L A U R I M E H T O N E N
Aistimellinen luonto ja (ihmis)tieteet
Mehtonen, Lauri, Aistimellinen luonto ja (ihmis)tieteet [Sensuous nature and the (human) sciences]. Kirjastotiede ja informatiikka, 1 (2): 36—40, 1982.
The author tries to discuss the problems of the meaning and the articula- tion. His specific problem is the supposed/real differences and similarities between the natural and the human sciences. He tries to find out the common basis both for the Galileian natural sciences and for the human sciences. His tentative candidate for this common root is the historical unity of the Galileian/technological and the protestantic (Weber) reductions/
rearticulations of the everyday sensuous nature and the practical, sen- suous man.
Address: Department of Mathematical Sciences, University of Tampere, PB 607, SF-33101 Tampere 10.
I
P y r i n t a r k a s t e l e m a a n s e u r a a v a a t e e m a a : e l ä m y k s e t , k o k e m u k s e t j a k ä s i t y k s e t eivät ole v a i n i n f o r m a a t i o t a m a a i l m a s t a , ns. o b - j e k t i i v i s e s t a todellisuudesta v a a n n e ovat itse m u k a n a konstituoimassa sitä, m i t ä s a n o m m e m a a i l m a k s i .
N ä k ö k u l m a , josta t a r k a s t e l e n k o k e m u k s e n m u o t o j e n t o d e l l i s u u t t a k o n s t i t u o i v a a roolia, on merkin j a merkityksen t e m a t i i k k a . T e e m a
»miten v o i m m e y m m ä r t ä ä k o k e m u k s e n m u o - tojen k o n s t i t u o i v a n todellisuutta? » m u u n n e - t a a n n ä i n t e e m a k s i »millä t a v a l l a m e r k i t y k - set m u o d o s t a v a t todellisuutta?»
Filosofi-lapsen naiiviudella k y s y n : k u i n k a m e r k i t y k s e t ovat olemassa? A l u s t a v a , e n n a - koiva v a s t a u k s e n i k u u l u u : m e r k i t y k s e t eivät ole a n n e t t u i n a t a i itsensä k a u t t a . M e r k i t y k s e t ovat m u o d o s t e t t u i n a , t u o t e t t u i n a , t e h t y i n ä . Tai v a r o v a i s e m m i n : m e r k i t y k s e t o v a t m e r k i - t y k s i ä a n t a v i e n a k t i e n k a u t t a olemassa.
Siis: m e r k i t y k s i ä a n t a v i e n a k t i e n k a u t t a m e r k i t y k s e t k o n s t i t u o i v a t todellisuutta. T ä s - sä y h t e y d e s s ä k ä y t ä n a k t i n j a m e r k i t y k s e n k ä s i t e t t ä laajassa mielessä. E n y m m ä r r ä ' a k - tilla* v a i n tajunnallisia a k t e j a e h k ä ' m e r k i - t y k s e l l ä ' v a i n kielen m e r k k i e n m e r k i t y k s i ä . Erilaiset inhimilliset t o i m i n n a n m u o d o t — tiedon toiminnalliset m u o d o t v a i n e r ä i n ä m u o t o i n a — ovat tällöin a k t i - j a m e r k i t y s - t a r k a s t e l u n kohteina.
M e r k k e j ä ei siis t u l l a y m m ä r t ä m ä ä n v a i n lingvistisessä mielessä j a vielä v ä h e m m ä n siinä s u p p e a s s a mielessä, jossa v o i m m e k ä s i - t y k s i e m m e ajatella — tieteellisesti t a i j o k a - p ä i v ä i s e s i — k u v a a v a n todellisuutta.
Laajassa mielessä v o i m m e sanoa, e t t ä esi- m e r k i k s i filosofinen l u e n t o on m o n i d i m e n - sioinen m e r k k i e n j ä r j e s t e l m ä tai e t t ä v o i m - m e l u k e a ' j o t a k i n sosiaalista i n s t i t u u t i o t a 'tekstinä'. E s i m e r k i k s i p u h e e n v u o r o n p y y t ä - m i n e n l u e n n o n j ä l k e e n k ä t t ä n o s t a m a l l a on 'teksti' jossa k ä d e n n o s t a m i s e n a k t i 'lauseena' t u l e e l u e t u k s i eri horisontista j a erilailla k u i n s a m a n n ä k ö i n e n k ä d e n n o s t o sosiaalisessa i n s - tituutiossa ' r a v i n t o l a ' .
J o k a p ä i v ä i n e n m a a i l m a m m e on ' s a m e a a ' siinä mielessä, e t t ä sen 'välittömässä', ' e l ä y - myksellisessä' todellisuuksissa t o i m i n n a l l i n e n m e r k i t y k s e n a n t o j a t ä m ä n u u d e l l e e n a r t i k u - lointi a r k i k o k e m u k s e s s a ovat 'toisiinsa k i e - t o u t u n e i t a ' , 'toisiinsa s u l a u t u n e i t a ' .
I I
M i t ä edellä s a n o t u l l a voisi olla t e k e m i s t ä ihmistieteiden tieteenfilosofisten p e r u s o n g e l - m i e n k a n s s a ? Olisiko sen pohjalta l ö y d e t t ä - vissä k i i n n o s t a v i a eroja todellisuuden l u o n - nontieteellisen j a ihmistieteellisen a r t i k u l a a - tion välillä?
E r ä s k i i n n o s t a v a teesi t ä s t ä erosta on seu- r a a v a . I h m i s t i e t e e l l i n e n t u t k i m u s ei k o s k a a n
Kirjastotiede ja informatiikka 1 (2) — 1982 M e h t o n e n : Aistimellinen luonto ja . . . 37
kohdistu artikuloimattomaan ainekseen. Ih- mistieteiden tutkijat artikuloivat aina jo ar- tikuloitua. He joutuvat artikuloimaan toimin- nan ja esiteoreettisen artikuloimaa.
Tämä teesi asettaa seuraavan kysymyksen.
»Miksi ylipäätään pitää empiiris-teoreettisesti artikuloida aina jo artikuloitua, tulkittua ja ymmärrettyä?». Tällöin kysytään niitä tapo- ja, joilla ihmistieteellinen artikulaatio suh- tautuu artikulaatioon arjen maailmassa.
III
Ilmeisesti voimme ajatella, että luonto ei artikuloi itseään praktisesti ja esiteoreetti- sesti.
Luonnontieteellinen artikulaatio ei kuiten- kaan tapaa luonnon tosiasiallisuutta artiku- loimattomuuden tilassa. Yritykset, joissa ei problematisoida ihmisten historiallisia ja praktisia — niin toiminnallisia kuin esiteo- reettisia — luonnon artikulaatioita johtavat yksinkertaistaviin tarkasteluihin ja vastauk- siin kysyttäessä eroja ja yhtäläisyyksiä ih- mistieteiden ja luonnontieteiden välillä.
IV
Luonnontieteet, niiden historialliset kehi- tysmuodot ja spesifiset rationaalisuustyypit, eivät ole olleet ja eivätkä ole ihmisten ainoi- ta tapoja artikuloida luontoa. Ihminen on aina ja kaikkialla artikuloinnut luontoa. Vas- ta 'lyhyen' aikaa ihminen lajina on erään kulttuuripiirin puitteissa teoreettisesti, luon- nontieteellisesti artikuloinut luontoa.
V
Voitaisiinko ajatella, että esiteoreettisen, praktis-käytännöllisen artikulaation suhde luonnontieteelliseen olisi erilainen suhteessa arvoihin kuin sen suhde ihmistieteelliseen.
Olisiko luonto itsessään indifferentti arvojen suhteen? Voimmeko totaalisesti hyväksyä seuraavan teesin? Luonnolle ei tehdä mo- raalisesti tai esteettisesti 'väärin' kun se ym- märretään aineksena, jonka 'luontoon' käy, että se sekä teoreettisesti artikuloidaan että teknologisesti transformoidaan teknisen jär- jen puitteissa.
VI
Teoreettinen ajattelu länsimaisen tieteen mielessä on uusi ja radikaali ihmisen suhde
luontoon. Sen historiassa luonto on menet- tänyt uskonnollisen, eettisen ja esteettisen ar- vonsa ja mahtinsa. Teoreettisesti ja prakti- sesti luonnon faktisuus on puhdasta välineel- lisyyttä.
Olisiko ihmisen artikulointi ihmistieteissä ja yhteiskuntateknologiassa puhtaan välineel- lisyyden perspektiivistä epähumaanista, vas- toin ihmisen 'luontoa'?
VII
Kysymys luonnon 'indifferenttisyydestä
1arvojen suhteen on viime vuosina asettunut luonnontieteiden ja teknologian filosofisten kysymysten keskiöön.
Tämä 'asettaminen' on primäärisesti ollut praktista. Luonnon saastumisen kokeminen tai kysymykset ydinenergiasta ovat omilla tavoillaan tematisoineet ongelmia, joiden suhteen filosofit ovat vaienneet. Meillä ei ole ollut kysymyksiä — eikä siis myöskään vastauksia.
VIII
Olisi päästävä eroon pahasta tavasta puhua luonnontieteistä ja ihmistieteistä 'yhtenä kimppuna'. Vrt.: »Ihmistieteet ovat vähem- män edistyneitä tieteitä kuin luonnontieteet».
Poleemisesti ja epäanalyyttisesti tällainen puhetapa saattaa kysyä. Milloin syntyy/eikö koskaan synny sosiologian Galilei?
Miten tässä puheessa lähes säännönmukai- sesti ihmistieteen eriaikaisuus 'galileiseen luonnontieteeseen' todetaan?
Filosofeja ja ihmistieteilijoitakin näyttää pysyvästi viehättävän seuraava 'erikoisella' tavalla tyydytystä tuottava vastaus. »Ihmis- tieteet ovat niin tavattomasti 'vaikeampia' kuin luonnontieteet».
Tämän vastauksen puitteissa helposti unoh- tuu kysymysten sarja:
— millä tavoin filosofina/ihmistieteilijänä käyttämäni termi luonnontiede on saanut sisältöään?
— missä mielessä on ja missä mielessä ei ole perusteita puhua 'luonnontieteestä' (huom.
yksikkö)?
— miten relevanttia/epärelevanttia oma 'luonnontieteen ymmärtämiseni on halu- tessani tietää luonnontieteiden historioista ja kehitysmuodoista?
— J N E . . .
38 Mehtonen: Aistimellinen luonto j a . . . Kirjastotiede ja informatiikka 1 (2) — 1982
IX
'Vaikeus' -teesi relativoisi ihmistieteiden kehittymättömyyttä. Ei kai helpomman tien kulkijoiden edistyneisyyttä arvioitaessa saa täysin unohtaa kuljetun matkan helppoutta!
Ihmistieteiden vaikeus on tapana perustel- la seuraavasti. Luonto on rakenteeltaan 'yk- sinkertaisempi' kuin yhteiskunta, siksi kehi- tys luonnontieteiden alueella on luonnollisesti ollut nopeampaa ja tuloksellisempaa kuin yh- teiskuntatieteiden alueella. Yksinkertaisem- mat asiat ratkeavat nopeammin ja paremmin kuin monimutkaisemmat.
Tämän ajattelutavan mukaista on myös puhua ihmistieteiden nuoruudesta (suhteessa luonnontieteisiin).
Tämä väite — ainakin yleisessä muodos- saan — on problemaattinen.
Viittaan aluksi lyhyesti ns. aristoteeliseen tieteiden järjestelmään. Jokainen keskeinen luonnontiede ja ihmistiede löytää tästä jär- jestelmästä alkukotiaan. Niin sosiologia, val- tio-oppi, taloustiede, runousoppi kuin fysiik- ka, tähtitiede kuin biologia. Aristoteelisen tiedekonseption suhteen me emme voi pitää luonnontieteitä ja ihmistieteitä eri-ikäisinä.
Mutta kuinka 'nuoria' ihmistieteet ovat kun niitä verrataan galileisen kumouksen jälkei- seen luonnontieteeseen? Eikö ole itseasiassa sanottava, että klassinen ranskalainen ja englantilainen kansantaloustiede on vähin- tään yhtä 'vanha' — jollei vanhempikin — kuin oman aikansa eräät keskeiset luonnon- tutkimuksen alueet — kuten kemia (flogisto- teoria) ja biologia (evoluutioteoria).
Sellainen keskeinen ja koko yhteiskunta- tieteiden synnylle ja muodoille konstitutiivi- nen tiede kuin klassinen kansantaloustiede ei ole siis millään ainakaan 'itsestään selvällä tavalla' nuorempi tieteenä kuin esimerkiksi kemia ja biologia.
X
Edellä olen alustavasti problematisoinut 'nuoruus' -teesiä. Mutta kuinka on 'yksin- kertaisuus' -teesin laita?
Kääntäkäämme tämä teesi. Ehkä se silloin kääntyy 'jaloilleen'. Kysynkin: Olisiko jär- kevää tarkastella yhteiskuntatieteiden kehi- tystä ja niiden metodisten ja käsitteellisten muotojen suhdetta galileiseen kumoukseen seuraavasta näkökulmasta?
Yhteiskunnan/yhteiskuntien rakenne/ra- kenteet oli/olivat 'pitkään' niin yksinkertai- nen/-sia (luontoon verrattuna), että sen/niiden
reproduktio ei edellyttänyt tieteellistä tietoa po. reproduktiosta. Rakenteen/rakenteiden praktinen ja esiteoreettinen artikulaatio oli riittävä esimerkiksi taloudellisten suhteiden reproduktiolle. Yhteiskunnallinen todellisuus rakenteeltaan oli niin 'yksinkertainen', että asioiden praktinen hallinta ei tarvinnut uuden tyyppistä teoreettista otetta.
Tästä näkökulmasta voimme juuri klassi- sen kansantaloustieteen/poliittisen taloustie- teen suhteen kysyä, mitä kaikkea sen suhteen spesifistä oli tapahtunut 'yksinkertaisuudel- le'? Oliko yhteiskunta sellaisilla tavoilla tul- lut monimutkaisemmaksi, että asioiden prak- tiset ja ideologiset hallinnat edellyttivät ra- kenteiden uuden tyyppistä empiiris-teoreet- tista artikulointia. Kaikkea muuta kuin yl- lättävästi teesini on: juuri näin oli käynyt.
Vastateesini 'yksinkertaisuus' -teesille on seuraavanlainen. Yhteiskunnan rakenteen monimutkaisuus oli saavuttanut sellaisen 'laadullisen' ja 'määrällisen' asteen, että asioi- den praktiset ja ideologiset hallinnat omilla tavoillaan 'asettivat' kysymyksen uuden tyyppisestä (ainakin osittain galileisesta) ih- mistieteellisestä artikulaatiosta. Arkikoke- muksen praktinen itsekritiikki teoreettisen ulkopuolelta pohjasi vaatimusta teoreettises- ta artikulaatiosta, joka ei ollut vain erilainen vaan osaltaan myös suoranainen vastakohta arkikokemukselle.
XI
Vastateesissäni olen viitannut mahdollisuu- teen ymmärtää 'luonnontieteellistyyppisen' yhteiskuntatieteen välttämättömyyttä myös elämänvälttämättömyytenä.
Palaan nyt puheenvuoroni alun 'perimmäi- seen kysymykseen'. Kuinka meidän tulee ymmärtää ja reagoida teesiin luonnon mo- raalisesta ja esteettisestä neutraalisuudesta?
Teesistä toiminnallisena näkemyksenä on hyvä kysyä: miten se artikuloi ihmistä 'luon- tona'?
XII
Kiintoisan näkökulman tähän artikulaa- tioon ja samalla 'galileisuuteen' luonnon- ja ihmistieteissä saamme Max Weberin teesistä 'maailman sisäisestä askeettisuudesta', minkä hän formuloi loisteliaassa teoksessaan »Pro- testanttinen etiikka ja kapitalismin henki».
Protestanttinen etiikka artikuloi työtä seu-
raavasti. Työ on uskonnollisena kilvoittelu-
na maallisen asketismin aluetta. Jumalan
Kirjastotiede ja informatiikka 1 (2) — 1982 Mehtonen: Aistimellinen luonto j a . . . 39 k u t s u u n k r i s t i t t y v a s t a a t y ö n t e k i j ä n ä . Työ
on k u t s u m u s t a . L u t h e r artikuloi ' J u m a l a n k u t s u n ' ja siihen v a s t a a m i s e n k u t s u m u s t y ö k - si.
S i t e e r a a n W e b e r i ä :
»Maailman taikuudesta päästäminen, (Ent- zauberung) suuri uskonnonhistorialleen pro- sessi, alkoi vanhajuutalaisesta profetiasta. Hel- leenien tieteelliseen ajatteluun liittyvänä se hylkäsi kaikki pelastuspyrkimyksen maagiset keinot taikauskona ja pahantekona. Tässä [so.
puritanismissa] se tuli päätökseensä. Aito pu- ritaanihan hylkäsi jopa kaikki uskonnollisen hautausseremoniankin jäljet ja hautasi lähei- sensä laulutta ja soitotta, ettei vain minkään- laista 'taikauskoa', mitään luottamusta maagis- sakramentaalisiin pelastusvaikutuksiin pääsisi ilmaantumaan. Mutta mitään maagista keinoa ei ollut eikä ylipäänsä ollut mitään keinoa, jot- ta se, jolta Jumala oli päättänyt evätä armon- sa, olisi voinut kääntyä hänen puoleensa. Tä- mä ihmisen sisäinen eristäminen liittyy tylyyn oppiin kaiken puhtaasti lihallisen ehdottomas- ta jumalvieraudesta ja arvottomuudesta. Se si- sältää yhtäältä syyn puritanismin ehdottoman kielteiseen asenteeseen kaikkia kulttuurin ja subjektiivisen uskonnollisuuden aistillis- tun- teenomaisia elementtejä kohtaan. Ne ovat pe- lastukselle hyödyttömiä ja edistävät sentimen- taalisia harhakuvia sekä luontokappaleita pal- vovaa taikauskoa. Siten se yhtäältä käsittää perusteen kaiken aistikulttuurin periaatteessa torjumiselle yleensä. Mutta toisaalta se muo- dostaa yhden sen illuusiottoman ja pessimisti- sesti värittyneen individualismin juuren, joka vaikuttaa vielä nykyäänkin puritaanisen men- neisyyden omaavien kansojen 'kansanluontees- sa' ja instituutioissa.» (s. 75—76)
»Lisäksi tiettyjen kirkon instituutioiden käy- täntö, ennen kaikkea aneiden käyttö, oli var- maan jatkuvasti ristiriitaista sen kanssa, mitä systemaattisella maailmansisäisellä askeettisuu- della alunperin tarkoitettiin. Siksikään sitä ei tunnettu uskonpuhdistuksen aikaan perifeeri- seksi väärinkäytökseksi, vaan suorastaan rat- kaisevaksi perusviaksi kirkossa. Mutta ratkai- sevaa oli, että uskonnollisessa mielessä metodi- sesti elävänä ihmisenä pääasiassa oli ja pysyi kuitenkin yksin munkki, siis että askeettisuus pakotti sitä enemmän ihmisen pois arkielämäs- tä, mitä intensiivisempää se oli. Erityisen pyhä elämä oli juuri maailmansisäisen siveellisyy- den voittamisessa. Ensimmäisenä kumosi väit- teen Luther, ei suinkaan jonkin kehitysten- denssin täytäntöönpanijana, vaan aivan henki- lökohtaisten kokemustensa perusteella. Aluksi käytännön seuraamukset vielä olivat epävakai- sia, sitten poliittinen tilanne työnsi häntä eteenpäin. Kalvinlaisuus yksinkertaisesti yhtyi tässä Lutheriin. Itse asiassa tämän lajin us- konnollisuuden asian ytimeen osui jo Sebastian Franck, kun hän näki uskonpuhdistuksen mer- kityksen siinä, että jokaisen kristityn täytyi nyt olla munkki koko elämänsä ajan. Askeet- tisuuden maailmallisesta arkielämästä pois juoksemisen tielle oli rakennettu este. Ne into- himoisen vakavat sisäistyneet miehet, jotka siihen saakka olivat muodostaneet munkkikun-
nan parhaimmiston, ohjattiin nyt seuraamaan askeettisia ihanteita maallisen ammattielämän sisällä. Mutta kehittyessään kalvinilaisuus li- säsi tähän jotain positiivista, ajatuksen, että uskoa oli välttämättä koeteltava maallisessa ammattielämässä. Siten se antoi uskonnollisesti suuntautuneiden laajoille kerroksille positiivi- sen vaikuttimen askeesiin.» (s. 88)
»Kun se lisäksi ankkuroi etiikkansa predes- tinaatio-oppiin, tuli munkkien maailmaan ulko- ja yläpuolisen henkisen aristokratian tilalle tä- hän maailmaan Jumalan ikuisuuden ennalta määräämien pyhien henkien ylimystö. Tämä aristokratia oli character indelebilis -luontei- neen periaatteellisesti ylittämättömämmän ja näkymättömyydessään pelottavan kuilun muus- ta, ikuisuudessa hyljätystä ihmiskunnasta erot- tama kuin keskiajan ulkonaisesti maailmasta erillään elävä munkki. Tämä kuilu oli kuin veitsi, joka viilsi kovemmin ja terävämmin kaikkia sosiaalisia tunteita. Tämän valittujen ja siten pyhien ihmisten Jumalan armon tie- toisuuden rinnalle ei kehittynyt omien heik- kouksien tuntemiseen perustuva lempeä avu- liaisuus 'syntisiä' lähimmäisiä kohtaan, vaan viha ja halveksunta. Syntiset olivat Jumalan vihamiehiä, jotka kantoivat itsessään ikuisesti hyljätyn merkkejä.» (s. 88—89)
X I I I
Miten i h m i n e n luontona, a i s t i m e l l i s u u t e n a t u l e e y m m ä r r e t y k s i edellä k u v a t u s s a m a a l l i - sessa asketismissa? E n t u o t a k u l u t t a a k s e n i v a a n t u o t t a a k s e n i : t u o t a n m u t t a en n a u t i . Työ j a sen m e r k i t y s m u u t t u v a t r a d i k a a l i s t i . Työn t a r k o i t u s on sen ' p u h t a a s s a ' s u o r i t u k - sessa. Työn a l i s t a m i n e n n a u t i n n o l l e olisi e p ä - p u h d a s t a , e p ä p y h ä ä j a j u m a l a t o n t a .
Teesi 'luonto on p u h d a s t a ainesta, v ä l i n e e l - lisyyttä, johon ei sisälly m o r a a l i s i a j a esteet- tisiä arvoja' on m a a i l m a n s i s ä i s e n asketismin teesi. S a m a l l a se konstituoi i h m i s e n p r a k t i s - ta n ä k e m y s t ä itsestään luonnonoliona j a ais- t i m e l l i s u u t e n a .
T ä m ä teesi l u o n n o s t a on objektipuolen k o r - r e l a a t t i m a a i l m a n s i s ä i s e n a s k e t i s m i n s u b j e k - tipuolen artikuloinnille.
M a a i l m a l l i s u u d e s t a k i e l t ä y d y t ä ä n redusoi- m a l l a aistimellinen, n ä k y v ä luonto a i n e k s e k - si j a työn kohteeksi j a y m m ä r t ä m ä l l ä p r a k - tisuus j a subjektiivisuus k u t s u m u s t y ö k s i , k i l - voitteluksi ' p u h t a u d e s t a ' .
X I V
Miten edellä s u o r i t e t t u a l y h y t t ä ja t ä y d e n - n y s t ä j a p e r u s t e l u j a k a i p a a v a a l u o n n e h d i n - t a a luonnontieteen, y h t e i s k u n t a t i e t e e n j a e r ä i d e n ideologisten v a l t i o a p p a r a a t t i e n 'uusis- ta' funktioista voitaisiin h a v a i n n o l l i s t a a t ä - n ä ä n ? Uskoakseni tavalla, j o k a a s e t t a a e r ä ä t usein v a i n ihmistieteitä koskeviksi y m m ä r r e -
40 Mehtonen: Aistimellinen luonto ja . . . Kirjastotiede ja informatiikka 1 (2) — 1982 tyt kysymykset keskeisiksi pragmaattisiksi ja
filosofisiksi luonnontieteiden ja teknologian kysymyksiksi.
Tästä tavasta saamme otteen kun yritäm- me rehabilitoida ihmistä luonnonoliona, aisti- mellisuutena. Luonnonoliona, aistimellisuu- tena ihmistä ei tällöin ymmärretä galileisen 'luonnon' tai 'protestanttisen etiikan' mieles- sä.
Galileinen teksti luonnosta luetaankin ar- kielämän psykologiamme ja patologiamme tekstinä.
Arkielämämme luonto on 'objektiivista' ja praktista tekstiä siitä miten todella toimimme ja ajattelemme. Luonnon monimuotoinen saastuminen on dokumenttia olemisentavois- tamme.
Jokapäiväinen, aistimellinen luonto 'näyt- tää' toiminnallisen merkityksenantomme. Tä- mä merkityksenanto on merkitysbasista niin galileiselle teoreettiselle artikuloinnille kuin 'maailmansisäinen asketismin' artikuloinnille.
Niin galileinen kuin 'protestanttinen' artiku- lointi näyttäessään luonnon sinänsä 'puhtaak- si' aistimellisuudesta, praxiksesta, subjektii- visuudesta peittävät 'puhtaaksitekemisen' ja sen ateoreettisen merkitysbasiksen.
'Aistimellinen luonto on kirja meistä' on teesi, joka vaatii tässä ja nyt talouden, poli- tiikan, valtion tai työn ja moraalin uudelleen artikulointia. Tämä artikulaatio edellyttää 'galileisen' ja 'protestanttisen' artikulaation teoreettista ja praktista purkamista.
Tutkiessamme taloutta tai valtiota meidän on tutkittava aistimellista luontoa psykolo- gisena ja patologisena totuutena meistä 'ta- loudellisena' tai 'poliittisena' kulttuurieläime- nä. Onhan aistimellinen luonto teksti, joka on kirjoitettu toiminnallisten ja ateoreettis- ten merkityksenantojen kautta. Mutta juuri tätä tekstiä galileinen tiede ei voi lukea. Se on galileisen artikulaation tavoittamattomis- sa. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että gali- leinen artikulaatio peittää oman merkitys- fundamenttinsa. Galileinen tiede luo varjon roolinsa yli koneistossa, joka kirjoittaa ny- kyistä kirjaamme luonnosta.
Valittua kirjallisuutta
Itkonen, Esa, Change of Language as a Prototype for Change of Linguistics. Artikkeli, ilmesty- mässä.
Juntunen, Matti, Den humanistiska forskningen som en vetenskapsfilosofisk kategori och begreppet samhällsvetenskap. Nordisk Forum,
12 (1): 48—56. 1977.
Juntunen, Matti ja Mehtonen, Lauri, Ihmistietei- den filosofiset perusteet. Gummerus, Jyväskylä, 1977.
Krohn, Sven, Ihminen, luonto ja logos. Gummerus, Jyväskylä, 1981.
Malmberg, Tarmo, Viestintä ja kulttuuri: tekstejä viestinnän teorian ja tutkimuksen kulttuuri- teoreettisista perusteista (1978—81). Tampe- reen yliopisto, tiedotusopin laitos, julkaisuja, sarja C, 2/1981.
Mehtonen, Lauri, Kommentti Raimo Tuomelan esitelmään. Teoksessa Heikkilä, Markku (toim.), Valtion humanistisen toimikunnan kulttuuri- tutkimuksen metodiseminaari Jyväskylän yli- opistossa 8.—9. 5. 1975. Suomen Akatemia, Hel- sinki, 1976, 30—38.
Mehtonen, Lauri, Ateoreettinen ymmärrys ja 'fe- nomenologia'. Teoksessa Taiteen filosofian tutkimusprojektin julkaisu I. Jyväskylän yli- opiston filosofian laitoksen julkaisuja 7/1976,
1—18.
Mehtonen, Lauri, Puhtaan järjen kritiikistä arki- maailman kritiikkiin. Sosiologia, 14 (6): 246—
252. 1977.
Mehtonen, Lauri, Ihminen ja byrokratia. Sosiolo- gia, 17 (2): 140—142. 1980.
Mehtonen, Lauri, Arkikokemus ja totuus ihmis- tieteissä. Teoksessa Niiniluoto, I. ja Taiminen, L. (toim.), Totuus. Suomen Filosofisen Yhdis- tyksen järjestämä kotimainen tutkijakollokio
— Helsinki 14.—15. 1. 1980. Helsingin yliopis- ton filosofian laitoksen julkaisusarja n:o 9, 1980.
Mehtonen, Lauri, Arkikokemus ja totuus yhteis- kuntatieteissä. Sosiologia, 18 (2): 162—165. 1981.
Pietilä, Kauko, Journalismin kritiikin mahdolli- suuksia: kuusi kirjoitusta vuosilta 1978—1981.
Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos, julkai- suja, sarja C, 1/1981.
Pietilä, Veikko, Tieteen kehityksen teoria ja kä- sitteet. Teoksessa Okko, Marjatta ym. (toim.), Kirjastotiede ja informatiikka tieteenä ja tut- kimusalana: raportti Ikaalisissa 16.—17. 5. 1980 pidetystä seminaarista. Kirjastotieteen ja in- formatiikan yhdistys, 1981, 10—28.
Pietilä, Veikko, Luonnontieteen kehityksen selit- tämisestä. Sosiologia, 17 (4): 279—293. 1980.
Pietilä, Veikko, Selittämisestä yhteiskuntatieteissä.
Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteiden tut- kimuslaitos, sarja C: 27, 1980.
Pietilä, Veikko, Social Practice and the Develop- ment of Science. Tampereen yliopisto, yhteis- kuntatieteiden tutkimuslaitos, sarja A: 54, 1981.
Pietilä, Veikko, Ideaalisaatio ja yhteiskuntatieteen suhde luonnontieteeseen. Julkaisematon artik- keli. 1981.
Weber, Max, Protestanttinen etiikka ja kapitalis- min henki. WSOY, Helsinki, 1980 (alkuteos
1905).
Verronen, Veli, Edistyykö tiede? Teoksessa Löp- pönen, Paavo (toim.), Tieteen edistymisen on- gelmia: seminaariraportti. Suomen Akatemian julkaisuja 6/1979, Helsinki 1979, 40—75.
Verronen, Veli, Tieteelliset vallankumoukset, teo- rioiden tulkinta ja tieteen edistyminen. Teok- sessa Littunen, Yrjö ym. (toim.), Tieteen edis- tyminen ja yhteiskuntatieteet. Tampereen yli- opisto, yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, sar- ja B: 30, 1980, 37—73.
