Web 2.0 ja osaajayhteisöt

Edellä kuvatun mukaisesti sosiaalisen median, tietämyksenhallinnan ja ryhmien si­

säisen kollaboraation välinen yhteys manifestoituu sosiaalisissa ohjelmistoissa. Osa Web 2.0 -sovelluksista luokitellaan sosiaalisiin ohjelmistoihin kuuluviksi. Vastaavas­

ti Gillet ym. (2008) ja Avram (2005) korostavat sosiaalisen median mahdollisuuksia tietämyksen hallinnan sovelluksiin liittyen.

Ryhmän sisäisen kollaboraation asteesta riippuen ryhmä voidaan luokitella esimer­

kiksi osaajayhteisöksi, käytännön verkostoksi tai kuumaksi ryhmäksi. Erilaiset ryh­

mät hyötyvät erilaisista sosiaalisen median luomista kollaboraatiomahdollisuuksista;

vastaavasti yksittäisten agenttien motivaatio toimia ryhmässä ja käyttää sosiaalisen median sovelluksia eroaa ryhmän tyypistä riippuen.

Seuraavassa luodaan katsaus osaajayhteisöihin ja muihin edellä kuvattuihin ryhmiin.

Edelleen tarkastellaan Web 2.0 -sovellusten mahdollisuuksia osana osaajayhteisöjen toimintaa, laajentaen käsittelyä lopuksi sosiaalisen verkoston sisäisen kollaboraation ja sosiaalisen median väliseen yhteyteen.

Osaajayhteisöistä

Osaajayhteisöt (Communities of Practice) viittaavat ryhmiin, jotka muodostuvat epä­

virallisesti toisiinsa kytkeytyneistä jäsenistä, yksilöistä. Ryhmän jäseniä yhdistävät jaettu kokemus sekä pyrkimys yhteistä tavoitetta kohti. (Wenger & Snyder, 2000) Osaajayhteisöjen tarkoituksena on kehittää jäsentensä valmiuksia sekä rakentaa ja vaihtaa tietoa jäsenten välillä (Ryyppö, 2007). Osaajayhteisöt muodostavat organi­

saation: osaajayhteisöjen kautta organisaation agentit kehittävät kollektiivisen näke­

myksen työstään ja maailmasta. Näkemys heijastaa siten paitsi organisaatiota, inten- siivisemmällä tasolla myös yhteisöä. (Brown & Duguid, 2001)

Yksilöt päättävät itse liittymisestään osaajayhteisön jäseniksi. Osaajayhteisö on siten rakenteeltaan erilainen kuin organisaatiorakenteen perusteella määräytyvä työryhmä tai ystävistä ja liikekumppaneista muodostuva epävirallinen verkosto. (Ryyppö, 2007) Liittymisen vapaaehtoisuus on osaajayhteisojen muodostumisen kannalta kes­

keistä: Schwen ja Hara (2003) kuvaavat case-tutkimuksia, joissa pyrkimys osaajayh- teisöjen ohjattuun muodostumiseen epäonnistuu johdonmukaisesti.

Osaajayhteisön agenttien välillä realisoituu vapaasti virtaava ja luova tiedonjako, joka fasilitoi uusia ratkaisuja ja tulokulmia ongelmiin (Wenger & Snyder, 2000).

Tiedonjako edellyttää toteutuakseen intensiivistä vuorovaikutusta yhteisön jäsenien kesken (Yang ym., 2007).

Wenger & Snyder (2000) yhdistävät osaajayhteisöjen toiminnan organisaation suori­

tuskykyyn. Osaajayhteisöt voivat edesauttaa strategian sisäistämistä luomalla uusia liiketoimintamalleja, ratkaisemalla ongelmia, edesauttamalla parhaiden käytäntöjen ja menetelmien leviämistä, kehittämällä yksilöiden ammatillisia valmiuksia ja avus­

tamalla yritystä rekrytoimaan joukkoonsa uusia lahjakkuuksia. Huolimatta ryhmien rajatusta luonteesta osaajayhteisöjen kautta realisoituva tiedonvälitys voi kontribuoi- da globaalissakin mittakaavassa. Tällöin osaajayhteisöt saattavat yhteen globaalin organisaation ihmisiä ja ideoita. (Wenger & Snyder, 2000)

Osaajayhteisöt ja muut yhteisöjen toteutumismuodot

Mikäli organisaation agenttien väliset sidokset ovat osaajayhteisön sidoksiin nähden heikompia, muodostuu agenteista käytännön verkostoja (Networks of Practice). Suu­

ressa organisaatiossa samassa työtehtävässä toimivat ihmiset saattavat muodostaa useita osaajayhteisöjä, joissa toteutuu tiivis vuorovaikutus. Osaajayhteisöjen koko­

naisuus muodostaa käytännön verkoston. Verkosto voi ulottua organisaatiorajojen ulkopuolelle: tällöin organisaation työntekijät vaihtavat tietoa yrityksen ulkopuolisen maailman kanssa. (Brown & Duguid, 2001) Osaajayhteisöjen ja käytännön verkoston välinen ero ei ole diskreetti - käytännössä molempia tyyppejä edustavia verkostoja emergoituu esimerkiksi Vartiaisen ja muiden (2008) kuvaamassa hajautettua työtä tekevien tietotyöntekijöiden kollaboraatiossa.

Askeleena osaajayhteisöistä vieläkin tiiviimpään vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön voidaan nähdä kuumat ryhmät, joita luonnehtivat selväpiirteinen, intensiivinen

toi-mmtatapa sekä tehtäväkeskeisyys. Ryhmän jäsenten mielentilaa hallitsevat tehtävä ja luja tahto tehtävän suorittamiseen. Intensiivisellä vuorovaikutuksella on yhteys inno­

vatiivisuuteen ja korkean tason suorituksiin. (Lipman-Blumen & Leavitt, 2009) Web 2.0 osana osaajayhteisöjen toimintaa

Edellä kuvatut osaajayhteisöjen ominaisuudet - tiivis vuorovaikutus, kollaboraatio organisaation sisällä organisaatiorakenteen määrittelemiä rajoja noudattamatta ja toiminnan vapaehtoisuus - liittyvät olennaisesti sosiaaliseen mediaan ja Yritys 2.0:n luonteeseen, (esim. Murugesan 2007; Otala & Pöysti, 2009) Yates ja muut (2010) määrittelevät virtuaaliset osaajayhteisöt (Virtual Community of Practice) joukoksi vapaaehtoisia, tietoa jakavia yksilöitä, joiden muodostama ryhmä ei noudata organi­

saation rajoja. Virtuaalisten osaajayhteisöjen jäsenet jakavat keskenään käsityksiään, kokemuksiaan ja käytännön tietoa (Yates ym., 2010). Määritelmä on analoginen osaajayhteisöjen määritelmän kanssa; ainoastaan osaajayhteisön agenttien väliseen kommunikaatioon asetetaan virtuaalisuuden rajaehto.

Sosiaalisen median sovelluksilla on merkitystä osaajayhteisöjen toiminnan mahdol­

listamisessa ja kehittämisessä. Yang ja kumppanit (2007) liittävät osaajayhteisön toiminnan oppimisprosessiin. Sosiaalisen median mahdollisuudet korostuvat anno- taatioiden - yksilöiden sisällöstä jättämien kommenttien - teknisenä toteutuskanava- na. Yhteisön jäsenien muodostamien annotaatioiden havaitaan edistävän oppimispro­

sessia, ja sosiaalisen median kontribuoivan siten osaajayhteisön toiminnan hyväksi.

(Yang ym., 2007)

Ennen sosiaalisen median sovelluksia osaajayhteisöjen sisäinen kommunikaatio rea­

lisoitui keskustelualueiden, sähköpostilistojen tai elektronisten ilmoitustaulujen kaut­

ta. Näiden työkalujen luoma mahdollisuus tiedon jakamiseen ja sisäistämiseen on wikeihin nähden heikompi: tietoa hakevat yksilöt joutuivat itsenäisesti selaamaan useita järjestelmiin luotuja posteja vastauksineen. Työkaluissa korostui yksilö: yksi­

löiden sulautuminen virtuaaliseksi osaajayhteisöksi toteutui vain vähäisissä määrin, ellei ollenkaan. Integraation puuttuessa kasvoi riski tietoresurssin stagnatoitumisesta ja vanhentumisesta. Niin ikään tiedon löytäminen uudelleenkäyttöä varten oli wikei­

hin nähden vaikeampaa. (Yates ym., 2010)

Yang:n ja kumppaneiden (2007) kuvaamien annotaatioiden - laajemmin ymmärret­

tynä sisällön kommentoinnin ja prosessoinnin - yhteys sosiaalisen median sovelluk­

siin on ilmeinen. Blogit tarjoavat määritelmällisesti mahdollisuuden sisällön kom­

mentointiin (esim. Kaplan & Haenlein 2010). Vastaavasti Yates ja muut (2010) ku­

vaa organisaation sisäiset wiki-järjestelmät sovelluksina, jotka voivat edesauttaa tie­

donjakoa virtuaalisten osaajayhteisöjen jäsenten välillä. Edelleen RSS-syötteiden ja avainsanoituksen avulla parannetaan kommentoitavan sisällön löydettävyyttä (Levy, 2009) . Diplomityön yhteydessä toteutetussa tutkimuksessa arvioidaan yhteisöjen mahdollisuutta hyötyä erilaisista sosiaalisen median sovelluksista.

Osaajayhteisöjen agenttien kontribuutio ryhmänsä yhteisen tiedon hyväksi toteutuu sosiaalisen median sovelluksissa eriasteisesti. Yksilöt saattavat vain lukea järjestel­

mään tuotettua sisältöä osallistumatta sisällön luontiin. Vaihtoehtoisesti yksilöt voi­

vat kollaboroida sisällön hyväksi, kehittämällä sovelluksen sisältämää tietoa oman tietopääomansa turvin. Lisäksi osa yksilöistä toimii järjestelmän hallinnoijina. (Yates ym., 2010)

Sosiaalinen media teknologiana mahdollistaa yksilön eriasteisen osallistumisen yh­

teisönsä toimintaan. Yates ja kumppanit (2007) jakavat sosiaalisen median sovelluk­

sessa toteutuvan yksilön motivaation yhteisönsä hyväksi kontribuointiin kolmeen eri vaihtoehtoon. Yksilö joko hyötyy itse kontribuutiosta parantaessaan oman työnsä suorituskykyä. Toisaalta hyöty voi realisoitua ryhmätasolla: yksilö täyttää osaajayh- teisön asettamaa, yksilöltä vaadittavaa, vastuuta. Edelleen hyöty voi liittyä organisaa­

tiotasoon: kontribuutio hyödyttää organisaatiota, jossa osaajayhteisö toimii. Yksilön valintaa kuvatuista kontribuution tasoista selittävät esimerkiksi sosiaalisen vaihdan­

nan ja yksilön älyllisen pääoman (Intellectual Capital Theory) teoriat. (Yates ym., 2010) .

2.5.4 Sosiaalisen verkoston sisäinen kollaboraatio sosiaalisen median