JORMA KOIVULEHTO TÄYTTÄNYT 60 VUOTTA
arvat ovat kuluneen neljännesvuosi- sadan aikana avustaneet kirjoituksil- laan Virittäjää yhtä uskollisesti ja samalla painavasanaisesti kuin Helsingin yliopiston germaanisen filologian professori Jorma Koivulehto, joka 12. lokakuuta 1994 täytti 60 vuotta. Hänen Virittäjän kirjoitustensa lukumäärä lähentelee kahtakymmentä: sivuja kertyy yhteensä kolmisensataa. Kaikkiaan Koivulehdon kotimaisissa ja ulkomaisissa julkaisuissa ilmestyneiden tutkimusten, usein hyvinkin laajojen artikkelien, määrä nousee miltei seitsemäänkymmeneen. Vi- rittäjällä lukijoineen on siis todella syytä kiitollisina onnitella Jorma Koivulehtoa jo menneen merkkipäivän sekä myös tähänas- tisten huomattavien saavutusten johdosta.
H
Jorma Koivulehto on syntyään tampe-relaispoikia, ja Tampereella hän kävi kou- lunsakin maineikkaassa Klassillisessa Ly- seossa. Pojassa jo varhain herännyt kiinnos- tus kieliin siellä vain vahvistui, ja lukioluo- killa se kohdistui erityisesti saksan kieleen innostavan opettajan, Reino Hietarannan, ansiosta. Helsingin yliopistossa hän opiske- li sitten germaanisen filologian ohella eng- lantilaista filologiaa sekä latinan kieltä ja Rooman kirjallisuutta; hänen opettajiensa joukkoon kuuluivat mm. kansainvälisesti arvostettu germanisti Emil Öhmann sekä huomattavana latinistina ja valtiomiehenä- kin tunnettu Edwin Linkomies. Suoritet- tuaan filosofian kandidaatin tutkinnon 1958 Koivulehto oli runsaan vuoden ajan stipen-
Valokuva Tapani Lehtinen.
271 diaattina saksan kielen murteentutkimuksen keskuksessa Marburgin Deutscher Sprach- atlas -instituutissa, missä hänen tehtäviin- sä kuului mm. laatia instituutin materiaalin perusteella kartta ’kitkemisen, perkaami- sen’ eri ilmauksista saksan murrealueilla.
Tähän aineistoon Koivulehto palasi myö- hemmin sanastomaantieteellis-etymologi- sessa väitöskirjassaan »’Jäten’ in deutschen Mundarten» (1971).
Kotimaahan tultuaan Koivulehto hoiti aluksi vuoden ajan Jyväskylän kasvatus- opillisen korkeakoulun saksan kielen leh- torin virkaa ja auskultoinnin jälkeen samoin vuoden entisen tamperelaisen opinahjonsa saksan ja latinan lehtoraattia. Tuo Tampe- reen aika oli lyhyydestään huolimatta Koi- vulehdon elämässä tärkeä: hän tutustui toi- sen tamperelaiskoulun kollegaan, josta tuli hänen vaimonsa. Syksyllä 1963 Koivuleh- to siirtyi professori Öhmannin pyynnöstä Helsingin yliopistoon germaanisen filolo- gian assistentiksi. Siitä alkoi yhtäjaksoinen akateeminen ura. Väitösvuonna 1971 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston germaani- sen filologian dosentiksi, 1973 saman ai- neen apulaisprofessoriksi ja 1983 varsinai- seksi professoriksi. Viisivuotiskautena 1988–1993 Koivulehto oli Suomen Akate- mian tutkijaprofessorina. Suomalaisen tie- deakatemian jäseneksi hän on tullut 1987 sekä kirjeenvaihtajajäseneksi Göttingenin tiedeakatemiaan 1988 ja Itävallan tiedeaka- temiaan 1991.
Tällaisissa merkkipäiväkatsauksissa on tapana käydä läpi jubilaarin julkaisuja ja selvittää niiden tärkeimpiä tutkimustulok- sia. Koivulehdon kohdalla on runsaudenpu- lan vuoksi pakko tyytyä vain muutamien yleispiirteiden hahmottamiseen. Tällöin on vielä syytä muistaa, että Koivulehdon tuo- tantoon kuuluu jo mainitun väitöskirjan li- säksi luonnollisesti myös muuta pelkästään germanistista tutkimusta. Suurimmalle osalle hänen suomalaisista lukijoistaan ovat
kuitenkin tunnetuimmiksi tulleet hänen lu- kuisat suomen ja sen sukukielten lainasano- ja koskevat työnsä.
Koivulehdon esittämät lainaetymologi- at käsittävät puolen kolmattasataa sanaa, joista liki kaksi kolmasosaa koskee (itä- meren)suomen germaanisia lainasanoja.
Aivan ensimmäisiin niitä koskeviin julkai- suihin kuuluu Virittäjässä 1970 ilmestynyt artikkeli »Suomen laiva-sanasta». Jo aikai- semmin saksan murteita käsittelevän väi- töskirjan yhteydessä Koivulehdon huomio oli kiinnittynyt suomen kielen vanhoihin germaanisiin lainasanoihin ja niistä käytyi- hin kiistoihin, joihin hän perehtyi varsinkin A. D. Kylstran näiden sanojen tutkimushis- toriaa käsittelevän kirjan avulla. Germaani- sista lainasanoista oli runsaan vuosisadan ajan kirjoitettu hyvinkin paljon, mutta ei vielä lopullisesti, vaikka joistakuista ehkä siltä tuntuikin. Nuorella tutkijalla piti olla omapäistä rohkeutta, kun hän rupesi avai- lemaan tutkimuksessa lukkoonlyötyjä rat- kaisuja ja penkomaan monien tuolloin van- hanaikaisiksi katsomia kielihistoriallisia asioita.
Koivulehto oli juuri oikea mies tuohon tehtävään: Siihen asti germaanisten laina- sanojen tutkijat olivat yleensä olleet joko germanisteja, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi, tai fennistejä (fennougristeja), joil- la ei ollut germanistin koulutusta. Germa- nisti Koivulehto syventyi vuosien kulues- sa tapansa mukaan perinpohjaisesti äidin- kielensä historiaan sen varhaisimpia vaihei- ta myöten ja ylipäätänsä suomen ja sen su- kukielten tutkimukseen — ensin fenniste- jä, sitten fennougristeja ja myöhemmin vie- lä uralisteja hämmästyttäen ja ehkä häkel- lyttäenkin. Hän rupesi myös alun pitäen soveltamaan lainasanatutkimukseen uusia näkökohtia ja metodeja, kuten esim. fonee- misysteemien, fonotaksin ja morfeemiana- lyysin huomioon ottamista. Koivulehto oli- kin jo pian omalla sarallaan tunnustettu ja
arvostettu »modernisti» muiden joukossa.
Ja vielä paljon enemmän: hänen töittensä mukana koko suomen kielen lainasanatut- kimus ja kontaktitutkimus yleisemminkin tuli käänteentekevään vaiheeseen.
Koivulehdon tähänastisten lainasanatut- kimusten kohteet voidaan jakaa neljään ryhmään: (1) itämerensuomen ja saamen germaaniset kosketukset, (2) itämerensuo- men ja saamen balttilaiset kosketukset, (3) itämerensuomen esigermaaniset ja esibalt- tilaiset kosketukset ja (4) suomen ja sen su- kukielten indogermaaniset lainasanat, var- sinkin indogermaanisen laryngaalin sisäl- tävät lainat. Etymologisen tutkimuksen pii- riin kuuluvat lisäksi Koivulehdon kirjoitta- mat artikkelit eri germaanisten sanojen al- kuperästä sekä kannanotot, joissa hän on puuttunut suomen ja sen sukukielten sano- jen »sisäiseen» etymologiaan. On syytä muistaa myös Koivulehdon kevätkaudella 1988 radiossa pitämät viikoittaiset viiden minuutin »Sananselitykset», kaiken kaik- kiaan 18 esitelmää, joita sitten julkaistiin Kielipostin useissa numeroissa (ja jotka oikeastaan tulisi vielä lisätä alussa mainit- tuun julkaisujen määrään). Ne osoittavat, kuinka Koivulehdolla on oivallinen taito esittää asiansa suurellekin yleisölle.
Virittäjässä Koivulehdon ensi kerran esittämistä monista germaanisista lainasa- noista mainittakoon tässä vain malliksi tu- sina: asia (1981, 1982), hauta (1976), kai- vata (1970), käydä (1976), lakata (1974), paikka (1981), pieni (1976), pinta (1981), rasia (1981, 1982), rasva (1986), suuri (1979), väsyä (1976). Itämerensuomen ger- maanisten lainasanojen osalta Koivulehto on pystynyt uusien etymologioiden ja uu- sien äänteellisten kriteerien avulla osoitta- maan, että kielentutkimuksessa varhemmin yleisesti esitettyä ajanlaskumme alkua on itämerensuomen vanhimpien germaanikos- ketusten kannalta pidettävä liian myöhäise- nä ajankohtana. Lainakerrostumia voidaan
osoittaa useampiakin, tärkeimpinä nämä kaksi: toisaalta lainasanat, jotka on saatu jo varhaiskantasuomen ja keskikantasuomen aikana, toisaalta ne lainat, jotka kuuluvat vasta myöhäiskantasuomeen. Vain jälkim- mäiset on saatu ajanlaskun alussa ja ensim- mäisinä vuosisatoina. Niitä vanhemmat lai- nasanat kuuluvat sen sijaan ilmeisesti jo pronssikauteen (1500–500 eKr.). Niihin kuuluu myös varhaiskantasuomalaisia lai- noja, jotka esiintyvät itämerensuomessa ja/
tai saamessa; näyttäisivätpä muutamat sa- nat levinneen volgalais- ja jopa permiläis- kieliin asti. Vanhimmat saameen suoraan saadut germaanilainat ovat peräisin kanta- germaanisesta eivätkä kantaskandinaavi- sesta kielimuodosta, kuten vanhastaan oli esitetty. Koivulehdon yksityiskohtaisesti perustelemat kielitieteelliset päätelmät (ks.
esim. »Vanhimmista germaanisista laina- kosketuksista ja niiden ikäämisestä I–II», Virittäjä 1976) loksahtivat yhteen sekä vi- rolaisten ja suomalaisten arkeologien (Harri Moora, Unto Salo) että Paul Aristen ja Kustaa Vilkunan itämerensuomalais-ger- maanisten kontaktien varhaisuudesta esit- tämien käsitysten tai arveluiden kanssa.
Äskeisestä on Koivulehdon mukaan seurauksena myös se, että kantagermaani- sen kielimuodon alkamisajankohta on siir- rettävä varhaisemmaksi kuin usein esitetty noin 500 eKr. tai vielä myöhäisemmät ar- viot. Germaanisen alkukodin paikka ei näyttäisi olleen nykyisen Pohjois-Saksan alueella, kuten tutkimuksissa on esitetty, vaan Skandinavian niemimaan keski- ja eteläosissa, Tanskassa ja Itämeren eteläran- nikolla, mikä vastaa vanhempaa tradi- tionaalista käsitystä.
Itämerensuomen balttilaisiakin lainasa- noja Koivulehto on jäljittänyt yli kolme- kymmentä. Ensimmäiset näistä ilmestyivät 1979 eri tahoilla: Virittäjässä siula, Fin- nisch-ugrische Forschungenissa ohra ja Hans Frommin juhlakirjassa mm. sanasar-
273 ja karsi, kirsi ja korsi. Viimeisimpiin taas kuuluu muiden e-loppuisten lainasanojen yhteydessä käsitelty huone Suomalais-ug- rilaisen Seuran aikakauskirjassa 1992 ja ennen muuta Virittäjän Havaintoja-osastolle 1993 sijoitettu »Suomi», joka on loistava näyte Koivulehdon kyvystä operoida balt- tilais-saamelaisilla ja balttilais-itämeren- suomalaisilla kontakteilla. Saameen suo- raan saadut varhaiset balttilainat (mm. Ká- roly Rédein juhlakirjassa 1992) osoittavat yhdessä varhaisten vain saameen tulleiden germaanilainojen kanssa (esim. Gronin- genin symposiumin julkaisussa 1992), mi- ten saamesta jo hyvin aikaisin muodostui itämerensuomesta erillinen kielimuoto.
Koivulehdon esittämien lainojen jouk- ko on aikaa myöten kasvanut myös sellai- silla suomen ja sen sukukielten sanoilla, joiden hän äänteellisten kriteerien puoles- ta katsoo olevan edellä käsiteltyjä suhteita vanhempia eli jotka ovat peräisin kantager- maania ja kantabalttia varhaisemmalta kau- delta. Näitä ovat esigermaaniset ja esibalt- tilaiset lainat. Tällaiset lainasanat kuvasta- vat vielä indogermaanisen kantakielen re- konstruktiotasoa mutta rajoittuvat lainan- antajapuolen levikiltään joko kokonaan tai pääasiassa myöhemmälle germaaniselle ja/tai balttilais-slaavilaiselle taholle; laina- sanat ovat siis peräisin sellaisista indoger- maanisista murteista, joista mainitut kieli- ryhmät ovat kehittyneet. Suomalais-ugrilai- sissa kielissä lainat tavataan läntisellä kie- lialueella: yksinomaan itämerensuomessa, itämerensuomen lisäksi myös saamessa tai itämerensuomessa ja volgalaisissa kielissä.
Näihin tapauksiin Koivulehto kiinnitti huo- miota ensimmäisen kerran varsinaisesti Suomalais-ugrilaisen Seuran satavuotiss- ymposiumissa 1983 , jolloin hän esitti esi- germaaniset etymologiat sanoille susi ja tosi sekä esibalttilaisen alkuperän sora-sanalle (»Seit wann leben die Urfinnen im Ostsee- raum? Zur relativen und absoluten Chrono-
logie der alten idg. Lehnwortschichten im Ostseefinnischen», julkaistu Suomalais-ug- rilaisen Seuran toimituksissa 185). Sellai- sessa tapauksessa kuin salko voidaan ään- nekriteerien perusteella päätellä, ettei se voi olla peräisin sen enempää kantabaltista kuin kantagermaanistakaan, mutta kylläkin sekä esibalttilaisesta että esigermaanisesta (indo- germaanisesta) kielimuodosta.
Koivulehdon indogermaanisina lainoi- na pitämissä tapauksissa on varsinkin sel- laisia sanoja, joissa kuvastuu lainanantaja- taholla esiintynyt indogermanistiikan (kiis- tellynkin) laryngaaliteorian mukainen ään- ne. Niihin kuuluu Koivulehdon mukaan kunkin kielivaiheen äännetasoa vastaten mm. uralilaisiksi, suomalais-ugrilaisiksi ja varhaiskantasuomalaisiksi katsottavia ta- pauksia, joista viimeksi mainitut edustavat lähinnä edellä käsiteltyjä esibalttilaisia ja esigermaanisia lainoja. Ensimmäisen tällai- sen sanan (pohtaa) Koivulehto julkisti 1981 ja taaskin Virittäjässä (»Paikan ja joukon tulo kieleen»). Kymmenen vuotta myöhem- min, jolloin Itävallan tiedeakatemian julkai- sema Koivulehdon kirja »Uralische Evi- denz für die Laryngaltheorie» ilmestyi, Koivulehdon esittämien etymologioiden määrä oli kasvanut 24:ään, ja jos otetaan vielä huomioon ne tapaukset, joissa sanan- alkuisesta laryngaalista ei ole jälkeäkään, 26:een. Monet näistä koskevat nykysuomen aivan tavallisia sanoja: ehkä, ehtiä, ihminen, kasvaa, kesy, kesä, kokea, kulkea, nainen, soutaa, tuuli, uni. Kirjan tarkoitus ei ole vain paljastaa uusia lainasanoja, vaan todis- taa niiden avulla laryngaaliteorian paik- kansapitävyys. Kansainvälinen arviointi on ollut varsin positiivista.
Koivulehdon lainasanatutkimukset ei- vät siis kohdistu nykyisellään vain suomeen ja itämerensuomeen, vaan suomalais-ugri- laisiin, jopa uralilaisiin kieliin. Hän on alueellaan niin kvantitatiivisesti kuin kva- litatiivisestikin lyömätön tutkija, joka ei ole
koskaan pysähtynyt paikalleen, vaan on herkeämättä hakemassa yhä uusia mahdol- lisuuksia. Yksittäisten etymologioiden kä- sittelyn ohella hän on jo varhain ruvennut kehittelemään synteesejä lainakontaktien eri vaiheista, niiden ajasta ja paikastakin.
Suomen kielen historian tutkimus on tehnyt hurjan harppauksen eteenpäin viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikana Jorma Koivulehdon ansiosta.
Tutkimus on myös Koivulehdon varsi- nainen harrastus. Koulupoikana häntä kiin- nosti kasvien keräily ja hän ahmi tähtitie- teellistä kirjallisuutta, nuorena miehenä hän teki vesi- ja öljyvärimaalauksia, ja aviopuo- lison kanssa hän on hoitanut kasvitarhaa;
viime vuosina maalaus on taas tuonut vaih- telua arkeen. Eikö tutkija-Koivulehdonkin tunnista mainituista harrastuksista: tukevas- ti maassa pysyvä, kauas tähyilevä, luova taiteilija?
Se joka on joutunut omaa työtä tehdes-
sään turvautumaan Koivulehdon asiantun- tija-apuun, on saanut vastaansa aina val- miin, asiaan väsymättä ja perusteellisesti paneutuvan ihmisen. Kun Koivulehdolle on sitten aikaa myöten rohjennut esittää myös omia arveluitaan ja ehdotuksiaan lainasa- noiksi, on reaktiona voinut useamman ker- ran olla ensin huokaus ja sen jälkeen totea- mus: »Voi voi, kyllä minäkin olen sitä aja- tellut.» Mutta aina hän muistaa myös täh- dentää sitä, että ajatusten yhdensuuntainen kulku on vain omiaan tukemaan etymolo- gian oikeellisuutta. Samalla tällaisessa kes- kustelussa on saanut selvän vihjeen: Jorma Koivulehdolla on taatusti pöytälaatikois- saan vielä täysi arsenaali uusia lainasano- ja. Virittäjän lukijoille riittää siis varmasti tuleviksikin vuosiksi täysipainoista, mie- lenkiintoista ja jännittävää luettavaa.
OSMO NIKKILÄ
Kehruutie 5 B 21, 00410 Helsinki
KERTOMUS KOTIKIELEN SEURAN 119. TOIMINTAVUODESTA
17. marraskuuta professori AULI HAKULI-
NEN ja professori MIRJA SAARI: »Temporaali- sesta adverbista diskurssipartikkeliksi».
16. helmikuuta 1995 hum. kand. SALLA
KURHILA: »Erimielisyys kulttuurienvälises- sä institutionaalisessa keskustelussa».
Seuran esimiehenä on toiminut profes- sori HEIKKI PAUNONEN, ensimmäisenä vara- esimiehenä dosentti LEA LAITINEN, toisena varaesimiehenä tohtori KAISU JUUSELA, sih- teerinä lisensiaatti VESA KOIVISTO, varasih- teerinä ylioppilas MINNA HARMANEN, rahas- tonhoitajana maisteri MARI SIIROINEN, tilin- tarkastajina maisteri KAIJA MALLAT ja eko- adantenayhdeksäntenätoista toiminta-
vuotenaan Kotikielen Seuralla on ol- lut viisi kokousta, joissa on käynyt keski- määrin 33 henkeä. Kokouksissa on pidetty seuraavat esitelmät:
14. maaliskuuta 1994, vuosikokoukses- sa, esimies professori HEIKKI PAUNONEN:
»Yksilön kieli, kieliyhteisön ehdot».
21. huhtikuuta fil. tri JUHA LESKINEN:
»Ihahaa, brühühü, splash — imitatiiveja meiltä ja muualta».
13. lokakuuta tohtori SUSANNA SHORE:
»Uuden ja tunnetun prosodisesta merkin- nästä».
