Perjantaina 15 päiwä Marraskmtta

Perjantaina 15 päiwä Marraskmtta

Filauskinnat: ^{koko wuc}

Nlosannetaan Weilin ^{ja (Aöös'in}kirjakaupassaInwäsknlässä ^jokatiistai ^jaPer- ^{elta jm.,} kolmoncljännckseltä :t m., puolelta2^m., neljän»

1878.

Rio 91.

«voSt nekseltä ^l m

'>,' N!

jantai-aamu,missä ^nniöökinilmoituksia wastaanotetaan K» ^p:6täpieneltäriniiltä.

Toimittajat:K.^{(^öös,}wastuunalainen toimittaja,H. ^Hcllqrcn, Cautl». konttoreissa: ^{koko wuodelta 5 m.»;i p.,}kolmeneljänn.

82 p., neljännct-seltäIm. p. yksityisetnlnuerot19 p.

Mutta hymicn ulkomaan

klassillisten

kirjailijain

käännöksistä olisi

^{myöskin palkintoja anncttama,}

ainakin rnnomittaan kirjoitetuista. Ne cimät

suiu«

kaan ole

mähätöisiä

^{ja omat aina} hymänä ylei-

sön

^{armion ohjaajana}

armossa

^{pysymät. kirjalli-}

suuden scnra

^on

tosin

^tästäkin hengellisestä ^ja

kansallisesta

tarpeestamme koettanut

huolta

^pitää

marojcnsa mukaan

ansiollisten

näytelmäin kirjoitta- jia palkitsemalla. Viutta

sen

^{Marat eimätole niin}

snurct, cltä

se moucnlaisiin tchtämiinsa ^katsoen möisi tässäkin suhteen

ⁿⁱⁱⁿ

^ruusaita

^{palkkioita ja-}

kaa, _{kuin mitä} näytelmäkirjallisuutemme uykyineu tila

maatisi.

Tähän

^{päätämme tämän} kirjoitnlscmlnc, joka

leh-

temme

ahtaasen

^tilaan

katsoen ^ehkä

^{jo on liiankin}

pitkäksi mcnyuyt, maikka miclä

olisi

^paljon

asiasta sanottamaa. Aikomuksemme

^{cm ollut} puhuessamme tcatcriu merkityksestä

kansallisessa

simistystyössä

huomauttaa

lukijoitamme erittäinkin siitä, että

sitä

ci

saa

^{pitääminäkään}pilanpäimäiscnälelnkapinccna, maan että

kansalaisten

^tulee

sitä

kasmattaa rakka- udella ja makamuud clla, _miu että

se

^täysi-

ikäiseksi tultuansa

^{hymä meillä}

olisi.

(Jatko ja loppu85, 86, 87,Bi»:tecn n:roon).

Teaterin ^merkitys kansallisessa

siwistystybssä.

Katseltuamme

^{uiitä hymiä,}

matoisia

puolia, milä teaterilla

kansallisen

simistykscu palmcluksessa ou, luokaamme mielii lyhykäiucu silmäys tcatcriu^mu- kana

useinkin ilmaantumiin

marjopuoliin

sekä

^nii-

hin

^{moimiin ja} maikuttamiin keinoihin, joiden

hal- litessa

^ne niin mähencmät, ^että iliistä ci ole

sa-

nottamaa haittaa, ci ainakaan

siihen

monipuoliseen hyötyyu merrateu, josta edellä olemme pnhuucct.

Mitä

enemmän ^jossakin

kansassa

^{clonraitis ja}

simeä henki ^hallitsee, sitä

^{enemmän tcatcrikin}

^sillä

on taipuma olemaan puhtaau, hymän hengen aat- teiden tulkkiua ja clähyttäjäuä,

sitä

^{lamcampiauä<}

köaloja pyrkii

se esittää

näyttämöllääu eläminä kumiua, selitykseksi ja

osmiitaksi

^{ylcmän tarkoituk-}

sensa

^perille pyrkimällc kansallishcngcllc.

Mitä

enemmän taas

kansan katsantotamasta

^{ja elämästä}

korkeammat, ^ylcmämmät pyrinnöt omat kadonneet, mitä

mähemmän se

^{uskoo ja luottaa} simecllisyydcu ja

ihautccllisuudeu onnelliseksi

^{tekemään Moimaan,}

mitä

mähemmän se

^tuutcc

humitusta

ja michätystä niiden

itselleen ^selluille

saattamisesta, mitä

him-

meämmin

sen

näköpiirissä

siintää kansallisen

^ja

ihmisclliscn

^onnelan

michättämät maiscmnknmat.

taikka ^jos ne

sieltä

jo tykkänään omat kadonneet,

sitä

^{enemmän kallistuu}

sev

tcatcrikiu palmelemaau

itscktääu

^uautiuuou tyydytystä,

sitä

^{encinmän mie-}

raantuu

se

^ylemästä

tarkoituksestaan.

^{Silloin ei}

sillä

^{cnään ole yleisöä, jota}

humittaisi lumitukscu siimillä

^{kulkea hymieu}

ihautcidcn

^maita

katsomassa.

Sentähdcn se

^{yleisö ci cnään joudu}iutoihiusa, jos niitä yritetään näyttämöllä

sille ^esittää; sen

^hengen

näkö ^on himmentynyt;

se

^{ei kykene niiden totuutta}

huomaamaa»,

se sitä

^epäilee,

se ehkä sille

^imalli-

sesti

^{nauraa. Mutta} alkuperäistä,

ihmisen

^lnon-

uossa ^{asumaa intoihinsa}

^{pyrkimisen taipumusta}

se

kuitcukaan ci ole kadottanut,maikka

se

^{ci kykenck-}

kääu hymästä inuostumaau. Se

tahtoo

^kyllä iu- nostua ja

nähdä

jotakin uutta, outoa,

ihmctcltä-

wää, mutta ^ainoastaan senlaatuista,mikä

sev

^mie-

lelle tämän

maikutuksen

^tekee. Simcellisyydellc, elämäu ylemille pyrinnöille mierastuueena ^cl

sillä

ole humitusta,jos

näkee

^annettaman jokapäimäiscstä elämästä kuwauksia,

missä

simecllisyydeu taistelua ja kilmoitusta epäsimeellisyyttä mastaan esitellään, paitse jos näyttämöllä otetaan simcys ja ylemyys julkisen pilkanteon

alaiseksi tchtämäksi. Huolctonua

tulcmaisuudesta, itsekkäänä

ja

mcltostuucena sen

hymäksi ponnistamaan

se

^{ei myöskään}tule intoi- hinsa, jos näkee menneiden aikojen jaloja

henkilöitä kansansa suuria

^tunteita lmyttämöllä puhumassa,

tahi ^miden

syunyttämissä

toimissa

^{uudcstaaauas'}

karoimassa. Puuttueu sitä ^moimaa,

^joka

siimon

käytöstaman kannattaa,

se

^myöskiu puuttuu ter-

wettä kauneudentuntoa.

^{Se ei}

saata

^{hywin eroit-}

taa

kohtuutta

kohtuuttomasta,

siiwoa siiwottomasta, siistiä

^{törkeästä, mukamaa} muattomasta,

hienoa

karkeasta,jyrkkääsujumasta,

se

^onyleensä

^kauneuden-

tunnoltaanpilaantunuttodellista taidettanauttimaan.

Wäinämöisen ^wiikate.

Lieneekö Väinämöisen

miikatteesta

tarua?"

^ky-

syy Uusi

^Suometar

mossaan

^{l.'j:j, aljettuaan ker-}

tomuksensa:

Taikatapoja

Samossa

^jaKarjalassa."

Mcpuolestamme kystnmue:

olisiko

mahdollista,ett'ei uiin

tarullisissa

maakunnissa, tuin Samo ja Kar- jala, tarua

siitä olisi?

^Sepä

olisi

kummallista,_luu me Marmaau muistamme ennen paitaressuua ^pa-

haisna"

Etelä-Hämeessä, _aiman

lähellä

^Uudeu»

maan ^rajaa, kuulleemme

taastua" Väinämöisen

miikattccsta eli

sen nimisen tähdistön

symwstä, jota

siellä

^myöskin

sanottiin Varstaimeksi, se

^{kun muo-}

doltansa

on

siellä siihen

^aikaan käytcttin marstan näköinen.

Tarua

kuulimme

muistaaksemme

^melkein

seuraamaan

^tapaan kerrottaman:

Kaukana

Pohjanmaalla, ^Lapin

tienoilla,

oliniin

amara

^{niitty,*)ett'ei}

silmä sen ^toisesta

laidasta toi-

seen

^kantanut.

Heinä ^siinä

^{oli niin}

^sakeata

^ja

korkeata, ett'cimät

ihmiset

^eiwätkä

elukat woineet

sen

^läpi tunkeutua. TuostaPohjolan

kansa

^kerran

kokoontui keskustelemaan, millä keinoin jamieswoi- min tuo ^niitty

saataisiin

niitetyksi. Silloin

sattui sinne

^{jostakin syystä tulemaan}

wauha ^Väinämöi-

nen, jota oli yhtä maailman-wäfewä, kuin maail-

man-miisas sekä suuri

^{tietäjä ja}

iso

^noita.

Hän

lupasi auttaa

miehet heidän

neuvottomuudestaan ja kaataa

heinän

^{laajasta niitystä aiwanlyhyessä,}

määrätyssä ajassa.

Hänen

^{kyllä kelpasikin}

sttä

^lu-

wata,

hänellä

^{kun oli}

sellainen

taikawiikate, että

se heinänniitossa ^kaatoi heiniä

yhdellä lyönnillä niin

kauas

ja laajalta, kuin

saraus

^{lyönnistäkuu-}

lui.

Kuitenkin

^{käwi aikatäpäräksiukko}

Väinämöi-

selle, niin

wäkewä

^ja

loihtutaidokas

^kuin

hän

^olikin,

ehtiäksensä

määräämäänsä, lyhyeen aikaan niittää

taitawiikatteellansakaan

^kaikki

heinä

^tuosta

hirweän

Se

sentähdcn saattaa

^{pitää todellista} cpätaiteelli- snntta taiteellisuutena, taputtaa innostuuceua kä-

siänsä

^{sille, mille}

^simiä

^kanncudcu tuuto puuastun häpiästä ja

inhosta. Kanncudcutnutousa

^tcrmcy-

dcu kadottauccua

se tahtoo

meltostunccn

mielensä kiihoitkecksi nähdä

^{kaikkea, mikä maan näyttää}

sil-

mälle ja mielelle kummalliselta, huolimatta, onko

se missälääu

^{sopimassa yhteydessä}

itse

uäytetlämän kappaleen kanssa,

tahi ^someltuuko se

^{yleensä kau-}

neuden

lakeihin.

^{Tcatcrin johto rupcc yhä cncm-}

mäu

suuutaamaau scu _tchtämiä

^yleisön

täsitlilscn

mukaau ja laitos, joka ou aimottu kauuotaiteelli-

seu

^tuuuou simistäjätsi

sekä

^lempeiden

malosäteidcn

kuljettajaksi

lamcihiu

kansakcrroksiiu, alentuu alku- peräiselle

tarkoituksellensa

mastaiscksi, ^rnpcc

mah-

tamasti pnolcstansa maikuttamaan kanucndcntnnnou

sokaisemiseksi sekä

^raakundeujahengellisen pimcydcu lcmi

itämiseksi.

Missä

^{yleisön armio on tälle}

harhakauuallc

^jou-

tunut,

siellä ^tosiaau

on hankalata,

siellä sitä

^ci

^hel-

posti moida jälleen oikealle tolalle johdattaa.Näin cpätoimoisasta kannasta, mille jouduttua ne^perus' teet, joilla

kansan

^{menestys ja elämä} kannatetaan,

omat tykkänään rankeamaisillaan, emme

katso

^{tar^}

peclliseksi

tässä

^rumeta

sen

^{enempää pnhumaau.}

Suomessa

ci toki ole min

harhatielle

^jouduttu.

Mutta jokaisessa kansassa, ^olkoonpa kniuka elon- raitis hywänsä, on joitakin

mätähaawoihin

^mcr-

rattawia pahentuneita osia, jotka pyrkiiwät lcmiä- mään ^ja pahcntaniaan koko

sen

^{mumista. Teateri,}

joka

tchtäwässään

ⁿⁱⁱⁿ

snurcsti

^rippuuylcisöötääu, on mitä herkimpiä

laitoksia

^{tnntcmaan maikutusta}

väistä mätä'

osista.

^{Miteu ue owat cstcttäwät}

wailuttamasta

seu tchtäwiin?

^{Siten että}

^kansan

paremmat jäsenet ciwät mälinpitämättömällä mie- lellä

katsele

^{tcatcria ja}

sen

tehtäwiä, waan^malp-

paalla

silmällä

^niitä

seuraamat.

^{Milloiu ja}

missä

se

^rupce

^huououtccu

kallistumaau,_tulee

hcidäu sitäsiitä

ankarasti tuomita; _milloin ja

missä ^sillä

^onhymiä

pyrinnöltä ja ansioita, _tnlcc

heidän

^niitä

kiitoksella

pitää esillä,

kehoitukseksi

^ja

kauuatukscksi

^hymää

sunntaa scuraamaau. Turhaa

^on huutaa, että tca^

tcri ^{ou tykkänään} hämitcttämä;

semmoisella huu-

dolla

ci

kuiteukaau mitään moiteta.

Mitäkään si-

mistynyttä

kansaa

ci Europassa oleolemassa, jolla

sitä

^ei

^olisi. Todistaahan ^sckiu

^jo

sen

^tarpeelli-

suudesta.

^Mutta

scu sisältö

ei millakaan

ehdolla saa

olla

hnono. Scntähdcn

^tulee

kausalaistcn

^jamaltion

tehdä

^{niin paljon kuin}

sninkin mahdollista

^ou,että

saataisiin

^hywiä näyteltämiä kappaleita ilmaantu- maan. Hymicu näytelmien kirjoittajat omat

sen-

tähden

ⁿⁱⁱⁿ palkittamat, että

heillä

^{on työstänsä}

se

aineellinenkin ^etu, että

se _kehoittaa

kaikkia, joilla ou ^{kykyä ja} taipumusta, _tälle

summalle

^antautu-

maan.

Tämä

^on

erittäinkin

^{tärkeätä meillä, kuu}

näytelmäkirjallisuutemme on

werrauuollisesti

^köyhä.

Näyttäisi

sentähdcn kohtuulliselta,

ettämaltio muo-

sittain

^joitakuita

tuhansia

^markkoja

uhraisi suomeu-

kielisten näytelmäkappalten palkkioksi. On^tietysti wielä maikeata

saada

^aiwan

useita ansiollisia

^alku-

peräisiäkappaleita,niin

suotama seikka

^kuin

se olisikin.

^{Eiköhän tässä tarunmuistossa} piileksi tuomainio

"Liminganniitty, jolle ei ^wertojamaass'^ole tietty"?

äijänne

"—'CT' to Ci toi—'3:Ci 7—7

—

_{i-s -i «}

to *--

—

_en

JJ ^{« li -" X 4-}

10 S

! I

I

" " _«

se

2

D^lH

rr^o

°

^"

toto co to to^{i-1h^}co

»-^ ll^'^_{c<7 4^}>^i»»^ -'

MC O: C OC i>r-^vj

awarasta niitystä, jonka

tähden hänen

^{täytyi oi-}

kein

tarmonsa

^{takaa jouduttaa työtänsä.}

^Mutta tuossa

^työn

kiiwaudessa sinkahti hänen kouristansa

wiikate, joka

hänen

wäkewyydestään oli

saanut sem-

moisen

mauhdin, että

se lennähti

^{aina ylä'isihin}

taimosihin"

^{ja tarttui}

siellä

^{kiinnipilmiin,}

missä se

nyt mielä

tähdistönä

^tuikkaa.

Väinämöinen

^ei

ol-

lut kaikella

tenhomoimallansakaan

^mies

sitä ^sieltä takaisin saamaan, _hän

kun maasta

mennessänsäkin

pääsi

maan alaisihin taimosihin."

^Niinkuin

hän

maasta mennesjänsä

lätti kantelon jälille, Soiton Suomelle

sorean.

Kansalle ilon ikuisen,"

saatamme ehkä sanoa,

että

hän

Jätti ^myöskinniiikatteensa.

Tähden^Suomelle

sorean.

Mitä

me tarusta muistamme, niin

sen

^pituinen

se." ^Tämä

^{taru, maikka kyllä maillmainen, ci}

sen-

tään

mielestämme

ole

runollisuutta warsin

^mailla.

Eiköhän se ^woisi

^{antaa nuorille} runoilijoillemme

aihetta

runoilemaan, _kuinka

suuret

^nerotyöt

saatta«

wat tulla

muiston taiwaalle tähtinä loistamaan?

Kansalle ^nialon wakaisen.

Ho

tOfOl-^CCWi-ktOtO e GOCCC;tOOOCO-ltO<J -vjcitccototoi-kcccico

of-t

o

s*

5'

3 HC3 0^ ^{H* CC t-k} CO

CiC«GCO~JCCCC©~JtO

(O 5DMa_{CC w' MO}

he? Cii— coc:to toc

Ci-^IOCGOCSwCOh-kCiCO

to

«a

—

₃

n O r-Jⁿl^

o:^Ö o

>^»^{VV^ »lO«'»-^ll'V}

S»S*

2

jo 4-

Es8i

cv

2^->-

°

«t ol^.

3-^"-3 ^"'

Warkaus

juomisen

himosta.

Aamu-plchteella wiime tiistaina tuliwat kauppamies Häggmanin renki ja

kisälli

^leipuri Salenius'cn ^työwäen

huo-

neesen

tuoden mukanaan muutamia pulloja wiiniä, joista rupesiwat

siellä

^{juomaan ja tarjoomaan läs-}

nä-olewalle

työniäelle.

Jonkun

^{aikaa wiinin nes-}

teitä nautittuansa sanoi

^{renki päätänsä}tiivistämän ja

saatuansa

kannunmitan astian meni ulos

muka

raikasta mettä juodakseen. Tuota pikaa tuleekin

hän takaisin

^tuoden

kannunmitassaan —

_wiiniä.

Jonkun

^aikaa

sen

^jälkeen

stsääntullut isäntä huo-

maa

läsnä-olemat liikutetuiksi sekä kannunmitassa

olewan wiiniä.

Asian ^täten

^{tultua ilmi}

^{meni toi-}

nen

heistä

^{pakoon ja}

^toinen

^istuu

wankilassa.

Myöskin

rehtori Kahelin'in etehisessä ^käwi toissa

väimänä martaita

^ja

meimät sieltä

muutamia lam- paan

nimufia.

JO

8

^{GOrfi-Csl—'OO5rf^ V1<I}

- ₈

Pajuihin on

täällä muutamissa

paikoin kaswa- nut palmuja (lissoja") ja ^puolat owat ruwenneet kukkimaan.

3 &

g,S O;

—

'in "31

I

_Rt

I ^f:

i-*tC H* JO rf^

West

Iywäsjärwesfä on ^nyt yhtä korkealla, kuin

se kesällä korkeimmallaan ollessaan

^oli.

Kaupungin

waltuumiesten lotoutscssa

^wiime

Maanantaina

^oliwat

seuraawat

^{kysymyksetkeskustel-}

tawina:

l:ksi kahden arwiomiehcn

walitseminen, _kuin waltio aikoo pakkolunastuksella eroittaa

seminarin rakennuksia

warten tarpeellista maata. Nämä ar-

miomiehet

^{walittiin yhdessä neiti}

I. Floorin

^ja

talollisen

^{Abel Syrjälän} kanssa, ja,tuli niali-

tuiksi Lohikosken

^{omistajaparooniHj.}

Äkerhielm

^ja

talollinen K.

H.

^Karikko Petäjämedeltä.

2:tsi lausunnon

^antaminen

herra I.Grotenfelt'in hakemukseen,

että

hänelle

palkittaisiin

sähtölennä-

tin pylwäiden pystyttämiseen kuulumia

kustannuk-

sia. —

_Kun

waltuumiehet

eiwät tarkemmin tunte- neet

asiaan

^kuuluwia

^kohtia,

niin lyttäsiwät

sen

waliokunnan

tutkittawaksi,

jonka jäseninäowat

her-

rat

I.

^Länkclä,

von

^{Zweygberg ja}

I. Forssen.

3:ksi

^aiotun justitie-neumosmiehen palkkaetujen

ehdottomasti

määrääminen.

— _Tämä

asia

^lykättiin

waliokunnan

walmistettawaksi,

jonka jäsenet owat

herrat F.

Barck, K. G.^Leinberg jaS.

W. Schildt.

4:ksi

^selityksen antamilien tuomari

D.

Grön- blad'in

»valitusten

^{johdosta,koskewat}

wiimeistä

^tak-

seerausta. —

Waltuumiehet ^katsoiwat

^{tämän wali-}

tukscn, jossa tuomari O. Grönblad

tahtoo

^päästä

maksamasta

^kunnan maksuja Iywästylän ^kaupun- gille, kun

hän

on henkikirjoissa

Laukaassa,

eianta-

man syytä puoltamiseen, koska

hän asuu ^täällä

^ja

on ^myös täällä kirkonkirjoissa.

s:ksi alamaisen

^selityksen

antaminen anniskelu-

yhtiötä wastaan tehtyihin

alamaisiin malituksiin. —

Selityksen walmistamincn

annettiin

waliokunnalle, johon tuuluwat

herrat I.F.

^Canth,

^{F. Barck}

^ja

I. ^Länkelä.

6:ksi

^wäli

aikaisen

pormestarin

asettamisen

^kysy-

mys.

—

Maistraatilta tuli kirja, jossa

maistraati

ehdoitti mäliaikaiseksi

pormestariksi M. Dunajeff'in sijaan nimituomarin

Frans Eriksson'in. ^Naltuu- miehet

hywäksyiwät tämän

ehdoituksen.

Oikaisua.

^Seminarin

wiettämästä Porthanin

juhlastapuhuessamme wiime

mossa ^sanoimme,

^että

siinä

pianosoitantoa

toimittiwat

^{muutamatkaupun-}

gin

wallasnaiset." ^Kun

^tämä

lause

on erehdyttäwä, ilmoitamme ^nyt, että kaikki ne neidet, jotka

soitan-

toa

siinä

toimittiwat, owat

seminarin

neitiä, niin- kuin kaikki, jotka ^juhlassa

toimiwat, oliwat

yksin-

omaisesti seminarilaista.

Tähän

tilan mukanmuden

tähden

supistettuun yhteenwetoon" liitämme muutamia

ilmoituksia sen

täydellisemmän yhteenmedon ^mukaan, minkä kihla- kunnan

Herra

Henkikirjoittaja onmeille

suosiollisesti

antanut.

Maanwero

^koko

kihlakunnassa nousee

^7,922

ruplan 31 kopeekan attvioon, jossaEaarijärwen

osa

^on

^suurin

^{eli1,398 ruplaa}

^{3^}

kopeekkaa, mikä onkin luonnollista, _kun

se manttaalinsa

^{ja mäes-}

tönsä

^{puolesta on}

kihlakunnan suurin seurakunta.

Mutta

manttaaliensa

^ja

wäestönsä suhteen maksaa

Ritari. Taisteluissa turkkilaisia

^wastaan

^Bal-

kanein ylimentäessä joulukuulla 1877

osoitetusta

kunnosta on manhempi ^lääkäri Suomen kaartissa, waltioneuwos

Winter

^nimitetty

ritariksi ^K.

^S:t

Wladimirin ritarikunnan 3:teen luottaan miekoilla.

Illallinen

^{oli nyt syöty, ja} pariskunta kämi istu- maan

huoneen

^edustalle,

lcikkiäkscen ^siinä

^Annankanssa,

niin ^{kanan kun} miclä

mahan

^{päimää oli, jonka jäl-}

keen

he

menimät lcmolle.

Pari

päimää senjälkeen tuli

miehen

palmelus-aika muutetuksi;

hän ^sai

^{nyt olla}yönaikaan työssä.Main näin ^ollen, tuli

hänen

aina

seitsemän tienoossa ^lähteä

kotoaan eikä ^enää moinut tietysti tulla kysymykseen' kään miedä Annaa mukaan.

- _se

_oli

_elokuussa —

kääntyi eräs köyhäMutta ^eräänämaimoiltana kylässä äkkiä kipeäksi.

Haettiin sentäliden

^{lääkäriä,}

joka myöskin kirjoitti lääkemääräyksen. Mutta,"

sa-

noi

hän

^tätä antaessaan, „

rohto

^onkaupungissamal- mistettama ja nyt on jo liianmyöhäistä

lähteä ^sinne.

Siihen ^sijaan

moisitte

^mennä Pysäyspaikan-kaitsijan luokse, jolla on pieni koti-aptceki, ja pyytää

häneltä

mahan eteriä tai laudanmnia. Se kuitenkin liemen-

täisi

^{tuskaa. No,} kuka teistä

lähtee?" —

_kysyi

naapurimaimoilta.

—

_{Celinan täytyy mennä}

— hän

huusimat

^{kaikki yh-}

teen

suuhun. —

Hänen miehensä

palmelee rautatiellä ja on hymissä kirjoissa pysäyspaikan-päällikön luona.

Eelinä otti mielellään

asian toimittaakseen. Häll läksi

^{ja otti Annan}

mukaansa. ^Ensin

^oli

hän

^aiko-

nut

lähteä

yksinään ja jättää lapsen kotiin, mutta tyttö oli tänäpäimänä ollut

tumallista

^{rajumpi ja} mallattomampi, jonkatähden

hän ^kuitenkin katsoi

^pa-

remmaksi

^miedä

hänet

^{mukanaan, pitääkseen}

häntä sil-

mällä, maikka

kohta se tulisi mahan hidastuttamaan hänen

^{käyntiään.}

Tullakseen

pysäyspaikan-kaitsijan

asumukseen

^oli

hänen

^käliminen

miehensä mahtihuoneen ohitse Päimä

dettiin,näet,kylässä

kertoa

onnettomuudesta,joka

hil-

jan olisi tapahtunut

likeisimmässä

^{rautatien Pysäys-}

paikassa. Pikajuna oli ^käynyt erään työmiehen ylitse, joka oli työssä

mainitussa

^paikassa. Illallista syö-

dessä —

kysyi_OnkoEelinä likemmin asiata

mieheltään.

tosiaankin — _lausui

hän —

_Simo

siinä tilassa —

^menettänyt_{Ei oletkaan}

henkensä? —

wastasi

^mies.

—

_Muttaniinpä

ihmiset sanomat.

—

_{Se ci ole totta. Simon}

henki tosin

^olimaa-

rassa,

mutta

maltillisuutensa

^pelasti

hänen.

Pikku

Anna, joka myöskinistuipöydässä, näytti

erinomaisella — — _Hän

_Ei kuollut eikä_eitarkkuudella kuunteleman

_siis

oletkaan kuollut?mahingoittunut jatätäjatkoikeskustelua.maimo.kuitenkin meni

—

juna_Mitä

hänen

^ylitsensä.

sanot?

^{Menikö juna}

hänen

^ylitsensä.

—

_{Meni kyllä, eikä}

_se

_{mitään tamatonta ole.}

Niin Pian

^{kuin Simo}

^huomasi

junan tuleman,

heit-

täytyi

hän heti

^{pitkäkseen tielle ja teki}

^itsensä

^niinka-

peaksi kuin

mahdollista

^{oli. KunMaunut}olimat kaikki menneet,

nousi

^hän jälleen ylöstermeenä ja raittiina,

niinkuin ei mitään

—

_{Mutta tuopa}^kummempaa_knuluu

olisi

tapahtunut.

mahan merkilliseltä.

- Kuinka niin?

Olenhan

^nähnyt

hänen

^jakuul-

lut

hänen itsensä

kertoman anasta.

—

Ensimmäisessä

silmänräpäyksessä kun höyryweturi

suhisi

pääni päällä,

sanoi

^hän, tuntui kowasti ^kuumalta, mutta

sitten

^ei

mitään

hätää

^{ollut, käwi waan aika}

wähän

^pitkäksi,

kun täytyi maata

siinä

^niinkauan. Sinä tiedät ett'ei Simo

wähiä

^{säikähdä, ja} tuntuiva melkein kuin

olisi hän

walmis uudestaan tekemään

saman

^tempun.

Kiskojen waihtaja.

Camillc Tehaus).

(Jatkoa90 ^numeroon.)

Waimo, joka todcnperääu ei uskonutkaan ^waa- raa niin suureksi, kuin

hän sen

^{oli kuwannut, koki}

kaikin tawoin

rauhoittaa

miestään, ja kiista päättyi

wiimein

^{nyt, niinkuin}

tawalliscsti

muulloinkin, ^siten,

että mies

mennessään

^{pyysi waimoaan}puolenpäiwän aikaan tulemaan ^tyttöä

hakemaan.

Waimo

^ei

sinäkään

^päiwänä

unhottanut

^noudattaa

miehensä

pyyntöä, muttatuskin oli

hän wahtihuonccsta

lähtenyt,

mennäkseen

^Annan

^kanssa

^{kotiin, ennenkuin}

mies taaskin alkoi miettiä

waimonsa

aamullista pu-

hetta.

^Tuskin

hänen tanvitsi silmiään

^{sulkea, ennen-}

kuin

hän

oli näkewinään Annan

kultakutrisen Pään

höyryweturin rutistamana, ja

kauhistuneena

^tuosta

kamalasta ^näystätarttui

hän

^molemmin

käsin tuoliinsa.

Oi

hirmuista,

jos

hänen

^{täytyisi pikku tyttösensäka-} dottaa! Tuo

surullinen

^ajatus

waiwasi häntä sittem-

min usein, eikä

hän wähään

^aikaan»vienytkään enää lasta mukanaan rautatielle. Mutta kun

hän toisaalta

muisteli, _miten älykkäästi pieni lemmittynsä aina oli pitänyt waarilla junan

sekä

^{tulon että}

lähdön

^jasil-

loin ^joka kerran Pysynyt ^{etäämpänä,} alkoi

hän

^taas-

kin

rauhoittua.

^{Onhan lapsi niin} ymmärtäwäinen, waikka

onkin

^pikkuinen

—

_ajatteli

hän. —

Anna ^on jo min tottunut

tähän

^{kaikkeen, ja wallan}

se

^{on lap-}

sellista

^tyhjään

kiusata itseään tuommoisilla hirmu-

näöillä.

Kun mies eräänä iltana palasi kotiaan,oli

surul-

linen uutinen ^tuotu waimolle ^jo

hänen

^edellään.

^Tie-

a1-3 O:

liiilillU

-55»>'""»?< ?3 »

Orr>'» 3

—

>»« »

,353 2

-

_=a

?5535; ; ;;H»,

a3

3 3 3

Ivmästylän

seurakunta maanweroa

enimmän eli 1,217 ^ruplaa 20 kopeekkaa.

Metsänwero kihlakun-

nassa nousee

^1,563 markkaan 20 penniin, josta

Viitasaarella

^on

suurin osa,

649 markkaa 25 pen»

niä, _eli enemmän kuin kolme kertaa suurempi

osa,

kuin kullataan muulla

seurakunnalla kihlakunnassa.

—

_Mitä

kihlakunnan

^{wäkilukuun tulee,} joka on 25,824 _miestä ja 26,796 naista, on

siitä henki- rahan maksamia

^{14,000 miestä ja 13,984 naista,}

sekä henkirahan maksusta

wapautettuja 11,824 miestä ja 12,812 naista. Kaupungissamme, jossa on 876 miestä ja 1,029 naista, on

henkirahasta

wapautettuin joukossa yli 64 wuoden

ikänsä täh- den

7 miestä ja 22 naista.

HOS 03H-»tO 4*X-¹tO O5 r-~ 5--C «^ "--!! £ £ ^w

» ^u*¦ —,g ÄW

— _

~^_ e»

?*¦ ?~~ > _{S S .T-}

I

f

1?

_H

G:

¦-1

JS ^{tOt-ito COi-1k-1tO}

~>

S ""¦ w

—

ta u ta ~

-

_{« ie w}

—

-*"-^.we-i

Lausuntoa

^antamaan

ehdoitetusta suomalais-sak- salaisesta

sanakirjasta määrättiin prof. Donner,

lehtorit

Godenhjelm ja

Krohn sekä

^maisteri

Roth- sten.

Tutkijakunnan

tarkastcttawiksi

^{lykättiin kanttori}

Päiwärinnalta seuralle

^tulleet käsikirjoitukset

kah-

leen pienempään teokseen,

nimeltä Elämän ha-

wannoita" ja

Tarinoita".

Maamies

n:o

27

on ilmestynyt ja

sisältää:

Erilainen

woinwalmistustapa.

Kotiteollisuus

^ja

talon-isäntä

^(loppu).

Maito-eläinten

ruokkiminen (jatkoa). Tietoja

Maamme wirkakunnista

^{j. n.} e.

Kauppatietoja.

Ilmoituksia.

Kaarinsaaren ^{saha Kemissä,}

mitä suurempia

Suomessa

^ja

ulkomaisen

osakeyhtiön

omistama,

on äsken epämääräiseksi ajaksi suljettu..

Sahan hoi-

tajat owat palanneet Norjaan. (O.

W.

^S.)

lesuitallisuudesta maassamme

^kirjoittaa

Häm.

seuraamaa:

^Kuka

_uskoisi

^Roomanpaawin

_tahtowan

sekautua

^meidän

asioihin

^{nyt enää,}

sittenkuin

^nuo

pakanalliset

Hämäläiset

^{Gregorius IX:n}

toimesta ristittiin,

₆₀₀ josta ajasta on kulunut

wähän

^päälle

wuotta. Niin on kuitenkin laita, ja kertomus

siitä seuraawa:

^{Eräs wcnäjän}

_sotawäessä

^palwe-

lewa upseeri on

kihlannut suomalaisen ^neitosen.

Hejowatjo

morsiamen

puolelta kuulutetutkin.

Mutta

upseeri on uskoltaan katolilainen, ja paawi kieltää

hänen

^puoleltaan kuuluttamisen, koska muka ci käy laatuun, että yksipariskunta

kahdesti wihitään

^awio-

liittoon.

Tämä

^{paawin työ}on wikkelän

kawalaa.

Hän nähtäwästi ^toiwoo saamansa ^tällä

^tawoinmor-

siamen

^taipumaan

Rooman

uskoon, ellei

sulhanen

tee

hänelle sitä

kepposta, että

hän

^menee

morsia- mensa

^uskoon.

Harlvinaista. Primus" niminen skuunari,

joka wiime matkallaan ulkomaille (Lyhettiin) wei ter-

waa

^lastina, toi palatessaan koto joukon _terwa- tynnyriä Ouluun

takaisin,

kun ei mennyt kaupan.

Ulkomaille wictyä terwaaei ole wielä koskaantuotu

tänne ulkomaalta takaisin,

sanoo

^Kaiku.

Tapaturma

rautatiellä. Kun

matkustaja-juna t. k. 4 päiwänä tuli

Pietarista

^ja oli kulkenut Rai- wolan pysäyspaikan

ohitse,

^tapahtui

seuraama sur-

Offenbach, tuo

riettaiden

opcrain tunnettu te-»

kijä, kuuluu piakkoin hämmästyttäwän maailmaa

isolla

5-näytöksisellä operalla

—

totista

laatua.

Se on muka tehty

saamaan

malliin kuinGounod'n

Faust".

^{Se on jo walmis ja} tulee

esitcttäwäksi Wienissä.

Suuri lahja.

Historiallisen Arkiston äsken

il-

mautuncessa

^{wihkosjamainitaan}

Historiallisen

^Seu-

ran pöytäkirjassa wiime tammikuun 26p:ltä, että

eräs

^{henkilö, joka}

toistaiseksi tahtoi nimeänsä sa-

lata, oli ilmoittanut

aikomansa seuralle

^lahjoittaa

10,000 markkaa, käytcttäwitsi

isänmaan historian tutkimisen

edistämiseksi, kuitenkin siten, että lahjoit- taja ja

hänen

^puolisonsa

saisiwat

^mainitusta

sum-

masta nostaa korkoja

kuolemaansa

^asti.

Tämä jalo lahja on

Historialliselle

^Seurallehy-

win terwetullut, koska

sille

ei waltiowaroista ole

suotu

mitään apua,

waan sen

^on yksinomaisesti turwautuminen yksityisten

harrastukseen

^ja

uhrauk- siin. Jo

tätä ennen on

seura saanut lahsaksi

^2,000

markkaa, niinikään eräältä

henkilöltä,

jota ei ole

tahtonut nimeänsä

^{ilmoittaa. (N. S.)}

Suomen

historiallisen seuran kokouksessa

^{t. k.}

9 ^päiwänä piti

tohtori

Ignatius hywin miellyttä-

stän esitelmän

historioitsija Gabriel

Nein

waina- jasta.

Ulkomaalaiset

arpajais-petturit _owat

oikein

^tun-

kemalla

rumenneet

lähettämään

arpalippujansa tän- nekin, _maksamatta

edes

postilähetystä,

sanoo

^E.

T.

^Kirjeen

sisällöstä tietämättömät

owat niitä

harmiksensa

lunastaneet.

—

Sen ^tapaiset,

warsin-

kin

Tanskan

ja

Saksan

arpajaiskehumiset owat

su-

laa ^petosta, eikä

kenenkään

^ole

niihin luottamista.

— Tässä hän

^on.

oli jo mennyt mailleen, ja waikka läntcinen taiwaan- ranta wielä

hohti

purppuran punaiselta, alkoiwat öi-

set

^{warjot kuitenkin jo} laskeutua lakeuksille.

Knn mies näin odottamatta

sai nähdä waimonsa

tulcwan,paheksui

hän wähän

^{tämän myöhäistäulkona}

oloa ^ja

lausui sen ^hänelle

^{myöskin muutamilla}

sa-

noilla, knn

—

waimo wielä oli jonkun matkan ^päässä.

Wanha

^{Kreeta on kääntynyt}

sairaaksi —

luas-

tasi

^Eelinä

—

_{ja minä} käyn Pysäyspaikan-kaitsijan

lnoksc hakemaan hänelle

^{lääkkeitä.}

—

Kuinka

niin? Senkötähden

^{knn näin}

hitaasti

käyn?

—

Wai olet sinä

senlamssa asioissa —

lansni

mies tyynesti

—

_luulin

_sun

_waan olewan numtenul- kona

käwelcmässä.

— —

_{Niin junri.}

Eihän

^pikku Anna woi käwellä sukkelampaa, enkä taas millään muotoa

tahtonut häntä

^kotiinkaan

jättää.

—Et suinkaan,

siinä

teit oikein. Mutta ^tyttö on sinulla waan

haittana.

^Jätä

^hänet

^{tänne minun}

lnokscni,

siksi

kuin olet

asiasi

toimittanut.

wastasi Cclina ja kääntyen

- _Tahdotko

_{jäädä tänne}

_isän

—

_Mielelläni

-

tyttöön,kysyy

hän.

luokse? —

_Tahdon,

ah tahdon! —

huutaa

^pienoinen kä- siään taputellen. Siitä oli ^nyt niin kauan kun

hän

oli

saanut

^käydä wahtihuoneella, jossa

hänellä

^aina

oli niin

— hauskaa

^ollut.

Nosta

hänet

sitten tänne aidan yli

—

lausnu

riemuitsi

^taas- Mutta nyt jnoksi tyttöalas radalle ja alkoi hyp- piä

— toiselta

_Sinnekiskolta

toiselle.

et

saa

^{mennä! Ei millään muotoa}

sinne —

^!

hmm

_Täällä

hänelle isä.

et

saa

^{mna kiinni!}

kin ^lapsi.

Oli, _niinkuin sanottu, jo hämy, ja isä, jonka

fil-

miä lyhdyn walo häikäisi, woi tuskin eroittaa tuota pientä olentoa, joka juoksenteli edes

takaisin alhaalla

radalla.

—

_Mutta

missä

^olet

sitten? —

huusi hän hä- täisenä.

—

_Oh,

sinä

^waan

sanot

niin scntähden, kun et

saa

^{mua kiinni.}

— Hae! —

wastasi

^{lapsi janauraa} wirnutti.

—

Minä

suutun

^{enkä enää} koskaan leiki Annan kanssa, jos et

heti kohta

^{palaja tänne.}

— Tulehan

^nyt jo, joudu'.

Isä

^antaa

sulle

^pt-

parkaakkua.

(latk.)

—Se ei ole totta. Sinulla ei ole pivarkaakkua.

Tahdot

^waan

houkutella

minua piilostani^pois.

—

Odota kuitenkin

hetkinen —

_peruutti

isä sa-

massa — _tuossa

_{paikassa tulee juna ja mun täytyy}

olla

waihtamassa.

Kun juna oli mennyt, palasi

isä

^{aidan luokse,}

otti lnpsen wastaan ja kantoi

hänen

wahtihuonecscn, jossa lamppu oli sytytetty,

sillä

^{nyt oli jo aiwan pi-}

meä, jotta tuskin woi croittaa noita monia ristcilewiä rautatienkiskoja ulkona.

Noin kahdenkymmenen minutin

kuluttua

äiti »var- maankin Palajaisi takaisin, _{ja ajan}

kuluksi

^alkoi

isä

leikkiä Annan

kanssa.

^{Tyttö oli tänään, niinkuin}

sa-

nottu,

warsin

^{raju ja teki}

isälle

^{monettepposet. Mil-}

loin

hän

^nyki

häntä

^parrasta, milloin nipisti

hä-

nen nenäänsä, milloin repi

häntä

^tukasta, milloin taas keikkui

hänen

^{polwillaan ja weti}

hänen

^kaulalii-

nansa

^auki, taikka pani pienen myssynsä kallelleen

Päähänsä

^{ja kipusi kuin apina}

isänsä selkään.

^Sillä

wälin

hän

lakkaamatta lawcrteli jos jotakin ja löysi aina

uusia wchkeitä.

^{Mutta yhtäkkiä oli}

hän sukke-

lana kuin kärppä laattialla, ja ennenkuin

isä tiesi asi-

astakaan, juoksi

hän

^jo

wahtihuonecn wicrcssä

^olewaan

aituuksecn.

^{Isä, joka oli nauranut niin että weoet}

oliwat

—

_Etpäsilmissä,

_saa

_menimua

hänen

_kiinni,^{jälessään.}

isä — _riemuitsi

_lapsi.

—

Odotahan waan,kyllä

sinut saan.

—

_Koeta

sitten —

jatkoi Anna,

samalla

kun

hän

yhä wäisti

isän

kurotettuja

käsiä. Isästä

^{tämä leikki}

oli melkein hauskempaa kuin

se

^{tytöstäolikaan.}

Hän

oli

unhottanut

koko maailman ja

ihaili

^{waan lapsensa}

naurua ja

iloisia

^kujeita „Täällä, täällä",

huusi

Anna ja oli antaantuwinaaankiinni.

Tea onnettomuus. Eräs nuori ^{mies, hywasn}waa^

tetettu, yritti menemään

toisista

^{Maunuistatoisiin,}

mutta putosi waunujen alle, jolloin waunut mu-

sersiwat hänen kuoliaaksi.

^{Ruumis löydettiin}

koh-

ta, ettei Niipurista tulcwa juna kerjennyt ajaa uu- destaan

sen

^yli.

Kun sihteeri

^ja rahawartija oliwat lukeneet

wuo«

sitertomuksensa, ryhdyttiin uuden

esimiehen

^walit-

semiseen, ja tuli

walitutsi lehtori I. Krohn.

^Sih-

teeriksi

^{walittiin jälleen}

dosentti

^{C. G.}

Palmen

^ja

ja rahawartijaksi professori S. G. Elmqren.

Pliopisto.

Professorinwirtaa

^yleisessä

histori-

assa

öwatmääräajan kuluttua

hakeneet dosentit toh-

tori M. G. Schyberqson ja

lisensiaati I.

^R.Da-

nielson.

Lääketieteen liscnsiaati-tutkinnon suorittiwat

^t.k.

9 p. lääketieteen kandidaatit

I.

A. Backman,

saw.-

kar., ). A.

Lindh,

^{uusm., ja} K. A.

Lundström, länsis.

Prosessori

G. Mittagllefiler on,

H.

^D:nmu-

kaan,

kutsuttu ^die Könissl. Gcsellschaft

^der

Wissen- schaftcn" nimisen seuran

tirjcwaihtojäscneksi Göttin- gcnissä.

Hirweä onnettomuus. Kaksi

poikaa, Uudenkir- kon pitäjän Kantijärwen kylästä, oli

toissa

^wii-

kolla miilua polttamassa

metsässä.

Sunnuntai-il-

tana oliwat pojat

tawallisuuden

^mutaan

tehneet

walkcan miilu-majaansa ja _rumenneet

makaamaan.

löllä,

ei tiedä ^miten, oli maja yhtäkkiä

kaatunut

poikien päälle,

haudaten heidät allensa. Wanhim-

man ^pojista onuistui päästä wapautcen, mutta nuorin jäi

sinne.

^Kun

wanhin

^weli

sai hänen

^wii-

mein ulos wedetyksi, oli

hän

^{jo heittänyt}

henkensä.

Jaloista

^{oli kaitll}

liha

^{pois palanut,} ett'ei ollut tuin luut jäljellä.

I k. Nuneberss ⁱⁿ

jälkeenjääneitä kirjoituksia on ilmautunut

ensimmäinen

^{wihko, joka}

sisältää

66 ^{runoelmaa, 16}

suorasanaista

kertomusta,^s,_mie- tettä (rcficrioncr") setä li^kappaletta

estetillisiä

esitelmiä, arwosteluita ja

lauseita kaikenlaisissa

^ai-

neissa.

Kasvatusopillisen yhdistyksen

emäosaston

^ko-

kouksessa

^wiimeperjantaina

keskustelluin

2:luotkais- ten

realikouluin asemasta.

^{Kysymyksen esittäjä,}

^do- sentti

^E.

^Vööt

arweli, että ^oppi- ja realikoulujen

kahdella

alimmalla luokalla pitäisi olla

samat

^lurs<

sit, _joka

woisi

^tapahtua siten, että

mainituilla

^luo- killa

rcalikoulussakin

opetettaisiin

latinaa

6 tuntia

wiikossa. ^Tätä

wastustiwatmuutamat puhujat,

sa-

noen, että

sellaista

järjestelmää

kohtaisi

täytölliset

wastukset

^{ja että hyöty}

siitä olisi sangen

epäiltäwä.

Prof. ^Eleven

mielestä oli

2-luotkaiset

realikoulut

tarpeettomat korkeamman

kansakoulun

^rinnalla,

bi- leensä

^{ei puhuja}

katsonut

tarpeelliseksi, että _koulu-

laitokset

^{joka paikassa} järjestetään

saman

^mallin

mukaan. Nealikoukoulut pitäisi

sowittaa

^paikkakun-

nantain latinakin ollatarpeita myöten, ja niin

woisi niissä

oppiaineena,^paikoit- jotta oppilaitten

olisi

^helpompipäästä oppikouluun.

Vrislummallinen

peruna.

Eräässä kartanossa

Namvon

pitäjässä on

saatu!

^peruna, eli potaati, jota on noin puolitoista

korttelia

pitkä ja jotenkin suorsanpojan näköinen. Sillä on runko, kaula, pää, nokka ja

silmät. ^Niin

kertoo ainakin Ä. U.

I.

Topeliusten

kunniaksi

pidetään yleinen yli-

ppilasjuhla tänään. _kertoo

Ruotnwaiwaifen

eräs lähettäjä

Nilsiästä ruumiin-arkku. seuraaman, H.

_raakuutta

T.ssa

osoittajan tapauksen.

Muuan ruotuämmä

oli kuol- lut Marattaanteettää ruumiin-arkkua, waan

talollisen

^luona. _ruumis

Isäntä

työnnettiin^ei

huolinut

wanhaan

^puiseen sawupiippuun ja wictiin näin

hautausmaalle.

Moista arkkua ei pappi

sentään

hywäksynyt, waan teetti uuden.

Suuri tappelu oli

toissa sunnuntaina Lahden

kauppalassa.

Kolmetoista

toripäiwille tulluttamaa- miestä oli seipäillä hyökännyt wahtipatrulliin ja lyönyt yhdeltä

kasakalta

^{nenän pahaan tilaan,} ker- too

H. ^D.

Suomi maailmannäyttelyssä.

H. D. kertoo

että ne

hiotut tiwitcokset

^{y.m., jotka}

hra Renfors

Kajaanista 'on pannut näytteille

Parisissa,

omat

waikuttanect, että

suuri

^joukko

^näitä teoksiako»

^ti-

lattu

Schwcitsiin.

Asewelwollisuuskirjallisuutta,

Hra

^G.

^W.

^Ed-

lundin kustannuksella

^on

^ilmautunut ensimmäinen wihko asewelwollisuutta

^koskemia asiakirjoja wiime waltiopäiwiltä:

Handlinssar

^rörande

införandet af

allmän wärnepliqt i

Finland, tillkomna

wid

1877

-1878

ars

landtdaq."

Suomalaisen

Kirjallisuuden Seuran

kokouksessa

t. k. 8 ^{p:nä päätettiin}

seuran kustannuksella

^pai-

nattaa maisteri

P.

Cajanderilla

tekeillä

olewaa

suomennosta

Shakespearen

teoksista sitä

^myöten,

tuin eri teosten

suomennokset

walmistuwat ja hy- wäksytään.

lacttawiksi

16 pmä maaliskuuta 188lmäärät- tiin

kalsi

palkintoa, toinen 2,000 ja toinen 1,000 markkaa,niistä

kahtena

^{wiime wuonna}ilmautuncista teoksista,jotka etupäässäolvatkansallis-kirjall

ismittä

rikastuttaneet.