Aurinkoenergian huomioiva asuntosuunnittelu : Suunnitteluratkaisujen vaikutukset energiatehokkuuteen ja asumisen laatuun

Laura Lamberg

AURINKOENERGIAN HUOMIOIVA ASUNTOSUUNNITTELU

Suunnitteluratkaisujen vaikutukset energiatehokkuuteen ja asumisen laatuun

Kandidaatintyö

Rakennetun ympäristön tiedekunta

Henri Käpynen

Tapio Kaasalainen

Toukokuu 2021

Laura Lamberg: Aurinkoenergian huomioiva asuntosuunnittelu: Suunnitteluratkaisujen vaikutukset energiatehokkuuteen ja asumisen laatuun

Housing design that takes solar energy into account: The effects of design solutions on energy efficiency and quality of housing

Kandidaatintyö Tampereen yliopisto

Arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma Toukokuu 2021

Rakennusten energiatehokkuuden tavoitteet tulee huomioida osana asuntosuunnittelua. Saman- aikaisesti yhteiskunnassa tapahtuvat asumisen muutokset kuten väestön ikääntyminen, pien- asuntokuntien määrän kasvu ja perhemallien muuttuminen tuovat uusia vaatimuksia asuntosuun- nitteluun. Tässä työssä tutkitaan asuntojen yksittäisiä suunnitteluratkaisuja aurinkoenergian pas- siivisen hyödyntämisen ja energiatehokkuuden näkökulmista ja näiden suunnitteluratkaisujen vai- kutusta asumisen laatuun asunnon käyttäjän kannalta. Tässä työssä käsiteltäviksi suunnittelurat- kaisuiksi valittiin kaksi asuntoon liittyvää arkkitehtonista elementtiä: ikkunat ja lasitettu parveke sekä kaksi asunnon mittasuhteisiin liittyvää suunnitteluratkaisua: asunnon pohjamuoto ja huone- korkeus. Tarkastelun kohteiksi valittiin sellaisia suunnitteluratkaisuja, joilla voidaan vaikuttaa au- rinkoenergian passiiviseen hyödyntämiseen ja asuntojen energiatehokkuuteen, ja jotka vaikutta- vat myös asumisen laatuun asunnon käyttäjän kannalta. Suunnitteluratkaisuista pyritiin selvittä- mään aurinkoenergian passiivisen hyödyntämismahdollisuuden, energiatehokkuuden ja asuk- kaan näkökulman huomioimisen kannalta oleellisimpia seikkoja ja pohditiin niiden suhdetta toi- siinsa. Tämä työ tehtiin perehtymällä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja tutkimuksiin.

Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksittäinen merkittävä keino ilmaston- muutoksen hillitsemisessä. Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen voi olla myös kannatta- vaa energiatehokkuuden näkökulmasta, kunhan asunnon ylilämpeneminen ja siitä seuraava jääh- dytysenergiankulutus vältetään. Lisäksi yhteiskunnalliset asumisen muutokset huomioivat suun- nitteluratkaisut ovat myös tärkeitä asuinrakennusten pitkän käyttöiän edistämisen ja asumisen hyvän laadun kannalta. Tässä työssä asumisen laatutekijöitä tarkastellaan käsiteltävien suunnit- teluratkaisujen yhteydessä ja tarkastelussa painottuvat asukkaiden muuttuvat tarpeet ja toiveet sekä yhteiskunnalliset asumisen muutostekijät.

Tässä työssä tutkittujen suunnitteluratkaisujen osalta todettiin, että huolellisen suunnittelun myötä voidaan päätyä hyvään lopputulokseen aurinkoenergian passiivisen hyödyntämismahdol- lisuuden, asunnon energiatehokkuuden ja asumisen laatutekijöiden kannalta. Kuitenkin yksittäis- ten suunnitteluratkaisujen merkitys ei ole kokonaisuuden kannalta välttämättä kovin merkittävä, mikä korostaa kokonaisvaltaisen suunnittelun merkitystä. Energiatehokkuuden tavoitteet ovat tär- keitä, mutta asuntojen suunnitteluratkaisut tulee kuitenkin tehdä ensisijaisesti painottaen asumi- sen laatutekijöitä sekä asuntojen käyttäjien tarpeiden ja toiveiden huomioimista.

Avainsanat: energiatehokkuus, aurinkoenergia, asumisen laatu, kestävä asuntosuunnittelu

Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.

1. JOHDANTO ... 1

2. ENERGIATEHOKKUUS ASUNTOSUUNNITTELUSSA ... 3

3. AURINKOENERGIAN HYÖDYNTÄMINEN ASUMISESSA ... 5

3.1 Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen ... 5

3.2 Asunnon ylilämpenemisen estämisen merkitys asukkaalle ... 6

3.3 Päivänvalon merkitys asukkaalle ... 6

4. ASUNNON SUUNNITTELURATKAISUJEN MERKITYS ... 8

4.1 Ikkunat ... 8

4.2 Lasitettu parveke ... 12

4.3 Asunnon pohjamuoto ... 14

4.4 Huonekorkeus ... 17

5. YHTEENVETO ... 20

LÄHTEET ... 23

1. JOHDANTO

Suomessa rakennukset aiheuttavat yli 30 prosenttia ilmastoa lämmittävistä kasvihuone- kaasupäästöistä. Maapallon keskilämpötila on noussut noin asteella esiteollisesta ajasta, mutta tämä lämpötilan kohoaminen on mahdollista rajoittaa 1,5 asteeseen edel- lyttäen nopeaa päästöjen vähentämistä ja ilmakehästä hiiltä sitovien hiilinielujen lisää- mistä. Yleisellä tasolla tärkeimmät keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat energi- ankulutuksen vähentäminen, siirtyminen fossiilisista energialähteistä uusiutuviin ener- giamuotoihin ja energiatehokkuuden parantaminen sekä hiilinielujen lisääminen ja vah- vistaminen. (RT 103170 2020, s. 1–3)

Asuntosuunnittelun ratkaisuilla voidaan vaikuttaa ilmastoa lämmittävien hiilidioksidipääs- töjen määrään. Energiatehokkuuden parantaminen rakentamisessa on yksi tärkeä osa- tekijä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Aurinkoenergian hyödyntämisen mahdollista- vat suunnitteluratkaisut ovat myös potentiaalisia energiatehokkuuden näkökulmasta, kunhan asunnon kesäaikainen ylilämpeneminen ja siitä seuraava jäähdytysenergianku- lutus vältetään. Asuntojen kesäaikainen ylilämpeneminen voi vaikuttaa negatiivisesti energiatehokkuuden lisäksi myös asumisen laatuun. Kuitenkin ikkunoiden kautta asun- toon saatavaa päivänvaloa voidaan pitää merkittävänä tekijänä asunnon viihtyisyyden kannalta ja tämän valon myötä voidaan myös saavuttaa energiasäästöjä keinovalaistuk- sen tarpeen vähentyessä. Asuntojen energiatehokkuuteen ja aurinkoenergian passiivi- seen hyödyntämiseen voidaan vaikuttaa osaltaan myös arkkitehtonisilla suunnittelurat- kaisuilla. Lisäksi kestävässä asuntosuunnittelussa tulee myös huomioida yhteiskunnal- listen asumisen muutosten kuten väestön ikääntymisen, pienasuntokuntien määrän kas- vun ja uudenlaisten perhemallien huomioivien suunnitteluratkaisujen merkitys asuntojen pitkän käyttöiän edistämisen ja asumisen hyvä laadun kannalta.

Tässä työssä tutkitaan aurinkoenergian passiivista hyödyntämistä ja energiatehokkuutta osana kestävää asuntosuunnittelua. Energiatehokkuuden tavoitteista huolimatta asun- not tulee kuitenkin suunnitella ensisijaisesti painottaen asuntojen käyttäjien tarpeita ja toiveita, sillä asunnot rakennetaan niiden käyttäjiä varten. Tähän työhön tarkastelun koh- teeksi valitut suunnitteluratkaisut ovat sellaisia, joilla voidaan vaikuttaa aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen, energiatehokkuuteen ja asumisen laatuteki- jöihin. Tarkastelun kohteiksi valittiin kaksi asuntoon liittyvää arkkitehtonista elementtiä:

ikkunat ja lasitettu parveke sekä kaksi asunnon mittasuhteisiin liittyvää suunnitteluratkai- sua: asunnon pohjamuoto ja huonekorkeus. Työn laajuuden puitteissa käsiteltäviksi suunnitteluratkaisuiksi pyrittiin valitsemaan edellä mainittujen seikkojen perusteella ja suunnitteluratkaisujen riittävän yksityiskohtaisen tarkastelun mahdollistamiseksi mielen- kiintoisimmat ja oleellisimmat. Ikkunat ja lasitettu parveke liittyvät keskeisesti arkkitehto- nisiin asuntojen suunnitteluratkaisuihin ja ovat myös vaikutukseltaan merkittäviä keinoja aurinkoenergian passiivisen hyödyntämisen kannalta. Asunnon mittasuhteet puolestaan vaikuttavat oleellisesti aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen aset- tamalla lähtökohdat esimerkiksi ikkunoiden suunnitteluratkaisujen mahdollisuuksien kautta siihen, kuinka paljon ja kuinka syvälle asuntoon auringon valoa ja lämpöä voidaan saada.

Tämän työn tavoitteena on selvittää, miten suunnitteluratkaisut, joilla voidaan vaikuttaa aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen ja parantaa energiatehok- kuutta vaikuttavat asumisen laatuun tutkittaviksi valittujen suunnitteluratkaisujen osalta.

Valituista suunnitteluratkaisuista pyritään selvittämään aurinkoenergian passiivisen hyö- dyntämismahdollisuuden ja energiatehokkuuden sekä asukkaan näkökulman huomioi- misen kannalta oleellisimpia seikkoja ja pohditaan niiden suhdetta toisiinsa. Tässä työssä keskitytään kestävän suunnittelun tutkimiseen urbaanissa asuntorakentamisessa eli lähinnä löytämään ratkaisuja, joita voidaan huomioida kaupunkiympäristössä ja pää- asiassa kerrostalojen asuntosuunnittelussa. Tutkimukselliseksi lähestymistavaksi on va- littu kirjallisuuskatsaus eli tutkimus on tehty perehtymällä aiheen kannalta oleelliseen kir- jallisuuteen ja tutkimuksiin.

Luvussa 2 käsitellään energiatehokkuuden merkitystä asuntosuunnittelussa. Luvussa 3 käsitellään aurinkoenergian passiivisen hyödyntämisen, asunnon kesäaikaisen yliläm- penemisen estämisen ja päivänvalon merkitystä. Luvussa 4 käsitellään yksittäisiä asun- tojen suunnitteluratkaisuja, joiden osalta keskitytään asunnon ikkunoiden, lasitetun par- vekkeen, asunnon pohjamuodon ja huonekorkeuden suunnitteluratkaisujen merkityksen tutkimiseen energiatehokkuuden ja aurinkoenergian passiivisen hyödyntämisen näkö- kulmista ja pohditaan myös näiden suunnitteluratkaisujen merkitystä asumisen laadun näkökulmasta. Asumisen hyvä laatu määritellään tässä työssä viittaamaan asumiseen, joka pystyy vastaamaan asukkaan tarpeisiin ja toiveisiin ja edistää siten myös asunnon pitkää käyttöikää. Luvussa 5 kootaan yhteen päätelmät käsitellyistä suunnitteluratkai- suista.

2. ENERGIATEHOKKUUS ASUNTOSUUNNITTELUSSA

Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on ilmastonmuutoksen hillitsemisen yksi merkittävä keino. Energiatehokkaissa rakennuksissa energiaa käytetään vähem- män ja tehokkaammin, mikä pienentää ilmastoa lämmittävien hiilidioksidipäästöjen mää- rää. (Talja 2019) Energiankulutuksen osuus rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljestä on noin 60 prosenttia (Ympäristöministeriö 2016). Rakennuksen hiilijalanjälki koostuu ra- kennuksen koko elinkaaren aikana aiheuttamista päästöistä. Asumisen hiilijalanjälki koostuu asunnon valmistamisesta, ylläpidosta ja purkamisesta sekä lisäksi asunnon käy- tön aikaisista lämmityksestä ja sähköstä aiheutuvista päästöistä. Suurin vaikutus asumi- sen hiilijalanjälkeen on uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisellä, energiatehokkuu- della, päärakenteiden hiilijalanjäljellä ja tilatehokkuudella. Näiden eri osa-alueiden ei tar- vitse olla samassa määrin päästöttömiä, koska niiden aiheuttamia päästöjä voidaan myös kompensoida toisillaan. (RT 103170 2020, s. 12, s. 14)

Asuinrakennusten energiatehokkuuteen vaikuttavat monet merkitykseltään vaihtelevat sekä suunnittelun aikana tehdyistä valinnoista ja asukkaan energiankulutustottumuksista riippuvat tekijät. Keskeisiä rakennuksen energiatehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat rakennusvaipan energiatehokkuus, rakennuksen ilmatiiveys, käytettävän energiamuo- don ympäristöystävällisyys ja uusiutuvuus, lämmönjakojärjestelmä sekä rakennuksen il- manvaihdon energiatehokkuus ja asumistottumukset (Oulun rakennusvalvonta 2021).

Kuitenkin esimerkiksi rakenneteknisten ja taloteknisten suunnitteluratkaisujen lisäksi asunnon energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa myös asunnon arkkitehtonisilla suun- nitteluratkaisuilla. Arkkitehtoniseen suunnitteluun liittyen useilla yksittäisillä suunnittelu- ratkaisuilla ja esimerkiksi tilojen käyttöä vastaavalla ja tehokkaalla tilasuunnittelulla voi- daan vaikuttaa energiatehokkuuteen.

Suomen ilmasto-olosuhteissa rakennuksen lämmitysenergiankulutuksen osuus koko- naisenergiankulutuksesta on usein suuri myös energiatehokkailla rakenteilla (Moisio et al. 2018, s. 127). Rakennuksen vaipparakenteiden lämmöneristävyyden parantamisella voidaan vähentää lämpöhäviöitä ja lämmitysenergiankulutusta sekä mahdollistaa läm- pökuormien tehokkaampi hyödyntäminen. Kokonaisuutta tarkasteltaessa saavutettava energiansäästö saattaa kuitenkin vähentyä lämpimämpinä vuodenaikoina rakennuksen sisäisten lämpökuormien ja auringosta aiheutuvien lämpökuormien myötä jäähdytystar-

peen kasvaessa. (Moisio et al. 2018, s. 38) Arkkitehtonisilla suunnitteluratkaisuilla voi- daan vaikuttaa asuntojen energiatehokkuuteen ja ne voivat olla myös yksi osatekijä pyr- kiessä vastaamaan tähän haasteeseen. Rakennuksen energiatehokkuutta ja toimivuutta tavoitellessa kokonaisvaltaisen suunnittelun merkitys on suuri, sillä yksittäisillä suunnit- teluratkaisuilla ei saavuteta yleensä suurta energiasäästöä (Moisio et al. 2018, s. 126).

Energiatehokkuuteen pyrkiminen ei saa vaikuttaa valintoihin terveellisyyden tai turvalli- suuden kustannuksella, vaikka ilmastonmuutoksen hillitseminen on keskeinen pää- määrä (Rakennusteollisuus RT 2021). Suunnitteluratkaisuilla on siis pyrittävä energiate- hokkuuteen siten, ettei muita seikkoja kuten asumisen laatutekijöitä ole sivuutettu tai asetettu vähempiarvoisiksi. Energiatehokkuuteen tähtäävät suunnitteluratkaisut voivat vaikuttaa asumisen laatuun asunnon käyttäjän näkökulmasta ja siksi asukkaan näkökul- maa täytyy painottaa riittävästi suunnitteluratkaisuja tehdessä.

3. AURINKOENERGIAN HYÖDYNTÄMINEN ASUMISESSA

3.1 Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen

Aurinkoenergian hyödyntäminen voidaan jakaa aktiiviseen ja passiiviseen hyödyntämi- seen. Aurinkoenergian aktiivinen hyödyntäminen tarkoittaa auringonsäteilyn muunta- mista aurinkokeräimillä lämpöenergiaksi tai aurinkopaneeleilla sähköenergiaksi. Aurin- koenergian passiivinen hyödyntäminen puolestaan tarkoittaa auringosta saatavan valon ja lämmön hyödyntämistä suoraan ilman erillisiä laitteita. (Motiva 2020) Aurinkoenergian passiivisessa hyödyntämisessä auringonsäteilyä käytetään tilojen lämmitys- ja valaistus- energiankulutuksen pienentämiseen esimerkiksi ikkunoista saatavalla suoralla auringon- säteilyllä tai lasitetun parvekkeen muodostamalla lämpövyöhykkeellä. (RT 07-11300 2018, s. 7) Aurinkoenergian passiivista hyödyntämistä on näiden edellä mainittujen li- säksi myös esimerkiksi suoran auringonsäteilyn hyödyntäminen ilmanvaihdossa ulkoil- man esilämmitykseen ja painovoimaisen ilmanvaihdon tehostaminen käyttämällä vesi- katolla ulkopinnaltaan tummaa poistoilmahormia. Etelään suunnatut ikkunat ja lasitettu puskurivyöhyke, kuten lasitettu parveke ovat kaksi vaikutukseltaan merkittävintä keinoa aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämiseen. (Lylykangas et al. 2015, s. 38) Siksi kä- sittelen asunnon ikkunoiden ja lasitetun parvekkeen suunnitteluratkaisuja neljännessä luvussa tarkemmin.

Aurinkoenergian passiivisessa hyödyntämisessä on oleellista rakennuksen suuntaus suhteessa aurinkoon. Rakennuksen suuntaaminen suoraan etelään on tehokkainta ja poikkeamat tästä suuntauksesta heikentävät rakennuksen aurinkoenergian passiivista hyödyntämismahdollisuutta. (Motiva 2020) Yleensä aurinkoenergian passiivinen hyö- dyntäminen on kannattavaa asuinrakennuksissa edellyttäen, että ympäristön olosuhteet ovat siihen sopivat (Lylykangas 2014b, s. 1). Kuitenkin aurinkoenergian passiivinen hyö- dyntäminen voi olla merkittävästi helpompaa omakotitalossa kuin kerrostalossa, mutta asuinkerrostalotyypeistä erityisesti korkeissa pistetaloissa ja luhtikäytävätaloissa on ole- massa hyvät edellytykset aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämiseen (Lylykangas 2014b, s. 4). Kesäaikaiset lämpökuormat voivat olla suurempi ongelma kerrostalossa kuin omakotitalossa (Lylykangas 2014a, s. 53). Aurinkoenergian passiivisessa hyödyn- tämisessä tuleekin huomioida kesäaikaisen aurinkosuojauksen tarve. Energiatehokkuu- den kannalta tämä on tärkeää, jotta energiaa ei kulu asunnon koneelliseen jäähdytyk- seen. (RT 07-11300 2018, s. 7)

3.2 Asunnon ylilämpenemisen estämisen merkitys asukkaalle

Asunnon ylilämpenemisen estäminen on oleellista paitsi energiatehokkuuden niin myös asukkaan näkökulman huomioimisen kannalta. Suomessa asuntojen kesäaikaista yli- lämpenemistä ei ole kaikilta osin huomioitu suunnittelussa riittävästi nykyisten ja tulevai- suuden sääolosuhteiden vaatimalla tavalla. Ilmastonmuutos vaikuttaa ulkolämpötiloihin kesäaikaisen maksimilämpötilan kohotessa sekä hellejaksojen yleistyessä ja pidenty- essä (Salonen 2019). Ulkolämpötilojen noustessa voidaan olettaa asuntojen ylilämpene- misen riskin myös lisääntyvän. Auringonsäteilyn aiheuttamaa kesäaikaista liiallista läm- mitysvaikutusta täytyy pyrkiä välttämään (Motiva 2019). Asuntojen ylilämpenemisen ris- kin suuruus on kuitenkin tapauskohtainen ja se tulee ottaa huomioon suunnitteluratkai- suissa paikan olosuhteet huomioiden. Asuinkerrostalon kesäajan huonelämpötilan jääh- dytysraja on 27 astetta, ja asuinkerrostalo on suunniteltava siten, että asunnon kesäajan huonelämpötila ei saa ylittää tätä jäähdytysrajan arvoa enemmän kuin 150 astetuntia kesäkuun ja elokuun välisenä aikana (LVI 10-10527 2013, s. 2).

Asunnossa vietetään paljon aikaa ja nykyään yleistyneiden etätyömahdollisuuksien ja väestön ikääntymisen myötä mahdollisesti vieläkin enemmän. Asunnon kesäaikaisella ylilämpenemisellä voi olla vaikutuksia asukkaiden terveyteen, hyvinvointiin ja yleiseen jaksamiseen. Erityisen haitallista asunnon ylilämpeneminen on iäkkäämmille ihmisille, joiden osuus väestörakenteesta on jo tällä hetkellä ja tulee myös tulevaisuudessa ole- maan merkittävä. Kollaniuksen (2021) mukaan korkean sisälämpötilan ja terveyshaitto- jen välisestä yhteydestä on olemassa melko vähän tutkimuksia, mutta korkean ulkoläm- pötilan ja terveyshaittojen välisen yhteyden voidaan kuitenkin todeta viittaavan epäsuo- rasti korkean sisälämpötilan haitallisuuteen. Todennäköisesti terveyshaittojen määrä tu- lee lisääntymään tulevaisuudessa ilmaston lämpenemisen ja väestön ikääntymisen myötä. Vakaville haittavaikutuksille herkkien väestöryhmien osalta asuntojen aktiivinen jäähdytys on perusteltua, mutta aktiivinen jäähdytys kuitenkin lisää sähköenergiankulu- tusta ja voi tuoda myös ongelmia jäähdytysjärjestelmän häiriötilanteissa. (Kollanius 2021) Asunnon ylilämpenemisen estämisessä tulee siis ensisijaisesti suosia passiivisia suojauskeinoja.

3.3 Päivänvalon merkitys asukkaalle

Päivänvalon voidaan määritellä koostuvan suorasta auringonvalosta ja taivaalta siron- neesta auringon hajavalosta (RT 07-10912 2008, s. 1). Asunnon riittävää päivänvalon saantia voidaan pitää merkittävänä tekijänä asunnon viihtyisyyden ja toisaalta myös käy-

tettävyyden kannalta ja siksi riittävä päivänvalon saanti on hyvä huomioida asuntosuun- nittelun ratkaisuissa. Päivänvalo on tärkeässä roolissa näköhavaintojen mahdollistajana ja päivänvalo vaikuttaa myös terveyteen ja tilan kokemiseen (Vikberg et al. 2019, s. 11).

Päivänvalolla voidaan luoda tiloihin tunnelmia ja vaikuttaa tilojen käytettävyyteen sekä määrittää tilan rajoja ja avautumista. Päivänvalon tulee olla mukana suunnittelussa alusta lähtien, jotta siitä tulee luontevasti osa kokonaisuutta. Toimivan valaistuksen to- teuttaminen pelkällä päivänvalolla on kuitenkin mahdotonta Suomen talviaikaisen pimey- den vuoksi. (Vikberg et al. 2019, s. 12–13)

Päivänvalosuhde määritellään päivänvalon aiheuttamaksi valaistuvoimakkuudeksi sisä- tilassa halutulla tasolla verrattuna vastaavaan valaistusvoimakkuuteen vapaassa ulkoti- lassa, kun suora auringonvalo jätetään huomioimatta. Tyypillisesti tavoiteltavana päivän- valosuhteena voidaan pitää 1-5 prosenttia. (RT 07-10912 2008, s. 1) Usein suositellaan, että korkein päivänvalosuhde olisi keittiössä ja olohuoneessa sekä pienin päivänvalo- suhde olisi makuuhuoneessa. Päivänvalosuhteen ollessa alle 2 prosenttia huoneet koe- taan usein pimeiksi, joka johtaa keinovalaistuksen käyttöön. Keskimääräinen yli 6 pro- sentin päivänvalosuhde saattaa puolestaan johtaa tilan ylilämpenemiseen. (Lylykangas et al. 2015, s. 36) Asunnon runkosyvyydelle on olemassa nyrkkisääntö, jonka mukaan huoneen syvyyden tulee olla lattiasta mitattuna enintään kaksi kertaa ikkunan yläreunan korkeus. Tällöin huoneeseen voidaan saavuttaa päivänvalosuhde, joka koetaan usein sopivaksi. (Lylykangas et al. 2015, s. 35–36)

Hyvät päivänvalo-olosuhteet ovat yksi keskeisimmistä asumisen laatutekijöistä.

(Bäckgren 2021) Toisaalta ikkunasta saatava päivänvalo saattaa myös vaikuttaa viihtyi- syyteen negatiivisesti esimerkiksi häikäisyn myötä. Vikberg et al. (2019, s. 23) mukaan häikäisy tuottaa epämiellyttäväksi koetun näköaistimuksen, joka voi johtua suorasta au- ringonvalosta tai kontrastieroista. Ikkunoista tilaan saatava valo saattaa aiheuttaa häi- käisyä sisätiloissa, vaikka tämä sama valo ei häiritse välttämättä ulkona. Asukkaat sie- tävät kuitenkin paremmin päivänvalon aiheuttamaa häikäisyä kuin keinovaloista aiheu- tuvaa häikäisyä. (Vikberg et al. 2019, s. 23) Päivänvalo ei ole tasaista vaan se on muut- tuvaa ja vaihtelevaa ja näistä valoisuuden muutoksista ihminen voi aistia vuorokau- denajan vaihtelut ja sään vaihtelut. Asukkaiden toiveet ja odotukset päivänvalon määrän suhteen kuitenkin vaihtelevat yksilöllisten tekijöiden sekä ajan ja trendien vaihtelevuuden myötä. (Vikberg et al. 2019, s. 11)

4. ASUNNON SUUNNITTELURATKAISUJEN MERKITYS

4.1 Ikkunat

Lylykankaan et al. (2015, s. 32) mukaan ikkunat ovat lämmöneristävyydeltään yleensä merkittävästi heikompia verrattuna rakennuksen ulkovaipan muihin osiin. Ikkunan omi- naisuuksia tarkastellessa ikkunan energiatehokkuutta voidaan arvioida U-arvon eli läm- mönläpäisykertoimen ja g-arvon eli auringonsäteilyn kokonaisläpäisykertoimen perus- teella. Näistä arvoista energiatehokkuuden kannalta painoarvoltaan merkittävämpi on U- arvo ja sitä onkin painotettu enemmän suomalaisikkunoiden tuotekehittelyssä. (Lylykan- gas et al. 2015, s. 46, s. 56) Mahdollisimman pieni U-arvo on energiatehokkuuden kan- nalta tavoiteltava ikkunan ominaisuus tapauksesta riippumatta (Kaasalainen et al. 2020, s. 11). Ikkunan energiatehokkuuteen vaikuttaa myös koko ikkunarakenteen ilmatiiveys (Motiva 2019). Ikkunaliitokset ovat tyypillisiä ilmavuotokohtia, jotka lisäävät lämpöhävi- öitä vaikuttaen lämmitysenergiantarpeeseen (Lylykangas et al. 2015, s. 73). Ikkunan huono ilmatiiveys lisää vetoa, joka voi vaikuttaa negatiivisesti energiatehokkuuden li- säksi myös viihtyisyyteen.

Kerrostalossa aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen voi olla kannattavaa ikkunoi- den korkean g-arvon tuoman energiasäästön myötä (Lylykangas 2014a, s. 53). Yleisesti ottaen ikkunan g-arvon kasvaessa energiatehokkuus paranee, jos lisääntyneestä sätei- lystä ei aiheudu ylikuumenemista ja jäähdytystarvetta. Suuremman g-arvon omaavan ikkunan kautta asuntoon saadaan siis enemmän auringon lämpöenergiaa, joka johtaa asunnon lämmitysenergiankulutuksen pienenemiseen. (Moisio et al. 2018, s. 53) Tämä tulee huomioida silloin, kun ylilämpenemisen riskiä ei ole eli esimerkiksi pohjoiseen suun- tautuvien ikkunoiden osalta (Kaasalainen et al. 2020, s. 11). Kuitenkin jos ikkunan kor- kean g-arvon myötä asunnon kesäaikainen ylilämpenemisen riski kasvaa ikkunoiden kautta pääsevän lämpösäteilyn lisääntyessä, ikkunan korkea g-arvo voi myös vaikuttaa negatiivisesti energiatehokkuuteen ja asumisviihtyisyyteen. Ulkopuolista varjostusta ja ikkunalasin pienempää g-arvoa voi suurelta osin käyttää kompensoimaan toisiaan, joka lisää vapautta ikkunoiden suunnitteluratkaisuja tehdessä (Kaasalainen et al. 2020, s. 11, s. 13). Energiatehokkuuden ei tarvitse rajoittaa arkkitehtonista ikkunoiden suunnittelua, kun tapauskohtaiset ja paikan olosuhteet huomioivat energiatehokkuuteen liittyvät las- kelmat on tehty (Kaasalainen et al. 2020, s. 13).

Ikkunan muodolla tai sijoituksella seinälle ei ole merkittävää suoraa vaikutusta energia- tehokkuuteen (Kaasalainen et al. 2020, s. 13). Ikkunoiden muodon ja sijoituksen suun- nitteluratkaisut voi siis tehdä pääasiassa muiden kuin energiatehokkuudellisten näkökul- mien eli esimerkiksi tilojen käytettävyyden kannalta oleellisten tekijöiden, kuten kalustet- tavuuden, näkymien ja esteettisyyden perusteella (Kaasalainen et al. 2020, s. 9–10).

Kuitenkin ikkunan korkeusasema asunnon ulkoseinäpinnalla vaikuttaa siihen, kuinka sy- välle asuntoon auringonsäteily pääsee kulkeutumaan, sillä mitä ylemmäs ikkuna ulottuu, sitä pidemmälle asuntoon aurinko pääsee paistamaan (Moisio et al. 2018, s. 52). Ikku- noiden sijoituskorkeus voi siis vaikuttaa aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismah- dollisuuteen. Moision et al. (2018, s. 50) mukaan kaiken ikkunoista saatavan auringon- valon ja lämmön hyödyntämistä voidaan pitää ongelmallisena häikäisyn ja siten varjos- tustarpeen vuoksi, ja siksi tilojen todellisen käytön huomioiva suunnittelu on tärkeää. Ik- kunat on oleellista sijoittaa ja mitoittaa niin, että niitä ei tarvitse pitää peitettyinä. Tämä on oleellista esteettisyyden ja toiminnallisuuden sekä myös energiatehokkuuden kan- nalta. (Moisio et al. 2018, s. 56)

Asunnon eri tilat ja niihin liittyvät toiminnot vaativat usein myös erilaiset sisäolosuhteet, mikä on hyvä huomioida ikkunoiden suunnitteluratkaisujen yhteydessä. Tilan lämpötila voi olla ikkunan lähellä eri kuin muualla tilassa, joka voi vaikuttaa tilan viihtyisyyteen (Kaasalainen et al. 2020, s. 10). Erityisen korkealle tai matalalle sijoitettu ikkuna saattaa vähentää viihtyisyyttä, vaikka keskimääräinen lämpötila olisi sopiva. Tämä johtuu siitä, että kehon eri osien väliset lämpötilaerot koetaan yleensä epämiellyttäviksi. Vaikutuksen suuruus on kytköksissä ikkunan U-arvoon, sillä paremman U-arvon omaavan ikkunan pintalämpötila on lähempänä huoneen lämpötilaa. (Moisio et al. 2018, s. 51) Vanhemmat ihmiset ovat yleensä herkempiä asunnon sisäolosuhteiden ja lämpötilojen vaihtelulle ja viettävät yleensä myös suuren osan ajastaan sisätiloissa. Tämä lisää riittävän päivänva- lon, tasaisten sisäolosuhteiden ja ulkoyhteyksien merkitystä. (Kaasalainen et al. 2020, s.

2)

Ikkunan alareunan ja yläreunan korkeudet vaikuttavat näkymiin sisältä ulos ja toisaalta myös ulkoa sisälle (Moisio et al. 2018, s. 52). Ikkunan alareunan korkeuden merkitys näkymien saavuttamiseen on suuri, erityisesti pyörätuolin käyttäjälle ja pituudeltaan ly- hyemmälle henkilölle. Lisäksi ikkunan sijoittumiskorkeus vaikuttaa tilantuntuun, viihtyi- syyteen, valoisuuteen ja kalustettavuuteen (Moisio et al. 2018, s. 52). Ikkunoiden kor- keus ja sijoittuminen vaikuttavat ehjän seinäpinnan määrään, joka vaikuttaa tilan kalus- tettavuuteen ja käytettävyyteen. Ikkunan alle täytyy jäädä sopivasti ehjää seinäpintaa, jotta kaluste voidaan sijoittaa luontevasti sitä vasten.

Ikkunan koon kasvattaminen lisää keskimäärin energiankulutusta varsinkin kylmissä il- masto-olosuhteissa (Kaasalainen et al. 2020, s. 13). Kuitenkin ikkunoiden koon kasvat- taminen voi varjostamattomalla paikalla pienentää tilojen lämmitystarvetta eli lämpöä voidaan saada ikkunoiden kautta enemmän kuin niiden kautta häviää lämpöä koko vuo- den aikana. (Motiva 2020) Ikkunan koon kasvattaminen voi kuitenkin myös lisätä asun- non kesäaikaista ylilämpenemisen riskiä ja siten jäähdytysenergiankulutusta. Lisäksi ik- kunan koon kasvattaminen lisää ikkunoiden kautta auringosta saatavan valon määrää ja voi siten vähentää valaistuksen energiankulutusta. (Moisio et al. 2018, s. 50) Ikkunoiden pinta-alat on järkevää pitää maltillisina, vaikka käytettäisiin korkean g-arvon ikkunoita, sillä pienemmät ikkunat ovat silti yleensä suurempia energiatehokkaampia (Lylykangas 2014a, s. 49). Ikkunan korkeamman g-arvon myötä lisääntyneestä lämpösäteilystä saa- tava hyöty ei siis ole kuitenkaan yleensä niin suuri, että ikkunapinta-alan kasvattaminen toisi energiasäästöjä. Kuitenkin jos suuria ikkunoita käytettään, on tärkeää huomioida ilmansuunnista riippuva sopiva ikkunan aurinkosuojauksen tapa (Lylykangas 2014a, s.

53). Edellä mainitut huomiot voidaan olettaa pätevän ikkunan koon kasvattamisen lisäksi myös ikkunoiden määrän kasvattamiseen.

Ikkuna-aukotuksen vaikutus energiankulutukseen on kuitenkin sen verran vähäinen, että suunnitteluratkaisut ikkunoiden osalta tulee tehdä ensisijaisesti tilojen käytettävyyden ehdoilla (Moisio et al. 2018, s. 32). Esimerkiksi ikkuna-aukotuksen minimoiminen ei ole energiatehokkuuden kannalta niin kannattavaa, että olisi syytä tehdä kompromisseja asuntojen viihtyisyyteen ja käytettävyyteen (Moisio et al. 2018, s. 129). Ikkunoiden riit- tävä määrä ja harkitut suunnitteluratkaisut voivat lisätä mahdollisuuksia asunnon muun- neltavuuteen, tilojen eri käyttötapoihin sekä myös tilojen jakamiseen asukkaan muuttu- vien tarpeiden mukaan. Ikkunoiden riittävä määrällä voidaan siis edistää asunnon viih- tyisyyttä ja monikäyttöisyyttä tilojen soveltuessa paremmin erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Lisäksi ikkunan koko voi vaikuttaa merkittävästi tilan viihtyisyyteen, sillä esimerkiksi ik- kunan ulottuessa asunnon lattiasta kattoon, saavutetaan maksimaaliset näkymät ulos ja tilaan saadaan enemmän auringonvaloa ja -lämpöä, mutta tällöin myös tilan kesäaikai- nen ylilämpenemisen riski voi kasvaa. Ikkunoiden g-arvon oikean valinnan merkitys ko- rostuu ikkunapinta-alan lisääntyessä ja sisäolosuhteiden vaatimusten tiukentuessa (Moi- sio et al. 2018, s. 54). Ylilämpenemisen välttämiseksi voidaan myös rajoittaa ikkunoiden pinta-alaa ilmansuunnissa, joissa auringon lämpövaikutus on suurin (RT 103217 2020, s. 4), mutta ikkunapinta-alan rajoittamista ei kannata kuitenkaan suosia asumisen laadun kustannuksella.

Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen edellyttää, että suurin osa rakennuksen ik- kunoista voidaan luontevasti suunnata etelään ilman ympäristön puuston tai viereisten rakennusten liiallista varjostusta. (Motiva 2020) Kuitenkin ikkuna-aukotuksen suuntauk- sen perustaminen pelkästään auringonlämmön ja -valon saantiin ei ole energiatehok- kuuden kannalta niin kannattavaa, että olisi syytä tehdä kompromisseja asuntojen viih- tyisyyteen ja käytettävyyteen (Moisio et al. 2018, s. 129). Lisäksi auringonsäteilyä voi myös hyödyntää asunnon pohjoispuolella, sillä tämän suuntauksen etuna on vähäinen häikäisy- ja ylilämpenemisriski. Ikkunoiden suuntaus vaikuttaa ylilämpenemisen riskiin ja esimerkiksi suuret lounaan ja luoteen välille suuntautuvat ikkunat voivat aiheuttaa sisä- tilojen ylilämpenemistä erityisesti kevät- ja kesäaikaan. (RT 103217 2020, s. 3–4) Ete- lään suuntautuvien ikkunoiden varjostus voidaan toteuttaa tehokkaasti kiinteällä vaaka- rakenteella auringon paistaessa korkeammalta. Kuitenkin idässä ja lännessä ikkunoiden varjostus voi olla tehokkaampaa toteuttaa ikkunalasin ominaisuuksilla ja säädettävillä aurinkosuojaratkaisuilla auringon paistaessa matalammalta. (RT 07-11300 2018, s. 4) Lisäksi kesäisin matalalta paistava aamu- ja ilta-aurinko voi kuumentaa asunnon ja eri- tyisesti pienten asuntojen kohdalla läpituuletusmahdollisuuden puuttuessa ylilämpene- misen riski on suuri (RT 103217 2020, s. 4).

Asunnon ylilämpenemiseltä suojaavia ikkunan ulkopuolisia rakenteita ovat esimerkiksi parvekkeet, räystäät ja lipat sekä erilaiset käsin ohjattavat tai automaattisesti säätyvät aurinkosuojaustuotteet (RT 103217 2020, s. 4). Talvella aurinko paistaa matalammalta lämmittäen sisätiloja, mutta kesällä aurinko paistaa korkeammalta ja varjostava rakenne voi estää silloin auringonsäteilyn liiallisen lämpövaikutuksen (Motiva 2020). Ylilämpene- mistä pyritään välttämään aurinkosuojauksella, mutta jos nämä passiiviset suojauskeinot eivät ole riittäviä, viilennykseen tai jäähdytykseen voidaan käyttää esimerkiksi aurin- koenergialla toimivaa jäähdytystä. (RT 103217 2020, s. 4) Ikkunan ulkopuolinen aurin- kosuojaus on sisäpuolista tehokkaampi ylilämpenemisen estämisessä, sillä ulkopuoli- sella aurinkosuojalla lämpö ei pääse aluksi asunnon tai ikkunan sisälle ja heijastu sieltä pois. Lisäksi ikkunan sisäpuolinen aurinkosuojaus kuten kaihtimet ja verhot peittävät ik- kunoiden kautta saavutettavat näkymät toisin kuin ikkunan ulkopuolinen suojaus. (Kaa- salainen et al. 2020, s. 5) Optimaalisin ikkunan ulkopuolinen aurinkosuoja reagoisi jat- kuvasti sen hetkisiin olosuhteisiin ja olisi itseohjautuva. Kuitenkin myös pelkästään päälle ja pois päältä kytkentämahdollisuus perustuen lämmityskauteen olisi hyödyllinen. Kiin- teän varjostuksen lisääminen on hyödyllistä, jos asunnon jäähdytystarve on suuri. (Kaa- salainen et al. 2020, s. 10, s. 13) Ulkopuolinen kiinteä varjostava rakenne on pysyvämpi ja vähemmän säädeltävissä oleva ratkaisu.

4.2 Lasitettu parveke

Aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää passiivisesti sijoittamalla lasitettu lämmittämätön tila kuten lasitettu parveke asunnon eteläistä ulkoseinää vasten, jolloin siihen voi muo- dostua auringonsäteilyn vaikutuksesta lämpövyöhyke, jossa lämpötila nousee ulkoläm- pötilaa suuremmaksi (Motiva 2020). Lisäksi lasitetun parvekkeen lämpötila myös kasvaa jonkin verran sitä vasten olevan rakennuksen ulkovaipan osan lämpöhäviöiden myötä eli tämä lämpöhäviö tulee myös hyödynnettyä osana parvekkeen lämpövyöhykettä. Lasite- tulla parvekkeella lämpötila on ulkolämpötilaa lämpimämpi ympäri vuoden, mikä pienen- tää rakennuksen ulkovaipan lämpöhäviöitä parvekkeen kohdalla. Lasitetun parvekkeen tyypillä ja sijoittumisella rakennuksen ulkoseinälle on myös merkitystä energiatehokkuu- teen. Energiasäästön kannalta keskeisiä tekijöitä ovat auringon säteilyenergian määrän lisäksi myös lasitetun parvekkeen ulkoilmaan rajoittuvien osien määrä ja ominaisuudet sekä parvekkeen taustalla olevan ulkoseinän pinta-ala ja ominaisuudet. (Hilliaho 2018) Hilliahon tutkimuksen mukaan lasitetusta parvekkeesta saatava energiasäästö on ta- pauskohtainen, mutta vaihtelee suuruudeltaan keskimäärin 3:n ja 11:n prosentin välillä.

Parvekkeiden lasittaminen on energiatehokkuuden kannalta järkevää, kun kylmemmällä säällä lasitukset pidetään kiinni ja vastaavasti lämpimällä säällä lasitukset pidetään riit- tävästi auki. (Hilliaho 2018) Tällöin parvekkeen lasittamisesta voidaan saavuttaa kylminä vuodenaikoina energiatehokkuuden kannalta maksimaalinen hyöty, eikä myöskään läm- pimämpinä vuodenaikoina asuntoa jouduta liiallisen lämmön vuoksi koneellisesti jääh- dyttämään, mikä lisäisi energiankulutusta. Kuitenkin lasitetulle parvekkeelle syntyvän lämpövyöhykkeen hyöty voidaan myös menettää, jos esimerkiksi siihen avautuvaa ulko- ovea pidetään avoimena pitkiä aikoja (Motiva 2020).

Hilliahon (2017, s. 180) tutkimuksen mukaan asunnoissa, joissa on lasitettu parveke, voi olla keskimäärin 0,5-1,0 astetta viileämpi sisälämpötila verrattuna asuntoihin, joissa ei ole lasitettua parveketta. Lasitettu parveke voi siis myös pienentää sisälämpötiloja hei- kentämättä lämpöviihtyvyyttä ja samalla parantaa asunnon energiatehokkuutta (Hilliaho 2017, s. 180). Viileämmät sisälämpötilat asunnoissa, joissa on lasitettu parveke voivat johtua siitä, että lasitetun parvekkeen ansiosta parvekkeen taustaseinän kohdalla veto voi olla vähäisempi ja sisälämpötilaa ei tarvitse pitää niin korkeana (Hilliaho 2010, s.68).

Lasitettu parveke siis suojaa sen kohdalla olevaa ulkoseinää sekä siinä olevia ikkunoita ja liitoskohtia, jolloin niiden kautta tuleva ilmavirta sisätiloihin vähenee ja asunnon sisä- lämpötiloja voidaan mahdollisesti pienentää. Asunnon sisälämpötilan pienentäminen on asukkaasta riippuva, mutta suhteellisen merkittävä ja helppo keino saavuttaa energia- säästöjä. Vedon pienentäminen on myös tärkeää väestön ikääntymisen näkökulmasta,

koska veto vaikuttaa erityisesti iäkkäämpien ihmisten asumisen laatuun heidän ollessa yleensä herkempiä asunnon lämpötilojen vaihtelulle.

Parvekkeen lasituksen avulla asukas voi hallita parvekkeen lämpötilaa ja siten vaikuttaa myös asunnon lämpötilaan. Parvekkeen varjostavaa vaikutusta voidaan hyödyntää asunnon ylilämpenemisen estämisessä, mikä voi olla tapauksesta riippuen jo riittävän toimiva ratkaisu yhdessä parvekelasituksen avaamis- ja sulkemismahdollisuuden kanssa. Lasituksen yhteyteen voidaan asentaa myös auringonsuojaverhot, joilla parvek- keen lämpötilaa voidaan säädellä, jos passiiviset auringonlämmöltä suojaavat keinot ei- vät itsessään riitä lämpötilojen säätelyyn (Hilliaho 2018). Kuitenkin lasitettuja parvekkeita suunniteltaessa auringonsuojausratkaisut ja niiden tarve täytyy huomioida suunnittelu- ratkaisuissa tapauskohtaisesti, jotta vältetään asunnon kesäaikainen ylilämpeneminen ja saavutetaan miellyttävät lämpötilaolosuhteet.

Asuntokohtainen ulkotila on tärkeä osa asuntoa erityisesti kerrostaloasumiseen painot- tuvassa kaupunkiasumisessa. Asunnon ulkotilat tulee suunnitella toiminnallisesti ja visu- aalisesti luontevaksi osaksi sisätiloja ja niiden tulee mahdollisuuksien mukaan olla myös suojattu sateelta ja tuulelta sekä ulkopuolisten katseilta parvekkeen käyttäjän yksityisyy- den takaamiseksi (RT 93-10940 2008, s. 1). Parvekkeen suunnittelussa tulee huomioida parvekkeen ympärivuotisen käyttömahdollisuuden merkitys asunnon käyttäjän näkökul- masta. Parvekkeen lasitus mahdollistaa parvekkeen käytön huonommallakin säällä, sillä lasitus suojaa tuulelta ja viistosateelta, joiden vaikutukset ovat ilmastonmuutoksen myötä korostuneet. Lasituksen suojaava vaikutus tekee parvekkeesta monikäyttöisemmän ja parantaa sen käyttöastetta, koska tällöin sään vaihtelut eivät vaikuta niin paljon parvek- keen käyttömukavuuteen.

Parvekkeen myötä julkisivun ulkopinnasta mitattava asunnon syvyys kasvaa, joka puo- lestaan voi yhdessä parvekelasituksen kanssa heikentää parvekkeen taustalla olevan huoneen päivänvalosuhdetta (RT 07-11300 2018, s. 7). Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti asunnon viihtyisyyteen etenkin syvässä asunnossa. Kuitenkin parveke voi lisätä myös vapautta ikkunoiden suunnitteluun ja siten parantaa asunnon viihtyisyyttä, sillä parvek- keen taustaseinälle voidaan luontevammin sijoittaa esimerkiksi suurempi lattiasta kat- toon ulottuva ikkuna. Parvekkeen ja sen taustaseinän ikkunoiden suunnitteluratkaisuilla pystytään luomaan luontevaa yhteyttä sisätilojen ja ulkotilojen välille. Parveke kerrosta- loasunnon yhteydessä olevana omana ulkotilana ja sen mahdollistamat näkymät ulos voi olla erityisen tärkeitä esimerkiksi iäkkäämmälle tai muutoin liikuntarajoitteiselle ihmi- selle, joka ei fyysisen kuntonsa vuoksi pääse poistumaan helposti asunnostaan ulos.

Silloin parveke voi olla ainoa yhteys ulos, ja siten tärkeä asumisen laatuun merkittävästi vaikuttava tekijä.

Parvekkeen muoto ja koko vaikuttavat oleellisesti parvekkeen kalustettavuuteen (RT 93- 10940 2008, s. 2). Parvekkeen tulee olla toiminnallisesti hyvin suunniteltu eli sen tulee olla käytettävyyden ja kalustettavuuden kannalta riittävän suuri syvyydeltään ja leveydel- tään sekä pohjamuodoltaan selkeä ja toisaalta se ei saa myöskään olla varjostavuuden kannalta liian syvä. Asunnon yhteyteen voidaan suunnitella myös ranskalainen parveke, mutta se ei kuitenkaan vastaa asuntokohtaisen ulkotilan toiminnallisia vaatimuksia.

Ranskalaista parveketta voidaan pitää toissijaisena parvekeratkaisuna, mutta se voi kui- tenkin olla esimerkiksi isommissa asunnoissa normaalin parvekkeen lisäksi viihtyisyyttä parantava suunnitteluratkaisu. Parvekkeen tilantarpeen arvioinnin lähtökohtana voidaan pitää oleskelua ja ruokailua sekä niihin liittyviä kalusteita, mutta tilaa täytyy myös varata kulkuväylille, oven avautumiselle ja esteettömälle mitoitukselle (RT 93-10940 2008, s.

2). Parvekkeen käyttömahdollisuudet ovat moninaiset ja käyttötarkoitukset voivat vaih- della esimerkiksi käyttäjäryhmän ja vuodenajan mukaan. Asuntokohtaisen ulkotilan kes- keisiä toimintoja ovat oleskelu, ruokailu ja lepo sekä auringonotto, leikki, vauvan nukut- taminen vaunuissa ja pienimuotoinen viljely sekä lisäksi vaatehuoltoon liittyvät toiminnot (RT 93-10940 2008, s. 2). Kaupungeissa asuu nykyään myös paikasta riippuen enem- män tai vähemmän lapsiperheitä, ja hyvin suunnitellulla parvekkeella voikin olla erityi- sesti heidän arkeaan helpottava ja asumisen laatua parantava vaikutus.

Parvekkeen tulee olla esteetön, jotta se soveltuu paremmin kaikille käyttäjäryhmille, ku- ten iäkkäämmille ihmisille, pyörätuolin käyttäjille ja lapsiperheille. Parvekkeen kaiteen suojaavan osan suunnittelussa tulee huomioida suunnitteluratkaisujen vaikutus viihtyi- syyteen, esteettisyyteen ja yksityisyyteen (RT 93-10940 2008, s. 3). Parvekkeen kaiteen tulee olla sellainen, että pyörätuolissa oleva ja esimerkiksi pituudeltaan lyhyempi henkilö pystyy saavuttamaan näkymiä ulos. Lisäksi parvekkeen kaiteen suojaavan osan osittai- nen läpinäkyvyys tai matalalla sijaitsevat aukotukset lisäävät parvekkeen taustalla ole- van tilan valoisuutta ja vähentävät pienten lasten tarvetta kiipeilyyn (RT 93-10940 2008, s. 3).

4.3 Asunnon pohjamuoto

Kerrostalorakennuksen muodonanto ja asuntojakauma toimivat pitkälti lähtökohtina sii- hen, millaisia asuntojen pohjamuodoista on mahdollista suunnitella. Asunnon pohja- muoto vaikuttaa välillisesti asunnon energiatehokkuuteen ja aurinkoenergian passiivi- seen hyödyntämismahdollisuuteen, sillä asunnon pohjamuoto ja sijoittuminen suhteessa

rakennuksen ulkoseiniin ja viereisiin asuntoihin vaikuttavat siihen, kuinka paljon asuntoa rajaavasta seinäpinta-alasta on ulkoseinäpintaa. Asunnon ulkoseinäpinta-alan suuruus ja siihen sijoittuvien ikkunoiden määrä ovat energiatehokkuuden ja aurinkoenergian pas- siivisen hyödyntämisen kannalta oleellisia tekijöitä.

Asunnon pohjamuodon välillinen vaikutus asunnon energiatehokkuuteen on tapauskoh- tainen ja voi riippua esimerkiksi siitä, sijoittuuko asunto rakennuksen keskelle, päätyyn vai kulmaan ja ulottuuko asunto läpi rakennusrungon. Nämä tekijät sekä asunnon poh- jamuoto itsessään määrittelevät sitä, kuinka paljon asunnon rajaavasta seinäpinta-alasta on ulkoseinää. Lisäksi asunnon sijoittuminen suhteessa rakennuksen ulkoseinään vai- kuttaa asunnon energiatehokkuuteen. Leveämmässä asunnossa on enemmän ulkosei- näpinta-alaa kuin kapeammassa ja tämän laajemman ulkoseinäpinnan kautta tulee enemmän lämpöhäviöitä (Kaasalainen et al. 2020, s. 6). Laajemmalle ulkoseinäpinnalle pystytään myös sijoittamaan enemmän ikkunoita, joiden kautta tulee enemmän läm- pöhäviöitä muuhun ulkoseinäpintaan verrattuna. Tällöin kuitenkin aurinkoenergian pas- siivinen hyödyntäminen voi pienentää jonkin verran lämmitys- ja valaistusenergiankulu- tusta, mutta toisaalta ikkunoiden kautta voi tulla myös lämpimämpinä vuodenaikoina lii- allista lämpöä, joka voi lisätä jäähdytysenergiankulutusta. Pienempi asuntokohtainen ul- koseinäpinta-ala yleensä siis parantaa asunnon energiatehokkuutta, mutta voi rajoittaa aurinkoenergian passiivista hyödyntämismahdollisuutta.

Suuremmat rakennukset voivat olla energiatehokkaampia, suotuisamman ulkovaipan pinta-alan ja rakennuksen pohjapinta-alan suhteen vuoksi (Moisio et al. 2018, s. 31).

Rakennuksen runkosyvyyden kasvaessa asuntokohtainen ulkoseinäpinta-ala yleensä pienenee, jolloin rakennuksen ulkovaipan lämpöhäviöt asuntoa kohden pienenevät. Kui- tenkin rakennuksen runkosyvyyden kasvaessa yleensä myös asuntojen syvyys kasvaa vaikuttaen negatiivisesti aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen.

Jotta päivänvaloa saataisiin riittävästi asuntoon, täytyy välttää rakennuksen liian syvää runkosyvyyttä, liian syviä huonetiloja sekä ikkunattomia keittiötiloja ja alkoveja (RT 103217 2020, s. 3). Rakennuksen runkosyvyyden kasvaessa voidaan menettää raken- nuksen käyttäjän kannalta tärkeitä asumisen laatutekijöitä. Suuri runkosyvyys ja sen myötä pieni asuntokohtainen ulkoseinäpinta-ala voivat johtaa valoisuuden, viihtyisyyden, käytettävyyden ja joustavuuden kannalta epäoptimaalisiin asuntoihin ja huonoihin tilarat- kaisuihin kuten ikkunattomiin alkoveihin ja keittiötiloihin. Välttämällä syvää rakennusrun- koa voidaan parantaa asuntojen joustavuutta (Saarimaa 2020). Saarimaan (2021) mu- kaan syvät ja kapeat, vain yhdestä päädystä päivänvalaistut tilat eivät ole asukkaan nä-

kökulmasta laadukkaita, sillä ne ovat yleensä hankalia kalustaa ja niissä korostuu asuk- kaan edestakainen kulku tilassa. Asuintilojen syvyys, kapeus ja pimeys liittyvät tämän päivän yksiöiden lisäksi myös suurempiin asuntoihin. (Saarimaa 2021) Syvän ja kapean asunnon pohjamuodon sekä pienen asuntokohtaisen ulkoseinäpinta-alan voidaan to- deta huonontavat yleisesti ottaen asumisen laatua asukkaan näkökulmasta.

Asuntojen aurinkoenergian passiivinen hyödyntämismahdollisuus vaihtelee rakennuk- sen sijoituksen, suuntauksen, muodon, ikkunoiden koon ja sijainnin mukaan (Motiva 2020). Asunnot tulee mahdollisuuksien mukaan suunnata siten, että kylmempinä vuo- denaikoina voidaan hyödyntää auringon lämmittävää vaikutusta (RT 103217 2020, s. 3).

Kuitenkaan kaikkien tilojen ei tarvitse hyödyntää aurinkoenergiaa samassa määrin, joten suunnitteluratkaisuja tehdessä täytyy huomioida asunnon eri tilojen sijoittuminen suh- teessa asunnon ulkoseiniin. Etelään suuntautuvat asunnot ja tilat ovat aurinkoenergian passiivisen hyödyntämisen kannalta optimaalisia (Lylykangas et al. 2015, s. 25). Aurin- koenergian passiivinen hyödyntäminen edellyttää, että eniten lämpöä vaativat tilat sijait- sevat ikkunan välittömässä läheisyydessä (Motiva 2020). Kuitenkin ikkunan läheisyys voi myös pienentää tilan lämpötilaa ulkolämpötiloista riippuen. Asunnon ikkunoiden suunnitteluratkaisuissa tulee huomioida, missä asukkaat viettävät aikaa, jotta voidaan minimoida ikkunan lähellä lämpötilaeroista mahdollisesti aiheutuva ylimääräinen lämmi- tys- ja jäähdytysenergiankulutus (Kaasalainen et al. 2020, s. 9).

Tilatehokkuuteen pyrkiminen on myös keskeistä energiatehokkuuden kannalta (Moisio et al. 2018, s. 32), sillä käytettävyydeltään huonon tai asukkaalle muuten tarpeettoman tilan lämmittämiseen kuluu energiaa. Lylykankaan et al. (2015, s. 28) mukaan asukkai- den määrän ja tilantarpeen vaihtelun vaikutus asumisväljyyteen ja siten asukaskohtai- seen energiankulutukseen voi olla merkittävä. Asukaskohtaiseen energiankulutukseen voidaan vaikuttaa asunnon muuntojoustavuudella, laajentamismahdollisuudella ja si- vuasunnon erottamismahdollisuudella (Lylykangas et al. 2015, s. 28). Asunnon jousta- minen asukkaiden elämäntilanteiden muuttuessa voi siis tuoda energiasäästöjä (RT 103170 2020, s. 13). Kuitenkin kaupunkirakentamisessa asuntojen koot pienenevät ja tehokkuustavoitteet kasvavat, mikä vaikuttaa väistämättä myös asuintilojen laatuun (Saarimaa 2021). Tilatehokkuuteen pyrkiminen voi johtaa liian pieniin asunto- ja huone- kokoihin, jotka heikentävät tilojen käytettävyyttä ja siten vaikuttavat negatiivisesti asumi- sen laatuun. Vähimmäismitoitetussa, syvässä, kapeassa ja yhteen suuntaan avautu- vassa asunnossa ei usein toteudu joustavat tilaratkaisut ja muunneltavuus. Lisäksi nä- kymät ulos ovat yksipuolisemmat ja asuntojen valoisuus, viihtyisyys sekä tuuletettavuus ovat huonommat verrattuna useampaan suuntaan avautuviin asuntoihin.

Asunnon ulkoseinäpinta-alaa ja avautumisen suuntia lisäämällä asunnon päätilat voi- daan saada aukeamaan useampaan ilmansuuntaan (Saarimaa 2020). Asunnon riittävä ulkoseinäpinta-ala sekä harkitut ikkunaratkaisut voivat edesauttaa asunnon joustavuutta ja muunneltavuutta. Ikkunoiden koon, määrän ja sijoittelun tulee olla harkittua ulkosei- nälle mahdollisesti sijoittettavien väliseinien sommittelun riittävän vapauden takaa- miseksi. (Kotilainen et al. 2015, s. 213) Asunnon joustavuutta voidaan parantaa suunnit- telemalla asunnon muoto ja mittasuhteet siten, että asunnon päivänvalo-olosuhteet ovat hyvät (Saarimaa 2020). Asunnot ja asunnon sisäiset tilat tulee olla riittävän väljästi mi- toitettuja muunneltavuuden mahdollistamiseksi ja siten myös asuntojen pitkän käyttöiän edistämiseksi. Asunnon esteettömyys tuo väljyyttä, joka voi edistää myös asunnon muunneltavuutta (Kotilainen et al. 2015, s. 23). Väestön ikääntyessä esteettömän asun- tosuunnittelun merkitys kasvaa ja iäkkäämpien ihmisten lisäksi myös esimerkiksi lapsi- perheille esteettömän suunnittelun mahdollistama väljempi tila voi olla tärkeä asumisen laatutekijä. Asunnon muunneltavuus ja esteettömyys vähentävät tarvetta vaihtaa asun- toa asumisen tarpeiden ja toiveiden muuttuessa sekä edistävät siten myös elinkaariasu- mista ja vaihtelevien elämäntilanteiden huomioimista.

4.4 Huonekorkeus

Ympäristöministeriön (2017) mukaan asuinkerrostalon kerroskorkeuden tulee olla vähin- tään 3,0 metriä ja kerrostaloasunnon asuinhuoneen huonekorkeuden täytyy olla vähin- tään 2,5 metriä. Kuitenkin asuintilan vähäisen osan huonekorkeus voi olla tätä vähim- mäiskorkeutta pienempi, mutta ei alle 2,2 metriä (Ympäristöministeriö 2017). Nämä vä- himmäisvaatimukset asettavat tietyt lähtökohdat asunnon huonekorkeuden suunnitte- luun. Asunnon huonekorkeus vaikuttaa asuntokohtaisen ulkoseinäpinta-alan määrään, ikkunoiden suunnittelumahdollisuuksiin ja asunnon tilavuuteen. Huonekorkeuden suun- nitteluratkaisuilla voidaan siis vaikuttaa asunnon energiatehokkuuteen ja aurinkoener- gian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen. Lisäksi huonekorkeuden ja tilan muiden mittasuhteiden tarkoituksenmukaisella suunnittelulla voidaan vaikuttaa oleellisesti asun- non viihtyisyyden kannalta merkittäviin tilan ominaisuuksiin kuten tilantuntuun, valoisuu- teen, kokemuksellisuuteen ja väljyyteen.

Kerroskorkeus vaikuttaa rakennuksen ulkovaipan määrään, jonka minimoiminen on energiatehokkuuden kannalta optimaalista (Moisio et al. 2018, s. 30). Kerroskorkeuden kasvattaminen johtaa asuntojen suurempiin huonekorkeuksiin ja kasvattaa asuntokoh- taista ulkoseinäpinta-alaa. Tämän suuremman ulkoseinäpinnan kautta tulee myös enemmän lämpöhäviöitä. Lisäksi tälle laajemmalle ulkoseinäpinta-alalle pystytään sijoit- tamaan myös enemmän ikkunapinta-alaa, jonka kautta tulee enemmän lämpöhäviöitä

muuhun ulkoseinäpintaan verrattuna ja lämmitysenergiankulutus kasvaa. Kerroskorkeus ja siten myös asunnon huonekorkeus vaikuttavat kuitenkin myös aukotuksesta riippuen päivänvalon ulottumiseen rakennusrunkoon (Moisio et al. 2018, s. 30). Asunnon huone- korkeudella voidaan siis säädellä myös sitä, kuinka hyvin aurinkoenergiaa voidaan hyö- dyntää passiivisesti asunnon valaisuun ja lämmitykseen.

Asunnon vähimmäiskorkeus voi johtaa viihtyisyydeltään huonompiin tiloihin riippuen tilan muista mittasuhteista. Esimerkiksi nykyään toteutettavat pienet asunnon ovat usein muodoltaan kapeita ja pitkiä, ja yhdistettynä tähän asunnon vähimmäishuonekorkeus, saatetaan päätyä viihtyisyydeltään huonoihin ja pimeisiin tiloihin. Huonekorkeutta kas- vattamalla pienistä, kapeista ja pitkistä asunnoista voitaisiin saada viihtyisämpiä, tilalli- sesti mielenkiintoisempia ja valoisampia. Elämäntapojen monimuotoistuessa ja yhteis- kunnan vaurastuessa yhä useammalla on taloudellisia mahdollisuuksia vaatia asumi- selta käytännöllisyyden lisäksi myös elämyksellisyyttä, tilallista näyttävyyttä ja erilaisia persoonallisia ratkaisuja (Tarpio 2015, s. 24). Korkeamman huonekorkeuden koetaan yleensä lisäävän tilan elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta. Lisäksi korkeampi huone- korkeus voi myös lisätä asunnon eri tilojen välisiä yhteyksiä ja tuoda uusia mahdollisuuk- sia tilan käytettävyyteen ja kalustettavuuteen. Uudiskerrostaloasuntojen huonekorkeuk- sissa on havaittavissa jonkin verran vaihtelua ja tämän vaihtelun mahdollistamia erilaisia asunnon tilaratkaisuja.

Toiminnallisesta näkökulmasta kerroskorkeuden kasvattaminen on lisäarvoltaan vähem- män merkityksellistä kuin esimerkiksi pinta-alan lisääminen. Lisäksi kerroskorkeuden ja siten myös asunnon huonekorkeuden kasvaessa lämmitettävä tilavuus lisääntyy, jolloin myös lämmitysenergiankulutus kasvaa. (Moisio et al. 2018, s. 30) Kuitenkin alaluvussa 4.3 asunnon pohjamuodon tarkastelun yhteydessä todettiin, että asuntojen joustaminen asukkaiden elämäntilanteiden muuttuessa voi tuoda energiasäästöjä. Sama pätee myös huonekorkeuden osalta, sillä jos esimerkiksi perheenlisäyksen myötä tarvittava lisätila voidaan toteuttaa parvikerroksella, voidaan välttää asukkaiden muuttaminen isompaan asuntoon esimerkiksi omakotitaloon, jolloin asukaskohtainen energiankulutus luultavasti kasvaisi merkittävästi. Parviasunnot mahdollistavat asunnon monipuolisemman käytön esimerkiksi erilaisille asuntokunnille ja myös asukkaiden erilaisissa elämäntilanteissa.

Parvikerrosta voi käyttää moniin eri käyttötarkoituksiin esimerkiksi makuuhuoneena, työ- huoneena, monikäyttöisenä oleskelutilana tai vierashuoneena. Tämä voi olla toimiva rat- kaisu esimerkiksi uusperheelle, jossa asunnon käyttäjämäärät vaihtelevat lapsen asu- essa vanhempiensa luona vuoroviikoin. Tällöin parvikerros voi toimia vuoroviikoin lapsen

huoneena ja myös muuhun käyttöön. Parvikerroksesta voi myös olla hyötyä esimerkiksi etätöiden yleistyessä ja työhuoneen tarpeen tullessa ajankohtaiseksi.

Puolivalmiit korkeamman huonekorkeuden omaavat asunnot, joihin on mahdollista to- teuttaa parvikerroksella lisätilaa ovat yksi keino edistää asukkaiden yksilöllisten tarpei- den huomioimista ja muuntojoustoa. Tällaisten asuntojen suunnittelussa sovelletaan muuntoaluelogiikkaa, jolla pyritään mahdollistamaan persoonallisten asuintilojen oma- toiminen rakentaminen. Muuntoaluelogiikan ideana on, että asunto ja sen tilakoko- naisuus muodostuu kahdessa vaiheessa. Ensin muodostetaan asunnon rajaus eli lä- hinnä lattian, katon ja ääriseinien rajaama tila ja myöhemmin toteutetaan sen sisäinen huonejako sekä varustelu tarvittavilla laitteilla ja kiintokalusteilla. Uudemmissa hank- keissa logiikkaa on sovellettu siten, että tasakorkean tilan sijaan on suunniteltu osittain tai kokonaan tavanomaista huonekorkeutta korkeampia tiloja, joissa väliseinillä tehtävän pystysuoran tilajakamisen lisäksi tilaa voidaan myös jakaa vaakasuunnassa välipohjilla.

(Tarpio 2015, s. 279–283) Tällainen asunto, joka mahdollistaa laajemmat vaikuttamis- mahdollisuudet, voisi olla hyvä ratkaisu monille, sillä kerrostaloasunto ei vastaa välttä- mättä aina sellaisenaan täydellisesti asukkaiden yksilöllisiä tarpeita ja toiveita.

5. YHTEENVETO

Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen on yleisesti ottaen haastavampaa kerrosta- loissa kuin omakotitaloissa eikä kerrostalojen aurinkoenergian passiivisen hyödyntämi- sen potentiaalia ole myöskään samassa määrin tutkittu. Useat tekijä kuten ympäristön olosuhteet vaikuttavat aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen ja kannattavuuteen. Kuitenkin huolellisella suunnittelulla aurinkoenergian passiivinen hyö- dyntäminen kerrostaloasunnossa voi olla kannattavaa energiasäästöjen ja asumisviih- tyisyyden kannalta. Asunnossa voidaan hyödyntää auringosta saatavaa lämpöä ja valoa erityisesti kylmempinä vuodenaikoina, mutta kesäaikainen liiallinen lämpö täytyy kuiten- kin estää harkituilla suunnitteluratkaisuilla, jotta voidaan saavuttaa mahdollisimman hyvä lopputulos energiatehokkuuden sekä asukkaan näkökulman huomioimisen kannalta.

Energiatehokkuuden tavoitteleminen ei välttämättä rajoita ikkunoiden suunnitteluratkai- suja, jos tehdään tarpeelliset selvitykset ja huomioidaan ne ikkunan ominaisuuksien va- linnassa. Ikkunoiden suunnitteluratkaisuilla voidaan vaikuttaa asunnon lämpöhäviöiden määrään, aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen ja asuntojen kesä- aikaiseen ylilämpenemisen riskiin. Ikkunoiden suunnitteluratkaisut vaikuttavat siten myös asunnon lämmitys-, valaistus- ja jäähdytysenergiankulutukseen. Lisäksi ikkunoi- den suunnitteluratkaisuilla voidaan vaikuttaa useaan tärkeään asumisen laatutekijään kuten asunnon viihtyisyyteen, valoisuuteen, käytettävyyteen ja muunneltavuuteen. Huo- mioimalla ikkunoiden suunnitteluratkaisuissa samanaikaisesti energiatehokkuuden sekä asumisen laadun kannalta oleellisia tekijöitä voidaan päätyä molempien näkökulmien kannalta hyvään lopputulokseen.

Lasitetulla parvekkeella voidaan hyödyntää aurinkoenergiaa passiivisesti, vähentää asunnon lämpöhäviöitä, hyödyntää lämpöhäviöt osana parvekkeelle syntyvää lämpö- vyöhykettä sekä mahdollisesti vähentää vetoa ja siten pienentää asuntojen sisälämpöti- loja ilman että lämpöviihtyvyys heikkenee. Lasitetun parvekkeen ulkoseinää peittävän pinta-alan kasvattaminen voi parantaa energiatehokkuutta ja tilavampi parveke voi myös parantaa asumisen laatua asunnon käyttäjä kannalta. Lasitus mahdollistaa parvekkeen ympärivuotisen käytön, sillä se suojaa ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneiltä tuulelta ja viistosateelta. Parvekkeen merkitys kerrostaloasunnon omana ulkotilana on merkit- tävä asumisen laadun kannalta. Asuntokohtainen ulkotila voi vaikuttaa oleellisesti asu- misen laatuun esimerkiksi silloin, kun liikkumisrajoitteiden vuoksi ei muuten pääse niin

helposti käymään ulkona. Väestön ikääntyessä hyvin suunniteltu parveke voi olla mer- kittävä asumisen laatua parantava tekijä yhä useammalle. Lasitetun parvekkeen suun- nittelua voidaan perustella energiatehokkuudella ja aurinkoenergian passiivisen hyödyn- tämisen mahdollistamisella sekä myös asukkaan näkökulman huomioimisella.

Asunnon pohjamuodon välillinen vaikutus energiatehokkuuteen ja aurinkoenergian pas- siiviseen hyödyntämiseen on tapauskohtainen, sillä se on yhteydessä muihin suunnitte- luratkaisuihin ja ympäristön olosuhteisiin. Asunnon pohjamuoto ja sijoittuminen raken- nukseen vaikuttavat asuntokohtaiseen ulkoseinäpinta-alaan ja siten myös ikkunoiden suunnittelumahdollisuuksiin. Asunnon ulkoseinäpinta-ala ja siihen sijoittuvien ikkunoiden määrä vaikuttavat lämpöhäviöiden määrään, aurinkoenergian passiiviseen hyödyntä- mismahdollisuuteen ja asuntojen kesäaikaiseen ylilämpenemisen riskiin sekä siten myös lämmitys-, valaistus- ja jäähdytysenergiankulutukseen. Lisäksi asunnon ulkoseinäpinta- ala ja siihen sijoittuvien ikkunoiden määrä sekä asunnon avautumisen suunnat ja määrä vaikuttavat viihtyisyyden kannalta oleellisiin seikkoihin kuten näkymiin, valoisuuteen, lämpötilaan ja tuuletettavuuden mahdollisuuteen. Suuri rakennuksen runkosyvyys ja pieni asuntokohtainen ulkoseinäpinta-ala voivat tehdä asunnoista energiatehokkaampia, mutta johtavat usein viihtyisyyden, joustavuuden ja muunneltavuuden kannalta huonoi- hin tilaratkaisuihin. Tilatehokkuuteen pyrkiminen on energiatehokkuuden kannalta tavoi- teltavaa, mutta voi johtaa asumisen laatua heikentäviin pieniin asunto- ja huonekokoihin, jotka eivät ole välttämättä täysin esteettömiä eivätkä myöskään edistä asuntojen muun- neltavuutta. Asunnon muuntojoustavuudella sekä laajentamis- ja pienentämismahdolli- suudella voidaan asukkaan näkökulman huomioimisen lisäksi myös joissain tapauksissa pienentää asukaskohtaista energiankulutusta.

Asunnon huonekorkeus vaikuttaa asunnon tilavuuteen, asuntokohtaiseen ulkoseinä- pinta-alaan ja ikkunoiden suunnittelumahdollisuuksiin. Edellä mainittujen seikkojen myötä asunnon huonekorkeus vaikuttaa siis lämpöhäviöiden määrään, aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen ja asunnon kesäaikaiseen ylilämpenemisen riskiin. Huonekorkeuden suunnitteluratkaisut voivat vaikuttaa siten myös lämmitys-, va- laistus- ja jäähdytysenergiankulutukseen. Rakennusten minimikerroskorkeudella voi- daan tavoitella energiatehokkuuden kannalta parasta ratkaisua, mutta tämä tuottaa yleensä kuitenkin tilallisesti ja kokemuksellisesti yksipuolisempia asuntoja. Matala huo- nekorkeus voi myös rajoittaa asunnon tilallista joustavuutta, sillä se rajaa pois asuntojen joustavuutta lisääviä suunnitteluratkaisuja kuten parvikerroksen suunnittelumahdollisuu- den. Elämäntapojen monimuotoistumisen ja yhteiskunnan vaurastumisen myötä yhä

useampi vaatii asumiselta elämyksellisyyttä, tilallista näyttävyyttä ja erilaisia persoonal- lisia ratkaisuja, joihin huonekorkeuden suunnitteluratkaisuilla voitaisiin myös vastata.

Tässä työssä käsiteltyjen aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämiseen ja energiate- hokkuuteen vaikuttavien suunnitteluratkaisujen merkitys asumisen laatuun on tapaus- kohtainen ja vaihteleva. Monet kestävään asuntosuunnitteluun liittyvät eri näkökulmat ja niiden mukaiset suunnitteluratkaisut vaikuttavat myös toisiinsa, mikä korostaa kokonais- valtaisen suunnittelun merkitystä. Työssä todettiin, että suunnitteluratkaisut, joilla voi- daan parantaa asuntojen energiatehokkuutta eivät vastaa välttämättä asumisen laadun kannalta parasta mahdollista lopputulosta. Kuitenkin harkituilla suunnitteluratkaisuilla voidaan huomioida samalla energiatehokkuuden sekä asumisen laadun kannalta oleel- lisia tekijöitä, mutta tämä edellyttää kuitenkin tietoisuutta eri suunnitteluratkaisujen vai- kutuksista.

Kestävään asuntosuunnitteluun pyrkiminen on tasapainottelua eri näkökulmien välillä ja niiden yhteensovittamista. Suunnitteluratkaisuille täytyy pyrkiä löytämään perusteluja huomioimalla useampia näkökulmia ja niiden yhteyttä toisiinsa, jotta on mahdollista saa- vuttaa mahdollisimman kestäviä ratkaisuja. Energiatehokkuuden huomioiminen asunto- suunnittelun ratkaisuissa ei ole kuitenkaan merkityksellistä laajemmin tarkasteltuna, jos asunnot eivät pysty vastaamaan asumisen tarpeisiin ja toiveisiin nyt ja tulevaisuudessa.

Asukkaan näkökulman huomioiminen edistää myös asuntojen pitkää käyttöikää, jonka tavoitteleminen on tärkeää asuntosuunnittelussa. Asuntojen suunnitteluratkaisuissa tu- lee siis ensisijaisesti painottaa asukkaan näkökulmaa. Arkkitehdilla on merkittävä rooli asukkaan näkökulman huomioimisessa ja siten hyvän asumisen laadun edellytyksien takaamisessa.

LÄHTEET

Bäckgren, N., 2021. Arkkitehtuurin ammattilaiset huolestuivat siitä, millaisiksi Helsingin asuntoja nyt rakennetaan – Nämä asiat jokaisen asunnonetsijän tulisi ymmärtää.

Helsingin Sanomat. [verkkosivu] Saatavissa: https://www.hs.fi/kaupunki/art- 2000007889481.html [viitattu 26.4.2021].

Hilliaho, K., 2010. Parvekelasituksen energiataloudelliset vaikutukset.Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere. Saatavissa:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/123456789/6765/hilliaho.pdf?sequence=4&isAllow ed=y [viitattu 30.3.2021].

Hilliaho, K., 2017. Energy Saving Potential and Interior Temperatures of Glazed Spaces: Evaluation through Measurements and Simulations.Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere. Saatavissa:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/114510/hilliaho_1480.pdf?sequence=1&isAl lowed=y [viitattu 4.3.2021].

Hilliaho, K., 2018. Uusi laskentatapa ohjaa energiatehokkuuden optimointiin lasitetuilla parvekkeilla. Saatavissa: https://www.ril.fi/fi/rakennustekniikka/uusi-laskentatapa-ohjaa- energiatehokkuuden-optimointiin-lasitetuilla-parvekkeilla.html [viitattu 4.3.2021].

Kaasalainen, T., Mäkinen, A., Lehtinen, T., Moisio, M., Vinha, J., 2020. Architectural window design and energy efficiency: Impacts on heating, cooling and lighting needs in Finnish climates. Tampereen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Tampere. Saatavissa:

https://www-sciencedirect-

com.libproxy.tuni.fi/science/article/pii/S2352710219303870?via%3Dihub [viitattu 23.3.2021].

Kollanius, V., 2021. Helteen ja asuntojen ylilämpenemisen terveyshaitat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.sisailmayhdistys.fi/Tapahtumat/Webinaarit/Asuntojen-ylilampeneminen- muuttuvassa-ilmastossa-23.4.2021 [viitattu 28.4.2021].

Kotilainen, S., Hedman, M., Heikkinen, J., 2015. Joustavat asuinympäristöt: 10 visiota aikaa kestävään kaupunkiasumiseen. Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Tampere. Saatavissa:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/116617/joustavat_asuinymparistot.pdf?sequ ence=1&isAllowed=y [viitattu 23.4.2021].

LVI 10-10527 2013. Kesäajan huonelämpötilan vaatimuksenmukaisuuden osoittaminen. Rakennustietosäätiö. Helsinki.

Lylykangas, K., Andersson, A., Kiuru, J., Nieminen, J., Päätalo, J., 2015.

Rakenteellinen energiatehokkuus -opas. Ympäristöministeriö. Helsinki. Saatavissa:

https://www.rakennusteollisuus.fi/globalassets/oppaat-ohjeet/ret_opas_20150917.pdf [viitattu 25.3.2021].

Lylykangas, K., 2014. Aktiivisen ja passiivisen aurinkoenergian huomioon ottaminen asemakaavoitus- ja rakennussuunnitteluvaiheessa Oulun kaupungin alueella.

https://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=7bc05130-0e55-48fa-8198- d0f97a11c5c8&groupId=139863 [viitattu 28.4.2021].

Lylykangas, K., 2014. Passiivinen aurinkoenergian hyödyntäminen Oulussa.

Suunnitteluohje 2014.Oulu. Saatavissa:

https://www.ouka.fi/documents/486338/95071c2e-dcb5-45da-89d5-8b1a4216c6f1 [viitattu 28.4.2021].

Moisio, M., Kaasalainen, T., Lehtinen, T., Hedman, M., 2018. Energiatehokkaan arkkitehtisuunnittelun ohjekortisto. Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laboratorio. Tampere. Saatavissa: https://research.tuni.fi/uploads/2019/01/79696688- energiatehokkaan_arkkitehtisuunnittelun_ohjekortisto.pdf [viitattu 12.3.2021].

Motiva 2019. Ikkunoiden energiatehokkuus. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/rakentaminen/ikkunoiden_energialuokitus/ikkun oiden_energiatehokkuus [viitattu 25.3.2021].

Motiva 2020. Aurinkolämmön passiivinen hyödyntäminen. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.motiva.fi/ratkaisut/uusiutuva_energia/aurinkolampo/aurinkolammon_passii vinen_hyodyntaminen [viitattu 20.2.2021].

Oulun rakennusvalvonta. Energiatehokkuus. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.ouka.fi/oulu/rakennusvalvonta/energiatehokkuus [viitattu 1.5.2021].

Rakennusteollisuus RT. Kestävä rakentaminen on vastuullista rakentamista.

Rakennusteollisuus RT ry. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.rakennusteollisuus.fi/Tietoa-alasta/Ilmasto-ymparisto-ja-energia/Kestava- rakentaminen/ [viitattu 31.1.2021].

RT 07-10912 2008. Päivänvalon hallinta sisätiloissa. Rakennustietosäätiö. Helsinki.

RT 07-11300 2018. Aurinkosuojaus. Rakennustietosäätiö. Helsinki.

RT 103170 2020. Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä. Rakennustietosäätiö. Helsinki.

RT 103217 2020. Ilmastotietoinen suunnittelu. Rakennussuunnittelu.

Rakennustietosäätiö. Helsinki.

RT 93-10940 2008. Asuntosuunnittelu. Ulko-oleskelu. Rakennustietosäätiö. Helsinki.

Saarimaa, S., 2020. Hyvät luonnonvalo-ominaisuudet edellytys asuntojen joustavuudelle. Arkkitehtiuutiset. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.safa.fi/arkkitehtiuutiset/hyvat-luonnonvalo-ominaisuudet-edellytys- asuntojen-joustavuudelle/ [viitattu 16.4.2021].

Saarimaa, S., 2021. Enemmän luonnonvaloa, vähemmän pimeitä käytäviä.

Arkkitehtiuutiset. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.safa.fi/arkkitehtiuutiset/enemman-luonnonvaloa-vahemman-pimeita- kaytavia/ [viitattu 16.4.2021].

Salonen, H., 2019.Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset sisäympäristöön – lisää

tutkimustietoa ja tutkimusrahoitusta tarvitaan. Sisäilmauutiset. [verkkosivu] Saatavissa:

https://www.sisailmauutiset.fi/blogit/ilmastonmuutos-ja-sen-vaikutukset- sisaymparistoon-lisaa-tutkimustietoa-ja-tutkimusrahoitusta-tarvitaan/ [viitattu 17.4.2021].

Talja, J., 2019. Ilmastokriisin ratkaisu vaatii energiatehokkaita rakennuksia. WWF-lehti.

[verkkosivu] Saatavissa: https://wwf.fi/wwf-lehti/wwf-lehti-3-2019/ilmastokriisin-ratkaisu- vaatii-energiatehokkaita-rakennuksia/ [viitattu 22.4.2021].

Tarpio, J., 2015. Joustavan asunnon tilalliset logiikat. Erilaisiin käyttöihin

mukautumiskykyisen asunnon tilallisista lähtökohdista ja suunnitteluperiaatteista.

Tampereen teknillinen yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Tampere. Saatavissa:

https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/115316/Jyrki_Tarpio_Joustavan_asunnon_ti lalliset_logiikat.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 15.3.2021].

Vikberg, H., Lylykangas, K., De Luca, F., 2019. Päivänvalo-olosuhteiden arviointi- ja ohjausmenetelmät.Saatavissa: https://www.ym.fi/download/noname/%7B9C1BB3E7- 4C48-48CA-812A-7EA9A716248B%7D/156355 [viitattu 29.4.2021].

Ympäristöministeriö 2016.Tiekartta rakennusmateriaalien hiilijalanjäljen vähentämiseksi valmisteilla. [verkkosivu] Saatavissa: https://www.ymparisto.fi/fi-

FI/Rakentaminen/Tiekartta_rakennusmateriaalien_hiilijala(40813) [viitattu 9.4.2021].

Ympäristöministeriö 2017. Ympäristöministeriön asetus asuin-, majoitus- ja työtiloista.

[verkkosivu] Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20171008 [viitattu 27.3.2021].