Ravintoaineiden saanti ikääntyneillä ja ikääntyneillä muistisairailla kotihoidon asiakkailla - Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

(1)

Ravintoaineiden saanti ikääntyneillä ja ikääntyneillä muistisairailla kotihoidon asiakkailla –

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Nuorala Henna-Juulia

Ravitsemustieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

22.6.2021

(2)

Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Ravitsemustieteen koulutusohjelma

Nuorala, Henna-Juulia: Ravintoaineiden saanti ikääntyneillä ja ikääntyneillä muistisairailla kotihoidon asiakkailla - Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetutkielma, 60 sivua, 1 liite (3 sivua)

Tutkielman ohjaajat, TtM Tarja Kaipainen, TtM Anne Maarit Tuovinen Kesäkuu 2021

Asiasanat: kotihoito, ikääntyneet, dementia, ravitsemus, ravintoaineet

Ikääntymisen aiheuttamat muutokset kehossa ovat yhteydessä toimintakyvyn heikkenemiseen, lisääntyneeseen kaatumisriskiin, pitkittyneeseen sairauksista toipumiseen ja kuolleisuuteen.

Ikääntymisen myötä usein ilmenevät muistiongelmat ja -sairaudet voivat johtaa erilaisiin ravitsemuksellisiin ongelmiin, kuten virheelliseen tai puutteelliseen ravintoaineiden saantiin. Ravintoai- neiden saanti, ravitsemustila ja koko elämän aikaiset elintapavalinnat ovat suoraan yhteydessä ikääntyneiden koettuun terveydentilaan ja toimintakykyyn. Ikääntyneillä ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on yhteydessä parempaan toimintakykyyn. Tutkielman tavoitteena oli sel- vittää ja koota tutkimuksia ikääntyneiden ja muistisairaiden ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannista. Tutkielman toisena tavoitteena oli kerätä tietoa kohderyhmällä toteutetuista ravitsemusinterventioista sekä niiden vaikutuksista ravintoaineiden saantiin. Tut- kielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineiston haku kohdennettiin PubMed -, Scopus -, Medic -, PsycINFO -, Cochrane Library - ja Cinahl -tietokantoihin. Aineisto rajattiin koskemaan ≥65-vuotiaiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saantia selvittäneitä ja sitä parantamaan pyrkineitä tutkimuksia. Katsaukseen valittiin 8 artikkelia, joista 4 oli kokeelli- sia-/RCT-tutkimuksia ja 4 poikkileikkaustutkimuksia. Ravintoaineiden saantia selvitettiin 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelun, FFQ-kyselyn ja ruokapäiväkirjojen avulla. Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden keskimääräinen energian, hiilihydraattien ja rasvojen saanti oli riittävää. Proteiinin- saanti jäi useimmin alle suositusten. Kuidun saanti oli kaikissa sitä mitanneissa tutkimuksissa vä- häistä. K-vitamiinia lukuun ottamatta rasvaliukoisia vitamiineja saatiin keskimääräisesti alle suositusten. C-vitamiinin ja B-ryhmän vitamiinien saannit olivat folaattia lukuun ottamatta keskimää- rin riittäviä. Kaliumin, seleenin, magnesiumin ja kalsiumin keskimääräinen saanti jäi alle suositusten, mutta raudan ja fosforin saanti oli riittävää. Interventiot lisäsivät merkitsevästi mono- ja disakkaridien (p=0,03), kalsiumin (p=0,02), proteiinin (p=0,05), folaatin (p=0,0041), E-vitamiinin (p=0,002), monityydyttymättömien rasvahappojen (p=0,006) ja kokonaisenergiansaantia (p<0,001). Yhdessä tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevää B1- (p=0,0008) ja B2-vitamiinien (p=0,04) saannin vähenemistä. Kohderyhmän ravintoaineiden saannista on olemassa hyvin niukasti tutkimustietoa. Muistisairaiden ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannista ei ole tällä hetkellä olemassa tutkimustietoa. Tutkielmasta saatua tietoa voidaan käyttää kotihoidon kehittämisen tukena.

(3)

University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Medicine

Institute of Public Health and Clinical Nutrition

Nuorala, Henna-Juulia: Nutritional intake of elderly clients in home-care services – A systematic review

Thesis, 60 pages, 1 appendix (3 pages)

Supervisors: M.Sc. Tarja Kaipainen, M.Sc. Anne Tuovinen June 2021

Keywords: home care, elderly, dementia, nutrition, nutrients

It is known that the changes in the body caused by aging are associated with impaired functioning, increased risk of falling, prolonged disease recovery and mortality. Memory impairment that often occurs with aging can lead to various nutritional problems, such as incorrect or deficient nutrient intake. Nutrient intake, nutritional status, and lifelong lifestyle choices are directly re- lated to the perceived health and functioning in older people. Diet according to the nutritional recommendations is associated with better functioning in the elderly. The aim of this thesis was to search and compile studies on the nutrient intake of elderly home care clients with or without a memory disorder. Another aim of this thesis was to collect information on nutritional interventions performed in elderly home care clients, with or without memory disorders, and the effects of these interventions on nutritional intake. This thesis was carried out as a systematic literature review. Search for research material was targeted at PubMed, Scopus, Medic, PsycINFO,

Cochrane Library, and Cinahl databases. The data was limited to studies that examined the nutrient intake of home care clients ≥65 years of age and to those studies sought to improve it. Eight articles were selected for the review, of which 4 were experimental / RCT studies and 4 were cross-sectional studies. Nutrient intake was determined through a 24-hour recall, FFQ and/or food diaries. The average energy, carbohydrate and fat intakes of the elderly home care clients were adequate. Protein intake was more often below recommendations. Dietary fibre intake was low in all studies measuring it. Except from vitamin K, all fat-soluble vitamins were received below the recommendations, on average. The intakes of B vitamins and vitamin C were adequate, on average. The average intakes of folate, potassium, selenium, magnesium, and calcium were below the recommendations, but the intakes of iron and phosphorus were adequate. The interventions were found to significantly increase the intake of mono- and disaccharides (p=0.03), calcium (p=0.02), protein (p=0.05), folate (p=0.0041), vitamin E (p=0.002), polyunsaturated fatty acids (p=0.006) and total energy intake (p<000.1). One study found a significant reduction in intakes of vitamin B1 (p=0.0008) and vitamin B2 (p=0.04). All things considered, there exists very little research data on the nutrient intake of the elderly home care clients. There is currently no research data available on the nutrient intake of the elderly home care clients with memory disorders. The information obtained from this thesis can be used to support the development of home care inter alia.

(4)

Sisältö

1 Johdanto ... 6

2 Kotihoito ja ikääntyneet ... 8

2.1 Ikääntyneet kotihoidon asiakkaat ... 10

3 Dementia ja muistisairaudet ... 13

3.1 Muistisairaat ikääntyneet kotihoidon asiakkaat ... 15

4 Ikääntyneet ja ravitsemus ... 17

4.1 Ikääntymisen fysiologiset muutokset ... 17

4.2 Energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden tarve ... 18

4.3 Muistisairaiden ikääntyneiden ravitsemuksen erityispiirteet ... 21

4.4 Ikääntyneiden ja muistisairaiden ikääntyneiden ravitsemushoito ... 23

4.4.1 Vajaaravitsemus ja sen hoito ikääntyneillä ... 24

5 Tavoitteet ... 25

6 Toteutus, aineisto ja menetelmät ... 26

6.1 Systemaattisen katsauksen suorittaminen ... 26

7 Tulokset ... 30

7.1 Poikkileikkaustutkimukset ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannista ... 30

7.2 Interventiotutkimukset ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannin parantamiseksi ... 36

8 Pohdinta ... 44

(5)

8.1 Menetelmän arviointi ... 45

8.2 Tutkimusten vertailu ja laadun arviointi ... 46

8.2.1 Tutkimusotosten erot ja niiden vaikutus tutkimustuloksiin ... 46

8.2.2 Ravintoaineiden saannin selvittäminen ... 47

8.2.3 Käsitteiden ja niiden määritelmien vaihtelevuus ... 48

8.2.4 Tutkimustulosten vertailu ... 49

8.2.5 Tulosten yleistettävyys, hyödynnettävyys ja jatkotutkimusehdotukset ... 50

9 Johtopäätökset ... 52

Lähteet ... 53

Liitteet ... 58

Liite 1 ... 58

(6)

1 Johdanto

Arvioiden mukaan vuoteen 2030 mennessä joka neljäs suomalainen on ikääntynyt (THL 2019a).

Elinajanodote kasvaa, jonka vuoksi myös hyvin iäkkäiden, eli yli 90-vuotiaiden, määrä väestössä jatkaa nousuaan (Terveyskylä 2019b). Koska kotihoidon palveluita käyttävät ovat yhä iäkkäämpiä ja kunnoltaan heikompia, on monipuolisen tuen ja avun tarve kasvava (THL 2019b). Suomessa kansallisen tavoitteen mukaan ikääntyneille pyritään mahdollistamaan kotona asuminen niin pit- kään kuin mahdollista (THL 2019b, VRN 2020). Kotihoidon palveluiden tarve onkin lisääntynyt palveluasumisen tarpeeseen verrattuna huomattavasti (Haverinen ym. 2019). Ikääntyneiden määrä suhteessa muuhun väestöön on kasvussa Suomen lisäksi myös muissa maissa (United Nations 2019, Terveyskylä 2019b).

Ikääntyessä tapahtuvat kehon muutokset ovat yhteydessä muun muassa toimintakyvyn heikkenemiseen, lisääntyneeseen kaatumisriskiin, pitkittyneeseen sairauksista toipumiseen ja kuolleisuuteen (VRN 2020). Ikääntyneillä ravintoaineiden saanti, ravitsemustila ja koko elämän aikaiset elintapavalinnat ovat suoraan yhteydessä koettuun terveydentilaan ja toimintakykyyn (Suominen 2013). Erilaiset ravitsemukselliset riskitekijät, kuten runsas alkoholin käyttö, tyydyttyneiden rasvojen ja suolan saanti, altistavat useammille kansansairauksille. Sen sijaan terveyttä edistävän, ravitsemussuositusten mukaisen, ruokavalion tiedetään olevan yhteydessä parempaan toimintakykyyn ikääntyneillä (VRN 2020).

Virhe- tai vajaaravitsemus, eli puutteellinen tai tarpeeseen nähden virheellinen energia- tai suojaravintoaineiden saanti, on kuitenkin ikääntyneillä suhteellisen yleistä (VRN 2010). Vajaaravitse- mus aiheuttaa lukuisia terveydelle haitallisia muutoksia elimistössä ja heikentää siten koettua elämänlaatua (VRN 2020). Ikääntymisen mukana usein ilmenevät muistiongelmat ja -sairaudet voivat johtaa erilaisiin ravitsemuksellisiin ongelmiin sekä virheelliseen tai puutteelliseen ravintoaineiden saantiin (Schwab 2020). Ravitsemuksen keinoin voidaan edistää merkittävästi myös muistisairauksien ja dementian ennaltaehkäisyä sekä hoitoa (Kivipelto ym. 2014, VRN 2020).

(7)

Tutkielma pyrki etsimään ja kokoamaan tietoa ikääntyneiden ja muistisairaiden ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannista. Toisena tavoitteena oli selvittää minkä verran ja minkälaisia interventioita ikääntyneiden ja ikääntyneiden muistisairaiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannin parantamiseksi on tehty.

(8)

I Kirjallisuus

2 Kotihoito ja ikääntyneet

Suomessa kotihoito on kotipalvelun ja -sairaanhoidon kokonaisuus, joka kohdennetaan kotonaan paljon tukea tarvitseville (Terveydenhuoltolaki 2010, Sosiaalihuoltolaki 2014). Kotihoito on osa vanhuspalveluja, jotka koostuvat ikääntyneiden toimintakyvyn tukemiseen erikoistuneista sosiaali- ja terveyspalveluista (Haverinen ym. 2019). Kotihoidon toteuttamisen päävastuu on kun- nilla, jotka voivat tarjota erikseen joko kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa tai niiden yhdistelmää, kotihoitoa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020). Kotihoidon tarkoituksena on tukea asiakasta joka- päiväisissä arjen toimissa, kuten syömisessä ja peseytymisessä, kun asiakas ei itsenäisesti ole siihen kykenevä (Terveyskylä 2019a). Kotihoidolla pyritään edistämään asiakkaiden turvallisuutta, hyvinvointia ja toimintakykyä sekä ylläpitämään itsenäistä suoriutumista arkisissa toimissa. Suo- messa kotihoidon asiakkaille tehdään palvelutarpeen arviointi, jolla selvitetään yksilökohtaisesti tuen ja palveluiden tarve (Vanhuspalvelulaki 2012).

Kotipalvelun ja -sairaanhoidon lisäksi kotihoitoon kuuluvat myös omaishoidon tuki sekä muut tukipalvelut (THL 2017). Tukipalveluiksi luokitellaan esimerkiksi siivous-, ateria- ja kauppapalve- lut, mutta niiden tarjonta vaihtelee kunnittain (Terveyskylä 2019a). Omaishoidon tukeen kuuluu hoidettavan tarvittavat palvelut sekä omaishoitajan hoitopalkkio, vapaat ja omaishoitoa tukevat palvelut (Laki omaishoidon tuesta 2005). Kotihoito on yksi keskeisimmistä omaishoitoa tukevista palveluista, sillä se mahdollistaa omaishoitajan lakisääteiset vapaapäivät, mikäli omaishoitoper- heen lähipiiristä ei löydy sijaishoitajaa (Kehusmaa ja Erhola 2018).

Ikääntyneen kotihoito voidaan koostaa eri toimijoiden tarjoamista palveluista (Alastalo ym. 2018, Kehusmaa ym. 2018). Kunnat voivat ostaa palveluja yksityisiltä palveluntarjoajilta tai tuottaa niitä itse (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020). Vuonna 2018 arviolta 88 % kotihoidon palveluista oli julkisen sektorin tarjoamaa, mutta yksityisen sektorin osuus kotihoidon palveluntarjoajana on kasvussa (Alastalo ym. 2018, Kehusmaa ym. 2018). Suurin osa kotihoidossa työskentelevästä henki-

(9)

löstöstä on koulutukseltaan lähihoitajia (Kehusmaa ym. 2018) tai perushoitajia, mutta kotihoidossa toimii myös paljon sairaan- ja terveydenhoitajia (VRN 2020). Kotihoidossa työskentelee myös henkilöitä, joilla ei välttämättä ole sosiaali- tai terveysalan pätevyyttä tai he ovat käyneet tehtäviinsä vain lyhyen koulutuksen.

Euroopassa kotihoidon määritelmä ja toteutus, eli palvelujen sisältö, tavoitteet ja kohderyhmä vaihtelevat maittain suuresti (Genet ym. 2012). Suurimmassa osassa Euroopan maista kotihoito on jaettu kahtia terveyden- ja sosiaalihuollon piireihin erillisiksi osikseen; kotipalveluun ja kotisai- raanhoitoon. Palveluita tuotetaan joko paikallisesti, alueellisesti tai kansallisesti (Tarricone ja Tsouros 2008, Genet ym. 2012). Kuten Suomessa, myös muissa Euroopan maissa kotihoidon palveluita tuottavat sekä yksityiset että julkiset tahot (Genet ym. 2012). Julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat myös muualla Euroopassa yleisempiä, mutta yksityisen sektorin osuus on Suomen tapaan kasvussa.

Euroopassa suurin osa kotihoidossa työskentelevistä terveydenhuollon ammattilaisista ovat kotihoidon avustajia ja hoitajia (Tarricone ja Tsouros 2008), joiden työnkuvat vastaavat Suomessa lähi- ja sairaanhoitajan työnkuvia. Suomen tapaan myös muiden Euroopan maiden kotihoidossa työskentelee muuta henkilökuntaa, kuten henkilökohtaisia avustajia tai vapaaehtoisia työnteki- jöitä, joilla ei ole terveydenhoitoalan koulutusta (Tarricone ja Tsouros 2008, Genet ym. 2012).

Kouluttamatonta henkilöstöä käytetään Euroopassa laajalti muun muassa ammattityövoimapu- lan vuoksi (Genet ym. 2012). Tässä pro gradu -tutkielmassa kotihoito määritellään eurooppalai- sen kotihoidon määritelmän mukaan;

1. Kotihoito koostuu terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten toteuttamista palveluista, joilla mahdollistetaan asiakkaiden asuminen omissa kotiympäristöissään.

2. Kotihoito voi olla pitkä- tai lyhytaikaista ja se voi perustua ennaltaehkäisevään, akuuttiin kuntouttavaan tai oireita lievittävään hoitoon.

(10)

Ikääntyneelle henkilölle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Suomen tämänhetkisessä lainsäädännössä ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan väestöä, joka on ikänsä (≥65 vuotta) perusteella oikeutettu vanhuuseläkkeeseen (Vanhuspalvelulaki 2012). Tässä pro gradu -tutkielmassa ikääntynyt määritellään Suomen vanhuuseläkkeen mukaisesti koskemaan yli 65-vuotiaita henki- löitä. Vuonna 2017 ikääntyneiden osuus suomalaisesta väestöstä oli 21,4 % (Terveyskylä 2019b).

Väestöennusteen mukaan ikääntyneiden osuus tulee nousemaan 25,6 %:iin, eli vajaaseen 1,5 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on ikääntynyt (THL 2019a). Elinajanodotteen kasvaessa myös hyvin iäkkäiden, eli yli 90- vuotiaiden, määrä väestössä jatkaa nousuaan (Terveyskylä 2019b).

Ikääntyneiden määrä suhteessa muuhun väestöön on kasvussa Suomen lisäksi myös muualla maailmassa (United Nations 2019, Terveyskylä 2019b). Vuonna 2019 arviolta 9 % maailman väes- töstä oli yli 65-vuotiaita (United Nations 2019) ja ikääntyneiden osuuden on arvioitu kasvavan 16

%:iin vuoteen 2050 mennessä. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (Organisation for Economic Co-operation and Development, OECD) jäsenmaiden yhteenlasketun yli 65-vuotiaan väestön osuuden on arvioitu olevan 27,1 % ja yli 80-vuotiaiden osuuden 10,1 % vuoteen 2050 mennessä (OECD 2019). Vuonna 2017 vastaavat luvut olivat 17,4 % ja 4,6 %. OECD-maita on yh- teensä 37 ja ne sijaitsevat Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Aasiassa ja Tyynenmeren alueella. Suomi on yksi OECD-maista.

2.1 Ikääntyneet kotihoidon asiakkaat

Kansallisen tavoitteen mukaan ikääntyneelle tulee mahdollistaa kotona asuminen niin pitkään kuin mahdollista (THL 2019b, VRN 2020). Ikääntyessä tapahtuvat terveydentilan ja toimintakyvyn muutokset ovat yksilöllisiä, jonka vuoksi ikääntyneet voidaan ryhmitellä iän lisäksi myös toimintakyvyn mukaan (VRN 2020). Kotihoidon asiakkaita ovat ne ikääntyneet, jotka eivät pärjää päivit- täisissä toimissaan ilman kodin ulkopuolista apua (VRN 2020). Suurin osa suomalaisista ikäänty- neistä on kuitenkin toimintakykyisiä ja kotonaan asuvia, eivätkä tarvitse kotihoidon apua arjes- saan (THL 2019b, VRN 2020). Vuonna 2018 yli 65-vuotiaista suomalaisista 5,6 % oli säännöllisen

(11)

kotihoidon asiakkaita (Mielikäinen ja Kuronen 2019). Samana vuonna yli 75-vuotiaista ikäänty- neistä 91,3 % asui kotonaan ja heistä säännöllistä kotihoitoa sai vain 11 % (Kortelainen ym.

2020). Kotihoidon asiakkaaksi määritellään henkilö, jolla on tilastovuoden aikana toteutunut vä- hintään yksi kotihoidon käynti (Saukkonen ym. 2020). Kotihoito lasketaan säännölliseksi, kun kotihoidon kotikäyntejä on tilastovuoden aikana asiakkaan luona vähintään kuutena päivänä kahden kuukauden ajanjaksolla.

Suomessa kotihoidon palveluiden tarve on lisääntynyt palveluasumisen tarpeeseen verrattuna huomattavasti (Haverinen ym. 2019). Vuonna 2018 vanhuspalveluita käyttäneistä ikääntyneistä yli puolet oli kotihoidon asiakkaita (Kehusmaa ym. 2018). Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden määrä kasvoi kokonaisuudessaan vain hieman vuodesta 2018 (n=177 022) vuoteen 2019 (n=177 071) (Saukkonen ym. 2020). Yli 65-vuotiaiden säännöllisten kotihoidon asiakkaiden määrä sen sijaan laski hieman vuodesta 2018 (n=104 997) vuoteen 2019 (n=104 873) (Saukkonen ym. 2020).

85–94-vuotiaista suomalaisista 32 % sai säännöllistä kotihoidon tukea vuonna 2019 (Saukkonen ym. 2020). Säännöllisten kotihoidon asiakkaiden määrät kuitenkin vaihtelevat eri maakuntien vä- lillä. Intensiivisen kotihoidon ikääntyneiden asiakkaiden määrä laski säännöllisten kotihoidon asiakkaiden määrän tapaan hieman vuodesta 2018 (n=82 825) vuoteen 2019 (n= 82 558) (Saukko- nen ym. 2020). Intensiivisen kotihoidon asiakkaan luokse tehdään tilastovuoden aikana vähin- tään yhdellä kahden viikon mittaisella ajanjaksolla vähintään 28 kotikäyntiä.

Pitkäaikaisen kotihoidon asiakkaiden määrä on ollut kasvussa myös muissa OECD-maissa (OECD 2019). Kotihoidon asiakkaiden osuus kasvoi OECD-maissa arviolta 6 % vuodesta 2007 vuoteen 2017. Suuri osa pitkäaikaisen tuen tarpeessa olevista ikääntyneistä haluaa asua kotonaan mah- dollisimman pitkään (OECD 2019). Euroopassa myös muiden, kuin OECD-maiden ikääntyneestä väestöstä suurin osa valitsisi kotihoidon palveluasumisen sijaan (Genet ym. 2012).

Kotihoidon palveluita käyttävät ovat yhä iäkkäämpiä ja heikkokuntoisempia, jonka vuoksi heidän tarpeensa monipuoliselle tuelle ja avulle on suuri (THL 2019b). Ikääntyneiden määrän, palvelutarpeen ja kotihoidon resurssien vaihdellessa kunnittain, on palveluiden tarjonnassa (Saukkonen ym. 2020) ja laadussa huomattavissa alueellisia eroja (Haverinen ym. 2019). Esimerkiksi yöllistä

(12)

kotihoitoa on tarjolla vain puolella kotihoidon palvelualueista (Haverinen ym. 2019). Vuonna 2019 eniten säännöllistä kotihoidon tukea saavia 85–94-vuotiaita oli Kainuussa (48 %) ja vähiten Päijät-Hämeessä (21 %) (Saukkonen ym. 2020). Naisten pidemmän elinajanodotteen vuoksi naisten osuus iäkkäimpien ikääntyneiden väestössä on suurempi (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 2020). Tilastolliset erot elinajanodotteissa sukupuolten välillä näkyvät myös eroina vanhuspalvelujen käytössä, sillä suurin osa vanhuspalveluja käyttävistä suomalaisista on naisia. Vuosina 2018 ja 2019 säännöllisen kotihoidon asiakkaista suurin osa oli naisia (Saukkonen ym. 2020).

(13)

3 Dementia ja muistisairaudet

Ikääntyessä tiedonkäsittelyn, eli kognitiivisten toimintojen, heikkeneminen on tavallista (Sulkava ja Viramo 2016). Suomessa arviolta joka kolmas yli 65-vuotiaista kokee kognitiivisten toiminto- jensa heikentyneen. Dementia, eli laaja, jokapäiväistä toimintaa haittaava, kognitiivisten toimintojen ja toiminnanohjauksen heikkeneminen on myös hyvin yleistä. Dementian esiintyvyys li- sääntyy iän myötä (ks. Kaavio 1) (Prince ym. 2015). Vaikka dementia onkin yleistä, sitä ei voida pitää normaalina osana ikääntymistä (Sulkava ja Viramo 2016). Dementian oireisiin sisältyy muis- tin, puheen, toiminnanohjauksen, tarkkaavaisuuden ja hahmottamisen ongelmia sekä kielellisiä vaikeuksia (Erkinjuntti ym. 2015, Sulkava ja Viramo 2016, Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus 2017). Dementia aiheuttaa henkilölle yleensä ajan myötä avun tarpeen, koska kognitiiviset häiriö- oireet ovat usein eteneviä (Sulkava ja Viramo 2016). Oireet voivat aiheuttajasta riippuen pysyä samanlaisina ja jossain tapauksissa myös jokseenkin parantua.

Muistisairaus on sairaus, joka heikentää kognitiivisia toimintoja ja aiheuttaa dementiaa (Erkin- juntti ym. 2015). Muistisairauden vaikeaa vaihetta on kutsuttu dementiavaiheeksi. Muistisairauk- siin liittyy vahvasti psykologisia muutoksia, kuten masennusta ja käyttäytymisen muutoksia, kuten estottomuutta sekä aggressiivisuutta (Sulkava ja Viramo 2016). Muistisairaudet johtavat usein laihtumiseen, joka aiheuttaa toiminta- ja liikuntakyvyn heikkenemistä (VRN 2020). Etenevät muistisairaudet ovat rappeuttavia aivosairauksia, joiden edetessä ilmenee vaikeita dementiaoi- reita (Erkinjuntti ym. 2015, Sulkava ja Viramo 2016). Alzheimerin tauti on etenevistä muistisai- rauksista yleisin, sillä sen tiedetään aiheuttavan 60–70 % dementiatapauksista (Sulkava ja Viramo 2016, Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus 2017). Alzheimerin tauti etenee vaiheittain vaurioit- taen tiettyjä alueita aivoissa, joka aikaansaa taudille tyypilliset oireet (Erkinjuntti ym. 2015). Oi- reet painottuvat yleensä häiriöihin muistissa, hahmottamisessa, puheessa ja toiminnanohjauk- sessa.

Arviolta 15 %:lla dementiapotilaista oireiden syynä ovat aivoverenkiertohäiriön aiheuttamat aivo- verisuonten tukokset, joita kutsutaan aivoverenkiertosairauden muistisairaudeksi (Sulkava ja Vi- ramo 2016). Koska aivoverenkiertosairauden muistisairaus liittyy laaja-alaisesti eri aivoalueiden ja aivoverenkierron muutoksiin, se luokitellaan oireyhtymäksi. Oireyhtymä aiheuttaa erityyppisiä

(14)

oireita riippuen tukkeutuneiden verisuonten sijainnista ja koosta. Oireet voivat ilmetä muun muassa Alzheimerin taudin kaltaisina häiriöinä puheen tuotossa, muistissa tai toiminnanohjauk- sessa. Muistisairaudet voivat esiintyä myös yhtäaikaisesti (Sulkava ja Viramo 2016, Muistisairau- det: Käypä hoito -suositus 2017). Arviolta 10 %:lla dementiapotilaista on Alzheimerin taudin ja aivoverenkiertosairauden sekamuoto (Sulkava ja Viramo 2016) ja 10–20 %:lla dementian on arvioitu aiheutuvan Lewyn kappale -sairauksista (Sulkava ja Viramo 2016, Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus 2017). Lewyn kappale -sairauksiin kuuluvat Lewyn kappale tauti, Parkinson-dementia sekä Alzheimerin ja Lewyn kappale -tautien yhdistelmä (Muistisairaudet: Käypä hoito - suositus 2017). Pitkään jatkunut Parkinsonin tauti, eli Parkinson-dementia, aiheuttaa noin 3–4 % dementiatapauksista (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus 2017).

Dementiaan sairastuu maailmalla vuosittain miljoonia ihmisiä (Prince ym. 2015). Vuonna 2015 46,8 miljoonaa ihmistä sairasti dementiaa ja määrän arvioidaan liki kaksinkertaistuvan 20 vuoden välein. Koska Alzheimerin tauti on suurin dementiaa aiheuttava tekijä (Sulkava ja Viramo 2016, Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus 2017), valtaosan dementiaa sairastavista henkilöistä tiedetään sairastavan etenevää muistisairautta. Tämän vuoksi myös muistisairaiden määrän tie- detään olevan valtavassa kasvussa (THL 2019c). Suomalaisista arviolta 120 000 on dementoitu- nut ja heistä keskimäärin 60 % on muistisairaita ja kotonaan asuvia (Sulkava ja Viramo 2016).

Noin 14 500 yli 64-vuotiaan suomalaisen tiedetään sairastuvan vuosittain johonkin muistisairau- teen. Vuonna 2013 yli 65-vuotiaista suomalaisista 8,1 %, sairasti keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta. Ennusteiden mukaan vuoteen 2060 mennessä jopa 240 000 suomalaista sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta (Sulkava ja Viramo 2016). Vuoden 2013 ennusteessa vas- taava luku oli 93 000. Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan 86 000 suomalaista käytti muisti- sairauteen tarkoitettua lääkitystä vuonna 2019 (THL 2019c). Suomen tilastotiedot muistisairaiden määrästä perustuvat pääosin kansainvälisiin rekisteritietoihin ja eurooppalaisiin väestötutkimuk- siin. Suomalaisten muistisairaiden määrästä ei siis ole saatavilla vuosittain päivitettävää tilasto- tietoa. Tutkitusti yli puolet (66 %) Suomessa asuvista muistisairaista on yli 80-vuotiaita (Sulkava ja Viramo 2016). OECD-maissa dementiaa sairastaa noin 2,3 % 65–69-vuotiaista ja noin 42 % yli 90- vuotiaista (OECD 2019).

(15)

Kaavio 1. Dementian esiintyvyys (%) iän myötä OECD-maissa (OECD 2018).

3.1 Muistisairaat ikääntyneet kotihoidon asiakkaat

Muistisairauden alkuvaiheessa pyritään ylläpitämään henkilön toimintakykyä ja siten tukemaan kotona asumista (Kehusmaa ym. 2018), sillä usein kotona asuminen on myös muistisairaan toive (Salo ja Hallikainen 2019). Yksin asuva muistisairas voi tarvita tukipalveluita jo pian sairauden to- teamisen jälkeen (Hallikainen ja Mönkäre 2019). Sen sijaan muistisairas, jolla on hoidon suhteen aktiivinen lähipiiri ja omaishoitaja, voi mahdollisesti asua kotonaan loppuelämänsä. Arvioiden mukaan yli puolet dementoituneista suomalaisista asuu yksin (Sulkava ja Viramo 2016). Muisti- sairaan kohdalla yksin asuminen on tavallisesti yksi palveluasumiseen siirtymisen syistä.

Kotihoidon asiakkaista 20 %:lla (Haverinen ym. 2019) ja säännöllisen kotihoidon asiakkaista jopa puolella on jokin muistioire (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 2020). Koska merkittävä osa muistisairautta sairastavista jää ilman diagnoosia (Muistisairaudet: Käypä hoito - suositus 2017), on ikääntyneiden muistisairaiden kotihoidon asiakkaiden todellista määrää tällä hetkellä mahdotonta tietää. Tiedetään kuitenkin, että muistisairaiden kotihoidon asiakkaiden määrässä ilmenee selkeää maakunnittaista vaihtelua (THL 2015). Vuonna 2015 eniten muistisairaita kotihoidon asiakkaita arvioitiin olevan Etelä- (25,6 %) ja Pohjois-Savon (23,1 %) maakunnissa ja vähiten Keski-Suomen (14,5 %) sekä Etelä-Karjalan (4,1 %) maakunnissa. Kyseisenä vuonna

2 % 4 % 7 %

12 %

20 %

41 %

65-69v 70-74v 75-79v 80-84v 85-89v 90v+

0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % 45 %

Dementian esiintyvyys (%) iän myötä

(16)

koko maan keskiarvo oli 20,5 %. Vuonna 2018 puolet vanhuspalvelujen piirissä olevista muistisairaista oli kotihoidon ja puolet ympärivuorokautisen hoidon asiakkaita (Kehusmaa ym. 2018). Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan muistisairaista joka toinen saa Suomessa tukea koti- tai omaishoidosta (Kehusmaa ja Hammar 2019).

(17)

4 Ikääntyneet ja ravitsemus

4.1 Ikääntymisen fysiologiset muutokset

Ikääntyessä elimistön lihaskudoksen osuus ja nesteen määrä pienenevät (Tilvis 2016). Kehon ras- vakudoksen osuus suhteessa lihaskudoksen määrään lisääntyy (Tilvis 2016) ja keskittyy keskivar- talon alueelle sekä sisäelinten ympärille (VRN 2020). Lihaskudoksen määrän ja fyysisen aktiivisuuden vähenemisen vuoksi perusaineenvaihdunta hidastuu (Tilvis 2016, VRN 2020). Lihasku- doksen vähenemisen osasyinä voivat olla sairaudet tai liian vähäinen proteiininsaanti (VRN 2020). Lihaskudoksen määrä voi vähentyä myös ilman painonlaskua.

Ikääntymisen myötä nestetasapainoon vaikuttavat elimistön veden määrän pieneneminen sekä usein vähentynyt nesteensaanti (VRN 2020). Nesteensaanti voi laskea vähentyneen syömisen ja janon tunteen heikkenemisen vuoksi. Elimistön nestetasapaino on aineenvaihdunnan ja elimis- tön toiminnan kannalta välttämätön (Salo ja Hallikainen 2019). Alhaisemman elimistön vesimää- rän vuoksi kuivuminen, eli nestevajaus, on ikääntyneille erittäin vaarallinen tila. Se aikaansaa ve- renpaineen laskun, joka voi aiheuttaa tasapaino-ongelmia ja kaatuilua. Elimistön vesimäärän muutosten vuoksi myös syljen eritys vähenee, joka aiheuttaa suun kuivumista (Suominen 2013).

Kuiva suu muokkaa makuaistimuksia, vaikeuttaa nielemistä ja altistaa suun tulehduksille. Ikään- tyessä kylläisyyden tunne aikaistuu (VRN 2010, VRN 2020), joka johtuu heikentyneestä ruoansula- tusentsyymien erityksestä ja hidastuneesta mahalaukun tyhjenemisestä. Tämä voi johtaa pie- nempiin annoskokoihin sekä harvempaan syömiseen ja siten vähentyneeseen energian- sekä ravintoaineiden saantiin.

(18)

4.2 Energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden tarve

Työikäisen ja nuoremman väestön ravitsemussuositukset soveltuvat hyväkuntoisille alle 70-vuo- tiaille ikääntyneille, mutta 70 ikävuoden jälkeen ikääntymisestä johtuvien muutosten vuoksi riit- tävään ja monipuoliseen ravintoaineiden saantiin tulee kiinnittää erityishuomiota (Suominen 2013). Ikääntyneiden energiantarve on muun väestön tapaan yksilöllinen (VRN 2020). Se määräy- tyy muun muassa fyysisen aktiivisuuden, lihaskudoksen määrän ja hormonitoiminnan mukaan (Schwab 2020). Energiantarve pienenee hieman ikääntymisen myötä, mutta ravintoaineiden tarve pysyy samana ja joiltain osin myös lisääntyy (Suominen 2013). Suositus ikääntyneen päivit- täisen energiansaannin vähimmäismäärästä on noin 1500 kilokaloria (kilocalorie, kcal) (Suomi- nen 2013). Riittävää energiansaantia turvataan säännöllisellä ja tiheällä ruokailulla, joka koostuu 5–6 ateriasta vuorokaudessa (VRN 2020). Yleisesti ikääntyneiden energiansaannin on arvioitu olevan 1500–1900 kcal vuorokaudessa (VRN 2020). Vähän liikkuvilla energiansaanti jää usein alle tämän. Jatkuva huomattavasti alle 1500 kcal päivittäinen energiansaanti on yksi ruokavalion te- hostamisen perusteista (Suominen 2013). Ravitsemusta voidaan tehostaa tilanteesta riippuen esimerkiksi rasvalisillä, kliinisillä täydennysravintovalmisteilla tai letkuravitsemuksella (VRN 2020).

Jos ruoasta saatava energiamäärä on tarpeeseen nähden riittämätöntä, elimistö käyttää energi- anlähteenään ravinnon ja lihasten proteiineja (Suominen ja Pitkälä 2016). Liian vähäinen energiansaanti edesauttaa sarkopeniaa, eli lihaskatoa ja lihasten heikentynyttä toimintaa, joka on yksi merkittävistä ikääntyneiden toimintakykyä alentavista tekijöistä (VRN 2020). Lihaskadon on todettu olevan yhteydessä muun muassa nielemisen ongelmiin (VRN 2020). Ikääntyessä proteiinin tarve kasvaa (Salo ja Hallikainen 2019, Schwab 2020), koska elimistö ei kykene käyttämään proteiineja yhtä tehokkaasti (Suominen 2013).

Proteiinin päivittäinen saantisuositus on ikääntyneillä 1,2–1,4 grammaa (g) nykypainokiloa kohden (Salo ja Hallikainen 2019, VRN 2020). Jopa lyhytaikaisen alhaisen proteiinin saannin tiedetään kiihdyttävän lihaskatoa ja alentavan vastustuskykyä (Suominen ja Pitkälä 2016). Iän myötä tapah- tuvasta estrogeenin tuotannon vähenemisestä johtuen naisten riski lihaskadon aiheuttamalle

(19)

toimintakyvyn heikkenemiselle on miehiä suurempi (VRN 2020). Terveyttä edistävä, ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on yksi merkittävistä lihaskadon ehkäisykeinoista (VRN 2020).

Riittävän proteiininsaannin tiedetään ehkäisevän lihaskatoa ja siten pienentävän muun muassa kaatumis- ja murtumisriskiä (Salo ja Hallikainen 2019). Ikääntyneiden energiaravintoaineiden saantisuositukset on koottu energiaprosentteina taulukkoon 1.

Taulukko 1. Energiaravintoaineiden saantisuositukset ikääntyneillä Suomessa (VRN 2014, VRN 2020).

Ravintoaine Suositus,

E%

Proteiinit 15–20

(1,2–1,4 g/kg) Hiilihydraatit

Kuitu 45–60

(≥ 25–35 g) Rasvat

SAFA ¹ PUFA ² MUFA ³

25–40

< 10 5–10 10–20

¹ Saturated Fatty Acids= tyydyttyneet rasvahapot, ² Polyunsaturated Fatty Acids= monityydyttymättömät rasvahapot, ³ Monounsaturated Fatty Acids= kertatyydyttymättömät rasvahapot.

Kuidun päivittäinen saantisuositus on ikääntyneillä miehillä ≥35 g ja naisilla ≥25 g (Salo ja Halli- kainen 2019, VRN 2020). Kuitujen riittävä saanti on merkittävä tekijä suolen toiminnan ja umme- tuksen ehkäisyn kannalta (VRN 2020). Ummetus on ikääntyneillä yleistä, koska suolen peristal- tiikka hidastuu iän myötä. Riittävän kuidun saannin lisäksi säännöllinen ateriarytmi, riittävä nesteensaanti, fyysinen aktiivisuus sekä säännöllinen ulostusrytmi auttavat ehkäisemään ja hoita- maan ummetusta (Salo ja Hallikainen 2019).

Rasvojen laatuun on sydänterveyden vuoksi tärkeää kiinnittää huomiota myös ikääntyneiden kohdalla (VRN 2020). Tyydyttyneiden rasvojen saantisuositus on korkeintaan 1/3 kokonaisrasvasta ja tyydyttymättömien rasvojen suositus vähintään 2/3 kokonaisrasvasta (ks. Taulukko 1).

Riittävällä tyydyttymättömien rasvojen saannilla tiedetään olevan yhteys kognitiivisten toimintojen säilyttämiseen ja lihaskudoksen säilymiseen. Riittävän omega-3 rasvahappojen saannin on

(20)

myös havaittu vähentävän muun muassa masentuneisuutta ja elimistön tulehduksia (VRN 2010).

Energiantarpeen lailla myös nesteentarve on yksilöllinen (VRN 2020). Siihen vaikuttavat muun muassa fyysinen aktiivisuus ja ikä. Ikääntyneiden päivittäisen nesteentarpeen on laskennallisesti arvioitu olevan noin 30 millilitraa nykypainokiloa kohden. Yleinen suositus nesteensaantiin on 1,- 1,5 litraa vuorokaudessa (Salo ja Hallikainen 2019, VRN 2020). Nesteentarve luonnollisesti lisään- tyy erilaisissa kuume- ja ripulitaudeissa sekä esimerkiksi helteellä (Salo ja Hallikainen 2019).

Suun hyvä terveys ja hygienia ovat ravitsemuksen kannalta tärkeitä (Suominen 2013). Sujuva ruokailu edellyttää terveitä hampaita tai hyvin istuvia proteeseja. Mikäli suussa ilmenee ongelmia, kuten nielemis- tai pureskeluvaikeuksia, tulee ruoan rakenne muuntaa sopivaksi. Erilaiset kastike- ja liemipitoiset ruoat voivat auttaa kuivan suun yhteydessä ilmenevissä nielemisvaikeuk- sissa. Nestevajetta ja suun kuivumista voivat aiheuttaa monet lääkkeet, kuten diureetit ja anti- psykootit (VRN 2010). Nestettä poistavan vaikutuksen lisäksi pitkäaikainen ja runsas lääkitys voi vaikuttaa ravitsemukseen muun muassa heikentämällä ruokahalua ja aiheuttamalla myös muita ruoansulatuskanavan oireita (Mursu ja Jyrkkä 2013).

Taulukko 2. Vitamiinien saantisuositukset ikääntyneillä Suomessa (VRN 2014).

Vitamiini A (RE) ¹

B1 (mg)

B2 (mg)

B3 (NE) ³

B6 (mg)

B9 (µg)

B12 (µg)

C (mg)

D (µg)

E, (α–TE) ⁶ Suositus

Naiset Miehet

700 900

1,0 1,2

1,2 1,3–1,4 ²

13 15–16 ⁴

1,3 1,5

300 300

2,0 2,0

75 75

10–20 ⁵ 10–20

8 10

¹ RE= retinoliekvivalentti, ² 61-74 v 1,4 mg ja ≥75 v 1,3 mg, ³ NE= niasiiniekvivalentti,

⁴ 61- 74 v 15 NE ja ≥75 v 16 NE, ⁵ 61-74 v 10 µg ja ≥75 v 20 µg, ⁶α-TE= α–tokoferoliekvivalentti.

Kaatumis- ja murtumisriskin pienentämiseksi sekä luuston haurastumisen ehkäisemiseksi riit- tävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti on ikääntyneillä tärkeää (Schwab 2020). Yli 75-vuotiaiden suositellaan nauttivan päivittäin 10–20 µg D-vitamiinilisää. Myös 65–74-vuotiaiden tulisi käyttää 10 µg D-vitamiinilisää loka-maaliskuun ajan, mikäli ruokavalioon ei kuulu päivittäin D-vitaminoi-

(21)

tuja maitovalmisteita ja levitettä tai kalaa 2–3 kertaa viikossa (Schwab 2020, VRN 2020). Kal- siumin päivittäinen saantisuositus on ikääntyneillä ≥800 mg (Schwab 2020). Riittävän saannin varmistamiseksi voidaan myös suositella 500 mg kalsiumlisää, mikäli maitovalmisteiden tai niitä korvaavien D-vitaminoitujen kasvipohjaisten valmisteiden käyttö on niukkaa. Pieniruokaisille ikääntyneille voidaan suositella monivitamiini-kivennäisainevalmistetta ravintoaineiden saannin varmistamiseksi (VRN 2020). Muita ikääntyneille tavallisesti suositeltavia ravintolisiä ovat B12- ja C-vitamiini sekä rauta. Ikääntyneiden vitamiinien saantisuositukset ovat koottuna taulukkoon 2 ja kivennäisaineiden suositukset taulukkoon 3.

Taulukko 3. Kivennäisaineiden saantisuositukset ikääntyneillä Suomessa (VRN 2014).

Kivennäisaine Ca (mg)

Cu (mg)

Fe (mg)

I (µg)

K (g)

Mg (mg)

Pi (mg)

Se (µg)

Zn (mg) Suositus

Naiset Miehet

800 800

0,9 0,9

9 9

150 150

3,1 3,5

280 350

600 600

50 60

7 9 Ca= kalsium, Cu= kupari, Fe= rauta, I= jodi, K= kalium, Mg= magnesium, Pi= fosfori, Se= seleeni, Zn= sinkki.

4.3 Muistisairaiden ikääntyneiden ravitsemuksen erityispiirteet

Muistisairauksien yhteydessä tyypillisiä ravitsemuksellisia haasteita ovat muun muassa syömisen unohtelu (Suominen ja Pitkälä 2016, Schwab 2020), haju- ja makuaistin muutokset sekä syömis- ja nielemisvaikeudet (Suominen ja Pitkälä 2016). Muistisairas ikääntynyt voi myös rajoittaa ruokailuaan, piilotella ruokia, syödä jatkuvasti tai ahmia (Salo ja Hallikainen 2019). Haasteet ravitse- muksessa edistävät ruokavalion yksipuolistumista ja siten vajaaravitsemusta sekä laihtumista (Suominen ja Pitkälä 2016, Salo ja Hallikainen 2019). Nämä edesauttavat muistisairauksien ete- nemistä ja heikentävät elämänlaatua. Koska muistisairauksiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, on ennaltaehkäisy ratkaisevassa asemassa (VRN 2020). Paras tapa edesauttaa aivoterveyttä on noudattaa terveellisiä elintapoja koko elämän ajan (Suominen 2013).

(22)

Riittävä ja monipuolinen ravintoaineiden saanti on tärkeää etenkin muistisairauksien alkuvaiheessa, mutta myös ennen muistisairauden toteamista (Suominen ja Pitkälä 2016, Salo ja Halli- kainen 2019), sillä hyvä ravitsemustila voi hidastaa sairauden alkuvaiheen etenemistä (Suominen 2013, VRN 2020). Usein muistisairas ehtii kuitenkin laihtua jo ennen diagnoosin saamista (VRN 2020). Säännöllinen ja tasainen ateriarytmi, joka sisältää pääaterioiden lisäksi myös välipalat, tur- vaa ravintoaineiden saantia, ylläpitää toimintakykyä ja vähentää kehon haurastumista (Salo ja Hallikainen 2019). Säännölliset ateriat voivat myös auttaa muun muassa ajan hahmottamisessa.

Osa muistisairaista voi olla runsaasti liikkuvia tai levottomia ja osa hyvinkin passiivisia (Salo ja Hallikainen 2019). Luonnollisesti fyysisesti aktiivisempi muistisairas tarvitsee myös enemmän energiaa ruokavaliostaan. Muistisairauden edetessä riittävän energian- ja proteiininsaannin merkitys on sairastavan toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kannalta huomattava (Suominen ja Pitkälä 2016, VRN 2020). Koska muistisairaan annoskoot ovat usein pieniä, on ruokavalion ravitsemuk- sellisella laadulla suurempi merkitys. Kognitiivista toimintakykyä tukevaan ruokavalioon kuuluu monipuolisesti kasvikunnan eri tuotteita, täysjyväviljaa ja tyydyttymättömiä rasvoja (Suominen 2013). Muistisairauksien ohella esiintyvät sairastumiset ja niistä toipuminen lisäävät energia- ja suojaravintoaineiden tarvetta (Salo ja Hallikainen 2019). Usein tällöin ravintolisien tai kliinisten täydennysravintovalmisteiden käyttö voi olla tarpeen.

Vitamiineista B9-vitamiinin, eli folaatin, ja B12-vitamiinin puutosten tiedetään lisääntyvän iän myötä (Prince ym. 2014). Vitamiineista B12-vitamiinin puutoksen on todettu olevan yhteydessä homokysteiini-aminohapon suurentuneeseen määrään elimistössä, jonka havaittu olevan yhtey- dessä muistiongelmiin sekä lisäävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin (Prince ym. 2014). Yksit- täisten vitamiinien, hiven- tai energiaravintoaineiden yhteydestä kognitiiviseen toimintakykyyn ei kuitenkaan ole olemassa kiistatonta tutkimusnäyttöä. Tutkimuksen kohteena on B12-vitamiinin lisäksi ollut muun muassa B6-vitamiini, folaatti, antioksidantit, kuten C- ja E-vitamiini, omega-3- rasvahapot sekä Välimeren ruokavalio. Tutkimusnäytön epäjohdonmukaisuuksien takia dementian varhais-, keski- tai myöhäisvaiheiseen ei erityisesti suositella tiettyjä vitamiini-, kivennäisaine- tai energiaravintoainelisiä.

(23)

Muistisairauksien yhteydessä nestevajauksen riski on tavanomaista suurempi ja tila voi kehittyä hyvin nopeasti (Salo ja Hallikainen 2019). Muistisairaudet heikentävät janon tunnetta entises- tään, jonka vuoksi riittävästä nesteensaannista huolehtiminen on keskeistä. Mikäli muistisairaan ruokahalu on huono ja syöminen vähäistä, on nesteentarve normaalia suurempi. Energian- (Salo ja Hallikainen 2019) ja nesteensaantia (VRN 2020) voidaan seurata säännöllisten punnitusten, nestelistan (Salo ja Hallikainen 2019) ja ruokailun seurantalomakkeiden (VRN 2010) avulla.

4.4 Ikääntyneiden ja muistisairaiden ikääntyneiden ravitsemushoito

Hyvä ravitsemushoito on yksi toimintakyvyn säilymisen peruspilareista (Sulkava ja Viramo 2016).

Ikääntyneiden ja muistisairaiden ikääntyneiden ravitsemushoito perustuu yksilön ravitsemustilan arviontiin, tarpeiden selvittämiseen ja muiden mahdollisten sairauksien huomioon ottami- seen (Salo ja Hallikainen 2019, VRN 2020). Ravitsemustilaa voidaan arvioida Mini Nutritional As- sessment (MNA)-testin avulla (VRN 2020). Muistisairaiden kohdalla ravitsemustilaa suositellaan arvioitavaksi vähintään kahdesti vuodessa. Ravitsemushoitoon kuuluu ruoan koostumuksen, annoskokojen ja syödyn ruoan määrän tarkkaileminen sekä arviointi. Painon säännöllinen seuranta ja kirjaaminen ovat myös olennainen osa ravitsemushoitoa ja sen toteutumisen seurantaa. Myös mahdolliset puremis- tai nielemiskyvyn heikkenemiset huomioidaan. Kotihoidon piirissä olevan ikääntyneen tai ikääntyneen muistisairaan ruokien koostumus voidaan tarvittaessa muokata pehmeäksi, karkeaksi tai sileäksi sosemaiseksi tai kokonaan nestemäiseksi (Salo ja Hallikainen 2019, VRN 2020). Nesteet voidaan myös tarvittaessa sakeuttaa (VRN 2020).

Säännöllisen ateriarytmin ja monipuolisen sekä maistuvan ruokavalion lisäksi itse ruokailutilan- teella on suuri vaikutus hyvään ravitsemukseen (Salo ja Hallikainen 2019). Ruokailuympäristö, kattaus, ilmapiiri ja ruoan houkuttelevuus ovat merkittäviä tekijöitä etenkin muistisairaan ravitsemuksen onnistumisessa, sillä ruokailuhetken viihtyisyyden on havaittu olevan yhteydessä kog- nitiivisiin toimintoihin aivoissa (VRN 2020). Kotihoidon asiakkaita avustetaan ruokailussa, mikäli siihen on asiakkaan toimintakyvyn puolesta tarve. Muistisairaan ruokailua avustetaan muun muassa ruokailutilanteesta muistuttamalla, ruoan toimittamisella, lämmittämisellä tai sen valmista- misella (Salo ja Hallikainen 2019, VRN 2020).

(24)

4.4.1 Vajaaravitsemus ja sen hoito ikääntyneillä

Heikentyneen ravitsemustilan ja vajaaravitsemuksen tiedetään yleistyvän 80 ikävuoden jälkeen (VRN 2010). Hoitamaton vajaaravitsemustila muun muassa estää tai hidastaa sairauksista para- nemista, heikentää hoitojen tehokkuutta ja lisää kuolleisuutta (Suominen 2013). Vajaaravitse- musta esiintyy alipainoisten lisäksi myös normaali- ja ylipainoisilla (Salo ja Hallikainen 2019).

Ikääntyneen ruokahalu voi olla vielä ennallaan, mutta laadultaan heikko ruokavalio voi altistaa vajaaravitsemukselle. Suomessa ikääntyneille suositeltava painoindeksi on 24–29 kg/m², joka on hieman muuta väestöä (18,5–24,9 kg/m²) korkeampi (Salo ja Hallikainen 2019, VRN 2020).

Ikääntyneen energiaravintoaineiden tarpeen lisääntyessä tai syödyn ruoan määrän laskiessa ravintoaineiden saantia tehostetaan vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi (VRN 2020, Schwab 2020).

Vajaaravitsemuksen ehkäisy ja hoito toteutetaan samoilla ruokavalion tehostuksen keinoilla, eli energiaa ja proteiinia lisäämällä (VRN 2010). Niukasti syövälle ikääntyneelle tarjotaan ensisijai- sesti mieluisia ja tuttuja ruokia, jotka auttavat ruokahalun herättämisessä sekä maustelisukkeita, jotka parantavat ruoan maistuvuutta (VRN 2020). Energian- ja nesteensaantia voidaan lisätä erilaisilla juomilla, kuten pirtelöillä ja täysmehuilla. Erityistilanteissa, kuten sairastaessa tai toipu- essa proteiinintarve kasvaa, jolloin saantisuositus on 1,5 g vuorokaudessa.

Kotihoidossa ravintoaineiden saantia voidaan tehostaa energia- ja proteiinipitoisilla elintarvik- keilla, kuten maitovalmisteilla, ruokaan lisättävillä kliinisillä energia-, proteiini- tai rasvalisillä tai erilaisilla nautintavalmiilla kliinisillä valmisteilla, kuten juomilla tai vanukkailla (VRN 2020). Yli 5 % painonlasku puolen vuoden aikana, huono ruokahalu, syömisvaikeudet ja alhainen painoindeksi ovat vajaaravitsemuksen riskin merkkejä (VRN 2020) sekä perusteita tehostetun ravitsemus- hoidon aloittamiseksi (Salo ja Hallikainen 2019).

(25)

II Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

5 Tavoitteet

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää ja koota kansallisesti sekä kansainvälisesti toteutettuja tutkimuksia ikääntyneiden ja muistisairaiden ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannista. Tutkielman toisena tavoitteena oli kerätä tietoa ikääntyneiden kotihoidon asiakkailla toteutetuista ravitsemusinterventiotutkimuksista ja niiden vaikutuksista ravintoaineiden saantiin. Tämän tutkielman tuottamaa tietoa voidaan käyttää osana kotihoidon palveluiden kehittämistä.

Tämän tutkielman tutkimuskysymykset olivat:

1. Millaista ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saanti on?

2. Millaista ikääntyneiden muistisairaiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saanti on?

3. Millaisia interventioita on tehty edistämään ikääntyneiden sekä ikääntyneiden muistisairaiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saantia?

(26)

6 Toteutus, aineisto ja menetelmät

Tämä pro gradu -tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Katsaus pyrki kokoamaan, tiivistämään ja kriittisesti arvioimaan olemassa olevaa tutkimusta ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannista (Salminen 2011). Systemaattinen kirjallisuuskatsaus pyrkii menetelmänä kokonaisuudessaan puolueettomuuteen ja selkeiden tutkimuskysymysten vastaamiseen. Tässä tutkielmassa vastattiin osiossa 5. asetettuihin tutkimuskysymyksiin.

Tutkielma loi menetelmän avulla uutta tutkimustietoa ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannista nostamalla esiin olemassa olevan tutkimustiedon vähäisyyden ja allevii- vaamalla aiheen kasvavaa lisätutkimuksen tarvetta.

6.1 Systemaattisen katsauksen suorittaminen

Tutkielman tekeminen aloitettiin tutkimuskysymysten laadinnalla sekä tietokantojen valinnalla (Salminen 2011). Tämän pro gradu -tutkielman tutkimusaineiston haku kohdennettiin PubMed -, Scopus -, Medic -, PsycINFO -, Cochrane Library - ja Cinahl -tietokantoihin. Tietokantojen tulosten vähäisyyden vuoksi artikkeleiden hakuun käytettiin myös Google Scholar -hakupalvelua. Jokai- seen valittuun tietokantaan luotiin oma tiedonhakustrategia (Salminen 2011). Hakutermit valittiin huolellisesti, jotta hakujen tulokset vastaisivat tutkimuskysymyksiä. Haussa käytettiin fraa- seja, vapaasana- ja asiasanahakua, Boolen operaattoreita (AND, OR ja NOT) sekä sanakatkaisuja.

Hakulauseet on kuvattu tietokantakohtaisesti tarkemmin liitteessä 1. Tiedonhakua rajattiin si- säänotto- ja poissulkukriteerien avulla, jotka toimivat tutkielman tieteellisen vakuuttavuuden pohjana (Salminen 2011).

Kaavio 2. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen kulku (Salminen 2011).

(27)

Taulukko 4. Tutkielman sisäänotto- ja poissulkukriteerit.

Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit

Tutkittavien ikä ≥65 vuotta Tutkittavien ikä <65 vuotta

Julkaisuvuosi 2000–2020 Julkaisuvuosi joku muu kuin 2000–2020

Julkaisukieli englanti Julkaisukieli muu kuin englanti

Tutkittavien asumismuoto

Kotihoito Jokin muu asumismuoto

Tutkimusasetelma

Tutkimuskysymys 1: Poikkileikkaustutkimus Tutkimuskysymys 2: RCT, kokeellinen tutkimus

Pitkittäistutkimus, kokeellinen tutkimus, katsausartikkeli

Poikkileikkaustutkimus, katsausartikkeli

PubMed-, Cinahl-, Scopus-, ja Cochrane Library-tietokantojen hakutuloksista poissuljettiin hoiva- koteihin, palvelulaitoksiin, parenteraaliseen ravitsemukseen ja sairaalassa oloon kohdistetut tut- kimusartikkelit. PubMed-tietokannassa haku rajattiin koskemaan englanninkielisiä tutkimusartik- keleita ja PubMed- sekä Scopus-tietokannoissa haku rajattiin koskemaan vuosien 2000 ja 2020 välillä julkaistuja artikkeleita (ks. Taulukko 4).

(28)

Kaavio 3. Tutkielman systemaattisen tiedonhaun kulku.

Hakutuloksia ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannista saatiin tietokan- noista yhteensä 2245 artikkelia (ks. Kaavio 3). Otsikkotason seulonnan jälkeen jäljellä oli 480 artikkelia, kaksoiskappaleiden poiston jälkeen 406 ja abstraktitason seulonnan jälkeen 80 artikkelia. Abstraktitason seulonnasta jäljelle jääneet tutkimukset luettiin kokonaisuudessaan. Seulon- nan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa vaiheessa karsiutuneet tutkimukset eivät vastan- neet sisäänotto- ja poissulkukriteerejä (ks. Taulukko 4). Jäljelle jääneiden tutkimusten läpiluvun ja tutkimusten laadun arvioinnin jälkeen tutkielmaan valikoitui yhteensä 8 artikkelia, joista 4 oli poikkileikkaustutkimusta ja 4 interventiotutkimusta. Interventioista 3 oli satunnaistettuja ja kont- rolloituja tutkimuksia (Randomized Controlled Trial, RCT) ja yksi kvasikokeellinen tutkimus (ks.

Taulukko 9).

(29)

Tulosten vähäisyyden vuoksi toteutettiin täydentävä aineiston haku Google Scholar -hakupalve- linta käyttäen. Haku tuotti kahdella eri hakulauseella yhteensä 3560 tulosta (ks. Kaavio 3). Suuri osa Google Scholar -haun tuloksista oli aiheen ulkopuolisia. Tulokset luettiin otsikkotasolla, jonka jälkeen aiheeseen liittyneet artikkelit luettiin abstraktitasolla. Abstraktitason jälkeen kokonaisuudessaan luettavaksi jäi vain kaksi artikkelia, joista molemmat osoittautuivat läpiluvun jälkeen tutkielmaan soveltumattomiksi. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen yksi ominaispiirteistä on tarkka tutkimustulosten seulonta (Salminen 2011). Huolellisesti ja järjestelmällisesti toteutettu seulonta tuo tutkielmalle uskottavuutta.

Artikkeleiden valinnan jälkeen aloitettiin järjestelmällinen tiedonkeruu käyttäen seuraavaa kaa- vaa;

1. Tiedot tutkittavista: otoskoko (n), sukupuoli (% naisia), tutkittavien iän keskiarvo (vuo- sissa),

2. Poikkileikkaustutkimus: tutkimuksen ensisijainen tavoite, tiedonkeruun toteuttava taho (hoitaja/ravitsemusterapeutti/tutkija),

3. Interventiotutkimus: ensisijainen tavoite (muutokset ravintoaineiden saannissa), yhteen- veto ruokavaliomuutoksista, intervention toteuttava taho (hoitaja/ravitsemusterapeutti/tutkija), intervention mahdolliset muut osat, kontrollointiolosuhteet, intervention pituus (viikoissa).

Tutkielman viimeisessä vaiheessa kerätty tieto laadittiin selkeäksi kokonaisuudeksi tulososioon, jossa tutkimustulokset on avattu (Salminen 2011). Tulososiolla on pyritty osoittamaan aiheen tut- kimustarve.

(30)

7 Tulokset

7.1 Poikkileikkaustutkimukset ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoai- neiden saannista

Tutkimuskysymysten 1 ja 2 selvittäneiden poikkileikkaustutkimusten keskeiset tiedot ja havainnot ovat koottuna taulukoihin 5–8. Tutkimuksissa oli selvitetty ravintoaineiden saantia ikääntyneillä kotihoidon asiakkailla tiettynä ajankohtana.

Taulukko 5. Ravintoaineiden saantia selvittäneet poikkileikkaustutkimukset.

Viite, maa Aineisto Menetelmät

Johnson ja Begum 2008,

Kanada n=98,

≥65-vuotiaat säännölliset kotihoidon asiakkaat.

Poikkileikkaustutkimus

Ravintoaineiden saannin riittävyys.

24-t ruoankäyttöhaastattelu.

Correa ym. 2009, Espanja n=34,

≥65-vuotiaat kotihoidon asiakkaat.

Poikkileikkaustutkimus Omaishoitajan koulutustason vaikutus tutkittavan

ravitsemustilaan ja ravintoaineiden saantiin. 3 x 24-t

ruoankäyttöhaastattelu.

Engelheart ym. 2020, Ruotsi n=69,

≥65-vuotiaat kotihoidon asiakkaat.

Poikkileikkaustutkimus

Ateriarytmi suhteessa energian- ja proteiininsaantiin. 24-t

ruoankäyttöhaastattelu, 3 pv ruokapäiväkirja.

Fernández-Barrés ym. 2016, Espanja

n=190,

≥65-vuotiaat

vajaaravitsemusriskissä olevat kotihoidon asiakkaat.

Poikkileikkaustutkimus Ravintoaineiden puutosriskin arviointi. FFQ.

Johnsonin ja Begumin (2008) (ks. Taulukko 5) tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoaineiden saannin riittävyyttä. Tutkittavat olivat iältään

keskimäärin 82-vuotiaita. Heistä 82,5 % oli naisia ja 62,9 % yksinasuvia. Tutkittavat olivat liikuntakykyisiä, terveydentilaltaan vakaita ja heidän kognitiivinen toimintakykynsä oli tutkimukseen osallistumisen kannalta riittävä. Osallistujilla oli keskimäärin kuusi päivittäistä

(31)

lääkitystä kuuteen eri terveydelliseen ongelmaan. Tutkittavien painoindeksit (Body Mass Index, BMI) laskettiin ja luokiteltiin Maailman terveysjärjestön (World Health Organization, WHO) raja- arvojen mukaan, jossa normaalipainon väli on 18,5–24,9 kg/m², ylipainon väli 25–29,9 kg/m² ja lihavuudeksi määritellään yli 30 kg/m² menevät arvot. WHO:n painoindeksin raja-arvojen

mukaan 1,5 % osallistujista oli alipainoisia, 44,8 % normaali-, 23,9 % ylipainoisia ja 29,9 % lihavia.

Tutkittavien ravitsemuksellinen riski kartoitettiin kotihoidon asiakkaille suunniteltua työkalua (The Nutrition Risk Tool) käyttäen (Johnson ja Begum 2008). Arviointityökalun mukaan

osallistujista 54 % oli kohtalaisessa ja 37 % suuressa ravitsemuksellisessa riskissä. Vain 8 % osallistujista luokiteltiin alhaisen ravitsemuksellisen riskin ryhmään. Tutkittavista 29 jätti vastaamatta ruoankäyttöhaastatteluun, joten ruoankäytön osalta tietoa kerättiin vain 69 osallistujalta. Ruoankäyttöhaastattelut suorittivat ravitsemustilan arviointiin koulutetut tutkijat.

Ravintoaineiden saantia verrattiin iän ja sukupuolen mukaisiin päivittäisiin saantisuosituksiin (Dietary Reference Intake, DRI) (Johnson ja Begum 2008). Tutkittavien keskimääräinen

energiansaanti (23,22 kcal/kg) oli alle suositusten (27,94 kcal/kg). Miesten energiansaanti oli merkitsevästi päivittäistä tarvetta suurempaa (1609 ± 278 kcal) verrattuna naisten

energiansaantiin (1,498 ± 323 kcal). Hiilihydraattien saanti jäi alle suositusten sekä miehillä että naisilla, kun taas proteiinin saanti ylitti tarpeen. Rasvaa saatiin alle suositusten, keskimäärin 92 % päivittäisestä tarpeesta. Kuidun saanti oli vaihtelevaa, mutta keskimääräinen saanti oli noin 70 % päivittäisestä tarpeesta. Verrattaessa osallistujien ruokavalioiden ravitsemuksellista riittävyyttä ravitsemuksellisen riskin tasoon, havaittiin merkitseviä eroja energian, proteiinin ja

hiilihydraattien päivittäisen prosentuaalisen saannin osalta. Tutkittavilla, joilla oli alhaisin ravitsemuksellinen riski, havaittiin olevan suurin makroravintoaineiden saanti.

Suojaravintoaineiden osalta rasvaliukoisten vitamiinien ja folaatin saanti oli alle suositusten, lukuun ottamatta 65–74-vuotiaiden ryhmää, joka sai suosituksiin nähden riittävästi folaattia (618 µg/vrk) ja suosituksiin nähden ylimäärin K-vitamiinia (104 µg/vrk) (Johnson ja Begum 2008).

Folaatin saannin suhteen oli kuitenkin suurta vaihtelevuutta. Naiset saivat yleisesti hieman miehiä vähemmän vitamiineja ja kivennäisaineita ruokavaliostaan. Raudan ja natriumin saanti

(32)

ylitti suositukset kaikissa ikäryhmissä. 65–74-vuotiaita tutkittavia lukuun ottamatta

keskimääräinen kalsiumin, magnesiumin, kaliumin, sinkin ja seleenin saanti oli alle suositusten sekä miehillä että naisilla. Fosforia tutkittavat saivat yli suositusten lukuun ottamatta yli 85- vuotiaita, joiden saanti oli 98 % suosituksesta. Rasvaliukoisten vitamiinien (D-, E- ja K-vitamiinien) saannin havaittiin olevan vähäisempää 75–85-vuotiailla verrattuna 65–74-vuotiaisiin.

Taulukko 6. Tutkimustulokset energiaravintoaineiden saannista.

Viite, maa Energia, kcal

Proteiini, E% (g/kg)

Rasvat, E%

Hiilihydraatit, E%

Kuitu, g Johnson ja Begum

2008, Kanada 1514 15 27 58 16

Correa ym. 2009,

Brasilia 1366 19 25 55 4

Engelheart ym.

2020, Ruotsi 1388 (0,83) - - -

Fernández-Barrés

ym. 2016, Espanja 1781 13,3

(1,0) 45,8

MUFA 25,6 PUFA 4,9 SAFA 12

39,9 13,2

Suositus ¹ >1500 15–20 (1,2–1,4)

25–40 PUFA 5-10 SAFA <10

45–60 25–35

¹ (VRN 2020).

Brasilialaiseen Correan (2009) ja kumppaneiden tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää vaikut- taako omaishoitajan koulutustaso kotihoidon asiakkaan ravintoaineiden saantiin ja ravitsemustilaan. Tutkittavien omaishoitajat olivat joko perheenjäseniä, palkattuja yksityisiä työntekijöitä tai vapaaehtoisia. Tutkimuksen osallistujista 65 % oli naisia, 48 % asui yksin kotonaan, 36 % asui lap- sensa kanssa ja 4 % asui jonkun muun sukulaisen kanssa. Osallistujista 3 % asui laitoksessa.

(33)

MNA-testin mukaan 38,2 % tutkittavista oli vajaaravittuja ja 61,8 % vajaaravitsemuksen ris- kissä olevia. Heistä yhdeksän (26,5 %) sairasti Alzheimerin ja kolme (8,8 %) Parkinsonin tautia.

Tutkittavien keskimääräinen ikä oli noin 80 vuotta.

Ravintoaineiden saantia selvitettiin 24-tunnin ruoankäyttöhaastatteluilla, joita toteutettiin yh- teensä kolme, kaikki erillisinä päivinä (Correa ym. 2009). Tutkittavien energian ja kuidun saantien havaittiin olevan alle suositellun päivittäisen saannin (ks. Taulukko 6). Myös monityydyttymättö- mien rasvahappojen keskimääräinen saanti alitti suositukset, mutta tyydyttyneitä rasvahappoja saatiin yli suositusten (ks. Taulukko 6). Suojaravintoaineista A-, B1-, B2-, B12-, C- ja K-vitamiinien sekä raudan, kalsiumin ja sinkin saannit olivat puutteellisia (ks. Taulukot 7 ja 8).

Ruotsalaisessa Engelheartin (2020) ja kumppanien poikkileikkaustutkimuksessa tutkittiin ravintoaineiden saantia suhteessa ateriarytmiin. Tutkittavien keskimääräinen ikä oli 82 vuotta. Heistä 25

% oli alipainoisia (BMI <22 kg/m²) ja 52 % ylipainoisia tai lihavia (BMI >25 kg/m²). Tutkittavista 20

% oli vajaaravittuja ja 53 % oli vajaaravitsemuksen riskissä. Tutkittavien kognitiivista toimintaky- kyä mitattiin Mini Mental State Examination (MMSE)-testillä. Testin keskimääräinen tulos oli 26 pistettä, joka viittaa vähäiseen kognitiivisen toiminnan heikentymiseen. Tutkittavista kolmella (6

%) havaittiin vaikea kognitiivisen toiminnan heikentyminen.

Ruoankäyttöhaastattelun ja ruokapäiväkirjan suorittivat riittäviltä osin 60 osallistujaa, joista 67 % oli naisia (Engelheart ym. 2020). Ruoankäyttöhaastattelun toteutti ravitsemusterapeutti. Tutkitta- vien keskimääräinen päivittäinen energiansaanti oli 21,5 ± 10–40 kcal/kg. Osallistujista vain 13 % sai proteiinia yli tutkimuksessa käytetyn 1,2 g/kg suosituksen (The European Society for Clinical Nutrition and Metabolism, ESPEN). Alhaisemman proteiinin- ja energiansaannin painokiloa kohden havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevästi (p<0,01) yhteydessä suurempaan painoindek- siin.

(34)

Taulukko 7. Tutkimustulokset vitamiinien saannista.

Viite, maa A

(µg) B1

(mg) B2

(mg) B3

(mg) B6

(mg) B9

(µg) B12 (mg) C

(mg) D

(µg) E

(mg) K (µg) Johnson ja Begum

2008, Kanada 438 1 1 15 2 344 5 124 3 4 40

Correa ym. 2009, Brasilia

1639 4 9 - - - 9 111 - 6,5 37

Engelheart ym.

2020, Ruotsi - - - -

Fernández-Barrés

ym. 2016, Espanja 586 0,9 1,4 11,9 1,3 199,5 4,0 80,8 2,0 9,5 -

Suositus ¹ 700–

900 1,0–

1,2 1,2–

1,4 13–

16 1,3–

1,5 300 ² 2,0 75 10–

20 8–10 (1) ³

¹ (VRN 2020), ² (VRN 2014), ³ (Paakkari 2016).

Fernández-Barrésin (2016) ja kumppaneiden espanjalaisessa tutkimuksessa selvitettiin vajaaravitsemusriskissä (MNA 17–23,5) olevien ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden

ravintoaineiden saantia. Tutkittavien keskimääräinen ikä oli 85 vuotta ja heistä 67,5 % oli naisia.

Tutkittavista 21 % oli alipainoisia (18,5–22 kg/m²), 36 % normaalipainoisia (22–26.9 kg/m²) ja 43 % ylipainoisia tai lihavia (>27 kg/m²). Tutkittavien painoindeksien keskiarvo oli normaalipainon alueella. Tutkittavien ruoankäyttöä selvitettiin puolikvantitatiivisen validoidun ruoan

käyttötiheyskyselyn (Food Frequency Questionnaire, FFQ) avulla. Kyselyn suorittivat tehtävään koulutetut hoitajat. Energiansaantia verrattiin espanjalaisten yli 65-vuotiaiden

ravitsemussuositusten energiansaantisuosituksiin (Spanish Dietary Reference Intakes, DRI) ja ravintoaineiden saantia verrattiin Yhdysvaltain kansallisen lääketieteen akatemian (American Institute of Medicine, USAIM) suosituksiin.

Tutkittavien keskimääräinen energiansaanti kattoi 97,7 % suositellusta päivittäisestä energiansaannista (ks. Taulukko 6) (Fernández-Barrés ym. 2016). Proteiininsaanti ylitti suositukset (121,4 %) (ks. Taulukko 6), vaikka 33 %:lla osallistujista (28 % naisista ja 42 % miehistä) päivittäinen proteiininsaanti jäi alle 0,8 g painokiloa kohden. Yksinkertaisten

(35)

hiilihydraattien saanti (15,7 E%) ylitti suositukset (10 E%). Tutkittavista 90 %:lla tyydyttyneiden rasvojen saanti ylitti suositukset (ks. Taulukko 6). Energian ja ravintoaineiden prosentuaaliset saannit laskettiin suositeltuun päivittäiseen saantiin (Recommended Dietary Allowance, RDA) verrattuna. Yksilö tulkittiin olevan vajaaravitsemusriskissä, mikäli saanti oli alle 2/3 suosituksesta.

Tutkittavien kalsiumin, D- ja E-vitamiinin sekä folaatin saannit olivat alle 2/3 suositellusta (ks.

Taulukko 7 ja 8).

Taulukko 8. Tutkimustulokset kivennäisaineiden saannista.

Viite, maa Ca

(mg) Fe

(mg) K

(mg) Mg

(mg) Na

(mg) Pi

(mg) Se

(µg) Zn

(mg) Johnson ja Begum

2008, Kanada

628 13 1936 191 2416 725 40 7

Correa ym. 2009,

Brasilia - 10 - - - 4,5

Engelheart ym.

2020, Ruotsi - - - -

Fernández-Barrés

ym. 2016, Espanja 732,5 7,1 - - - -

Suositus ¹ 800 9 3010–

3050

280–350 <5000 ² 600 50–60 7–9

¹ (VRN 2020), ² (VRN 2014). Ca= kalsium, Fe= rauta, K= kalium, Mg= magnesium, Na= natrium, Pi= fosfori, Se= seleeni, Zn= sinkki.

(36)

7.2 Interventiotutkimukset ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden ravintoainei- den saannin parantamiseksi

Denissen (2016) ja kumppanit tutkivat ravitsevien aterioiden kotiin toimituksen vaikutusta Alankomaalaisten toimintarajoitteisten ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden terveydentilaan.

Tutkimuksen osallistujat jaettiin interventio- (n=25) ja kontrolliryhmiin (n=19)

asuinpaikkakuntansa perusteella. Suurin osa tutkittavista oli yksinasuvia ja matalakoulutettuja.

Interventioryhmän keskimääräinen ikä oli 80 vuotta ja heistä 76 % oli naisia. Kontrolliryhmän keskimääräinen ikä oli 82 vuotta ja heistä 78,9 % oli naisia. Osallistujien keskimääräinen painoindeksi oli 30,3 kg/m², joka luokitellaan tutkimuksessa lihavuudeksi. Arviolta 25 % tutkimuksen osallistujista oli vajaaravitsemuksen riskissä. Interventioryhmän osallistujat käyttivät kotihoidon palveluita hieman kontrolliryhmäläisiä enemmän (5,6 t/vk vs. 4,1 t/vk).

Tutkittavista 37 (interventioryhmä n=21, kontrolliryhmä n=16) suoritti kolmen kuukauden interventiojakson (Denissen ym. 2016). Yhteensä 30 tutkittavaa (interventioryhmä n=16, kontrolliryhmä n=14) osallistui 6 kuukauden seurantaan. Interventioryhmään kuuluvat saivat kolmen kuukauden ajan 4–7 päivänä viikossa ateriapalvelun, joka koostui espanjalaisten ravitsemussuositusten mukaisista päivällisistä ja välipaloista. Tutkittavat saivat koostaa ateriat omien mieltymystensä mukaan 2–3 vaihtoehdosta koskien proteiinin ja hiilihydraatin lähdettä, kasvislisuketta sekä kastiketta. Tutkittavat saivat halutessaan tilata lisäksi proteiinirikastetun (Protifar®, Nutricia Advanced Medical Nutrition, Zoetermeer, Alankomaat) jälkiruoan ja hedelmämehun, proteiinirikastetun smoothien tai runsasenergisen välipalan. Kontrolliryhmä jatkoi tavanomaista ruokailuaan.

Tutkittavia ohjeistettiin valokuvaamaan aterioilta jääneet ruokamäärät ja täyttämään kahden päivän ajan ruokapäiväkirjaa (Denissen ym. 2016). Valokuvia käytettiin annoskokojen

tarkentamiseen, mikäli syödyistä ruokamääristä oli epäselvyyksiä. Päivittäinen energian ja ravintoaineiden saanti laskettiin Komeet-ohjelmistolla (BaS Nutrition Software, Arnhem, Alankomaat) ja Alankomaalaisen vuoden 2011 ravitsemustietokannan (The Dutch Food

Composition Database, NEVO) avulla. Intervention alussa interventioryhmän keskimääräisen D- vitamiinin saannin havaittiin olevan merkitsevästi suurempi (p=0,04) kontrolliryhmään

(37)

verrattuna. Sekä interventio- että kontrolliryhmän osallistujista vain 30 % nautti päivittäistä D- vitamiinilisää. Intervention lähtötilanteessa ei havaittu muiden ravintoaineiden tai

energiansaannin kohdalla merkitsevää eroa interventio- ja kontrolliryhmien välillä. Tutkimuksen alussa interventioryhmän keskimääräinen päivittäinen energiansaanti oli 1596 kcal ja

kontrolliryhmän 1511 kcal.

Ateriapalvelun aterioiden koostumusten ja ruokapäiväkirjojen avulla interventioryhmän osallistujien arvioitiin saaneen toimitetuista aterioista (lämmin ateria, jälkiruoka, smoothie- välipala) keskimäärin 40 g (22 E%) proteiinia ja energiaa 789 kcal (Denissen ym. 2016).

Toimitettujen aterioiden arvioitiin kattavan interventioryhmän osallistujien päivittäisestä energiansaannista 45 % ja proteiininsaannista 57 %. Kontrolliryhmän päivän lämmin ateria oli keskimäärin 607 kcal, joka kattoi päivittäisestä energiansaannista 39 % ja proteiininsaannista 52

%. Ateriapalvelun ruoka sisälsi siis 30 % enemmän energiaa ja 24 % enemmän proteiinia kuin kontrolliryhmän lämmin ateria. Interventioryhmän päivittäinen energiansaanti nousi 1737 kilokaloriin, kun kontrolliryhmän energiansaanti nousi vain 1555 kilokaloriin. Ateriapalvelun ruoat lisäsivät interventioryhmän osallistujien päivittäistä energiansaantia 180 kcal ja

proteiininsaantia 8 g verrattuna kontrolliryhmään. Lisääntynyt energian- ja proteiininsaanti ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää.

Interventioryhmän tutkittavien mono- ja disakkaridien (p=0,03), kalsiumin (p=0,02) sekä C- vitamiinin saanti kasvoi ja suolan saanti väheni intervention myötä (Denissen ym. 2016). Suolan lisäksi myös B1- (p=0,008) ja B2-vitamiinien (p=0,04) saanti väheni. Edellä mainittujen

ravintoaineiden lisäksi tutkittavien ryhmien välillä ei löytynyt muita merkitseviä eroja.

Intervention lopussa interventioryhmässä havaittiin tilastollisesti merkitsevää painonnousua (p<0,005) ja painoindeksin (p<0,005), rasvattoman massan (p<0,03) sekä reiden ympärysmitan (p<0,01) kasvua verrattuna kontrolliryhmään. Painonnoususta arviolta 50 % oli rasvatonta massaa.

(38)

Espanjalainen Fernández-Barrés (2017) ja kumppanit tutkivat ehkäiseekö ikääntyneiden

kotihoidon asiakkaiden omaishoitajille annettava ravitsemuskasvatusinterventio ikääntyneiden vajaaravitsemusta. Tutkimukseen osallistuneet ikääntyneet olivat vajaaravitsemusriskissä (MNA 17-23,5). Heidän keskimääräinen ikänsä oli 87,8 vuotta ja heistä 68,2 % oli naisia. Tutkittavista 101 kuului interventio- ja 72 kontrolliryhmään. Tutkittavien omaishoitajat olivat joko

ikääntyneiden sukulaisia tai palkattuja ulkopuolisia. Tutkittavista 19,1 % oli alipainoisia (18,5-22 kg/m²), 24,3 % normaalipainoisia (22-26,9 kg/m²) ja 43,4 % ylipainoisia (ylipaino-lihavuus >27 kg/m²). Heidän keskimääräinen painoindeksinsä oli 26,9 kg/m². Tutkittavista hieman yli puolella (52,6 %) oli kognitiivisen toiminnan heikentymä ja masennuksen riski (59,8 %). Tutkimuksen osallistujia, hoitajia tai tutkijoita ei sokkoutettu, mutta biokemiallisia parametrejä tutkivat laboratorioteknikot sokkoutettiin ryhmien jaolle.

Ravitsemukseen perehdytetyt hoitajat pitivät omaishoitajille ryhmäpohjaisen

ravitsemuskasvatusintervention paikallisessa perusterveydenhuollon keskuksessa (Fernández- Barrés ym. 2017). Interventio oli tunnin mittainen vakioitu ravitsemuskoulutus, johon osallistui kerrallaan 15 tutkittavaa. Koulutus pohjautui espanjalaisiin vuoden 2004 ravitsemussuosituksiin (Spanish Society of Community Nutrition, SENC). Koulutuksessa annettiin yleistä

ravitsemustietoa terveellisen ruokavalion koostamisen periaatteista, kuten esimerkkejä

ravintopitoisuudeltaan tiheistä ruoista ja tietoa energiaravintoaineista, hyvistä ruokavalinnoista sekä ruoanlaittotekniikoista. Koulutuksessa käytiin läpi myös kohderyhmälle tyypillisten

ravitsemusongelmien ratkaisemista, eli energian, proteiinin, vitamiinien, kivennäisaineiden ja nesteen puutosten ehkäisyä sekä hoitoa ja ruoan koostumuksen sopeuttamista.

Hoitajat seurasivat interventioryhmän osallistujien syömiskäyttäytymistä kerran kuussa heidän kotonaan omaishoitajien läsnä ollessa (Fernández-Barrés ym. 2017). Kontrolliryhmän

osallistujien luona vierailtiin yhteensä kolme kertaa; alkuarvioinnin (0 kk), intervention loppumisen (6 kk) ja seurannan (12 kk) yhteydessä. Kontrolliryhmän osallistujien hoito oli tavanomaista kotihoitoa, joka koostui hoitajien ja lääkärien kotikäynneistä. Kontrolli- ja

interventioryhmiä hoitivat pääosin eri hoitajat. Ravintoaineiden saannin arvioimiseksi käytettiin