T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 9 67 syntyy kognitiivista etäisyyttä val-
litsevaan tilanteeseen. On kyettävä tulkitsemaan toisen aikomuksia ja ilmaisemaan omia.
Donaldin huomiot saavat tu- kea neurologi Marco Iacobonin tuoreesta kirjasta Ihmisten peilaus.
Kytkeytymisemme uusi tiede (suom.
Kimmo Pietiläinen). Peilineuronit koodaavat havaittuun toimintoon liittyvän intention eli aikomuk- sen. Iacoboni olettaa vauvan aivo- jen peilineuronien syntyvän itsen ja toisen vuorovaikutuksista. Näi- tä aivosoluja, joita opimme käyt- tämään toisten ihmisten mielenti- loja ymmärtääksemme, käytämme myös rakentamaan itsen aistimuk- sen. Kiinnostus toiseen näyttää synnyttävän kiinnostuksen itseen.
Näemme peilineuroneilla itsemme toisissa ihmisissä.
Määttäsen kirja on filosofise- na kannanottona selkeä ja suora.
Sen kriittinen ote perustuu joh- donmukaiseen Charles Peircen ja John Deweyn pragmatismin väli- neistöön, jota käytettäessä filoso- fisen selittämisen traditiot karte- siolaisuudesta uuskantilaisuuteen saavat kyytiä. Kirjan soisi vaikut- tavan ainakin perinteisen tieteen- filosofian linnoitusten ulkopuolel- la. Kun Määttänen puhuu toimin- nasta, ei tuon käsitteen yhteiskun- nalliseen merkitykseen viitata kuin häivähdyksenomaisesti. Hän kir- joittaa sosiaalista tilaa muuttavis- ta innovaatioista, joiden avulla ih- misten toiminnan tavat muuttuvat.
Kovien ja pehmeiden tosiasioiden, luonnon ja kulttuurin, nivoutumi- nen ilmenee siten, että symbolinen toiminta muuttaa kovien tosiasioi- den maailmaa. Toiminnan enna- koinnin (eli ajattelun) muuttues- sa toiminnaksi yhteiskunta ilmen- tää itseään myös kovina tosiasioina.
On järkeenkäypää, ettei tämänkal- taista ajattelua voi palauttaa aivo- toimintojen kuvaukseen. Parempi onkin kysyä, mikä on aivotoimin- tojen osuus käyttäytymisen sääte- lyssä. Aivotutkimus ei vapauta psy- kologiaa laajemmasta tehtävästään yrittää ymmärtää ja selittää aktiivi- sen toimijan käyttäytymistä.
Määttänen muistuttaa, että toi- minta on aina suhteutettava toimi- jan uskomuksiin, tarpeisiin, pää- määriin ja keinoihin kussakin ti- lanteessa. Vaikka käsitteellinen ajattelu ja kulttuuriin sosiaalistu- minen vaikuttavat merkittäväs- ti siihen, millaisena maailma ha- vaitaan ja millaiseksi se tulkitaan, toiminnan fysikaaliset ehdot eivät siitä miksikään muutu. Kysymys on vain siitä, mikä on niiden ase- ma inhimillisen toiminnan koko- naisuudessa. Pragmatisti ei suostu sulkeutumaan pois todellisuudesta harrastaakseen filosofiaa.
Kirjoittaja on helsinkiläinen valtio- tieteiden tohtori, tutkija ja tietokir- jailija.
Työtä merkitysten parissa
Pekka WahlstedtLauri Rauhala: Henkinen ihminen.
Gaudeamus 2009.
1700-luvulla luonnontieteet aloitti- vat voittokulkunsa. Monet valistus- filosofit uskoivat, että tiede pystyy selittämään kaiken maan ja taivaan välillä. Nyt tiede on lunastanut lu- pauksensa, tiede ja tekniikka hallit- sevat ja pyörittävät maailmaa. Tie- teen saavutukset tiivistyvät ja ruu- miillistuvat etenkin tietokoneissa.
Ihmistä ja ihmisaivoja verrataan- kin usein tietokoneisiin, monet pi- tävät aivotutkimusta myös ihmis- tä tutkivien tieteiden lähtökohtana.
Tätä taustaa vasten arvioituna psykologi Lauri Rauhalan kirjojen Henkinen ihmisessä (1992) ja Ihmi- sen ainutkertaisuus (1998) julkaise- minen yhdessä nimellä Henkinen ihminen on merkittävä teko. Rau- hala arvostelee kirjoissa ihmistie- teiden palauttamista luonnontie- teisiin ja esittää, että ihminen eroaa ratkaisevalla tavalla muusta luon- nosta. Arvostelun tekee merkittä- väksi se, että psykologin koulutuk- sen saanut Rauhala on tutustunut ja käyttää apunaan myös tiedon perusteisiin pureutuvaa filosofiaa.
Etenkin luonnontieteiden ylival- taa arvostelleet Edmund Husserl ja Martin Heidegger vaikuttivat vah- vasti Rauhalan ajatteluun.
Käsillä olevat teokset ovat pitkän ja polveilevan tutkimustyön tulos- ta, sillä Rauhalan tieteen kriitikon ura alkoi jo 60-luvulla. Silloin hän – opettajaansa Sven Krohnia seu- raten – miltei yksin arvosteli kaiken luonnontieteisiin palauttavaa posi- tivismia, joka oli hallinnut filosofis- ta ajattelua Eino Kailan tuotua sen 30-luvulla Suomeen. Tämän takia onkin hyvä, että Henkisen ihmisen lopussa on Jussi Backmanin selos- tus Rauhalan tieteellisestä ja filoso- fisesta kehityksestä.
Henkinen on sana, jota on käy- tetty monessa eri merkityksessä.
Puhutaan ajan hengestä, kansal- lishengestä, henkisistä liikkeistä ja niin edelleen. Tämä on yksi syy sii- hen, että tiedepiireissä termiin suh- taudutaan epäluuloisesti. Rauhala käy läpi erilaisia käsityksiä henki- sestä kartoittamalla filosofian his- toriaa antiikista tähän päivään.
Usein henki on viitannut jumalaan
68 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 9
tai muuhun tuonpuoliseen, mut- ta Rauhala tulkitsee termiä maal- lisemmin. Hän ottaa lähtökohdak- seen Edmund Husserlin fenome- nologian ja Martin Heideggerin ins piroiman hermeneutiikan.
Henkisyyden ydin on merkitys.
Ihminen eroaa eläimistä, kasveis- ta ja koneista siinä, että ihmismieli on aina suuntautunut merkityksiin.
Tämän takia myös psykologian ta- voite on aivokäyrien mittaamisen sijasta merkitysten ymmärtämi- nen ja tulkitseminen.
Mitä ovat merkitykset ja mistä ne löytää? Merkitykset ovat henki- siä ja näkymättömiä, mutta ne il- menevät ihmisen käyttäytymises- sä. Käyttäytymistä ei tule samastaa merkitysten kanssa, kuten behavio- ristit tekevät. Merkitys edeltää ai- na käyttäytymistä. Tämä tulee esiin esimerkiksi siinä, että ihmisellä voi olla jokin suunnitelma, esimerkik- si itsemurha, mutta hän ei toteuta- kaan sitä toiminnan tasolla. Myös- kään aivotutkimuksen keinoin merkityksiin ei pääse käsiksi, kos- ka aivoista löytyy vain kemiallisia reaktioita ja sähkökäyriä.
Rauhalan ajatusta voisi jatkaa ja täsmentää siten, että samanlainen käyttäytyminen voi ilmaista erilai- sia merkityksiä. Kun nostan käte- ni, sen voi tulkita sekä pysähdys- merkiksi linja-autolle tai terveh- dykseksi. Tässä tulee esiin Rauha- lan toinen tärkeä käsite, situaatio eli tilanneyhteys. Ihminen ja mer- kitykset eivät leiju tyhjiössä, vaan eksistoivat aina suhteessa maail- maan. Merkitykset tulee ymmär- tää aina yhteyksissään, tilanteisiin ankkuroituneina.
Rauhalan mukaan ihminen on kolminaisuus, joka rakentuu hen- kisistä merkityksistä, situaatiosta ja kehosta. Vaikka Rauhala ei ha-
lua palauttaa merkityksiä ja inhi- millistä olemassaoloa kehon pro- sesseihin, hän ei kiellä kehon tär- keää roolia eräänlaisena merkitys- ten aineellisena alarakenteena ja mahdollistajana.
Tieteen pyrkimyksenä on ta- voittaa yleinen. Yksityinen ja ai- nutkertainen ei sitä kiinnosta kuin yleisen erikoistapauksena. Myös ihmisiä ja inhimillistä käyttäyty- mistä pyritään kuvaamaan ja hal- litsemaan yleisten tilastollisten la- kien avulla. Tuloksena on kasvo- ton ja anonyymi keskivertoihmi- nen. Rauhalan kolmio taas viittaa yksilöllisiin ja ainutlaatuisiin tilan- teisiin, joita ei voida kuvata ylhäältä päin matemaattisilla abstraktioilla.
On astuttava maailmaan ja antau- duttava dialogiin yksilön kanssa, jotta hänen merkityksensä avau- tuisivat.
Rauhalan väite, että psyko- analyysi työskentelee merkitys- ten kanssa on mielenkiintoinen ja haastava. Usein psykoanalyysia on tulkittu kausaalisesti siten, että yk- silön tämän hetkinen käyttäytymi- nen yritetään selittää ja palauttaa varhaislapsuuden traumaattisiin kokemuksiin. Rauhalan mukaan yksilön ongelmat johtuvat siitä, et- tä yksilön maailmankuva rakentuu ristiriitaisista merkityksistä, jotka ovat syntyneet suhteista isään, äi- tiin ja muuhun ympäristöön. Psy- koanalyysi pyrkii nostamaan risti- riitaiset merkitykset alitajunnasta esiin ja tiedostamisen avulla vapau- tumaan niistä ja eheyttämään maa- ilmankuvan.
Kysymyksiä herättää se, että Rauhala korostaa yksilön ja tilan- teiden ainutlaatuisuutta ja toistu- mattomuutta yli kaiken. Miten yk- silöistä voidaan puhua lainkaan, kun kieli ja kielelliset merkitykset
ovat aina yleisiä. Kun Rauhala pu- huu yksilöstä, hän ei puhu itses- tään, minusta tai sinusta, vaan hän puhuu yksilöstä yleensä. Herää ky- symys, voiko todellista ainutker- taisuutta tavoittaa lainkaan kielen välityksellä. Pystyykö yksilöllisyy- den ja ainutkertaisuuden tavoitta- maan ainoastaan kohtaamalla it- sensä suoraan ja välittömästi?
Joissain kohdin Rauhala viittaa- kin itämaisiin tiedostamismenetel- miin, kuten meditaatioon. Medi- taation avulla mieli pystytään puh- distamaan ja tyhjentämään ylei- sistä merkityksistä ja käsitteistä ja avautumaan sille, mikä on tässä ja nyt. Johtuvatko mielenterveyson- gelmat siitä, että ollaan vieraan- nuttu omasta konkreettisesta itses- tä, joka eksistoi ja elää aina nyky- hetkessä?
Rauhala painottaa liikaa länsi- maista ajattelua, ja itä jää kirjoissa marginaaliin. Muistammehan, että Rauhalan ehkä tärkein vaikuttaja, Heidegger, lähestyi myöhemmin idän filosofiaa ja kirjoitti erikoisen kirjan nimeltä Silleen jättäminen.
Siinä luovutaan maailman ja ihmi- sen määrittelemisestä tyystin sekä löydetään oman ja muun olemas- saolon mieli ja merkitys tyhjyydes- tä ja hiljaisuudesta.
Kirjoittaja on vapaa kriitikko ja toi- mittaja.
