Mitkä asiat vaikuttavat sairaalassa käytettävien potilastieto- järjestelmien käytettävyyteen ja toimivuuteen
Kirjallisuuskatsaus aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista
Petri Siponkoski Pro gradu -tutkielma
Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinto
Itä-Suomen yliopisto
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
Maaliskuu 2017
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, sosiaali-ja terveydenhuollon tietohallinto
SIPONKOSKI, PETRI: Mitkä asiat vaikuttavat sairaalassa käytettävien potilastietojär- jestelmien käytettävyyteen ja toimivuuteen - Kirjallisuuskatsaus aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista
Pro gradu tutkielma, 80 sivua, 2 liitettä (11 sivua) Tutkielman ohjaajat: Professori, Kaija Saranto
TtT, Ulla-Mari Kinnunen
Maaliskuu 2017_________________________________________________________
Avainsanat: Potilastietojärjestelmät, Terveydenhuollon henkilökunta, Käyttö, Edistämi- nen, Ehkäiseminen. (YSA)
Potilastietojärjestelmät ovat tärkeä osa nykypäivän sairaanhoitoa, järjestelmät on hyväk- sytty jokapäiväiseksi työvälineeksi. Niistä on tullut terveydenhuollon ammattilaisille tärkeitä työvälineitä, joiden ympärille rakentuu kaikki potilaan tutkimuksessa ja hoi- dossa tarvittava tiedonvaihto. Toisaalta järjestelmiä on kritisoitu kalliiksi ja toimintaa hidastaviksi ja erityisesti loppukäyttäjien toimesta kankeiksi ja vaikeiksi muokata. Käyt- täjät myös kokevat, että he eivät ole päässeet vaikuttamaan järjestelmien suunnitteluun ja toteutukseen.
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on kuvata integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla syitä, jotka vaikuttavat sairaalassa käytettävien potilastietojärjestelmien käytettä- vyyteen ja toimivuuteen. Tutkimus tehtiin integroituna kirjallisuuskatsauksena. Tieto- kantahaut tehtiin Pubmed, Scopus, Cochrane/Ovid, Medic ja Melinda tietokannoista.
Tutkimusartikkeleita löytyi 1136, joista abstraktin lukemisen perusteella jäi jäljelle 140 tutkimusta. Lopulliseen katsaukseen hyväksyttiin valintakriteerit täyttäneet 23 tutki- musta.
Tutkimuksessa aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineiston ana- lysointi perustuu Delonen ja McLeanin tietojärjestelmien arviointiin tehtyyn malliin, jolla voidaan arvioida tietojärjestelmän koko elinkaaren onnistumista. Malli perustuu kuuden yleisimmän tietojärjestelmän arviointiin käytetyn ulottuvuuden yhteyksien tun- nistamiseen kuvailuun ja selittämiseen.
Tulosten perusteella potilastietojärjestelmien toimintaa ja kustannustehokkuutta voidaan parantaa useilla eri keinoilla. Järjestelmän loppukäyttäjät pitää saada mukaan paremmin järjestelmän elinkaaren eri vaiheisiin. Järjestelmän toimivuuteen ja järjestelmän aiheut- tamaan toiminnan muutokseen pitää panostaa oikeanlaisella suunnittelulla, tiedottami- sella ja henkilökunnan koulutuksella. Organisaation johdon pitää sitoutua sen kaikilla tasoilla aikaisempaa paremmin järjestelmän koko elinkaaren aikana.
Tutkimuksessa ilmeni tarve lisätutkimukselle. Vaikka tutkimuksia aiheesta oli paljon, asioita oli usein tutkittu vain yhden käyttäjäryhmän näkökulmasta. Lisätutkimukselle, jossa erilaiset sairaalassa työskentelevät ammattiryhmät on otettu huomioon samassa tutkimuksessa, myös organisaation johto, on tarvetta.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Health and Social Management, Health Management Sci- ences/Health Economics/Social Management Sciences/Health and Human Services In- formatics
SIPONKOSKI PETRI: Reasons that affect the usability and functionality of the patient information systems used in the hospitals - Literature review from previously carried out studies
Master's thesis, 80 pages, 2 appendices (11 pages) Advisors: Professor, Kaija Saranto
PhD, Ulla-Mari Kinnunen
March 2017_________________________________________________________
Hospital information system, Healthcare personnel, Use,Advance, Hinder
Electronic patient record systems are already an essential part of today's health care and they have already been approved as a daily working tool. They have become important tools for healthcare professionals and all exchange of information needed in the examin- ing and treatment of the patient is built around them. On the other hand systems have been criticized for being costly and hindering action and the end users especially find them too rigid and difficult to modify. Users also feel that they have not been able to have a say in designing the systems nor in the implementation process.
The purpose of this master’s thesis is to describe reasons affecting the usability and functionality of the patient information systems used in the hospital by using an inte- grated literature review. The study was conducted as an integrated literature review. Da- tabase searches were carried out in Pubmed, Scopus, Cochrane / Ovid, Medic and Melinda databases. The search produced 1136 research articles. Based on the abstract the number of articles was reduced to 140. 23 studies met the selection criteria and were included in the final review.
The research material was analyzed using a theory-based content analysis. The analysis is based on Delone and McLean Information Systems Success Model that can be used to evaluate the success of the entire life cycle of an information system. The model is based on identifying, describing, and explaining the relationships among six of the most critical dimensions of success along which information systems are commonly evalu- ated.
Based on the results the functionality and cost-effectiveness of patient record systems can be improved in a number of different ways. The end-users should be more involved in the different stages of a system’s life cycle. More should be invested in the function- ality and procedural changes with a right kind of planning, communications and educat- ing the staff. The management must commit at all levels more than before during the whole life cycle of the system.
The study revealed the need for further research. Although there are many studies on the subject they are mainly focused on only one user group’s perspective. Additional re- search where all the different occupational groups are taken into account in the same study, including the management, is needed.
Sisällys
1. JOHDANTO ... 1
2. SAIRAALOIDEN POTILASTIETOJÄRJESTELMÄT JA NIIDEN KÄYTETTÄVYYS... 3
2.1 Tietojärjestelmä ... 3
2.2 Potilastietojärjestelmä ... 4
2.3 Tietojärjestelmän käyttö ... 5
2.4 Delonen ja McLeanin malli tietojärjestelmien arviointiin ... 7
2.5 Delonen ja McLeanin mallin käyttö terveydenhuollon tutkimuksessa ... 9
3. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ ... 11
4. TUTKIMUKSEN METODOLOGIA JA TOTEUTUS ... 12
4.1 Kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä ... 13
4.2 Tutkimusaineiston hakustrategia ja hakuprosessi ... 14
4.3 Tiedonhaun suunnittelu ja toteutus ... 16
4.4 Tutkimusaineiston arviointi ... 22
4.5 Aineiston analyysi ... 24
5. TULOKSET ... 28
5.1 Systeemin laatu ... 28
5.1.1 Kliinikot asiantuntijoina järjestelmän suunnittelussa ... 29
5.1.2 Älykäs tietojärjestelmä ja käyttöliittymä ... 30
5.1.3 Paikallinen järjestelmän toimivuus ja muokattavuus versus koko organisaation hyödyt ja järjestelmän toimivuus ... 32
5.2. Informaation laatu ... 33
5.2.1 Kirjaamiseen käytetty aika ja vaikeus löytää tarvittavia asioita tietojärjestelmistä .. 33
5.2.2 Tallennetun tiedon jatkokäyttö ... 35
5.3 Palvelun laatu ... 36
5.3.1 Johdon rooli ... 36
5.3.2 Superkäyttäjät palvelun laadun kehittäjänä ... 37
5.3.3 Käyttäjätuen ja infrastruktuurin toimivuus ... 38
5.4 Potilastietojärjestelmän käyttö ... 39
5.4.1 Työnkulun muutos ... 39
5.4.2 Järjestelmän koulutus ... 41
5.5 Käyttäjän tyytyväisyys ... 42
5.5.1 Odotukset järjestelmää kohtaa ... 42
5.5.2 Käyttäjien mukaanotto ... 44
5.6 Yhteenveto tutkimustuloksista ... 45
6. POHDINTA ... 47
6.1 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys... 47
6.2 Tutkimuksen johtopäätökset ja synteesi ... 49
6.3 Tulosten hyödynnettävyys ja jatkotutkimusehdotukset ... 55
Lähteet: ... 57
LIITTEET ... 1
LIITE 1. Katsaukseen hyväksytyt tutkimusartikkelit ... 1
LIITE 2. Tutkimusten laadun arviointi ... 11
1. JOHDANTO
Potilastietojärjestelmät ovat tärkeä osa nykypäivän sairaanhoitoa, järjestelmät on hyväk- sytty jokapäiväiseksi työvälineeksi. Niistä on tullut terveydenhuollon ammattilaisille tär- keitä työvälineitä, joiden ympärille rakentuu kaikki potilaan tutkimuksessa ja hoidossa tarvittava tiedonvaihto. Sähköinen potilaskertomus on muuttumassa dokumentointi- ja arkistointi välineestä hoitoa ja toimintaprosessia ohjaavaksi järjestelmäksi. (Winblad, Re- ponen & Hämäläinen 2012, 135; Valta 2013, 20–23.)
Korkeakaan potilastietojärjestelmien käyttöaste ei vielä takaa, että niillä olisi saavutettu hyötyjä terveydenhuollossa. Ne koetaan edelleen tekijöiksi, jotka hidastavat ja hankaloit- tavat terveydenhuollon toimijoiden työtä. Käyttäjät ovat kritisoineet potilastietojärjestel- mien heikkoa käytettävyyttä, vaikeuksia oppia käyttämään järjestelmiä. Ne eivät myös- kään tue eri ammattiryhmien yhteistyötä. Käyttäjiltä nousee vaatimus järjestelmien ny- kyistä paremmasta käytettävyydestä ja prosessien ohjauksesta. (Winblad, Hyppönen, Vänskä, Reponen, Viitanen & Elovainio 2010, 4192–4193; Valta 2013, 20-23.)
Terveydenhuollon tietojärjestelmien toteuttamisessa kompleksisuustaso on korkea. On- nistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavia tekijöitä on paljon. Menestyksen ja epäon- nistumisen määrittely on monimutkainen asia. Potilastietojärjestelmien kohdalla onnistu- minen riippuu useammasta tekijästä kuin muissa järjestelmissä. (Brender, Ammenwerth, Nykänen & Talmon 2006, 135.)
Potilastietojärjestelmäprojektien epäonnistumisesta syytetään usein huonoja ohjelmistoa tai tietotekniikkaa ylipäätään (Winblad ym. 2010, 132). Ratkaisuksi esitetään usein uusiin parempiin ohjelmistoihin tai uuteen tietotekniikkaan panostaminen. Toki uudet järjestel- mät ja tietokoneet tuovat uusia ominaisuuksia ja nopeutta toimintoihin, mutta saadaanko uusistakaan järjestelmistä irti parasta hyötyä vai jääkö niidenkin hyödyntämien pintaraa- paisuksi? Järjestelmien kehittäminen on kentältä saadun palautteen mukaan tapahtunut paljolti tietotekniikan ehdoilla. Vaatimusmäärittelyjä tehtäessä käytettävyys ja sujuvuus prosessien kannalta on jäänyt vähemmälle huomiolle. (Winblad ym. 2012, 137.)
Uusien tietojärjestelmien vaikutuksia organisaatioon, työtapoihin ja prosesseihin ei ym- märretä tarpeeksi hyvin.Teknologian käyttöönotto voi onnistua menestyksekkäästi, mi- käli organisaatioon, ihmisiin, työhön ja teknologiaan liittyvät tekijät huomioidaan ennen käyttöönottoa ja omaksumisprosessia sekä niiden aikana. On tärkeää ymmärtää, että erin- omainenkaan teknologia tai järjestelmä ei pysty lunastamaan yksin siihen kohdistettuja odotuksia. Teknologiaa hyödyntävien henkilöiden on kyettävä itse muuttamaan omia, usein rutiineiksi muodostuneita toimintatapojaan niin yksilö-, työyhteisö- kuin organisaa- tiotasolla. (Brender ym. 2006, 135; Valta 2013, 20-23.)
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on selvittää integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla syitä, jotka vaikuttavat potilastietojärjestelmien käyttöön. Aineiston analysointi perustuu Delonen ja McLeanin (2003) malliin, jolla voidaan arvioida tietojärjestelmän koko elinkaaren onnistumista. Malli perustuu kuuden yleisimmän tietojärjestelmän arvi- ontiin käytetyn ulottuvuuden yhteyksien tunnistamiseen kuvailuun ja selittämiseen. Ar- viointiin käytettävät ulottuvuudet ovat systeemin laatu, tiedon laatu, käyttö, käyttäjät tyy- tyväisyys, yksilöllinen vaikutus ja organisatorinen vaikutus.
2. SAIRAALOIDEN POTILASTIETOJÄRJESTELMÄT JA NIIDEN KÄYTETTÄVYYS
2.1 Tietojärjestelmä
Järjestelmä voidaan määritellä joukoksi ihmisiä, tapahtumia ja niiden yhteyksiä jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Järjestelmät voidaan jakaa luonnollisiin ja kei- notekoisiin ihmisen luomiin järjestelmiin. Esimerkiksi hermojärjestelmä on tyypillinen luonnollisen järjestelmä, johon liittyy tai sisältyy neuroneja ja niiden yhteyksiä. Ihmisen luoma järjestelmä on esimerkiksi sairaala, joka sisältää henkilökuntaa, potilaita ja heidän omaisiaan ja kaikkien näiden vuorovaikutuksia.Ihmisen tekemää järjestelmää voidaan kutsua sosiotekniseksi järjestelmäksi, jos se sisältää sekä humaaneja että teknisiä kom- ponentteja. Järjestelmä voidaan jakaa osajärjestelmiksi, jotka käsittävät isomman järjes- telmän osan ja sen sisällä olevien komponenttien väliset yhteydet. Sairaalan osajärjes- telmä voi olla sairaalan osasto sisältäen osaston henkilökunnan ja potilaat. Järjestelmä on systeemi, johon tietoja syötetään näppäimistön ja hiiren kosketusnäytön avulla. Osajär- jestelmät ovat itsekin järjestelmiä. (Haux, Winter, Ammenwerth & Brigl 2013, 26.) Syötetty tieto käsitellään tietokoneohjelman avulla. Tulokset voidaan esittää tietokoneen näytöllä, ne voidaan tulostaa tai varastoida palvelimelle tai lähettää tietokoneverkon toi- selle tietokoneelle. Tuloksista riippuen erityyppinen tieto voidaan lähettää uudelleen tie- tokoneohjelman käsiteltäväksi. (Keogh 2015, 28–29, 38.)
Tietojärjestelmä on osa instituutiota, joka tallentaa ja prosessoi dataa, informaatiota ja tietoa. Se voidaan mieltää instituution sosiotekniseksi osajärjestelmäksi, jonka sisällä toi- mivat kaikki tiedon prosessointiin liittyvät palaset, ihmiset, tekniikka ja niiden välinen yhteistyö. Sosio viittaa ihmisiin jotka liittyvät tiedon prosessointiin, kun taas tekninen viittaa tiedon prosessointi työkaluihin. (Haux ym. 2013, 26.)
Tietojärjestelmä käsitettä voidaan käyttää erilaisissa merkityksissä. Korpelan (1999, 98–
99) mukaan arkikielessä tietojärjestelmä tarkoittaa tietokonesovellusta, jota käyttää use- ampi henkilö ja jolla käsitellään tietyntyyppisiä tietoja tietokannassa. Tällaisia ovat esi- merkiksi potilastietojärjestelmät tai varastotietojärjestelmät. Tietojärjestelmätieteessä tie- tojärjestelmä tarkoittaa tietojenkäsittelyjärjestelmää, joka sisältää teknisiä ja inhimillisiä
osatekijöitä. (Korpela 1999, 98–99.) Tietojärjestelmä ei ole vain tietojen käsittelijä. Jär- jestelmä on myös vuorovaikutuksessa ihmisten ja erilaisten laitteiden kanssa tuottaakseen tietoa. (Keogh 2015, 28–29, 38.)
2.2 Potilastietojärjestelmä
Potilastietojärjestelmä on osa hoitoympäristöä, johon kuuluvat potilas ja häntä hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset, tieto, prosessit ja informaatio teknologia. Nämä toistensa kanssa vuorovaikutuksessa keräävät, käsittelevät, tallentavat ja välittävät tietoa jota tar- vitaan potilaan hoitamiseen. (Haux, ym. 2013, 35; Keogh 2015, 28–29, 38.)
Potilastietojärjestelmillä tarkoitetaan terveydenhoidon toimijoiden ja ammattilaisten käy- tössä olevia tietojärjestelmiä. Potilastietojärjestelmiä ovat esimerkiksi nykyiset tervey- denhuollon toimijoiden käytössä olevat potilaskertomusjärjestelmät, laboratorion lähete- ja lausuntojärjestelmät, radiologisten kuvien lähete- ja lausuntojärjestelmät, terveyden- huollon aluetietojärjestelmät sekä kuva-arkistot. (Pirttivaara 2010, 10; Haux, ym. 2013, 35.)
Potilastietojärjestelmiä on käytössä muun muassa erikoissairaanhoidon, perusterveyden- huollon, työterveyshuollon ja yksityisen sektorin toimijoilla sekä kuvantamispalveluissa.
Myös apteekkijärjestelmät liittyvät läheisesti potilastietojärjestelmiin. Potilastietojärjes- telmät koostuvat nykypäivänä useista yhteen integroiduista erillisistä järjestelmistä, joi- den pohjana ja yhteisenä lukualustana potilastietojärjestelmä toimii. Potilastietojärjes- telmä on osa hoitoympäristöä, johon kuuluvat potilas ja häntä hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset, tieto, prosessit ja informaatio teknologia, jotka vuorovaikutuksessa kerää- vät, käsittelevät, tallentavat ja välittävät tietoa jota tarvitaan potilaan hoitamiseen. Poti- lastietojärjestelmiä käytetään potilaan hoitoon ja terveydentilaan liittyvän tiedon tallenta- miseen, tiedon tarkasteluun, hallintaan ja analysointiin sekä ohjeiden tai määräysten vä- littämiseen ja hallintaan. Sairaaloissa potilastietojärjestelmän taustalla voi toimia synkro- noituina useita kymmeniä erilaisia järjestelmiä, kuten hallinto- ja kuvantamisjärjestelmiä ja erillisjärjestelmiä. (Mäkelä 2006, 35; Pirttivaara 2010, 10; Haux, ym. 2013, 35; McCor- mick & Gugerty 2013, 351–355; Glandon, Slovensky & Smaltz 2014, 257–258; Keogh 2015 28–29, 38.)
Hallintojärjestelmät ovat erillisjärjestelmiä, mutta sairauskertomukseen integroituna ne palvelevat myös potilastiedon hallintaa. Näillä järjestelmillä hallinnoidaan potilaan liik- kumista järjestelmän sisällä. Ajanvaraus, potilaan kutsuminen, tilastointi, potilasluettelot, laskutus ovat hallintojärjestelmien hoitamaa työtä. (Mäkelä 2006, 40–41; McCormick &
Gugerty 2013, 359–360.)
Kuvantamisjärjestelmillä voidaan tallentaa ja käsitellä digitaalisilla kuvaus laitteilla tuo- tettuja lääketieteellisiä kuvia. Kuvantamisjärjestelmä sisältää tavallisesti seuraavat perus- toiminnot: digitaalinen kuvaus, kuvan esikatselu ja -käsittely. Kuvien arkistointi ja poti- lastietojen hallinnointi tapahtuvat yleensä erillisillä, mutta yhteen integroiduilla järjestel- millä. (Mäkelä 2006, 41–42; McCormick & Gugerty 2013. 351–355.)
Erillisjärjestelmä on tietojärjestelmä, joka liittyy potilaiden etäseurantaan, diagnostiik- kaan, valvontaan ja hoivaan. Sairaaloissa on käytössä lukuisia, sairaalasta riippuen kym- meniä jopa satoja erillisjärjestelmiä. Järjestelmien avulla voidaan hoitaa useita tärkeitä toimintoja, kuten muun muassa etäseurantaa ja monitorointia. Myös laboratoriojärjestel- mät, konsultaatiojärjestelmät, ammattilaisten hoito-ohjeistukset ja asiakasjärjestelmät kuuluvat erillisjärjestelmiin. (Mäkelä 2006, 45- 47.)
2.3 Tietojärjestelmän käyttö
Tietojärjestelmän käyttöä on useimmin käytetty järjestelmän onnistumisen mittarina. Jär- jestelmän käyttöä mietitään usein käytön laajuutena ja tiheytenä. Järjestelmän varsinainen käyttö onnistumisen mittarina viittaa vapaaehtoiseen, ei niinkään pakolliseen käyttöön.
Muut olennaiset asiat järjestelmään käyttöön liittyen ovat henkilöt, jotka käyttävät järjes- telmää ja heidän saamansa koulutus järjestelmän käyttöön ja taso, jolla he käyttävät jär- jestelmää. Järjestelmän käyttöön liittyy myös yksilön omat tiedot, taidot ja uskomukset.
(Yusof & Stergioulas 2006, 4.)
Järjestelmän käyttö on selvästi avainasemassa, kun yritetään ymmärtää järjestelmän me- nestystä. Delonen ja McLeanin (2003, 16–17, 21.) mielestä järjestelmän käyttö on pätevä
mittari useimmissa tapauksissa. Validin mittaamisen ongelma on ollut järjestelmän käy- tön liian yksinkertainen määrittely. On saatettu olettaa, että lisääntynyt käyttö merkitsee lisääntynyttä hyötyä. Järjestelmän käyttöön käytetty aika ei kerro suoraan suhdetta käytön ja toteutuneiden tulosten välillä. Toisaalta voidaan olettaa, että vähentynyt käyttö voi olla tärkeä osoitus siitä, että oletetut hyödyt ovat jääneet toteutumatta. Vähentynyttä käyttöä on tosin vaikea mitata, jos järjestelmän käyttö on pakollista. Vaikka käyttö olisikin pa- kollista, olisi tärkeää mitata käytetäänkö järjestelmää oikein ja tehokkaasti. Käytön tutki- misessa on otettava huomioon käytön luonne, laajuus, laatu ja järjestelmän soveltuvuus käyttöympäristöön. Tehokas ja tietoon perustuva käyttö on tärkeä järjestelmän menestyk- sen mittari. (Delone & McLean 2003, 16-17, 21.)
Järjestelmän laatu vaikuttaa positiivisesti muihin järjestelmän menestymisen mittareihin.
Laadun tyypit sisältävät järjestelmän teknisen laadun (system quality), tuotetun tiedon laadun (information quality) ja järjestelmä tuen laadun (service quality). Nämä erityyppi- set laadun kuvaajat vaikuttavat käyttäjän tyytyväisyyteen järjestelmää kohtaan. Käyttäjät, joiden mielestä edellä mainitut laadun kuvaajat ovat hyvässä kunnossa, ovat myös tyyty- väisempiä käyttäjiä. Delonen ja McLeanin mielestä eri järjestelmän laadun lajit vaikutta- vat käyttäjän aikomukseen käyttää järjestelmää tulevaisuudessa. (Delone & McLean 2003, 22-23; Petter & Fruhling 2011, 481-482.)
Käyttöä mitataan usein aktiivisena käyttönä, itse raportoituna käyttönä, käytön syvyytenä ja käytön merkityksenä. Jokainen näistä operalisoinneista viittaa erilaiseen käyttöön.En- nen kuin järjestelmän käytölle on luotu luotettava mittari käytölle, on vaikea määritellä sitä täysin käsitteenä. Delone ja McLean ehdottavat, että ainakin joissain tapauksissa olisi järkevää käyttää ”aikomusta käyttää” vaihtoehtoisena mittarina.Tällöin mitattaisiin jär- jestelmän käyttöä toiminnan lisäksi tai sijaan asenteena. Jos aikomus käyttää olisi mittari, niin lisääntynyt käyttäjätyytyväisyys johtaisi lisääntyneeseen aikomukseen käyttää, jonka lopputuloksena myös itse käyttö lisääntyisi. (Delone & McLean 2003, 23; Petter &
McLean 2009, 160.)
Aikomusta käyttää järjestelmää nähtiin (Bossen, Jensen & Udsen 2013, 947) arvoksi, jota
on hankala käyttää, koska pääsääntöisesti potilastietojärjestelmän käyttö on henkilökun- nalle pakollista. (Bossen, Jensen & Udsen 2013, 947) Toisaalta Petter ja Fruhling (2011) toteavat että aikomuksen mittaaminen on hyvinkin tärkeää, koska tyytyväiset käyttäjät käyttävät järjestelmää enemmän ja tehokkaammin.
2.4 Delonen ja McLeanin malli tietojärjestelmien arviointiin
Tietojärjestelmän onnistumisen tehokas mittaaminen on tärkeä asia niin käyttäjille kuin tutkijoillekin. Menestyksen mittaaminen on tärkeää, jotta ymmärrettäisiin tietojärjestel- mien todellinen arvo niin käyttäjille kuin organisaatioillekin. Tietojärjestelmien menes- tyksen mittaaminen on hankalaa. Menestys on moniulotteinen käsite ja sitä voidaan arvi- oida monella tavalla ja tasolla. Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu De- lone ja McLeanin Model of Information Systems Success mallista (Delone & McLean 1992; Delone & McLean 2003.)
Vuonna 1992 Delone ja McLean esittivät mallin tietojärjestelmien arviointiin, jonka tar- koitus oli kokonaisvaltaisemmin arvioida tietojärjestelmien onnistumista. Malli perustuu kuuden yleisimmän tietojärjestelmän arviontiin käytetyn ulottuvuuden yhteyksien tunnis- tamiseen kuvailuun ja selittämiseen. Arviointiin käytettävät ulottuvuudet ovat: systeemin laatu, tiedon laatu, käyttö, käyttäjät tyytyväisyys, yksilöllinen vaikutus ja organisatorinen vaikutus. Systeemin laatu ja informaation laatu vaikuttavat yhdessä merkittävästi käyt- töön ja käyttäjätyytyväisyyteen. Lisäksi käyttö ja käyttäjätyytyväisyys vaikuttavat posi- tiivisesti tai negatiivisesti toisiinsa. Käyttö ja käyttäjätyytyväisyys vaikuttavat suoraan henkilökohtaiseen suorituskykyyn ja työtapoihin. Eri käyttäjien vaikutukset saavat yh- dessä aikaan organisationaalisen vaikutuksen. (Delone & McLean 1992; Delone &
McLean 2003, 10–11; Mykkänen, Pöyhölä, Toroi, Riikonen & Riekkinen 2007, 43.)
Alkuperäisen mallin ajatuksena oli jo lähtökohtaisesti se, että se ei ole täysin valmis.
Kymmenen vuotta alkuperäisen mallin valmistumisen jälkeen Delone ja McLean päivit- tivät mallinsa (Kuvio 1.) saamansa palautteen ja uuden tutkimusaineiston perusteella. Päi- vitetyssä mallissa laatu on jaettu kolmeen ulottuvuuteen: informaation laatuun (Informa- tion quality), systeemin laatuun (System quality) ja palvelun laatuun (Service quality).
KUVIO 1. Delonen ja McLeanin päivitetty malli (Delone & McLean 2003, 24)
Nämä vaikuttavat myöhemmin käyttöön (Use) ja käyttäjätyytyväisyyteen (User satisfac- tion).
Käytön lisäksi mallin mukaan on myös mahdollista arvioida aikomusta käyttää (Inten- tion to use). Tätä asennetta ja sen yhteyttä käyttäytymiseen on tosin vaikea arvioida ja siksi monet tutkimukset keskittyvät käyttöön. Käyttö edeltää käyttäjätyytyväisyyttä ja positiiviset kokemukset käytöstä lisäävät sitä. Lisääntyvä käyttäjätyytyväisyys johtaa lisääntyvään "aikomukseen käyttää" ja siten käyttöön. Tuloksena käytöstä ja käyttäjä- tyytyväisyydestä syntyy lopullinen hyöty (Net benefits). (Delone & McLean 2003, 22–
23; Mykkänen ym. 2007, 43-44.)
2.5 Delonen ja McLeanin mallin käyttö terveydenhuollon tutkimuksessa
Sähköisen kaupankäynnin esimerkissään Delone ja McLean (2003) määrittelevät seuraa- vat (Taulukko 1.) sisällöt yllämainittuihin kuuteen mallin kohtaan. Terveydenhuollon jär- jestelmien menestyksen arvioinnissa käytetyt Delonen ja McLeanin mallin kuusi kohtaa on määritelty myös samassa taulukossa.
TAULUKKO 1. Menestyksen arviointi (Delone & McLean 2003, 24-25; Yusof ym.
2006, 3; Pai & Huang 2010, 653–654; Petter & Fruhling 2011, 481–488; Bossen, ym.
2013, 945–946)
Delonen ja Mcleanin mal- lin kohdat
Sähköisen kaupankäynnin järjestelmä malli
Terveydenhuollon tietojär- jestelmien arvioinnissa käy- tetyt mallin kohdat
Systeemin laatu Kuvaa haluttuja ominaisuuk- sia. Käytettävyyttä saata- vuutta, varmuutta, sopeutu- miskykyä ja vasteaikaa
On tietojärjestelmän kykene- vyys suorittaa tehtäviä ja pro- sesseja niin, että se tukee poti- lashoitoa. Sisältää asioita kuten toiminnallisuus, integraatio muiden systeemien kanssa, te- hokkuus, luotettavuus ja käy- tön helppous
Informaation laatu Kuvaa järjestelmän sisältöä.
Sisällön tulisi olla persoo- nallista, valmista, asiaankuu- luvaa, helppoa ymmärtää ja turvallista käyttää.
Järjestelmän tuottaman infor- maation pitäisi olla potilas- hoidon kannalta olennaista, helposti ymmärrettävää, ajan- mukaista ja käytettävässä muo- dossa.
Palvelun laatu Tarkoittaa järjestelmän tuot- tajan tai ylläpitäjän koko- naisvaltaista tukea järjestel- män käyttöön.
Tarkoittaa tuen saatavuutta jär- jestelmän käyttäjille. Tukihen- kilöstö on avuliasta ja ystäväl- listä avun tarvitsijaa kohtaan, heillä on tarpeeksi tietoa ja osaamista vastatakseen tuki- pyyntöihin. Järjestelmä tuki on saatavilla kun sitä tarvitaan, tu- kihenkilöt ymmärtävät käyttä- jien erilaiset tarpeet.
Käyttö Mittaa kaikkea internet si-
vulla käynnistä, sivuilla na- vigoinnista, tiedon keräämi- seen ja ostoksen tekemiseen.
Mittaa tietojärjestelmän poti- lastietojen käytön laajuutta ja tiheyttä.
Käyttäjän tyytyväisyys Keino mitata käyttäjän mie- lipiteitä järjestelmästä, sen on tarkoitus kattaa asiakkaan
Kuvaa käyttäjien asenteita ja tyytyväisyyttä tietojärjestelmää kohtaan.
kokemukset koko proses- sista. Informaation keräämi- sestä, ostoksen tekemiseen ja sen maksamiseen.
Kokonaishyöty On kaikkein tärkein menes- tyksen mittari, jolla mitataan järjestelmän hyötyjen ja haittojen tasapainoa.
Määriteltiin työn ja ajankäytön tehostumisena, päätöksenteon parantumisena, henkilöstökus- tannusten ja virheiden vähenty- misenä.
Määritelmät perustuvat terveydenhuollon tietojärjestelmien tutkimuksiin, joissa on käy- tetty Delonen ja McLeanin mallia järjestelmän arviointiin.
3. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on kuvata integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla syitä, jotka vaikuttavat potilastietojärjestelmien käyttöön. Aineiston analysointi perustuu Delonen ja McLeanin (2003) malliin, jolla voidaan arvioida tietojärjestelmän koko elinkaaren onnistumista. Malli perustuu kuuden yleisimmän tietojärjestelmän ar- viointiin käytetyn ulottuvuuden yhteyksien tunnistamiseen kuvailuun ja selittämiseen.
Arviointiin käytettävät ulottuvuudet ovat systeemin laatu, tiedon laatu, käyttö, käyttäjät tyytyväisyys, yksilöllinen vaikutus ja organisatorinen vaikutus.
Tutkimuksella täydennetään terveydenhuollon tiedonhallinnan tietoperustaa tuottamalla jäsenneltyä tietoa jo aikaisemmin julkaistuista tutkimuksissa olemassa olevasta tiedosta ja tutkimusaineistosta. Tutkimuksessa haetaan vastausta seuraavaan tutkimuskysymyk- seen integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla.
1. Mitkä ovat terveydenhuollon organisaatioissa potilastietojärjestelmien käyttöä edistä- viä ja ehkäiseviä tekijöitä?
4. TUTKIMUKSEN METODOLOGIA JA TOTEUTUS
Tiedonhallinnan paradigma muodostuu käsitteistä, joita ovat tieto, toiminta, menetelmät ja toimijat. Paradigmassa tieto käsittää jatkumon datasta viisauteen. Se voidaan ymmärtää myös tiedon arvoketjuna, jolle ominaista on kompleksisuus ja verkostomaisuus jaloste- tumpaan tietomuotoon siirryttäessä. Toiminnalla tarkoitetaan palveluiden suunnittelua, toteutusta, käyttöä ja arviointia. Menetelmällä tarkoitetaan toiminnassa syntyneiden tie- tojen käsittelyn, tallentamisen ja välittämiseen liittyviä sosiaalisia ja teknisiä toimintata- poja. Toimijoilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttäviä tai tuotta- via henkilöitä tai yhteisöjä. (Saranto & Kuusisto-Niemi 2013, 142–143.)
Tutkimus sijoittuu sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksen viitekehyk- sessä toiminnan ja menetelmien välille (Kuvio 2.)
KUVIO 2. Sosiaali‐ ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma (Saranto & Kuusisto- Niemi 2013)
Paradigma toimii pohjana tutkimuksen teoreettisiin ja metodologisiin lähtökohtiin. Se toi-
mii myös välineenä tutkimuksien ja tutkimuskohteiden analysointiin tiedonhallinnan nä- kökulmasta käsin. (Saranto & Kuusisto-Niemi 2013, 143.)
4.1 Kirjallisuuskatsaus tutkimusmenetelmänä
Valitsin integroivan kirjallisuuskatsauksen tämän tutkimuksen metodiksi, koska sen avulla on mahdollista kerätä ja yhdistää erilaisin tutkimusmetodein tehtyjä tutkimuksia samaan katsaukseen. Oletukseni oli, että tutkimusaiheestani on tehty paljon tutkimuksia erilaisilla metodeilla ja integroivan katsauksen avulla oli mahdollista kerätä kattava otos aihealueen tutkimuksista.
Integroiva kirjallisuuskatsaus on metodi ja tutkimustekniikka, jossa tutkitaan tehtyä tut- kimusta. Integroidun katsauksen avulla kerätään kiinnostuksen kohteena olevan aihealu- een tutkittu tieto kattavasti yhteen. Katsauksessa punnitaan, millaiseen näyttöön kerätty tieto perustuu ja tehdään johtopäätöksiä yhteen nivotusta tiedosta sekä sen nykytilasta.
Integroidun katsauksen tehtävänä on tieteen senhetkisen tilan kuvaaminen, teorian kehit- täminen sekä saadun tiedon suora soveltaminen käytäntöön ja hallintoon. (Johans- son,Axelin, Stolt & Ääri 2007, 84–86.)
Integroiva katsaus eroaa narratiivisesta katsauksesta siten, että kriittisen tarkastelun voi- daan oleellisesti katsoa kuuluvan siihen. Se ei kuitenkaan ole yhtä valikoiva kuin syste- maattinen katsaus. Integroiva katsaus sallii yhdistää eri metodein tehtyä tutkimusta sa- maan katsaukseen. Tällä tavoin tutkimuksen kohteena olevasta aiheesta on mahdollista kerätä huomattavasti isompi otos. (Johansson ym. 2007, 84–86; Salminen, 2011, 8)
Integroivassa katsauksessa noudatetaan monia samoja periaatteita ja vaiheita kuin alku- peräistutkimuksessa tai systemaattisesta katsauksesta. Aluksi päätetään tutkimuskysy- mykset, suunnitellaan aineiston keruu strategia ja kerätään oleellinen aineisto, joka arvi- oidaan ja analysoidaan. Lopuksi esitetään tulokset. Integroidussa katsauksessa tutkimus- joukko koostuu alkuperäistutkimuksista, jotka käsittelevät samankaltaisia tutkimuskysy- myksiä. (Polit & Beck 2005; 692. Salminen 2011, 7.)
4.2 Tutkimusaineiston hakustrategia ja hakuprosessi
Tutkimuskysymyksen muotoilu voidaan tehdä PICO -menetelmän avulla. Määrällisiä tut- kimuksia käsiteltäessä menetelmässä määritellään neljä osa-aluetta: ryhmä tai ongelma jota tutkitaan (population), interventio tai menetelmä, jolla ongelmaan tai tutkittavaan ryhmään pyritään vaikuttamaan (intervention), vaihtoehtoinen menetelmä, johon tutkit- tavaa menetelmää verrataan (comparison) ja menetelmän tuottamat tulokset, joita halu- taan selvittää (outcome). (Centre for Reviews and Dissemination 2009, 6-10.)
Laadullisia tutkimuksia etsittäessä PICo muodostuu tutkittavasta joukosta (population), kiinnostuksen kohteena oleva ilmiöstä (phenomena of interest) ja viitekehyksestä (con- text). Kysymyksen muodostamisen ensimmäisessä vaiheessa pitää tunnistaa ongelma tai kohderyhmä (P). Kiinnostuksen kohdetta on hyvä rajata kuvaamalla, mistä tai kenestä ollaan kiinnostuneita tarkentaen kohdetta muun muassa iän, sukupuolen, rodun, sairauden ja ongelman suhteen. Sitä ei ole välttämättä tarkoitettu kuvaamaan vain tutkittavaa jouk- koa, niin kuin se ajatellaan määrällisessä tutkimuksessa, otanta menetelmänä tai otannan kokona, vaan ennemminkin populaation ominaisuuksia kuvaavana. Kiinnostuksen koh- teena oleva ilmiön (I) tunnistaminen muodostaa toisen vaiheen. Tämän osan voidaan aja- tella olevan tutkimuksen aihe. Ilmiöstä kuvattavien yksityiskohtien taso vaihtelee riip- puen aiheen monimutkaisuudesta. Kohtaan voidaan palata suunnitelman edistyessä ja sitä voidaan tarkentaa tarvittaessa. Viitekehys (Co) muodostaa kolmannen vaiheen. Laadulli- sessa katsauksessa viitekehys riippuu katsauksen päämäärästä ja tutkimuskysymyksestä, joka on rakennettu päämärän saavuttamiseksi. (Joanna Briggs Institute 2011, 13, 23–24.)
PICo-kysymystä muodostettaessa on tärkeää selventää, minkälainen tutkimusnäyttö tuot- taa todennäköisemmin vastauksen asetettuun kysymykseen. Menetelmän avulla muotoil- laan, selkiytetään ja tunnistetaan minkälaista tietoa tarvitaan ja muunnetaan tutkimusky- symys hakutermeiksi. (Centre for Reviews and Dissemination 2009, 6-10, Joanna Briggs Institute 2011, 13, 23–24.) Tämän tutkimuksen PICon osa-alueet on kuvattu taulukossa 2.
TAULUKKO 2. PICo-osa-alueet ja avainsanat
PICo osa-alueet Population Intervention Context Sairaalassa työsken-
televät terveyden- huollon ammattilai- set
Sairaaloissa käytettävät potilastietojärjestelmät
Potilastietojärjestel- mien käyttöön vaikut- tavat tekijät
Avainsanat/ haku- termit
Terveydenhuollon henkilökunta, hoito- henkilökunta, lääkä- rit, hoitajat, sairaan- hoitajat.
Healthcare person- nel, staff, doc- tor/physician, nurses, nursing staff, medical staff
Potilastietojärjestelmät, sähköinen sairauskerto- mus, sähköinen potilas- kertomus, sähköinen kirjaaminen
Hospital information system (HIS), elec- tronic health record (EHR), medical record system (MRS)
Käytettävyys, käyttö, käyttöönotto, asenteet, käsitykset, kehittä- mien, edistäminen, eh- käiseminen, estäminen Usability, use, usage, initilization, utiliza- tion, implemention, at- titude, perception, im- provement, advance, develope, prevent, hin- der
P (population) rajaa tutkittavan joukon sairaalassa työskenteleviin terveydenhuollon am- mattilaisiin. I (intervention) kertoo että tutkimuksessa käsitellään sairaaloissa käytettäviä potilastietojärjestelmiä. Co (context) käyttöön vaikuttavat tekijät osa-alue pohjautuu De- lone & McLeanin Model of Information Systems Success malliin. Malli perustuu kuuden yleisimmän tietojärjestelmän arviointiin käytetyn ulottuvuuden yhteyksien tunnistami- seen kuvailuun ja selittämiseen. Arviointiin käytettävät ulottuvuudet ovat: systeemin laatu, tiedon laatu, käyttö, käyttäjät tyytyväisyys, yksilöllinen vaikutus ja organisatorinen vaikutus. Systeemin laatu ja informaation laatu vaikuttavat merkittävästi yhdessä käyt- töön ja käyttäjätyytyväisyyteen. Lisäksi käyttö ja käyttäjätyytyväisyys vaikuttavat posi- tiivisesti tai negatiivisesti toisiinsa. Käyttö ja käyttäjätyytyväisyys vaikuttavat suoraan henkilökohtaiseen suorituskykyyn ja työtapoihin, ja eri käyttäjien vaikutukset saavat yh- dessä aikaan organisationaalisen vaikutuksen. (DeLone & McLean 1992; DeLone &
McLean 2003, 10–11; Mykkänen ym. 2007, 43.)
Integroivassa katsauksessa mukaan otettavien yksittäisten tutkimusten tarkkuus, uskotta- vuus ja yleistävyys on arvioitava. Vahvemmille tutkimuksille on annettava isompi paino- arvo (Polit & Beck 2005, 695). Alkuperäistutkimusten laadun arviointi voi olla haastavaa, koska katsaukseen mukaan otettavat tutkimukset on tehty erilaisilla metodeilla. Integ- roidussa katsauksessa tutkimukseen mukaan otettavien tutkimusten otantakehys määrit- telee kuinka tarkkaan ja miten laatua arvioidaan. Kirjallisuuskatsauksessa tiivistetään tu- lokset teemoihin tai luokkiin. Jos samanlaisia tai lähes samanlaisia tutkimuksia on useita, voidaan tutkimuksen tuloksista tehdä meta-analyysi. Meta-analyysillä tarkoitetaan syste- maattisen kirjallisuuskatsauksen tutkimusten tulosten yhteenvetoa riittävän samankaltai- sista tutkimuksista, joiden tulokset ovat vertailtavissa keskenään. (Salanterä & Hupli 2003, 36–37; Whittemore & Knalf 2005, 550.)
4.3 Tiedonhaun suunnittelu ja toteutus
Yksi tutkimuksen luotettavuuden kannalta tärkeä vaihe kirjallisuuskatsauksessa on tie- donhaun kuvaaminen siten, että se on toistettavissa uudelleen esitetyn kuvauksen perus- teella. Olennaista on kuvata tiedon lähteet, avainsanat, aineiston julkaisuajankohta ja läh- teissä käytetyt metodit. Näiden kuvaamisella annetaan lukijalle mahdollisuus arvioida katsauksen luotettavuutta ja siitä tehtäviä johtopäätöksiä. (Cooper 1998, 160.)
Kirjallisuuskatsaus tehdään toteuttamalla hakuja valituilla asiasanoilla. Asiasanat ovat keskeisiä tutkimuksen käsitteitä, joilla tutkittavana olevaa kohdetta kuvataan tai ilmiötä käsitteellistetään. Oikeiden asia- eli hakusanojen löytäminen on tärkeä vaihe relevantin tutkimusaineiston löytämiseksi. (Cooper 1998, 160.)
Tässä tutkimuksessa tiedonhakua varten toteutettiin koehakuja oikeiden asiasanojen löy- tämiseksi. Koehaut tehtiin keväällä 2015 Pubmed ja Scopus tietokannoista. Aika nopeasti selvisi, että aihepiiristä on tehty paljon tutkimusta. Koehauilla tuloksia tuli runsaasti. Tein melko pitkään töitä hakulausekkeen muodostamiseksi sellaiseksi, että sain hakuun mu- kaan kaikki oleelliset tutkimukset, siten että tulosten määrä oli hallittavissa.
Hakulausekkeen muodostamisessa ja hakujen suorittamisessa sain korvaamatonta apua Itä-Suomen yliopiston kirjaston informaatikolta.
Lopullisen tiedonhaun tein Pubmed ja Scopus tietokannoista toukokuussa 2015. Tein sa- mat haut syyskuussa 2015 vielä Cochrane/Ovid, Medic ja Melinda tietokannoista. Aineis- tohaut tehtiin kaikista tietokannoista (paitsi medic) seuraavalla hakulausekkeella:
("medical records systems" OR "patient records systems" OR "hospital information sys- tems")
AND
(use* OR usage* OR utiliz* OR utilis* OR implement*) AND
(staff OR personnel OR nurse* OR physician*) AND
(attitude* OR percept* OR usability* OR improv* OR advanc* OR develop* OR pre- vent* OR hinder* OR hindrance*)
AND (hospital)
Medic tietokannasta haku tehtiin hieman lyhempänä johtuen hakukoneen käyttöominai- suuksista. Medic hakulauseke oli seuraavanlainen.
("medical records systems" OR "patient records systems" OR "hospital information sys- tems")
AND
(staff OR personnel OR nurse* OR physician*) AND
(attitude* OR percept* OR usability* OR improv* OR advanc* OR develop* OR pre- vent* OR hinder* OR hindrance*)
Tutkimukseen mukaan otettavien artikkelien mukaanotto- ja poissulkukriteerit varmista- vat, että tutkimuskysymykset on määritelty selkeästi. Tutkijan pitääkin selkeästi päättää ja määritellä, mitkä elementit ovat hyväksyttyjä katsaukseen mukaan otettavissa tutki- muksissa. Mukaanottokriteerien pitäisi mahdollistaa kaikkien mielenkiinnon kohteena olevien tutkimusten mukaan tulon. Jos kriteerit ovat liian tiukat voi osa aiheeseen liittyviä tutkimuksia jää katsauksen ulkopuolelle. Toisaalta jos kriteerit ovat liian laajat voi kat- saukseen päätyä tietoa, jota on vaikea vertailla ja yhdistää. (Centre for Reviews and Dis- semination 2009, 10.)
Ideaalitilanteessa kaikki aihetta käsittelevä relevantti tutkimus saadaan katsaukseen mu- kaan, käytännössä tällaiseen lopputulokseen on hyvin hankala päästä. Pyrkimyksenä tulee olla käyttää kaikkia mahdollisia tiedonhaun menetelmiä, jotta saadaan mahdollisimman osuva otos potentiaalisesta materiaalista. (Flinkman & Salanterä 2007, 91.) Katsaukseen on oleellista kuvata aineistonkeruu tarkasti, jotta lukija pystyy arvioimaan aineistonke- ruun osuvuuden ja mielekkyyden. Aineistonkeruu on kuvattava niin hyvin, että lukija pystyy tarvittaessa toistamaan haun ja saamaan katsauksen tekijän kanssa saman loppu- tuloksen. Myös katsauksen eri vaiheissa tehtävät rajaukset on kuvattava ja perusteltava tarkasti. (Flinkman & Salanterä 2007, 91.)
Haku on rajattu koskemaan vuosia 2011–2015, hakutulosten suuri määrä alustavia hakuja tehtäessä oli syynä haun vuosirajaukseen. Kyseisellä vuosirajauksella katsaukseen tuli riittävä määrä uusimpia aiheeseen liittyviä tutkimuksia. Mukaanotto ja poissulkukriteerit (Taulukko 3.) on määritelty niin, että hakutulos olisi edustava ja vastaa tutkimuskysy- mykseen. Tavoitteena oli saada mukaan tutkimuksia, joissa aihetta on käsitelty niin hoi- totyön tekijöiden kuin lääkäreidenkin näkökulmasta, koska molemmat käyttäjäryhmät käyttävät samoja järjestelmiä ja niiden tuottamia tietoja. Käyttö ja käyttökokemukset ovat eri käyttäjäryhmien välillä kokemukseni mukaan kuitenkin hyvinkin erilaisia. Tutkimuk- sesta rajautui pois useita tutkimuksia, joissa asiaa oli tutkittu vain lääkärien tai vain sai- raanhoitajien näkökulmasta. Tutkimuksista, joissa on tutkittu molempia käyttäjäryhmiä saman järjestelmän käyttöön liittyen, saadaan realistisempi ja kattavampi kuva käyttöön liittyvistä hyvistä ja huonoista puolista. Tarkoituksena oli myös selvittää, löytyykö tutki- muksista, joissa on tutkittu molempia ammattiryhmiä, asioita, joilla tietojärjestelmien toi- mivuutta voitaisiin parantaa eri ammattiryhmien yhteistyöllä. Vaikka tarpeet ja käyttö ovat eri ammattiryhmillä hyvinkin erilaisia, lopputulos kuitenkin on sama eli potilaan hyvä hoito, työn sujuminen ja tietojen hyvä välittäminen ammattilaiselta toiselle.
Katsauksesta on myös rajattu pois tutkimukset, joissa käsitellään vain potilastietojärjes- telmän osaa eli esimerkiksi lääkitystä, automaattisia lääkityshälytyksiä tai päätöksente- kojärjestelmiä, koska katsauksessa on tarkoitus käsitellä aihetta kokonaisen potilastieto- järjestelmän näkökulmasta.
Myös tutkimukset, joissa verrataan potilastietojärjestelmiä paperikirjaamiseen, on jätetty katsauksen ulkopuolelle. Katsauksen ajatuksena oli saada tietoa siitä, kuinka jo järjestel- miä käyttävät työntekijät järjestelmät kokevat, eikä siitä kuinka paljon hyviä tai huonoja vaikutuksia potilastietojärjestelmien käytöllä on verrattuna paperikirjaamiseen.
TAULUKKO 3. Mukaanotto ja poissulkukriteerit Kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttyjen artikkelien mukaanottokriteerit olivat seuraavat:
Kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttyjen artikkelien poissulkukriteerit olivat seuraavat:
Artikkelit käsittelivät kotimaisia tai kan- sainvälisiä suomen- tai englanninkielisiä tutkimuksia, jotka ovat julkaistu tieteelli- sessä lehdessä ajanjaksolla 2011–2015.
Katsaukseen ei oteta mukaan ennen vuotta 2011 julkaistuja tutkimuksia. Maaliskuun 2015 jälkeen julkaistut tutkimukset jäte- tään myös pois.
Artikkelien tutkimuksen aiheena ovat sai- raaloissa käytettävien potilastietojärjestel- mien käyttöä edistävät ja ehkäisevät teki- jät.
Tutkimukseen on osallistunut vain yksi työntekijäryhmä. Esimerkiksi on tutkittu vain sairaanhoitajien tai vain lääkäreiden mielipiteitä potilastietojärjestelmästä.
Tutkimuksen kohteena ovat sairaalassa kliinisessä työssä työskentelevät tervey- denhuollon työntekijät (lääkärit ja hoita- jat).
Käsitellään sairaalan ulkopuolella käytet- täviä potilastietojärjestelmiä.
Käsitellään vain jotakin tiettyä potilastie- tojärjestelmän osaa.
Tutkimukset, joissa tutkitaan tietojärjes- telmien vaikutusta vain johonkin tiettyyn toimintoon, esimerkiksi lääkkeiden mää- räys tai antovirheisiin.
Tutkimukset, joissa vain verrataan potilas- tietojärjestelmää paperikirjaamiseen.
PubMedistä tuloksia tuli 442, joista abstraktin perusteella mukaan valittiin 52 tutkimusta.
Scopuksesta hakutuloksia tuli samalla hakulausekkeella ja rajauksilla 664, joista abstrak- tin perusteella mukaan valittiin 61 tutkimusta. Samoja artikkeleita oli Scopuksessa ja Pud- medissä yhteensä 20. Cochrane/Ovid-tietokannasta hakulausekkeella tuli kahdeksan osu- maa, joista yksikään ei vastannut aihetta. Medic-tietokannasta haku tuotti 27 hakutulosta, joista 26 tuli abstraktin perusteella mukaan. Melinda- tietokannasta haku tuotti 3 tulosta, joista yksi tuli abstraktin perusteella mukaan. Tehdyn karsinnan perusteella jäljelle jäi 140 tutkimusta. Seitsemästä tutkimuksesta ei ollut saatavilla koko tekstiä. Mukaanotto-
ja poissulkukriteerien perusteella tutkimuksen ulkopuolelle jäi 117 tutkimusta. Lopulli- seen katsaukseen otettiin mukaan 23 tutkimusta (Kuvio 3.)
KUVIO 3.Yhteenveto tiedonhausta
4.4 Tutkimusaineiston arviointi
Integroidun katsauksen päämääränä on huolellinen ja tasapuolinen katsaukseen sisälly- tettyjen tutkimusten tulosten tulkinta sekä aineiston innovatiivinen synteesi. Aineistosta pyritään tekemään älykäs ja lukijaystävällinen tiivistelmä. Merkittävien tutkimustulosten pitää selkeästi erottua vähemmän merkityksellisistä. Merkittävistä tuloksista on analyysi osiossa luotava yleisempiä päätelmiä. Katsaukseen mukaan otettavat tutkimukset täytyy arvioida, jotta voidaan päättää, onko katsauksesta saaduilla johtopäätöksillä painoarvoa.
Tutkimusten laadukkuuden arviointiin on käytettävissä erilaisia menetelmiä. Katsauk- sessa, jossa on sekä määrällisiä ja laadullisia tutkimusta tulee kummallakin metodilla teh- dyt tutkimukset arvioida erikseen. (Flinkman & Salanterä 2007, 93–95)
Tässä työssä tutkimusaineiston laadun arvioinnissa on käytetty suomentamaani versiota Kerstin M. Åkessonin, Britt-Inger Savemanin ja Gunilla Nilssonin (2007) systemaat- tisessa kirjallisuuskatsauksessaan käyttämästään laadunarvioinnin mallista. Mallin on alunperin suunnitellut The Swedish Council on Technology Assessment in Health Care (1999). Åkesson työryhmineen (2007) on kirjallisuuskatsauksessaan kääntänyt arviointi- lomakkeen ruotsista englanniksi. Lomakkeen käyttö perustuu käyttäjän omaan arvioon siitä, kuinka arviointilomakkeessa määritellyt kohdat toteutuvat arvioitavassa tutkimusar- tikkelissa.
Määrällisten tutkimusten arvioinnissa keskityttiin muun muassa tutkimusten suunnitte- luun, systematiikkaan/satunnaistamiseen, yhtä suuriin aloitusryhmiin, tilastollisiin mene- telmiin, eettiseen pohdintaan ja kliiniseen sovellettavuuteen. (Liite 2. Laadun arviointi.) Laadullisten tutkimusten arvioinnissa tarkasteltiin muun muassa tutkimuskysymyk- sen/tarkoituksen osuvuutta, tietojen keräämisen ja analysoinnin menetelmien kuvaamista, loogista ja ymmärrettävää tulkintaa ja päätelmiä aineiston analysoinnista sekä eettistä pohdintaa. (Liite 2. Laadun arviointi.)
Laadunarviointilomakkeessa jokaisesta osatekijän kuvaamisesta arvioitavassa tutki- musartikkelissa saa pisteen. Suurimman pistemäärän saanut artikkeli on laadukkain.
Kvantitatiivisten tutkimusten kohdalla arvioitavia kohtia on 15. Vähintään kahdellatoista oikein vastauksella tutkimus luokitellaan hyvä kategoriaan ja minimissään yhdeksällä oi- kein vastauksella keskiluokkaan. Alle yhdeksän pisteen tutkimusta ei oteta mukaan kat- saukseen. Kvalitatiivisten tutkimusten kohdalla arvioitavia kohtia on 14 ja vähintään kymmenellä pisteellä tutkimus luokitellaan hyvä kategoriaan ja minimissään kahdeksalla pisteellä tutkimus otetaan mukaan katsaukseen.
Mukaan otetuista 23 tutkimuksesta yksi tutkimus ei täyttänyt yllä mainittuja laadun arvi- oinnin kriteerejä, joten se tiputettiin tutkimuksen ulkopuolelle ja lopulliseen tutkimukseen jäi jäljelle 22 tutkimusta. (Taulukko 4.)
TAULUKKO 4. Tutkimusten laadun arviointi
N:o Tekijät Laadun arviointi
kvantatiiviset tutkimukset
Laadun arviointi
kvalitatiiviset tutkimuk- set
1. Batley, ym. 2011 11
2. Bishop, ym. 2014 12
3. Chang, ym.2012 13
4. Cresswell, ym. 2012 14
5. Cresswell, ym.2014 13
6. Creswell, ym. 2011 13
7. Ghazisaeedi, ym. 2013 9
8. Hoonakker, ym. 2012 11
9. Hoonakker, ym. 2012 12
10. Ilie, ym. 2013 11
11. Janols, ym. 2014 10
12. Karimi, ym. 2014 11
13. Khajouei, ym. 2011 9
14. Moghadam, ym. 2014 9
15. Ooyoung ym. 2012 10
16. Pelayo, ym. 2013 12
17. Penoyer, ym. 2014 13
18. Rahimi, ym. 2014 9
19. Sheikh, ym. 2011 14
20. Simon, ym. 2013 12
21. Ward, ym. 2012 11
22. Zikos, ym. 2011 9
23. Young, ym. 2011 7
4.5 Aineiston analyysi
Aineiston käsittely ja tulkinta ovat sidoksissa tutkijan valintoihin tutkimusprosessin alku- vaiheissa. Aineiston analyysitapoja on monia, yleisellä tasolla voidaan nimetä kaksi lä- hestymistapaa. Selittämiseen pyrkivä lähestymistavassa käytetään tilastollista analyysiä ja tehdään päätelmiä. Toinen tapa on ymmärtämiseen pyrkivä lähestymistapa, jolloin käy- tetään laadullista analyysiä ja tehdään päätelmiä sen pohjalta. Tutkijan tulisi valita ana- lyysitapa, joka todennäköisimmin tuo vastauksen ongelmaan tai tutkimustehtävään. Laa- dullista aineistoa voidaan käsitellä myös tilastollisilla tekniikoilla, tavallisimmat analyy- simenetelmät ovat kuitenkin teemoittelu, tyypittely, sisällönerittely, keskusteluanalyysi ja diskurssianalyysi, jossa tutkimus kohdistuu puhetapoihin ja puhekäytänteisiin eli dis- kursseihin. (Hirsjärvi ym. 2009, 221- 225.)
Laadulliseen aineistoon voi soveltaa myös määrällistä analyysiä, joka voi olla tuotosten määrän laskemista tai luokittelemista erilaisten tekijöiden mukaan eri luokkiin. Voidaan laskea sitä, kuinka usein jokin tekijä vaikuttaa asioiden kulkuun eli tutkija tulkitsee ai- neistoaan melko paljon. Taulukoinnin avulla voi eritellä, järjestää ja laskea aineistosta nousevaa numeraalista tietoa. Kvantifioiva kvalitatiivinen analyysi voi olla kolmas vaih- toehto silloin, kun tutkija tarvitsee välimuodon niin sanottujen kovien ja pehmeiden ana- lyysimenetelmien välille. Aineistolähtöisyys on jossain määrin kaikelle tutkimukselle luonteenomaista. Sisällön erittelyssä voi myös edetä aineistolähtöisesti, tällöin voidaan aineistosta hakea systemaattisesti tyypillisiä poikkeavuuksia samankaltaisuuksien etsimi- sen sijasta. (Eskola & Suoranta 1998, 165–166, 187.)
Analyysin tekemiseksi tieto, joka on saatu ensisijaisista lähteistä pitää järjestää, koodata luokitella ja tiivistää yhtenäiseksi ja kokonaisvaltaiseksi johtopäätökseksi tutkimusongel- masta. Analyysin tarkoitus on tuottaa kokonaisvaltainen tulkinta alkuperäisistä tutkimuk- sista. Aineiston innovatiivinen ja mielekäs analysointi ja tiivistäminen ovat kaikkein vai- keimmat vaiheet katsauksen tekemisessä, ne ovat myös herkimmät vaiheet erilaisille vir- heille. Aineiston analysointi tulisi suunnitella huolellisesti jo ennen kuin katsausta ryhdy- tään tekemään. (Whittemore & Knalf 2005, 550.)
Laadullisen aineiston tiivistämisessä voidaan käyttää jatkuvaa aineiston vertailun meto- dia. Metodin avulla laadullista aineistoa pyritään koodaamaan ja tiivistämään systemaat- tisiksi kategorioiksi. Kategorioiden avulla aineistosta pyritään erottamaan yleisiä malleja, teemoja ja asioiden välisiä suhteita. Alkuperäisen otoksen dataa verrataan kohde kerral- laan ja samankaltainen data järjestetään ja ryhmitellään omiin ryhmiinsä. Myöhemmin näitä koodattuja kategorioita verrataan ja jatkokäsitellään tutkimuksen analyysivaiheessa.
(Whittemore & Knalf 2005, 550.)
Metodi sisältää datan pelkistämisen, esittelyn, vertailun, johtopäätösten tekemisen ja vah- vistamisen. Ensimmäinen vaihe datan pelkistämisessä sisältää sellaisen luokitusjärjestel- män luomisen, joka mahdollistaa eri metodeilla tuotetun datan hallitsemisen. Mukaan otetut alkuperäistutkimukset pitää jakaa loogisesti sellaisiin alaryhmiin, jotka helpottavat analyysin tekemistä. (Whittemore & Knalf 2005, 550.)
Seuraava vaihe on tietojen esittäminen. Siinä yksittäisistä tutkimuksista saatu tieto yhdis- tetään yhteisiksi muuttujiksi tai ala-ryhmiksi muiden samankaltaisten tietojen kanssa.
Tieto voidaan esittää erilaisena taulukkona grafiikkana tai matriisina, jossa voidaan ver- tailla alkuperäistutkimuksien tuloksia helposti keskenään. (Whittemore & Knalf 2005, 550.) Tietojen vertailu vaiheessa tutkitaan, kuinka tiedot alkuperäistutkimuksissa on esi- tetty, niistä etsitään malleja teemoja ja yhteyksiä. Tämän jälkeen voidaan tehdä käsite- kartta joka sisältää enemmistön erilaisista muuttujista ja tunnistetuista teemoista. Saman- kaltaiset muuttujat ryhmitellään yhteen. Muuttujien tai teemojen yhteydet voidaan myös kuvata. (Whittemore & Knalf 2005, 550.)
Viimeinen vaihe aineiston tiivistämisessä on siirtyä aineiston teemojen kuvaamisessa korkeammalle abstraktiotasolle ja siirtää yksittäiset tulokset yleisemmälle tasolle. Alku- peräistutkimuksista saatu leikelty ja jaoteltu tieto, joka on analyysin aikana käsitteellis- tetty uudelleen, yhdistetään uudestaan kattavaksi kuvaukseksi käsittelyssä olleesta ai- heesta. Lopputuloksiin ei saa kuitenkaan siirtyä liian nopeasti, ettei aineiston analyysi jää keskeneräiseksi. Tutkija ei saa jäädä kiinni ensimmäisiin analyysissä tuleviin ajatuksiin,
vaan tehdä analyysi loppuun kunnes aineisto on tiivistynyt mielekkääksi ja merkityksel- liseksi kokonaisuudeksi. (Whittemore & Knalf 2005, 550; Flinkman & Salanterä 2007, 96.)
Tässä tutkimuksessa aineisto analysoidaan teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutki- mukset jaotellaan kategorioihin, jotka perustuvat Delonen ja Mcleanin mallin mukaan systeemin laatuun (System quality), informaation laatuun (Information quality), palvelun laatuun (Service quality), käyttöön/aikomukseen käyttää (use/intention to use) ja käyttä- jätyytyväisyyteen (user satisfaction). (Taulukko 5.)
TAULUKKO 5. Tutkimuksista löytyneet Delonen ja Mcleanin mallin osa-alueet N:
o
Tutkimukset Systee-
min laatu
Infor- maation laatu
Palvelun laatu
Käyttö Käyttäjä- tyytyväi- syys/
aikomus käyttää
1. Batley, ym. 2011 x x
2. Bishop, ym. 2014 x x
3. Chang, ym. 2012 x x x
4. Cresswell, ym. 2014 x x x x
5. Cresswell, ym. 2012 x x x x
6. Creswell, ym. 2011 x x x x
7. Ghaziseedi, ym. 2013 x x x
8. Hoonakker, ym. 2012 x x
9. Hoonakker, ym. 2012 x
10. Ilie, ym. 2013 x x x
11. Janols, ym. 2014 x x x x
12. Karimi, ym. 2014 x x x x
13. Khajouei, ym. 2011 x x x
14. Moghadem, ym. 2014 x x x x
15. Ooyoung, ym. 2012 x x
16. Pelayo, ym. 2013 x x x
17. Penoyer, ym. 2014 x
18. Rahimi, ym. 2014 x x x
19. Sheikh, ym. 2011 x x x x
20. Simon, ym. 2013 x x x
21. Ward, ym. 2012 x x
22. Zikos, ym. 2011 x x
Tutkimukset on ensin pilkottu edellä mainittuihin kategorioihin. Tämän jälkeen pilko- tuista osista on etsitty yhteisiä teemoja, malleja ja yhteyksiä. Yksittäiset tulokset on yh- distetty uudestaan kuvaukseksi käsitellystä aiheesta.
5. TULOKSET
Tulokset on järjestetty Delonen ja McLeanin mallin (2003) mukaisiin kategorioihin (Tau- lukko 1.) menestyksen arviointija (Taulukko 5.)tutkimuksista löytyneet Delonen McLea- nin mallin osa-alueet. Alaotsikot ovat muodostuneet tutkimuksista esiin nousseista asi- oista. Jokaisen kappaleen esittelyosiossa alaotsikoissa esiintyvät aiheet on korostettu teks- tissä. Lähdeviitteet tulos-osiossa perustuvat tutkimusten järjestykseen (Taulukossa 4.) laadun arviointi ja (Taulukossa 5.) tutkimuksista löytyneet Delonen ja McLeanin mallin osa-alueet.
5.1 Systeemin laatu
Systeemin laatu kategoriassa käsitellään tutkimuksissa nousseita asioita, joilla järjestel- män kehittämisvaiheessa ja elinkaaren eri vaiheissa itse järjestelmää voitaisiin parantaa, tehdä toimivammaksi ja käyttäjäystävällisemmäksi. Kuinka laadukas tietojärjestelmä teh- dään? Mitä asioita pitäisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan tai kehitetään jo käytössä olevaa järjestelmää tai harkitaan uuden järjestelmän hankintaa?
Tutkimuksista nousi esiin selkeästi tarve kliinikoiden mukaan ottamiseen jo alkuvai- heessa, kun järjestelmän hankintaa harkitaan. Tutkimuksissa myös pohdittiin sitä riittääkö vain kliininen osaaminen antamaan tarpeeksi ison panoksen tietojärjestelmän suunnitte- luun vai tarvitaanko osaajia, joilla on kliinistä ja teknistä osaamista. Tutkimuksissa nousi esiin tarve tehdä toimivampia järjestelmäratkaisuja. Älykkäitä tietojärjestelmiä ja käyt- töliittymiä, jotka ovat yksinkertaisempia käyttää, mutta samalla myös älykkäämpiä, jol- loin järjestelmät oppivat tunnistamaan käyttäjänsä käyttötapoja. Tutkimusten mukaan, pi- täisi pystyä ajattelemaan pidemmällä tähtäimellä ja hyväksyä se, että potilastietojärjestel- mät eivät ole koskaan täysin valmiita, vaan niitä pitää kehittää, valvoa ja muuttaa tarpeen mukaan.
Paikallinen järjestelmän toimivuus ja muokattavuus versus koko organisaation hyödyt ja järjestelmän toimivuus isossa mittakaavassa. Kuinka hyvin järjestelmää pystytään muokkaamaan paikallisella tasolla? Kuinka paljon paikallista muokattavuutta
pitää rajoittaa säännöksillä ja ohjeistuksilla, jotta tietojärjestelmästä tulee toimiva isom- massa mittakaavassa ja organisaatiot saavat hyödynnettyä järjestelmää parhaalla mahdol- lisella tavalla? Mistä löytyy kultainen keskitie? Kuinka paljon rajoitukset vaikuttavat jär- jestelmän käytettävyyteen paikallisella tasolla ja sitä kautta järjestelmän hyväksyntään?
5.1.1 Kliinikot asiantuntijoina järjestelmän suunnittelussa
Useissa tutkimuksissa nousi esiin tarve kliinistä työtä tekevien asiantuntijoiden käytöstä järjestelmän kehityksen eri vaiheissa. (1,2,3,5,6,10,15,18) Useissa tutkimuksissa myös todettiin järjestelmän käyttöönoton ja käytön epäonnistumisen syyksi se, että järjestelmää on hankala käyttää. Käyttäjät kokivat, että järjestelmä ei ole suunniteltu heitä varten, eikä heidän toiveitaan järjestelmän suhteen oltu kuunneltu. (6,9,13,19)
Ideaalitilanteessa, loppukäyttäjät olisivat mukana kaikissa järjestelmään liittyvissä valin- noissa, järjestelmän valinnassa, käyttöliittymän suunnittelussa, arvioinnissa, käyttöön- otossa ja järjestelmän jatkuvassa kehittämisessä. Näin voitaisiin taata, että heidän tar- peensa näkyvät järjestelmän suunnittelussa. (6)
Loppukäyttäjien osallistuminen tietojärjestelmän suunnitteluun vaihtelee usein. Kehittä- mistyöhön ja päätöksentekoon valitut kliinikot ovat asiantuntijoita tai johtaja-asemassa, jotka ovat mahdollisesti vieraantuneet käytännön työstä. Tutkimukset osoittivat, että tar- vittaisiin tekijöitä mahdollisimman läheltä oikeaa kliinistä työtä, sellaisia erikoisalojen osaajia jotka tekevät kentällä töitä potilaiden parissa ja käyttävät järjestelmiä. Yksittäisen osaston, erikoisalan ja sairaalan lisäksi tulisi järjestelmän suunnittelussa miettiä koko ter- veydenhuollon polkua ja kliinikoiden lisäksi terveydenhuollon johtoa. Pitäisi löytää hyvä kompromissi kokonaisvaltaisuuden ja käytettävyyden väliltä. (10,13,19)
Kliinikoiden ja terveydenhuollon johdon käyttäminen asiantuntijoina on ongelmallista myös siitä näkökulmasta, että heillä on harvoin tarvittavaa tietoa tietojärjestelmien pro- sessissa. Kliinikoilla ei usein ole tarvittavaa tietoteknisiä tai kokonaisvaltaisen kuvan muodostamiseen tarvittavia taitoja, jotta he voisivat ymmärtää järjestelmän suunnittelua tai nähdä kokonaiskuvaa. Teknisen puolen ammattilaisilla ei ole yleensä tarpeeksi hyvää kuvaa terveydenhuollon toimintaympäristöstä, eivätkä he mahdollisesti osaa kliinisten
asiantuntijoiden tuomaa osaamista hyödykseen. He eivät osaa myöskään ohjata kliini- koita suunnittelussa oikeaan suuntaan oikeanlaisilla kysymyksillä tai erilaisilla toiminta- vaihtoehdoilla, eivätkä he osaa selittää kuinka erilaiset vaatimukset on teknisesti mahdol- lista toteuttaa. (1,2,15,19)
Kliinikoiden tiedon ja järjestelmän tekniikan yhdistämiseen tarvitaan asiantuntijoita, joilla on sekä kliinistä, että teknistä osaamista. (1) Tällaisilla osaajilla olisi todennäköi- sesti myös näkemys siitä, minkälaisia ongelmia voidaan ratkaista teknisellä ohjelmoin- nilla ja milloin parempaan lopputulokseen päästäisiin muuttamalla sairaalan tai osaston toimintaprosesseja.
Ongelmana on, että tällaisia osaajia on harvassa. Terveydenhuollon johdon olisikin tär- keää miettiä, ennen järjestelmän kehittämistä ja ostoa, sitä kuinka oikeanlaiset loppukäyt- täjät saataisiin mukaan järjestelmän eri vaiheiden kehittämiseen. Erityisesti järjestelmän alkuvaiheen suunnittelussa ja analysoinnissa tarvittaisiin loppukäyttäjien asiantunte- musta, jotta todelliset tiedontarpeet ja prosessit tunnistettaisiin. Järjestelmä rakennettai- siin tukemaan niitä, prosessit olisivat oikeasti tunnistettu ja järjestelmää tehtäisiin poh- jautuen oikeisiin tiedontarpeisiin tukemaan jo olemassa olevia prosesseja. (18)
5.1.2 Älykäs tietojärjestelmä ja käyttöliittymä
Tulevaisuudessa terveydenhuollon järjestelmien käyttöliittymät ovat intuitiivisia ja oppi- vat käyttäjiltään. Nykyisinhän jo monet tällä hetkellä käytössä olevat järjestelmät oppivat käyttäjiltään. Esimerkiksi Googlen erilaiset palvelut oppivat nopeasti, mitä käyttäjä on tehnyt viime aikoina ja tarjoavat automaattisesti erilaisia kohdennettuja vaihtoehtoja. Uu- sien kaupallisten järjestelmien opettelu on helppoa, ne on rakennettu siten, etteivät käyt- täjät tarvitse käytön oppimiseen monien tuntien opetusta.
Tällä hetkellä potilastietojärjestelmät yleensä vain matkivat paperikirjaamista ja toimivat kirjaamisalustoina sekä tietovarastoina. Järjestelmien käyttö on monimutkaista ja niissä on liian paljon erilaisia vaihtoehtoja tehdä samoja asioita. Tieto syötetään helposti vää-
rään paikkaan, siirretty tieto on vääränlaista, sen jatkokäyttö on vaikeaa tai se ei ole mah- dollista ollenkaan. Nykyiset järjestelmät vaativat myös paljon koulutusta ja opettelua, en- nen kuin loppukäyttäjä voi käyttää niitä turvallisesti. (4,10)
Tulevaisuuden potilastietojärjestelmien pitäisi oppia käyttäjältään ja automatisoida mah- dollisimman paljon toimintoja sekä opastaa käyttäjää oikeaan suuntaan. Järjestelmien pi- täisi sopeutua käyttäjän tarpeisiin eikä toisinpäin. Järjestelmien pitäisi ohjata käyttäjiä helposti ja luonnollisesti oikeisiin paikkoihin ja oikeanlaiseen kirjaamiseen. Lisäksi jär- jestelmän pitäisi ohjata joko käyttäjät tai tieto oikeaan paikkaan käyttäjästä riippumatta.
(10,15)
Intuitiivisten käyttöjärjestelmien pitäisi tarjota kliinikoille mahdollisimman paljon auto- maatiota ja vähentää manuaalisten toimintojen määrää. Helppokäyttöisyyden lisääminen parantaisi käytettävyyttä ja tehokkuutta. Järjestelmien pitäisi pystyä myös parantamaa koko prosessin toimintaa. Niiden pitäisi tarjota uusia toimintoja. Uusien toimintojen ja helppokäyttöisyyden lisääntymisen myötä nykyiset kliiniset prosessit voisivat kehittyä ja parantua. (10,15)
Ostajilla pitäisi olla selkeä kuvaus tarpeista ja vaatimuksista, joita heillä on järjestelmälle.
Toimittajilla pitäisi olla selkeä näkemys tietojärjestelmän prosessista tai menetelmä jolla sairaalan tietojärjestelmää kehitetään. (3)
Järjestelmän pitäisi olla mahdollisimman yksinkertainen. Järjestelmän toiminta erilaisissa tilanteissa on tärkeämpää kuin se, että järjestelmässä on mahdollisimman paljon erilaisia ominaisuuksia. Järjestelmää valittaessa olisi tärkeää huomioida, kuinka hyvin järjestelmä sopii käyttäjilleen, miten järjestelmä teknisesti toimii ja minkälaista tukea sille saa käyt- tövaiheessa. (8,12)
Järjestelmän pitäisi pystyä huomioimaan myös erilaiset ja eritasoiset käyttäjäryhmät. Sai- raanhoitajat ja lääkärit tarvitsevat erilaisia toimintoja. Joillekin käyttäjille riittää hyvinkin yksinkertainen käyttöliittymä ja toiset käyttäjät tarvitsevat monimutkaisempaa ja enem- män työkaluja tarjoavaa käyttöliittymää. (7,13)
Helpommin käytettävien järjestelmien avulla voitaisiin keskittyä muuttamaan työnkulkua sopimaan paremmin yhteen tietojärjestelmien kanssa ja näin pystyttäisiin lisäämään toi- minnan tehokkuutta. Helposti omaksuttavalla järjestelmällä olisi mahdollista saada lop- pukäyttäjien koulutustarve minimoitua. (1, 4, 15)
Järjestelmä ei ole koskaan täysin valmis, vaan se kehittyy ja sitä pitäisi kehittää koko ajan.
Järjestelmän sopeutumiskyky on ainakin yhtä tärkeä ominaisuus kuin sen tehokkuus. Sai- raalamaailma ja tarpeet järjestelmän ympärillä muuttuvat koko ajan ja olisi tärkeää, että myös tietojärjestelmää pystytäisiin päivittämään tai se sopeutuisi muutoksiin helposti ja halvalla. (2,11,15)
5.1.3 Paikallinen järjestelmän toimivuus ja muokattavuus versus koko organisaation hyö- dyt ja järjestelmän toimivuus
Paikallisten organisaation ja käyttäjien vähäinen osallistuminen järjestelmän kehittämi- seen ja päätösten tekemiseen johti huonoon järjestelmän hyväksyntään ja sitä kautta huo- noon käyttökokemukseen. Järjestelmän hyödyt organisaatioille ja käyttäjille jäivät vähäi- siksi eivätkä ne täyttäneet käyttäjien toiveita. (19)
Käyttäjien mahdollisuutta vaikuttaa järjestelmän muokkaamiseen rajoitettiin, koska ha- luttiin varmistaa laajamittainen yhteen toimivuus. Organisaation ylin johto määräsi tarkat rajat järjestelmän muokkaamiselle paikallisella tasolla. Tämän jälkeen järjestelmää oli hankala käyttää ja kustomoida. (6)
On vaikeaa tasapainoilla standardoidun ja paikallisen muokattavuuden välillä. Pitäisi löy- tää oikea tasapaino, jolla organisaatio pystyy keräämän tasalaatuista ja käyttökelpoista informaatiota, jota on helppo jatko käyttää riippumatta kirjaamispaikasta, niin että loppu- käyttäjien on mahdollista saada itselleen ja omiin tarpeisiin sopiva järjestelmä. Organi- saatiota parhaiten palveleva järjestelmä syntyy, jos se rakennetaan hyvin toimivien pai- kallisten järjestelmien pohjalta tai niiden päälle. Jos järjestelmä ei toimi paikallisesti oi- kein on iso riski, että käyttäjät eivät käytä ohjelmaa ollenkaan tai käyttävät sitä väärin.
