TEKNILLINEN KORKEAKOULU Tuotantotalouden laitos
Työpsykologian ja johtamisen laboratorio
Pekka Alahuhta
SOSIAALINEN MEDIA OSANA ORGANISAATION INNOVAATIOPROSESSIA
elektroniikan, tietolt/kenteen ja AUTOMAATIO N VlZ/fE KUNTA
KIRJASVO Teknillinen korkeakoulu
Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkin
toa varten
Helsinki, 8.7.2010
Työn valvoja Työn ohjaaja
professori Matti Vartiainen
kauppatieteen maisteri Jukka Koskenkanto
AALTO-YLIOPISTO DIPLOMITYÖN
TEKNILLINEN KORKEAKOULU TIIVISTELMÄ
Tekijä: Pekka Alahuhta
Työn nimi: Sosiaalinen media osana organisaation innovaatioprosessia
Päivämäärä: 8.7.2010 Kieli: suomi Sivumäärä: 7 + 89
Informaatio-ja luonnontieteiden tiedekunta Tuotantotalouden laitos
Professuuri: Työpsykologia ja johtaminen Koodi: TU-53
Valvoja: Professori Matti Vartiainen Ohjaaja: KTM Jukka Koskenkanto
Sosiaalinen media on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana kasvattanut suosio
taan niin länsimaisen ihmisen arkielämää muuttavana artefaktina, kuin aktiivisen akateemi
sen tutkimuksen kohteena. Vastaavasti innovaatioiden — innovaatioprosessin kaupallistettu
jen lopputuotteiden - merkitys yritysten ja kansakunnan kilpailukyvylle on tunnistettu.
Osassa organisaatioista ideoiden kehitys-ja kaupallistamisprosessi on formalisoitu innovaa
tioprosessiksi, jonka tukena saatetaan käyttää erilaisia tietojärjestelmäratkaisuja.
Tässä tutkimuksessa selvitetään mahdollisuuksia, joita syntyy sosiaalisen median toiminto
jen yhdistyessä innovaatioprosessin toteuttavaan tietojärjestelmään. Sosiaalisen median merkitystä arvioidaan tietojärjestelmän käyttökokemusten ja toteutuneen käytön valossa;
edelleen tarkastellaan organisaatiotasolla koettuja hyötyjä ja järjestelmän käyttöönottopro- sessin merkitystä myöhemmin toteutuvalle käytölle.
Tutkimuksen teoriaosassa syvennytään sosiaalisen median ja innovaatioiden tutkimukseen.
Sosiaalisen median määritelmästä edetään keskeisten sovellusten kautta ilmiön taustalla vaikuttavien teorioiden tarkasteluun. Erikseen arvioidaan sosiaalisen median yrityskäyttöön liittyviä näkökohtia. Innovaatioiden osalta esitellään innovaatioihin liittyvää käsitteistöä ja innovaatioprosessiin kohdistuvaa tutkimusta, syventyen lopulta innovaatioprosessissa hyö
dynnettäviin tietojärjestelmiin ja niiden ominaisuuksiin.
Tutkimuksen empiirisessä osassa esitellään tapaustutkimuksessa tutkitut kohdeyritykset sekä esi-ja tapaustutkimusten tulokset. Tuloksia analysoidaan tapauskohtaisesti sekä ristik- käisanalyysin keinoin. Lopuksi esitetään johtopäätökset tutkimustuloksista.
Tutkimuksessa havaitut sosiaalisen median generoimat hyödyt tietojärjestelmäavusteisesti toteutettuun innovaatioprosessiin liittyen toteutuvat innovaatioprosessin sisällön esittämi
sessä käyttäjille ja sosiaalisen median toimintojen kautta toteutuvassa kollaboraatiossa. So
siaalisen median käytöllä voidaan lisäksi vähentää innovaatioprosessin luomaa organisato
rista ylikuormitusta, ja parantaa avainsanoituksen myötä sisällön löydettävyyttä. Hyötyjen saavuttaminen riippuu tietojärjestelmän käytön aktiivisuudesta; vastaavasti aktiivisuus yh
distyy käyttöönottoprosessin onnistumiseen ja järjestelmän käytön johtamiseen
Avainsanat: Front End, Innovaatioprosessi, Sosiaalinen media, Sosiaaliset ohjelmistot, Yri
tys 2.0
AALTO UNIVERSITY ABSTRACT OF THE
SCHOOL OF SCIENCE AND TECHNOLOGY MASTER’S THESIS
Author: Pekka Alahuhta
Title: Social Media as a part of Organization’s Innovation Process
Date: 8.7.2010 Language: Finnish Number of pages: 7 + 89 Faculty of Information and Natural Sciences
Department of Industrial Engineering and Management
Professorship: Work Psychology and Leadership Code: TU-53 Supervisor: Professor Matti Vartiainen
Instructor: M.Sc. (Econ.) Jukka Koskenkanto
During the first decade of the 21s1 Century, Social Media has gained its popularity as both in artifact changing the life of Western people and a subject of active academic research. Simi
larly, innovations - considered as commercialized products of the innovation process - are recognized to have an effect on the competitiveness of organizations and nation. In some organizations, the developing and commercializing process of ideas has been formalized to an innovation process, which can be supported by different kinds of software.
This research assesses those possibilities that emerge, when the functionalities of Social Media are combined to a software application conducting an innovation process. The signi
ficance of Social Media is assessed in the research, considering usability experiences and the actual use of the software. Furthermore, the advantages perceived in the organizational level are assessed, as the correlation between the implementation process and the actual use of the software.
The research regarding social media and innovation research is discussed in the literature study. The study starts from the definition of social media, continuing via the focal applica
tions of social media to the theories affecting behind the phenomenon. Viewpoints regard
ing the enterprise use of social media are discussed separately. Regarding innovations, the study begins with an introduction of related concepts and research concerning innovation process, ending up with the software applications utilized in the innovation process, with their properties.
In the empirical study, the organizations being studied in the pre- and case studies are dis
cussed, as the results of the studies. The results are analyzed as both in within-case and cross-case analysis. Finally, the conclusions of the research are presented.
The advantages generated by the applying of social media to a software application con
ducting an innovation process, were recognized to emerge in presenting the content of the innovation process to the users of the system and in collaboration realizing via Social Me
dia. By implementing Social Media, organizational overload generated by the innovation process can be decreased, whereas findability of content can be enhanced by tagging. Seiz
ing the advantages depends on the activity of the use of the software. Accordingly, the ac
tivity is connected to the successfulness of the implementation process and leading the use of the software.
Keywords: Enterprise 2.0, Front End, Innovation Process, Social Media, Social Software
Esipuhe
Diplomityöni valmistuttua esitän parhaan kiitokseni työn valvojalle, professori Matti Vartiaiselle sekä työn ohjaajalle, Jukka Koskenkannolle. Saamani arvokkaat neuvot ja ohjeistus myötävaikuttivat merkittävästi diplomityön syntyyn. Mielenkiintoiseen
tutkimusaiheeseen perehtyminen osoittautui monella tapaa antoisaksi.
Kiitoksen ansaitsevat myös diplomityöni hyväksi eri tavoin toimineet kollegani Trai
ners’ House Oyj:n palveluksessa - heistä erikseen mainiten Heikki Kosken. Edelleen kiitän tutkimuksen tapausyritysten henkilökuntaa ja tutkimukseen osallistuneita miel
lyttävästä yhteistyöstä.
Lopuksi esitän kiitoksen läheisilleni eri tavoin ilmenneestä kontribuutiosta diplomi
työni hyväksi.
Helsingissä 8.7.2010
Pekka Alahuhta
Sisällysluettelo
1. Johdanto...1
1.1 Tutkimuksen taustaa... 1
1.2 Tutkimuksen päämäärä... 2
1.3 Tutkimuksen rajaus...3
1.4 Tutkimuksen rakenne...3
2. Sosiaalinen media... 5
2.1 Johdanto... 5
2.2 Sosiaalinen media ja Web 2.0... 5
2.2.1 Sosiaalinen media suhteessa läheisiin käsitteistöihin... 6
2.3 Wikit, blogit j a avainsanoitus... 7
2.3.1 Wikit... 8
2.3.2 Blogit... 9
2.3.3 Avainsanoitus... 11
2.4 Sosiaalinen media organisaation käytössä...11
2.4.1 Yritys 2.0... 12
2.4.2 Sosiaalisen median käyttö yrityksessä... 12
2.4.3 Sosiaalisen median käyttöönotto - tietojärjestelmän käyttöönotto muutosprosessina... 13
2.5 Sosiaalinen media, tietämyksen hallinta ja osaajayhteisöt... 16
2.5.1 Web 2.0 -sovellukset osana tietämyksen hallintaa...17
2.5.2 Sosiaaliset ohjelmistot...19
2.5.3 Web 2.0 ja osaajayhteisöt...20
2.5.4 Sosiaalisen verkoston sisäinen kollaboraatio sosiaalisen median sovelluksessa... 23
2.6 Sosiaalinen media tässä tutkimuksessa... 24
3 Innovaatiot... 26
3.1 Innovaatioista... 26
3.2 Innovaatioita määrittelevät käsitteet... 27
3.3 Innovaatioprosessi ja innovaatiosuppilo... 29
3.4 Innovaatioprosessin front end -vaihe... 31
3.4.1 Front end -prosessin elementit...32
3.4.2 Menestyksekäs Front End -vaihe... 33
3.5 Innovaatioprosessin tietojärjestelmät... 34
3.5.1 Tietojärjestelmien ominaisuudet...35
3.5.2 Ideanhallintajärjestelmät... 36
3.5.3 Ideanhallintajärjestelmän käyttöönotto... 37
3.6 Innovaatiot tässä tutkimuksessa... 39
4. Tutkimusmetodit...40
4.1 Tutkimusmetodin valinta...40
4.2 Tutkitut tapaukset... 41
Tapaus 1... 41
Tapaus 2... 41
4.3 Tietojärjestelmä...42
4.4 Tutkimusprosessi... 43
4.4.1 Esitutkimus...43
4.4.2 Haastattelututkimus... 43
4.4.3 Käytön havainnointi... 44
4.4.4 Aineiston analysointi... 44
5. Tulokset... 47
5.1 Esitutkimus... 47
5.1.1 Suunniteltu käyttöjä käytöstä saavutettavat hyödyt... 47
5.1.2 Järjestelmän toiminnot... 48
5.1.3 Käytön ongelmat ja käyttöönottoprosessi...49
5.2 Tapaus 1... 50
5.2.1 Järjestelmän käyttö yrityksessä... 50
5.2.2 Sosiaalisen median toimintojen hyödyntäminen...53
5.2.3 Käyttöönottoprosessi... 54
5.2.4 Käytön havainnointi... 56
5.2.5 Yhteenveto... 57
5.3 Tapaus 2... 58
5.3.1 Järjestelmän käyttö yrityksessä...58
5.3.2 Sosiaalisen median toimintojen hyödyntäminen...62
5.3.3 Käyttöönottoprosessi... 64
5.3.4 Käytön havainnointi... 65
5.3.5 Yhteenveto... 66
5.4 Tapausten ristikkäisanalyysi... 67
6 Pohdinta...71
6.1 Vastaukset tutkimusongelmiin... 71
6.1.1 Sosiaalinen media osana organisaation innovaatioprosessia...71
6.1.2 Organisaation saavuttamat hyödyt tietojärjestelmän käytöstä...73
6.1.3 Sosiaalisen median toiminnallisuuksien vaikutus käyttöön ja käyttökokemukseen...74
6.1.4 Tietojärjestelmän käyttöönottoprosessin merkitys käytön onnistumiselle 75 6.2 Tutkimuksen tieteellinen ja käytännön kontribuutio...76
6.2.1 Tieteellinen kontribuutio... 77
6.2.2 Käytännön kontribuutio... 77
6.3 Tutkimuksen metodologinen arviointi... 78
6.4 Jatkotutkimuskohteet...80
Lähdeluettelo... 81 Liitteet...I Liite 1. Esitutkimuksen kysymykset...I Liite 2. Tapaustutkimuksen kysymykset...II
1.1 Tutkimuksen taustaa
Sosiaalinen media on muodostumassa kiinteäksi osaksi länsimaisen ihmisen arkielä
mää. Uusia sosiaalisen median sovelluksia syntyy vanhojen suosion hiipuessa - yri
tyskauppojen myötä sovellusten oikeudet vaihtavat omistajaa huomattavilla summil
la. Sosiaalinen media on kasvattanut suosiotaan myös Suomessa; 29% suomalaisista käyttää Facebook-sovellusta (Facebakers.com, 2010).
Yksityisen käytön lisäksi myös yritykset liittävät sosiaalisen median sovelluksia osaksi tietojärjestelmiänsä. Yritys 2.0 fasilitoi organisaatioita esimerkiksi hiljaisen tiedon hyödyntämiseen ja kommunikaation tehostamiseen (Otala & Pöysti. 2009).
Sosiaalista mediaa liittyvine ilmiöineen käsittelevä akateeminen tutkimus on aktiivis
ta, keskittyen paitsi sosiaalisen median terminologiaan ja sovellusten määrittelemi
seen, myös tapoihin käyttää sosiaalista mediaa ja älykkääseen toimimiseen sovelluk
sissa (esim. Hovi, 2008; Levy 2009).
Sosiaalisen median tarjotessa mahdollisuuden liiketoiminnan kehittämiseen innovaa
tioita voidaan pitää liiketoiminnan elinehtona. Organisaatiotason lisäksi innovaatioi
hin liittyy kansallinen dimensio: viime vuosina on käynnistetty useita valtakunnalli
sia toimenpiteitä, joiden myötä tavoitellaan kansallisen kilpailukyvyn edistämistä innovaatioiden keinoin (esim. Apiloja Taskinen, 2006; Moisio ym., 2009). Innovaa
tioiden merkitys kansantaloudelle muodostuu talouskasvun ja uusien keksintöjen kautta: uusi keksintö voidaan teoreettisesti yhdistää kaikkiin vanhoihin keksintöihin.
Uusi innovaatio ei siten kasvata kansantalouden käytössä olevien keksintöjen määrää yhdellä, vaan korottaa keksintöjen määrän toiseen potenssiin. (Pohjola, 2009) Orga
nisaatiossa toteutuvia innovaatioita ja innovaatioihin johtavia toimenpiteitä voidaan hahmottaa vaiheittaisena innovaatioprosessina. Innovaatioprosessissa ideat etenevät arvioinnin kautta tuotekehitysaktiviteettien kohteeksi ja lopulta kaupallisen hyödyn
tämisen vaiheeseen (esim. Koen ym., 2002).
Traditionaalisesti suomalaisten yritysten innovaatiotoiminta voidaan karrikoida in
novaatioprosessista eroavaksi innovaatioputkeksi. Organisaatio syöttää innovaa- tioputkeen yhden idean kerrallaan - tuotekehitysprosessin myötä muodostuvan inno
vaation ja asiakkaiden tarpeen kohtaaminen on arvoitus. (Apilo ja Taskinen, 2006) Yritysten työntekijöiden osallistaminen innovaatioprosessiin toteutuu perinteisimmin aloitelaatikon - mahdollisesti strukturoidumman aloitepalkkiojärjestelmän - myötä.
Mahdollisuudet, jotka syntyvät tietojärjestelmien käyttämisestä innovaatioprosessin tukena, ovat melko hyvin ymmärrettyjä. Ominaisuuksia, jotka kontribuoivat innovaa
tioprosessin alkuvaiheen hyväksi, ei kuitenkaan ole tutkittu. (Gordon ym., 2008) Vastaavasti sosiaalisen median hyödyntämismahdollisuudet osana innovaatioproses
sia eivät ole aiemmin olleet akateemisen tutkimuksen kohteena.
Diplomityössä tarkastellaan tapaustutkimuksen keinoin kahta yritystä. Yritykset käyttävät sovellusta, joka liittää tietojärjestelmäavusteisesti toteutettuun innovaatio- prosessiin sosiaalisen median toiminnallisuuksia. Järjestelmän toteutuneen käytön, yritysten kokemien hyötyjen ja käyttäjien käyttökokemusten perusteella arvioidaan sosiaalisen median mahdollisuuksia organisaation innovaatioprosessin kehittämisessä ja tehostamisessa.
1.2 Tutkimuksen päämäärä
Tutkimuksen päämäärä on selvittää sosiaalisen median toimintojen mahdollisuuksia tietojärjestelmäavusteisesti toteutetun innovaatioprosessin kehittämiseen. Tutkimuk
sen päämäärää lähestytään seuraavien kolmen tutkimusongelman kautta.
Miten organisaatio hyötyy sosiaalisen median toiminnallisuuksia sisältävän, innovaatioprosessin mallintavan, tietojärjestelmän käytöstä?
Miten sosiaalisen median toiminnallisuudet vaikuttavat tietojärjestelmän käyttöön ja käyttökokemukseen?
Mikä on tietojärjestelmän käyttöönottoprosessin merkitys käytön onnistumi
selle?
Sosiaalisen median ja innovaatioprosessin välistä yhteyttä lähestytään selvittämällä tutkimuksen kohdeorganisaatioiden kokemaa hyötyä tietojärjestelmän käytöstä. Sosi
aalisen median toiminnallisuuksia arvioidaan käyttäjänäkökulmasta, käyttäjän järjes
telmässä suorittamien tehtävien ja käyttökokemuksen kannalta. Lisäksi selvitetään järjestelmän käyttöönottoprosessin merkitystä käytön onnistumiselle. Innovaatiopro
sessin osalta tutkimusongelma painottuu erityisesti prosessin front end -vaiheeseen, kattaen kuitenkin myös muut prosessin vaiheet.
1.3 Tutkimuksen rajaus
Tutkimus fokusoituu sosiaalisen median sovellusten ja organisaation innovaatiopro
sessin väliseen yhteyteen. Koska tarkastelun kohteena on tietojärjestelmä, joka to
teuttaa tiettyjä sosiaalisen median piirteitä, kohdistuu tutkimus näiden piirteiden ar
viointiin innovaatioprosessiin liittyvien mahdollisuuksien osalta.
Innovaatioprosessin osalta tutkimus rajautuu erityisesti tuotekehityksen front end - vaiheeseen. Tutkimus käsittelee kuitenkin myös muita innovaatioprosessin vaiheita.
Rajallisen tutkimusajan johdosta tuotekehityshankkeiden menestyksen tai tarkastel
tavan ohjelmiston liiketoiminnallisen merkityksen arviointi kohdeyritykselle rajataan tutkimuksen ulkopuolelle. Niin ikään tutkittavan tietojärjestelmän käytettävyyden arviointi esimerkiksi käytettävyystutkimuksen keinoin rajataan tutkimuksen ulkopuo
lelle.
1.4 Tutkimuksen rakenne
Tutkimus koostuu kuudesta luvusta. Kahdessa ensimmäisessä luvussa käsitellään tutkimuksen aihepiiriin liittyvää teoria-aineistoa, neljännessä tutkimuksessa sovellet
tua tutkimusmetodologiaa. Kahdessa viimeisessä luvussa esitetään tutkimustulokset ja tuloksiin liittyvä pohdinta. Lukujen sisältö kuvataan seuraavassa.
Luku 2 käsittelee sosiaaliseen mediaan liittyvää tutkimusta ja teoriapohjaa. Sosiaali
seen mediaan liittyvän terminologian lisäksi esitellään wikit, blogit ja avainsanoitus konkreettisina sosiaalisen median sovelluksina. Edelleen arvioidaan sosiaalisen me
dian yrityskäyttöön liittyviä näkökohtia, tarkastellen lopuksi sosiaalista mediaa knowledge management-ja communities of practice -teorioita vasten.
Luku 3 esittelee innovaatioihin liittyvää tutkimusta. Innovaatioprosessin osalta sy
vennytään erityisesti front end -vaiheeseen. Erikseen käsitellään innovaatioprosessiin liittyviä tietojärjestelmiä ja järjestelmien ominaisuuksia.
Luku 4 kuvaa tutkimuksen metodologisen taustan, motivoiden lisäksi tutkimusmene
telmien valinnan. Käytetyt tutkimusmenetelmät esitellään lyhyesti.
Luku 5 sisältää katsauksen tutkimuksen tuloksiin. Molemmat tutkimuksen kohteena olevat tapaukset käsitellään erikseen; lisäksi toteutetaan ristikkäisanalyysi tapausten välillä.
Luku 6 käsittelee tutkimustuloksia esiteltyä teoriataustaa varten, arvioiden lisäksi tutkimuksen tieteellistä ja käytännön kontribuutiota sekä valittua tutkimusmetodolo- giaa. Lisäksi luodaan katsaus jatkotutkimuskohteisiin.
2. Sosiaalinen media
2.1 Johdanto
Sosiaalista median yksikäsitteinen määrittely on haastavaa. Useat artikkel ¡lähteet hahmottavat sosiaalisen median ominaisuuksia ja merkitystä suosittujen esimerkki- sovellusten tai web-palvelujen kautta. Lisäksi saatetaan luetella sosiaalisen median sovellukseen liittyviä tai liittymättömiä piirteitä, sekä vaikutuksia, joita sosiaalisen median onnistuneella käytöllä voidaan saavuttaa. Murugesan (2007) arvioi sosiaali
sen median ja Web 2.0:n uhmaavan tarkkaa, laajasti hyväksyttävää määritelmää, koska määriteltävät ilmiöt itsessään ovat suuria.
Seuraavassa sosiaalista mediaa pyritään hahmottamaan käsitteellisellä tasolla, yhdis
tämällä se läheisiin käsitteistöihin sekä konkretisoimalla sosiaalisen median sovel
luksia blogien, wikien ja avainsanoituksen osalta. Sosiaalisen median mahdollisuuk
sia yrityskäytössä kuvataan Yritys 2.0 -käsitteen kautta, liittäen tarkasteluun myös tietojärjestelmän käyttöönottoprosessiin liittyivä näkökohtia. Lopuksi arvioidaan sosiaalisen median yhteyttä knovvlege management- ja communities of practice - teorioihin.
2.2 Sosiaalinen media ja Web 2.0
Sosiaalinen media voidaan määritellä joukkona Intemet-pohjaisia sovelluksia, jotka ideologisesti ja teknologisesti pohjautuvat Web 2.0 -teknologiaan ja jotka sallivat käyttäjien tuottaman sisällön luonnin ja jakamisen. Web 2.0 on siten kehittymisalusta sosiaalisen median ilmiökentälle. (Kaplan ja Haenlein, 2010) Edelleen Web 2.0 - teknologian voidaan määrittää koostuvan järjestelmistä, jotka noutavat eri sovellus
ten avulla dataa luodakseen uusia näkymiä, informaatiota (Milojicic ym., 2007). Toi
saalta Web 2.0 -termi voidaan liittää tietokoneteollisuuden liiketoiminnalliseen val
lankumoukseen, joka aiheutui siirtymisestä Internetiin sovellusalustana ja yrityksestä ymmärtää uuden sovellusalustan menestystä (Levy 2009: ref: Musser & O'Reilly (2006).
Web 2.0-ja sosiaalinen media -käsitteisiin vahvasti vaikuttaneena henkilönä pidetään Tim O'Reillyä (esim. Levy 2009). O'Reilly (2005) arvioi Web 2.0 -käsitettä meemi-
nä, jonka rajat eivät ole tarkasti määritettävissä. Käsite kuitenkin yhdistyy vuositu
hannen vaihteen dot com -romahduksesta selvinneisiin yrityksiin. (O'Reilly, 2005) Informaatioteknologialle ominaisen tuoteversioiden nimeämiskäytännön mukaisesti Web 2.0 on Web 1.0:n seuraaja. Web 1.0:ssa toteutuu keskitetty sisällönjulkaisu - Web 2.0:ssa käyttäjät itse luovat, muokkaavat ja kommentoivat sisältöä (Kaplan &
Haenlein, 2010). Web 2.0 on edeltäjäänsä nähden dynaamisempi ja vuorovaikuttei- sempi kokoelma teknologioita, liiketoimintastandardeja ja sosiaalisia trendejä (Mu- rugesan, 2007).
Web 2.0 -sovellusten tyypillisiä piirteitä ja edistyksellisyyttä Web 1.0 -sovelluksiin nähden voidaan käsitteistää seuraavasti (Murugesan, 2007):
Edistää joustavaa Web-suumttelua, luovaa uudelleenkäyttöä ja päivitettävyyttä Tarjoaa rikkaan, responsiivisen käyttöliittymän
Edistää kollaboratiivista sisällön luontia ja muokkausta
Sallii uusien sovellusten kehittämisen joko yhdistämällä olemassaolevia web- sovelluksia tai yhdistämällä eri lähteistä noudettavaa dataa ja informaatiota.
Yhdistää saman kiinnostuksenkohteen jakavia ihmisiä
- Tukee kollaboraatiota ja auttaa kollektiivisen älykkyyden keräämisessä.
Mumgesanin (2007) tavoin O’Reilly (2005) kuvaa Web 2.0:n keskeisenä periaattee
na verkon voiman hyödyntämisen kollektiivisen älykkyyden luonnissa. Käyttäjät luovat järjestelmään tietoa; järjestelmä tarjoaa tiedolle käyttöliittymän ja yhdistää käyttäjät. Web 2.0 -palvelu paranee siten käyttäjämäärän kasvaessa. (O'Reilly, 2005) Tiedollisen kontribuution lisäksi käyttäjien tulee voida osallistua järjestelmän kehit
tämiseen (Soriano & Lizcano 2007; Pfifer,2009). Käyttäjän näkökulmasta Web 2.0:ssa - sosiaalisessa mediassa - korostuu yhteisöllisyys. Käyttäjät jakavat sovel
luksissa tietoa ja luovat siten yhdessä kollektiivisen viisauden (O'Reilly, 2005). Ota- lan ja Pöystin (2009) mukaan sosiaalinen media luo aina yhteisön.
2.2.1 Sosiaalinen media suhteessa läheisiin käsitteistöihin
Laajaa suosiota saavuttaneiden sosiaalisten median sovellusten historia on lyhyt.
Tästä huolimatta sosiaaliseen mediaan liittyvän tutkimuksen historia ulottuu 1980-
luvulle asti. Sosiaalinen media voidaan käsitteellisesti yhdistää esimerkiksi tietover
kon välityksellä toteutettavaan oppimiseen.
Sosiaalisen median historian voidaan hahmottaa alkaneen Usenet - keskustelujärjestelmän perustamisesta vuonna 1979 (Kaplan & Haenlein, 2010). Chi (2008) toteaa sosiaalisen median kaltaisia web-pohjaisia kollaboraatioteknologioita käytetyn yrityksissä jo 90-luvun lopusta lähtien.
Sosiaaliseen mediaan kohdistuvan tutkimuksen voidaan arvioida kehittyneen sosiaa
lisen laskennan (Social Computing) tutkimuksesta. Sosiaalisen laskennan tutkimuk
sen haaste liittyy ymmärrykseen siitä, miten käyttää teknologiaa laajentamaan sosiaa
lista kognitiota, etenkin yrityksen sisällä. Sosiaalisen kognition laajentamisella viita
taan käyttäjäryhmän kapasiteettiin hankkia, tuottaa, kommunikoida ja käyttää tietoa.
(Chi, 2008)
Sosiaaliseen mediaan määritelmällisesti kuuluvat työkalut (esim. Levy 2009; Otala &
Pöysti 2009; Kaplan & Haenlein 2010) voidaan määritellä keskustelullisiksi teknolo
gioiksi (Conversational Technologies). Suurin osa teknologioiden kautta realisoitu
vasta tiedonluonnista ja -jakamisesta syntyy kysymyksistä ja vastauksista muodostu
van keskusteluprosessin seurauksena. (Wagner, 2005)
Edelleen sosiaalisen median käsite voidaan yhdistää verkossa tapahtuvaan, kollabo- ratiiviseen oppimiseen (Networked Collaborative e-Leaming). Käsite viittaa oppi
misyhteisöön: opiskelijaryhmään, jonka jäsenet vuorovaikuttavat Internetiin kytket
tyjen tietokoneiden välityksellä. Yhteys sosiaaliseen mediaan ilmentyy uuden, kehit
tyneen informaation hankinnassa ja viestinnässä käytettävissä kommunikaatiotekno
logioissa. Niin ikään resurssien jakaminen, tieto, kokemus ja vastavuoroisuus yhdis
tävät sosiaalisen median ja verkon välityksellä tapahtuvan kollaboratiivisen oppimi
sen käsitteistöjä. Jälkimmäisessä tieto muotoutuu opiskelijoiden ja opettajien välisen vuorovaikutuksen kautta. (Ryyppö, 2007) Otala ja Pöysti (2009) liittävät vastaavasti sosiaalisessa mediassa realisoituvan vuorovaikutuksen oppimisprosessiin.
2.3 Wikit, blogit ja avainsanoitus
Sosiaaliseen mediaan liittyvä käyttäjien välinen vuorovaikutus toteutuu sosiaalisen median sovelluksissa. Chi (2008) kuvaa vuorovaikutuksen kollaboratiivisena yhdessä
luomisena (Collaborative Co-Creation). Sosiaalisen median sovelluksissa esiintyy erilaisia kollaboraation asteita. Kevyimmät kollaboraation muodot toteutuvat erilai
sissa äänestysjärjestelmissä, raskaimmat wiki-tyyppisessä tiedonmuokkaamisessa.
Väliin luokitellaan useat palvelut, joissa käyttäjät luovat kollektiivisesti informaatio- rakenteita. Tällaisiksi palveluiksi mainitaan esimerkiksi sisällönjakamiseen ja kom
mentointiin suunnitellut Flickr ja YouTube. (Chi, 2008)
Seuraavassa käsitellään sovelluksia - wikejä, blogeja ja avainsanoitusta - jotka ovat tyypillisiä sosiaalisen median ratkaisuille tai määrittävät sosiaalisen median periaat
teita (esim. Richter 2005; Levy 2009; Otala & Pöysti 2009). Diplomityön tapaustut
kimuksen yhteydessä käsiteltävä tietojärjestelmä ilmentää sovellusten toimintaa eriasteisesti.
2.3.1 Wikit
Wiki muodostuu joukosta web-sivuja, jotka on vähitellen luotu kollaboroivan käyttä
järyhmän toimesta (Wagner, 2005). Sivut luodaan vakiomuotoisen sivupohjan avul
la; vakiomuotoinen pohja artikkelille opastaa käyttäjiä kirjoittamisessa (Levy, 2009).
Tekstin muotoiluja ulkoisen sisällön linkittäminen toteuttaa wikin merkintäsyntaksia (wiki markup language) (Murugesan, 2007).
Wikit sallivat tiedon linkittämisen tenu ien, sivujen ja otsikoiden välillä (Levy, 2009).
Järjestelmään tekstiä luovat käyttäjät voivat kysyä kysymyksiä yhteisöltä luomalla hyperlinkkejä sivuille, joita ei ole luotu järjestelmään. (Wagner, 2005)
Wikiin liittyy luonteenomaisesti muutosten kronologia - versionhallinta (Wagner, 2005). Käyttäjät voivat muokata järjestelmään luotuja sivuja; tehdyt muutokset tal
lentuvat wikin muutostenhallintaan, jossa niitä voidaan verrata nykyversioon. Aiem
pi versio voidaan palauttaa tarvittaessa. (Otala & Pöysti, 2009) Jokaisen yksittäisen wiki-sivuun kohdistuneen muokkauksen - kontribuution - seurauksena wikin sisältö kehittyy (Avram, 2005). Määritelmällisesti liberaalista muokkauskulttuurista huoli
matta wikiin tuotetun sisällön muokkaamiseen ja lisäämiseen voidaan tarvittaessa liittää hyväksyntätyönkulku (Murugesan, 2007).
Wikien keskipisteenä on ryhmä tai yhteisöjä sen jaettu tietämys, joka kertyy wikiin (Otala & Pöysti, 2009). O'Reillyn (2005) kuvaama käyttäjien välisen tiedonjaon
kautta muodostuva kollektiivinen viisaus ilmentyy vvikissä; Delion (2005) mukaan wiki sisältää suuresta käyttäjäryhmästä kerätyn parhaan informaation. Wikien kautta saavutetaan mahdollisuus ryhmän sisäiseen, ajallisesti epäsynkroniseen kommuni
kaatioon. Sähköpostiviesteihin nähden wikin kautta toteutuva kommunikaatio on tehokkaampaa. (Murugesan, 2007) Paitsi tietoa, wikin kautta voidaan jakaa myös ryhmän työn tuloksia (Levy, 2009). Delio (2005) kuvaa wikin liitutauluksi, jolle kaikki voivat kirjoittaa.
Fichter (2005) käsittelee wikejä yhteisön jaettuna tietovarastona - wikit soveltuvat erityisesti tutkimukseen, tietotekniikkayritysten käyttöön ja asiakaspalveluun. Do
kumentteja ja tietoa varten luotu varasto voidaan muodostaa myös projektikohtaise
na, kattaen projektin eri vaiheet (Murugesan, 2007). Käyttömahdollisuuksiensa joh
dosta wikit soveltuvat parhaiden käytäntöjen levittämiseen yhteisön sisällä (Wagner, 2005).
Wikien käytön rajoituksina voidaan pitää esimerkiksi sisällön tarkkuutta, tasapainoa eri aihepiirien välillä, ymmärrettävyyttä ja luotettavuutta, laillisuuteen ja turvallisuu
teen liittyviä ongelmia sekä kontrolloinnin mahdollisuutta (Murugesan, 2007). Otala ja Pöysti (2009) sekä Fichter (2005) esittävät mahdollisuuden toteuttaa wiki yrityk
sen sisäisenä, tarvittaessa tiettyjen työryhmien tai osastojen käyttöön rajattuna, järjes
telmänä.
2.3.2 Blogit
Blogi-sanan alkuperä juontaa juurensa ”weblog”-sanan lyhenteestä (Kaplan & Haen- lein, 2010). Blogi määritellään web-sivuksi, jota kirjoittaa yksi ihminen tai tietty ryhmä (Otala & Pöysti, 2009). Blogin sisältö voi muodostua tekstistä, kuvista, lin
keistä tai muuntyyppisestä mediasta. Yksittäinen blogimerkintä koostuu tyypillisesti otsikosta, tekstiosasta, pysyvästä linkistä, lähetyspäivästä, kommenteista, avainsanas
ta ja trackback-toiminnosta. (Murugesan, 2007)
Blogi on tarkoitettu erityisesti yksilön viestintään, henkilökohtaiseksi päiväkirjaksi (Levy, 2009). Myös Delio (2005) mainitsee blogin yksilökohtaisen luonteen. Ver
sionhallintaa ei tyypillisesti sisällytetä sivuun, vaikka blogiin saatetaankin liittää ar
kisto vanhoista viesteistä (Wagner, 2005).
Blogit yhdistyvät blogosfäärissä (Blogosphere) sosiaaliseksi verkostoksi. Blogiteksti voi sisältää linkkejä toisiin blogeihin - mielenkiintoiset kirjoitukset leviävät näin blogosfäärissä. Lisäksi blogin kirjoittaja voi julkaista bloginsa yhteydessä listaa seu
raamistaan blogeista. (Murugesan, 2007) Blogin kirjoittajan seuraamien blogien lis
tan kautta lukijat löytävät luotettavaa sisältöä - liittämällä linkin blogiinsa kirjoittaja suosittelee ja osoittaa arvostusta linkitettyä sisältöä kohtaan (Avram, 2005).
Blogien suosio perustuu ideoiden leviämiseen nopeasti; samoin heikosti yhdistettyjen yhteisöjen vahvistamiseen (Fichter, 2005). Levy (2009) mainitsee käyttäjälle sisältöä esittävät järjestelmät, joissa blogit erotetaan muusta sisällöstä - blogeissa tuotettu sisältö on luotettavaa ja kiinnostavaa. Blogit eroavat muista sosiaalisen median kol- laboraatiotyökaluista julkaisumenetelmän ja sisällön löytämisen helppouden osalta (Murugesan, 2007).
Blogit soveltuvat erityisesti asiantuntijoille, jotka haluavat jakaa kokemustansa laa
jemmalle yleisölle. Toisaalta blogeja voidaan hyödyntää myös pienemmän ryhmän sisäisessä vuorovaikutuksessa. (Wagner, 2005) Otalan ja Pöystin (2009) mukaan blogit ovat hyvä tapa jakaa yhden ihmisen tietoja ja ajatuksia muille ja synnyttää keskusteluja. Blogin vahvuus kommunikaatiomenetelmänä korostuu vuorovaikutuk
sessa lukijoiden ja blogin kirjoittajan välillä (Delio, 2005).
Blogeja on otettu käyttöön myös yritysten sisäisenä ja ulkoisena kommunikaatioväli
neenä (esim. Murugesan 2007; Ryyppö 2007; Otala & Pöysti 2009). Otala ja Pöysti (2009) kuvaavat yrityksen sisäisen blogin hyödyksi tilanteen, jossa asiantuntija ky
kenee useille henkilöille erikseen vastaamisen sijaan jakamaan tietoansa yhdellä ker
ralla kaikille. Wagner (2005) arvioi blogien soveltuvan erityisesti innovoivien yhtei
söjen käyttöön. Diplomityön puitteissa toteutetussa tutkimuksessa Wagnerin (2005) havainto kyettiin verifioimaan, tunnistaen samalla yhteisöjen toimintaan vaikuttavia tekijöitä.
Yritysten sisäisessä kollaboraatiossa korostuu blogien luotettavuuden arviointi. Yri
tyksen sisäiseen blogiin kirjoitettu tieto voi päätyä ulkomaailmaan - mikä tahansa, joka on kirjoitetu ja siirretty Internetiin, on yhtä julkista kuin postikortti. (Delio, 2005) Vastaavasti henkilöstöään bloggaamaan rohkaisevien yritysten on hyväksyttä
vä seuraukset, joita syntyy henkilöstön kirjoittaessa negatiivisia asioita yrityksestä (Kaplan & Haenlein, 2010).
2.3.3 Avainsanoitus
Wikeistä ja blogeista poiketen avainsanoitus ei tarjoa tapaa sisällön esittämiseen, vaan vaikuttaa sisällön löydettävyyteen. Levy (2009) määrittelee avainsanat sanoiksi, jotka on lisätty web-sivuille tai blogiartikkeleille tarkoitukseen suunnitellun työkalun avulla. Käyttäjät voivat liittää avainsanan lukemaansa tai kirjoittamaansa sivuun:
avainsanat linkittävät siten sisältöä, johon liittyy yhteisiä piirteitä. (Levy, 2009) Avainsanat ovat parhaimmillaan käyttötapauksissa, joissa useat käyttäjät kuvaavat samaa, rajattua tietosisältöä (Avram, 2005).
Avainsanat esitetään visuaalisesti avainsanapilvessä (tag cloud). Avainsanan suosi
tuimmuutta indikoidaan fontin, jolla sana on kirjoitettu, koolla. (Levy, 2009) Avain- sanapilvi kuvaa sisältöä, jota palvelussa esiintyy - eri palveluissa avainsanapilvet ovat erilaisia, ja palvelussa käytettävä avainsanapilvi muokkautuu ajan kuluessa.
(Murugesan, 2007)
Sisältöä kategorisoivista avainsanoista muodostuu folksonomia: luokittelujärjestel
mä, jolta tavanomaisesti puuttuu hierarkkinen järjestys (Murugesan, 2007). Koska avainsanoja ei tyypillisesti valita ennalta määrätyistä vaihtoehdoista, muodostuu luo
kittelujärjestelmästä normaaliin taksonomiaan nähden henkilökohtaisempi (Levy, 2009). Sosiaalisen median käyttäjät hyödyntävät yhdessä luomaansa informaatiora- kennetta navigointiin, hakuihin ja erityyppisen sisällön selaamisen (Chi, 2008).
2.4 Sosiaalinen media organisaation käytössä
Sosiaalisella medialla tunnistetaan yksityiskäytön lisäksi myös yrityksiin - muodolli
siin organisaatioihin - liittyviä sovelluskohteita (esim. Wagner 2005; Murugesan 2007; Levy, 2009). Seuraavassa eritellään sosiaalisen median yritysten sisäiseen käyttöön liittyviä näkökohtia. Aluksi kuvataan Yritys 2.0 -termin sisältöä, laajentaen tarkastelu sosiaalisen median yrityskäyttöön ja uuden tietojärjestelmän käyttöönotto- prosessiin.
2.4.1 Yritys 2.0
Sosiaalisen median työkaluja käyttävään tai käyttöä aloittavaan yritykseen viitataan Yritys 2.0 -termillä (Enterprise 2.0) (Chi. 2008). Yritys 2.0 laajentaa yrityksen sisäis
tä kommunikaatiota virtuaalisiin yhteisöihin. Virtuaalisissa yhteisöissä toteutuu sosi
aalista verkottumista informaation jakamiseen ja esimerkiksi käyttäjien mielipiteiden ilmaisuun suunniteltujen työkalujen kautta (Soriano ym., 2007).
Yritys 2.0 -käsite konkretisoituu usein teknisissä sovelluksissa, jotka saatetaan yri
tyksen työntekijöiden käyttöön. Tyypillisimpiä sovelluksia ovat edellä kuvatut blogit ja wikit; sovellusten navigaatiorakenteessa saatetaan hyödyntää avainsanoitusta (esim. Delio, 2005; Wagner, 2005; Ryyppö, 2007; Chi, 2008; Otala & Pöysti, 2009).
Teknologisiin - esimerkiksi sosiaalisen median - sovelluksiin nähden tärkeämpää on kuitenkin järjestelmien organisaatiolle tarjoama liiketoiminta-arvoja kulttuurin muu
tos (Phifer & Smith, 2009). Myös Fichter (2005) tunnistaa teknologian organisaation prosesseja tukevassa - ei prosesseja ajavassa - roolissa.
2.4.2 Sosiaalisen median käyttö yrityksessä
Otala ja Pöysti (2009) listaavat useita syitä, joiden johdosta yrityksen tulisi harkita sosiaalisen median käyttöönottoa. Tällaisia ovat esimerkiksi hiljaisen tiedon kokoa
minen ja levittäminen sekä uuden oppimisen vauhdittaminen ja ryhmätyömahdolli- suudet henkilöstön keskuudessa. Sosiaalisen median avulla lisätään organisaation avoimuutta ja vuorovaikutusta, kehittäen siten toivotunlaista yrityskulttuuria. Lisäksi sosiaalinen media mahdollistaa yrityksen ulkopuolisten toimijoiden mukaanottami
nen virtuaaliseen työskentelyyn. (Otala & Pöysti, 2009) Phifer ja Smith (2009) ar
vioivat sosiaalisen median käytön yrityksessä voivan johtaa valtaviin mahdollisuuk
siin tuottavuuden lisääntymisen, liiketoimintavoittojen kasvun ja asiakastyytyväisyy
den vahvistumisen myötä. Tämän edellytyksenä on se, että sosiaalista mediaa käyte
tään oikein. (Phifer & Smith, 2009) Diplomityön empiirisen tutkimuksen yhteydessä sovelluksen käyttötavan yhteys käytön myötä saavutettaviin hyötyihin havaittiin kes
keiseksi.
Yrityksessä käytettävä sosiaalinen media luo uusia kollaboraatioalustoja työntekijöil
le - sosiaalisen median työkalut muodostavat yritykselle tietotyöntekijöiden ekosys
teemin. Tietotyöntekijät vahvistavat kollaboraationsa myötä yrityksen osaamisalueita luomalla, jakamalla ja uudistamalla informaatiota ja liiketoimintatietoa. (Soriano ym., 2007) Sosiaalinen media tietotyöntekijöiden kollaboraation mahdollistajana yhdistyy Vartiaisen ja muiden (2008) käsitykseen hajautetun ja mobiilin työn luon
teesta.
Sosiaalisen median käyttö yrityksissä vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua (esim.
Otala ja Pöysti. 2009). Tavanomaiset yhteisön sisäiseen kollaboraatioon suunnitellut työkalut tarjoavat toiminnallisuudet kommunikaatioon, mekanismin dokumenttien jakamiseen ja tavan olla yhteydessä muihin ryhmän jäseniin. Yhteisöjen tarpeet eroavat kuitenkin toisistaan: kaikille sopivaa sosiaalisen median järjestelmää ei ole olemassa. (Fichier, 2005)
Yrityksen käyttöönottama, vakiomuotoiset toiminnallisuudet sisältävä, järjestelmä voi olla liian jäykkä tukeakseen vapaamuotoista ja reaaliaikaista datan keruuta yhtei
söjen työryhmistä. Tällöin tiedonjakaminen toteutuu sosiaalisen median työkaluista huolimatta sähköpostiviestien, pikaviestinten ja muiden epämuodollisten työkalujen kautta. (Delio, 2005) Vakiotoiminnallisuudet sisältävän järjestelmän vaihtoehtona Soriano ja muut (2007) esittelevät mallin, jossa sosiaalisen median työkaluja kehite
tään tietotyöntekijöiden toimesta IT-osaston ulkopuolella. Työntekijät jakavat kehit
tämänsä ratkaisut muiden kanssa. Kehitysprosessi muodostaa tietotyöntekijöiden ekosysteemin, jossa olemassaolevia palveluita integroimalla vahvistetaan yrityksen osaamisalueita ja kehitetään uusia käytäntöjä. (Soriano ym., 2007)
2.4.3 Sosiaalisen median käyttöönotto - tietojärjestelmän käyttöönotto muutosprosessina
Otala ja Pöysti (2009) erottavat tietojärjestelmän rakentamisen ja järjestelmän käyt- töönottoprosessin toisistaan. Kun yritys ottaa käyttöön sosiaalisen median järjestel
män, tulisi teknisen ratkaisun opetteluun budjetoida yhtä paljon varoja, kuin mitä teknisen ratkaisun rakentaminen maksaa. (Otala & Pöysti. 2009)
Sosiaalisen median käyttöönottoprosessi yrityksessä muodostuu seuraavista vaiheista (lyhennetty, Otala & Pöysti, 2009).
Edellytysten tarkistus: tarve ja yrityksen sisäiset seikat
Käyttöönottosuunnitelman laatiminen: tarkoitus, työkalujen valinta ja mittarit Käyttöönotto: roolit, ohjeistus ja tiedottaminen
Työskentely: tiedon tuottaminen ja työskentelyn johtaminen Tulosten mittaaminen ja arviointi.
Yrityksissä toteutettuja sosiaalisen median käyttöönottoprojekteja voidaan arvioida esimerkiksi järjestelmän käyttäjäyhteisölle tuomien hyötyjen tai järjestelmän käytön näkökulmista (mm. McAfee 2003; Ryyppö 2007; Otala & Pöysti 2009). Seuraavassa kuvataan erikseen käyttöönottoprojektin onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikut
tavia tekijöitä.
Käyttöönottoprojektin onnistuminen
Salminen (2000) esittelee kolme tekijää, jotka kontribuoivat onnistuneen muutospro
jektin - esimerkiksi uuden tietojärjestelmän käyttöönoton - hyväksi. Tärkein tekijä muutoshankkeessa on aktiivinen johtajuus: yksittäinen, mieluiten muutoksen kohtee
na olevassa liiketoimintayksikössä työskentelevä, työntekijä ottaa aktiivisesti vastuun projektin edistämisestä ja huolehtii muutosten toteutumisesta. Lisäksi muutosprojek
tin onnistumiseen vaikuttaa muutoksen kohteena olevan henkilöstön korkea osallis
tumisaste projektiin. Osallistujilla on oltava todellinen mahdollisuus vaikuttaa luota
vaan ratkaisuun. (Salminen, 2000)
Otalan ja Pöystin (2009) tavoin Salminen (2000) kuvaa kolmantena onnistumiseen vaikuttavana tekijänä muutosprojektin kontrollin: projektia on hallittava ennalta mää
ritettyjä, mitattavissa olevia suoriutumisen tavoitteita vasten. Mittaamisen tulee olla systemaattista; mikäli mittareista poiketaan, ryhdytään aktiivisiin toimenpiteisiin projektin palauttamiseen suunnitelman mukaiseksi. (Salminen, 2000)
Käyttöönottoprojektin epäonnistuminen
Richter (2005) kuvaa tekijöitä, jotka voivat johtaa sosiaalisen median käyttöönoton epäonnistumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi käytettävyydeltään heikko ja rutiiniteh
tävien osalta kompleksinen ohjelmisto tai käyttöönotettavan järjestelmän vähäinen kommunikaatioarvo yksilöiden ja hallinnon välillä. Järjestelmää käyttöönottava or
ganisaatio ei välttämättä ole valmis käyttöönottoon; työntekijöillä ei ehkä ole energi
aa uusien työkalujen opiskeluun. (Richter, 2005)
Ryypön (2007) tapaustutkimuksessa tarkastellaan epäonnistunutta sosiaalisen median käyttöönottoprosessia. Käyttöönottoprosessin epäonnistumisen syiksi hahmotettiin työkalut, joita informantit eivät pitäneet erityisen hyödyllisinä työtehtäviensä kannal
ta. Sovellus oli vaikea käyttää, sisäänkirjautuminen sovellukseen vaati ylimääräistä työtä ja sovellus oli irrallinen muusta IT-infrastruktuurista. Aitoa dialogia ei synty
nyt; blogiposteja kommentoitiin vain vähän, keskustelupalstaa käytettiin enemmän.
(Ryyppö, 2007) Vastaavasti banning (2001) kuvaa väitöskirjassaan ajanpuutteen, linjaorganisaation vastuiden, tuotteen esittelyn väärän ajankohdan, riittämättömän opastuksen ja organisaation antaman tuen asteen tekijöinä, jotka vaikuttivat negatii
visesti muutosprojektien johtamiseen liittyneen ohjeistuksen käyttöönottoon.
McAfee (2003) tunnistaa ilmiöitä, jotka saattavat johtaa järjestelmäinvestoinnin ar
von alentumiseen vähentämällä käytön tehokkuutta onnistuneen käyttöönottoprojek
tin jälkeen. Tekijät esitetään taulukossa 1.
Taulukko 1. IT-projektin käyttöönoton tehokkuutta vähentävät tekijät. (Mukaeltu, McAfee 2003)
Ilmiö Selitys
Inertia Käyttöönottoprojekti edistyy hitaasti virstanpylväiden ja päätösten edetessä. Hidas eteneminen heijastuu kehitykseen, jota järjestelmällä tavoitellaan. Inertiaan liittyy kyvyttömyys toimiva, vaikka toiminnan tarpeesta vallitsisi yhteinen ymmärrys.
Vastustus Käyttöönottoprojektin henkilöt eivät ole yksimielisiä käyttöönoton etenemisestä. Ristiriitaiset mielipiteet voivat johtua esimerkiksi yksilöiden väärin suunnatuista insentiiveistä tai uuden järjestelmän poikkeamisesta aikaisemmista liiketoiminnan tavoista. Tuloksena hidas edistyminen, kiistat ja vihamielisyys projektia kohtaan.
Väärä määrittely Järjestelmä on määritelty väärin. Tuloksena syntyy järjestelmä, joka toimii teknisesti, muttei kehitä toiminnan kohteena olevaa
liiketoimintaprosessia.
Väärinkäyttö ja Järjestelmä on otettu käyttöön, mutta jää käyttämättä tai sitä
käyttämättömyys käytetään väärin. Käyttämättömyyttä edesauttavat käyttäjät, jotka eivät ole perillä mallinnettavan prosessin teknologiasta, prosessi joka on organisaatiolle uusi tai useisiin organisaation osiin ulottuva prosessi.
Phifer & Smith (2009) liittävät organisaatiossa toteutettavaan sosiaalisen median käyttöönottoon toimintatapojen muutoksen. Onnistuakseen muutostyö vaatii koke
neen johtajan. (Phifer & Smith, 2009) Toimintatapojen muutosta voivat estää tai haitata seuraavat tekijät: (Otala & Pöysti, 2009)
- Asenteelliset esteet (tehokkuuden kärsiminen, kontrollin katoaminen)
- Rakenteelliset esteet. Organisaation rakenne, kulttuuri tai palkitsemisjärjestelmät eivät tue sosiaalisen median käyttöä
Tietoturvariskit
- Johtamisongelmat. Johto ei sitoudu ehdotuksiin, toimintatapojen muutoksella saavutettava taloudellinen hyöty on vaikea laskea
- Tekniset ongelmat. Hitaat yhteydet, muista järjestelmistä erilliset työkalut tai toimimattomat työkalut.
Toimintatapojen muutos yhdistyy McAfeen (2003) kuvaamaan vastustuksen käsit
teeseen. Sosiaalisen median käyttöönottoon liittyvistä riskitekijöistä huolimatta useat yritykset hyötyvät sosiaalisen median käytöstä (esim. Otala & Pöysti, 2009). Ryypön (2007) tapaustutkimuksessa 90 prosenttia käyttäjistä arvioi, että sosiaalisten ohjel
mistojen käyttöä organisaatiossa tulisi edistää. Toisessa, pienten ja keskisuurten yri
tysten intranetien käyttöä arvioineessa, tutkimuksessa havaittiin käyttäjätyytyväisyy- den kasvavan, kun sosiaalisen median sovelluksia ja ryhmätyöominaisuuksia liitettiin osaksi intranetiä (Anon., 2009).
2.5 Sosiaalinen media, tietämyksen hallinta ja osaajayhteisöt
Edelliset luvut käsittelivät sosiaalisen median määritelmää ja konkreettista emer- genssiä sovelluksina. Edelleen tarkasteltiin sovelluksista muodostettujen työkalujen ja tietojärjestelmien käyttöä organisaatiossa, sekä työkalujen käyttöönottoon liittyviä
näkökohtia.
Sovellusten ja niiden käytön lisäksi sosiaalisen media yhdistyy käsitteellisesti muihin teoriakehyksiin. Seuraavassa hahmotetaan sosiaalisen median yhteyttä kahteen rele
vanttiin teoriapohjaan, tietämyksen hallintaan ja osaajayhteisöjen teoriaan. Tietä- myksenhallintaan ja osaajayhteisöjen teoriaan liittyvä teoria yhdistyvät diplomityössä tutkittavan tietojärjestelmän käytöllä tavoiteltaviin hyötyihin sekä järjestelmän käyt
täjien käyttökokemukseen.
Luvun ensimmäisessä osassa arvioidaan sosiaalisen median merkitystä organisaation tietämyksen hallinnalle. Web 2.0:n ja tietämyksen hallinnan välisen yhteyden lisäksi käsitellään sosiaalisia ohjelmistoja ja niiden merkitystä yritykselle. Luvun jälkim
mäinen osa yhdistää sosiaalisen median osaajayhteisöjen ja sosiaalisten verkostojen teoriaan, keskittyen erityisesti Web 2.0 -sovellusten mahdollisuuksiin.
2.5.1 Web 2.0 -sovellukset osana tietämyksen hallintaa
Tietämyksen hallinta (Knowledge Management) määritellään sellaisina strategioina ja taktiikoina, joita organisaatiot hyödyntävät saavuttaakseen, hallitakseen ja kehit
tääkseen älyllistä pääomaansa (Ruppel & Harrington, 2001). Toisaalta tietämyksen hallinta voidaan kuvata sellaisten prosessien johtamisena, jotka luovat, levittävät ja hyödyntävät tietoa. Lisäksi termiin liittyy teknologioiden, organisaation ja rakentei
den sulauttaminen, jotta organisaatiossa voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokasta oppimista, ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa. (Wan & Zhao, 2007)
Wan ja Zhao (2007) esittelevät sosiaalisen median sovelluksista rakentuvan järjes
telmän, joka täyttää organisaation tiedon ja osaamisen johtamiseen liittyvät tarpeet.
Järjestelmän kommunikaatioalusta muodostuu blogeista, wikeistä ja muista kommu
nikaatiotyökaluista. Tietosisältö järjestetään avainsanojen ja RSS-syötteiden avulla.
(Wan & Zhao, 2007) Vastaavasti Ruppel ja Harrington (2001) liittävät intranet- toteutukset tietämyksen hallintaan. Intranet-ratkaisu tukee tietämyksen hallintaa pie
nentämällä käyttäjien välisiä aika-ja tilaeroja, tarjoamalla joustavuutta käyttäjienvä- liseen tiedonvaihtoon ja tukemalla käyttäjien välisistä, suorista yhteyksistä riippuma
tonta tiedonsiirtoa ja organisaation sisäistä verkottumista. (Ruppel & Harrington, 2001) Esimerkiksi Avranrsta (2005) poiketen Ruppel ja Harrington korostavat orga
nisaation kulttuurin merkitystä intranet-alustalla toteutettavan tietämyksen hallinnan onnistuneisuudelle.
Wan ja Zhao:n (2007) mukaisesti Gillet ym. (2008) tunnistaa Web 2.0 -sovellusten kontribuution tietämyksen hallintaan. Keskeisenä Web 2.0 -sovellusten ja tietämyk
sen hallinnan välisen yhteyden mahdollistajana nähdään sovellusten käyttäjäkeskei- syys. Käyttäjän aloituskustannus järjestelmän käytölle on alhainen: järjestelmät ovat ilmaisia ja helppokäyttöisiä, käyttöliittymät taas käyttäjäystävällisiä. Lisäksi järjes
telmien sovelluskehityksessä huomioidaan käyttäjä: sovellukset tuodaan käyttäjien saataville elinkaarensa varhaisessa vaiheessa ja toteutettavia toiminnallisuuksia lisä
tään järjestelmään käyttäjien toiveiden mukaan. (Gillet ym., 2008)
Keskeisintä tietämyksen hallinnassa käytettävälle Web 2.0 -sovellukselle on sovel
luksen määrittelemättömyys. Web 2.0 -sovellukset eivät tarjoa käyttäjille ennalta määrättyä, joustamatonta ryhmärakennetta, vaan tukevat luonnollista yhteisöjen muodostumis- ja kehittymisprosesseja. (Gillet ym., 2008) Avram (2005) laajentaa ennalta määräämättömän ryhmärakenteen muodostumiseen liittyvää ajatusta esittä
mällä mahdollisuuden tiedon ja kommunikaation rajoittamattomasta saatavuudesta.
Kommunikaatiota ei ole rajattu vain tietyn ryhmän käyttöön, vaan se voidaan saattaa kaikkien nähtäville. (Avram, 2005)
Osan diplomityössä tutkituista organisaatioista havaittiin toteuttavan Avramrn (2005) ja Gillet ym:n (2008) kuvaamia ajatuksia vapaasta ryhmien muodostumisprosessista.
Ryhmiä luotiin organisaatioiden käyttöön ennalta - lisäksi käyttäjät saattoivat tilata ja perustaa itse ryhmiä. Osassa tutkituista organisaatioista tietojärjestelmä käyttöta-
poineen tuki luonnollista yhteisöjen muodostumisprosessia.
Wan & Zhao (2007) liittävät sosiaalisen median toiminnot hiljaisen ja eksplisiittisen tiedon prosessointia havainnollistavan SECl-mallin prosesseihin (esim. Lam 2000;
Nonaka ym., 2000; Nenonen 2004). Hiljaisen tiedon siirto agenttien välillä toteute
taan asiantuntijoiden sijainnin selvittämiseen tarkoitetun järjestelmän ja groupware- järjestelmien avulla. Hiljainen tieto muunnetaan eksplisiittiseen muotoon keskustelu
ja uutisryhmissä. Uuden eksplisiittisen tiedon luominen olemassaolevaa eksplisiittis
tä tietoa yhdistelemällä realisoituu indeksointijärjestelmän, avainsanoituksen, navi- gaatioteknologian ja sisältöön liitettävien metatietojen kautta. Eksplisiittinen tieto sisäistetään osaksi agenttien hiljaista tietoa online-haijoittelun kautta. (Wan & Zhao, 2007)
2.5.2 Sosiaaliset ohjelmistot
Wan ja Zhao (2007) liittävät tietämyksen hallintaan sosiaalisten ohjelmistojen (So
cial Software) käsitteen. Sosiaalinen ohjelmisto on mikä tahansa ohjelmisto, joka tukee ryhmän sisäistä kommunikaatiota. Sosiaalisen ohjelmiston käyttäjät - ryhmän jäsenet - luovat, etsivät ja lukevat sisältöä. Ohjelmiston käyttö perustuu yksilöiden haluun muodostaa ryhmiä omien tavoitteidensa täyttämiseksi. (Green & Pearson, 2005) Web 2.0 -järjestelmiin nähden sosiaalisissa ohjelmistoissa katsotaan korostu
van vuorovaikutuksen epävirallinen luonne. Agenttien välinen vuorovaikutus ei liity ainoastaan ammatilliseen tai opetukselliseen tiedonvaihtoon: keskeisiä ovat verkot- tuminen ja tiedon jakaminen. (Gillet ym., 2008)
Ryhmän sisäisen vuorovaikutuksen lisäksi sosiaalisen ohjelmiston toimintaa voidaan tarkastella myös käyttäjien välisellä tasolla. Avram (2005) katsoo sosiaalisen ohjel
miston yhdistelevän käyttäjien välistä keskustelullista vuorovaikutusta ja sosiaalista palautetta käyttäjien toimista. Lisäksi sosiaaliset ohjelmistot toteuttavat sosiaaliseen verkostoon liittyviä toiminnallisuuksia. (Avram, 2005) Myös Wan ja Zhao (2007) korostavat sosiaalisten ohjelmistojen ominaispiirteinä sosiaalisten aktiviteettien tu
kemista, laajentamista tai jakamista.
Sosiaaliset ohjelmistot muodostuvat useista eri teknologioista; teknologioiden sosiaa
liset piirteet ilmenevät usein eri teknologioiden yhteiskäyttönä (Dalsgaard, 2006).
Wan ja Zhao (2007) luokittelevat sosiaalisiin ohjelmistoihin kuuluviksi wikit, blogit ja sosiaaliset verkkopalvelut (Social Network Services). Jälkimmäinen määritellään verkkoyhteisöksi, joka ylläpitää läheisten ystävien tai liiketoimintakumppanien sosi
aalisista ja ammatillisista syistä muodostamaa verkostoa. (Wan & Zhao, 2007)
Ennen sosiaalisen median sovelluksia tietämyksen hallintaan liittyvät sovellukset ovat olleet keskitettyjä tietovarastoja, joiden käyttäjiä on kannustettu kollaboroimaan keskenään ja hyödyntämään ohjelmistoa (Avram, 2005). Sosiaalisissa ohjelmistoissa korostuvat ryhmän joustavuuden ja ryhmädynamiikan tukeminen: järjestelmän tulee vastata ryhmän käytöksen, luonteen sekä jäsenyyksien ja roolien monimuotoisuu
teen. Järjestelmän ei tule pakottaa ryhmää sopeuttamaan toimintaansa ominaisuuksi- ensa mukaisesti. (Gillet ym., 2008)
Sosiaalisten ohjelmistojen määritelmä sivuaa läheisesti osaajayhteisöjen kuvausta, rajaten kuitenkin verkoston agenttien välisen kommunikaation muotoa. Kommuni
kaatio toteutuu ensisijaisesti tietoverkon yli - ei siis esimerkiksi tiiviinä reaalimaail
man vuorovaikutuksena.
2.5.3 Web 2.0 ja osaajayhteisöt
Edellä kuvatun mukaisesti sosiaalisen median, tietämyksenhallinnan ja ryhmien si
säisen kollaboraation välinen yhteys manifestoituu sosiaalisissa ohjelmistoissa. Osa Web 2.0 -sovelluksista luokitellaan sosiaalisiin ohjelmistoihin kuuluviksi. Vastaavas
ti Gillet ym. (2008) ja Avram (2005) korostavat sosiaalisen median mahdollisuuksia tietämyksen hallinnan sovelluksiin liittyen.
Ryhmän sisäisen kollaboraation asteesta riippuen ryhmä voidaan luokitella esimer
kiksi osaajayhteisöksi, käytännön verkostoksi tai kuumaksi ryhmäksi. Erilaiset ryh
mät hyötyvät erilaisista sosiaalisen median luomista kollaboraatiomahdollisuuksista;
vastaavasti yksittäisten agenttien motivaatio toimia ryhmässä ja käyttää sosiaalisen median sovelluksia eroaa ryhmän tyypistä riippuen.
Seuraavassa luodaan katsaus osaajayhteisöihin ja muihin edellä kuvattuihin ryhmiin.
Edelleen tarkastellaan Web 2.0 -sovellusten mahdollisuuksia osana osaajayhteisöjen toimintaa, laajentaen käsittelyä lopuksi sosiaalisen verkoston sisäisen kollaboraation ja sosiaalisen median väliseen yhteyteen.
Osaajayhteisöistä
Osaajayhteisöt (Communities of Practice) viittaavat ryhmiin, jotka muodostuvat epä
virallisesti toisiinsa kytkeytyneistä jäsenistä, yksilöistä. Ryhmän jäseniä yhdistävät jaettu kokemus sekä pyrkimys yhteistä tavoitetta kohti. (Wenger & Snyder, 2000) Osaajayhteisöjen tarkoituksena on kehittää jäsentensä valmiuksia sekä rakentaa ja vaihtaa tietoa jäsenten välillä (Ryyppö, 2007). Osaajayhteisöt muodostavat organi
saation: osaajayhteisöjen kautta organisaation agentit kehittävät kollektiivisen näke
myksen työstään ja maailmasta. Näkemys heijastaa siten paitsi organisaatiota, inten- siivisemmällä tasolla myös yhteisöä. (Brown & Duguid, 2001)
Yksilöt päättävät itse liittymisestään osaajayhteisön jäseniksi. Osaajayhteisö on siten rakenteeltaan erilainen kuin organisaatiorakenteen perusteella määräytyvä työryhmä tai ystävistä ja liikekumppaneista muodostuva epävirallinen verkosto. (Ryyppö, 2007) Liittymisen vapaaehtoisuus on osaajayhteisojen muodostumisen kannalta kes
keistä: Schwen ja Hara (2003) kuvaavat case-tutkimuksia, joissa pyrkimys osaajayh- teisöjen ohjattuun muodostumiseen epäonnistuu johdonmukaisesti.
Osaajayhteisön agenttien välillä realisoituu vapaasti virtaava ja luova tiedonjako, joka fasilitoi uusia ratkaisuja ja tulokulmia ongelmiin (Wenger & Snyder, 2000).
Tiedonjako edellyttää toteutuakseen intensiivistä vuorovaikutusta yhteisön jäsenien kesken (Yang ym., 2007).
Wenger & Snyder (2000) yhdistävät osaajayhteisöjen toiminnan organisaation suori
tuskykyyn. Osaajayhteisöt voivat edesauttaa strategian sisäistämistä luomalla uusia liiketoimintamalleja, ratkaisemalla ongelmia, edesauttamalla parhaiden käytäntöjen ja menetelmien leviämistä, kehittämällä yksilöiden ammatillisia valmiuksia ja avus
tamalla yritystä rekrytoimaan joukkoonsa uusia lahjakkuuksia. Huolimatta ryhmien rajatusta luonteesta osaajayhteisöjen kautta realisoituva tiedonvälitys voi kontribuoi- da globaalissakin mittakaavassa. Tällöin osaajayhteisöt saattavat yhteen globaalin organisaation ihmisiä ja ideoita. (Wenger & Snyder, 2000)
Osaajayhteisöt ja muut yhteisöjen toteutumismuodot
Mikäli organisaation agenttien väliset sidokset ovat osaajayhteisön sidoksiin nähden heikompia, muodostuu agenteista käytännön verkostoja (Networks of Practice). Suu
ressa organisaatiossa samassa työtehtävässä toimivat ihmiset saattavat muodostaa useita osaajayhteisöjä, joissa toteutuu tiivis vuorovaikutus. Osaajayhteisöjen koko
naisuus muodostaa käytännön verkoston. Verkosto voi ulottua organisaatiorajojen ulkopuolelle: tällöin organisaation työntekijät vaihtavat tietoa yrityksen ulkopuolisen maailman kanssa. (Brown & Duguid, 2001) Osaajayhteisöjen ja käytännön verkoston välinen ero ei ole diskreetti - käytännössä molempia tyyppejä edustavia verkostoja emergoituu esimerkiksi Vartiaisen ja muiden (2008) kuvaamassa hajautettua työtä tekevien tietotyöntekijöiden kollaboraatiossa.
Askeleena osaajayhteisöistä vieläkin tiiviimpään vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön voidaan nähdä kuumat ryhmät, joita luonnehtivat selväpiirteinen, intensiivinen toi-
mmtatapa sekä tehtäväkeskeisyys. Ryhmän jäsenten mielentilaa hallitsevat tehtävä ja luja tahto tehtävän suorittamiseen. Intensiivisellä vuorovaikutuksella on yhteys inno
vatiivisuuteen ja korkean tason suorituksiin. (Lipman-Blumen & Leavitt, 2009) Web 2.0 osana osaajayhteisöjen toimintaa
Edellä kuvatut osaajayhteisöjen ominaisuudet - tiivis vuorovaikutus, kollaboraatio organisaation sisällä organisaatiorakenteen määrittelemiä rajoja noudattamatta ja toiminnan vapaehtoisuus - liittyvät olennaisesti sosiaaliseen mediaan ja Yritys 2.0:n luonteeseen, (esim. Murugesan 2007; Otala & Pöysti, 2009) Yates ja muut (2010) määrittelevät virtuaaliset osaajayhteisöt (Virtual Community of Practice) joukoksi vapaaehtoisia, tietoa jakavia yksilöitä, joiden muodostama ryhmä ei noudata organi
saation rajoja. Virtuaalisten osaajayhteisöjen jäsenet jakavat keskenään käsityksiään, kokemuksiaan ja käytännön tietoa (Yates ym., 2010). Määritelmä on analoginen osaajayhteisöjen määritelmän kanssa; ainoastaan osaajayhteisön agenttien väliseen kommunikaatioon asetetaan virtuaalisuuden rajaehto.
Sosiaalisen median sovelluksilla on merkitystä osaajayhteisöjen toiminnan mahdol
listamisessa ja kehittämisessä. Yang ja kumppanit (2007) liittävät osaajayhteisön toiminnan oppimisprosessiin. Sosiaalisen median mahdollisuudet korostuvat anno- taatioiden - yksilöiden sisällöstä jättämien kommenttien - teknisenä toteutuskanava- na. Yhteisön jäsenien muodostamien annotaatioiden havaitaan edistävän oppimispro
sessia, ja sosiaalisen median kontribuoivan siten osaajayhteisön toiminnan hyväksi.
(Yang ym., 2007)
Ennen sosiaalisen median sovelluksia osaajayhteisöjen sisäinen kommunikaatio rea
lisoitui keskustelualueiden, sähköpostilistojen tai elektronisten ilmoitustaulujen kaut
ta. Näiden työkalujen luoma mahdollisuus tiedon jakamiseen ja sisäistämiseen on wikeihin nähden heikompi: tietoa hakevat yksilöt joutuivat itsenäisesti selaamaan useita järjestelmiin luotuja posteja vastauksineen. Työkaluissa korostui yksilö: yksi
löiden sulautuminen virtuaaliseksi osaajayhteisöksi toteutui vain vähäisissä määrin, ellei ollenkaan. Integraation puuttuessa kasvoi riski tietoresurssin stagnatoitumisesta ja vanhentumisesta. Niin ikään tiedon löytäminen uudelleenkäyttöä varten oli wikei
hin nähden vaikeampaa. (Yates ym., 2010)
Yang:n ja kumppaneiden (2007) kuvaamien annotaatioiden - laajemmin ymmärret
tynä sisällön kommentoinnin ja prosessoinnin - yhteys sosiaalisen median sovelluk
siin on ilmeinen. Blogit tarjoavat määritelmällisesti mahdollisuuden sisällön kom
mentointiin (esim. Kaplan & Haenlein 2010). Vastaavasti Yates ja muut (2010) ku
vaa organisaation sisäiset wiki-järjestelmät sovelluksina, jotka voivat edesauttaa tie
donjakoa virtuaalisten osaajayhteisöjen jäsenten välillä. Edelleen RSS-syötteiden ja avainsanoituksen avulla parannetaan kommentoitavan sisällön löydettävyyttä (Levy, 2009) . Diplomityön yhteydessä toteutetussa tutkimuksessa arvioidaan yhteisöjen mahdollisuutta hyötyä erilaisista sosiaalisen median sovelluksista.
Osaajayhteisöjen agenttien kontribuutio ryhmänsä yhteisen tiedon hyväksi toteutuu sosiaalisen median sovelluksissa eriasteisesti. Yksilöt saattavat vain lukea järjestel
mään tuotettua sisältöä osallistumatta sisällön luontiin. Vaihtoehtoisesti yksilöt voi
vat kollaboroida sisällön hyväksi, kehittämällä sovelluksen sisältämää tietoa oman tietopääomansa turvin. Lisäksi osa yksilöistä toimii järjestelmän hallinnoijina. (Yates ym., 2010)
Sosiaalinen media teknologiana mahdollistaa yksilön eriasteisen osallistumisen yh
teisönsä toimintaan. Yates ja kumppanit (2007) jakavat sosiaalisen median sovelluk
sessa toteutuvan yksilön motivaation yhteisönsä hyväksi kontribuointiin kolmeen eri vaihtoehtoon. Yksilö joko hyötyy itse kontribuutiosta parantaessaan oman työnsä suorituskykyä. Toisaalta hyöty voi realisoitua ryhmätasolla: yksilö täyttää osaajayh- teisön asettamaa, yksilöltä vaadittavaa, vastuuta. Edelleen hyöty voi liittyä organisaa
tiotasoon: kontribuutio hyödyttää organisaatiota, jossa osaajayhteisö toimii. Yksilön valintaa kuvatuista kontribuution tasoista selittävät esimerkiksi sosiaalisen vaihdan
nan ja yksilön älyllisen pääoman (Intellectual Capital Theory) teoriat. (Yates ym., 2010) .
2.5.4 Sosiaalisen verkoston sisäinen kollaboraatio sosiaalisen median sovelluksessa
Edellä esitetyn mukaisesti organisaation agentit muodostavat verkostoja keskenään ja yhdessä organisaation ulkopuolisten agenttien kanssa. Agenttien välisten sidosten vahvuudesta riippuen toteutuva verkosto voi määrittyä esimerkiksi osaajayhteisöksi tai käytännön verkostoksi.
Dalsgaard (2007) erottaa kolme sisäisten sidosten vahvuuden osalta eroavaa verkos
toa. Sidosten vahvuuden - verkoston jäsenten välisen kollaboraation määrän ja laa
dun - poiketessa toisistaan verkostot hyötyvät erilaisista sosiaalisen median sovel
luksista. Tiiviisti keskenään työskentelevien agenttien muodostamassa verkostossa työtä tukevat parhaiten henkilökohtaiset työkalut, joita jaetaan verkoston käyttäjien kesken. (Dalsgaard, 2007)
Heikompia sidoksia sisältävä verkosto muodostuu sellaisista työntekijöistä, jotka jakavat keskenään saman kontekstin - samaan aiheeseen ja samankaltaisiin ongel
miin liittyvät työtehtävät. Saman kontekstin jakavat agentit hyötyvät vuorovaikutuk
sessaan sosiaalisten ohjelmistojen työkaluista. Esimerkiksi blogien ja wikien käytön myötä haluttu osa verkoston agenttien työstä on näkyvää muille verkoston jäsenille.
Sosiaalisten ohjelmistojen käyttö voi tämänkaltaisessa verkostossa johtaa läheisem
pään ja useammin toteutuvaan jäsenten väliseen vuorovaikutukseen: blogiviesti ja vastauskommentit ovat henkilökohtaisempia, kuin keskustelualueen keskusteluun jätetty vastaus. (Dalsgaard, 2007) Edellä kuvattuun verkostotyyppiin liittyy läheisesti osaajayhteisön luonne; tiivis ja kontekstisidonnainen vuorovaikutus yhdistyvät sa
mankaltaisten työtehtävien suorittamiseen.
Heikosti kytkeytyneiden verkostojen osalta sosiaalisten ohjelmistojen potentiaali emergoituu passiivisessa osallistumisessa. Yksilöt voivat kasvattaa tietoisuuttaan verkoston jäsenien tekemisestä seuraamalla esimerkiksi käynnissä olevia keskustelu
ja. (Dalsgaard, 2007) Heikosti kytkeytyneiden verkostojen käsite liittyy vahvasti Brown & Duguidin (2001) kuvaamiin käytännön verkostoihin. Dalsgaardin (2007) havainnon nojalla sosiaalinen media edesauttaisi myös löyhästi kytkeytyneiden ver
kostojen jäsenten kollaboraatiota. Heikoista sidoksista muodostuvat verkostot saat
taisivat olla hyödyksi esimerkiksi Chesbroughm ja kumppaneiden (2006) kuvaamas
sa avointen innovaatioiden yhteisöissä.
2.6 Sosiaalinen media tässä tutkimuksessa
Diplomityön teoriaosan ensimmäisessä luvussa käsiteltiin sosiaalista mediaa eri nä
kökulmien kautta. Aluksi esitettiin sosiaalisen median käsitteistöä ja määritelmää, ja konkretisoitiin ilmiötä reaalimaailman sovellusten kautta. Sosiaalista mediaa arvioi
tiin yrityskäytössä; samoin tietojärjestelmän käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä.
Lopuksi käsiteltiin sosiaalisen median ja tietämyksen johtamisen ja sosiaalisten ver
kostojen teorian välisiä yhtymäkohtia.
Tutkimuksen kohteena oleva tietojärjestelmä toteuttaa sosiaalisen median toiminnal
lisuuksia erityisesti blogityyppisen kommunikaation ja avainsanoitusten osalta. Kos
ka sosiaalisen median toiminnallisuuksia toteuttavaa tietojärjestelmää käytetään osa
na yrityksen tietojärjestelmiä, on Yritys 2.0 -tarkastelukulma relevantti.
Yritys 2.0:n teoriaan liittyy olennaisesti tietojärjestelmän käyttöönotto. Koska ta
paustutkimuksen kohteena olleet yritykset olivat tutkimuksen toteutushetkeilä ehti
neet käyttää tietojärjestelmää verrattain vähän aikaa, kyettiin tutkimuksessa tarkaste
lemaan myös sovelluksen käyttöönottoon liittyviä näkökohtia ja käyttöönoton mah
dollisuuksia onnistuneen käytön varmistamiseen.
Tutkittava tietojärjestelmä muodostaa toiminnallisuuksiensa myötä alustan sosiaali
selle kollaboraatiolle. Näin ollen sosiaalisen median avulla toteutuvat hyödyt osaa- jayhteisöjen, sosiaalisten verkostojen kollaboraation sekä organisaation tietämyksen-
hallinnan kannalta ovat tutkimuksellisesti mielenkiintoisia lähtökohtia.
3 Innovaatiot
Innovaatio määritellään tyypillisesti keksijäorganisaatiolleen uutena, kaupallisesti tai muuten hyödynnettävissä olevana artefaktina. Usein innovaatioihin yhdistetään in
novaatioprosessi: ideoinnista erilaisten vaiheiden kautta valmiiseen tuotteeseen ete
nevä johdonmukainen kehityspolku.
Innovaatioita voidaan luokitella esimerkiksi niiden vaikuttavuuden, innovaation koh
teena syntyvän tuotteen markkinaposition tai innovaation kohteena olevan organisaa
tion funktion perusteella. Innovaatiot voivat realisoitua yrityksen sisäisenä toiminta
na - vaihtoehtoisesti innovaatioprosessiin saatetaan osallistuttaa asiakkaita, toimitus
ketjun jäseniä tai muita organisaation sidosryhmiä.
Organisaatiossa toteutuvia innovaatioita voidaan tukea erilaisten tietojärjestelmien avulla. Tietojärjestelmien merkitys korostuu esimerkiksi tuotekehitysprojektin pro
jektinhallinnassa, innovaatiota kehittävien osapuolten välisessä tiedonvaihdossa ja innovaatioprosessin alkuvaiheen ideoinnissa.
Tässä luvussa luodaan katsaus innovaatio-käsitteeseen ja innovaatioiden luokitteluun liittyvään teoriaan. Edelleen syvennytään innovaatioprosessin alkuvaiheeseen, jossa ideoista valitaan tuotekehitysvaiheeseen edistettävät innovaatiot. Lopuksi käsitellään tietojärjestelmien merkitystä innovaatioprosessissa, kiinnittäen huomiota innovaatio- prosessin alkuvaiheessa hyödynnettävien ideanhallintajärjestelmien toimintoihin ja käyttöön.
3.1 Innovaatioista
Innovaatio voidaan määritellä kehittäjäorganisaatiolle uuden idean esittelemisenä organisaation sisäisille tai ulkoisille markkinoille (Poskela, 2009). Moision ja muiden (2009) esittämän määritelmäsynteesin mukaisesti Poskelan määritelmässä yhdistyvät innovaation kohteena olevan objektin uutuusarvoja mahdollisuus kohteen kaupallis
tamiseen tai muuhun hyödyntämiseen. Vastaavasti Johannessen (2001) tarkastelee innovaatioita artefaktin uutuuteen liittyvien dimensioiden kautta. Innovaatio sisältää minkä tahansa menetelmän, rakenteen, metodin, prosessin, tuotteen tai markkinoin
timahdollisuuden, jonka yrityksen innovaatioyksikön johtaja kokee uutena (Nohria &
Gulati, 1996). Innovaatiossa on kyse siitä aktiviteettien spektristä, joka on välttämä-
tön tarjottaessa uutta arvoa asiakkaalle ja riittävää liikearvoa yritykselle (Buckler, 1997).
OECD:n esittämä määritelmä innovaatiolle jakautuu kahteen näkökulmaan. Innovaa
tio emergoituu keksinnöstä, kehitystyöstä, tuotannosta, markkinoilletuonnista ja kau
pallisesta menestyksestä muodostuvana prosessina. Toisaalta innovaatio on iteratii
vinen prosessi, sisältäen uuden tarjooman esittelyn ja myöhemmin tarjoomaan koh
distuvat vähäiset parannukset. (OECD 1991; ref. Poskela 2009)
Innovaatioiden määrittelyn lisäksi innovaatioita kehittävää organisaatiota voidaan karakterisoida erilaisin ominaisuuksin ja edellytyksin. Buckler (1997) näkee innovaa
tiot yrityksessä realisoituvana ympäristönä ja kulttuurina, joka edistää arvon luontia.
Yrityksessä realisoituvaa innovatiivisuutta ei voi ostaa - on vain joissain tilanteissa innovatiivisuutta tukevia toimenpiteitä ja joissain tilanteissa hyväksi havaittuja käy
täntöjä (Apilo & Taskinen, 2006). Moisio ja muut (2009) korostavat erilaisten ideoi
den kehittelyn arvokkuutta; ideointi pitää yllä innovatiivista ilmapiiriä ja luo edelly
tyksiä innovaatioiden syntymiselle. Toisaalta innovaatioita voidaan luonnehtia rat
kaisuina määriteltyihin ongelmiin. Tarve, jota olemassaolevat ratkaisut eivät täytä, luo motivaation uuden ratkaisun kehittämiseen. Menestyksekäs innovaatio muodos
tuu useiden teknologioiden ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta sekä innovaation tuloksena syntyvän artefaktin hyödyllisyydestä. (Prentice, 2009)
3.2 Innovaatioita määrittelevät käsitteet
Innovaatioihin liitetään erilaisia käsitteitä, jotka kategorisesti luonnehtivat innovaati
on kohdetta tai merkitystä kehittäjälleen. Moisio ja muut (2009) kuvaavat innovaati
oiden luokittelun inkrementaaleihin, radikaaleihin ja läpimurtoinnovaatioihin, arvioi
taessa innovaation uutuden astetta suhteessa teknologiaan tai markkinoihin. Inkre- mentaalit ja radikaalit innovaatiot kohdistuvat yrityksen liiketoimintakonseptiin; lä- pimurtoinnovaatiot luovat uuden teknologian avulla uuden markkinan. (Apilo &
Taskinen, 2006) Radikaali innovaatio on uusi ja erilainen aikaisempiin ratkaisuihin nähden. Inkrementaali innovaatio toteuttaa verrattain vähäisen muutoksen olemassa
oleviin käytäntöihin. (Schilling, 2008) Lisäksi innovaatio voidaan luokitella mullis
tavaksi (disruptive) innovaatioksi. Mullistavan innovaation kohde on markkinoilla oleviin tuotteisiin verrattuna teknologiselta suorituskyvyltään heikompi, luoden kui-
