kaan voi ymmärtää toisiaan.
Näin toivottomaksi Holmes ei kuiten- kaan näe tilannetta. Kirjan loppuun sijoit- tuu jakso, jossa Holmes haluaa osoittaa sen, miten hänen analyysiaan voisi käytännös- sä hyödyntää. Se, miten tutkimuksia teok- sessa tulkitaan, onkin aika epätoivoista luet- tavaa sekä naisen että miehen kannalta. ja siksi on miellyttävää, että Holmes pohtii myös muutoksen mahdollisuutta. Kirjan emansipatorinenjakso on kuitenkin selvästi osoitettu naiselle: yksi alaotsikoista on ni- mittäin ››Changing the men››. Siinä kerro- taan naisen keskustelutaitojen avaimet _ esimerkiksi aktiivinen kuunteleminen, tois- ten puhujien rohkaiseminen ja tukeıninen.
samaa mieltä oleminen. eriınielisyyksieıı muotoileminen mahdollisimman pehmeäk- sija toista loukkaamattomaksi. kohteliai-
suuksienja kiitosten alituinen lausuminen, pragınaattistenpartikkelien käyttö niin että toiset voivat tuntea itsensä osallisiksi -ja toivotaan miestenkin opettelevan parem- miksi keskustelijoiksi.
Luin kiltisti Holmesin teoksen läpi, mutta myönnettävä se on: en minä havain- nut Holmesin vastausta kovin mutkikkaak- si. Paljon sanoja kyllä käytettiin, mutta sa- noma oli varsin yksinkertainen. Naiset ovat luonnostaan kohteliaita, ja meillä kaikilla olisi niin paljon parempi olla, jos miehet- kin opettelisivat sellaisiksi. I
LIISA TAINIO
Suoıneızkielen laitos PL 3 (Fabianinkatu 33), ()00l4 Helsingin yliopiırrn
Sähköposti: Liisa.72ıinio@helsiıiki._ fl
KIELENTUTKIjA
PUHTAUDEN jA LIKAISUUDEN APOSTOLINA
Deborah Cameron Verbal l-lygiene. Routledge. London & NevvYork 1995. XVI + 264 s.
ISBN 0-4 I 5-|O355-><.
ntropologi Mary Douglas tutkii kuu- lussa teoksessaan Pıı riryand clanger (Routledge 1966) uskonnon analyysin kaut- ta kulttuurin jäsentyneisyyttä. Douglasin mukaan likaisuuden ja puhtauden käsittei- den ympärille rakentuneet symboliset ja sosiaaliset järjestykset ovat keskeisiä kai- kissa kulttuureissa. Lika edustaa epäjärjes- tystä ja muodottomuutta. jota esiintyy jär- jestyksen laitamilla. Epäjärjestykseen voi- daan suhtautua eri tavoin: se voidaan esi- merkiksi leimata vaaralliseksi. ja voidaan kehittää sääntöjäjoiden avulla sen kohtaa- mista voidaan välttää tai siitä aiheutuneita vaaroja mitätöntää. Silti kulttuurin _ jär-
VlRlTTÄlÄ 1/1996
jestyneen kulttuurin -luonteeseen kuuluu välttämättä epäjärjestyksen olemassaoloon liittyvä vaaran tunne.
Puhuessaan kulttuurin järjestyneisyy- destä yhteisön jäsenen kannalta Douglas vertaa sitä usein kielenpuhujan tuntemuk- seen omasta äidinkielestään: kielenpuhuja ei ole tietoinen kaikista niistäjäsennyksis- tä, jotka ohjaavat hänen kielenkäyttöään.
mutta tuntee silti järjestyneisyyden osaksi kielen luonnetta. Douglasin ajatukset nou- sevat mieleen lukiessa brittiläisen sosioling- vistin Deborah Cameronin teosta Verbal Hygiene. Se käsittelee erityisesti englanti- laisen ja angloamerikkalaisen kulttuurin
valossa niitä asenteitaja mystifi ointeja,joita sisältyy mielikuviimme kielestä, sen tilas- ta ja asemasta yhteisössä ja yksilön tajun- nassa.
Deborah Cameronin nimi on tuttu kie- len ja sukupuolen suhteesta kiinnostuneil- le. Kielitieteellistä naistutkimusta edistäes- sään Cameron on aina pyrkinyt paljasta- maan ja purkamaan stereotyyppisiä ennak- koluuloja - akateemisissa piireissä ja muualla yhteiskunnassa -ja koettanut si- ten luoda mahdollisuuksia tasa-arvon toteu- tumiselle. Tämä on myös Verbal Hygiene -teoksen peruslähtökohta. Kirjassa koete- taan löytää yhteisiä piirteitä tavallisten kie- lenpuhujienja kielen ammattilaisten kieli- näkemyksistä sekä kuroa umpeenınaallik- kojen ja asiantuntijoiden mielikuvien vä- listä kuilua, jottei kielestä ja kieleen liite- tyistä asenteista kehitettäisi vallankäytön välineitä -jajotta jo olemassaolevat hie- rarkiat voitaisiin purkaa. Cameronin mie- lessä on ollut tärkeä kysymys: miksi kielen- käytöstään huolehtivien kielenpuhujien ja kielenhuollon ››amatöörien›› sekä toisaalta kielentutkijoiden mielipiteet jäävät niin usein kohtaamatta? Eli Douglasin termein:
miksi kielentutkijat eivät ota vakavasti kie- lenkäyttäjien huolta kielen saastumisesta, rappiostaja uhkaavasta kuolemasta?
Cameron osoittaa kirjassaan. että kieles- tä puhutaan usein yhtenä tärkeimmistä kult- tuurin järjestyneisyyden muodoista. Jos kielemme järjestys järkkyy, järkkyy koko kulttuuri ja me sen mukana. Myös kieleen liittyviin mielikuviin pätee Mary Douglasin analyysi,jonka mukaan likaisuusja epäjär- jestys heijastaa äärimmäistä kaaosta. kuo-
lemaa.
Usko tiettyyn maailmanjärjestykseen pysyy yhteisössä yllä vain, jos se ulottuu myös sosiaalisen toiminnan alueelle. Us- konnoissa järjestys pyhitetään joka päivä noudattamalla tiettyjä rituaaleja. Sama pä- tee kieleen: sen käyttöön liitetään usein ri-
tuaalinomaisia sääntöjä, joiden noudatta- matta jättäminen aiheuttaa artikuloimatto- mia, epämiellyttäviäkin tuntemuksia.
Kieli nostattaa suuria tunteita, joiden voimakkuus paljastuu kieleen liittyvästä keskustelustaja kirjoittelusta. Se on Came- ronin mielestä niin yleistä. että voidaan puhua kielen populaarikulttuurista. Kielija kielenkäyttö ovat akuutteja puheenaiheita aina, oli yhteiskunnallinen tilanne mikä ta- hansa. Kielen ja kansallisuuden, kielen ja identiteetin sekä kielenja auktoriteetin suh- teita pohditaan toistuvasti sanomalehdistös- radiossa, televisiossa, populaarissa neu- vokirjallisuudessa sekä erilaisissa kielipoh- dinnoista syntyneissä yhdistyksissä.
Yksi tärkeimmistä kielen populaarikult- tuurin alueista on verbaalihygienian har- joittaminen. Cameronin mukaan verbaali- hygieniaa esiintyy aina silloin. kun kielen- puhujat arvioivat omaa tai muiden kielen- käyttöä vaikkapa esteettisin, rationaalisin tai moraalisin perustein. Cameronin tarkoi- tus onkin osoittaa, että verbaalihygienian harrastaminen on erottamaton osa kielen- käyttöämme, ja sellaiseksi se tulisi myös kielen ammattilaisten ymmärtää. Kielen ammattilaisten tehtävänä on osoittaa se, mitkä verbaalihygienian muodot ovat mah- dollisiajajärkeviä. Kun kielentutkija osaa analysoida kielenkäytön evaluatiivista puolta. hän voi rakentaa argumenttinsa niin, että ne puhuttelevat myös muita kuin toisia kielen ammattilaisia. Niinpä kielentutkijan tehtävänä on esimerkiksi kertoa, miksi ka- lifornialaislähtöisen järjestön The Interna- tional Society for General Semanticsin pää- nimittäin puhdistaa englannin kieli velttoa ajattelua aiheuttavasta m be -verbis- tä. ei ole kielen käytännön kannalta mahdol- linen tai kovin olennainen. Tavallisesti ver- baalihygienian kohteet eivät ole näin ek- sentrisiä. Mutta vaikka sen kohteita ja ta- voitteita kritisoisikin. on tärkeää tunnistaa sen eri muotoihin sisältyvä tunnepitoinen
D
moraalinen lataus. Sitä tulee käsitellä ar- vokkaana potentiaalina, jonka suuntaami- sen apuna kielentutkija voi toimia.
Cameron tekee kirjassaan ekskursseja verbaalihygienian neljään erilaiseen harjoi- tusmaastoon: kustannustoimittajien ja sano- malehtien ohjailemaan tyylintuotantoon, äidinkielenopetuksen suosituksiin, poliitti- sesti korrektin kielen ohjeisiin ja naisille suunnattuihin kirjoihin tai kursseihin, joi- den tarkoituksena on korjata naisten puut- teellista kommunikointitaitoa vaikkapajä- mäkämmäksi tai ymmärtäväisemmäksi.
Nämä tapaustutkimuksensa Cameron pe- rustaa osin teksteihin, esimerkiksi kustan- tajien suositusmonisteisiin ja The Timesin tyylioppaisiin, Britannian opetusministe- riön kieliopin opetuksen mietintöihin tai neuvokirjallisuuden tuotteisiin, osin muu- hun materiaaliin. Tekstien ja esimerkiksi medioissa välitettyjen keskustelujen avul- la hän tarpeen mukaan valottaa myös ver- baalihygienian alueen historiaa. Esimerkik- si termi ››poliittisesti korrekti kielenkäyttö»
löytyy alun perin vasemmistolaisesta intel- lektuaalikulttuurista, vaikka sillä nykyään viitataan lähinnä seksistisen kielenkäytön torjuntaan. Cameron haastattelee myös ver- baalihygienian harjoittajia, mm. sanoma- lehtien toimittajia tai naisille suunnattujen assertiivisuuskurssien vetäjiä ja osanottajia.
Ekskursseissaan Cameron valottaa kie- lenkäyttöön liittyviä poliittisiaja kulttuuri- sia merkityksiä kolmesta suunnasta. Ensin- näkin hän pyrkii selvittämään sitä, millä tavoin kielellisen auktoriteetin asema miel- letään, kuka määrää kielenkäytön normit ja kuinka pyhinä niitä pidetään. Toiseksi hän analysoi sitä, millaisena kielenja identitee- tin suhde nähdään _ ajatellaanko kielen heijastavan käyttäjänsä sosiaalista identi- teettiä vai rakentavan sen. Kolmanneksi Cameron miettii yksilön tuntemuksia omis- ta mahdollisuuksistaan vaikuttaa kielen käytänteisiin: tunteeko kielenpuhuja ole-
vansa sosiaalisen kielisopimuksen vankina vai omaavansa tietyn toimintavapauden ja vaikuttamisen mahdollisuuden, joka on verbaalihygienian harjoittamisen perus- edellytys? Verbaalihygienian peri mmäisek- si oikeutukseksi Cameron näkee kommuni- kaation onnistumisen välttämättömyyden:
kommunikaation murtuminen _ ja siitä seuraava äärimmäinen yksinäisyys _ pe- lottaa kielenpuhujia.
Kommunikaation edellytykseksi näh- dään yhteinen kieli. Sen säilyttämiseksi on kehittynyt yksi tärkeimmistä verbaalihygie- nian muodoista, kielenhuolto. Kielenhuol- to mielletään paitsi kieliyhteisöä myös ko- konaista kansakuntaa vahvasti integroivaksi tekijäksi: siitä kertoo esimerkiksi sen ase- man valtiollistuminen useissa maissa. Kie- lenkäyttöön liittyvää evaluatiivista poten- tiaalia hyödynnetään esim. kouluissa,jois- sa opitaan kielen normitusta: sitä mihin kie- lenkäytön alueisiin kielenkäyttäjän omilla toimilla on mahdollista tai välttämätöntä vaikuttaa. Lisäksi toimiin pyritään liittä- mään positiivinen moraalinen arvolataus.
Kuten antropologi Mary Douglas on osoit- tanut, puhtauteen ja likaisuuteen liittyvät ri- tuaalit luovat yhteisössä kokemusten yh- teyttä: sosiaalistajärjestyneisyyttä uhkaavat vaarat lannistetaan rituaalien avulla. Yhtei- sössä hyväksytty kielenhuoltoja sen mukai- set päivittäiset rituaalit luovat turvallisuu- den tunnetta.
Kirjan mielenkiintoisimpia jaksoja on Cameronin tutkimus brittiläisen kouluope- tuksen uudelleenjärjestelystä l980-luvun lopulta vuoteen 1994. Tärkeäksi uudistuk- sen kohteeksi nousi äidinkielen opetus ja nimenomaan kieliopin osuus siinä. Kieli- opin opetuksen asema herätti siinä määrin intohimoista keskustelua, että voidaan pu- hua moraalisesta paniikista. Paniikinjuuret Cameron löytää erään eläkeläisrehtorin sa- nomalehtikirjoituksesta, jossa tämä ilmai- see huolestuneisuutensa nykyisten oppilai-
den lukutaidottomuudesta ja kurittomuu- desta ja uskoo tilanteen johtuvan äidinkie- lenopettajien tahallisesta kieliopin opetuk- sen laiminlyönnistä. Kirjoitus nostatti kes- kustelun vyöryn,jossa 1960-luvun liberaa- lista kasvatusideologiasta kiinnostuneita opettajia alettiin pitää pääsyyllisinä englan- nin standardikielen rappioitumiseen. Kes- kustelun yhtenä seurauksena oli, että kou- lu-uudistuksesta syntyneessä polemiikissa konservatiiviset oikeistolaiset poliitikot ja korkeat opetusbyrokraatit asettuivat vastak- kain äidinkielen opettajienja kielentutkijoi- den kanssa. Edelliset vaativat klassista kie- liopin opetusta perinteisin autoritatiivisin opetusmetodein, jälkimmäiset kannattivat kielenja kieliopin opetusta modernimman pedagogiikan keinoin, pyrkimällä herättä- mään oppilaissa kysymyksiäja omia oival- luksia.
Tätä Cameron kuvaa esimerkkinä sel- laisesta keskustelusta, jossa eksperttien.
kielen ammattilaisten, perustellumman mielipiteen voittaa ››huono›› argumentti.
joka perustuu suuren yleisön tiedostamat- tomille oletuksille kielen merkityksestä.
Eksperttien kanta koetaan epämielekkääk- si, koska se sivuuttaa kieleen liittyvän mys- tisen symboliikan. Keskustelua analysoi- dessaan Cameron huomasi. että kielioppi symboloi sen traditionaalisen opetuksen puolestapuhujille järjestystä, perinteitä.
auktoriteettiaja hierarkiaa. Sitä opettamal- la kansakunta pelastuu uhkaavasta rappiosta kurinalaiseksi ja nöyräksi kasvattuvan nuo- rison avulla. Mary Douglasin termein kie- lioppi alkoi edustaa puhtautta, jolloin likaa.
rappiota ja kuolemaa joutuivat edustamaan liberaalimpien opetusmenetelmien ja ope- tuksen painoalueiden kannattajat. Brittiläi- sessä yhteiskunnassa kielioppiin liittyvä symbolikieli on suoraviivaisempaa kuin suomalaisesta näkökulmasta olettaisi: kie- lioppi (granımfır) ja sen osaaminen ovat aina symboloineet yläluokkaisuuttaja sitä
kautta kansakunnan arvostetuinta ydintä.
Itse prinssi Charles otti v. 1990 osaa kielen tilasta käytyyn keskusteluun maalailemal- la kauhukuvia englannin kielen kiihtyväs- tä rappioitumisesta.
Cameronin kuvaaman moraalisen panii- kin seuraus oli, että huono argumentti voit- ti: kouluja velvoittanut Kansallinen opetus- ohjelma (National Cıırriculunı) muotoiltiin niin, että äidinkielen opetuksen painopis- teeksi tuli oikeinkirjoituksen ja perinteisen kieliopin sekä standardipuhekielen opetta- minen ja viittaukset sosiaaliluokkaan, ro- tuunja sukupuoleen liittyviin kysymyksiin poistettiin.
Mı TÅTÄsTÄoPıMMEz Brittien kieliopin opetusta koskevassa kes- kustelussa juuri kielentutkijat olivat se ammattitaitoon liittyvän vaikutusvaltansa vuoksi vaarallinen marginaali.jota vastaan konservatiiviset poliitikot hyökkäsivät.
Mutta Deborah Cameron ripittää ankarasti myös kielitieteilijöitä. Hänen mukaansa heidänkin puheissaan kieli mystifioituu: se saa ominaisuuksia, jotka hahmottavat sen itsenäiseksi ja tarkkarajaiseksi. jopa kaik- kivoivaksi luonnonvoimaksi. Silti se säi- lyäkseen vaatii kuitenkin ihmisenjatkuvaa huomiota. Lingvistit puhuvat kielen ristirii- taisestaja kaksijakoisesta luonteesta kieli- tieteen perinteen pyhittämin termein: lan- guestajumalallisen itsenäisenäjärjestyksen ytimenä ja parulesta epäjärjestyksenä, jo- hon voidaan soveltaa kiellenhuollollisiakin rituaaleja. He puhuvat lingvistiikan deskrip- tiivisestä luonteestaja karkottavat näin pre- skription muiden, esimerkiksi kielenhuol- tajien alueeksi. Cameronin mielestä tällai- sessa dikotomiassa pysyttäytyvä kielitietei- lijä kaivaa maatajalkojensa alta. Cameron analysoi lingvistien myyttejä pohtimalla esimerkiksi deskription ja preskription suh- detta, kieliopin kirjoittamisen traditioita t>
@
sekä normien, sääntöjenja tendenssien suh- detta toisiinsa. Monet esimerkit kielen nor- mittamisen historiasta näyttävät, miten luo- dut luomukset ovat löytäneet tiensä juuri sinne, mitä toiset kielentutkijat ovat sittem- min pitäneet kieliopin horjuttamattomana,
››luonnollisena›› ytimenä. Kielen jumalalli- sen itsenäinen luonne asettuu analyysien myötä kyseenalaiseksi.
Cameronin tärkein viesti kielentutkijoil- le, meille kielitieteen apostoleille, on seu- raava: sen sijaan, että kielitieteilijä edelleen sivuuttaisi maallikoiden kieleen ja kielen- käyttöön liittyvät myyttisetja mystiset tul- kinnat, hänen tulisi tiedostaa myös oman- saja käyttää kaikkia niitä hyödykseen työs- kennellessään kielen parissaja puhuessaan siitä yleisölleen. Tutkijan tulisi osata kuun- nella kieltä koskevia kysymyksiä voidak- seen vastata niihin tyydyttävästi. Mikäli kielentutkija ei siihen pysty. hän menettää oikeutuksensa tutkia: miksi yhteiskunta tukisi sellaista tutkimusta,joka ei pyrikään vastaamaan yhteisön jäsenen sille asetta- miin kysymyksiin, vaan nauraa ne olemat- tomiin?
Kielentutkijan tulee kyetä näkemään kielestä käydyn keskustelun pintatason taakse. sen taustalla vaikuttaviin myyttisiin elementteihin,jotka ohjaavat keskustelijoi-
den tunteita ja sitä kautta muotoavat argu- menttien rakennetta. Tehtävä on ajankohtai- nen myös suomalaisille lingvisteille. Esi- merkiksi meneillään olevassa keskustelus- sa kieliluokista on paljon samoja piirteitä kuin brittiläisessä ajatustenvaihdossa, jos- sa kieli nähtiin kulttuurinjärjestyneisyyden symbolina: ››Toivottavasti - - kieliluokat jäävät lukumäärältäåin vähäisiksi: ainoas- taan näin pystytään turvaamaan niin yksi- lön elämä kuin suomalaisen kulttuurin säi- lyminenjajatkuminen. Kulttuurimme,jos- sa kieli on arvokkain. tärkein ja kaunein»
(Helsingin Sanomat, yleisönosasto 2.1.1996.) Cameronin analyysitja esimerkit osoit-
tavat, että kaikessa argumentoinnissa, niin
kieleen liittyvässä kuin muussakin, paina- vat yhtä paljon arvottavat, tunne-elämyk- seen pohjautuvat kriteerit kuin objektiivisen rationaalisetkin. Mystifioinnin taustat ja mekanismit on tunnettava, ennen kuin nii- tä voi millään tavoin purkaa tai uudelleen järjestää. I
LIISA TAINIO
Suomen kielen laitos, PL 3 (Fabianinkatu 33), 00014 Helsingin yliopisto
Sähköposti: Liisa. Tainio@lıelsinki._fi
