295
virittäjä 2/2019 Saulo Kepsu: Kannaksen kylät. Kotimais-
ten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 54.
Helsinki: Kotimaisten kielten keskus 2018.
542 s. isbn 978-952-5446-92-0. Luettavissa osoitteessa http://scripta.kotus.fi/www/
verkkojulkaisut/julk54/Kannaksen_kylat.
Laila Lehikoinen: Antreasta Äyräpää- hän. Luovutetun Karjalan pitäjien nimet.
Kotimaisten kielten keskuksen verkko- julkaisuja 55. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus 2018. 52 s. isbn 978-952-5446-93-7.
Luettavissa osoitteessa http://scripta.
kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk55/
Antreasta_Ayrapaahan.pdf
Nimet ja historia kiinnostavat ihmisiä.
Luovutettu Karjala on aihe, josta on laa- dittu erilaisia historiikki- ja muistelma- teoksia ehkä enemmän kuin mistään muusta Suomeen kuuluvasta tai kuulu- neesta alueesta. Karjalan paikannimistä ei kuitenkaan ole paljoa kirjoitettu sitten 1970-luvun, jolloin Viljo Nissilä (1975) jul- kaisi teoksensa Suomen Karjalan nimistö.
Kotimaisten kielten keskuksen vastikään julkaisemat kaksi teosta, Saulo Kepsun Kannaksen kylät ja Laila Lehikoisen Ant- reasta Äyräpäähän: Luovutetun Karja- lan pitäjien nimet, vievät nimistöntutki- muksen takaisin luovutettuun Karjalaan.
Näistä ensimmäinen on laaja ja perusteel- linen selvitys Karjalan Kannaksen asutus- nimistä, jälkimmäinen vuorostaan tiivis katsaus luovutetun Karjalan pitäjien ni- miin.
Molemmat kirjoittajista ovat filoso- fian tohtoreita ja jo pitkään vaikuttaneet nimistöntutkimuksen parissa. Kepsu on 1950-luvulta lähtien harrastanut erityisesti asutusnimiin keskittynyttä tutkimusta, ja hänen työnsä ovat tuoneet lisätietoa esi- merkiksi Pohjois-Kymenlaakson (1981) ja
pääkaupunkiseudun (2005) asutushisto- riasta. Lehikoinenkin on jo pitkään toi- minut paikannimien parissa, ja erityisesti hänen väitöskirjansa Kirvun talon nimet:
Karjalaisen talonnimisysteemin kuvaus (1988) on edelleenkin teos, johon useasti viitataan nimistöntutkimuksessa.
Perusteellisesti Kannaksen asutusnimistä ja -historiasta
Kepsun Kannaksen kylät on perusteel- linen katsaus Karjalan kannaksen Suo- meen kuuluneen osan monikieliseen asutus nimistöön. Teoksen taustalla on vuosikymmenien tutkijanura sekä tuhan- sien tuntien työ. Kirjoittajan tavoitteena on ollut selvittää nimien taustoja ja antaa uutta tietoa Kannaksen sekä lähi alueiden asutushistoriasta. Tutkimusaineisto on koottu pääosin vanhoissa asiakirjaläh- teissä esiintyvistä asutus nimistä. Näistä suurin osa on kylännimiä, jotka on mai- nittu 1500- ja 1600-luvuilla joko ruotsa- laiseen tai venäläiseen verotukseen liitty- vissä asiakirjoissa.
Teoksen alun johdannossa Kepsu käy läpi tutkimuksen taustaa ja käytettyjä tut- kimusaineistoja. Tämän jälkeen esitel- lään nimistöntutkimuksen ja erityisesti asutus historiallisen nimistöntutkimuk- sen perusteita. Näin lukijalle muodos- tuu selkeä kuva siitä, minkälaisten oletta- musten varaan tavoite Kannaksen asutus- historian selvittämisestä rakentuu. Kepsu käy myös perusteellisesti läpi erilaiset ni- mityypit, joihin hänen tutkimansa kylän- nimet voidaan jakaa. Näistä ensimmäi- senä esitellään oletettavasti vanhimpaan kerrostumaan kuuluvat luonto- ja viljelys- nimipohjaiset asutusnimet, kuten Petä- järvi, Haapaniemi, Perojoki, Maamäki ja Saviselkä. Henkilönnimikantaiset asutus- nimet on yläkäsite, jonka alle Kepsu on
Nimiä Karjalasta kokemuksella
296 virittäjä 2/2019
sijoittanut aikajärjestyksessä omiksi luo- kikseen esikristillisiin (esim. Himottula ja Kaukolempiälä), ortodoksisiin eli ve- näläisiin (Junttola, Mälkiä, Baklanovo ja Dudina) sekä läntisiin henkilönnimiin (Hannukkala ja Sunikkala) perustuvat asutusnimet.
Kirjoittaja selvittelee myös Vatjan vii- denneksen verokirjoissa esiintyvää Itä- Kannaksen runsasta venäjänkielistä ja venäläisasuista paikannimistöä (esim.
Berezov navolok, Bojarskoje, Hmelevaja, Košurkino, Sotkujevo) ja tulkitsee sen enimmiltä osin kirjurinkäännöksiksi ja joskus venäläisten maanomistajien ni- miksi. Toisinaan tekijä toteaa venäjän- kielisen paikannimen vakiintuneen pai- kallisten karjalaisten käyttöön (esim. Kon- nitsa, Kontsa, Porkku, Putoria, Saapru), ja toki löytyy myös osittaisia käännök- siä (Suurporkku). Lisäksi Kepsu käsitte- lee edellä mainittujen luokkien ulkopuo- lelle jääviä tapauksia, kuten etnonyymin sisältäviä Lapin-, Venäjä-, Häme-, Vepsä- tai Suome-alkuisia asutusnimiä.
Nimiluokkien esittelyn jälkeen vuo- rossa on ehkä teoksen tärkein osio eli kat- saus Karjalan kannaksen asutus historiaan.
Kepsun päätelmät perustuvat pääosin hänen tutkimiinsa asutusnimiin, mutta myös arkeologian tutkimustuloksilla ja vanhoilla verotustiedoilla on suuri merki- tys. Katsaus on jaettu osiin 1500- luvun po- gostojen ja pitäjien mukaisesti, jotka käy- dään läpi seuraavan laisesti: Ensiksi käsi- tellään Novgorodin verotusvaltaan kuulu- neet Rautu, Sakkola ja niin sanottu Kau- pungin pogosta (pogost Gorodenskoi).
Näitä seuraavat Ruotsiin kuuluneet pitäjät Äyräpää ja Jääski. Jokaisen kohdalla Kepsu esittelee tiedot alueen maan tieteestä, vil- jelysoloista, arkeologisista löydöistä sekä vero tiedoista ja yhdistää nämä tiedot asutus nimien antamaan informaa tioon.
Tämän pohjalta Kepsu piirtää kuvan po- gostojen ja pitäjien asutuskehityksestä:
mitkä asutuskeskittymät ovat vanhimpia, mitkä nuorempia, mistä alueelle on tullut
asukkaita tai mihin suuntiin alueelta on muutettu. Kannaksen osalta hän esittelee laajimmin Suomen lahden pohjoispuoli- sia asutus virtoja. Hän löytää Kannakselta seitsemän vanhaa asutus pesäkettä, joista asutus on myöhemmin alkanut levitä muualle. Näistä alueista vanhimmaksi hän päättelee jo arkeologisiltakin löydöiltään runsaan Räisälän– Käkisalmen– Kaukolan seudun. Lopuksi kirjoittaja vielä kokoaa yhteen päätelmänsä ja esittää tiivistetyn katsauksen Kannaksen asutushistoriasta.
Asutushistorian tarkastelua seuraa yhtä lailla perusteellinen Kannaksen asu- tusnimien analyysi. Kaikkiaan noin 2 000 nimeä sisältävä aineisto käsitellään aak- kosjärjestyksessä. Jokaisesta käsiteltävästä nimestä esitetään oleelliset taustatiedot, joita ovat nimen murteellinen kirjoitus- asu, useimmat vanhat asiakirjamuodot ja kylän sijainti 1900-luvun alun pitäjä- jaossa. Lisäksi tarjotaan mahdollinen linkki kylän sijaintiin www.karjalankar- tat.fi-sivuston kartalla. Novgorodin vero- kirjojen nimiasut on esitetty pelkästään latinalaisin kirjaimin, mistä harvaksel- taan aiheutuu pientä epäselvyyttä. Kepsu on myös laatinut jokaiselle nimelle hypo- teesin sen alkuperästä eli etymologiasta.
Lisäksi hän on mahdollisuuksien mukaan vertaillut nimeä muihin samankaltaisiin nimiin sekä laatinut arvionsa nimeen liit- tyvistä asutushistoriallisista päätelmistä.
Aineiston valtavasta määrästä johtuen etymologioihin on toisinaan jäänyt pohti- misen aihetta niin monikielisyyden kuin merkityksienkin osalta.
Luovutetun Karjalan pitäjistä ja niiden nimistä
Lehikoisen teos Antreasta Äypäpäähän:
Luovutetun Karjalan pitäjien nimet on yti- mekäs katsaus luovutetun Karjalan pitä- jien nimiin. Kuten nimestäkin voi pää- tellä, Lehikoisen tutkimusalue on maan- tieteellisesti laajempi kuin Karjalan kan- naksen asutusnimiin keskittyvässä Kepsun
297
virittäjä 2/2019
teoksessa. Lehikoisen teos on jaettu nimi- artikkeleihin siten, että jokaisesta luovute- tun kunnan nimestä on oma lyhyt artikke- linsa. Mukana on myös epävirallisia sekä ennen toista maailmansotaa käytöstä pois- tuneita pitäjännimiä.
Yhteensä nimiartikkeleita on 56 kap- paletta. Jokaisessa on samanlainen ra- kenne. Aluksi kuvataan pitäjän sijainti, minkä jälkeen luetellaan lähialueen pai- kat, joiden nimistä löytyy tutkitun pitä- jän nimi (esimerkiksi Heinjoelta löytyy Heinjoki-niminen oja). Luonnollisesti myös pitäjännimen vanhoja asiakirja- muotoja esitellään. Vanhoissa venäläi- sissä asiakirjoissa mainitut nimet on to- sin esitetty vain translitteroituina eikä ky- rillisin kirjaimin, joilla ne on alun perin kirjattu. Lisäksi esitetään jokaisen pitä- jän historiasta lyhyt kuvaus. Nimien alku- perän selvittämisessä mielenkiintoista an- tia artikkeleissa ovat niin sanotut kansan- etymologiat, joissa kuvataan sitä, min- kälaisia selityksiä tavalliset ihmiset ovat antaneet tutkittavan nimen alkuperästä.
Tämän jälkeen käydään läpi tieteelliset teoriat nimen etymologiasta. Suurim- massa osassa artikkeleita on Kepsun teok- sen tapaan linkki, josta on mahdollista nähdä pitäjän keskus www.karjalankartat.
fi- sivuston kartalla. Jokaisen nimiartikke- lin lopuksi on esitetty yhtenä listana läh- teet, joihin artikkelin tiedot perustuvat.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että miltei jokaisen nimiartikkelin kohdalla on viitattu Kepsun yllä käsiteltyyn teok- seen. Tämä on tietysti luontevaa, koska Kep sulta löytyvät analyysit samoista ni- mistä, joita Lehikoinen käsittelee.
Yhteenveto
Kepsun ja Lehikoisen teokset ovat mo- lemmat sellaisia, että ne varmasti herät- tävät mielenkiintoa Karjalan mennei- syydestä kiinnostuneiden parissa. Näistä Kepsun Kannaksen kylät lienee hyödyl- lisempi tutkijoille, kun taas Lehikoisen
opus on sopivampi luovutetun Karjalan pitäjien historiasta kiinnostuneille har- rastajille. Molemmissa teoksissa lukija- ystävällisyyttä olisi voinut parantaa täy- dentämällä leipätekstiä karttojen ja ku- vien avulla. Kepsulla on useita mainin- toja erilaisista levikkikartoista, joita hän on tehnyt tutkimustaan varten tai käyt- tänyt aiemmissa teoksissaan. Niistä olisi ollut hyötyä myös käsillä olevassa jul- kaisussa, sillä ne olisivat auttaneet luki- jaa ymmärtämään esimerkiksi sitä, mistä kaikkialta Itämeren piiristä löytyy esi- kristillistä henkilönnimiainesta. Yhtä lailla Lehikoisen teokseenkin olisi voinut lisätä esimerkiksi jokaisen nimiartikke- lin yhteyteen kartan, jossa näkyy pitäjän sijainti ja rajat ennen toista maailman- sotaa. Visuaalisuuden puutetta ei voi ai- nakaan painokustannuksilla perustella, koska molemmat opukset on julkaistu vain sähköisesti.
Lopuksi vielä sananen Kepsun teok- sessa käytetystä nimityksestä Kaupungin pogosta. Kyse on vakiintuneesta mutta hieman harhaanjohtavasta käännöksestä, jonka sijaan toivoisi vastaisuudessa käy- tettävän joko alkuperäistä asiakirja-asua Gorodenskoi pogost tai vaihtoehtoisesti nimitystä Karjalan tai Korelan jollei pe- räti Käkisalmen pogosta – Karjalan ydin- alueesta ja syntypaikastahan siinä mitä il- meisimmin on kysymys.
Joka tapauksessa on selvää, että mo- lemmat teokset ovat hyvin ja huolellisesti tehtyjä. Erityisesti Saulo Kepsun rautai- sesta asiantuntemuksesta suomalaisen ja myös koko Itämeren piirin nimistön sa- ralla on erittäin paljon hyötyä kaiken- laisille tutkijoille aina sukututkijoista ar- keologeihin. Tämän vuoksi on hienoa, että Kotimaisten kielten keskus julkai- see kokeneiden tutkijoiden töitä verkossa avoimesti. Näin varmistetaan, että pitkä ja arvokas työ ei jää vain kirjoittajien omaan tietoon, vaan kaikki kiinnostuneet pää- sevät nauttimaan Kepsun ja Lehikoisen tieto taidosta.
298 virittäjä 2/2019
Zhengdao Ye (toim.): The semantics of nouns. Oxford: Oxford University Press 2017. 315 s. isbn 978-0-19-873672-1.
”En voi istua vieressäsi”, sanoi eräs rouva minulle kahvitellessamme Tuk- holman suomalaisella kirkolla reilu vuosi sitten. ”Olin ajatellut jutella jon- kun kanssa, mutta sinua en tunne.” Sen jälkeen hän vaihtoi paikkaa. – Esimer- kiksi tämä tapaus muistui mieleeni luki- essani Zhengdao Yen toimittamaa teosta substantiivien merkityksestä. Siinä kerro- taan muun muassa kiinan kielen sanoista, joita käytetään tutuista ja vieraista ihmi- sistä. Teoksessa käsitellään substantiivien merkityksiä niin sanotun alku sanakielen (Natural Semantic Metalanguage) avulla, jonka Anna Wierzbicka (1996) ja hä- nen seuraajansa ovat kehittäneet. Alku- sanakielen idea on identifioida rajallinen määrä käsitteitä, joille löytyy sana kaikista maailman kielistä ja joiden avulla kaikki
muut kaikkien kielten käsitteet ja sanat voidaan selittää. Kirja on kiinnostavaa ja hyödyllistä luettavaa myös sellaisille, jotka eivät tutkimuksessaan käytä juuri kyseistä metodia.1 Sen toimittaja työskentelee kii- nan kielen ja kirjallisuuden lehtorina Australian kansallisyliopistossa (Austra- lian National University) ja on julkaissut monia artikkeleita, joissa hän käyttää me- todinaan alkusanakieltä.
Johdantoluvussa Ye asettaa kirjalle kaksi päätavoitetta. Tarkoitus on yh- täältä valaista substantiivien merkityk- siä eri kielissä, toisaalta mallintaa eri do- meeneihin kuuluvia substantiiveja. Toi- sin sanoen ajatuksena on, että erityyp- pisiin asioihin viittaavia substantiiveja
1. Ajantasaista ja kattavaa tietoa alkusana- kielestä on tarjolla sivustolla https://intranet.
secure.griffith.edu.au/schools-departments/
natural-semantic-metalanguage. Ks. suomenkieli- nen yleisesittely Vanhatalo & Tissari 2017.
Substantiivien moniulotteisista merkityksistä
Timo Rantakaulio Jaakko Raunamaa etunimi.sukunimi@helsinki.fi Kirjoittajat ovat tohtorikoulutettavia Helsingin
yliopistossa. Rantakaulio tutkii Läntisen Karjalan paikannimistöä ja asutushistoriaa, Raunamaa vanhoja Suomessa ja Itämeren piirissä käytettyjä henkilönnimiä.
Lähteet
Kepsu, Saulo 1981: Pohjois-Kymenlaakson Kylännimet. Helsinki: Suomalaisen Kir- jallisuuden Seura.
—— 2005: Uuteen maahan. Helsingin ja Van- taan vanha asutus ja nimistö.Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lehikoinen, Laila 1988: Kirvun talon- nimet. Karjalaisen talonnimisysteemin kuvaus. Helsinki: Suomalaisen Kirjalli- suuden Seura.
Nissilä, Viljo 1975: Suomen Karjalan Nimistö. Joensuu: Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö.
