Asunnon pohjamuoto

Kerrostalorakennuksen muodonanto ja asuntojakauma toimivat pitkälti lähtökohtina sii-hen, millaisia asuntojen pohjamuodoista on mahdollista suunnitella. Asunnon pohja-muoto vaikuttaa välillisesti asunnon energiatehokkuuteen ja aurinkoenergian passiivi-seen hyödyntämismahdollisuuteen, sillä asunnon pohjamuoto ja sijoittuminen suhteessa

rakennuksen ulkoseiniin ja viereisiin asuntoihin vaikuttavat siihen, kuinka paljon asuntoa rajaavasta seinäpinta-alasta on ulkoseinäpintaa. Asunnon ulkoseinäpinta-alan suuruus ja siihen sijoittuvien ikkunoiden määrä ovat energiatehokkuuden ja aurinkoenergian pas-siivisen hyödyntämisen kannalta oleellisia tekijöitä.

Asunnon pohjamuodon välillinen vaikutus asunnon energiatehokkuuteen on tapauskoh-tainen ja voi riippua esimerkiksi siitä, sijoittuuko asunto rakennuksen keskelle, päätyyn vai kulmaan ja ulottuuko asunto läpi rakennusrungon. Nämä tekijät sekä asunnon poh-jamuoto itsessään määrittelevät sitä, kuinka paljon asunnon rajaavasta seinäpinta-alasta on ulkoseinää. Lisäksi asunnon sijoittuminen suhteessa rakennuksen ulkoseinään vai-kuttaa asunnon energiatehokkuuteen. Leveämmässä asunnossa on enemmän ulkosei-näpinta-alaa kuin kapeammassa ja tämän laajemman ulkoseinäpinnan kautta tulee enemmän lämpöhäviöitä (Kaasalainen et al. 2020, s. 6). Laajemmalle ulkoseinäpinnalle pystytään myös sijoittamaan enemmän ikkunoita, joiden kautta tulee enemmän läm-pöhäviöitä muuhun ulkoseinäpintaan verrattuna. Tällöin kuitenkin aurinkoenergian pas-siivinen hyödyntäminen voi pienentää jonkin verran lämmitys- ja valaistusenergiankulu-tusta, mutta toisaalta ikkunoiden kautta voi tulla myös lämpimämpinä vuodenaikoina lii-allista lämpöä, joka voi lisätä jäähdytysenergiankulutusta. Pienempi asuntokohtainen ul-koseinäpinta-ala yleensä siis parantaa asunnon energiatehokkuutta, mutta voi rajoittaa aurinkoenergian passiivista hyödyntämismahdollisuutta.

Suuremmat rakennukset voivat olla energiatehokkaampia, suotuisamman ulkovaipan pinta-alan ja rakennuksen pohjapinta-alan suhteen vuoksi (Moisio et al. 2018, s. 31).

Rakennuksen runkosyvyyden kasvaessa asuntokohtainen ulkoseinäpinta-ala yleensä pienenee, jolloin rakennuksen ulkovaipan lämpöhäviöt asuntoa kohden pienenevät. Kui-tenkin rakennuksen runkosyvyyden kasvaessa yleensä myös asuntojen syvyys kasvaa vaikuttaen negatiivisesti aurinkoenergian passiiviseen hyödyntämismahdollisuuteen.

Jotta päivänvaloa saataisiin riittävästi asuntoon, täytyy välttää rakennuksen liian syvää runkosyvyyttä, liian syviä huonetiloja sekä ikkunattomia keittiötiloja ja alkoveja (RT 103217 2020, s. 3). Rakennuksen runkosyvyyden kasvaessa voidaan menettää raken-nuksen käyttäjän kannalta tärkeitä asumisen laatutekijöitä. Suuri runkosyvyys ja sen myötä pieni asuntokohtainen ulkoseinäpinta-ala voivat johtaa valoisuuden, viihtyisyyden, käytettävyyden ja joustavuuden kannalta epäoptimaalisiin asuntoihin ja huonoihin tilarat-kaisuihin kuten ikkunattomiin alkoveihin ja keittiötiloihin. Välttämällä syvää rakennusrun-koa voidaan parantaa asuntojen joustavuutta (Saarimaa 2020). Saarimaan (2021) mu-kaan syvät ja kapeat, vain yhdestä päädystä päivänvalaistut tilat eivät ole asukmu-kaan

nä-kökulmasta laadukkaita, sillä ne ovat yleensä hankalia kalustaa ja niissä korostuu asuk-kaan edestakainen kulku tilassa. Asuintilojen syvyys, kapeus ja pimeys liittyvät tämän päivän yksiöiden lisäksi myös suurempiin asuntoihin. (Saarimaa 2021) Syvän ja kapean asunnon pohjamuodon sekä pienen asuntokohtaisen ulkoseinäpinta-alan voidaan to-deta huonontavat yleisesti ottaen asumisen laatua asukkaan näkökulmasta.

Asuntojen aurinkoenergian passiivinen hyödyntämismahdollisuus vaihtelee rakennuk-sen sijoitukrakennuk-sen, suuntaukrakennuk-sen, muodon, ikkunoiden koon ja sijainnin mukaan (Motiva 2020). Asunnot tulee mahdollisuuksien mukaan suunnata siten, että kylmempinä vuo-denaikoina voidaan hyödyntää auringon lämmittävää vaikutusta (RT 103217 2020, s. 3).

Kuitenkaan kaikkien tilojen ei tarvitse hyödyntää aurinkoenergiaa samassa määrin, joten suunnitteluratkaisuja tehdessä täytyy huomioida asunnon eri tilojen sijoittuminen suh-teessa asunnon ulkoseiniin. Etelään suuntautuvat asunnot ja tilat ovat aurinkoenergian passiivisen hyödyntämisen kannalta optimaalisia (Lylykangas et al. 2015, s. 25). Aurin-koenergian passiivinen hyödyntäminen edellyttää, että eniten lämpöä vaativat tilat sijait-sevat ikkunan välittömässä läheisyydessä (Motiva 2020). Kuitenkin ikkunan läheisyys voi myös pienentää tilan lämpötilaa ulkolämpötiloista riippuen. Asunnon ikkunoiden suunnitteluratkaisuissa tulee huomioida, missä asukkaat viettävät aikaa, jotta voidaan minimoida ikkunan lähellä lämpötilaeroista mahdollisesti aiheutuva ylimääräinen lämmi-tys- ja jäähdytysenergiankulutus (Kaasalainen et al. 2020, s. 9).

Tilatehokkuuteen pyrkiminen on myös keskeistä energiatehokkuuden kannalta (Moisio et al. 2018, s. 32), sillä käytettävyydeltään huonon tai asukkaalle muuten tarpeettoman tilan lämmittämiseen kuluu energiaa. Lylykankaan et al. (2015, s. 28) mukaan asukkai-den määrän ja tilantarpeen vaihtelun vaikutus asumisväljyyteen ja siten asukaskohtai-seen energiankulutukasukaskohtai-seen voi olla merkittävä. Asukaskohtaiasukaskohtai-seen energiankulutukasukaskohtai-seen voidaan vaikuttaa asunnon muuntojoustavuudella, laajentamismahdollisuudella ja si-vuasunnon erottamismahdollisuudella (Lylykangas et al. 2015, s. 28). Asunnon jousta-minen asukkaiden elämäntilanteiden muuttuessa voi siis tuoda energiasäästöjä (RT 103170 2020, s. 13). Kuitenkin kaupunkirakentamisessa asuntojen koot pienenevät ja tehokkuustavoitteet kasvavat, mikä vaikuttaa väistämättä myös asuintilojen laatuun (Saarimaa 2021). Tilatehokkuuteen pyrkiminen voi johtaa liian pieniin asunto- ja huone-kokoihin, jotka heikentävät tilojen käytettävyyttä ja siten vaikuttavat negatiivisesti asumi-sen laatuun. Vähimmäismitoitetussa, syvässä, kapeassa ja yhteen suuntaan avautu-vassa asunnossa ei usein toteudu joustavat tilaratkaisut ja muunneltavuus. Lisäksi nä-kymät ulos ovat yksipuolisemmat ja asuntojen valoisuus, viihtyisyys sekä tuuletettavuus ovat huonommat verrattuna useampaan suuntaan avautuviin asuntoihin.

Asunnon ulkoseinäpinta-alaa ja avautumisen suuntia lisäämällä asunnon päätilat voi-daan saada aukeamaan useampaan ilmansuuntaan (Saarimaa 2020). Asunnon riittävä ulkoseinäpinta-ala sekä harkitut ikkunaratkaisut voivat edesauttaa asunnon joustavuutta ja muunneltavuutta. Ikkunoiden koon, määrän ja sijoittelun tulee olla harkittua ulkosei-nälle mahdollisesti sijoittettavien väliseinien sommittelun riittävän vapauden takaa-miseksi. (Kotilainen et al. 2015, s. 213) Asunnon joustavuutta voidaan parantaa suunnit-telemalla asunnon muoto ja mittasuhteet siten, että asunnon päivänvalo-olosuhteet ovat hyvät (Saarimaa 2020). Asunnot ja asunnon sisäiset tilat tulee olla riittävän väljästi mi-toitettuja muunneltavuuden mahdollistamiseksi ja siten myös asuntojen pitkän käyttöiän edistämiseksi. Asunnon esteettömyys tuo väljyyttä, joka voi edistää myös asunnon muunneltavuutta (Kotilainen et al. 2015, s. 23). Väestön ikääntyessä esteettömän asun-tosuunnittelun merkitys kasvaa ja iäkkäämpien ihmisten lisäksi myös esimerkiksi lapsi-perheille esteettömän suunnittelun mahdollistama väljempi tila voi olla tärkeä asumisen laatutekijä. Asunnon muunneltavuus ja esteettömyys vähentävät tarvetta vaihtaa asun-toa asumisen tarpeiden ja toiveiden muuttuessa sekä edistävät siten myös elinkaariasu-mista ja vaihtelevien elämäntilanteiden huomioielinkaariasu-mista.