Bernd Kortmann & Benedikt Szmrecsanyi (toim.): Linguistic complexity. Second lan- guage acquisition, indigenization, contact.
Berlin: Walter de Gruyter 2012. 264 s.
isbn 978-3-11-022921-9.
Bernd Kortmannin ja Benedikt Szmrecsa- nyin toimittama Linguistic complexity:
Second language acquisition, indigeniza
tion, contact on syväluotaus englannin kielen kompleksisuuteen. Nimensä mu- kaisesti teoksessa käsitellään toisen kie- len oppimiseen, englannin kielen mu- kautumiseen (indigenization)1 sekä kon- taktitilanteisiin liittyvää kompleksisuutta.
Teos on kokoelma artikkeleja, jotka on kirjoitettu FRIAS:ssa (Freiburg Institute for Advanced Studies) vuonna 2009 jär- jestetyssä työpajassa nimeltä ”Linguistic complexity in interlanguage varieties, L2 varieties and contact languages” pidetty- jen esitelmien pohjalta.
Johdannon sekä teoksen toimittajien kirjoittaman artikkelien esittelyluvun li- säksi kirja koostuu yhdeksästä artikke- lista, joiden kirjoittajat ovat englannin kielen eri varieteettien sekä tutkimus- suuntien – englanti toisena kielenä (L2) -oppimisen, kreolisaation sekä mukau- tumisen ja paikallistumisen2 – asiantun- tijoita. Teoksessa pyritään tuomaan esiin uusia näkökulmia kielen kompleksisuu- den tutkimiseen, ja siksi siinä yhdistetään nämä kolme varsin itsenäistä tutkimus- suuntaa. Tuomalla yhteen näiden tutki-
1. Mufwenen (2009) mukaan kielen mukau- tuminen (indigenization) on prosessi, jossa kieli, tässä tapauksessa englanti, mukautuu uudessa elinympäristössään puhujiensa kommunikatiivis- ten tapojen ja tarpeiden mukaiseksi.
2. Kreolisaatio, mukautuminen ja paikallis- tuminen ovat prosesseja, joissa kieleen kehittyy paikallisia erityispiirteitä, esimerkiksi sananalkui- sen aspiraation väheneminen intianenglannissa (Schneider 2007: 73).
Kielen kompleksisuudesta
mussuuntien löydöksiä ja erityispiirteitä voidaan luoda jos ei kokonaiskuvaa niin ainakin vankka käsitys englannin kie- len laajemmasta kompleksisuudesta sekä morfologisella että syntaktisella tasolla.
Samalla teos muistuttaa lukijoitaan siitä, että eri tutkijoilla on varsin erilaisia nä- kökantoja kielten kompleksisuuteen ja yksinkertaisuuteen sekä näiden mittaa- miseen.
Esittelen teoksen artikkelit siinä järjes- tyksessä kuin ne ovat kirjassa. Kirjan yh- deksän artikkelia jakautuvat tasapuolisesti teemojen mukaan, sillä ne kaikki käsitte- levät kielikontaktitilanteisin liittyviä ilmi- ötä. Ehkä juuri tästä syystä tiukkaa tee- moittaista kappalejakoa ei ole tehty, vaan eri artikkelit täydentävät toisiaan.
Johdanto kompleksisuuteen
Pitkähkössä johdannossa kirjan toimit- tajat Kortmann ja Szmrecsanyi avaa- vat kokoomateoksen teemaa. He teke- vät katsauk sen alan aiempaan tutkimus- kirjallisuuteen sekä taustoittavat kielen kompleksisuuden käsitettä, joka juontaa jo 1800-luvulta Humboldtin (1839) aja- tuksesta, että eri kielten erot johtuvat nii- den puhujien erilaisista mentaalisista ka- pasiteeteista. 1900-luvulla esiin nousi equicomplexity dogma, jonka perus ajatus oli, että kielen kompleksisuus on rajattu (fixe d) ja että yksinkertaisuus kielen jol- lain osa-alueella kompensoituu toisen osa-alueen kompleksisuudella (esimer- kiksi morfolgia vs. syntaksi). Humboldtin näkemyksen vastaisesti kaikilla puhujilla oletettiin olevan samat henkiset, kulttuu- riset ja biologiset kyvyt kielen tuottami- seen. 2000-luvulla tutkijoiden lähtökoh- tana on kuitenkin ollut se, että eri kielten kompleksisuudessa on eroja (esim. Karls- son, Miestamo & Sinnemäki 2008).
Kortmann ja Szmrecsanyi selventä- vät varsin yksityiskohtaisesti komplek- sisuuden eri käsitteitä: muun muas sa laajahkoja käsitteitä paikallinen ja glo
baali kompleksisuus (ks. esim. Mies- tamo 2008) sekä vielä näitä spesifim- piä käsitteitä absolutequantitative com
plexity, redundancy induced complexity, irregularity induced complexity ja L2 ac
quisition complexity. Kirjan artikkeleissa tulee esiin myös monia muita kompleksi- suuden käsitteitä, eli jopa kompleksisuu- den käsitteistö on varsin kompleksinen.
Toimittajat huomauttavat, että viime- aikaiset tutkimukset kielten komplek- sisuudesta perustuvat pitkälti epäsyste- maattiseen ja intuitiiviseen aineistoon.
Kielten väliseen vertailuun on todelliseen kielenkäyttöön perustuvan materiaalin si- jasta käytetty kielioppien lisäksi typologi- sia otantatekniikoita, ja ainoastaan muu- tamat tutkijat perustavat väitteensä tut- kimuksille, joissa on käytetty laajoja, ta- sapainoisia korpuksia. Epäilemättä juuri näistä syistä teokseen on kerätty artikke- leja, jotka perustuvat korpustutkimuksiin.
Kortmann ja Szmrecsanyi selventävät myös omaa näkökulmaansa eli niin sa- nottua Freiburgin perspektiiviä englannin kielen kompleksisuuden tutkimuksessa.
Tämä menetelmä pohjautuu siihen, että kielensisäistä vaihtelua selitetään käyttä- mällä laajoja kieltenvälisen vaihtelun tut- kimusmenetelmiä ja tulkintoja, ja mene- telmä etenee kielensisäisen kompleksi- suuden vaihtelusta kieltenvälisen komp- leksisuuden vaihteluun. Esittelyluku on- kin varsin informatiivinen ja avaa luki- jalle aihealueeseen liittyvää käsitteistöä.
Kompleksisuuden eri ilmentymiä Kirjan ensimmäinen artikkeli, ”Accoun- ting for analyticity in creoles”, liittyy eng- lannin kielikontakteihin. Tässä artik- kelissa Jeff Siegel tarkastelee pidginien ja kreolien morfologista analyyttisyyttä ja synteettisyyttä ja osoittaa, että niiden
analyyttiset piirteet, kuten vapaat mor- feemit, dominoivat synteettisten piirtei- den, esimerkiksi affiksien ja kliittien, käy- tön sijaan. Kreoleja on pidetty rakenteel- taan superstraattikieliä yksikertaisem- pina, ja Siegel pohtiikin artikkelissaan kreolien yksinkertaisuutta kahdelta eri näkökannalta: toisaalta hän käsittelee nii- den reduktiivista ja kehityksellistä yksin- kertaisuutta (reductive vs. developmental simplicity) sekä toisaalta vertaa yksinker- taistumista (simplification) kreolien ke- hittymisessä yksinkertaistumiseen aikuis- ten toisen kielen omaksumisen teorioissa.
Siegelin mukaan kreolien kieliopillisen kehityksen eli analyyttisyyden taustalla toimii funktionaalinen siirtovaikutus epä- täydellisen toisen kielen oppimisen sijaan.
Terence Odlin pohtii artikkelissaan
”Nothing will come of nothing” suoma- laisten ja suomenruotsalaisten englannin- oppijoiden prepositioiden ja artikkelien käyttöä. Hänen mukaansa kieltenvälinen samanlaisuus saattaa auttaa toisen kie- len omaksumista, ja kielen opetus auttaa muun muassa artikkelien käytön oppi- mista. Myös intuitio ja positiivinen trans- feri eli siirtovaikutus voivat edistää kielen oppimista. Siirtovaikutusta ei kuitenkaan esiinny kaikissa kielenoppimistilanteissa, joissa on kieltenvälistä vaikutusta.
Rajend Mesthrien artikkeli ”Deletions, antideletions and complexity theory with special reference to Black South African and Singaporean Englishes” keskittyy ku- vaamaan morfologista kompleksisuut ta Etelä-Afrikan mustien englannissa (BlSAf E eli Black South African English).
Tässä englannin kielen varieteetissa mor- fologiset erot standardienglantiin tulevat esiin esimerkiksi sellaisten pronominien ja prepositioiden käytössä, jotka eivät esiinny standardienglannissa. Mesthrie vertaa lyhyesti BlSAfEa singaporeneng- lantiin, jolle on tunnusomaista tiettyjen morfeemien poisjättäminen, esimerkiksi kopulan puuttuminen lauseessa The house ø very nice. Mesthrien mukaan BlSAfEn
rakenne vaikuttaa yksinkertaisemmalta prosessoida ”ylimääräisistä” morfee- meista huolimatta, kun taas singaporen- englannissa morfeemien poisjättö saat- taa hankaloittaa prosessointia. Vertaile- malla näitä ”uusia englanteja” (New Eng
lishes), jotka ovat postkolonialistisia insti- tutionaalistuneita englannin varieteetteja, Mesthrie osoittaa, että uusien englantien jatkumon ääripäissä morfologinen komp- leksisuus voi toimia eri tavoin substraatti- kielen rakenteen mukaan eli substraatti- kielten vaikutusta eri englantien komp- leksisuuteen ei voida ohittaa. Substraatin vaikutus voidaan kuitenkin minimoida, jos kielenomaksujalla on riittävä mahdol- lisuus käyttää standardienglantia, kuten esimerkiksi hongkonginenglannin puhu- jilla.
Peter Mühlhäuslerin artikkelissa ”The complexity of the personal and posses- sive pronoun system of Norf’k” palataan kreolikielten rakenteeseen. Kreolien ra- kennetta, morfologiaa ja fonologiaa on pidetty yksinkertaisina verrattuna mui- hin kieliin (ks. Muysken & Smith 1994).
Mühlhäuserin tutkimus kuitenkin osoit- taa, että kreolit voivat olla rakenteeltaan superstraattia monimutkaisempia. Tästä esimerkkinä on Norf’kin pronominisys- teemi, josta löytyy muun muassa yksikkö- ja monikkomuotojen lisäksi duaali ja pau- kaali sekä kaksi persoona- että possessiivi- pronominien joukkoa ja näiden lisäksi vielä refleksiivipronominien ryhmä.
Lourdes Ortegan artikkeli ”Interlan- guage complexity” käsittelee toisen kielen oppimisen taidon, käytön ja kehittymi- sen kompleksisuuden mittaamiseen käy- tettyjä menetelmiä kirjoitetussa kielessä.
Artikkeli on sekä teoreettinen katsaus op- pijankielen (interlanguage) kompleksisuu- den mittaamisessa yleisesti käytetyihin metodeihin että kuvaus Ortegan omasta analyysista mittaamiseen käytetyistä te- kijöistä. Ortega mainitsee muun muassa, että tutkijoille asettavat haasteita metodo- logisella tasolla esimerkiksi eri mittaus-
menetelmien määrittelyn ja käytettävyy- den epäjohdonmukaisuus ja erilaisuus: jo pelkkä lauseen määritelmä voi vaihdella tutkijan mukaan. Tämä luonnollisesti vai- keuttaa tutkimustulosten keskinäistä ver- tailua. Ortega tarkastelee systeemis-funk- tionaalista teoriaa esimerkein dynaamis- synoptisen tyylin jatkumosta alisteisissa lauseissa ja toteaa, että eritasoisten kielen- oppijoiden tason mittaamiseen tarvitaan erilaisia menetelmiä.
Maria Stegerin ja Edgar W. Schnei- derin artikkeli ”Complexity as a func- tion of iconicity: The case of complement clause constructions in New Englishes”
käsittelee kompleksisuutta alistei sissa lau- seissa. Steger ja Schneider tarkastelevat ikonisuutta neljän eri uuden englannin fi- niittilauseissa ja ei-finiittisissä lauseraken- teissa ja käyttävät vertailumateriaalinaan standardienglantia. Tarkastelemalla tiet- tyjä verbijoukkoja he osoittavat, että uu- det englannit ovat ikonisia, ja identifioi- vat rakenteita, joissa ikonisuutta esiintyy.
Heidän mukaansa äskettäin kehittyneissä englannin varieteeteissa, esimerkiksi hongkongin- ja itä-Afrikanenglanneissa, ikonisuutta esiintyy eniten.
ZhaoHong Han ja Wai Man Lew esit- televät teoriaansa toisen kielen omaksu- misen ja kielen kehityksen kompleksisuu- desta artikkelissaan ”Acquisitional com- plexity”. Kompleksisuus on sekä kielelli- nen että psykolingvistinen rakennelma, ja syntaktista kompleksisuutta voidaan mi- tata muun muassa finiittiverbien ja alis- teisten sivulauseiden määrällä (ks. myös Ortegan artikkeli). Hanin ja Lew’n mu- kaan kielen kompleksisuus on moniulot- teinen kielellinen ja psykologinen raken- nelma, jota voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Kompleksisuutta voidaan mitata ulkoisilla kriteereillä, jotka pätevät, jos myös psykologiset realiteetit huomioi- daan. Tähän liittyy esimerkiksi oppijan tahto eli se, että oppija voi kontrolloida sitä, miten monimutkaisia rakenteita hän käyttää (ks. Ellis & Barkhuizen 2005). Ha-
nin ja Lew’n mukaan kielen kehityksen kompleksisuus heijastaa sitä, mitä voi- daan omaksua tiettynä ajankohtana, kun taas omaksumisen kompleksisuus heijas- taa sitä, mitä on mahdoton omaksua. He erottavat toisistaan omaksumisen komp- leksisuuden ja oppimis vaikeudet. Ensin mainittu on oppijan ulkoinen ja jälkim- mäinen taas oppijan sisäinen ominaisuus.
Kielen omaksumisen ja kielen kehityk- sen kompleksisuudessa on eroja muun muas sa niiden staattisuuden ja dynaami- suuden suhteen. Hanin ja Lew’n artikkeli käsittelee myös kielen fossilisaatiota, jossa kielen kehitys pysähtyy optimaalisesta oppimisympäristöstä huolimatta.
Magnus Huberin artikkeli ”Syntac- tic and variational complexity in British and Ghanaian English: Relative clause formation in the written parts of the In- ternational Corpus of English” käsittelee relatiivilauseiden muodostusta ja käyttöä ghanan- ja englanninenglannissa. Hänen tutkimuksensa pohjautuu variaation- ja korpustutkimuksen menetelmille. Huber pyrkii osoittamaan, miten sosiohistorialli- set tekijät toimivat taustavaikuttajina kie- lenvaihtelussa syntaktisella tasolla. Gha- nanenglanti on Schneiderin (2003, 2007) dynaamisen mallin mukaan endonorma- tiivisella stabilaatiotasolla eli paikalliset normit englannin kielessä hyväksytään asteittain.3 Vaikka mikrovaihtelua esiin- tyy relatiivilauseiden käytön eri ”tasoilla”
näiden kahden varieteetin välillä, Gha- nanenglannin relatiivilauseiden käytössä ei havaita paikallisten kielten substraatti- vaikutusta. Huberin tutkimus osoittaa myös sen, miten nykymittapuun mukaan pienten aineistojen tutkimuksella voidaan yksityiskohtaisesti tarkastella kieliä ja nii- den eri varieteetteja (esimerkiksi ICE-
3. Vrt. esimerkiksi Schneiderin mallin mu- kainen eksonormatiivinen stabilaatiotaso, joka tarkoittaa sitä, että kielen käytön normit tulevat ulkopuolelta – esimerkiksi ”uusien englantien”
puhujat normittavat kielenkäyttönsä englantia äidinkielenään puhuvien mallin mukaan.
korpukset sisältävät kaikkiaan ainoastaan miljoona sanaa).
John McWhorter pohjustaa artikke- linsa ”Complexity hotspot” esimerkeillä kolmenlaisesta syntaktisesta kompleksi- suudesta eri kielissä, minkä jälkeen hän siirtyy kuvaamaan olla-verbin käyttöä sa- ramaccanissa. Saramaccan on kreolikieli, joka on saanut alkunsa Surinamissa plan- taaseilta karanneiden orjien keskuudessa jo 1600-luvulla. Sen kielioppi ja fonologia pohjautuvat vahvasti paikallisiin kieliin ja sanasto laajalti englantiin ja portuga- liin. Vaikka kreolikielet on usein käsitetty yksinkertaisiksi, kuten Mühl häuslerkin mainitsee, McWhorter osoittaa, että sa- ramaccanin kopularakenteet ovat varsin kompleksisia. Englannin kieleen verrat- tuna olla-verbin käyttö on ylenpalttisen yksityiskohtaista, mistä McWhorter käyt- tää termiä overspecification, ja olla- verbin muoto riippuu sen semanttisesta kon- tekstista. Toisaalta saramaccanin kopu- laverbeille on myös tyypillistä rakenteel- linen yksityiskohtaisuus (structural ela
boration) sekä epäsäännöllisyys (irregu
larity). McWhorterin mukaan rakenteen runsas käyttö ylläpitää tiettyjen rakentei- den kompleksisuutta; esimerkkeinä hän mainitsee englannin epäsäännölliset mo- nikot people ja children. Hänen mukaansa kopularakenteen kompleksisuus saramac- canissa ei ole seurausta kielikontakteista vaan se on kehittynyt asteittain itsekseen ennalta-arvaamattomien muutosproses- sien kautta.
Lopuksi
Teos Linguistic complexity: Second lan
guage acquisition, indigenization, contact käsittelee englantia ja sen eri varieteet- teja mutta sopii luettavaksi myös mui- den kielten tutkijoille. Kirjan pääteema on kompleksisuus, mutta se tarjoaa sa- malla myös ajankohtaista tutkimustietoa kielen yksittäisistä syntaktisista ja mor- fologisista piirteistä ja toisen kielen oppi-
misesta. Korpustutkimus on kielitieteessä yhä suositumpi tutkimusmenetelmä, ja teos palveleekin myös muiden kuin ang- listien tarpeita. Uskon, että kirja tarjoaa uusia, kiinnostavia näkökulmia esimer- kiksi tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita suomalais- ugrilaisten kielten kielikontak- teista ja suomen kielen oppimisesta vie- raana kielenä.
Teemaltaan ja käsitteistöltään kirja ei ole varsinaisesti helppolukuinen vaan vaatii keskittymistä. Koska kirja on koos- tettu useasta eri alan artikkelista, koko- naiskuva kompleksisuudesta jää hieman rikkonaiseksi. Artikkelien moninaisuu- den ansiosta ilmiöstä saa kuitenkin ai- hetta kunnioittavan monipuolisen kuvan.
Sanna Hillberg etunimi.sukunimi@uef.fi
Lähteet
Ellis, Rod – Barkhuizen, Gary 2005:
Analysing learner language. Oxford:
Oxford University Press.
Humboldt, Wilhelm von 1839: Über die Verschiedenheit des menschlichen Sprach
baues und ihren Einfluss auf die geistige Entwicklung des Menschengeschlechts.
Berlin: Dümmler.
Karlsson, Fred – Miestamo, Matti
– Sinnemäki, Kaius 2008: Introduc- tion. The problem of language complex- ity. – Matti Miestamo, Kaius Sinnemäki
& Fred Karlsson (toim.), Language complexity. Typology, contact, change s.
vii–xiv. Amsterdam: Benjamins.
Miestamo, Matti 2008: Grammatical complexity in a cross-linguistic perspec- tive. – Matti Miestamo, Kaius Sinnemäki
& Fred Karlsson (toim.), Language complexity. Typology, contact, change s.
23–42. Amsterdam: Benjamins.
Mufwene, Salikoko S. 2009: The indi- genization of English in North America.
– Thomas Hoffmann & Lucia Siebers (toim.), World Englishes. Problems, properties, prospects s. 351–368. Amster- dam: Benjamins.
Muysken, Pieter – Smith, Norval 1994: The study of pidgin and creole language s. – Jacques Arends, Pieter Muysken & Norval Smith (toim.), Pid
gins and Creoles. An introduction s. 3–14.
Amsterdam: John Benjamins.
Schneider, Edgar W. 2003: The dynamic s of New Englishes: From identity con- struction to dialect birth. – Language 79 s. 233–281.
—— 2007: Postcolonial English. Varieties around the world. Cambridge: Cam- bridge University Press.
