puisto Finlaysonin kirkon puisto Näsinpuisto
Tallipiha
Finlaysonin tehtaan alue
Yksikerroksinen puutalokortteli (1800-luku) Tehtaan portti, nykyinen pysäköintialue Selvitysalueen raja
Kilpailualueen raja
Kilpailuohjelmassa arvosteluperusteet kuvattiin seu- raavasti:
”Kilpailuehdotuksen tulee olla arkkitehtonisesti kor- keatasoinen ja tässä kilpailuohjelmassa esitettyjen tavoitteiden ja suunnitteluohjeiden mukainen. Kil- pailuehdotusten arvostelussa kiinnitetään huomiota seuraaviin seikkoihin:
Kaupunkikuvaan ja kaupunkirakenteeseen so- vittaminen
• Ehdotus soveltuu mittakaavaltaan ja massoittelul- taan ympäröivään kaupunkirakenteeseen ja kau- punkinäkymiin.
• Ehdotus muodostaa yhdessä olevan rakennuskan- nan kanssa kokonaisuuden.
Arkkitehtoniset ja toiminalliset ratkaisut
• Korkeatasoinen tilallinen ja arkkitehtoninen ratkai- su
• Toiminnallisten tavoitteiden toteuttaminen
• Museokokemuksen elämyksellisyys, taiteen esittä- mistä tukeva ja mahdollistava arkkitehtuuri
• Liittyminen viherympäristöön.
Toteuttamiskelpoisuus
• Teknis-taloudellinen toteuttamiskelpoisuus elin- kaari huomioiden
• Kestävän kehityksen mukainen toteutettavuus.
Palkintolautakunta tulee teettämään laajuus- ja kus- tannusvertailun sekä tarvittavat tekniset tarkastelut parhaista ehdotuksista päätöksenteon pohjaksi.”
(Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 47)
4.7. Arvosteluperusteet
5. TONTTIANALYYSI
Kuva 11. Kuusvooninkinen ja Tammerkosken yläjuoksu vuonna 1847, Lennart Forsténin piirros.
Ennen Tampereen kaupungin perustamista Tammer- kosken kylä oli harvaan asuttu maaseutukylä, jossa asutus oli keskittynyt enimmäkseen Tammerkosken länsipuolelle, nykyisen Hämeenkadun ja Keskustorin alueelle. Tammerkosken varrelle oli rakennettu vain muutamia taloja, näistä merkittävin oli 1600-luvulla valmistunut Tammerkosken kartano. Kaupungin elin- keinoharjoittajien, porvareiden, pelto- ja laidunmai- ta sijaitsi nykyisen Wilhelm von Nottbeckin puiston alueella. (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy et al.
2020, s. 11-15)
Daniel Hall laati ensimmäisen asemakaavaluonnok- sen Tampereen kaupungin perustamisen valmisteluja varten vuonna 1775. Vuonna 1776 Tammerkosken kar- tanon peltojen pohjoispuolelle, yläputouksen lähei- syyteen myöhemmän Finlaysonin tehtaan alueelle, valmistui kruunun viinapolttimo. Kruununpolttimo oli keskeisessä roolissa kaupungin alkuvuosien ke- hityksessä, sillä se synnytti alueelle suuntautuneen muuttoliikkeen sekä toimi myöhemmin muun muassa postin toimipisteenä. Tampereen kaupunki perustet- tiin vuonna 1779, jolloin vahvistettiin myös kaupungin ensimmäiset korttelit käsittävä asemakaava. Korttelit oli suunniteltu kosken länsipuolelle, Tammerkosken kartanon ja talojen viljelysmaille, ja se ulottui pohjoi- sessa nykyiseen Puuvillatehtaankatuun asti. (Arkki- tehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy et al. 2020, s. 11-15) Vuonna 1783 toimintansa aloittanut Frenckellin pa- peritehdas oli kaupungin ainoa tehdasrakennus en- nen Finlaysonin tehdasta, jonka perusti James Fin- layson vuonna 1820. Finlaysonin tehtaan valimo ja paja valmistuivat vuonna 1821 ja hirrestä rakennettu, 23 metriä pitkä, tehdasrakennus vuonna 1822. (Ark- kitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy et al. 2020, s. 15, Museovirasto 2009)
Carl Samuel Nottbeck ja Georg Adolf Rauch ostivat Finlaysonin tehtaan vuonna 1836 ja tehdas kasvoi kansainväliseksi merkittäväksi suurteollisuuslaitok- seksi 1800-luvun puolivälissä. Nykyisen Finlaysonin alueen rakennuksista valtaosa on rakennettu vuosi- na 1837-1900. Näistä yksi on vuonna 1837 valmistu- nut, aikansa pohjoismaiden suurin tehdasrakennus, Kuusvooninkinen. Carl Samuel Nottbeckin poika, Wilhelm von Nottbeck, nousi tehtaan pääomistajaksi
5.1. Finlaysonin alueen historia
isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1847. (Arkkitehtitoi- misto Hanna Lyytinen Oy et al. 2020, s. 19-21)
Entistä polttimon päärakennusta alettiin uudistamaan Wilhelm von Nottbeckin perheen tarpeisiin vuonna 1847, jolloin myös ympäröivä tehtaan puisto muutet- tiin maisematyyliseksi edustuspuistoksi. Rakennus kävi läpi erilaisia kehitysvaiheita kunnes Wilhelm von Nottbeckin poika, Alexander von Nottbeck, raken- nutti vanhan palatsin paikalle uuden kivirakenteisen asuinpalatsin, joka valmistui vuonna 1899. (Arkkiteh- titoimisto Hanna Lyytinen Oy et al. 2020, s. 19-22) Puuvillatehtaan yhteyteen kehittyi oma itsenäinen yhdyskuntansa 1800-luvulla. Tehtaan työntekijöille perustettiin muun muassa oma poliisi ja palokunta, tyttöjen asuntola, lastenkoti, sairaala ja vanhainko- ti sekä vuonna 1878 valmistunut Finlaysonin kirkko.
Vuonna 1842 valmistui työntekijöiden lapsille pe- rustettu Mamselli Hydénin koulu, joka sijoittui pää- konttorin viereen nykyisen Finlaysoninkadun ete- läpuolelle. Rakennus purettiin vuonna 1982 ja sen tilalle rakennettiin pysäköintipaikka. Tehdas raken- nutti myös asuintaloja työväestölle 1800-1950-lu- kujen aikana, jolloin se lunasti suuren osan nykyi- sen Satakunnankadun ja Näsijärvenkadun välisestä alueesta. Asuinkortteleita on uudistettu 1960-luvulta eteenpäin, mutta muutamia 1800-luvun Puuvillateh- taankadun varressa olevia puisia asuinkortteleita on säilynyt. (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy et al.
2020, s. 21, 29-32, 35)
Finlaysonin tehtaan alue oli laajentunut pohjois- ja länsipuolella nykyiseen kokoonsa 1900-luvulle tulta- essa. Kosken varrella, Satakunnansillan kulmassa, si- jaitseva viimeistämörakennus valmistui vuonna 1960, jolloin myös tehtaan vanhin rakennus Kuusvooninki- nen jäi koskitehtaiden taakse. Tammerkosken saar- ten väliset kanavat täytettiin vuosina 1922-1923, jota seurasi yhtenäisen rantamuurin rakentaminen kos- ken rantaan. Myös Palatsin puistoalueen pohjoisosa sai nykyisen ulkoasunsa 1900-luvun alkupuolella.
Finlaysonin tehtaan myymälä rakentui tehtaan pää- konttorin kortteliin, Mamselli Hydénin koulun ete- läpuolelle, vuonna 1923. (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy et al. 2020, s. 35)
Kuva 12. Näkymä Satakunnansillalta. Vasemmalla Finlaysonin ja oikealla Tampellan entinen tehdasalue.
Finlaysonin alue on Suomen ensimmäinen ja tun- netuin teollinen kaupunkimaisema sekä yksi Tam- pereen kulttuurihistoriallisesti arvokkaimpia ja van- himpia säilyneitä kokonaisuuksia. Se on tärkeä osa Tampereen historiaa ja identiteettiä, sekä kaupungin keskusta-alueen ympäristöä. Finlaysonin alue muo- dostaa, yhdessä Tampellan entisen tehdasalueen kanssa, Tammerkosken teollisuusmaiseman sekä on yksi Suomen kansallismaisemista ja osa valtakunnal- lisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.
Nykyisin alue toimii yritys-, kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminnan keskittymänä, sekä on osa suosittua kes- kustan ja Särkänniemen huvipuistoalueen välistä kevyenliikenteen reittiä. (Sara Hildénin säätiö et al.
2020a, s.16, 20, Museovirasto 2009, Finlaysonin alue 2021)
Nykypäivänä Finlaysonin alueella korostuu rakennus- kannan historiallinen kerrostuma, jota edustaa katta- va arkkitehtoninen läpileikkaus vuodesta 1837 nyky- päivään. Finlaysonin tehtaan kasvun ja patruunoiden ajan (1800-1908) rakennuskanta on vahvasti esillä sekä erityisen korostetussa asemassa suunnittelualueeksi osoitetulla maa-alueella ja sen ympäristössä. Alueel- la on myös runsaasti tehtaan jälkeisen ajan (1980-) rakentamista. Sen sijaan Finlayson Oy:n ajan (1908- 1980) rakennuksia on alueella vain muutama. Tehtaan torni, Kuusvooninkisen torni sekä erityisesti tehtaan piippu korostuvat ympäröivästä, korkeudeltaan mal- tillisesta, rakennuskannasta alueen maamerkkeinä.
(Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy et al. 2020, s.
53, 57, 62, Museovirasto 2009)
Finlaysonin historialliset puistoalueet ja vehreä ympäristö muodostavat merkittävän osan alueen miljööstä. Näsinpuiston, tallipihan, Wilhelm von Nottbeckin puiston ja Finlaysonin kirkon puistomainen piha muodostavat suuren puisto- ja viheralueiden sarjan, joka tuo luonnon osaksi alueen identiteettiä sekä tasapainottaa rakennetun ympäristön kivistä materiaalimaailmaa.
5.2. Finlaysonin alue nyt
Kuva 13. Finlaysonin alueella historia ja nykypäivä kohtaavat. Kuva Tallipihalta. Kuva 14. Rakennushistoriallinen kerroksellisuus on alueella vahvasti läsnä. Kuvassa 2000-luvulla valmistunut asuinkerrostalo (edessä oikealla) sekä Finlaysonin ja Tampellan tehdasalueiden teollisuusajan rakennuskantaa Palatsinraitin sillalta nähtynä.
Vasemmalla edessä museokeskus Vapriikki.
Kuva 16. Suunnittelualueella sijaitsee nykyään pysäköintialue. Taustalla Finlaysonin tehtaan entinen pääkontto- rirakennus.
Kuva 15. Kuninkaankadun ja Finlaysoninkadun risteys suunnittelualueelta katsottuna.
Sara Hildénin uudelle taidemuseorakennukselle osoitettu tontti sijaitsee keskeisellä paikalla Finlayso- nin alueella. Suunnittelualue sijoittuu pääosin entisen Finlaysonin puuvillatehtaan pääkonttorin ja Wilhelm von Nottbeckin puiston väliin jäävälle alueelle, Fin- laysoninkadun varrelle. Suunnittelualueella sijaitsee suurehko pysäköintialue. Uudisrakennus sijoittuu keskelle Finlaysonin tehtaan kasvun ja patruunoiden ajan (1800-1908) sekä Finlayson Oy:n ajan (1908- 1980) rakennuskantaa, ollen ainoa nykyaikainen ra- kennus tässä historiallisten rakennusten muodosta- massa sarjassa.
Tontti on pinta-alaltaan, Finlaysoninkadun katutila mukaan lukien, noin 4100 m2. Rakennettavissa olevaa maa-alaa on noin 3200 m2. Tontin Finlaysoninkadun eteläpuoleinen osa on noin 32 x 21 metriä, ja pohjois- puolinen osa noin 82 x 28 metriä. Finlaysoninkadun varrella on myös arvokas kaavalla suojeltu katupuu- rivi, jonka suojelemiseksi tulee jokaisen puun ym- pärille varata halkaisijaltaan 9 metrin suojaetäisyys.
Lisäksi tontin länsiosassa, Finlaysoninkadun pohjois- puolella, sekä Wilhelm von Nottbeckin puiston rajalla on muitakin erityisen merkittäväksi luokiteltuja puita joiden säilyttämistä ei edellytetä, mutta suojeltaessa vaativat suojavyöhykkeen joka on, puusta riippuen, halkaisijaltaan 5-16 metriä. Puiden suojeluun vaadit- tava tila vähentää merkittävästi jo entisestään rajallis- ta tonttimaata.
Kilpailun selvitysalueen rakennuskanta noudattaa selkeää johdonmukaisuutta. Matalat yksikerroksiset, suurilta osin asuinkäytössä olevat, rakennukset ovat pääosin puuverhoiltuja sekä keltaiseksi maalattuja.
Korkeammat asuinkerrostalot, entisen puuvillateh- taan rakennukset sekä Finlaysonin kirkko sen sijaan ovat julkisivultaan punatiilisiä. Poikkeuksia ovat Fin- laysonin palatsi (22), Itäisenkadun varrella sijaitse- va Katuvapriikin (6) julkisivu, Tallipiha (27, 28) sekä Kuninkaankadulla sijaitseva kolmen asuinkerrostalon kokonaisuus (26).
Sijainniltaan uusi museorakennus voi toimia ympä- ristöään täydentävänä ja Finlaysonin kadun katuku- van viimeistelevänä kappaleena. Mielestäni sijainti on myös riskialtis, sillä uudisrakennus voi olla alueen
”outolintu”, joka katkaisee niin materiaalimaailmal- taan kuin kulttuurihistorialtaan selkeän rakennusten sarjan.
5.3. Suunnittelualue
1
3 5 4 6
8
7
9
10
11 12
13
14
15
16 17
19 18 19
20 20
20
21 23 22
25 24 26 27
28 29
30
31 32 31
32 32
33 33
31 31
2
Rakennukset rakennus- ja muutosvuodet Julkisivu
1 Finlaysonin palatsi 1899 Rappaus
2 Talousrakennus 1800-luku Rappaus
3 Pääkonttori, TR 34 1895 Punatiili
4 Varastorakennus, TR 41 1896, 1934 Punatiili
5 Konttorirakennus, TR 40 1898, 1953 Punatiili
6 Tehtaanmyymälä, TR 48 1923 Punatiili
7 Värjäämön osa, TR 15 1843 Punatiili
8 Kehräämö eli puutarhatehdas, TR31 1891 Punatiili
9 Kutomo Seelanti, TR 9 1865 Punatiili
10 Varasto, laappihuone, TR 8 1861, 1961, 2004 Rappaus
11 Katuvapriikki, TR 7 1861 Rappaus
12 Höyrykonehuone, TR 19 1880, 1930 Rappaus
13 Piharakennus, TR 6 1881, 1951 Rappaus
14 Kehräämö Siperia, TR 36, TR 37 1899 Rappaus
15 Kuusvooninkinen, TR 1 1837 Rappaus
16 Kutomo Plevna, TR 10 1877 Punatiili
17 Finlaysonin kirkko 1878 Punatiili
18 Ensimmäinen postitalo 1800-luku Puu
19 Barkerintalo ja Pikkutalo 1800-luku Puu
20 Puuvillatehtaankatu 4 1800-luku Puu
21 Kuskin talo 1870-luku Puu
22 Vahdin talo 1797, 1870-luku Puu
23 Vaunuvaja 1870-luku Puu
24 Tallimestarin talo 1895 Puu, punatiili
25 Tallimiehen talo 1870-luku Puu
26 Talli 1890-luku Puu
27 Milavida, Näsilinna 1899 Rappaus
28 Porttirakennus 1984 Punatiili
29 Pysäköintialue ja pysäköintihalli 1950-luku, 1980-2000-luku
30 Pysäköintialue 1982
31 Asuinkerrostalot 2001 Punatiili
32 Asuinkerrostalot 1980-luku Tiililaatta, betoni
33 Asuinkerrostalot 2004 Punatiili
Alueet
Wilhelm von Nottbeckin puisto Finlaysonin kirkon puisto Näsinpuisto
Tallipiha
Finlaysonin tehtaan alue
Yksikerroksinen puutalokortteli (1800-luku) Tehtaan portti, nykyinen pysäköintialue Selvitysalueen raja
Kilpailualueen raja
Merkittävät
Kilpailualueeseen vaikuttava puusto Erityisen merkittävä puu, suojeltu kaavalla Erityisen merkittävä puu Puu
Rakentamisen ajanjakso
1800-1908 Finlaysonin tehtaan kasvun ja patruunoiden aika 1908-1980 Finlayson Oy:n aika
1980- Tehtaan jälkeinen aika Tammerkoski
Satakunnankatu Finlaysoninkatu
Palatsinraitin silta
Kanavaraitti
Väinö Linnan aukio Puuvillatehtaankatu
Näsijärvenkatu
Kuninkaankatu
Polttimonkatu
Itäinenkatu Palatsinraitti
Kuva 17. Kaaviokartta Finlaysonin alueesta.
Kuva 18. Finlaysonin alue vuonna 2020. Ilmakuva suunnittelualueesta ja lähiympäristöstä.
Kuva 19. Itäinenkatu on rajattu kevyen liikenteen käyttöön. Oikealla edessä punatiilijulkisivuinen Kehräämö Siperia, vieressä vaaleaksi rapattu Katuvapriikki, takana keskellä Kehräämö eli puutarhatehdas.
Tontille saapuminen tapahtuu pohjois-, länsi-, ja ete- läsuunnasta. Pääsaapumissuunta on etelä, josta voi- daan saapua Itäisenkadun ja Kuninkaankadun kautta.
Vain kevyelle liikenteelle tarkoitetun Itäisenkadun kautta saavuttaessa uudisrakennus, sekä Finlaysonin- kadun katukuva, ovat jatkumoa Itäisenkadun varrella sijaitsevan tehdasarkkitehtuurin ja katutilan muodos- tamalle tilasarjalle. Sen sijaan Kuninkaankadulta saa- vuttaessa arkkitehtoninen kokonaisuus on huomatta- vasti repaleisempi.
Lännestä Puuvillatehtaankatua pitkin saavuttaessa katukuva muuttuu asteittain betonielementtiker- rostaloista keltaisiin puujulkisivuisiin pientaloihin ja edelleen entisen Finlaysonin tehtaan korkeisiin pu- natiilirakennuksiin. Uudisrakennus sijoittuu tilasar- jassa punatiilirakennusten täyttämään ympäristöön.
Luoteesta ja pohjoisesta, Näsijärvenkadun ja Ku- ninkaankadun kautta, saapuminen tapahtuu pääosin kulttuurihistoriallisesti merkittävää tilasarjaa pitkin.
Tilasarjan muodostavat tallipiha, Finlaysonin palatsi, Näsijärvenkadun varrella sijaitsevat asuinkerrostalot, Finlaysonin kirkko sekä entisen tehtaan punatiilira-
5.4. Yhteydet
kennukset ja puiset asuinrakennukset. Kevyelle lii- kenteelle rajattu Palatsinraitti mahdollistaa saapumi- sen Tammerkosken ylittävän sillan kautta, Finlayson palatsin ja vuonna 2004 valmistuneiden asuinkerros- talojen ohitse kulttuurihistoriallisten punatiilitalojen muodostamaan miljööhön. Pohjoisesta saavuttaessa uudisrakennus jää Finlaysoninkadun pohjoispuolel- la ja eteläpuolella sijaitsevien kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten väliin.
Kilpailualue ja ympäröivä rakennuskanta ei itsessään mahdollista uusien kulkuyhteyksien syntymistä, nykyisten liikennelinjojen ollessa myös historiallisesti alueen pääkulkureittejä. Poikkeuksena on kuitenkin yhteys Finlaysonin palatsilta, Wilhelm von Nottbeckin puistoa pitkin, pääkonttorirakennukselle.
Puistoalue on kuitenkin rajattu aidalla, eikä täten anna syytä olettaa puiston olevan avoimesti käytettävissä myöskään tulevaisuudessa. Näin ollen ainoa mahdollinen uusi kulkuyhteys tulisi mitä todennäköisimmin olemaan valvottu ja sen käyttö rajoitettu.
Kuva 20. Palatsinraitti Palatsinraitin sillalta kilpailualueelle päin katsottuna. Oikealla Finlaysonin palatsi, taustalla punatiilinen entinen pääkonttorin rakennus.
Kuva 22. Panoraamakuva suunnittelualueesta ja sen ympäristöstä.
Kuva 21. Näkymälinja Puuvillatehtaankatua ja Finlaysoninkatua pitkin itään. Katulinja päättyy vaaleaksi rapatun Katuvapriikin julkisivuun.
Tontin näkymät rajautuvat vahvasti ympäröivien ra- kennusten julkisivuihin. Näiden lisäksi suunnitte- lualueelta on mahdollista avata näkymiä Finlayso- nin kirkon ja tallipihan suuntaan sekä Wilhelm von Nottbeckin puistoon. Vain muuta rakennuskantaa korkeammalla rakentamisella on mahdollista avata pitkiä ja laajoja näkymiä Tampereen kaupungin ja Nä- sijärven ympäristöön. Finlaysoninkadulta sen sijaan avautuu pitkä itä-länsisuuntainen näkymä Puuvilla- tehtaankatua pitkin Hämeenpuistoon.
Näkymien lisäksi voidaan huomioida myös erillisten rakennusten, tilojen ja tilasarjojen välisiä näkymäyh- teyksiä, kuten kilpailuohjelmassa mainittu kulttuuri- historiallinen yhteys Finlaysonin palatsin ja entisen pääkonttorin välillä.
5.5. Näkymät
Kuva 23. Kuvakollaasi Finlaysonin alueen ympäristöstä.
Tontti on luonteeltaan aktiivisella mutta suojaisalla paikalla. Finlaysoninkatu ja lähikadut ovat aktiivisesti liikennöityjä. Varsinkin jalankulku on merkittävässä osassa katukuvaa. Äänimaailman täyttää ajoittain lin- tujen ja pieneläinten äänet, lehtien havina sekä moot- toriajoneuvojen hurina, mutta Tammerkosken ja ras- kaasti liikennöidyn Satakunnankadun äänimaailma ei kantaudu tontille saakka merkittävissä määrin.
Materiaalimaailma on erittäin kivinen: ympäristö on täynnä betonia, asfalttia, tiiltä ja luonnonkiveä. Tätä kivistä materiaalimaailmaa katkoo metalli, jota on ra- kennusten katoissa, ränneissä, aidoissa, liikennemer- keissä ja katukalusteissa. Puuta on nähtävissä pääosin Wilhelm von Nottbeckin puistoa rajaavassa aidassa ja Puuvillatehtaankadun pientalojen julkisivuissa, mutta Finlaysoninkadun materiaalimaailmassa puu näyttäy- tyy pienissä määrin vain yksittäisissä katukalusteissa.
Rakennusten julkisivut ovat kohtuullisen runsaasti aukotettuja. Tästä johtuen ikkunalasien heijastukset sekä ikkunoiden takaa paljastuvat tilat ja valo vaikut- tavat suuresti alueen atmosfääriin. Tunnelma muut- tuu niin vuodenaikojen kuin vuorokaudenaikojenkin mukaisesti, kun päiväsaikaan osin tummahkot ja osin taivaan sävyjä heijastavat pinnat muuttuvat pimeän tullen, yhdessä katu- ja ajoneuvovalaistuksen kanssa, ympäristöä elävöittäviksi valonlähteiksi.
Kasvillisuutta löytyy tontin urbaanista ympäristöstä runsaasti. Viheralueet ovat pääosin selkeästi suun- niteltuja, jäsenneltyjä ja hyvin ylläpidettyjä. Finlay- sonin kirkon piha-alueen, tallipihan ja Wilhelm von Nottbeckin puiston tontteja peittävät hiekkapäälys- teiset kulkureitit ja laajat nurmialueet. Suuret lehti- puut luovat paljon varjoisia alueita kesäisin. Talvisin ympäröivä rakennuskanta varjostaa tonttia kohtalai- sesti. Lisäksi rakennettu ympäristö, maastonmuodot ja puistoalueet suojaavat tonttia tuulelta.
5.6. Atmosfääri ja mikroilmasto
2021-03-07
Kuva 24. Ortoilmakuva Tampereesta 2018.
Särkänniemi
Näsinpuisto
Hämeenpuisto
Tampella
Finlayson Suunnittelu-
alue
Keskustori
200m
5.7. Finlaysonin alue tulevaisuudessa
Särkänniemen ja Tampereen Keskustorin välille on kehitteillä matkailu- ja palvelualan vyöhyke, jota myös Finlaysonin alue ja Sara Hildénin taidemuseo ovat osana. Finlaysonin alueen on tarkoitus toimia myös jatkossa yritysten toimipaikkana sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan keskuksena. Aluetta on tarkoitus kehittää yritystoiminnan muuttuvien tarpeiden mukaan sekä toimimaan että palvelemaan Tampereen kaupungin nähtävyytenä ja vierailukohteena. (Sara Hildénin sää- tiö et al. 2020a, s. 16-27, Finlaysonin alue 2021) Finlaysonin aluetta on selkeästi tarkoitus kehittää en- tisestään urbaanina ympäristönä, kulttuurihistorialli- set tekijät huomioiden. Suunnitteilla olevat Sara Hil- dénin taidemuseon rakentaminen sekä maanalaisen pysäköintilaitoksen, Kunkun parkin, toteuttaminen tulevat olemaan suurimpia muutoksia alueella sitten vuonna 2005 käyttöönotetun Mehiläisen lääkärikes- kuksen rakennuksen jälkeen. Vanha tehtaan ajan ase- makaava, puistoalueet, rakennuskanta ja kulkureitit tulevat olemaan näkyvä osa Finlaysonin aluetta myös tulevaisuudessa, eikä museorakennuksen lisäksi kau- punkikuvallisesti merkittäviä muutoksia ole näköpii- rissä. (Sara Hildénin säätiö et al. 2020a, s. 16-27, Fin- laysonin alue 2021)
6. SUUNNITTELUPROSESSI
Taustatutkimuksen jälkeen oli aika aloittaa suunnit- teluprosessi. Hyödynsin jo keräämääni tietoa Sara Hildénin taidemuseon toiminnasta, uuden museora- kennuksen arkkitehtonisista tavoitteista sekä suun- nittelualueen ominaisuuksista. Tämä luku esittelee merkittävimpiä suunnittelumenetelmiä, joita olen hyödyntänyt kilpailuehdotukseni suunnittelussa.
Yksi tärkeä suunnittelutyökalu oli jo rakennettuihin sekä suunnitteilla oleviin museorakennuksiin tutus- tuminen. Tutustumalla useisiin kohteisiin pystyin perehtymään paremmin museorakennuksen typo- logiaan ja sen ominaisuuksiin, kuten tilojen ja toi- mintojen suunnittelu- ja toimintaperiaatteisiin sekä sovittamista ympäröivään kaupunkitilaan. Referens- sikohdevierailuiden tavoitteena oli tutustua erilaisiin museorakennuksiin havainnoimalla rakennusta ja sen ympäristöä museokävijän perspektiivistä. Museora- kennusten tutkiminen suunnitelmatasolla toimi sen sijaan suunnittelun työkaluna, jonka avulla pystyin perehtymään niin museokävijöiden käytössä oleviin julkisiin tiloihin kuin myös henkilökunnalle rajattui- hin yksityisempiin tiloihin, sekä tutkimaan tarkem- min tilojen välisiä yhteyksiä ja mitoitusta.
Tämän jälkeen lähdin rajaamaan työlleni lähtökoh- tia, jotka muodostivat suunnittelun perusperiaatteet, samalla käyden läpi erilaisia suunnitteluvaihtoehtoja.
Tästä etenin konseptivaiheeseen, joka antoi suunnit- telutyölleni tietyt reunaehdot, selkeyttäen itse suun- nittelutyön tavoitteita ja prosessia.
6.1. Taustaa
Kuva 25. HAM Helsingin taidemuseon pääsisäänkäynti Eteläisellä Rautatiekadulla.
Kuva 26. Helsingin taidemuseon ylimmän kerroksen näyttelytilat rakentuvat erillisillä siirrettävillä jakoseinillä.
6.2. Vierailut referenssikohteissa
Tonttianalyysin jälkeen aloitin suunnitteluprosessin vierailemalla referenssikohteissa. Kohteiksi valikoi- tuivat Helsingissä sijaitsevat HAM Helsingin taide- museo, nykytaiteen museo Kiasma sekä Amos Rex -taidemuseo. Referenssikohteita valittaessa pyrin valitsemaan kolme aikakaudeltaan ja suunnittelurat- kaisultaan selkeästi erottuvaa museorakennusta, jois- ta vähintään yksi edustaa nykypäivän arkkitehtuurin tyylisuuntausta, sekä jotka kaikki sijoittuvat tiheästi rakennettuun urbaaniin ympäristöön. Lisäksi näiden kolmen kohteen tuli olla museorakennuksia, joissa pystyisin vierailemaan diplomityöprosessini aikana.
Tässä esiteltyjen kohteiden lisäksi tutustuin myös Sara Hildénin taidemuseon nykyiseen museoraken- nukseen, joka esitellään tarkemmin sivuilla 18-19.
HAM Helsingin taidemuseo toimii Helsingin Kam- pissa sijaitsevassa Tennispalatsissa, jossa museo on toiminut vuodesta 1999 lähtien. Tennispalatsin raken- nus valmistui vuonna 1937. Funktionalismia edustava, valkoiseksi rapattu ja kaarevan kattomuodon omaa- va, ympäristöään matalampi rakennus erottuu muo- tokielellään ympäröivästä, pääosin myöhemmin ra- kentuneesta rakennuskannasta. Ainoat Tennispalatsia ympäröivät vanhemmat rakennukset ovat Pohjoisen Rautatienkadun varteen vuosina 1911-1913 rakennetut kerrostalot. (Helsingin kaupunki 2021, HAM Helsinki 2021a, HAM Helsinki 2021b)
Sisäänkäynti tapahtuu Eteläisen Rautatienkadun puolelta, joka on toinen rakennuksen pääjulkisivuista.
Tämä on looginen ratkaisu julkisen liikenteen palve- luiden kannalta, mutta jalankulun ja elävän kaupungin toimintojen osalta sisäänkäynti sijoittuu rakennuksen taakse.
Sisäänkäynniltä voidaan nousta hissiä tai rullapor- taita pitkin pääaulaan, jossa sijaitsevat muun muassa lipunmyynti, naulakkotilat sekä museokauppa. Li- punmyyntitiski tervehtii museoon saapuvaa heti rul- laportaista poistuttaessa ja on aulassa keskeisellä pai- kalla. Aulasta on selkeä reitti edelleen museotiloihin johtavalle sisäänkäynnille.
Osa näyttelytiloista on yksittäisiä, omina yksiköinään toimivia tiloja. Ylimmän kerroksen näyttelyt muodos- tuvat suureen hallimaiseen tilaan siirtoseinin rajattui- na, helposti muokattavina saarekkeinaan ja tilasarjoi- naan.
Museon näyttelytilat ovat materiaalimaailmaltaan pelkistetyt, jossa pääosin vaaleat matalahkot siirto- seinät rajaavat näyttelytilat ja muodostavat näytte- lykulun. Seinät ovat värimaailmaltaan harmoniset ja erittäin harkitun oloiset. Siirtoseinien yläpuolella on nähtävissä rakennuksen rakenteita sekä talotekniik- kaa. Yhdessä betonipintaisen lattian kanssa tilat luo- vat hyvin rauhallisen kokonaisuuden.
Kuva 27. HAM Helsinki pohjapiirros 2. kerros 1:1250 Kuva 28. HAM Helsinki pohjapiirros 3. kerros 1:1250
Sisäänkäynti- ja aulatilat Näyttelytilat Pääsisäänkäynti (rullaporras)
Kuva 29. Kiasman pääsisäänkäynti.
2. kerros 1. kerros
Kulku näyttelytiloihin tapahtuu pitkiä siltamaisia kul- kureittejä pitkin, joiden varrelle näyttelytilat sijoittu- vat. Suurten vapaasti muokattavien huoneiden sijaan näyttelytilat muodostavat useita pienemmistä yksi- köistä koostuvia tilasarjoja, jotka kytkeytyvät toisiinsa kulkureittien avulla. Tämä voi muodostaa ongelmia esimerkiksi näyttelypystytyksen aikana, yksittäisen galleriatilan ollessa suljettuna, jolloin looginen tila- sarjojen jatkumo katkeaa.
Kuten ulkoarkkitehtuurinsa, Kiasma on myös sisäti- loiltaan vapaamuotoinen ja monumentaalinen raken- nus. Tilat ovat materiaalimaailmaltaan niukat ja vaa- leat betoniseinät sekä tumma hierretty betonilattia muodostavat rauhallisen, muotokieltä korostavan ko- konaisuuden. Lattiapinta säilyy samankaltaisena läpi rakennuksen, mutta seinä- ja kattopintojen tekstuu- rin vaihtelu erottaa muun muassa aula- ja näyttelytilat toisistaan erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Kiinteiden sei- nien ansiosta näyttelytiloissa on jo itsessään runsaasti ripustustilaa, joiden lisäksi käytössä on myös erillisiä liikuteltavia jakoseiniä.
Nykytaiteen museo Kiasma sijaitsee Helsingin Kluuviin vuonna 1998 avatussa rakennuksessa. Ark- kitehtuuriltaan monumentaalinen ja muotokieleltään monimuotoinen rakennus erottuu ympäristöstään oman tyylisuuntaansa ja aikakauttansa edustavaksi yksiköksi ja on osa Töölönlahden alueelle valmis- tuneiden kulttuurirakennusten sarjaa. Rakennus on julkisivuiltaan avoin pääliikenneväylänä toimivan Mannerheimintien suuntaan, pääsisäänkäynnin si- joittuessa eteläiselle julkisivulle kevyen ja julkisen liikenteen kannalta olennaiseen suuntaan. Pohjois- julkisivun suuret ikkunapinnat avaavat laajat näkymät Eduskuntatalon, Suomen kansallismuseon, Musiikki- talon ja Töölönlahden muodostamaan kulttuuriym- päristöön. (My Helsinki 2021, Kiasma 2021)
Pääsisäänkäynti johtaa suoraan korkeaan aulatilaan, jossa lipunmyynti ja museokahvila sijoittuu tulosuun- nasta katsottuna vasemmalle, takkinaulakot ja WC-ti- lat oikealle puolelle sisäänkäyntiä. Auditorio ja pienet näyttelytilat sijaitsevat maantasokerroksessa, pääsi- säänkäynniltä katsottuna rakennuksen takaosassa.
3. kerros 4. kerros 5. kerros
Kuva 31. Näkymä Kiasman korkeasta pääsisäänkäyntiaulasta toisen kerroksen käytävältä katsottuna. Kuva 32. Kiasman näyttelytilat ovat muotokieleltään moninaiset.
