Diakonia-ammattikorkeakoulu
Marika Karhumaa Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan YAMK-tutkinto Sosionomi YAMK Opinnäytetyö, 2021
ARVIOINTIVÄLINEEN RAKENTAMINEN YH- TEISKEHITTÄMISEN AVULLA
Arviointimittaristo pohjoissuomalaiselle järjestötoimijalle
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Marika Karhumaa
Arviointivälineen rakentaminen yhteiskehittämisen avulla, arviointimittaristo poh- joissuomalaiselle järjestötoimijalle
65 s, 4 liitettä Joulukuu 2021
Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan tutkinto Sosionomi YAMK
Osallisuuden edistäminen ja sosiaalinen kuntoutus
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää arviointiväline oman toiminnan ar- viointiin Rovaniemen Neuvokkaalle, joka toimii keskeisenä järjestötoimijana Poh- jois-Suomessa. Järjestötoimijat haluavat osoittaa oman toimintansa merkityksel- lisyyttä, läpinäkyvyyttä ja onnistumista jäsenilleen sekä lisäksi muille sidosryh- mille, kuten rahoittajina toimiville kunnille, kaupungeille ja valtiolle. Tarve toimin- nan merkityksen ja vaikutuksen kuvaamiseen on ajankohtainen asia. Opinnäyte- työssä laadittu arviointiväline tekee näkyväksi järjestön toimintaa.
Opinnäytetyö toteutui kehittämishankkeena, jossa hyödynnettiin yhteiskehittämi- sen mallia. Arviointivälineen kehittämisessä oli mukana järjestötoimijoita ja toi- mintaan osallistuvia henkilöitä eri statuksilla. Arviointivälineen kehittämisessä hyödynnettiin apuna yhteiskehittämisen mallia sekä kokemusasiantuntijuutta.
Yhteiskehittäminen toteutettiin fokusryhmäkeskusteluna.
Kehittämishankkeen keskeisenä päämääränä oli tehdä kaksi erillistä kyselyloma- ketta. Arviointivälineeksi muodostui ensiversiot kahdesta kyselylomakkeesta, joilla voidaan tehdä toimeksiantajan toimintaa läpinäkyväksi. Arviointivälineen avulla saadaan selville oman toiminnan onnistumista osallistujien näkökulmasta jakson aloitus- ja päättymisvaiheessa. Kyselylomakkeet on kehitetty ihmisten ko- kemuksen mittaamiseen, tyytyväisyyden selvittämiseen sekä järjestötoiminnan erityisyyden selvittämiseen. Kyselylomakkeista saatavien vastausten avulla toi- meksiantaja Rovaniemen Neuvokas voi kehittää omaa toimintaansa. Opinnäyte- työssä avaan Rovaniemen Neuvokkaan toimintaympäristöä ja kuvaan arviointi- välineen kehittämisen etenemistä.
Asiasanat: arviointiväline, yhteiskehittäminen, fokusryhmäkeskustelu
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Marika Karhumaa
Construction of a self-assessment tool using co-development – An evaluation measurement system for a North-Finnish organisational actor
65 p and 4 appendices December 2021
Diaconia University of Applied Sciences
Master's Degree Programme in the Promotion of Social Inclusion and Social Re- habilitation
The main goal of the thesis was to develop an evaluation tool for Rovaniemi Neu- vokas, which is the key organisational player in Norther Finland. The purpose of the self-evaluation tool was to clarify and recognise the own processes of Neu- vokas.
This helps organisational operators to demonstrate the relevance, transparency and success of their own activities to their members, as well as stakeholders, such as municipalities, cities and the state. There is a need to assess the impact and relevance of the actions. The self-assessment tool developed in the thesis makes organisation activities visible to everyone.
The thesis was a development project utilizing a model of co-development. In the development of the assessment tool organisational players and those involved in the activities in various roles were involved. In the development of the tool a co- development model and experience expertise was used as an aid. The co-devel- opment was carried out as a focus group discussion.
The key goal of the development project was to make two separate question- naires. The evaluation tool consisted of two questionnaires which help to make the functions of the organisation transparent. The assessment tool will help to identify the success of organisation activities from the participants' point of view at the start and end of the period. Questionnaires were developed to measure people's experiences, satisfaction and the specificity of organisational activities.
The data collected from the questionnaires enable Rovaniemen Neuvokas to de- velop its own activities. In the thesis, the author elaborates the organisationial environment and describes the progress of the assessment tool development.
Keywords: evaluation tool, co-development, focus group discussion
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 4
2 KOLMANNEN SEKTORIN LUONNE JA PAIKALLISUUS ... 6
2.1 Kolmannen sektorin toiminta... 6
2.2 Kolmas sektori hyvinvointialueen kumppanina ... 9
2.3 Arviointivälineiden merkitys ... 10
2.4 Rovaniemen Neuvokas kolmannen sektorin toimijana ja tuen antajana ... 12
3 KEHITTÄMISEN TAVOITE JA METODISET RATKAISUT ... 17
3.1 Kehittämisen tavoite ... 17
3.2 Paikallisen arviointivälineen tarve ... 19
3.3 Yhteiskehittäminen fokusryhmätyöskentelynä ... 21
3.4 Kehittämisen apuna kokemusasiantuntijat ... 26
3.5 Kyselylomakkeiden kehittämisen metodisia alkukohtia ... 28
4 KEHITTÄMISEN ETENEMINEN JA TULOKSET ... 30
4.1 Osallistavan kehittämisen eteneminen Rovaniemen Neuvokkaassa ... 30
4.2 Tavoitteen määrittely ja suunnitteluvaiheen eteneminen ... 31
4.3 Toteutusvaiheen eteneminen ja päättäminen ... 32
4.4 Lopputuotoksena ensiversiot kyselylomakkeista ... 34
5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA ... 39
5.1 Kehittämisen tavoitteet, niiden saavuttaminen ja haasteet ... 39
5.2 Kehittämisen tulokset ja arviointivälineen käyttöönotto ... 42
5.3 Kehittämisen eettisyys ja uskottavuus ... 43
5.4 Pohdinta ... 46
LÄHTEET ... 49
LIITE 1. Esittelykirje ... 56
LIITE 2. Alustava lomake/fokusryhmäkeskustelun runko ... 57
LIITE 3. Aloitusvaiheen kyselylomake ... 59
LIITE 4. Päättymisvaiheen kyselylomake ... 62
1 JOHDANTO
Suomi on järjestöjen luvattu maa. Järjestöt ovat sosiaalisia ja inhimillisiä paikkoja, jotka edistävät yksilön hyvinvointia ja terveyttä. Järjestöillä on ihmisen hyvinvoin- tiin merkittävä vaikutus. Järjestöt ovat lähellä ihmistä tapahtuvaa toimintaa, jossa tuetaan ihmisten hyvinvointia tarjoamalla esimerkiksi sosiaalisia verkostoja.
(THL, 2019; Lapin järjestöstrategia, i.a.) Hyvinvointiyhteiskunta perustuu useiden eri toimijoiden vastuisiin ja heidän keskinäiseen yhteistyöhönsä. Julkisen ja kol- mannen sektorin välillä vallitsee hyvä kumppanuus, mutta hyvinvointipalveluiden järjestämisen päävastuu on julkisella sektorilla. (THL, 2019.)
Järjestö- ja vapaaehtoistoiminta ovat julkisia palveluita täydentävää toimintaa, joka toimii ihmiseltä ihmiselle periaatteella (Sote-uudistus, i.a.). Vapaaehtoistyön- keskusten perustehtävä on lisätä kansalaisten osallisuutta ja hyvinvointia edistä- mällä yhteistyötä, vahvistamalla järjestöjen toimintaedellytyksiä ja tukemalla va- paaehtoistoimintaa. (Järjestökeskus, i.a.) Järjestöjen toiminnat ovat helposti yk- silön saavutettavissa ja ovat ehkä vähemmän byrokraattisia kuin julkisen sektorin palvelut. Kolmannen sektorin toiminnoissa nähdään palveluohjaus laajasti ja siellä huomioidaan moniammatillisten verkostojen merkitys. Yksilö nähdään oman elämänsä asiantuntijana, päättäjänä, vaikuttajana ja aktiivisena toimijana.
(Marika Ahola, järjestöneuvoja & Suvimaria Saarenpää, toiminnanjohtaja, haas- tattelu, 8.10.2020.)
Järjestöjen merkitys yhteiskunnallisesti on myös taloudellinen. Järjestöt tukevat ihmistä erilaisissa elämän tilanteissa. Järjestö- ja vapaaehtoistoiminnalla on so- siaalista pääomaa ja hyvinvointia lisäävä vaikutus. Toiminnalla pystytään tuotta- maan säästöjä hyvinvointiyhteiskuntamme sosiaali- ja terveyspalveluihin esimer- kiksi sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäisyssä ja vähentämisessä. (Möt- tönen & Niemelä, 2005, s. 67–68.) Kuntien näkökulmasta järjestötoiminta näh- dään palvelujärjestelmää täydentävänä toimintana. Järjestöt näkevät asian siten, että toiminta on heidän itsensä ohjaama ja omista tavoitteista syntyvä, eikä sen ajatella olevan palvelujärjestelmän täydentämistä. (Karttunen, Kettunen ja Piirai- nen, 2013, s. 36.)
Järjestöt haluavat tuoda merkittävyyttään ja vaikuttavuuttaan läpinäkyväksi eri si- dosryhmille ja toiminnan rahoittajille. Järjestöjen toiminnan mittaaminen on haas- tavaa olemassa olevilla julkisen sektorin standardoiduilla mittaristoilla, eikä jär- jestötyön mittaamiseen ole kehitetty omaa mittaristoa. Tarvitaan paikallinen mit- taristo, jolla pystytään tuomaan esille oman toiminnan vaikuttavuutta, läpinäky- vyyttä sekä tavoitteellisuutta esimerkiksi rahoittajille ja kuntapäättäjille. Tarve ar- viointivälineen kehittämiselle oli ajankohtainen. Omalla mittaristolla saadaan myös kohdennettua tietoa esimerkiksi siitä, miten toimijan kanssa on päästy hä- nelle asetettuihin tavoitteisiin. Toimeksiantaja voi käyttää mittariston tuloksia oman toimintansa kehittämiseen siten, että toiminnat palvelevat tehokkaasti toi- mijoiden tarpeita.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää oma paikallinen arviointiväline yh- delle keskeiselle järjestötoimijalle Rovaniemen Neuvokkaalle pohjoissuomessa.
Arviointivälineen avulla toimeksiantaja voi perustella oman toimintansa merkityk- sellisyyttä, erityisyyttä ja onnistumista sidosryhmilleen. Kehitettävällä mittaristolla on mahdollista mitata myös oman toiminnan vaikuttavuutta ja selvittää mahdolli- sia kehittämisehdotuksia toimintaansa liittyen.
2 KOLMANNEN SEKTORIN LUONNE JA PAIKALLISUUS
2.1 Kolmannen sektorin toiminta
Kolmannen sektorin määritelmäksi voidaan sanoa, että se on voittoa tavoittele- maton järjestötoiminta, yleishyödyllinen yhteisö, joka sijoitetaan julkisen ja yksi- tyisen sektorin väliin (Willberg, 2015, s. 8). Järjestöillä on tärkeä paikka yhteis- kunnan toimintajärjestelmässä, sen historia ulottuu Suomessa jo 1800-luvun lop- pupuolelle. Tuolloin syntyneet kristilliset ja sosiaaliset liikkeet ovat olleet sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäjiä ja ensimmäisiä palvelun tarjoajia. (Möttönen &
Niemelä, 2005, s. 13–14.)
Suomessa 1,3 miljoonaa ihmistä kuuluu sosiaali- ja terveysalan järjestöihin, noin 750 000 ihmistä toimii vapaaehtoisena tai vertaistukijana. Järjestöt työllistävät noin 50 000 ihmistä. Braxin (2018, s. 15) mukaan järjestöt toimivat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä ja yleishyödyllisinä kansalaisjärjestöinä. Osa järjestöistä tuottaa myös sosiaali- ja terveyspalveluita. Sote- ja maakuntauudistus muuttaa järjestöjen toimintaympäristöä ja lisää mahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä paikallistasolla ja hyvinvointialueella. Muutokset vaikuttavat laa- jemmin myös valtakunnallisesti. Järjestöjen tekemällä työllä voidaan helpottaa sekä vähentää kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta sekä kuluja. (Brax, 2018, s. 16.)
Kolmannen sektorin toiminta perustuu ihmisen kohtaamiseen ja on luonteeltaan yhteisöllistä. Lisäksi se on moninaisuuden tunnistamista ja hyväksymistä sekä erityisesti erilaisuuden näkemistä voimavaroina. Ihmiset osallistuvat yhteisölli- seen toimintaan erilaisilla taustoilla, orientaatioilla ja odotuksilla. Yksilöiden erilai- suus on rikkaus, jota järjestöjen kannattaa hyödyntää toimintansa kehittämisessä ja toteuttamisessa. (Nyman, 2015, s. 17–18.) Lähtökohtana on saada ihminen tuntemaan oma merkityksellisyytensä, tuntea kuuluvansa johonkin ja saamaan sisältöä omaan arkeensa. Tavoitteena on saada kaikille yhtäläiset mahdollisuu-
det vahvistaa omaa toimintakykyään ja osallisuuttaan liittyen, jokapäiväisiin elä- män perusteihin sekä torjua syrjäytymistä. Tavoitteina on yksilön integroituminen yhteiskuntaan.
Häyrisen (2015, s. 38) mukaan vetovoimaisessa järjestötoiminnassa järjestön on tavoitettava ihmiset, jotka tarvitsevat heidän toimintaansa (Kuvio 1). Järjestöjen tulee selvittää kohderyhmään kuuluvien tarpeet ja elämäntilanteet, tuottaa heille oikeanlaista sisältöä, oikealla tavalla, oikeassa ajassa ja paikassa. Järjestöjen on myös tavoitettava nämä ihmiset monipuolisella viestinnällä ja olemassa olevien verkostojen avulla. Vetovoimaisessa järjestötoiminnassa järjestö on tietoinen toi- mintaympäristöstään samalla pystyen ennakoimaan mahdolliset muutokset. Jär- jestöt asettavat itselleen strategisia tavoitteita ja suunnittelevat toimintaansa koh- deryhmän tarpeisiin. Kohderyhmällä tarkoitetaan niitä, joilla on järjestön toimin- nan tarkoitukseen liittyviä tarpeita, kirjoittaa Häyrinen (2015, s. 38–39.) Toimintaa on myös hyvä kehittää ja arvioida, jotta se säilyy vetovoimaisena.
Kuvio 1. Vetovoimainen järjestötoiminta. (Häyrinen, 2015, s. 40.)
Suomalaisessa yhteiskunnassa hyvinvointipalvelujen tuottamisen tavat olivat murroksessa jo 15 vuotta sitten. Julkisen hallinnon toimet eivät ole riittäviä, vaan tarvitaan monitahoista verkostomaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä (Möttönen
& Niemelä, 2005, s. 206). Kunnat ovat ulkoistaneen palveluitaan ja toimintojaan muualle palvelujärjestelmään. Julkinen sektori pysyy kuitenkin palveluiden järjes- täjinä ja koordinaattoreina. (Heikkala, 2015, s. 29.) Kolmannen sektorin panostus hyvinvointia edistäviin toimintoihin tulee tässä tilanteessa tärkeäksi ja lisäänty- mään. Yhdistysten ja järjestöjen merkityksellisen toiminnan ja hyvinvointipalve- luiden kysyntä lisääntyy. Tästä syystä järjestöjen tulisi olla mukana paikallisesti ja valtakunnallisesti rakenneuudistuksia suunniteltaessa. (Möttönen & Niemelä,
2005, s. 206.) Järjestötoiminta muodostuu eri verkostojen ja sektoreiden yhtei- sestä työstä, jossa yhdistyy ammattilaisten, vapaaehtoisten ja kokemusasiantun- tijoiden osaaminen (Kittilä, 2015, s. 91).
Karttunen ym. (2013, s. 6) toteavat, että järjestö-kuntayhteistyö täydentää palve- lujärjestelmäämme vahvistamalla hyvinvoinnin edellytyksiä sekä tarjoamalla tie- dollista apua ja vapaaehtoisapua. Järjestöillä on merkittävä rooli toimia osallistu- mis- ja vaikuttamiskanavina. Kuntien rooli paikallisessa hyvinvointipolitiikassa on luoda edellytykset ja olosuhteet sekä uudenlaiset vuorovaikutussuhteet ja ongel- manratkaisutavat, jotta järjestöt voivat saavuttaa tavoitteitaan. Kolmannen sekto- rin toimijoilta voi löytyä sellaisia henkisiä ja taloudellisia voimavaroja, joilla voi- daan edistää kuntien ja järjestöjen yhteistyötä. (Möttönen & Niemelä, 2005, s.
104.)
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukentällä eri toimijoiden on vahvistettava ja tiivistettävä yhteistyötä. Kuntien ja järjestöjen välisessä yhteistyössä on tärkeää tuottaa vaivattomasti yhdessä enemmän hyvinvointivaikutusta. Laine (2015, s.
251) kirjoittaa, että yhteiskunnassa kaikkien etu on estää ihmisiä putoamasta jär- jestelmästä, nuoria tulee kannustaa opintoihin ja työhön sekä hillitä useasta yh- teiskunnallisesta rakennemuutoksesta tulevia lisääntyviä palvelutarpeita.
Yhteistyö kuntien ja järjestöjen välillä perustuu luottamukseen ja avoimeen infor- maatioon (Möttönen & Niemelä, 2005, s. 128). Molemmilla toimijoilla, niin kun- nalla kuin järjestöillä, on yhteisenä tavoitteena ihmisen hyvinvointi ja yhteinen toi- minta-alue, hyvinvoinnin tuottaminen. Kunnille palvelujen tuottaminen on lakisää- teistä, järjestöille se on jäsenten tahdosta syntynyttä toimintaa. (Karttunen ym., 2013, s. 22.)
Möttönen ja Niemelä (2005, s. 208–210) kirjoittavat, että kuntien ja järjestöjen yhteistyön ja vuorovaikutuksen kehittäminen on strateginen kysymys sekä kan- salaisyhteiskunnan ja hyvinvointipalvelujärjestelmän kehittämisen näkökulmasta.
Tähän kehittämiseen tarvitaan molemmilta uudenlaisia toimintatapoja sekä muu- toksia, joita tehdään yhteistyössä. Näillä muutoksilla voidaan vahvistaa molem- pien osapuolien omia sekä yhteisten tehtäväalueiden hoitamista. Kuntien tulisi
nähdä järjestötoiminta hyvinvointipolitiikassa tasavertaisena toimijana, joka on yhteistyössä kuntasektorin kanssa lisäämässä paikallista sosiaalista pääomaa.
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa mainitaan sosiaali- ja terveyspal- velujen rakenneuudistuksen kohdalla, että maakunnat tuottavat pääosin julkiset palvelut ja niitä täydentävät yksityinen ja kolmas sektori. ”Järjestöjen roolia hyvin- voinnin ja terveyden edistämisessä vahvistetaan ja järjestöjen mahdollisuus tuot- taa palveluita turvataan.” (Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31, s. 154.)
2.2 Kolmas sektori hyvinvointialueen kumppanina
Yhteiskunnassa tapahtuu lähitulevaisuudessa iso sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen muutos, jossa esimerkiksi hyvinvointipalvelujen tuottamisen tavat ja rakenteet muokataan uusiksi. Järjestöjen tarve yhteiskunnassa ei tule poistu- maan, muutoksen myötä järjestöille voi avautua uusia mahdollisuuksia, joilla he voivat uudistaa toimintakulttuuriaan. Järjestöt tuottavat merkityksellistä toimintaa, jossa ihmiset haluavat olla mukana. (Heikkala, 2015, s. 30.) Sosiaali- ja terveys- palvelut ovat murroksessa, niiden toimintaympäristö muuttuu vauhdilla. Tuleva muutos toimintaympäristössä haastaa järjestöt ja kunnat rakentamaan yhteistyön uudella tavalla. Huomioitavaa muutoksessa on kolmannen sektorin mukana ole- minen yhtenä sidosryhmänä. Järjestöt ovat mukana edistämässä ja vahvista- massa ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta. (Sote-uudistus, i.a.)
Kerman & Sauvola (2003, s. 6) ovat todenneet jo noin 20 vuotta sitten, että yh- teiskunta, joka on toimiva ja terve, antaa mahdollisuuden aidolle kansalaistoimin- nalle. Toiminta on helposti saatavilla, ihmisten lähellä ja se pystyy reagoimaan asioihin nopeasti. Valtion ja kuntien tulisi nähdä tämä rikkautena, joka lisää yleistä hyvinvointia. Järjestöillä on tärkeä rooli ihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden ja vai- kutusmahdollisuuden vahvistamisessa. Lappi nähdään vapaaehtoisen toiminnan mallimaakuntana, jossa vapaaehtoistyöllä saadaan tuettua paikallisten ihmisten hyvinvointia vahvasti (Lapin järjestöstrategia, i.a.).
Laki hyvinvointialueesta (L 611/2021, 1 §) pitää sisällään tarkoituksen luoda edel- lytykset itsehallinnolle hyvinvointialueilla, jotka ovat kuntia suuremmat alueet.
Tarkoituksena on myös luoda asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdolli- suuksia hyvinvointialueen toiminnassa. Lain tarkoituksena on edistää hyvinvoin- tialueen toiminnan suunnitelmallisuutta ja taloudellista kestävyyttä sekä luoda hy- vinvointialueelle edellytykset tukea asukkaidensa hyvinvointia. Hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhdessä muiden hyvin- vointialueiden kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta. Järjestelmävastuu säilyy hyvinvointialueella, vaikka se hankkisi palve- lut muilta palvelujen tuottajilta. Palveluntuottajalla tulee olla riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta.
Lain mukaan tulee ottaa huomioon hallintosääntöönsä ja yksityisten palveluntuot- tajien kanssa tehtäviin sopimuksiin hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteut- tamiseksi tarvittavat määräykset. (L 611/2021, 9 §-10 §.)
Järjestöt tekevät laajasti yhteistyötä Lapin kuntien kanssa. Yhteistyö on säännöl- listä ja aktiivista. Järjestöjen ja kuntien välinen yhteistyö on suunniteltua, moni- naista, toimivaa ja se perustuu sopimuksellisuuteen. Lapin sosiaali- ja terveystur- vayhdistyksen järjestökyselyn mukaan merkittävässä roolissa yhteistyössä on kuntien myöntämät toiminta-avustukset järjestöille. Tärkeää hyvinvointialuee- seen siirtymisessä on tehdä järjestöjen toiminta näkyväksi, jotta avustukset voi- daan turvata myös muuttuvassa toimintaympäristössä. Järjestökenttä kokee jat- kuvaa muutosta, joka kohdistuu esimerkiksi toiminnan sisältöön. Yhteistyön yksi tärkeä osa-alue on molemmin puolinen ohjaus toimintoihin ja palveluihin sekä asiantuntijuuden jakaminen. Kunnissa on järjestöyhdyshenkilö, jonka tehtävänä on koordinoida järjestöjen ja kuntien yhteistyötä tiiviimmin ja entistä organisoi- dummin. (Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys, i.a.; Lapin järjestöstrategia, i.a.)
2.3 Arviointivälineiden merkitys
Järjestötyö jää usein näkymättömäksi. Tästä syystä on tullut tarve kehittää oma paikallinen mittaristo, jolla pystytään tuomaan esiin toiminnan vaikuttavuutta ja tavoitteellisuutta. Valmiit mittaristot ovat suunnattu julkisen sektorin toimintaan ja ovat usein ongelmalähtöisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi Kykyviisarin työ- ja toimin-
takyvyn itsearviointi kyselylomake, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuk- sen (STEA) mittaristo, Sokran (sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinoin- tihanke) osallisuuskyselyn arviointityökalun lomake ja positiivisen mielentervey- den WEMWBS-mittari. (Marika Ahola, järjestöneuvoja & Suvimaria Saarenpää, toiminnanjohtaja haastattelu, 21.4.2021.)
Kykyviisari on työterveyslaitoksen maksuton työ- ja toimintakyvyn itsearviointime- netelmä kaikille työikäisille. Kykyviisarin avulla vastaaja voi selvittää itse omaa tilannettaan, omia vahvuuksiaan sekä kehittämisen kohteitaan. Kykyviisari on suunnattu työ- ja toimintakyvystään kiinnostuneille henkilöille sekä hanke- ja pal- velujärjestelmien ammattilaisille. Kykyviisari on 15-sivuinen kyselylomake. (Kyky- viisari, i.a.) Sokran osallisuuskysely on kehitetty Terveyden ja hyvinvointilaitok- sessa Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokrassa. Kak- siosaisen kyselyn avulla voidaan mitata hankkeen toimintaan osallistuvan ihmi- sen osallisuuden kokemusta ja sen muutosta. Osallisuuskyselyyn vastataan toi- mintaan osallistumisen alussa ja lopussa. Molemmissa lomakkeissa on 14–15 kysymystä. Osallisuuskyselyn avulla saadaan tietoa siitä, miten osallistujien osal- lisuuden kokemus on muuttunut toiminnan aikana. Kyselyn avulla ei voida seu- rata yksittäisen henkilön osallisuutta, koska siinä ei kerätä tunnistetietoja. (THL, i.a.)
Järjestöjen toiminnalle on tärkeää oman toiminnan vaikuttavuuden arviointi ja tu- losten läpinäkyvyys ja osoittaminen. Merkittävää se on etenkin oman toiminnan kehittämisen kannalta, mutta tieto on tärkeää myös toimintaa rahoittaville tahoille kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselle. Järjestöt ke- räävät edellä mainittua tietoa esimerkiksi erilaisten kyselyjen, haastattelujen ja tutkimusten avulla. Järjestöillä olevia vahvuuksia vaikuttavuuden arvioinnissa ovat henkilöstön ja jäsenten sitoutuneisuus, arvioinnin suunnitelmallisuus, kehit- tämishankkeet ja kohderyhmän tuntemus. Haasteita vaikuttavuuden mittaami- sessa voivat olla aika sekä osaamis- ja henkilöstöresurssit. Toiminnan vaikutuk- set voivat olla niin hitaita, etteivät käytössä olevat mittaristot kykene tunnista- maan niitä. (Peltosalmi, J., Eronen, A., Haikari, J., Laukkarinen, M., Litmanen, L., Londén, P. & Ruuskanen, 2020, s. 102, 118–135.)
Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toiminnan merkitys on kiistatta tärkeä. Järjes- töjen toiminnan vaikutusten osoittaminen on usein kuitenkin vaikeaa ja resursseja vaativaa. Tämä johtuu osaltaan ennalta ehkäisevän ja hyvinvointia edistävän työn vaikuttavuuden osoittamisen haasteellisuudesta. Järjestöjen toiminnan tu- loksia ja vaikuttavuutta koskevan tiedon kerääminen näyttää Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistyksen kyselyn tulosten mukaan hyvin vaihtelevalta. Osalla tie- don kerääminen on hyvin systemaattista ja tietoa kerätään erilaisin tavoin ja eri kohderyhmiltä ja yhteistyökumppaneilta. Joidenkin tiedon kerääminen on satun- naisempaa ja voi toteutua esimerkiksi suullisten palautteiden kysymisen muo- dossa. (Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys, i.a.)
2.4 Rovaniemen Neuvokas kolmannen sektorin toimijana ja tuen antajana
Opinnäytetyön toimeksiantaja on Rovaniemen Neuvokas, joka on liki sadan jär- jestön yhteenliittymä (Kuvio 2). Rovaniemen Neuvokkaan vastuullinen taustataho on ollut MIELI Rovaniemen Seudun Mielenterveys ry vuodesta 1995 lähtien. Ro- vaniemen Neuvokas vastaa Suomen pohjoisimman vapaaehtoistyönkeskuksen toiminnasta ja sen yli 200 vapaaehtoisen hyvinvoinnista, Rovaniemen Kansalais- talon koordinaatiosta, matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapiste Järjestöpiste JOIKU:n toiminnasta sekä matalankynnyksen asukastoiminnasta. JOIKU tarjoaa sosiaali- ja terveysalan ohjausta ja neuvontaa. Rovaniemen Neuvokkaan pää- määränä on edistää järjestö- ja vapaaehtoistyön keinoin ihmisten hyvinvointia, mielenterveyttä ja osallisuutta. (Vapaaehtoistyönkeskus Neuvokas, i.a; Tenhu- nen & Kukka, 2021.)
Rovaniemen Neuvokkaan toimintaa hallinnoi MIELI Rovaniemen Seudun Mielen- terveys ry:n hallitus ja Rovaniemen Neuvokkaan johtoryhmä. Rovaniemen Neu- vokkaan johtoryhmä koostuu yhteistyöjärjestöjen, kaupungin ja Rovaniemen Neuvokkaan vapaaehtoisten edustajista sekä MIELI Rovaniemen Seudun Mie- lenterveys ry:n puheenjohtajasta. Johtoryhmän tehtävänä on seurata Neuvok- kaan toiminnan läpinäkyvyyttä ja tiedonkulkua. Johtoryhmä osallistuu myös toi- minnan kehittämiseen ja sen arviointiin sekä seuraa asetettujen tavoitteiden to- teutumista ja tekee esityksiä yhdistyksen hallitukselle toiminnan kehittämiseksi.
Johtoryhmän jäsenet tiedottavat toiminnasta ja sen sisällöistä omille taustatahoil- leen. (Rovaniemen Neuvokas, 2019, s. 5.)
Kuvio 2. Rovaniemen Neuvokas, järjestöjen yhteenliittymä.
Rovaniemen Neuvokas antaa mahdollisuuden osallistujille kohtaamisen ja osal- lisuuteen. Organisaatio tarjoaa osallistujalle paikan mihin mennä, matalan kyn- nyksen kohtaamispaikat, mahdollisuuden oman sosiaalisen elämän vahvistami- seen ja osallisuuteen yhteiskunnassa -vertaisryhmätoiminnat ja tapahtumat sekä tempaukset. Tässä organisaatiossa tuetaan henkilöiden omaa osallisuutta, osaa- misen tunnistamista ja vahvistumista. Toimintaa ja osallistumistapoja pystytään räätälöimään yksilölle hänen omien tarpeidensa mukaisesti, oikea-aikaisesti ja niitä voidaan tarvittaessa muokata matkan varrella suuntaan, vastaamaan yksilön tarpeita. Toimintaan osallistujalle tehdään kokonaisvaltainen tilanteen kartoitus ja toimintasuunnitelma yhdessä työntekijän kanssa. (Marika Ahola, järjestöneuvoja
& Suvimaria Saarenpää, toiminnanjohtaja, haastattelu, 8.10.2020.) Rovaniemen Neuvokas on ollut luomassa toimintaa, jossa ihmisten auttamishalu ja ihmisten avun tarve ovat kohdanneet. Ihmiseltä ihmiselle -lähestymistapa on näkynyt kai- kessa toiminnassa. Toiminnan alusta lähtien on ollut missio tuoda vapaaehtoistyö
ammattityön rinnalle täydentämään tätä, ei korvaamaan sitä. (Laine, 2015, s. 11;
Tenhunen & Kukka, 2021.)
Rovaniemen Neuvokkaan koordinoima järjestöpiste JOIKU on matalan kynnyk- sen ohjaus- ja neuvontapiste, jonka toiminnan painopisteenä on ohjata ja neuvoa asukkaita järjestölähtöisesti sekä kehittää kuntalaisten ohjautumista järjestöjen toimintoihin. JOIKU tukee järjestöjen toimintaedellytyksiä ja on ollut mukana vah- vistamassa ja kehittämässä järjestöjen ja Rovaniemen kaupungin järjestö-kun- tayhteistyö kumppanuutta. Rovaniemen Neuvokas on aktiivinen vaikuttaja erilai- sissa kehittämishankkeissa ja verkostoissa, joilla pystytään tekemään järjestötoi- mintaa näkyväksi. JOIKUn jalkautuminen ja sen avulla myös muiden paikallisten järjestötoimijoiden jalkautuminen kaupungin eri palveluyksikoihin on auttanut jul- kisen puolen työntekijöitä lisäämään omaa tietouttaan järjestötoiminnasta. Julki- sen puolen työntekijät ovat tehtyjen kyselyjen mukaan kokeneet paikallisjärjestö- jen toiminnan tärkeäksi. Vapaaehtoistyö on järjestöjen yksi tärkeimmistä voima- varoista. (Rovaniemen Neuvokas, 2019, s. 1, 13, 16–17, 22.)
Rovaniemen Neuvokas vastaa Suomen pohjoisimman vapaaehtoistyönkeskuk- sen toiminnasta (Kuvio 3). Vapaaehtoiset voivat valita omien toiveidensa ja vah- vuuksiensa mukaan laajasta valikoimasta mieleisen tehtävän. Vapaaehtoistehtä- vät voivat olla kertaluonteisia tai pitkäkestoisia sekä yksin tai yhdessä tehtäviä.
Rovaniemen Neuvokas tukee vapaaehtoisten jaksamista ammatillisen ohjauksen avulla, johon sisältyvät perehdytys, koulutukset, ryhmätyönohjaukset, työntekijöi- den henkilökohtainen tuki ja virkistystapahtumat. Kun henkilö ei jaksa tehdä va- paaehtoistyötä, huolenpito jatkuu myös sen jälkeen niin sanotussa kymppiryh- mässä. (Rovaniemen Neuvokas, 2019, s. 22, 27.)
Kuvio 3. Vapaaehtoistyön ammatillisen ohjauksen eri vaiheet (Vapaaehtoistyön- keskus Neuvokas, i.a.)
Vapaaehtoistyön arvoa ei pystytä mittaamaan vain rahassa, vaan sillä on suuri arvo yhteiskunnallisesti ja yksilötasolla. Valtiovarainministeriön raportin (39/2015) mukaan vapaaehtoistoiminnan ns. panostuotossuhde on merkittävä, sillä vapaaehtoistoimintaan sijoitetut eurot palautuvat noin 6,5-kertaisena. Suuri osa vapaaehtoistyöstä tapahtuu yhdistysten ja säätiöiden piirissä, osuudeltaan se on kaksi kolmasosaa ja loput yksi kolmasosa tapahtuu talkootöissä ja naapu- riapuna. Vapaaehtoisuus lisää tekijän omaa hyvinvointia, mutta myös itse toimin- nan kohteen hyvinvointia –vapaaehtoisuudella on suuntana yleisen ja yhteisen hyvän tuottaminen. (Soste, 2020.)
Vuonna 2019 vahvistettiin kaupunkikumppanuutta integroimalla järjestölähtöinen toiminta ja Rovaniemen kaupungin asukastoiminta yhteisiin tiloihin. Asukastoi- minnan koordinointi siirtyi Rovaniemen Neuvokkaan vastuulle Rovaniemen kan- salaistaloon. Kansalaistalossa toimii kohtaamispaikka Tupa, joka on kaikkien kuntalaisten yhteinen olohuone. Sinne voi matalalla kynnyksellä tulla viettämään aikaa sekä osallistua järjestettyyn ryhmätoimintaan. Asukkaat pääsevät myös vaikuttamaan toiminnan sisältöihin osallistumalla järjestettyihin tupafoorumeihin, jotka toimivat asukkaiden vaikutuskanavina lisäten osallisuutta. Asukastoimin- taan kuuluvat myös päivittäiset ruokajakelut. Asukastuvan arkeen osallistuvat eri rooleilla olevat toimijat, vapaaehtoiset sekä eri järjestöt. (Rovaniemen neuvokas, 2019, s. 47–48.)
Kansalaistalon toimintaa kehitettään yhdessä toimijoiden kanssa tarvelähtöisesti suunnitellen ja toteuttaen (Tenhunen & Kukka, 2021). Rovaniemellä kaupunki ja Rovaniemen Neuvokas ovat kehittäneet yhteisen kaupunkikumppanuus-mallin, jota kehitetään edelleen. Kumppanuuden avulla yhä useampi pääsee nopeam- min tuen tai avun piiriin. Järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyö tiivistyy, päällek- käisyys ja kilpailu vähenevät sekä molempien toimijoiden voimavarat vahvistuvat.
(Laine, 2015, s. 251, 255–256.)
3 KEHITTÄMISEN TAVOITE JA METODISET RATKAISUT
3.1 Kehittämisen tavoite
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa toiminnan arviointiväline Rovanie- men Neuvokkaalle. Arviointiväline rakentuu kahdesta kyselylomakkeesta, joiden avulla järjestötoimija voi mitata toiminnan vaikuttavuutta ja erityisyyttä sekä tuot- taa läpinäkyvää tietoa omasta toiminnastaan. Opinnäytetyön prosessi koostuu kyselylomakkeiden suunnittelusta ja kehittämisestä yhteistyössä Rovaniemen Neuvokkaan toimijoiden kanssa. Rovaniemen Neuvokkaan toiminnassa on mu- kana erilaisia toimijoita, jotka ovat aloittamassa ja päättämässä kuntoutumiseen, työelämään tutustumiseen, työkokeiluun tai harjoitteluun, opintoihin tai työhön liit- tyvän jakson. (Marika Ahola, järjestöneuvoja & Suvimaria Saarenpää, toiminnan- johtaja, haastattelu, 8.10.2020.)
Rovaniemen Neuvokkaassa ei ole arviointityökalua aloitusvaiheeseen, jolloin ih- misen tulee yhteisön toimintaan mukaan kuntotumaan, työharjoitteluun, tutustu- maan työelämään tai työkokeiluun (Kuvio 4). Rovaniemen Neuvokas tarjoaa toi- mintaansa tulevalle yksilölle ympäristön, yhteisön ja toimintaa, jossa yksilö voi oppia ja vahvistua. Jokaisella Rovaniemen Neuvokkaaseen tulevalla on omanlai- nen polku, jota kautta hän ohjautuu yhteisön toimintaan. Lähettävänä tahona voi olla Rovaniemen kaupunki, TE-toimisto, yksityinen valmennus yritys, oppilaitos, hanke tai eläkevakuutus. Yhteisöön tullaan aktiiviseksi toimijaksi tai oppijaksi omilla henkilökohtaisilla resursseilla, jotka hänellä jakson alussa on. Tavoitteena on vahvistaa näitä resursseja ja ominaisuuksia, että henkilö pääsee liittymään osaksi yhteisöä (Marika Ahola, järjestöneuvoja, haastattelu, 7.10.2021.)
Kuvio 4. Mittarin kehittämisen asetelma.
Päättymisvaiheen arviointityökalun avulla toimeksiantaja voi kartoittaa jatkossa yhteisössä eri rooleilla mukana olleiden kokemuksia, ajatuksia sekä kehittämis- ehdotuksia vapaaehtoistyönkeskukselta saamistaan toiminnoista. Kyselylomak- keiden avulla päästään myös mittaamaan millaista merkitystä järjestötyöllä on henkilön kuntoutukselle, oppimiselle ja työskentelylle. Mittaristolla saadaan sel- ville yksilön omat kokemukset toiminnasta ja niiden vaikutuksista hänen omaan hyvinvointiinsa. Kyselylomakkeista saatujen tulosten avulla vapaaehtoistyönkes- kus saa tietoa, joita se voi hyödyntää omia yleishyödyllisiä sekä hyvinvointia tu- kevien toimintojen kehittämisessä ja samalla osoittaa oman toiminnan vaikutta- vuutta. Tulosten avulla vapaaehtoistyönkeskus pystyy arvioimaan myös asiak- kaan voimaantumista ja henkilökohtaista onnistumista yhteisössä (Kuvio 4.) Va- paaehtoistyönkeskuksessa pidetään tärkeänä, että mittaristojen avulla saadaan mitattua, mitä hyötyä on, kun järjestöt toteuttavat erilaisia toiminnan paikkoja ih- misille. Toimeksiantajalle ei ole aiemmin tehty tämmöisen toiminnan arviointiin vastaavaa kehittämistä. (Marika Ahola, järjestöneuvoja, haastattelu, 7.10.2021.)
Tavoitteena toimeksiantajalla on saada kyselylomakkeiden avulla selville esimer- kiksi, mitä ihmiset saavat järjestötoiminnan tuottamista palveluista, miten toiminta on vaikuttanut osallistujan elämään ja miten toimintaan osallistuminen on edistä- nyt jaksamista. Kyselylomakkeiden avulla saadaan myös selville, miten hän on
kokenut voimaantuvansa, onko hänen oma toimintakykynsä edistynyt sekä mikä on toiminnassa ollut hyvää ja missä olisi kehitettävää. Kyselylomakkeilla halutaan myös vastauksia seuraaviin kysymyksiin: millaista kohtelua yksilö on kokenut saavansa, onko hän tullut kuulluksi, mitkä toimintakeinot ovat olleet vaikuttavia ja mitä järjestötoiminta on pystynyt tarjoamaan toimijoilleen. (Marika Ahola, järjes- töneuvoja & Suvimaria Saarenpää, toiminnanjohtaja, haastattelu, 8.10.2020.)
Arviointivälineen testaaminen ja koekäyttö jäävät toimeksiantajalle opinnäytetyön tekemisen jälkeen. Heillä on mahdollisuus muokata ja kehittää kyselylomakkeita jatkossa toimintaansa sopiviksi. Kyselylomakkeet ovat myös jaettavissa muille vastaavanlaisille järjestökeskuksille. Tähän opinnäytetyöhön valittiin menetel- miksi yhteiskehittäminen, koska menetelmä on kokemusasiantuntijuuden ja am- matillisen tietämyksen yhdistämistä. Vastuu kehittämisessä ei ole yhdellä osallis- tujalla, vaan se jaetaan kaikkien osallistujien kesken ja kaikki pääsevät vaikutta- maan lopputulokseen. Yhteiskehittäminen toteutettiin fokusryhmäkeskusteluna.
Tähän menetelmään päädyttiin, koska menetelmällä saadaan kehittämisen kan- nalta runsaampi materiaali kuin mitä yksilöhaastattelujen avulla. (Marika Ahola, järjestöneuvoja & Suvimaria Saarenpää, toiminnanjohtaja, haastattelu, 12.1.2021.)
3.2 Paikallisen arviointivälineen tarve
Toimeksiantajalla on mahdollisuus käyttää toimintansa arviointiin erilaisia ole- massa olevia mittaristoja ja kyselylomakkeita. Rovaniemen Neuvokkaalla on käy- tössään erilaisia ja erimittaisia kyselylomakkeita ja mittaristoja asukkaiden osal- listumisesta erilaisiin toimintoihin, vapaaehtoistoiminnasta ja järjestölähtöisestä tuesta. Olemassa olevat kyselylomakkeet ovat laadittu lyhyiksi, keveiksi ja vas- taajaystävällisiksi, mutta tarpeellista tietoa kerääviksi. Olemassa olevat standar- doidut mittaristot ja lomakkeet on koettu olevan laajoja, informatiivisia ja paljon aikaa vieviä täyttää ja analysoida. Tästä syystä Rovaniemen Neuvokkaassa on havaittu tarve omalle paikalliselle mittaristolle. Paikallisesti suunniteltu ja kehitetty kyselylomake on yksilöllisesti räätälöity toimeksiantajan tarpeisiin esimerkiksi hei-
dän oman toimintansa arviointiin. Kyselylomake on helppo ja nopea työkalu työ- hön. (Marika Ahola, järjestöneuvoja & Suvimaria Saarenpää, toiminnanjohtaja, haastattelu, 21.4.2021.) Mittariston avulla toimeksiantaja voi mitata, mitä järjes- tötoiminta pystyy tarjoamaan kaikille toimijoilleen. Mittaristoja tarvitaan myös hen- kilön aloitus- sekä päättymistilanteen arviointiin toimintaan osallistumisessa.
Aiemmin mainitut standardoidut mittaristot eivät aina sovellu käytettäväksi järjes- tötoimijan arviointivälineenä, koska ne ovat suunniteltu ja kehitetty julkisen sek- torin toimijoiden näkökulmasta. Paikallisella mittaristolla voidaan selvittää ja tuot- taa kohdennettua tietoa esimerkiksi siitä, millaisia tavoitteita on yhdessä toimin- taan osallistujan kanssa asetettu sekä niiden toteutuminen toimintajakson ai- kana. Mittaristoilla voidaan esimerkiksi selvittää, millä elämän osa-alueilla osal- listuja kokee tarvitsevansa muutosta ja tukea. Niiden tulosten avulla päästään yhdessä arvioimaan esimerkiksi toimintakyvyn ja osallisuuden muutosta jakson päättyessä verrattuna aloitustilanteeseen. Tuotoksena on myös tietoa, jolla voi- daan osoittaa toiminnan vaikuttavuutta esimerkiksi johtoryhmälle, kuntapäättäjille sekä toiminnan rahoittajille. (Marika Ahola, järjestöneuvoja & Suvimaria Saaren- pää, toiminnanjohtaja, haastattelu, 21.4.2021.)
Arviointivälineen kehittämisen kannalta Rovaniemen Neuvokkaan etuna on, että kohderyhmät ovat heille tunnettuja, joiden avulla saadaan selville mitä erityisyyttä järjestöllä on ollut tarjota toimijalle. Kohderyhmään kuuluva voi olla yhteisössä tutustumassa työelämään työkokeilun kautta, esimerkiksi silloin, kun hän on pa- laamassa takaisin työhön tai suunnittelee alan tai ammatin vaihtamista. Työko- keilun kautta voidaan selvittää mikä hänen osaamisensa ajankohtaisuus on ja samalla selvittää tarvitseeko henkilö tukea päästäkseen takaisin työelämään.
(TE-toimisto, i.a.) Henkilö voi työskennellä yhteisössä myös palkkatuella. Palkka- tuella on tarkoituksena parantaa palkattavan henkilön ammatillista osaamista ja edistää työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Toiminta sopii toimeksiantajan toi- mintaan, koska palkkatuella voidaan työllistää henkilö joko toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen tai määräaikaiseen työsuhteeseen. Palkkatukea voidaan myöntää myös oppisopimuskoulutukseen. (TE-toimisto, i.a.)
Rovaniemen Neuvokkaalla on myös toimijoita, jotka ovat kuntouttavassa työtoi- minnassa. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu niille henkilöille, jotka ovat olleet työttöminä pitkään. TE-toimisto ja kunnan edustaja laativat henkilölle aktivointi- suunnitelman, jossa sovitaan kuntouttavan työtoiminnan sisällöstä ja huomioi- daan asiakkaan henkilökohtainen tilanne. Aktiivisuunnitelman perusteella voi- daan määritellä mitä palveluita asiakkaalle voidaan palvelukokonaisuudesta tar- jota. Kuntouttava työtoiminta nähdään parantavan yksilön elämänhallintaa ja toi- mintakykyä. Toiminta antaa lisää mahdollisuuksia työllistyä sekä antaa mahdolli- suuden tutustua ja tottua työelämän sääntöihin. Toiminnalla pyritään myös ehkäi- semään syrjäytymistä. (TE-toimisto, i.a.; Pehkonen-Elmi, Kettunen, Surakka &
Piirainen, 2015, s. 34.)
Rovaniemen Neuvokkaassa on myös palkallisia ja palkattomia työharjoittelijoita.
Palkattomassa työharjoittelussa toimija tutustuu työelämään. Palkallinen työhar- joittelu on verrattavissa ansiotyöhön oikeuksien ja velvollisuuksien puolesta.
(Työharjoitteluopas, i.a.) Työharjoittelussa harjoittelija pääsee soveltamaan jo opittua teoriatietoa käytäntöön, harjoittelu on myös ammatillisessa koulutuksessa osa suoritettavaa tutkintoa. Työharjoittelun tavoitteena on perehtyä aidossa tilan- teessa työtehtäviin ja samalla kehittää omaa ammatillista osaamistaan. Työhar- joittelussa harjoittelija pääsee perehtymään työelämän käytäntöihin ja sovelta- maan tietojaan sekä taitojaan. (Opintopolku, i.a.)
3.3 Yhteiskehittäminen fokusryhmätyöskentelynä
Tässä opinnäytetyössä arviointivälinettä rakennettiin yhteiskehittämisen mene- telmällä. Yhteiskehittämisen menetelmää käytetään nykyisin aiempaa enemmän kansalaisten ja ammattilaisten kesken, silloin kun puhutaan hyvinvointipalvelui- den hyödykkeistä. Sosiaalihuoltolaki (1302/2014) korostaa myös entistä enem- män palveluiden asiakaslähtöisyyttä ja asiakasosallisuutta. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa mainitaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuk- sessa yhdeksi tavoitteeksi yhdenvertaisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveys- palvelujen turvaaminen kaikille suomalaisille. Tavoitteina on myös parantaa pal-
veluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tavoitteiden saavuttamiseksi hallitus- ohjelmassa on määritelty asukkaiden osallisuus palvelujen kehittämisessä yh- dessä palvelujen tuottajien kanssa. (Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31, s. 153–
154.) Yhteiskehittämisen prosessi sitoo toisiinsa eri toimijoita ja sen odotetaan vahvistavan kaikkien osallisuutta. Kehittämisessä ovat mukana ne toimijat, jotka vaikuttavat lopputulokseen esimerkiksi asiakkaat, työntekijät ja hallinto. (Kostilai- nen, Määttä, Nieminen ja Perikangas, 2020, s. 40–42; Banks & Hart, 2018, s. 5.)
Yhteiskehittäminen ei ole uusi toimintatapa. Elinor Ostrom otti ensimmäisen ker- ran yhteisluomisen käsitteen käyttöön jo useita vuosikymmeniä sitten. (Israilov &
Cho, 2017.) Yhteiskehittäminen on kokemusasiantuntijuuden ja ammatillisen tie- tämyksen yhdistämistä (Hietala & Rissanen, 2017, s. 167, 169). Yhteiskehittämi- nen on toimintapa, jossa tuodaan kaikki eri sidosryhmät yhteen yhteisen tavoit- teen saavuttamiseksi (Israilov & Cho, 2017). Kehittämisessä kaikki mahdolliset tahot suunnittelevat yhdessä tuotetta sen mahdollisten käyttäjien kanssa. Kehit- tämisprosessissa tärkeänä osana on avoin keskustelu ja osallisuus kaikkien osal- listujien kesken. Avoimella ja myönteisellä ilmapiirillä on mahdollisuus ratkaista esimerkiksi muutosvastarintaa kehittämisessä. Ihmisten kohtaaminen, ratkaisu- keskeisyys, oikea-aikainen resurssointi, tulosten läpinäkyvyys ja toiminnalliset menetelmät ovat tärkeitä osia yhdessä kehittämisessä. Yhteiskehittäminen on prosessi, jossa yhtenä menetelmänä käytetään esimerkiksi työpajatyöskentelyä.
(Vuokila-Oikkonen, 2020, s. 51–52, 58; Kostilainen, ym., 2020, s. 41–42.)
Työpajassa ihmisten kokemukset tai mielipiteet kirjataan juuri sellaisina kuin ne ilmaistaan. Tällainen läpinäkyvä dokumentointi on mahdollisimman avointa. Työ- pajan vetäjä ohjaa prosessia esittämällä tarkentavia kysymyksiä. Kehittämisen alussa on tärkeää tuntea, että asioita viedään yhdessä eteenpäin. Kehittämisestä tulleen tuotteen, julkaisun tai palvelun kehittäminen voi jatkua yhteiskehittämisen jälkeenkin, esimerkiksi palvelutuottajan kesken. Yhteiskehittämisessä on aina mahdollisuus palata takaisin eri kehittämisen vaiheisiin. Palautteen antamisen avulla kehittämisessä ollaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa, myös kehittämisen loputtua. (Kostilainen, ym., 2020, s. 38.)
Yhteiskehittämisen prosessi on yhteistoimintaa asiakkaiden ja työntekijöiden vä- lillä, jossa palveluiden käyttäjien oma kokemus ja ammatillinen tieto ovat vuoro- vaikutuksessa keskenään. Yhdessä kehittämisessä saadaan kerättyä yhteen eri- laiset kokemukset, asiantuntijat, heidän tarpeensa ja toiveensa. Yhteiskehittämi- nen menetelmänä mahdollistaa osallistumisen ja osallisuuden kokemuksia sekä lisää ymmärrystä erilaisten sidosryhmien kesken. (Vuokila-Oikkonen, 2020, s.
51–52, 58; Kostilainen, ym., 2020, s. 41; Israilov & Cho, 2017 .) Yhteiskehittämi- nen antaa mahdollisuuden yhteistyöhön, jossa saadaan positiivista muutosta ai- kaan yhteiskunnassamme. Prosessi alkaa osallistujien omasta kokemuksesta.
Prosessi kehittää osallistujien itseluottamusta, tietoja, taitoja sekä vahvistaa osal- lisuutta omaan elämään ja yhteiskuntaan. (Banks & Hart, 2018, s. 8.)
Fokusryhmä on arviointien tiedonhankinnassa usein käytetty ryhmähaastattelu- menetelmä, jonka avulla saadaan kerättyä laadullista tietoa (Sivis, i.a.). Ryhmä- haastattelu on todettu olevan enemmän lähellä jokapäiväistä sosiaalista vuoro- vaikusta kuin mitä perinteinen haastattelu. Tämän uskotaan mahdollistavan enemmän spontaania osallistumista keskusteluun. Keskustelun aikana haastat- telija kohdistaa huomionsa usealle osallistujalle yhtä aikaa, välillä suunnaten huo- mionsa ja kysymyksen yksittäiselle osallistujalle. (Hirsjärvi & Hurme, 2010, s. 61;
Hennink, 2008, s. 5.)
Fokusryhmähaastattelu on interaktiivinen ryhmähaastattelu, johon on etukäteen valittu ennalta määrätty kohderyhmä. Ryhmässä osallistujat voivat keskustella avoimesti ja vapaasti heille asetetusta aiheesta. Ryhmän koko on tavallisimmin kahdeksan henkilöä. Keskusteluun osallistuu haastattelija tai ryhmän puheenjoh- taja, joka johtaa keskustelua. Fokusryhmäkeskustelun kesto on yleensä 45–60 minuuttia. (Hirsjärvi & Hurme, 2010, s. 62; Hennink, 2008, s. 1; Wibeck, 2012, s.
193, 200.) Hirsjärvi & Hurme (2010, s. 62) käyttävät fokusryhmähaastattelusta myös termiä täsmähaastattelu. Tässä opinnäytetyössä käytän fokusryhmähaas- tattelusta termiä fokusryhmäkeskustelu.
Fokusryhmäkeskusteluun on koottu ryhmä ihmisiä, joilla on tutkittavaan asiaan ainutlaatuisia ja erilaisia näkökulmia. Jos halutaan saada ihmisten näkemyksiä, kokemuksia ja mielipiteitä asioista, fokusryhmäkeskustelu on toimiva menetelmä
siihen. Keskustelun tarkoituksena on saada tutkimukseen kattava ja laaja ai- neisto. Fokusryhmäkeskustelun etuja on, että siitä saadaan enemmän tietoa ja erilaisia näkökulmia asioihin yhden tapaamisen avulla. Keskusteluista nousee usein esille tutkimukseen lisää merkittäviä teemoja, jotka ovat keskusteluun osal- listujille tärkeitä. (Wibeck, 2012, s. 195–196; Mäntyranta & Kaila, 2008; Hennink, 2008, s. 1–2, 8, 30.)
Fokusryhmäkeskusteluun on suunniteltu ennalta haastattelurunko, jonka pohjalta keskustelu etenee. Haastattelurunko on yleensä puolistrukturoitu tai strukturoitu, jossa voi olla mukana ennakkoon 5–10 teemaa. Yleensä keskusteluista tulee esille tutkimukseen lisää merkittäviä teemoja. Fokusryhmäkeskustelu voidaan to- teuttaa myös teknologiaa hyväksi käyttäen, esimerkiksi erilaisia videoneuvottelu- tekniikoita hyödyntäen. Fokusryhmäkeskustelun materiaali voidaan tallentaa ja sen jälkeen aineisto kirjoitetaan tekstiksi eli litteroidaan. (Mäntyranta & Kaila, 2008; Hennink, 2008, s. 1–2, 8, 30.)
Haasteena fokusryhmäkeskustelun järjestämisessä voi olla, ettei aineiston kokoa voida ennakoida. Myös haastattelijan korkeampi sosiaalinen asema voi aiheuttaa keskusteluun osallistujille hämmennystä. Tätä asemaa tai koulutusta ei tule käyt- tää tilanteessa hyödyksi. Haastattelijalla täytyy olla riittävä tietämys keskustelta- vasta asiasta, mutta mikäli hän kokee olevansa huippuasiantuntija, sitä ei tule korostaa keskustelussa. (Mäntyranta & Kaila, 2008; Heikkilä, 2014, s. 64.)
Tärkeää on, että keskustelun ryhmädynamiikka toimii ja se on luontevaa. Ryh- mädynamiikka voi tuoda mukanaan haasteita, jos joku osallistujista dominoi kes- kustelua. Tällöin haastattelijan tulee ohjata tilannetta ja keskustelua, huomioiden kaikki osallistujat. Järjestötoiminta on luonteeltaan yhteisöllistä, tästä syystä fo- kusryhmähaastattelu sopii hyvin menetelmäksi järjestölle tehtävään kehittämis- hankkeeseen. (Hirsjärvi & Hurme, 2010, s. 63; Sivis, i.a.) Fokusryhmäkeskuste- lumenetelmän avulla saadaan kerättyä aineistoa usealta ihmiseltä samanaikai- sesti, tästä syystä menetelmä oli luonteva valinta tähän opinnäytetyö prosessiin.
Opinnäytetyön menetelmäksi valitussa fokusryhmäkeskustelussa tärkeässä roo- lissa olivat ihmiset, joilla oli oma kokemus toimimisesta Rovaniemen Neuvok- kaassa. Dialogisuudella on suuri merkitys yhteiskehittämisessä. Jokaisen tasa- vertainen osallisuus ja toimijuus luovat mahdollisuuden toteuttaa yhdessä yh- teistä tuotetta. Tasavertaisuuden tunne koetaan osallistujien mukaan yhdeksi tär- keäksi osaksi kehittämisessä. Käyttäjien kokemuksen ja ammattilaisten tiedon välillä ei ole eroa, vaan kaikkien osallistujien kokemus ja tieto ovat yhtä arvok- kaita. (Strandman & Palo, 2017, s. 139.)
Yhteiskehittämisessä dialogia on merkittävässä osassa. Dialogisuudella voidaan luoda myönteisen ilmapiirin, jossa osallistujille syntyy kokemus tasavertaisuu- desta. Avoimen ja luottavaisen dialogin avulla pystytään tuottamaan vastuulli- suutta kehittämisprosessin aikana ja myös sen ulkopuolella. Dialogisuus poistaa vastakkainasettelua toimijoiden välillä, se luo uusia ajatuksia ja ymmärrystä yh- teisestä päämäärästä ja mahdollistaa päämäärän toteuttamista. Dialogisuudella saavutetaan positiivinen jatkumo, jossa jokaisella osallistujalla on tunne tasaver- taisuudesta. Tällä menetelmällä pystytään rakentamaan ja syventämään luotta- musta sekä tuottamaan vastuullisuutta. Dialogisuudella voidaan saavuttaa uuden ajattelun syntymistä, se vähentää vastakkainasettelua ja edesauttaa ymmärryk- sen saavuttamista ja luottamusta. (Strandman & Palo, 2017, s. 144–146.)
Ihmisen omat aiemmat kokemukset, käsitykset, arvot ja tavat ovat niitä, joista muovautuu jokaiselle oma erilainen perspektiivi. Näitä ihminen tarkastelee yksi- löllisesti, saaden omia kokemuksia ja merkityksiä eri asioista. (Ronkainen, Peko- nen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen, 2014, s. 97; Laine, 2015, s. 30–31.) Ihmistä ohjaavat sisäiset motivaattorit, jotka ovat itsenäisyys, läheisyys ja osaaminen.
Jokaisella on tahto tehdä niitä asioita, joita osaa tehdä hyvin. Oikeanlaisten haas- teiden kanssa henkilö saa hyödyntää kaikkia omia kykyjään. Se voi olla ihmiselle voimaannuttava ja vahvistava tunne. Ihmisellä on perustarve osallistua ryhmän tai yhteisön toimintaan, jolla on yhteinen tavoite. Ryhmässä henkilö voi kokea osallisuutta ja arvostusta, samalla edistää muiden ihmisten hyvinvointia. Kun ih- misellä on tavoitteita, niihin päästään helpommin, jos hänellä on mahdollisuus itsenäisesti päättää niiden saavuttamisesta. (Martela, 2012.) Hyvinvointipalvelui-
den kehittämisessä osallistujan ja käyttäjän rooli on aktiivinen, mikäli ihminen ha- luaa parantaa omaa sosiaalista ja terveydellistä tilaansa. Ihminen nähdään omien tarpeidensa parhaana asiantuntija. (Kostilainen, ym., 2020, s. 41.)
Tämän opinnäytetyön fokusryhmäkeskustelu nauhoitettiin ja nauhoituksesta saatu materiaali litteroitiin. Litterointi on nauhoitetun puheen muuttamista kirjoi- tettuun muotoon. Litteroimalla aineiston tutkija pystyy tutustumaan haastattelu ai- neistoon, sillä helpotetaan tärkeiden yksityiskohtien havaitsemista ja se toimii myös hyvänä muistiapuna. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen, 2010.) Tärkeä päätös ennen litteroinnin alkua on se, kuinka tarkasti litterointi tehdään. Ronkai- nen ym. (2014, s. 119) toteavat, että litteroinnin tarkkuus riippuu siitä, kuinka tark- kaa analyysia työ vaatii ja millaisia vuorovaikutuksen osia aiotaan tulkinnassa käyttää. Ennalta täytyy myös päättää se, kirjoitetaanko pelkkä puhe vai huomioi- daanko mukaan osallistujien yskähdykset, naurahdukset ja tauot. Huomioitavaa on, tulevatko litterointiin mukaan vuorovaikutuksen elementit esimerkiksi päällek- käinen puhunta ja puheenvuorojen vaihdokset. (Ronkainen ym., 2014, s. 119.) Haastateltavien vastauksia ei saa litteroinnissa muokata tai muuttaa, litteroidun tekstin tulee vastata haastateltavien suullisia lausumia (Vilkka 2021, s. 138).
3.4 Kehittämisen apuna kokemusasiantuntijat
Tässä opinnäytetyön prosessissa Rovaniemen Neuvokkaan yhteisön jäsenet oli- vat mukana kokemusasiantuntijoina ja kehittäjinä kyselylomakkeiden laatimi- sessa. Yhteisön jäsenet osallistuivat fokusryhmäkeskusteluun, jonka perusteella lomakkeita kehitettiin yhdessä.
Kokemusasiantuntijatoiminnan juuret ovat kolmannella sektorilla. Toiminta on muototutunut erilaisten järjestöjen vertaistuen pohjalta. Omakohtainen kokemus- tieto voi liittyä oman tai läheisen sairastumisen tai kuntoutumisen kautta palvelui- den käyttämiseen. Kokemusasiantuntijuus edellyttää koulutuksen käymistä, jossa on teoreettista tietoa. Kokemusasiantuntijalla on myös erilaisissa tehtävissä vaadittavia valmiuksia ja taitoja. Kokemusasiantuntijan oma kuntoutumisprosessi on oltava riittävän pitkä. Kokemuksen avulla kokemusasiantuntijalta löytyy kykyä
reflektoida omia kokemuksia ja hänellä on taito tehdä yhteistyötä erilaisten am- mattilaisten kanssa. (Hietala & Rissanen, 2015, s. 13–14.)
Hietalan & Rissasen (2015, s. 13–14, 167) mukaan kokemusasiantuntijat ovat mukana kehittämässä julkisia ja yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluita. Tärkeänä he pitävät kokemusasiantuntijan omaa tahtoa olla mukana kehittämässä palve- luita tai vertaisuuteen perustuvaa toipumiskulttuuria sekä halua auttaa toisia oman kokemuksensa perusteella. Kokemusasiantuntijoiden omat näkökulmat ja kokemukset voivat avata ammattilaisille uusia oivalluksia heidän tekemäänsä työhön. Kokemusasiantuntija voi antaa peilauspintaa ammattilaiselle esimerkiksi palveluiden suunnitteluun ja valmisteluun sekä asiakkaiden ja ammattilaisten kesken käytettävään kieleen.
Asiakaslähtöisessä kehittämismallissa asiakas on mukana suunnitteluproses- sissa kehittäjä asiakkaana mahdollisuuksien mukaan jopa kehittämisen alusta loppuun asti. Kehittämisen lähtökohtana on se, mikä on asiakkaalle parasta. Asi- akkaalla löytyy tietoa, joka poikkeaa ammattilaisen näkemyksestä. Tätä asiak- kaan osaamista voidaan hyödyntää kehittämisessä siten, että saadaan tuotettua asiakkaiden tarpeita palvelevia ja kustannustehokkaita palveluita. (Larjovuori, Nuutinen, Heikkilä-Tammi & Manka, 2020, s. 6, 8.)
Kokemusasiantuntijuudella on useita eri muotoja, esimerkiksi omakohtainen ko- kemusasiantuntijuus ja yhteisöllinen kokemusasiantuntijuus. Omakohtainen ko- kemusasiantuntijuus on yleisimmin tunnettu muoto. Tämä muoto korostaa Hok- kasen, Nikupeterin & Laitisen (2017, s. 273) mukaan yksilön ainutlaatuisuutta ja kokemuksen yksilöllisyyttä, kokemus on ihmiselle merkityksellinen. Kun yksilö pystyy tiedostamaan ja työstämään omien kokemuksiensa tuomaa tietoutta ja osaamista on hänellä mahdollisuus hyödyntää niitä kokemuksen asiantuntijana.
Yhteiskunnalliset ja yhteisöllisillä normeilla ja käytännöillä säädetään kokemus- asiantuntijuuden jakamista ja tunnistamista. Oman kokemuksen jakaminen voi tapahtua suoran tai välillisen vuorovaikutuksen kautta tai toiminnallisesti. Toimin- nallinen kokemuksen jakaminen voi tapahtua esimerkiksi osallistumalla matalan kynnyksen tiloissa järjestettäviin tapahtumiin tai ruokailemalla muiden kanssa.
(Hokkanen ym., 2017, s. 274.)
Kun yhteisöllisessä kokemusasiantuntijuudessa jaetaan omakohtainen kokemus vertaisten, ammattilaisten ja vapaaehtoisten kanssa, tästä muodostuu yhteisöl- listä asiantuntijuutta. Kokemusten jakaminen on vastavuoroista, samalla kaikkien oma toimijuus ja identiteetti saavat uusia näkökulmia. (Roth 2004.) Hokkanen ym.
(2017, s. 275–276) toteavat, että vertaistilanteissa samanlaisia asioita kokeneet jakavat ja jalostavat omaa kokemustietouttaan rakentaen tästä yhteisöllistä asi- antuntemusta. Kokemuksen jalostamisen keinoja ovat esimerkiksi kuulluksi tule- minen, toisten kokemusten kuuleminen sekä kokemusten jakaminen. Yhteisölli- nen kokemusasiantuntijuus on vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa tärkeänä pi- detään toimijoiden keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta. Vertaisuuden jakami- nen perustuu samankaltaisten kokemusten jakamiseen ja hyväksyvään kohtaa- miseen. (Hyväri, 2017, s. 184; Hokkanen ym., 2017, s. 279.)
Samanlaisia elementtejä löytyy myös asiakaslähtöisessä kehittämismallissa, jossa asiakkaat ovat kehittäjiä. Tärkeää on asiakkaan ja ammattilaisen välinen vuorovaikutus, joka on oltava avointa ja rehellistä. Ammattilaiselta vaaditaan myös aitoa kiinnostusta asiakasnäkökulmaa kohtaan ja halua lähteä kehittämään palveluitaan yhdessä toimijan kanssa asiakaslähtöiseksi. Yhdessä kehittämällä ja tekemällä asiakas saa tuntea vaikuttavansa asioihin. (Larjovuori, ym., 2020, s.
23, 26.)
3.5 Kyselylomakkeiden kehittämisen metodisia alkukohtia
Kyselylomakkeen suunnittelussa tulee ottaa huomioon kysymysten ja käsitteiden ymmärrettävyys. Kysymyksillä tulee mitata juuri sitä mitä teoreettisilla käsitteillä on ajateltu mitattavan. Yhtenä oleellisena tekijänä on kiinnittää huomio mitä haas- tatteluissa ja keskusteluissa tuotetaan, millä käsitteillä ja termeillä keskusteluun osallistujat kommunikoivat. Tutkijan on hyvä tutustua ennakkoon aihepiiriä kos- kevaan teoriakirjallisuuteen ja tutkittavaan kohderyhmään. Kyselylomakkeen laa- dinnassa tulee ottaa huomioon lomakkeen pituus sekä kysymysten määrään.
Liian pitkä lomake voi menettää vastaajassa mielenkiinnon ja vastaukset jäävät saamatta tai niihin on vastattu huolimattomasti. (Vilkka, 2015.)
Selkeillä kysymyksillä ja ulkonäöllä on vaikutusta vastausprosenttien kasvuun po- sitiivisesti. Kysymysten asettelussa kannattaa huomioida kysymysten järjestys, aihealueet ja loogisuus. Kysymykset on ryhmitelty niin, että ne etenevät loogi- sesti. Alkuun kannattaa sijoittaa helpot kysymykset ja arkaluontoiset kysymykset loppuun. Lomaketta laadittaessa huomioitavaa on valmiiden vastausten koodaus sekä litterointi. Kysymysten ja vastausvaihtoehtojen laadinnassa on otettava huo- mioon aineiston käsiteltävyys. Tärkeää on selvittää toimeksiantajan kanssa yh- dessä millaista tietoa ja miten tarkkoja asioita kysymyksillä halutaan saada. Ky- selylomakkeen testaus on hyvä tehdä vastaajilla, jotka suhtautuvat tutkittavaan asiaan kriittisesti. (Valli, 2015, s. 43; Mäkinen, 2006, s. 93, 96; Heikkilä, 2014, s.
47.)
Kyselylomakkeella olevat kysymykset voivat olla avoimia tai suljettuja kysymyk- siä. Avoimiin kysymyksiin vastaajan on mahdollisuus antaa vastaus vapaavalin- taisesti. Avoimet kysymykset antavat usein tärkeää lisätietoa, mikä muuten voisi jäädä saamatta. (Vehkalahti, 2014, s. 24–25.) Toisaalta vastaaja voi kokea avoi- met kysymykset raskaaksi ja tutkijalta ne vaativat enemmän aikaa työstämisvai- heessa (Henriksson, Linnolahti & Harju, 2015, s. 18).
Suljettuihin eli strukturoituihin kysymyksiin on valmiiksi rakennetut vastausvaih- toehdot. Tulosten käsittelyssä suljetut osiot ovat helpompi ja nopeampi käsitellä sekä vastaaminen on nopeaa. Ne ovat tarkoituksenmukaisia, jos rajatut vastaus- vaihtoehdot tiedetään etukäteen ja halutaan torjua esimerkiksi vastauksiin liittyviä virheitä. Taustakysymykset ovat luonteeltaan henkilökohtaisia, joku voi kokea ky- symykset tungetteleviksi. Nämä kysymykset olisi hyvä sijoittaa kyselylomakkeen loppuun. (Vehkalahti, 2014, s. 24–25; Heikkilä, 2014, s. 49.)
4 KEHITTÄMISEN ETENEMINEN JA TULOKSET
4.1 Osallistavan kehittämisen eteneminen Rovaniemen Neuvokkaassa
Tässä opinnäytetyön kehittämisessä edettiin lineaarisesti eteenpäin, kaavamai- sesti ja peräkkäisinä eri vaiheina. Alussa oli tavoite, joka tuli toimeksiantona Ro- vaniemen Neuvokkaalta. Seuraavana edettiin suunnittelu ja toteutusvaiheisiin ja lopuksi päästiin arviointivaiheeseen. Kehittämisen prosessiin kuuluu arviointi- vaihe. Tämä vaihe voi sisältyä kaikkiin eri kehittämisen vaiheisiin, siinä tuotosta arvioidaan ja siirretään joko työstövaiheeseen uudelleen tai viimeistelyvaihee- seen. (Salonen, 2013, s. 13–19, 22.) Tätä kehittämistä arvioitiin säännöllisesti toimeksiantajan työntekijän kanssa, yhdessä pohdittiin työn etenemistä ja työn merkitystä paikalliselle järjestökentälle.
Kehittämisen eteneminen Rovaniemen Neuvokkaassa voidaan kuvata seuraa- van vuosikellon mukaan (Kuvio 5), mukaillen Salosen (2013, s. 15) kehittämis- tehtävän etenemisen kuviota. Vuosikellossa saadaan näkyville prosessin eri vai- heet ja niiden ajoittuminen.
Kuvio 5. Kehittäminen Rovaniemen Neuvokkaassa.
Aloitusvaiheessa Rovaniemen Neuvokas toi esille kehitystarpeensa. Tarve oli saada kaksi erilaista kyselylomaketta, toimintaan osallistuvan jakson aloitusvai- heeseen ja päättymisvaiheeseen oman toiminnan laadun mittaamiseen. Työ eteni suunnitteluvaiheeseen, jolloin tehtiin suunnitelma. Suunnitelmasta tulee sel- vitä esimerkiksi toimijat, tiedonhankintamenetelmät ja kehittämisympäristö.
Suunnitelman hyväksymisen jälkeen siirrytään esivaiheeseen, jolloin tulevaa työtä organisoidaan yhdessä toimeksiantajan kanssa. Käytännön toteutusvaihe voi olla pitkä ja vaativa, jossa tulevat kaikki kehittämishankkeen osatekijät huo- mioitua. (Salonen, 2013, s. 13–14, 16, 22.)
4.2 Tavoitteen määrittely ja suunnitteluvaiheen eteneminen
Sain toimeksiannon opinnäytetyöstä syksyllä 2020 Rovaniemen Neuvokkaalta.
Tapasin tuolloin Rovaniemen Neuvokkaan toiminnanjohtajan ja järjestöneuvojan, joiden kanssa keskustelimme opinnäytetyön aiheesta sekä tavoitteesta tehdä ky- selylomake Rovaniemen Neuvokkaan toiminnassa olevan toimijan jakson päät- tymisvaiheeseen. Keskustelimme kyselylomakkeen sisällöstä sekä Rovaniemen Neuvokkaan toiminnasta ja alustavasta aikataulusta. Tästä käynnistyi opinnäyte- työn ideointi. Minulle järjestötoiminta oli uusi tutustumisen kohde ja lähdin kehit- tämisen prosessiin mukaan oppijana. Valitsin opinnäytetyöhön kehittämisen, koska se oli menetelmänä luonteva, kun prosessissa on mukana yhteiskehittä- minen toimijoiden kanssa.
Tutustuin Rovaniemen Neuvokkaan toimintaan keskustelemalla järjestöneuvojan ja toiminnanjohtajan kanssa sekä tutustumalla Rovaniemen Neuvokkaan toimin- takertomukseen sekä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Päätin tehdä kaikista tapaamisista oppimispäiväkirjaa, jonka muistiinpanoja pystyin käyttämään ja hyö- dyntämään koko prosessin ajan.
Suunnitteluvaiheessa pidimme järjestöneuvojan kanssa työhön liittyviä kehittä- mispalavereita useaan otteeseen, jotka olivat osana tätä kehittämistä. Palaverei- den aiheina oli pohtia yhdessä esimerkiksi opinnäytetyön sisältöä ja lopputulosta.
Keskustelut järjestöneuvojan kanssa avasivat minulle oman ammatillisen kasvun
oppimisen. Tein huomion, että olin lähestynyt asioita oman työhistoriani kautta ja katsoin asioita julkisen sektorin näkökulmasta. Käytin esimerkiksi keskusteluissa ja kirjoittamisessa julkisen sektorin termistöä, jotka eivät sovi kuvaamaan kol- mannen sektorin toimintaa.
Helmikuussa 2021 kohtasimme haasteen, jonka aiheutti huonontunut koronapan- demia-aika. Jouduimme pohtimaan, miten opinnäytetyön prosessin kanssa ede- tään tämän vuoksi. Koronapandemia oli aiheuttanut sen, että toimeksiantaja oli joutunut supistamaan omaa asukas- ja järjestötoimintaa. Suunnittelu jatkui kyse- lylomakkeen sisällön, kysymysaiheiden sekä lomakkeen pituuden pohdinnalla.
Tässä vaiheessa toimeksiantajalta nousi esille toive kyselylomakkeesta myös jakson aloitusvaiheeseen.
4.3 Toteutusvaiheen eteneminen ja päättäminen
Toteutusvaiheessa laadin ensimmäiset alustavat kyselylomakkeet (Liite 2).
Nämä lomakkeet toimivat fokusryhmäkeskustelun keskustelurunkona. Alustavat lomakkeet kehitin toimeksiantajan kanssa olleiden palavereiden ja keskustelujen perusteella. Tuleva fokusryhmäkeskustelu sovittiin toteutettavakasi näiden alus- tavien kyselylomakkeiden pohjalta. Fokusryhmäkeskusteluun osallistuivat Rova- niemen Neuvokkaan toimijat, joille toiminnanjohtaja ja järjestöneuvoja olivat en- nakkoon esitelleet kehittämisidean. Fokusryhmäkeskusteluun osallistujien kanssa käyty keskustelua tulevasta fokusryhmäkeskustelusta. ja opinnäyte- työstä. Tavoitteena oli, että osallistujat ovat eri rooleilla Rovaniemen Neuvok- kaassa, jotta saadaan yhteiskehittämiseen mahdollisimman kattava ja laaja nä- kemys toiminnasta. Toimijoiden osuus oli toimia kokemusasiantuntijoina ja kehit- täjinä kyselylomakkeiden laatimisessa. Järjestöneuvojan ja toiminnanjohtajan rooli oli myös merkittävä kyselylomakkeiden kehittämisessä. Heidän kanssaan jatkui lomakkeiden jatkotyöstäminen fokusryhmäkeskustelun jälkeen.
Maaliskuussa 2021 kävin esittäytymässä Rovaniemen Neuvokkaan toimijoille, jotka osallistuivat fokusryhmäkeskusteluun. Samalla esittelin opinnäytetyötäni.
Tässä esittelytilaisuudessa kerroin myös fokusryhmäkeskusteluun osallistumi- sesta sekä keskustelusta tulleen materiaalin käytöstä. Mukanani oli myös esitte- lykirje prosessista (Liite 1). Osallistujien rekrytoinnin olivat hoitaneet toiminnan- johtaja sekä järjestöneuvoja. Fokusryhmäkeskusteluun osallistui seitsemän erillä statuksella olevaa toimijaa Rovaniemen Neuvokkaasta. Anonymiteetin säilyttä- miseksi en avaa osallistujien statuksia tai sukupuolta tarkemmin. Jokaisella osal- listujalla oli takana erimittainen työskentelyjakso Rovaniemen Neuvokkaalla, näin sain kerättyä monipuolisesti ja laajasti heidän mielipiteitänsä toiminnasta. Alusta- vat kyselylomakkeet oli toimitettu osallistujille noin viikkoa ennen keskustelua, jotta he saivat tutustua niihin etukäteen.
Fokusryhmäkeskustelun alussa pyysin kaikilta suullisen suostumuksen keskus- telusta tulleen aineiston käyttöön kehittämisessä. Tässä vaiheessa korostin vielä keskustelun anonymiteettia, vapaaehtoisuutta sekä aineiston säilyttämistä. Ker- roin osallistujille aineiston olevan vain minun käytössäni ja hävittäväni sen heti litteroinnin jälkeen. Dokumentoin keskustelun nauhoittamalla sen kahdella eri nauhoituslaitteella. Tähän keskusteluun varattiin 1,5 tuntia aikaa. Fokusryhmä- keskustelussa kävimme alustavia kyselylomakkeita kohta kohdalta yhdessä läpi ja samalla teimme siihen muutosehdotuksia. Minun roolini oli toimia ryhmäkes- kustelun ohjaajana, jokaiselle osallistujalle annettiin mahdollisuus kommentoida, esittää ideoita ja osallistua keskusteluun. Sovimme osallistujien kanssa, että he voivat jättää kirjalliset muutosehdotukset kyselylomakkeille suljetussa kirjekuo- ressa järjestöneuvojalle. Toimijoiden osallisuudella oli suuri merkitys tulevien ky- selylomakkeiden muokkaamisessa.
Fokusryhmäkeskustelusta saatujen tulosten avulla muokkasin seuraavat versiot kyselylomakkeista ja toimitin ne toimeksiantajalle. Kirjallisia muutosehdotuksia ei saapunut minulle, toimijoiden mukaan olimme käyneet fokusryhmäkeskustelussa alustavia kyselylomakkeita tarkasti läpi ja he olivat tapaamisessa saaneet tuoda ideat ja ajatukset riittävästi esille.
Litteroin fokusryhmäkeskustelusta tulleen aineiston, kuuntelin molemmat nau- hoitteet useaan kertaan läpi ja kirjoitin ne sanasta sanaan tekstimuotoon. Litte-
roitua tekstiä syntyi viisi sivua, Arial 12 fontilla ja riviväli oli 1.5. Sain kerättyä toi- mijoilta heidän näkemyksiään, ajatuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan kyselylo- makkeelle.
Loppukeväästä 2021 oli tärkeää pysähtyä miettimään, miten prosessi oli edennyt, mitä oli siihen mennessä saatu aikaan ja miten lomakkeiden jatkotyöstämisen aikataulu etenee. Tärkeää oli myös pohtia, mitä paikalliselta mittaristolta vaadi- taan organisaation ja asiakkaan näkökulmasta sekä sitä, miksi paikallista mitta- ristoja tarvitaan. Prosessin tässä vaiheessa suunniteltiin kyselylomakkeiden ul- konäköä, tietosuojaselostetta sekä kyselylomakkeiden sisältöjä. Tietosuojase- loste, kyselylomakkeiden oikea ulkonäkö, asetukset ja logot hoidetaan Rovanie- men Neuvokkaan toimesta.
Järjestöneuvoja ja toiminnanjohtaja osallistuivat kyselylomakkeiden ensiversioi- den suunnitteluun ja niiden muokkaamiseen prosessin aikana. Kyselylomakkei- den ensiversioiden suunnitteluun ja muokkaukseen kuului isona osana tutustua jo olemassa oleviin ja yleisesti käytettyihin kyselyihin, kuten Kykyviisariin, Stea:n kyselylomakkeeseen sekä Sokran osallisuuskyselyyn ja positiivisen mielenter- veyden mittariin WEMWBS. Syksyllä 2021 prosessin viimeistely vaiheessa ensi- versiot kyselylomakkeista (Liite 3, Liite 4) muokattiin yhdessä järjestöneuvojan kanssa. Apuna kehittämisessä oli fokusryhmäkeskustelusta saatu materiaali.
4.4 Lopputuotoksena ensiversiot kyselylomakkeista
Toimeksiantajalle suunniteltiin kaksi ensiversioita kyselylomakkeista työväli- neeksi. Kyselylomakkeiden avulla saatujen tulosten perusteella Rovaniemen Neuvokas voisi kehittää ja suunnitella omaa toimintaansa.
Fokusryhmäkeskustelussa mukanani olleissa ennakkoon laadituissa alustavissa kyselylomakkeissa oli kysymyksiä, jotka liittyivät omaan hyvinvointiin, jaksami- seen, odotuksiin ja motivaatioon. Taustakysymykset olivat alustavassa lomak- keessa alkuvaiheen kyselylomakkeessa. Lähtövaiheen lomakkeella oli toiveisiin
liittyviä kysymyksiä ja palauteen antamisen mahdollisuus. Fokusryhmäkeskuste- lusta tulleiden ideoiden ja ajatusten perusteella laadittiin ensiversiot kyselylomak- keista yhdessä toimeksiantajan kanssa. Päätettiin, että aloitusvaiheen kyselylo- makkeen nimi pysyy samana, mutta lähtövaiheen lomakkeen nimi muuttui päät- tymisvaiheen lomakkeeksi. Tässä vaiheessa suunnitellussa ja kehittämisessä hyödynnettiin esimerkiksi Kykyviisaria ja Sokran osallisuuskyselyä.
Toimeksiantaja (Marika Ahola, järjestöneuvoja & Suvimaria Saarenpää, toimin- nanjohtaja, haastattelu, 8.6.2021) on todennut, että olemassa olevissa kyselylo- makkeissa on hyviä ja toimivia osioita ja kysymyksiä, mutta lomakkeet ovat liian pitkiä ja osittain haasteellisia täyttää. Kyselylomakkeiden ensiversioiden laadin- nassa tuli ottaa huomioon toimeksiantajan toiveet, fokusryhmäkeskusteluun osal- listujien ehdotukset ja ideat sekä aineiston tuleva käsitteleminen. Lopputuotok- sena kehittämisestä tulleet ensiversiot kyselylomakkeista aloitus- ja päättymis- vaiheeseen ovat opinnäytetyön liitteissä (Liite 3, Liite 4).
Toiveena paikallisesta mittaristosta oli saada siitä selkeä ja lyhyt, mutta kuitenkin tarpeeksi kattava. Toimeksiantajan toive oli, että lomakkeiden tulee olla helposti täytettäviä. Ensiversio kyselylomakkeiden kysymykset olivat jaoteltu eri osioihin:
taustat, jakson alkaminen ja päättyminen sekä hyvinvointi. Kyselylomakkeille on suunniteltu sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä. Vastausvaihtoehdot on laa- dittu selkeäksi ja samansuuntaisiksi molemmissa lomakkeissa vertailun mahdol- listamiseksi.
Fokusryhmäkeskustelun osallistujat pohtivat taustatietojen kohdalla sitä, mitkä tiedot ovat tarpeellisia, kuka niitä käsittelee ja mihin tarkoitukseen tiedot menevät.
Osallistujien mukaan yksi tärkeimmistä taustakysymyksistä on selvittää, mitä pol- kua pitkin osallistuja on tullut Rovaniemen Neuvokkaan toimintaan mukaan. Pol- kuja toimintaan voi olla useita ja osallistujien omat kokemukset olivat, että he ei- vät välttämättä aina itsekään hahmota toimintaan ohjannutta tahoa. Tämä voi olla hämmennystä aiheuttavaa sekä osallistujalle että toimeksiantajalle varsinkin sil- loin, jos toimintaan ohjanneeseen tahoon täytyy olla yhteydessä.
