Paikannimistön muuttuminen näkymä

TERHI AINIALA

PAIKANNIMISTÖN MUUTTUMINEN

issä määrin, miten ja miksi perinnäinen, maaseudulla käytössä oleva paikan-

_ J» nimistö on muuttunut nirniarkiston kokoelmien keruuajoista, 1960-70-luvulta,

f- å nykypäiviin? Tähän kysymykseen lähdettiin hakemaan vastausta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sekä Helsingin ja Tampereen yliopistojen suomen kielen lai- tosten yhteishankkeessa Paikannimistön muuttuminen. Tutkimus käynnistettiin vuoden 1994 alussa.

Paikannimistön muuttumisesta ei Suomessa ennen 1990-lukua tiedetty paljoa. (Aiem- masta tutkimuksesta ks. Ainiala 1997: 11-13.) Omat opinnäytteeni (joista tärkeimpänä väitöskirja Muuttuva paikannimistö 1997) olivat ensimmäisiä töitä, jotka keskittyivät pelkästään tähän kysymykseen. Koska olin osoittanut nimistön muuttuneen paljon oletet- tua enemmän, nousi tällaisen viime vuosikymmenten kehitystä koskevan laajemman tut- kimuksen tarve esiin.

Suomessa mahdollisuudet selvittää paikannimistön muuttumista ovat hyvät, koska täällä päästään käsiksi aiemmin käytössä olleeseen nimistöön nimikokoelmien avulla ja maaseudun kylissä on yhä käytössä elävä nykynimistö. Kotimaisten kielten tutkimuskes- kuksen nimiarkistoon on koottu laajat ja kattavat paikannimikokoelmat kaikkialta maas- ta. Enin osa maamme paikannimikokoelmista on kerätty 1960-luvulla ja 1970-luvun al- kuvuosina (Närhi 1990: 17).

Tutkimus on tehty otostutkimuksena, ja alueiksi on valittu sekä nimistöltään että vii- me vuosikymmenten aikaiselta kehitykseltään erilaisia kyliä. Pohja-aineistona ovat olleet kylistä 20-30 vuotta sitten tutkimuskeskuksen nimiarkistoon kerätyt paikannimikokoel- mat. (Lisäksi on käyty läpi ainakin isonjaon nimistöaineisto ja mahdollisesti muitakin ı>

@ vı R

ı

TTAJA3/2000. 355-372

varhaisia asiakirja-aineistoja.) Vertailuaineistoksi niille on kerätty 1990-luvulla käytössä

ollut nimistö. Uusi keruu on tapahtunut tavalliseen tapaan paikallisia asukkaita haastatte-

lemalla. Kerääjät ovat ensin nimestäneet normaalisti eli haastatellen selvittäneet, mitä nimiä asukkaat kylänsä paikoista käyttävät. Tämän lisäksi he ovat kartoittaneet aiempien nimi- tietojen perusteella varhemmin käytössä olleen nirnistön kohtaloa. Sellaisista nirnistä, joista ei normaalissa nimestyksessä ole saatu tietoja, on kysytty, käytetäänköja tunnetaanko näitä nimiä vielä. Jos nimi ei enää ole ollut käytössä, on nimien katoamissyiden selvittämiseksi kysytty, onko asukkailla tietoa siitä, miksi näin on käynyt. Niistä nimistä, joita alueella on käytetty, on haastattelemalla selvitetty sitä, kuinka aktiivisessa käytössä nimet ovat. Kuu- luvatko nimet laajan käyttäjäpiirinjokapäiväiseen nimivarastoon vai ovatko ne kenties vain suppean piirin käyttämiä, harvoin mainittuja nimiä?

Tutkimuksessa on mukana yhdeksän osatutkimusta. Näistä kaksi ovat tehneet tutki- muskeskuksen tutkijat Ritva Liisa Pitkänen (Kalannin Kytämäki) ja Ritva Korhonen (Lai- hian Kylänpää). Muut seitsemän osatutkimusta ovat suomen kielen opiskelijoiden pro gradu -töitä. Tekijät ovat Taina Kempe (Someron Kerkola), Tiina Mäkelä (Ilmajoen Nopanky- lä), Tuula Niemi (Luopioisten Kouvala), Päivi Luukkonen (Lopen Launonen), Pia Nuut- tila (Pyhtään Heinjoki), Tuulikki Paananen-Kurikkala (Suonenjoen Viippero) ja Minna Saloranta (Alajärven Sissala). Osatutkimusten tekijät valitsivat tutkimuskylänsä itse. Kri- teerinä oli, että kylä oli tutkijalle entuudestaan tuttu (lähes aina joko tutkijan tai ainakin

m

Tutkimuskylät

1. Kalannin Kytämäki 6. Lopen Launonen 2. Someron Kerkola 7. Pyhtään Heinlahti

3. Laihian Kylänpää 8. Suonenjoen Viippero 4. Ilmajoen Nopankylä 9. Alajärven Sissala

5. Luopioisten Kouvala

@

TERHı AıNıALA,PAıKANNıMısToNMuuTTuMı NEN

hänen vanhempiensa kotikylä) ja että kylästä oli olemassa muutama vuosikymmen sitten kerätty nimikokoelmafi

Hankkeen ohjaajaıyhmäänkuuluivat professori Eero Kiviniemi ja assistentti Kaija Mallat Helsingin yliopistosta ja erikoistutkijat Terhi Ainiala ja Ritva Liisa Pitkänen Koti- maisten kielten tutkimuskeskuksesta. Seminaarityyppisiä tapaamisia järjestettiin tarpeen mukaan ainakin pari kertaa vuodessa. Lisäksi tutkimusten tekijöillä oli aina halutessaan mahdollisuus hakea ohjaajilta apua ja neuvoja sekä luettaa tekstejään.

Tutkimuksen konkreettisena tuloksena syntyi noin 1 000 sivua tekstiä Suomen pai- kannimistön muuttumisesta. Mäkelän ja Nuuttilan opinnäytteet eivät tätä kirjoitettaessa vielä ole valmistuneet, mutta käytössäni on kuitenkin ollut suurin osa näiden tutkimusten tuloksista. Muut osatutkimukset ovat kiinnostuneiden luettavissa Kotimaisten kielten tut- kimuskeskuksen nimiarkistossa. Pro gradu -työt ovat myös Helsingin ja Tampereen yli- opistojen suomen kielen laitoksilla. Hankkeen pohjalta on syntynytja syntymässä muita- kin artikkeleja, joista osa ilmestyy kansainvälisissä nirnistöntutkimusjulkaisuissa; lisäksi tuloksia on esitelty kotimaisissa ja kansainvälisissä kongresseissa ja symposiumeissa.

l960-LUVUN PAlKANNlMl KOKOELMAT TUTKIMUSAINEISTONA

Paikannimistön muuttumista muutaman viime vuosikymmenen aikana voi tutkia vain vertaamalla aiempia nimikokoelmia nykyiseen nimistöön. Ensin on kuitenkin selvitettä- vä, miten tarkasti 1960-luvun ja 1970-luvun alun nimikokoelmat kuvaavat aikansa todel- lisuutta. Mitä tutkimuskylien nimikokoelmat kertovat muutama vuosikymmen sitten käy- tössä olleesta nirrıistöstä?

Ohjeiston maamme suomenkielisten paikannirrıienkeräämiseksi loi useiksi vuosikym- meniksi vuonna 1961 ilmestynyt Terho Itkosen Nimestäjän opas. (Paikanninıien keruun historiasta ks. Närhi 1990: 9-15; Itkonen 1997: 14-21.) Keruussa tuli pyrkiä täydellisyy- teen. Tämä tarkoitti sitä, että ››kerääjä alueellaan poikkeaa järjestelmällisesti kaikkiin asumuksiin, joissa tietää olevan seudun kanta-asukkaita›› (Itkonen 1961: 11). Kun tällä tavoin meneteltäisiin mahdollisimman laaja-alaisesti koko maassa, voitiin toivoa, että

››parin lähivuosikymmenen kuluessa saadaan vihdoin pelastetuksi maamme paikannirrıis- töstä se mikä enää pelastettavissa on» (mts. 7-8).

Tällainen toive nojaa paljolti siihen - viime aikoihin asti eläneeseen _ käsitykseen, että olisi ollut olemassa vanha, vakaa, jopa suurelta osin muuttumaton perinnäinen pai-

kannirrı istö,joka on ollut mahdollista ››pelastaa». On tietysti totta, että toisaalta perinnäi-

nen nirnistö on säilynyt parhaimmillaan useita vuosisatoja ja toisaalta taas 1900-luvulla ja varsinkin sen jälkipuoliskolla maailma ja maaseutu ovat muuttuneet niin nopeasti ja voimakkaasti, että on ollut aiheellista epäillä osan vanhasta paikannimistöstä katoavan.

Kuitenkin samalla kun on korostettu vanhan ja traditionaalisen paikannimistön arvoa, on

'Muutaman vuosikymmenen takaiset nimikokoelmat ovat luonnollisesti keskenään eritasoisia. Kokeneiden nimestäjien kokoelmat ovat yleensä parempia kuin esimerkiksi ensikertalaisten. Erityistä huomiota kokoel- mien laatuun ei tutkimuskyliä valittaessa kuitenkaan kiinnitetty. Riitti, että kokoelma vaikutti kattavalta ja huolellisesti tehdyltä. Kukin osatutkimuksen tekijä on omassa työssään esittänyt tarkkaa lähdekritiikkiä aiemmasta nimikokoelmasta.

|>

@

ikään kuin leimattu uusi ja kunkinhetkisiin käyttötaı peisiinsyntyvä paikannimistö vähem-

piarvoiseksijajopa rrıitättömäksi. Ei ehkä ole osattu nähdä nimistöä vaihtelevanaja muut-

tuvana kokonaisuutena, johon olennaisena osana kuuluu myös uusin nirnistö eri nimimuo-

toineen ja nimiasuineen.

Uusien nimien ja uudempien asukkaiden nimitiedon kartoittamista ei pidetty arvok- kaana eikä monesti edes tarpeellisena. ››Muualta muuttaneiden uusien asukkaiden nimis- tötietoihin ei juuri kannata luottaa››, opastaa Itkonen (1961: 15). Eräs 1960-luvun nimes- täjistä pahoittelee keruukertomuksessaan sitä, kuinka 1940-luvulla perustettujen rintama- miestilojen muualta tulleet asukkaat olivat keruutyössä pikemmin harmiksi kuin avuksi.

He kun olivat ››keksiskelleet monille paikoille uusia nimiä, joiden erottaminen vanhoista kansanomaisista ei aina ollut helppoa››. (Jakala 1970.)

Pyrkimys tallentaa mahdollisimman alkuperäistä nimistöä taustoineen johti myös sii- hen, että 1960-luvun kokoelmissa on keruuajankohtaan nähden vanhentuneitaja virheel- lisiäkin tietoja itse paikoista. Paikan lajiksi on usein merkitty ainoastaan alkuperäinen tarkoite eikä lainkaan keruuajan tarkoitetta. Esimerkiksi Kouvalan kokoelmassa Naapin- pitkon on väitetty tarkoittavan vain entistä torppaa, vaikka sejo 1960-luvulla (samoin kuin 1990-luvulla) on tarkoittanut pääasiassa peltoaluetta (Niemi 1998: 57). Kerkolan kokoel- massa on kolmen kantatalon entisetkin viljelykset merkitty yhä näille taloille kuuluviksi, vaikka talot on lohkottu osiin jo 1930-50-luvuilla (Kempe 1998: 10).

Nimet pyrittiin tallentamaan murteellisessa ja mahdollisimman alkuperäisessä muo- dossa. Vaikka emäntien nimitaitoon ei Itkosen mukaan useinkaan kannattanut turvautua, saattoi heiltä kuitenkin saada nimien murreasut aidompina kuin ››1ukeneemmalta ja liik- kuneemmalta miesväe1tä›› (Itkonen 1961: 14-15). Nimilipun murreasuksi koetettiin saa- da ››vanhan polven edustava ääntämys›› (mts. 32). Muotoja, joihin muut murteet tai yleis- kieli olisivat vaikuttaneet, kartettiin. Eräs nimestäjä toteaa pahoitellen olleensa koti- ja keruukunnastaan Ilmajoelta poissa viitisentoista vuotta, koska on asunut naapurikunnas- sa Laihialla. Hän päättelee, että ››toisella paikkakunnalla asuminen on tietysti saattanut aiheuttaa häiriöitä puhtaan Ilmajoen murteen tulkintoihin›› (Sydänoja 1965). Eräs hämä- läiskylän nimestäjä ei ole kerännyt lainkaan niitä nimiä, joista ei ole kuullut hämäläismur- teista muotoa. Siirtolaistilojen ja siirtolaisten käyttämät nimet ja nimimuodot ovat siis jääneet tallentamatta. Keruukertomuksessaan nimestäjä tyytyy toteamaan, että ››y1eensä-

kin siirtotilojen nimistö tuntui olevan varsin köyhää›› (Hatakka 1980).

Nimestäjän oppaan ohjeita noudattaneet nimien kerääjät eivät saaneet talteen keruu- hetkellä olemassa ollutta nimistöä kokonaan. Aktiivisessa käytössä ollutta nimistöä jäi tallentamatta, koska sitä ei läheskään aina pidetty edes tallentamisen arvoisena. Koska keruiden päätavoitteena oli saada talteen vanha perinteinen nimistö, on luonnollista, että kerättiin myös sellaista nimistöä, joka oli jo tuolloin jäänyt pois käytöstä tai oli enää har- vojen käytössä. Nimestäjiä ei liioin kehotettu merkitsemään muistiin tietoja nimien käy- töstä. Nimilipuissa onkin ani harvoin tietoja siitä, ovatko nimet olleet keruuaikanaan ak- tiivisessa vai satunnaisessa käytössä vai jo peräti käytöstä jääneitä, vain muistitietona säilyneitä. Paikannimien säilymistä tutkittaessa tämä on tietenkin ongelmallista.

1960- ja 1990-luvun kokoelmien nimimäärät käyvät ilmi taulukosta 1 (s. 359). 1990- luvulla on kaikista tutkimuskylistä - Suonenjoen Viipperoa lukuun ottamatta - tallen- nettu enemmän nimistöä kuin 1960-luvulla, joskus jopa kaksi kertaa enemmän. Näin ei asian olettaisi olevan, koska 1960-luvulta lähtien nimiä on kaikissa kylissä kadonnut (ks.

TERHı AıNıALA,PAıkANNıMısToNMuuTTuMı NEN

taulukkoa 3 s. 362-363) eikä uusia nimiä ole syntynyt näin suuressa määrin. 1990-luvulla on päinvastoin ollut käytössä vähemmän nimiä kuin 1960-luvulla. On siis ilmeistä, että 1960-luvun kokoelmista puuttuu runsaasti nimiä, ennen kaikkea suppean piirin käytössä olevia paikannimiä, mikrotoponyymejä. (Mikrotoponyymin määrittelystä ks. Kiviniemi 1990: 21; Ainiala 1997: 81, 161.) Varsinkin artefaktien nimien keruu on ollut selvästi vajavaista. Useat aıtefaktitovatjo paikkoina nopeasti muuttuviajakatoaviaja lisäksi hyvin pienen piirin käyttämiä, joten niiden nimienkin tallentaminenjäi monesti vähäiseksi. Esi- merkiksi Kylänpään 1960-luvun kokoelmassa on 12 rakennusten (siis muiden kuin asuin- rakennusten) nimeä, 1990-luvun kokoelmassa peräti 53 (Korhonen 1999: 53). Sissalasta on 1960-luvulla saatu talteen 16:n eri tien nimet, 1990-luvulla 34:n (Saloranta 1997: 59).

Teiden määrä ei ole kaksinkertaistunut eikä rakennusten nelinkertaistunut, vaan 1960- luvulla nimiä ei vain ole kerätty järjestelmällisesti?

KYLÄ kerääjä(t) jakeruuvuosi1960-luvun kokoelman kokoelmannimimäärä1960-luvun kerääjä ja keruuvuosil990-luvun kokoelman kokoelmannimimääräl990-luvun

Kalannin Kytämäki Eira Peltonen 1967 192 Ritva L. Pitkänen 1993 258 Someron Kerkola Ritva Jakala 1968 301 (278) Taina Kempe 1994 535

Timo Alanen 1977

Laihian Kylänpää Eino Sydänoja 1968-69 517 Ritva Korhonen 1996 884 Hilkka Sortela 1969

Tuula Suojoki 1967

Ilmajoen Nopankylä Eino Sydänoja 1963-64 440 (409) Tiina Mäkelä 1997 542 Irma Palos 1951

Luopioisten Kouvala Tuula Hyvönen 1968 370 (361) Tuula Niemi 1997 461 Lopen Launonen Juhani Paronen 1957-58 255 Päivi Luukkonen 1997

Raija Hatakka 1980 217

Pyhtään Heinlahti Ritva L. Pitkänen 1966 Pia Nuuttila 1994

Suonenjoen Viippero Raija Somerja 196349 393 (391) Tuulikki Paananen- 239 Kurikkala 1993

Alajärven Sissala Ritva Hanhisalo 1965 363 (325) Minna Saloranta 1996 801 Kaisu Rintala ja

Eeva-Kaisa Salo 1957

Taulukko 1. 1960- ja 1990-luvun kokoelmien nimimäärät, kerääjät ja keruuvuodet.

Suluissa oleva luku osoittaa käytössä olleen nimistön määrän.

Kokoelmista puuttuu myös lukuisia muita mikrotoponyymejä, viljelys- ja luontoni- miä. Esimerkiksi Heinlahden 1960-luvun kokoelmassa ei ole nimiä Piı felttja Piıı ' feltin- salmi. Uusia nimet eivät voi olla, koska niiden taustalla on 1600-luvulla kylässä elänyt kruununvouti Bilefelt. (Nuuttila 1999.) Kouvalasta 1990-luvulla talteen saatuja mutta 1960- luvun kokoelmasta puuttuvia nimiä ovat muun muassa Riihívainio, Riihentaustavaínio,

3 Nykyinen haja-asutusalueidenosoitejäıjestelmäedellyttää teiden nimeämistäja tienviittoja lähes kaikille teille.

Tämä on myös auttanut teiden nimien muistamista jajopa käytössä säilymistä. Osin tästä syystä tiennimiä on 1990-luvulla ehkä ollut helpompi saada talteen. Muutama vuosikymmen sitten teidennimien kerääminen oli monesti melko sattumanvaraista.

1>

@

Makasiinivainio, Myllymäki ja Karonmäki. Riihien ja makasiinin mukaan on peltoja kui-

tenkin nimetty ilman muuta ennen 1960-lukua, ei enää sen jälkeen. Myllymäki puolestaan on vanha nimi, koska mäellä on ollut mylly jo 1800-luvulla. Karonmäki-nimi taas tulee Karoliinasta, joka on asunut mäen paikkeilla ennen 1960-lukua. Kokoelmasta puuttuu myös pellonnimi Takkurinkulma, vaikka nimi on annettu ennen 1960-lukua. 1960-luvulla on saatu talteen pellon toinen nimi Karvarinpiha (karvarija takkuri merkitsevät kumpikin 'turkis- ten muokkaajaa'). Rinnakkaisnimiä ei siis myöskään ole tallennettu riittävän tarkoin, vaan on tyydytty siihen, että yhdelle paikalle on saatu yksi nimi. Rinnakkaisnimien puuttumi- sesta kokoelmasta ja vanhoihin nimiin painottuvasta keruusta hyvä esimerkki on myös kallionnimi Aittokallio. 1960-luvun kokoelman perusteella se on tämän hyvin keskeisellä paikalla Aitoon keskustassa sijaitsevan kallion ainoa nimi. Kalliota on kuitenkin 1960- luvun loppupuolella kutsuttu Heliininkallioksi entisten asukkaiden mukaan; Heliinin talo on sijainnut kalliolla jo vuosisadan alkupuolelta. Kukaan 1990-luvun oppaista ei sen si- jaan muistanut kuulleensaAitrokallio-nimeä. Heliininkallio on paikan tunnettu ja vakiin- tunut nimi, ja sen on täytynyt olla olemassa 1960-luvullakin, vaikka se kokoelmasta puut-

tuu. (Niemi l998: 10, 62-64, 87.)

Siihen, kuinka paljonja minkälaisia nimiä kentältä saadaan talteen, vaikuttavat monet seikat. Keruuohjeiston merkitys on luonnollisesti mittava. 1960-luvulla noudatettiin It- kosen Nimestäjän oppaan ohjeita? 1990-luvulla hankkeen osatutkimusten tekijöiden teh- tävänä oli koota mahdollisimman tarkkaan koko nimistö. Heillä oli hyvänä vertailumate- riaalina ja keruun pohjana aiempien kokoelmien aineisto. Näin he osasivat kysellä sel- laistakin nimistöä, joka normaalissa nimestyksessä olisi luultavasti jäänyt mainitsematta.

Osatutkimusten tekijöitä oli vielä kehotettu kiinnittämään erityistä huomiota myös nimien käyttöön (esimerkiksi eri nimien käyttöaktiivisuuteen eri-ikäisillä kyläläisillä) ja variaa- tioon eli rinnakkaisnimiin ja -muotoihin ja sen syihin.

Keruutulokseenja nirnimäärään vaikuttaa tietenkin haastateltavien määrä. 1960-luvulla ei pidetty ensiarvoisen tärkeänä sitä, että olisi haastateltu kaikkien tilojen asukkaita (Itko- nen 1961: 1 1, 15). Pienempien ja uudempien tilojen nimistö jäi näin osaksi tallentamatta.

1990-luvulla taas on haastateltu useampia, eri-ikäisiä ja keskimäärin nuorempia kyläläi- siä kuin 1960-luvulla.

Eri kerääjätja haastateltavat saattavat olla hyvinkin erimielisiä siitä, mitä he ylipäänsä pitävät niminä. Mikä sitten on paikannimi? Tähän visaiseen kysymykseen tuskin koskaan voidaan antaa täydellisen kattavaa vastausta. Paikannimi voidaan määritellä yksilöiväksi ilmaukseksi, joka on muodostettu kielessä vallitsevien nimenmuodostussääntöjen mukaan ja jonka puhuja on tarkoittanut ja kuulija ymmärtänyt paikannimeksi (paikannimen mää- rittelystä tarkemmin Ainiala 1998: 43-48). Nimi on siis aina kontekstisidonnainen; sii-

hen, mikä ilmaus milloinkin tulkitaan nimeksi, vaikuttavat puhujan ja kuulijan käsityk-

set. Yleensä paikannimet ja paikkojen nimitykset eivät normaalissa kommunikaatiossa sekaannu, mutta nimestystilanteissa tulkintavaikeuksilta ei aina ole vältytty. Sama ilmaus on voitu käsittää joko propriksi tai appellatiiviksi. 1960-luvun nimestäjät ovat nähtävästi

l Nykyisin maaseudulle nimestämään lähtevät saavat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta mukaansa ohjeiston, jossa kehotetaan keräämään koko kansanomainen käyttönimistö. Pelkästään kirjallisessa käytössä esiintyviä nimiä ei systemaattisesti koota talteen. Nämä (esimerkiksi tilojen rekisterinimet, ns. EU-peltojen nimet, tiennimet) on jo koottu virallisiin rekistereihin, joista ne esimerkiksi tutkimusta varten on saatavissa käyttöön.

TERHI ÅINIALA. PAIKANNIMISTON MUUTTUMINEN

tulkinneet selviä paikannimiä useammin ja herkemmin appellatiiveiksi ja jättäneet niitä pois kokoelmista. Esimerkiksi Koti-määritteisiä viljelysnimiä (Kotipelto, Kotivainio, Kotipala, Kotipalsta) on Sissalan 1990-luvun aineistossa 14, mutta 1960-luvun aineistos- sa ei lainkaan (Saloranta 1997: 15) _ 1960-luvullakin tällaisia nimiä on epäilemättä ol- lut. Nimestäjän oppaan mukaan tällaisista nimistä riitti keruualuetta kohti yksi ainoa lip- pu, jossa sitten lueteltiin ne tilat, joiden alueella tämänniminen paikka on (Itkonen 1961:

28). Menettelyohje on saattanut viestiä hieman vähättelevästä suhtautumisesta tietynlai- siin nimiin, joka johti siihen, että niitä ei tallennettu yhtä systemaattisesti kuin muita.

Mikään nimikokoelma ei koskaan voi olla täydellinen kuvaus jonkin alueen paikanni- mistöstä. Keskeisimmät nimet, makrotoponyymit, on helpompi saada talteen, mutta mik- rotoponyymien laita on toisin. Edellä olen osoittanut, millä tavoin ja miksi 1960-luvun kokoelmat ovat vajavaisia. 1960-luvulla on siis todellisuudessa ollut käytössä selvästi enemmän nimiä kuin arkistoon on päässyt. Arkiston kokoelmissa on noin kaksi miljoo- naa nimilippua suomenkielisiltä alueilta, ja on arvioitu, että maamme suomenkielisten alueiden kokonaisnirrıimääräolisi noin 2,5 miljoonaa nimeä (Kiviniemi 1990: 17, 33; Närhi 1990: 18). Määrä lienee huomattavastikin suurempi. Otaksun, että maassamme on 1900- luvulla ollut käytössä jopa liki neljä miljoonaa paikannimeä; samansuuntaisen arvion on esittänyt myös Kiviniemi (1990: 34).

KUINKA SUURI OSA PAlKANNlMlSTÄ ON KADONNUT?

Jokaisessa osatutkimuksessa nimiaineisto on jaettu ryhmiin paikan lajin mukaan: asutus- nimiin (asumusten ja alueiden nimet), artefaktien nimiin, viljelysnimiin, maastonimiin ja vesistönimiin. Taulukossa 2 on esitetty nimettyjen paikkojen lajijakauma tutkimuskylit- täin.

1 00%

0% -d

Kerkola Kylänpää Nopankylä Kouvala Launonen 1957 Launonen 1980 Viippero Sissala

- asutus anefakti maasto 1:] vesistö

Taulukko 2. Nimettyjen paikkojen lajijakauma tutkimuskylittäin.

@

Nimettyjen paikkojen lajijakauma on tutkimuskylissä erilainen. Tämä on tietenkin luonnollista, koska kylät ovat myös maisemaltaan erilaisia. Se, minkä lajisia paikkoja on nimetty ja minkä verran, kertoo aina hyvin paljon itse alueesta. Tutkimuskylistä ainoas- taan Suonenjoen Viipperolla on luontonimiä enemmän kuinkulttuurinimiä. Muissa ky- lissä kulttuurinimet ovat enemmistönä, enimmillään niitä on yli 70 % kaikista nimistä (Kytämäessä, Kerkolassa, Kylänpäässä ja Sissalassa). Luontonimet ovat yleensä enem- mistönä sellaisissa kylissä, joissa asutus on harvaa ja Vesistöt keskeinen osa maisemaa.

Seuduilla, joilla asutus on tiheämpää ja viljelmien määrä suuri, on luonnollisesti myös paljon asutus- ja viljelysnimiä. (Nimettyjen paikkojen lajijakaumasta yleisemmin ks.

Kiviniemi 1990: 47-49.)

Taulukosta 3 käyvät ilmi kadonneiden nimien lukumäärät ja prosenttiosuudet. Katoa- misluvut kertovat niiden kadonneiden nimien määrän, jotka ovat kadonneet aktiivisesta käytöstä. Kadonneita nimiä ovat siis myös vielä muistitietona säilyneet mutta aktiivisesta käytöstäjääneet nimet. Muisteltaessakin nimeä toki käytetään, muttei samoin kuin ennen,

Artefaktien nimet

Kyıämäki 58.3 (7/12)

Kerkola 529 (9/17)

Kyıänpää 3~° ISS”71

Nopankylä 52,3 (23/44)

Kouvala 30.0 (5/15)

Launonen 1957 66.7 (4/6)

Launonen 1980 43,5 (10/23)

Heinlahti 48,7 (19/39)

Viippero ` 89,6 (43/43)

Sissala l l l l 65,7 (23/35)

0

l

20 40 60 80 100

Viljelysnimet

Kytämäki 46,1 (41/09) 'H

Kerkma 57,5 (50/57)

Kyjänpää 55,0 (64/117)

Nopankyjä 51 ,6 (95/184)

Kouvaıa 35,1 (46/131)

Launonen 1957 57501203)

Launonen 1980 20,5 (16/78)

Viippero 82.9 ‹e3/76›

Sissala -fflı

i*

wawa _{_+. . .k. t e- e-t ‹---› -4} t

o 20 40 eo ao 100

@

TtRııı AıNıALA,PAıkANNı ti ısroNtiutıfirfrtiitiısıtw Maastonimet

Kytämäki 51,2 (22/43)

Kerkola 38,1 (24/53)

Kylänpää 45,0 (50/105)

Nopankylä 43,0 (34/79)

Kouvala 40,8 (421103)

Launonen 1957 46,3 (37/a0)

Launonen 1980

Heinlahti _ 40301/771

_f

Viippero 7°~°<B5““>

SfSSaIfi

_{. i m i _,}

3150040)

_{, ,}

, ,,_ ,fi MTM,

0 20 40 60 80 100

Vesistönimet

Kyıämakı 2l0.0‹2/10›w ~

Kerkola í 29/27/20 Kyiänpää

Nopankyıa 20.0‹4/20)

Kouvma 22,1 (is/aa)

23,3 (7/30) Launonen 1957

Launonenieao g 9.5‹2/21›

Heinlahti _ 319904”

Viippero

Sissala _ 35012251

47,7 (53/111)

ı .

20 40 60 80 100

O

Kaikki nimet yhteensä (paitsi asutusnimet)

Kytämäki 46,8 (77/154)

Kerko|a 47,1 (90/191)

56,5 (187/331)

Kyıanpaa

Nopankylä 47,7 (1ss/327)

Kouvala 34.1 (108/317)

Launonen 1957 47.6 (90/159)

20.4 (33/162) Launonen 1980

vipfm

O 20 40 60 80 100

Taulukko 3. Kadonneiden niniieıilukuniäíirätjzıprosenttiosuudet.

Qã

koska paikan funktio ja ihmisen suhde paikkaan on muuttunut. Säilyäkseen nimellä on vielä oltava olemassa oleva tarkoite. Jos nimen tarkoite on kadonnut, on myös nimi tämän tutkimuksen näkökulmasta kadonnut. On huomattava, että kadonnut nimi voidaan määri-

tellä myös toisin kuin tässä tutkimuksessa on tehty. Kadonneina voitaisiin pitää ainoas-

taan niitä nimiä, jotka ovat tyystin kadonneet niin aktiivisesta käytöstä kuin ihmisten mielistäkin, siis sellaisia nimiä, joita kukaan ei enää käytä eikä muista. (Kadonneen ni- men määrittelystä enemmän ks. Ainiala 1997: 23-28.)

Kuviossa on esitetty erikseen artefaktien, viljelys-, maasto- ja vesistönimien katoa-

misluvut sekä se, kuinka paljon kaikista nimistä yhteensä (asutusnimiä lukuun ottamatta) on kadonnut. Asutusnimet on jätetty pois kahdestakin syystä. Asumukset eroavat useim- mista muista nimetyistä paikoista (luonnonpaikoista, viljelyksistä ja monista artefakteis- takin) siinä suhteessa, että ne ja samalla myös niiden nimet voivat kadota nopeasti. Uusia nimiä puolestaan syntyy yhtä nopeasti kuin asumuksiakin. (Ainiala 1997: 33.) Nyrkki- sääntönä voidaan pitää sitä, että asumusten nimet säilyvät yhtä kauan kuin itse asumuk- setkin. Kun asumus häviää, sen nimi katoaa ainakin aktiivisesta käytöstä, mutta voi toki säilyä muistitietona. Autioitumisen takia nimi ei välttämättä katoa. Keskeisten ja huomat- tavien asumusten nimet säilyvät usein käytössä tilojen jäätyä tyhjilleen, koska niistä on yhä tarve puhua. Toinen syy asutusnimien puutturniseen näistä laskelmista on se, että lä- heskään kaikissa osatutkimuksissa ei ole laskettu asutusnimien säilymislukuja eikä edes esitetty asutusnimiä sellaisessa muodossa, josta niiden säilymisen olisi voinut laskea. Muu- tamista kylistä tuloksia kuitenkin on. Asumusten nimistä on kadonnut Kerkolassa 12,5 % (10 nimeä 80:sta) (Kempe 1998: 67), Kouvalassa 8,6 % (3 nimeä 35:stä) (Niemi 1998:

20) ja Viipperolla 36,8 % (14 nimeä 38:sta) (Paananen-Kurikkala 1995: 114). Katoamis- ten syynä on lähes poikkeuksetta itse asumusten häviäminen tai autioiturrıinen.

Kaikista paikannimistä (asutusnimiä lukuun ottamatta) on tutkimuskylissä kadonnut enimmillään noin 70 % (Viipperolla) ja vähimmilläänkin noin kolmannes (Kouvalassa).

Alle 40 % nimistä on kadonnut Kouvalan lisäksi vain Sissalassa. Muissa tutkimuskylissä kadonneita nimiä on noin puolet. Aiemmin tutkitussa hämäläisessä Asikkalan Kurhilas- sa on suunnilleen samana aikana, l960-luvulta 1990-luvulle, kadonneiden nimien osuus

43 % (Ainiala 1997: 226).

Erilajisten paikkojen nimien katoamisessa on selviä eroja. Kulttuurinimiä on kadon- nut lähes poikkeuksetta enemmän kuin luontonimiä. Artefaktien nimistä on _ Kouvalaa lukuun ottamatta _ kadonnut vähintään noin puolet, enimmillään jopa 90 %. Asikkalan Kurhilassa nimiä on kadonnut 51 % (Ainiala 1997: 107). Artefaktien nimien katoaminen johtuu ennen kaikkea itse paikkojen katoamisesta ja muuttumisesta. Toisaalta artefaktien nimien katoamisesta ei voi saada yhtä luotettavia ja täsmällisiä tuloksia kuin muiden ni- mien, koska artefaktien nimiä on kokoelmiin koottu muita nimiä selvästi sattumanvarai- semmin.

Viljelysnimistä on kadonnut vähimmillään noin kolmannes, enimmillään 83 %. Asik- kalan Kurhilassa Viljelysnimistä on kadonnut 57 % (Ainiala 1997: 128). Viljelysnimien katoamiseen ovat johtaneet itse viljelysten katoaminen ja muuttuminen ja viljelysten yksilöintitarpeen väheneminen.

Luontonimistä on keskimäärin kadonnut pienempi osa kuin kulttuurinimistä. Luonto- paikat ovat pysyvämpiäja muuttumattomampia kuin kulttuuripaikat, mikä tietysti vaikuttaa

nimien säilymiseenkin. Vesistönimistä on kadonnut vähimmillään noin viidennes, enim-

Tram AıNıALA.PAıı mNNıMısToNMUUTruMı NEN

millään noin puolet. Asikkalan Kurhilassa kadonneita vesistönimiä on 24 % (Ainiala 1997:

140). Maastonirniä on kadonnut keskimäärin enemmän kuin vesistönirrıiä:38-51 %. Viip-

perolla kadonneita maastonimiä on 77 %. Asikkalan Kurhilassa katoarnisosuus on 33 % (Ainiala 1997: 157).

MIKSI PAIKANNIMET OVAT KADONNEET?

MUUTOKSET YKsı LoıNTiTAaPEı ssA

Paikannimien säilymisen välttämättömät ehdot ovat tradition katkearnattomuus ja tarkoit- teiden pysyvyys (tarkemmin Ainiala 1997: 161). Jos paikka häviää, sen nimi katoaa.

Kadonneestakin paikasta voidaan toki puhua (muisteltaessa, tarinoitaessa), mutta tarvet- ta käyttää nimeä aktiivisesti ei enää ole, koska itse paikkaakaan ei ole. Tavallisessa, arki-

päiväisessä kommunikaatiossa paikasta ei siis tarvitse puhua.

Paikkoja on erilaisia; kaikki nimetyt paikat eivät voi kadota. Kokonaan ja jälkiäkin jättämättä voivat kadota paitsi asumukset myös monet artefaktit. Tutkimuskylissä ovat kadonneet lukuisat ladot, laiturit, kaivot, portit, veräjät, tierummut, tervahaudat, riihet, myllyt ja metsästysmajat ja samalla ovat kadonneet niiden nimet. Toisinaan myös luon- nonkohteet voivat hävitä: puita on kaadettu, kiviä hävitetty, maantiemäkiä tasoitettu; joesta on sitä oiottaessa voinut hävitä kari.

Vaikka paikka ei kokonaan katoaisi, se saattaa muuttua niin huomattavasti, että sen voi oikeastaan katsoa kadonneen. Varsinaisesti sitä paikkaa, jolle nimi oli aikoinaan an- nettu, ei enää entisenlaisena ole olemassa. Monet tiet, kujat, polut ja tienosat ovat jääneet käytöstä ja umpeutuneet; pellot ovat metsittyneet. Jotkin pellot taas ovat jääneet uuden maantien alle, tai ne on muutettu omakotitalotonteiksi. Muutamat suot ja lähteet ovat kuivuneet, aukiot kasvaneet umpeen ja metsittyneet, lahdet kaisloittuneet.

Paikan yksilöintitarve voi lakata paitsi paikan katoamisen (muutturnisen) myötä myös nimen käyttäjien puutteessa. Mitä vähemmän käyttäjiä nimellä on, sitä helpommin se voi kadota. Pienen käyttäjäpiirin nimiä, rrıikrotoponyymejä, ovat monet artefaktien ni- mistä, useimmat viljelysnimetja lukuisat vähäisten luonnonpaikkojen nimet. Myös kaikki vain yhdellä tilalla tunnetut nimet ovat luonnollisesti mikrotoponyymejä, ja jos tila au- tioituu, nämä nimet katoavat. Toinen paikannimien säilymisen välttämättömistä ehdois- ta, tradition katkeamattomuus eli asutuksen jatkuvuus, ei tällöin toteudu. Nimitraditio on voinut katketa paitsi tilan jäädessä autioksi myös tilan tai (viljelys)maan omistajien vaihduttua.

Monet viljelysnimet ovat kadonneet tilojen autioiduttua. Suonenjoen Viipperolla 76 viljelysnimestä on kadonnut 63 ja näistä tilojen autioitumisen takia 23 (eli yli kolman- nes). Osa nimistä saatetaan yhä muistaa, koska tilat ovat kesäkäytössä, mutta aktiivisesti niitä ei käytetä. (Paananen-Kurikkala 1995: 128.) Kun tila autioituu, viljelykset lisäksi usein metsittyvät.

Monet paikannimet ovat kadonneet, koska maiseman riittävä hahmottaminen ja yksi-

löiminen onnistuu yhä harvempien nimien avulla. Esimerkiksi Viipperolla oli vielä 1960- luvulla nimettyjä maastopaikkoja yli sata, kun 1990-luvun alussa niitä oli enää alle 50 (Paananen-Kurikkala 1995: 147). Kyläläiset eivät enää liiku elinympäristössään samassa

Qêã

1>

määrin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. ››Kulttuurimme muuttuu siihen suun- taan, että emme tarvitse nimiä niin monille paikoille kuin aiemmin» (Kiviniemi 1978: 76).

Terho Itkonen kirjoitti jo vuonna 1961 Nimestäjän oppaassaan _ peräänkuuluttaessaan

nimistön nopeaa keruutyötä _ kuinka ››jäljellä olevaa nimistöä uhkaavat sellaiset tuhote- kijät kuin asutuksen nopea uudistuminen, väestön suuresti lisääntynyt liikkuvuus, vanho- jen viljelys- ja maannautintatapojen unohtuminen ja uusien tulo niiden sijaan» (s. 8).

Maaseudun asukkaalla on nykyisin entistä harvemmin syytä tai edes mahdollisuutta pu-

hua paikoista. Maata viljelee ja maalla asuu entistä pienempi joukko ihmisiä. Alkutuotan- to on yhä harvempien elinkeino, ja muuttoliike maalta kaupunkeihin ja taajamiin näkyy maaseudun asukasluvuissa. Myös maatilojen määrä on vähentynyt.

Läheskään kaikista niistä vähäisistä paikoista, joilla aiemmin oli nimi, ei enää ole tar- vetta puhua. Niitä ei ehkä enää entiseen tapaan käytetä, ja tällaisilla paikoilla on usein ollutkin vain vähän käyttäjiä. Tarpeettomiksi ovat käyneet esimerkiksi monet liikkumi- seen liittyneet paikat, kuten pikkutiet, polut, tienosatja sillat. Tällöin niiden nimetkin ovat kadonneet. Myös useat pienten vesistö- ja kalastuspaikkojen nimet ovat kadonneet. Ka- donneita maastopaikkojen nimiä ovat esimerkiksi monet mäennyppylöiden ja kivien ni- met, maanlaskeumien nimet ja viljelysten keskellä olleiden pienten metsäsaarekkeiden nimet.

Vähän käyttäjiä on aina ollut niillä nimillä, jotka sijaitsevat kaukana asumattomalla seudulla. Tällaiset nimet myös katoavat helposti. Viipperolla kaukaisen ja asumattoman

metsäalueen maastonimistä on kadonnut yli 80 % (21/25) ja vesistönimistäkin lähes puo-

let (27/60). Nykyään viipperolaiset eivät alueella juuri liiku, eivätkä useimmat kyläläiset edes ole koskaan käyneet siellä. On siis selvää, että alueen paikoista ei tarvitse puhua.

(Paananen-Kurikkala 1995: 138-139.)

Jotkin kadonneista nimistä ovat tarkoittaneet paikkoja, joista puhuminen on liittynyt ennen kaikkea paikalla olleeseen asumukseen, muuhun rakennukseen tai paikan omista- jaan. Kun rakennus sitten on kadonnut tai paikan omistaja vaihtunut, ei paikasta enää ole ollut syytä puhua, ja nimi on kadonnut (esim. Eeronmäki, Arvonsilta, Pajamäki, Riihimä- ki, Saunakallío).

Jos paikka on aikoinaan saanut nimensä jonkin siihen liittyvän erityispiirteen, omi- naisuuden tai tapahtuman johdosta, nimi on voinut kadota, kun paikka on luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan muuttunut. Paikasta puhuminen on toisin sanoen liittynyt juuri tähän tiettyyn piirteeseen tai tapahtumaan. Esimerkiksi Lopen Launosissa ovat kadonneet Kei- numäkija Tervahaudanmäki (Luukkonen 1997: 73). Pyhtään Heinlahdella ei enää puhuta Haanrannasta, paikasta, jossa vielä 1960-luvulla oli lehmihaka (Nuuttila 1999). Tällai- nen nimien katoaminen koskee siis ennen kaikkea vähäisiä paikkoja, joista ei paikan muututtua enää ole ollut aihetta puhua. Säännönmukaisesti nimet eivät tietenkään katoa, kun ne lakkaavat kuvaamasta paikkaa. Tämä näkyy jo vaikkapa Helsingin kaupunginosan nimestä Kruununhaka.

Paikkojen yksilöintitarpeen vähenemisen huomaa siitäkin, että monille sellaisille pai- koille, jotka aiemmin oli yksilöity erikseen, riittää nyt yksi yhteinen nimi. Parhaiten tämä näkyy viljelysten nimissä. Monia viljelysmaita ja varsinkaan kaikkein pienimpiä lohkoja ei enää ole tarvis yksilöidä. Pellot on voitu yhdistää toisiin peltoihin joko salaojituksella tai raivaamalla peltojen välissä ollut viljelemätön maa pelloksi. Alajärven Sissalassa, jos- sa viljelysnimistä on kaikkiaan kadonnut vain kolmannes (yht. 32), on suurin katoamis-

@

TERHı AıNıALA.PAıKANNıMısToNMuuTTuMı NEN

syy (15 nimeä) ollut juuri se, että pellot ovat ikään kuin sulautuneet osaksi laajempaa

viljelystä. Kadonneita ovat esimerkiksi Aapunvainio, Aittavainio, Maı janvainioja Riihi-

vainio (osia Kotivainiosta) ja Pikku-Tartappi, Uusikytö ja Verajän Jussin Tartappi (osia Tartapista) (Saloranta 1997: 84-85). Pellonosienja pikkupeltojen nimet käyvät koko ajan harvinaisemmiksi. Monia niistä käyttävät enää vain vanhat asukkaat. Esimerkiksi Some- ron Kerkolassa Sikosaari on unohtumassa. Sikosaari- ja Sammalkorpi-nimisten pellon- osien välissä ollut metsä on raivattu, ja tilan nuoren isäntäparin puheessa Sammalkorpi tarkoittaa myös sitä aluetta, jota vanha isäntäpari yhä kutsuu Sikosaareksi (Kempe 1998:

ll 1).

Paitsi viljelyksille myös monille luonnonkohteille riittävät nyt nimet, jotka tarkoitta- vat laajempia alueita entisten pienempien paikkojen sijaan. Ilmajoen Nopankylässä Kol- maskallio ja Toinenkallio ovat tarkoittaneet Vitiäiskallioiden osia, mutta enää niitä ei ole tarpeen erotella (Mäkelä 1999). Luopioisten Kouvalassa käytettiin vielä 1960-luvulla nimiä Rummakonvuori ja Pikku-Rummakon vuori, mutta nykyään tunnetaan ainoastaan Rum- makonvuoret; paikka mielletään yhdeksi kokonaisuudeksi. Siitä laajahkosta maasto- alueesta, jolla vielä 1960-luvulla oli Vı ljelryPukka -niminen pelto ja Pukankorpi eli Vil- jelemätön Pukka -niminen suo, käytetään nykyisin pelkästään nimeä Pukka. Peltoa ei enää ole, joten suoalueestakaan ei tarvitse erikseen puhua. (Niemi 1998: 83, 85.) Sissalassa käytettiin siitä laajasta metsäalueesta, joka nykyisin tunnetaan vain nimellä Isokangas, vielä 1960-luvulla viittä eri pienemmän kohteen nimeä (Alatuvankolkko, Eskonpuska, Mutka- kangas, Vanha Hautakangas ja Jyrkäläinen) (Saloranta 1997: 116-117).

Nı MENvAıHTUMıNEN

Nimi voi kadota, vaikka paikka yhä on tarpeen yksilöidä. Tällöin nimi vaihtuu: entinen nimi jää pois käytöstäja paikka saa uuden nimen. (Paikannimien vaihtumisesta enemmän ks. Ainiala 1997: 233-238.) Sysäyksenä nimen vaihtumiselle voi olla se, että paikan ni- meämiseen tarjoutuu jokin uusi, sattuva aihe. Uusi rakennus, uusi omistaja tai jokin ta- pahtuma saattaa leimata paikan niin, että tämä halutaan tuoda esiin myös nimessä. Enti- nen nimi jää tällöin syrjään. Usein entinen nimi on lisäksi sellainen, että se ei enää luon- tevasti kuvaa ja luonnehdi paikkaa. Vaikka nimen ei proprin tehtävän täyttääkseen tarvit- se kuvailla paikkaa vaan ainoastaan yksilöidä se, saattaa kuvaamattomuus lisätä nimen katoamisalttiutta. (Tästä enemmän ks. Ainiala 1997: 18-22.)

Tutkimuskylissä vaihtuneita nimiä on laskelmieni mukaan yhteensä ainakin 80. Esi- merkiksi Kerkolassa tiennimi Pirtinahde on vaihtunut Kuivurínahteeksi. Pirtti on purettu

1960-luvun alussa, mutta kuivuri on yhä tien varressa. (Kempe 1998: 82.) Kylänpäässä

Kellarimäki on vaihtunut Koulunmäeksi, kun mäelle on rakennettu koulu (Korhonen 1999:

50). Nopankylässä Kivipelto on vaihtunut Lasinalustaksi, koska pelto ei enää aikoihin ole ollut kivinen (Mäkelä 1999). Kouvalassa Laitumenlähde on laiduntamisen loputtua vaih- tunut Isoksilähteeksi (Niemi 1998: 85).

Nimen vaihtuminen ja rinnakkaisnimisyys ovat sukulaisilmiöitä. joita ei aina ole mahdollista erottaa toisistaan. Lähes aina vaihtumista edeltää rinnakkaisnimisyys. Uusi ja vanha nimi ovatjonkin aikaa käytössä rinnan, kunnes vanha nimijää kokonaan syrjään.

Nimen vaihtumista ei läheskään aina _ aineistojen vajavaisuuden takia _ pysty osoitta- maan. Samasta paikasta on jo pitkään voitu käyttää useita nimiä, joita ei vain ole tallen- ı>

@

nettu aiempiin kokoelmiin. Esimerkiksi Ilmajoen Nopankylässä on 1960-luvulla tallen- nettu kokoelmaan nimet Hakavainio, Hàjyluoma ja Kaalimaa. 1990-luvun keruutietojen mukaan näistä paikoista onkin 30 vuotta myöhemmin käytetty nimiä Porokas, Kälviä ja Peräperkiö. Nämä nimet siis vaikuttavat uusilta ja vaihtuneilta, mutta eivät sellaisia kui- tenkaan ole. Nimet ovat vanhempia (kuten alueen muutkin Porokas- ja Kälviä-nimet), ja ne vain puuttuvat 1960-luvun kokoelmasta. Kaalimaa lienee ollut väliaikainen rinnakkais- nimi, joka on jäänyt käytöstä, kun nimi ei enää ole kuvannut peltoa, jolla on vuosikym- menet viljelty viljaa. (Mäkelä 1999.)

Miksi nimet sitten ylipäänsä vaihtuvat? Tutkimuskylissä lähes kaikki vaihtuneet ni- met ovat sellaisia, että vaihtuminen ei olisi ollut välttämätöntä. Nimien käyttäjäpiiri ja paikan yksilöintitarve ovat pysyneet samoina, ja vanha nimi olisi hyvin voinut edelleen- kin yksilöidä paikan. Nimi on kuitenkin vaihtunut, koska sen halutaan kertovan ja muis- tuttavan siitä, mitä paikalla on tapahtunut, mitä paikalla sijaitsee tai kuka paikan omistaa.

Tämä kertoo myös siitä, että me nimenkäyttäjät usein toivomme nimien olevan paitsi yksilöiviä myös paikkaa kuvaavia ja paikalla tapahtuneesta muistuttavia ilmauksia. Pai- kannimen pääfunktio on luonnollisesti yksilöinti, mutta sen ohella muutkin funktiot, en- nen kaikkea kuvaavuus, ovat tärkeitä. Liian usein nämä muut funktiot ovat jääneet pai- kannimen olemusta ja tehtävää pohdittaessa taka-alalle.

Nimen vaihtuminen on uskoakseni verrattain yleinen ilmiö. Sitä ei ole juuri tutkittu, eikä sen tutkimiseen liioin ole kovin hyviä keinoja. Jotta ilmiötä voitaisiin systemaatti- semmin tutkia, tarvittaisiin kattavat ja monipuoliset aineistot jonkin alueen paikannimis- töstä eri ajoilta. Paikannimistön muuttuminen -hankkeen aineistot ovat tarkoitukseen melko hyviä, mutta nekin osoittautuivat liian vajavaisiksi. Koska kokoelmista puuttuu paljon keruuaikana käytössä olleita nimiä ja esimerkiksi rinnakkaisnimien keruu on ollut puut- teellista, ei nimien vaihtumista kokoelmien avulla pysty osoittamaan. Vaihtuminen lienee- kin ollut yleisempää ja laajempaa kuin mitään käytettävissä olevia aineistoja tutkimalla voi selvittää. Usein vanhaja alkuperäinen nimi on hävinnyt jälkiä jättämättä. (Ks. aihees-

ta lisää Ainiala 1999: 9-10; 2000.)

PAlKANNlMlEN KATOAMISEN EROT TUTKIMUSKYLISSÄ

Tutkimuskylien välillä on tuntuviakin eroja nimien katoamisessa. Nämä johtuvat osaksi siitä, että kylätkin ovat erilaisia sekä maisemaltaan, elinkeinorakenteeltaan että viimeai- kaiselta kehitykseltään. Vähiten paikannimistä _ alle 40 % _ on kadonnut Luopioisten Kouvalassa (34 %) ja Alajärven Sissalassa (39 %). Molemmissa kylissä pysyvä ja kasva- va asutus sekä maatalouden vakaajatkuminen ovat taanneet nimistön hyvän säilyvyyden.

Kylät ovat vireitäja taajamoituneita maanviljelyskyliä, joissa on myös teollisuutta. 1960- luvusta omakotitaloasutus on lisääntynyt ja asukasluvut ovat kasvaneet, kun kylien hyvä sijainti on houkutellut seuduille uusia asukkaita. Kouvalasta on joutuisat kulkuyhteydet sekä Hämeenlinnaan että Tampereelle, Sissalasta Lapualle ja Seinäjoelle. (Niemi 1998:

2-3; Saloranta 1997: 30-31.)

Keskenään samankaltaisissa, viljelysvaltaisissa Kalannin Kytämäessä, Someron Ker- kolassa ja Ilmajoen Nopankylässä paikannimistä on kadonnut hieman alle puolet: Kytä-

TERHI ÅlNlALA. PAIKANNIMISTON MUUTTUMINEN

mäessä ja Kerkolassa 47 % ja Nopankylässä 48 %. Monen muun maalaiskylän lailla Kerkola ja Nopankylä ovat kärsineet maaltamuutosta, asukasmäärän vähenemisestä ja tilojen autioitumisesta. Kerkolassa oli vuonna 1968 62 tilaa, mutta vuonna 1994 enää 38 (Kempe 1998: 36.) Nopankylässä oli vuonna 1997 asuttuja tiloja 24; 1960-luvun jälkeen 10 tilaa oli autioitunut. (Mäkelä 1999.) Myös jo vanhastaan vähäväkisen Kytämäen asu- kasluku on pienentynyt, mutta tiloja ei liiemmin ole autioitunut. Toisin kuin Kerkolassaja Nopankylässä, Kytämäessä on maastonimistä kadonnut suurempi osa kuin viljelysnimis- tä. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että maisemaltaan alavassa ja tasaisessa viljelysky- lässä maastopaikoilla ja niiden nimillä ei koskaan ole ollut keskeistä asemaa. Suuri osa maastonimistä siis on ollut mikrotoponyymejä. (Pitkänen 1999.)

Myös Laihian Kylänpäätä on koetellut muuttotappio; asukasluku on 1960-luvusta laskenut arviolta ainakin noin kolmanneksen. Kylänpään 1960-luvun nimistä on kadon- nut noin 57 % _ kaikista tutkimuskylistä toiseksi eniten.

Lopen Launosilta ja Pyhtään Heinlahdelta ei ole saatavissa yhtä kattavia katoamis- lukuja kuin muista kylistä. Launosissa on vuoden 1957 kokoelman nimistä kadonnut noin 47 %. Kokoelma on puutteellisempi kuin 1960-luvun kokoelmat, ja varsinkin runsaasti mikrotoponyymejä puuttuu. Jos kokoelma olisi kattavampi, olisi katoamislukukin toden- näköisesti suurempi. Vuoden 1980 kokoelman nimistä on kadonnut ainoastaan noin 20 %. Kokoelma on kylän maatalousvaltaiselta eteläalueelta, jossa nimiä on kadonnut vä- hemmän kuin pohjoisosassa. Launonen muodostuu nimittäin kahdesta erilaisesta osasta:

teollistuneesta pohjoisosasta ja maatalousvaltaisesta eteläosasta. Etelä-Launonen on säi- lynyt vuosikymmeniä melko samanlaisena maanviljelysseutuna maatiloineen ja pelto- aukeineen.

Heinlahti on rannikkokylä, jossa vesistönimiä on runsaasti. Se on ainoa tutkimuskylä, jossa vesistönimiä on enemmän kuin maastonimiä. Koska osatutkimus ei vielä ole koko- naan valmistunut, ovat käytettävissäni ainoastaan artefaktien nimiäja luontonimiä koske- vat laskelmat. Vesistönimistä on kadonnut noin kolmannes (32 %). Meren merkitys kul- kuväylänä ja elinkeinojen antajana on vähentynyt, jolloin lukuisat vesistönimetkin ovat päässeet katoamaan.

Suonenjoen Viippero on voimakkaan maaltamuuton kylä, kuihtuva ja kuoleva savo- laiskylä. Asukasmäärä on laskenut paljon. 1960-luvulla kylässä lienee asunut 40-50 hen- keä, vuonna 1991 asukasmäärä oli 13 aikuista ja muutama lapsi. 1990-luvun alussa ky- lässä oli vain kuusi asuttua tilaa; 1960-luvulta 1990-luvulle viisi tilaa oli autioitunut. Ai- noastaan yhdellä tilalla viljellään enää päätoimisesti maata. (Paananen-Kurikkala 1995: 18- 21.) Kaikista tutkimuskylistä Viipperolla on kadonnut nimistä selvästi eniten, noin 70 %.

Maastonimistä on kadonnut liki 80 %, artefaktien ja viljelysten nimistä 80-90 %. Vesis- tönimet ovat säilyneet parhaiten, mutta niistäkin on kadonnut liki puolet. Vesistönimien muita nimiä selvästi parempi säilyminen johtuu siitä, että vesistöjen asema kylässä on aina ollut keskeinen _ maisemaa on hahmotettu ennen kaikkea vesistöjen avulla. Vähäveti- sissä tutkimuskylissä korostuu puolestaan tärkeiden maastopaikkojen (ennen kaikkea mäkien) ja keskeisten viljelysalueiden merkitys. Tällöin niiden nimet kuuluvat kylän kes- keisimpään ja säilyvimpään nimivarastoon.

Mikä on tutkimuskylien ja niiden nimistöjen tulevaisuus? Tätä on mahdoton tarkal- leen tietää, mutta tähänastisen kehityksen perusteella suuntaa voi hyvin aıvella.Vauraat taajamakylät Kouvalaja Sissala pysyvät entisillään tai jopa vielä kasvavat ja vahvistuvat.

@

D

Myös Heinlahtija Launonen kuulunevat tähän joukkoon. Sissalassa on jo nyt 500 asukas-

ta, Heinlahdella yli 700. Nimistön määrä säilynee entisen suuruisena. Osa vanhoista ni-

mistä _ varsinkin Viljelysnimistäja vähäisimpien maastopaikkojen nimistä _jäänee pois käytöstä. Katoamiselle altteimpia ovat varsinkin Kouvalassa kaukaisempien metsäseutu- jen maastonimet. Keskeisin viljelysnimistö säilyy aktiivisessa käytössä niin kauan kuin viljelysjatkuu. Uusiakin nimiä syntyy varsinkin taajama-asukkaiden tarpeisiin. Asemaansa ja määräänsä vahvistavat ennen kaikkea teidennimet ja muut taajama-alueen nimet.

Kytämäessä, Kerkolassa, Nopankylässä ja Kylänpäässä nimistöä katoaa tulevaisuu- dessakin. Katoamisen laajuus riippuu siitä, kuinka hyvin kylät onnistuvat säilyttämään asukkaansa ja pitämään maanviljelystä yllä. Mahdollista on, että nimien katoamisvauhti vain kasvaa, jos autioitumiskehitys jatkuu. Vähenevä väestö ei enää tarvitse nimiä lähes- kään kaikille niille paikoille, joilla vielä nyt on nimet. Käytössä säilyvät tällöin lähinnä vain keskeisimpien paikkojen nimet, ja kyliä uhkaa Viipperon kohtalo.

Viipperolla käytössä olevien nimien määrä ei paljoa nykyisestä edes voi vähetä. Asuk- kaita on nykyisinkin vain alle 20. Mitä pienemmäksi asukasluku käy, sitä vähemmäksi käy myös nimien määrä. Jos kylä autioituu lähes kokonaan, käyttöön jäävät vain harvat huomattavimpien paikkojen nimet, joita naapurikyläläisetkin tarvitsevat.

Tämä tutkimus on toivottavasti tuonut arvokasta tietoa paitsi nimistön säilymisestäja

katoamisesta myös nimikokoelrrı ista.Ninıiarkiston kokoelmien valtaosa on peräisin 1960-

70-luvuilta. Yksi tutkimuksen tavoitteista on ollut kuvata ja luonnehtia näitä kokoelmia nimitiedon luotettavuuden, kattavuuden ja laadunkin osalta. Vaikka maamme paikanni- mikokoelmat ovat hyvätja poikkeuksellisen laajat, ei niitä kuitenkaan voi pitää aivan niin kattavina ja aukottornina kuin tähän asti ehkä on pidetty. Nimiarkistoon ei ole säilötty maaseudun viime vuosisadan koko paikannimistöä, vaan sinne on tallennettu kuva 1900- luvun puolivälin tienoilla vanhemman polven käytössä olleesta nimistöstä. Eri aikoina ja

eri ihmisillä on käytössä paitsi eri nimiä myös erilaisia nimimuotoja. Tätä variaatiota ei-

vät nimikokoelmat parhaimmillaankaan pysty kuvaamaan. Nimistö ei ole kompakti ko- konaisuus, jonka voisi kerralla kerätä talteen, vaan se on koko ajan elävä ja muuttuva _ kuten muukin kieli. Aiemmin on esitetty erilaisia arvioita siitä, kuinka suuri osa maamme

paikannimistä on kulloinkin saatu kerättyä (esim. Närhi 1990: 17). On kuitenkin täysin

selvää, että kokonaan ja sataprosenttisesti ei koskaan voida tallentaa edes yhden kylän nimistöä saati koko Suomen.

LÄHTEET

AINIALA, TERHI 1997: Muuttuva paikannimistö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toi- mituksia 667. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

_ 1998: On defining the proper name and the place name. -W. F. H. Nicolaisen (toim.), Proceedings of the 19th international Congress ofonomastic sciences, Aberdeen, August 4-11,1996. Volume 1 s. 43-48. University of Aberdeen: Department of

English.

TrItHI AINIALA. PAIKANNıMısToNMUUTTUMINEN

_ 1999: Nimet vaihtuu vain. - Kielikuvia I/1999 s. 7-10. Tampere: Nykysuomen seura.

_ 2000 (tulossa): Why do place names change?-Proceedingsofthe 20th intemational Congress ofonomastic sciences, Instituto de Língua Galega, Universidade de San- tiago de Compostela. 20-25 September 1999.

HATAKKA, RAIIA 1980: Keruukertomus (Loppi). Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimus- keskus, Nimiarkisto.

ITKoNEN, TERHo 1961: Nimestäjän opas. Tietolipas 21. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuu- den Seura.

_ 1997: Nimestäjän opas. Kolmas, uusittu painos. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

JAKALA, RITvA 1970: Keruukertomus (Somero). Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimus- keskus, Nimiarkisto.

KEMPE, TAINA 1998: Paikannimien säilyminen Someron Kerkolan kylässä. Pro gradu -tut- kielma. Tampere: Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen lai-

EOS.

KIVINIEMI, EERo 1978: Paikannimistö systeeminä. - Eero Kiviniemi (toim.), Nimistöntut- kimusja paikallishistoria s. 73-89. Paikallishistoriallisen toimiston julkaisuja n:o 2. Helsinki: Paikallishistoriallinen toimisto.

_ 1990: Perustietoa paikannimistä. Suomi 149, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 516. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

KORHONEN, RrrvA 1999: Paikannimistön muuttuminen Laihian Kylänpäässä. Osatutkimus.

Käsikirjoitus. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Nimiarkisto.

LUUKKONEN, PAIvI 1997: Paikannimistön säilyminen, katoaminenja muuttuminen Lopen Launosissa. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

MAKELA, TIINA 1999: Paikannimistön muuttuminen Ilmajoen Nopankylässä. Käsikirjoi- tus. (Artikkelin kirjoittajan hallussa.)

NIEMI, TUULA 1998: Paikannimien säilyminenja katoaminen Luopioisten Kouvalassa. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

NUUTrILA, PIA 1999: Paikannimistön muuttuminen Pyhtään Heinlahdella. Käsikirjoitus.

(Artikkelin kirjoittajan hallussa.)

NARI-II, EEvA MARIA 1990: The onomastic central archives _ the foundation of Finnish onomastics. - Heikki Leskinen & Eero Kiviniemi (toim.), - Finnish onomastics.

Namenkunde in Finnland s. 9-25. Studia Fennica 34. Helsinki: Suomalaisen Kir- jallisuuden Seura.

PAANANEN-KURIKKALA, TUULIKKI 1995: Suonenjoen Viipperon paikannimet. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

PITKANEN, RITvA LtIsA 1999: Paikannimistön muuttuminen Kalannin Kytämäessä. Osatut- kimus. Käsikirjoitus. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Nimiarkisto.

SALORANTA, MINNA 1997: Uutta, vanhaaja vaihdettua. Paikannimistön muuttuminenAla- järven Sissalan kylässä. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopiston

suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

SYDANoJA, EINo 1965: Keruukertomus (Ilmajoki). Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimus- keskus, Nimiarkisto.

Q?

CHANGE IN PLACE NAMES

Change in Place Names is the name of a joint project of the Research Insti-

tute for the Languages of Finland and the Finnish language departments of the Universities of Helsinki and Tampere. The project was set up to study the change in Finnish place names used in rural areas between the time the

Name Archives were established in the 1960s and °70s and the present day.

The article presents the results of the research. A study of nine villages investigated how, why and the extent to which the place names in each area have changed. The villages are located in various parts of Finland and dif- fer in their recent development. Fairly large differences were observed in the changes that had occurred in their place names. On average, about half of each village”s place names had disappeared, though the range was from about one third to two thirds. Marked differences were also found when examining the types of place name that had disappeared.

The disappearance of place names is often due to the reduced need to identify the places. However, even where there is an identification need, names have sometimes disappeared and been replaced by another name.

The reason for a change of name may be a need for the name to be more

than an identifier, to include a descriptive eleınentor an indication of an event that has occurred there.

Changes in place names can be studied only by comparing earlier col-

lections of names with the present-day situation. The article also discusses

the type of 1960s name data included in the research material. I

Kirjoittajan osoite (address):

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Sörnäisten rantatie 25,

00500 Helsinki

Sähköposti: terhi.ainiala@kotusfi

VIRITTAIA 3/2000, 355-372 @