Avoin kirjasto: Tapaustutkimus Jynkän lähikirjastosta omatoimikirjastona

AVOIN KIRJASTO

Tapaustutkimus Jynkän lähikirjastosta omatoimikirjastona

OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO SOSIAALI-, TERVEYS- JA LIIKUNTA-ALA

T E K I J Ä : Hanna-Kaisa Turja

SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU OPINNÄYTETYÖ Tiivistelmä Koulutusala

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Koulutusohjelma/Tutkinto-ohjelma Sosionomin tutkinto-ohjelma Työn tekijä(t)

Hanna-Kaisa Turja Työn nimi

Avoin kirjasto — Tapaustutkimus Jynkän lähikirjastosta omatoimikirjastona

Päiväys 25.3.2019 Sivumäärä/Liitteet 49/4

Ohjaaja(t) Tuija Pakarinen

Toimeksiantaja/Yhteistyökumppani(t) Kuopion kaupunginkirjasto

Opinnäytetyössä selvitettiin Jynkän lähikirjaston omatoimikirjaston käyttämistä. Opinnäytetyö toteutettiin tapaustut- kimuksena ja sen aineisto muodostui haastatteluista ja havainnoinneista omatoimikirjaston aukioloaikoina. Opinnäy- tetyön tarkoituksena oli selvittää, miten omatoimikirjasto toimii kohtaamisen tilana sosiaalisen kirjaston periaattei- den mukaisesti. Lisäksi haluttiin selvittää, millaisiin tiedollisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin omatoimikirjasto vastaa sekä millaisiin sosiaalisiin tarpeisiin omatoimikirjasto vastaa. Tapaustutkimuksen tavoitteena oli kuvata Jynkän omatoimi- kirjastoa ilmiönä ja selvittää, millaista toimintaa omatoimikirjastossa tapahtuu. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kuopion kaupunginkirjasto, ja yhteyshenkilönä toimi kaupunginkirjaston asiakaspalvelu- ja kokoelmapäällikkö.

Opinnäytetyön menetelminä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä systemaattisesti jäsenneltyä ha- vainnointia. Haastatteluita tehtiin kolme, ja havainnointiaika Jynkän omatoimikirjastossa oli yhteensä yli yhdeksän tuntia. Aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tapaustutkimus osoitti, että omatoimikirjasto toimi kohtaamisen tilana toisilleen tuntemattomien ja toistensa kanssa erilaisissa sosiaalisissa suhteissa olevien kanssa. Omatoimikirjastoa käytettiin erilaisten tiedollisten ja kulttuuristen tarpeiden tyydyttämiseen ja ne saattoivat limittyä toisiinsa. Sosiaalisten tarpeiden merkitys näkyi etenkin lapsiper- heiden osalta omatoimikirjaston käytössä.

Kuopion kaupunginkirjasto voi hyötyä opinnäytetyöstä arvioidessaan omatoimikirjastojen käyttöä ja kehittäessään kirjaston palveluita. Tapaustutkimuksen tavoitteena ei ollut tuottaa yleistettävää tietoa. Jatkotutkimusaiheiksi ehdo- tettiin etnografisella tutkimusotteella tehtyä selvitystä omatoimikirjaston käyttämisestä, erilaisten asiakasryhmien omatoimikirjaston käyttöä ja asiakkaiden omatoimikirjastolle antamien merkitysten selvittämistä.

Avainsanat

kirjastot, omatoimikirjastot, kirjastonkäyttö, vuorovaikutus, omatoimisuus

SAVONIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES THESIS Abstract Field of Study

Social Services, Health and Sports Degree Programme

Degree Programme in Social Services Author(s)

Hanna-Kaisa Turja Title of Thesis

Open Library – A Case Study of Jynkkä Branch Library as an Open Library

Date 25.3.2019 Pages/Appendices 49/4

Supervisor(s) Tuija Pakarinen

Client Organisation /Partners Kuopio City Library

Abstract

The purpose of this thesis was to analyse how Jynkkä branch library works as an open library. The aim of this study was to gather information about how an open library is used as a space to encounter according to the con- cept of the social library. The objective was also to explore what kind of cognitive, cultural and social needs the open library match in Jynkkä branch library.

This work was carried out as a case study. The empirical part consisted of interview study and systematical obser- vation. The data was collected from three customers of the open library in Jynkkä. Observation data was collected over nine hours. The data were analyzed using qualitative content analysis.

The results of the study suggest that an open library is used as a meeting space between people unknown to each other and between people whose social relations differ from each other.

The open library is used to satisfy both cognitive and social needs. The study shows that there is some overlap be- tween these needs. Social needs of families with children were particularly looked into.

The findings indicate that an open library is used mainly the same way as a conventional library. Further research is required to examine how different customers use an open library and what kind of meanings the open library has for them. An ethnographical method to carry out the study would be recommendable.

Keywords

libraries, open libraries, social interaction, library use, self-service

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ... 5

2 KIRJASTOJEN ROOLI YHTEISKUNNASSA ... 7

2.1 Kirjastojen tehtävät ... 7

2.2 Kirjastojen käyttäminen ... 8

2.3 Kuopion kaupunginkirjasto ja Jynkän lähikirjasto ... 9

3 KIRJASTOT MUUTOKSESSA ... 11

3.1 Omatoimikirjasto osana kirjastopalveluita ... 12

3.2 Sosiaalinen kirjasto ... 14

4 TAPAUSTUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 16

4.1 Havainnointi menetelmänä ... 17

4.2 Puolistrukturoidut haastattelut ja haastateltavien kuvaus ... 20

4.3 Aineiston analysointi ... 21

5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET JA NIIDEN ANALYSOINTI ... 23

5.1 Omatoimikirjasto kohtaamisen tilana ... 23

5.2 Tiedolliset ja kulttuuriset tarpeet ... 26

5.3 Sosiaaliset tarpeet ... 28

6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 31

6.1 Luotettavuus ja eettisyys ... 33

6.2 Opinnäytetyön merkitys ja ammatillinen kehittyminen ... 36

LIITE 1. HAVAINNOINTILOMAKE ... 44

LIITE 2: PUOLISTRUKTUROIDUN TEEMAHAASTATTELUN RUNKO... 45

LIITE 3: INFORMOINTIKIRJE HAASTATELTAVILLE ... 49

1 JOHDANTO

Opinnäytetyöni aiheen taustalla on pitkäaikainen rakkauteni kirjastoon. Olen lapsesta saakka ollut aktiivinen kirjaston käyttäjä ja lukenut paljon. Kirjasto on ollut paikka, jossa olen viettänyt mielelläni aikaa. Opintojeni alusta saakka minulle oli selvää, että haluan tehdä opinnäytetyön, joka liittyy joko lukemiseen tai kirjastoon. Olen kiinnostunut kirjaston mahdollisuuksista yhteisöllisenä tilana, lukuin- nostamisesta ja seurannut kiinnostuneena kirjastojen kehitystä sekä niistä käytävää keskustelua.

Sosionomiopintoni ovat antaneet minulle mahdollisuuden hyödyntää kirjastoa eri tavoin opintojen aikana. Palveluohjauksen ammatillinen asiantuntijuus ja moniammatillinen yhteistyö -opintojaksolla olimme mukana Kuopion kaupunginkirjastossa järjestetyssä Ystävä ystävänpäiväksi, kaveri koko ke- vääksi -tapahtumassa ja laadimme raportin sen tuloksista. Kaikissa harjoitteluissani olen päässyt hyödyntämään kirjastoa eri tavoin. Harjoittelussa vanhusten palvelukeskuksessa luin dementoitu- neille vanhuksille ääneen ja järjestin toiverunot-iltapäivän. Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumisyksikköön tilasin vierailulle Kuopion kaupungin kirjastofillarin. Ammatillisessa kuntoutuksessa olevien asiakkaiden kanssa puolestaan vierailimme Kuopion pääkirjastossa, ja asiakkaat pääsivät oh- jauksessani tekemään kirjankansirunoja. Halukkaat asiakkaat saivat tekemänsä kirjankansirunot mu- kaansa kuntoutusjakson päätyttyä. Kirjasto on paikka, joka tarjoaa mielestäni runsaasti mahdolli- suuksia sosiaalialalla tehtävään työhön erilaisten asiakkaiden kanssa.

Kirjastojen tavoitteet yhdenvertaisuuden, aktiivisen kansalaisuuden sekä lukemiskulttuurin edistäjinä liittävät sen sosiaalialan toimijuuteen. Vaikka kirjastot eivät olekaan sosionomien työkenttää, kirjas- tot ovat monenlaisten asiakkaiden kohtaamispaikkoja. Kirjastot ovat harvoja maksuttomia tiloja, jonne kaikilla on pääsy. Kirjaston palveluita voivat käyttää kaikki. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat tur- vapaikanhakijat, joilla on oikeus käyttää kirjastoa, vaikkei heillä ole Suomen kansalaisuutta. Kirjasto- kortin puolestaan saa jokainen, ja mm. koulut ja päiväkodit voivat hankkia yhteisöllisen kirjastokor- tin. Kirjastojen perustehtävään kuuluu kaikkien ihmisten tasavertainen ja palveleminen tiedon, sivis- tyksen ja elinikäisen oppimisen suhteen (Hokkanen 2015, 12). Kirjastojen tulee pystyä tarvittaessa tekemään yhteistyötä kuntalaisten, kolmannen sektorin edustajien sekä kokemusasiantuntijoiden kanssa. Asukastilaisuuksissa ja -kyselyissä tulee kuulla tasavertaisesti erilaisia asiakasryhmiä. Yhden- vertaisuus ja saavutettavuus näkyvät kirjastojen kokoelmissa ja aineistoissa, joissa tulee ottaa huo- mioon eri vähemmistö-, kieli- ja vammaisryhmiä. (Kuntaliitto 2017, 11–12.)

Kirjastoissa onkin tehty erilaista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa tarjoamalla palveluita siellä, jossa ihmiset muutenkin liikkuvat. Vuonna 2015 Lastensuojelun keskusliitto palkitsi Raision kaupungin Lai- naa kirjastosta perhevalmentaja -mallin, jossa perhevalmentajan voi lainata joko kirjastotyöntekijän avulla tai asiakaspäätteeltä. Kirjastossa on lisäksi päivystänyt perhevalmentaja. (Lastensuojelun Kes- kusliitto 2015.) Tulevaisuudessa kirjaston rooli kunnallisena palveluna tulee muuttumaan ja erilaisia palveluita voidaan tarjota ja tuottaa kirjaston tiloissa (Kansalaisen kirjasto. Olennainen osa suoma- laista osaamista. Yleisten kirjastojen suunta 2016–2020). Sote- ja maakuntauudistus tulevat vaikut- tamaan kuntien toimintaan. Kirjastojen rooli hyvinvoinnin edistäjinä vahvistuu tulevaisuudessa, ja

kulttuuripalvelut toimivat sekä yhteisöllisyyden rakentajina, että terveyttä kohentavina tekijöinä.

(Kirjastojen taloudelliset vaikutukset 2017, 1.)

Opinnäytetyöni Avoin kirjasto – Tapaustutkimus Jynkän lähikirjastosta omatoimikirjastona on tutki- muksellinen opinnäytetyö ja tapaustutkimus. Työni tilaaja on Kuopion kaupunginkirjasto ja opinnäy- tetyöni työelämäohjaaja on Kuopion kaupunginkirjaston kokoelma- ja palvelupäällikkö Minna Koisti- nen. Opinnäytetyöni on työelämälähtöinen ja käytännönläheinen. Kuopion kaupunginkirjasto haluaa kehittää toimintaansa jatkuvasti ja se on uudistanut toimintaansa eri tavoin. Opinnäytetyön tavoit- teena on tuottaa Kuopion kaupunginkirjastolle tietoa Jynkän lähikirjaston omatoimikirjaston käyttä- misestä, siellä tapahtuvasta toiminnasta ja asiakkaiden kokemuksista omatoimikirjastosta. Opinnäy- tetyön tarkoituksena selvittää, miten Jynkän lähikirjastoa käytetään omatoimikirjastona, millaisiin tiedollisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisin tarpeisiin se vastaa sekä millaisena asiakkaat kokevat omatoi- mikirjaston.

Tässä opinnäytetyössä tiedollisilla ja kulttuurisilla tarpeilla tarkoitetaan tiedon hankkimista, lukemista ja kulttuurin harrastamista (ks. esim. Serola ja Vakkari 2011). Sosiaalisilla tarpeilla tarkoitan sosiaa- lista vuorovaikutusta. Sosiaalinen vuorovaikutus tarkoittaa, että yksilöä tarkastellaan osana laajaa sosiaalisten yksilöiden joukkoa. Sosiaaliset yksilöt muokkaavat yhdessä ympäristöään. Yksilön ole- mus todellistuu sosiaalisissa tilanteissa ja erilaisten sosiaalisten suhteiden kentässä. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vuorovaikutus nähdään ihmisten yhdessä luomana prosessina, jossa havainnoi- tava ilmiö on toimintaa. (Helkama, Myllyniemi, Liebkind, Ruusuvuori, Lönnqvist ym. 2015, 69.)

Opinnäytetyöni on jatkumoa Kuopion Kuopion kaupunginkirjaston – Pohjois-Savon maakuntakirjas- ton käynnistämälle Kirjasto lähipalvelukeskuksen ytimessä -hankkeelle. AVIn rahoittama hanke alkoi 3.4.2017 ja päättyi 31.12.2018. Sen tavoitteena oli luoda Jynkän ja Karttulan lähipalvelukeskuksiin sekä Nilsiän lähikirjastoon uudenlaista kirjastokonseptia yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa vai- heittain. Vuonna 2017 hankkeessa keskityttiin Jynkän lähikirjastoon ja sen toimintaa suunniteltiin hanketyöntekijän johdolla. Hankkeessa suunniteltiin muun muassa omatoimiasioimisen perusteet sekä aloitettiin yhteistyö Jynkän alakoulun sekä esiopetusryhmän kanssa. (Yleisten kirjastojen han- kerekisteri 2018.) Hankkeen loppuraportissa nousee esille tarve tarkastella omatoimikirjaston toimin- taa (Vuoririnne 2017, 9; ks. myös Yleisten kirjastojen hankerekisteri 2018). Opinnäytetyöni on ajan- kohtainen, koska omatoimikirjastojen määrä on noussut ja niiden rooli kirjastojen kehittämisessä on selkeä. Lisäksi Jynkän lähikirjastossa on käynnistetty erilaista toimintaa eri toimijoiden ja kumppa- neiden kanssa.

Kirjastot ovat aina olleet paikkoja, jotka ovat avoimia kaikille. Kaikki käyttäjät ovat tasavertaisia tois- tensa kanssa eivätkä kirjastot tee jaottelua esimerkiksi eri erityisryhmien välillä. (Haavisto 2016, 61.) Kirjastoissa on tehty paljon työtä kirjastojen esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamiseksi (ks. Kuntaliitto 2017). Suomalainen kirjastolaitos ja kirjaston tehtävät ja roolit ovat olleet runsaasti esillä etenkin Helsingin keskustakirjasto Oodin avaamisen myötä. Keskustelua ovat herättäneet esi- merkiksi kirjaston arkkitehtuuri, erilaiset tilat ja Oodin saama suosio. Kirjojen määrä ja laatu ovat puhuttaneet. (ks. esim. Hartikainen 2018; Sirén 2018 ja Selkee 2018.)

2 KIRJASTOJEN ROOLI YHTEISKUNNASSA

Suomalaista kirjastolaitosta voidaan kutsua kansallisylpeyden aiheeksi, sillä se on poikkeuksellinen monella tapaa. Maailmassa on arvioiden mukaan 2,1 miljoonaa kirjastoa (IFLA Annual Report 2017).

Suomi poikkeaa monista muista maista, sillä Suomessa laki takaa kirjastot kunnallisina palveluina.

Tämän vuoksi Suomen kirjastoverkosto on tiheämpi kuin monessa muussa maassa. (Kirjastojen ta- loudelliset vaikutukset 2017.) Vuonna 2017 Suomessa oli yhteensä 737 kirjastoa, niistä oli 282 pää- kirjastoa, 437 sivukirjastoa, 134 kirjastoautoa ja 18 laitoskirjastoa. Kirjastoista tehtiin 85 215 462 lainausta, ja lainaajia oli 1 940 740. Verkkokäyntejä oli lähes 37 miljoonaa. (Suomen yleisten kirjas- tojen tilastot 2017.)

Fyysiset kirjastokäynnit sekä käynnit asukasta kohden nousivat molemmat hieman vuonna 2017.

Omatoimikirjastojen aukiolotuntien määrä lisääntyi yli 127 000 tunnilla vuodesta 2016. Myös kirjas- toissa järjestettävät tapahtumat ovat lisääntynyt. Vuonna 2017 ryhdyttiin seuraamaan kunnan mui- den toimijoiden sekä ulkopuolisten järjestäjien tapahtumien määrää kirjastoissa. (Tilastovertailu yleisten kirjastojen toiminnasta 2016–2017.)

Kirjastoissa käynnit, lainaajien määrä sekä lainausmäärät ovat laskeneet. Vuonna 2017 suomalaisista 35 prosenttia eli 1,9 henkilöä lainasi kirjastosta jotakin. 2000-luvun aikana lainaajien osuus väes- töstä laski 12 prosentilla. Fyysisten kirjastokäyntien määrä oli yhdeksän ja lainausten 15,5 kappa- letta asukasta kohden vuonna 2017. Fyysisten kirjastokäyntien määrän laskeminen on pysähtynyt ja samaan aikaan verkkokäyntien määrä laski. (Tilastokeskus 2018.)

Kirjastojen laatusuosituksen mukaan kirjastojen palvelupaikan tulisi taajama-alueilla sijaita siten, että 80 prosentilla väestöstä matkaa olisi korkeintaan kaksi kilometriä. Aukioloajoista todetaan, että suurissa kaupungeissa vähintään yhden kirjaston tulisi olla avoinna kello 10–20 sekä lauantaisin.

(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010, 25.)

2.1 Kirjastojen tehtävät

Lain yleisistä kirjastoista 2§:n mukaan kirjastojen tavoitteena on edistää väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin, tiedon saatavuutta ja käyttöä, lukemiskulttuuria ja moni- puolista lukutaitoa, mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen, aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Tavoitteen perustana ovat yhteisöllisyys, moniarvoi- suus ja kulttuurinen moninaisuus. Kirjastolaissa määritellään yleisten kirjastojen tehtävät. Niiden tehtävänä on tarjota pääsy aineistoihin, tietoon ja kulttuurisisältöihin, ylläpitää monipuolista ja uu- distuvaa kokoelmaa, edistää lukemista ja kirjallisuutta, tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon. Kirjastolain perusteella kirjastojen tulee myös tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen, työskentelyyn ja kansalaistoimintaan sekä edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua.

Kansalaisen kirjasto olennainen osa suomalaista osaamista Yleisten kirjastojen suunta 2016–2020 julkaisun mukaan kirjasto- ja tietopalveluiden tavoitteena on antaa maksuttomia mahdollisuuksia monenlaisiin kokemuksiin niin tiedon, sivistyksen, lukukokemusten kuin kansalaistoiminnankin pa- rista. Myös elinikäisen oppimisen näkökulma on keskeinen. Julkaisussa todetaan, että jokainen kun- nankirjasto on enemmän kuin paikallinen palvelu. Kirjasto on ennen kaikkea yhteistyön tekijä ja mo- nipuolisten palveluiden aktiivinen tarjoaja. Sen lisäksi, että kirjasto tarjoaa tilojaan ja ammattitaito- aan opetuksen käyttöön, tavoitteisiin kuuluvat mm. kehitysideoiden hakeminen henkilökunnalta, asi- akkailta sekä kirjastoalan ulkopuolelta. Kirjaston tehtäväkuvien muuttaminen moniammatillisemmiksi ja tilojen käyttäminen yhdessä julkisten palveluiden, kansalaisjärjestöjen ja kulttuurituottajien kanssa kuuluvat linjauksiin. Toiminnan on perustuttava avoimuuteen.

Valtakunnallisella kehittämistehtävällä kehitetään yleisten kirjastojen palveluita ja yleisten kirjastojen yhteistoimintaa. Kehittämistehtävää täytyy hoitaa yhdessä yleisten kirjastojen ja muiden kirjastojen kanssa. (Laki yleisistä kirjastoista 1492/2016.) Kirjasto- ja tietopalvelujen koordinoinnista vastaavat kunnat. Jotta kirjastopalvelut ovat yhdenvertaisesti saatavilla, tekevät kirjastot yhteistyötä. Näin kir- jastoja voidaan tarjota lähipalveluina reuna- ja haja-asutusalueilla. Fyysiset toimipisteet voivat olla pysyviä tai liikkuvia ja niissä sekä julkiset että yksityiset toimijat tekevät yhteistyötä. Palveluita tarjo- taan paikoissa, joissa ihmiset liikkuvat. Palveluita tulee kehittää siten että siinä otetaan huomioon erilaiset palvelutarpeet ja kunnioitetaan moniarvoisuutta. (Kuntaliitto 2015, 39–40.) Uudessa kirjas- tolaissa näkyy, että kirjastojen tulee tarjota aiempaa monipuolisempia palveluita. Kirjastojen perus- toimintaan sisältyvät tapahtumat. Viime vuosina erilaiset koulutukset ja tapahtumat kirjastoissa ovat yleistyneet. (Seppänen 2018, 14.)

.

2.2 Kirjastojen käyttäminen

Kirjastojen käyttämistä voidaan tarkastella paitsi tilastojen myös kirjastosta koettujen hyötyjen ja vaikuttavuuden näkökulmasta. Viimeisin tutkimus kuntalaisten kokemista kirjastojen hyödyistä on vuodelta 2010. Serolan ja Vakkarin (2011, 10–11) tutkimuksessa on selvitetty, millaisia hyötyjä kun- talaiset kokevat arjessaan kirjastosta. Tutkimuksessa on kartoitettu, missä määrin kirjasto tyydyttää kuntalaisten kulttuurin, virkistyksen ja tiedon tarpeita päivittäisissä asioissa kuten palkkatyössä, har- rastuksissa tai opiskelussa. Vertailukohteena ovat olleet muut vastaavat palvelut kuten internet, leh- det ja televisio. Tutkimuksessa on vertailtu palveluiden käyttötiheyttä ja erilaisia tapoja käyttää niitä.

Jos kirjastonkäytön vaikutuksia ja kirjastojen vaikuttavuutta mitattaisiin, mitattavina tekijöinä olisivat esim. muutokset kuntalaisten sivistyksessä, opiskelun tehostumisessa ja vapaa-ajan viettämisessä.

Lopputulosta pitäisi kyetä vertaamaan jollakin tavalla. Tutkimuksessa on siis kyse hyödyistä, ei vai- kuttavuudesta. Tutkimuksen tekoajankohdan jälkeen suomalainen kirjastolaitos on muuttunut, sillä omatoimikirjastot ovat yleistyneet, kirjastojen määrä on pienentynyt ja voimaan on tullut uusi kirjas- tolaki.

Tuoreen yleisten kirjastojen käyttöä koskevan tutkimuksen mukaan kirjastossa asioivista asiakkaista valtaosa, 94 prosenttia, lainaa, palauttaa ja varaa aineistoa, 61 prosenttia on noutanut varattua ai- neistoa ja 54 prosenttia on lukenut lehtiä. Näiden jälkeen suosituimpia toimintoja kirjastossa ovat kysyminen henkilökunnalta, aineistoihin tutustuminen sekä ajan viettäminen. Eniten asiakkaat arvos- tavat kirjastoissa painettuja kirjoja, joiden kokoelmia myös pidetään parhaimpina. Seuraavaksi tär- kein aineistolaji ovat lehdet. Eniten asiakkaiden toiveet kohdistuvat painettuihin kirjoihin. (Seppänen 2018, 10–11.)

Kirjaston käyttämisen koettiin parantaneen elämänlaatua melko tai erittäin paljon. Lisäksi kirjaston koettiin vaikuttaneen erittäin paljon tiedon löytämiseen sekä antaneen virikkeitä vapaa-aikaan. Kir- jastolla koettiin olevan vaikutusta myös lukemisen määrän lisääntymiseen. (Seppänen 2018, 10.) Edellä mainitut tutkimukset eivät vastaa kysymykseen, mitä ihminen kokee kirjastossa tai millainen merkitys esimerkiksi lähikirjastolla on ihmisen arjessa. Jotta voisimme selvittää, millaisia vaikutuksia esimerkiksi säännöllisillä kirjastokäynneillä tai kirjaston järjestämiin tapahtumiin osallistumisella on, olisi voitava verrata asiakkaan alku- ja lähtötilannetta. Tällaista selvitystä ei tietääkseni ole tehty.

Kirjastojen hyödyt ovat peräisin useista eri vaikutuskanavista, joten kokonaisuuden hahmottaminen ei ole yksinkertaista (Kirjastojen taloudelliset vaikutukset 2017, 1).

2.3 Kuopion kaupunginkirjasto ja Jynkän lähikirjasto

Kirjasto on Kuopiossa osa hyvinvoinnin edistämisen palvelualuetta ja sen palvelut ovat osa omatoi- misen hyvinvoinnin palveluita. Kirjaston lisäksi hyvinvoinnin palvelualueeseen kuuluvat museo- ja liikuntapaikkapalvelut, ohjatun hyvinvoinnin ja omaehtoiset oppimisen palvelut. Näitä ovat kansalais- toiminnan aktivointipalvelut ja kansalaisopisto. Palvelualueeseen kuuluvat myös Kuopion kaupungin- teatteri ja kaupunginorkesteri. (Kuopion kaupunki.)

Kuopion kaupunginkirjasto perustettiin vuonna 1872 ja aluksi se oli nimeltään Kuopion kansankir- jasto. Kirjoja ja sanomalehtiä saivat lukea kaikki. Kirjasto oli auki keskiviikkoisin ja siellä oli vain hie- man yli 300 kirjaa. Noista ajoista kirjasto on kokenut valtavan muutoksen. Tällä hetkellä Kuopion kirjastoon kuuluvat Karttulan, Juankosken, Kaavin, Tuusniemen ja Nilsiän kirjastot. Kuopion kaupun- ginkirjasto – Pohjois-Savon maakuntakirjasto sai vuonna 1967 maakuntakirjaston oikeudet, ja kirjas- tolla on erityinen kehittämistehtävä. (Kirjastokaista ja Kuopion kaupunginkirjasto 2012.)

Kuopion kirjastoverkkoon kuuluu pääkirjaston lisäksi 13 sivukirjastoa, yksi laitoskirjasto sekä kolme kirjastoautoa (Suomen yleisten kirjastojen tilastot 2017). Kuopion kaupunginkirjastolla on sosiaali- sena kirjastopalveluna kotipalvelu, jossa asiakas saa lainat kotiinsa ja ne haetaan kotoa. Palveluun ovat oikeutettuja asiakkaat, jotka eivät voi asioida kirjastossa esimerkiksi vanhuuden, liikuntavam- man tai sairauden vuoksi. Kotipalveluasiakkaiden ikäjakauma oli 55–97 vuotta vuonna 2014, ja lai- noja tehtiin yli 3000. Kotipalvelu on asiakkaalle ilmainen. (Toimintakertomus 2014.)

Kuopion kirjastoista tehtiin 2 034 947 kokonaislainausta vuonna 2017. Lainaajia oli 43 076 henkilöä ,ja fyysisiä käyntejä oli 1 246 123 kappaletta. Tapahtumia Kuopion kirjastoissa järjestettiin 743,

joista 513:sta kirjasto oli päävastuullisena järjestäjänä. Kunnan järjestämiä tapahtumia oli 45 kappa- letta ja ulkopuolisten järjestäjien tapahtumia oli 179. Tapahtumiin osallistui yhteensä 13 029 henki- löä. (Suomen yleisten kirjastojen tilastot 2017.)

Jynkän lähikirjasto sijaitsee nykyisin Jynkän lähipalvelukeskuksessa, jossa sijaitsee myös Jynkän koulu. Aikaisemmin kirjasto toimi Jynkän ostoskeskuksessa, josta se muutti lähipalvelukeskukseen kesällä 2017. Kesän 2017 Jynkän lähikirjasto oli suljettuna. Jynkän lähikirjasto avattiin elokuussa 2017 ja sen toimintaa suunniteltiin Kirjasto lähipalvelukeskuksen ytimessä -hankkeessa. Sen tavoit- teena oli muotoilla ja pilotoida Jynkän ja Karttulan lähipalvelukeskuksiin sekä Nilsiän lähikirjastoon uusia käyttäjälähtöisiä palveluita. Jynkän lähikirjaston toimintaa suunniteltiin hankkeen aikana ja en- nen Jynkän lähikirjaston sulkemista kartoitettiin asiakkaiden toiveita uuteen lähikirjastoon. Näissä nousivat esille mm. aukioloaikojen laajentaminen, henkilökunnan säilyminen, satutunnit, lukupiirit sekä lukukoira Sylvin vierailut. Lisäksi toivottiin mm. pehmeitä kalusteita, pelejä ja leluja. Jynkän lähikirjastossa tehdään aktiivista yhteistyötä Jynkän koulun sekä Jynkänlahden koulun kanssa. Jyn- kän koulun oppilaat käyvät säännöllisesti kirjastossa ja heille on järjestetty esimerkiksi kirjavink- kausta. Kirjastossa on kokoontunut puuhakerho, jonka ohjaajina toimivat Humanistisen ammattikor- keakoulun yhteisöpedagogiopiskelijat. Yhteistyötä on tehty myös muun muassa marttojen sekä etenkin nuorisopalveluiden toimijoiden kuten Nuorten Palvelu ry:n ja alueen nuorisotyöntekijöiden kanssa. Jynkän lähikirjaston aukioloaikojen laajentumisen myötä Jynkän lähikirjastossa asiakkaat ovat hankkineet lisää kirjastokortteja ja PIN-koodeja. (Vuoririnne 2017, 2–3, 5–6, 9.)

Jynkän lähikirjaston omatoimikirjasto on otettu hyvin vastaan. Kuten taulukosta 1 voidaan nähdä, ovat omatoimikirjaston asiakaskäyntien määrät kasvaneet selvästi verrattuna aiemman lähikirjaston käyntimääriin. Käyntimäärissä on huomattava, että yhdellä käyntikerralla omatoimikirjastoon saattaa tulla useampi asiakas.

TAULUKKO 1.Jynkän omatoimikirjaston asiakaskäyntien määrä kuukausittain vuonna 2018. Vuo- delta 2017 kaikki luvut eivät ole saatavissa. Vuoden 2017 luvut kuvaavat Jynkän lähikirjaston käyt- töä. (Rossi 2018 ja Pohjalainen 2019.)

3 KIRJASTOT MUUTOKSESSA

Kirjastolaitoksella on pitkä historia ja se on kokenut monenlaisia muutoksia. Osa asioista kuten kir- jastojen tehtävä kulttuurin ja tiedon tarjoajana on pysynyt. Yhteiskunnalliset muutokset, ihmisten tarpeet sekä tiedot ja taidot muuttuvat ja tämä heijastuu kirjastojen muutokseen. Yhtenä suurena muutostekijänä on teknologia. Teknologian myötä kirjastot ovat yhä useammin kirjaston seinien ul- kopuolella. Vuorovaikutus sekä yhteisöllisyyden rakentuminen vaikuttavat siihen, millainen merkitys kirjastolla on yhteiskunnassa. Kirjastot ovat olleet paikkoja esittää kysymyksiä ja löytää tietoa ja niillä on rooli sivistyslaitoksina sekä yhdenvertaisen osallistumisen paikkoina. Kirjastolla on yhteis- kunnallinen ja kulttuurinen rooli, mutta sen merkitys ihmisille ja yhteisöille on erilainen. (Holmberg, Huvila, Kronqvist-Berg, Nivakoski ja Widén-Wulff 2009, 7, 9–10.)

Kuten luvussa 2.1. totesin, uusi kirjastolaki korostaa asiakkaiden osallisuutta, monipuolista lukutai- toa sekä aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Kulttuurinen moninaisuus, yhtei- söllisyys ja moniarvoisuus näkyvät kirjastolaissa. Kirjastolain uudistus näkyy myös kirjastojen toimin- nassa sekä esimerkiksi uusien kirjastojen suunnittelussa. Ajankohtaisena esimerkkinä on 5.12.2018 avattu Helsingin keskustakirjasto Oodi, jonka suunnittelun lähtökohdissa näkyvät selkeästi uuden kirjastolain mukaiset tavoitteet. Oodin suunnittelussa on osallistettu kaupunkilaisia UnelMoi-kampan- jalla vuonna 2013, jossa kerättiin kaupunkilaisista ideoita suunnittelutyön jatkamista varten. Oodin suunnittelussa on hyödynnetty erilaisia työpajoja ja kaupungin tapahtumia. Kirjaston nimi Oodi on nimikilpailun tulos. (Helmet 2018.)

Keskustakirjasto on suunniteltu sellaiseksi, että se vastaa kaupunkilaisten muuttuneisiin tarpeisiin.

Yhteisöllisyyden, innovatiivisuuden ja matkailun edistäminen ovat olleet osa suunnittelua. Toiminta- konsepti poikkeaa tavallisesta kirjastosta. Keskustakirjastolla on erityinen tehtävä uudenlaisen kirjas- totoiminnan testaamisesta ja kehittämisestä. Erilaisille tapahtumille, tekemiselle ja oppimiselle on varattu tiloja. Tällä pyritään edistämään yhteisöllisyyttä, keskustelua ja sosiaalista pääomaa. Keskus- takirjastossa on mahdollistaa tuottaa kulttuuria ja tietoa. Tilojen suunnittelussa on otettu huomioon muun muassa nuorten tarpeet siten, että tilat ovat muokattavissa ja mahdollistavat äänekkäänkin toiminnan. Lasten maailmaan liittyy uusi keskusleikkipuisto. Ikäihmisille on saatavilla opastusta tek- niikan käyttämiseen. (Haavisto 2016, 53, 59, 61.) Oodin saama suosio osoittaa, että se onnistuu vastaamaan kaupunkilaisten tarpeisiin. Oodista on tullut nopeasti tapaamispaikka keskellä kaupun- kia.

Kirjastojen yksi muutos onkin mielestäni nähtävissä niiden tilasuunnittelussa. Alvar Aallon suunnitte- lema Seinäjoen pääkirjasto valmistui 1965 ja oli käynyt pieneksi. Laajennusosan suunnittelu aloitet- tiin 2008 ja sen myötä uudistettiin mm. lasten- ja nuortenosastot. Nuorille suunnattujen tilojen suunnittelussa hyödynnettiin nuorten toiveita sekä kansainvälisiä kyselyitä vastaavista tiloista. Nuor- tenosastolla on lukukoloja, joissa voi viettää aikaa kavereiden kanssa, tehdä läksyjä ja pelata. Las- tenosasto Piilomaassa on puolestaan erillinen satuhuone. Kirjaston kävijämäärät sekä lainaukset ovat nousseet, ja yhä useampi nuori sekä lapsiperhe tulee kirjastoon viettämään aikaa. (Heikkilä 2018, 109–111.)

Kirjastoissa tapahtuneet muutokset kuvastavat aikaisemmin vallalla olleen kokoelma-ajattelun ja modernin palveluajattelun tasapainottelua. Kirjastojen palvelut sisältävät fyysiset kokoelmat ja verk- kotiedon, mutta samalla kirjastojen tulee innostaa ihmisiä tiedon ja viihteen käyttämiseen sekä elä- mysten jakamiseen. Kirjastojen tulee yhtä lailla edistää kansalaisyhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja. (Launonen 2014, 49.)

3.1 Omatoimikirjasto osana kirjastopalveluita

Omatoimikirjasto käsitteenä liittyy kirjastojen saavutettavuutta ja saatavuutta korostavaan näkemyk- sen. Omatoimikirjaston voidaankin nähdä yhdenvertaisuustavoitteen mukaisina palveluina. (Mustik- kamäki 2015, 5.) Tässä luvussa kuvaan käsitteen taustaa ja erilaisia malleja.

Kirjastojen aukioloaikoja voidaan kuvata kahdella eri tavalla. Perinteisessä aukioloaikamallissa asia- kas tulee kirjastoon ja paikalla on henkilökuntaa vastaamassa kysymyksiin tai hoitamassa lainauksia.

Kaikki kirjaston lainattavissa oleva aineisto on asiakkaan saavutettavissa. Laajennetussa aukiolomal- lissa asiakas rekisteröi itsensä jollakin tavalla – yleensä kirjastokortilla – päästäkseen kirjastoon si- sälle. Asiakkaalla on pääsy kirjaston aineistoihin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Asiakas lai- naa ja palauttaa aineistoja automaateilla, ja kirjastokortti toimii tunnistimena. Omatoimikirjaston ke- hityksen taustalla näkyy ns. ympärivuorokautinen yhteiskunta. Verkon myötä on tullut mahdolliseksi tehdä monia asioita kotoa käsin mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kirjastojen kehityksen taustalla ovat toisekseen teknologiset askeleet, kun itsepalvelutekniikka on kehittynyt ja asiakkaat voivat tehdä varauksia itse koneellaan. Omatoimikirjastojen toiminnan kannalta onkin olennaista, että esi- merkiksi valojen automaattinen sammutus ja kortinlukijat toimivat. (Johansson, Lindberg ja Eckerdal 2015, 1–2.)

Omatoimikirjastot ovat yksi esimerkki muuttuneesta palvelukulttuurista. Vakiintunutta käsitettä ei vielä ole käytössä, vaan omatoimikirjaston lisäksi käsitteinä käytetään mm. itsepalvelukirjastoa ja laajennettua kirjastopalvelua. Toisaalta itsepalvelua on kirjastoissa ollut jo pitkään, sillä asiakkaiden käytössä on automaattisia palautus- ja lainaustoimintoja, ja kirjastojen verkkopalvelut ovat kehitty- neet. Tällöin asiakkaiden itsenäinen tiedonhaku on lisääntynyt. Omatoimikirjastossa asiakkaat voivat asioida silloin, kun paikalla ei ole henkilökuntaa. (Elenius 2014, 23; ks. myös Blomqvist 2015, 19.) Omatoimikirjastolla on siis vahva kytkös itsepalveluun ja sen kehittymiseen.

Ruotsissa käytetään käsitettä meröppet, joka painottaa laajennettua aukioloaikaa. Englanniksi käyte- tään käsitettä open library eli avoin kirjasto. Käsitteet självbetjäning, self-service ja itsepalvelu puo- lestaan kuvaavat lainausta ja palautusta, jotka käyttäjät tekevät itse kirjaston normaalina aukioloai- kana kirjaston työntekijöiden ollessa paikalla. (Mustikkamäki 2015, 6.) Suomessa on käytetty käsi- tettä kylmäasemaperiaatteella toimiva kirjasto, kun tarkoitetaan kirjastoa, jossa ei ole lainkaan hen- kilökuntaa (Elenius 2014, 21). Opinnäytetyössäni käytän käsitettä omatoimikirjasto laajennetun auki- olon kirjaston sijaan, koska käsite omatoimikirjasto on vakiintuneempi ja sitä käytetään muun mu-

assa kirjastoja koskevissa yleisissä selvityksissä. Omatoimikirjastolla tarkoitan opinnäytetyössäni ai- kaa, jolloin Jynkän lähikirjastossa ei ole saatavilla henkilökunnan tarjoamia palveluita. Arkiaamuisin omatoimikirjaston aukioloaikana paikalla on henkilökuntaa tekemässä ns. sisätyötä kuten järjestele- mässä. Omatoimikirjaston aukioloaikana ei kuitenkaan ole saatavilla asiakaspalvelua.

Omatoimikirjastoja jollakin lailla käsitteleviä opinnäytetöitä on tehty 20 kappaletta Theseus-tietokan- nasta tammikuussa 2019 tehdyn haun mukaan. Useimmissa opinnäytetöissä on tarkasteltu tarkem- min jonkin tai joidenkin omatoimikirjastojen käyttöä. Töiden tavoitteena on yleensä, että saatuja kokemuksia ja ajatuksia voidaan hyödyntää omatoimikirjaston kehittämisessä tai uusien omatoimi- kirjastojen perustamisessa.

Siiri Ollikaisen (2015) opinnäytetyö Kohti omatoimisempaa kirjastoa: itsepalvelun kehitys suomalai- sissa kirjastoissa kuvaa yleensä itsepalvelun kehittymistä Suomen kirjastolaitoksessa sekä suhtautu- mista siihen. Opinnäytetyössä tarkastellaan lisäksi yhden omatoimikirjaston toimintaa. Opinnäyte- työssä on haastateltu Hämeenlinnan Jukolan omatoimikirjastoasiakkaiden kokemuksia kirjastosta sekä kahden työntekijän arvioita omatoimikirjaston toiminnasta. Henkilökunta korosti asiakkaiden opastamista omatoimikirjaston käyttämiseen. Asiakkaat toivat puolestaan esille, että omatoimikirjas- toa käytettiin eniten kirjojen lainaamiseen ja palauttamiseen ja toiseksi eniten kirjojen ja lehtien lu- kemiseen. Laajennettua aukioloa asiakkaat hyödynsivät eniten viikonloppuisin ja arki-iltaisin. (Ollikai- nen 2015, 30–31.)

Jan Blomqvistin opinnäytetyössä Henkilökunnan kokemuksia omatoimikirjastoista (2015) on tarkas- teltu, miten Inkoon, Turun Vasaramäen ja Tampereen Terälahden kirjastoissa työskentelevät ovat kokeneet omatoimikirjaston. Blomqvist haastatteli kirjastojen henkilökuntaa juuri kun omatoimikir- jastot olivat avautuneet sekä teki puoli vuotta avaamisen jälkeen kyselyn heille. Haastatteluiden ja kyselyiden perusteella selvisi, että työntekijät kokivat työmäärän lisääntyneen etenkin sisätyöajan kasvamisena. Järjesteleminen ja asiakasneuvonta olivat lisääntyneet. Eri kirjastojen työntekijät koki- vat, että omatoimikirjastossa on tai saattaa olla haasteita. Omatoimikirjastojen määrän kasvaminen koettiin silti pääsääntöisesti hyvänä kehityksenä. (Blomqvist 2015, 36–39, 47.)

Enni Revellon opinnäytetyö Omatoimiasioinnin kehittäminen Lappeenrannan kaupunginkirjastossa - esimerkkinä Korvenkylän kirjasto (2018) keskittyy samoin asiakkaiden sekä henkilökunnan kokemuk- siin omatoimikirjastosta. Opinnäytetyön tulosten mukaan henkilökunta kokee järjestelytöiden lisään- tyneen. Omatoimikirjaston hyvinä puolina pidetään uusia asiakkaita sekä kävijä- ja lainamäärien kas- vamista. Anette Karjalaisen pro gradu Omatoimikirjastojen asiakkaiden kirjastonkäyttö ja asiakastyy- tyväisyys (2016, 45, 47–48) osoittaa, että asiakkaat ovat lisänneet kirjaston käyttämistä omatoimi- kirjastojen ansiosta. Pirkanmaan kuudessa omatoimikirjastossa tehdyn kyselyn mukaan asiakkaat käyttivät omatoimikirjastoa samanlaisten asioiden hoitamiseen kuin henkilökunnan ollessa paikalla.

Valtaosalle vastaajista ei ollut väliä, oliko henkilökuntaa paikalla vai ei.

Omatoimikirjastosta on tehty lisäksi kehittämistutkimus. Sanna Pesosen opinnäytetyö Omatoimisen palvelun käyttöönotto kirjastossa (2016) esittää palvelumallin käyttöönoton prosessista. Pesosen

opinnäytetyö keskittyy omatoimikirjastoon tilana ja siihen, miten asiakkaat toimivat tilassa. Pesonen havainnoi omatoimikirjaston käyttöönoton alkuvaiheessa kirjastoa materiaalisena ja semanttisena ympäristönä. Havainnoinnissa hän keskittyi käytettävyyteen, saavutettavuuteen ja löydettävyyteen.

Tarkastelun kohteena olivat mm. kirjaston tilajako, opasteiden sijoittelu, ymmärrettävyys sekä luet- tavuus. Pesonen kirjoittaa opinnäytetyössään, että omatoimikirjastojen kehittämisessä tulisi ottaa huomioon myös sosiaalinen ja inhimillinen näkökulma.

3.2 Sosiaalinen kirjasto

Opinnäytetyössäni tuon esille sosiaalisen kirjaston käsitteen, sillä se niveltyy ajatukseen kirjaston tehtävistä. Siinä heijastuu lisäksi kirjastoissa tapahtuva muutos. Virpi Launonen (2015, 45) kirjoittaa, että vanhat käsitykset kirjastosta pysähtyneinä ja hiljaisina tiloina elävät sitkeästi siitä huolimatta, että kirjastot ovat pyrkineet pääsemään niistä eroon (ks. myös Padgett 2017, 23). Kirjastoa ei aja- tella sosiaalisena tilana, vaan laina- ja opiskelupaikkana. Kirjaston yhteisöllinen rooli auttaa kuntalai- sia ymmärtämään paremmin kirjaston merkityksen. Tällöin kirjaston olemassaolo on helpompi pe- rustella. Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015 (2009, 14–15) kuvaa kirjaston palveluiden ja toi- minnan perustana olevan sen asiakkaat. Kirjaston toiminnan sisällöissä näkyvät väestö- ja ikäraken- teet muutokset sekä erilaisten asiakkaiden tarpeet. Kirjaston rooli kohtaamis- ja tapaamispaikkana vahvistuu ja siellä lievennetään yksinäisyyttä ja voimistetaan yhteisöllisyyttä. Opetusministeriön lin- jauksessa näkyy mielestäni selkeästi yhteys niin omatoimikirjastoon kuin sosiaaliseen kirjastoon.

Sosiaalinen kirjasto voidaan määritellä tilaksi, jossa erilaisten ihmisten kohtaaminen, yhdessä olemi- nen ja vuorovaikutus ovat mahdollisia. Sosiaalinen kirjasto tarkoittaa yhtä lailla liikkuvaa kirjastoa, jossa kirjaston palveluita viedään erilaisiin tiloihin. Esimerkkejä tällaisesta toiminnasta ovat jalkautu- vat kirjastopalvelut, osallistava tekeminen erilaisissa tapahtumissa. (Hokkanen 2015, 13.) Sosiaalisen kirjastotyön tavoitteena on saada kirjaston palveluiden piiriin sellaisia asiakasryhmiä, jotka eivät vielä jostakin syystä käytä kirjastoa ja sen palveluita. Pyrkimyksenä on aktivoida heitä ja ottaa hei- dän ajatuksensa ja ideansa mukaan kirjastojen kehittämiseen. (Jyrkinen 2013, 4.) Sosiaalista kirjas- toa voidaan tarkastella myös sosiaalityön ja kirjastojen välimaastossa olevana. Silloin se voidaan nähdä ihmisten auttamisena, yksilöiden yhdenvertaisena kohtelun sekä yksinäisyyden ehkäisemi- senä. Tällainen sosiaalisen kirjaston tulkinta voidaan kuitenkin nähdä varsin ongelmakeskeisenä, jos kirjaston työntekijöiden hoitavan esimerkiksi avohoitopotilaita ilman sosiaalityön koulutusta. (Hokka- nen, 2015, 11.)

Mielestäni yksi tapa käsitellä sosiaalisen kirjaston määritelmää on tarkastella sitä tietyn yhteisöllisen roolin kautta. Tällainen kirjastoissa tapahtunut suurempi muutos on nähtävissä etenkin Tanskassa.

Yhteisöorientoituneet kirjastot ovat uudelleenmääritelleet kirjaston käsitteen. Tanskassa puhutaan sosiokulttuurisesta kirjastosta, jolla viitataan kirjastoammattilaisten integroivaan ja inklusiiviseen teh- tävään. Jokaisen paikallisen kirjaston tulee varmistaa, että mahdollisista kirjaston asiakkaista tulee aktiivisia osallistujia. Ajatusta kirjastosta yhteisöllisenä keskustana voidaan viedä vielä pidemmälle, kun kirjastot nähdään yhteisöllisiä keskustoja johtavina. Yhtenä esimerkkiä ovat niin sanotut idealiik- keet, joissa kirjastojen henkilökunnan rooliin liittyy olennaisesti elinikäinen oppiminen ja esimerkiksi

oppimisen aktiviteettien tarjoaminen lapsille, nuorille ja perheille. Idealiikkeet sijaitsevat heikompi- osaisten kaupunkimaisilla alueilla ja niiden tarjonta lähtee alueen perheiden sosiokulttuurista tar- peista. Tämäntyyppiset kirjastot ovat avoimia, helposti saavutettavia ja toiminnallisia. Niihin liittyy olennaisesti ajatus kirjastojen roolista sosiaalisen epätasa-arvon vähentäjinä. Sosiaalinen ekskluusio on kahdensuuntainen. Eri alueilla on erilaisia sosiaalisia tarpeita ja ne vaikuttavat kirjastopalveluiden näkemykseen ja käyttöönottamiseen. Samalla tarpeet vaikuttavat kirjastopalveluista saataviin koke- muksiin ja niiden uusiin suuntiin. (Delica Nagel ja Elbeshausen 2017, 238.)

Sosiaalinen kirjasto voi tarkoittaa monenlaisia toimintamuotoja: kielikahviloita, lukupiirejä, sarjakuva- pajoja, käsityö ja pelitapahtumia. Kirjastoissa on perinteisesti järjestetty mm. kirjailijavierailuita, las- ten satutunteja ja erilaisia luentotilaisuuksia. Kirjastoissa järjestettävä toiminta on herättänyt kes- kustelua kirjastojen tehtävästä (Hokkanen 2015, 13–14). Monet kirjastot tekevät yhteistyötä erilais- ten järjestöjen kanssa. Kuopion kaupunginkirjasto järjestää esimerkiksi yhteistyössä Kuopion kau- pungin palvelutalojen kanssa lukuhetkiä, joissa vapaaehtoiset käyvät lukemassa. Jynkän lähikirjas- tossa on monenlaisia tapahtumia ja yhteistyötä eri järjestöjen kanssa. Lukukoira Sylvi vierailee sään- nöllisesti Jynkän lähikirjastossa.

Sosiaalinen kirjasto liittyy myös uudenlaisiin ammattiryhmiin ja erilaisiin työnkuviin. Kirsi Purhonen (2015, 90) on luonut käsitteen kolmas työ, jolla hän tarkoittaa kirjastotyön ja nuorisotyön yhteistä työn kehittämistä. Uudessa kirjastonuorisotyössä tai nuorisotyöstä kirjastossa kummankin alan osaa- miset yhdistyvät. Kolmas työ ei ole synonyymi sanalle yhteistyö.

Sosiaalisen kirjaston myötä kirjaston piirissä on mm. sosiaalialan ammattilaisia, opettajia ja kolman- nen sektorin työntekijöitä. Sosiaalinen kirjasto ei tarkoita vain asiakkaiden aktivointia, vaan se mer- kitsee myös mahdollisuutta olemiseen ja toisten tapaamiseen ja ylipäänsä toimintaa, jota ei ohjata eikä kontrolloida. Kirjastossa saa hengailla tai kulkea rauhassa hyllyjen välissä. Sosiaalinen kirjasto ja kirjastopedagogiikka ovat lähellä toisiaan, mutta kirjastopedagogiikka korostaa elinikäisen oppimi- sen merkitystä. Kirjastopedagogiikassa pyritään antamaan asiakkaille mahdollisimman hyvät mah- dollisuudet käyttää kirjaston aineistoja, jolloin synnytetään uuden oppimista. (Hokkanen 2015, 13, 17.) Kirjastot, jotka toimivat sekä perinteisinä kirjastoina että omatoimikirjastoina tarjoavat asiak- kaille mahdollisuuden olla joko passiivisessa tai aktiivisessa roolissa sosiaalisessa kirjastossa (Peso- nen 2016, 15–16).

4 TAPAUSTUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa Kuopion kaupunginkirjastolle tietoa Jynkän lähikirjaston oma- toimikirjaston käyttämisestä, siellä tapahtuvasta toiminnasta ja asiakkaiden kokemuksista omatoimi- kirjastosta. Opinnäytetyön tarkoituksena selvittää, miten Jynkän lähikirjastoa käytetään omatoimikir- jastona, millaisiin tiedollisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisin tarpeisiin se vastaa sekä millaisena asiakkaat kokevat omatoimikirjaston. Selvitän myös, millaisia ajatuksia omatoimikirjastoa käyttävillä asiakkailla on omatoimikirjaston toimivuudesta. Opinnäytetyöni tutkimuskysymykset ovat:

1. Miten Jynkän omatoimikirjasto toimii kohtaamisen tilana sosiaalisen kirjaston periaatteiden mu- kaisesti?

2. Millaisiin tiedollisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin omatoimikirjasto vastaa asiakkaille?

3. Millaisiin sosiaalisiin tarpeisiin omatoimikirjasto vastaa asiakkaille?

Opinnäytetyöni on tapaustutkimus. Tapaustutkimus tarkoittaa tutkimustapaa, joka sisältää erilaisia menetelmiä ja aineistoja. Tapaustutkimus on tutkimustapa tai tutkimusstrategia eikä metodi kuten usein on esitetty. Tapaustutkimuksen keskiössä on useimmiten jokin ilmiö tai tapahtumakulku. Ta- paustutkimukselle on ominaista holistinen näkemys sekä kiinnostus sosiaalisiin prosesseihin. Tapaus- tutkimuksessa käytetään hyväksi aiempia tutkimuksia ja tavoitteena on saada lisää tietoa tutkitta- vasta tapauksesta. Tapaustutkimuksessa tarkastelujoukko on pieni, joko yksi tapaus tai pieni määrä tapauksia. Tutkimuksen kohteesta riippuu, mitkä tapauksen ominaisuudet ovat keskeisiä. Voidaankin kysyä, mistä tapaus on tapaus. Tapaustutkimuksessa tutkija ei ennalta tiedä, mistä tapauksessa on kyse. Tapaustutkimuksen taustalla on usein tutkijan kiinnostus johonkin tapaukseen ja hänellä saat- taa olla siitä aikaisempaa kokemusta. Tämän perusteella muotoutuu alustava tutkimusongelma.

(Laine, Bamberg ja Jokinen 2007, 9–12, 16, 26.) Tärkeää on, että tapaus rajataan riittävän selke- ästi. Tutkimusaihetta tarkastellaan tietystä rajatusta näkökulmasta (Malmsten 2007, 57).

Tapaustutkimukseni kohteena ja ilmiönä on Jynkän omatoimikirjasto ja työni viitekehyksenä on sosi- aalinen kirjasto. Aineistoni muodostuu havainnoinneista sekä omatoimikirjaston asiakkaiden haastat- teluista. Tavoitteenani on hahmottaa, millaisena kokonaisuutena Jynkän omatoimikirjasto näyttäytyy toisaalta ulkopuolisen havainnoijan ja toisaalta asiakkaiden kokemuksina. Sosiaaliset prosessit tule- vat esille etenkin havainnoinnissa, jossa olen tarkastellut asiakkaiden toimintaa omatoimikirjastossa sekä asiakkaiden välisen vuorovaikutuksen ilmentymistä.

Tapaustutkimukseni holistista näkemystä kuvaa, että olen perehtynyt opinnäytetyössäni kirjasto- ja tietopalvelualan tutkimuksiin sekä kirjastoja koskeviin yleisiin selvityksiin. Samalla olen hankkinut tietoa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja hyödyntänyt sosiaalialan tutkimusta. Tässä mielessä opin- näytetyössäni on monitieteistä otetta. Sosiaalialalla kirjastoa on tarkasteltu vain vähän. Työssäni hyödynnän kirjastoa sekä sosiaalista kirjastoa koskevaa tietoa sekä keräämäni aineistoa. Aktiivisena kirjastojen käyttäjänä ja lukijana kirjasto on ollut minulle aina keskeinen paikka. Omat kokemukseni kirjastoista ja kohtaamisista kirjastoissa työntekijöiden ja muiden asiakkaiden kanssa ovat jollakin

tavalla taustalla ja läsnä. Arvostan kirjastoja ja pidän niitä tärkeinä. Tapaustutkimuksessa tunniste- taan arvosidonnaisuus (Saarela-Kinnunen ja Eskola 2007, 185).

Kirjastoja koskevia tapaustutkimuksia ovat mm. Humalaisen (2010) tekemä pro gradu -työ Laihian kirjaston ja koulun yhteistyöstä, Teräksen (2015) opinnäytetyö Kolarin kirjaston digitointipisteen käytöstä ja Säärelä (2011) opinnäytetyö Kansalaistoimijoiden kirjastot: Tapaustutkimus Pormestarin- luodon ja Väinölän kirjatuvista, Kankaan Kamarikirjastosta ja Pispalan kirjastotalosta. Omatoimikir- jastoja koskevia tapaustutkimuksia en ole löytänyt lukuun ottamatta Pesosen (2016) opinnäyte- työtä..

4.1 Havainnointi menetelmänä

Opinnäytetyön alkuvaiheessa oli selvää, että tarvitsisin tietoa siitä mitä omatoimikirjastossa tapah- tuu. Paras tapa selvittää, mitä jossakin tilanteessa tai tilassa tapahtuu, on havainnointi. Ennen ha- vainnointien tekemistä vierailin Jynkän omatoimikirjastossa kolme kertaa. Tutustuin kirjaston tiloihin, hyllyjen sijoitteluun, lainausautomaatteihin sekä kirjaston aineistoihin. Selvitin, mikä olisi havainnoin- nin kannalta paras sijainti ja tein esihavainnoinnin heinäkuussa 2018. Tuolla esihavainnointikerralla minulle tarkentui, millaisia seikkoja minun kannattaisi havainnointiin sisällyttää ja muokkasin havain- nointilomakettani välineiden ja palveluiden käyttämisen kohdalta (liite 1). Havaitsin, että kirjastossa lukeminen on usein silmäilevää ja selailevaa. Havainnointilomakkeessani lukeminen sisältää tällaisen lukutyypin.

Havainnointi on työtä ja aikaa vaativa menetelmä, mutta sen avulla voidaan saada suoraa ja väli- töntä tietoa erilaisten ryhmien, organisaatioiden tai yksilöiden käyttäytymisestä tai toiminnasta. Ha- vainnointi soveltuu hyvin mm. vuorovaikutuksen sekä nopeasti muuttuvien tai hankalasti ennakoita- vien tilanteiden tarkastelemiseen. Havainnointi on todellisen maailman ja elämän tutkimista. Havain- noinnin vaikeutena on, että havainnoija saattaa vaikuttaa jollakin tavalla tilanteeseen. On useita eri- laisia tapoja havainnoida ja usein menetelmää tarkastellaankin jatkumona. Havainnointi voi olla sys- temaattista, osallistuvaa tai jonkinlainen välimuoto niistä. Systemaattinen havainnointi on tyypilli- sempi tutkimuksissa, joissa kerätään määrällistä tietoa. Todellisuudessa usein käytetään havainnoin- tia, joissa on piirteitä sekä systemaattisesta että osallistuvasta havainnoinnista. Molemmat soveltu- vat myös laadulliseen ja määrälliseen tutkimukseen. Systemaattinen havainnointi on etukäteen tar- kasti jäsenneltyä, tietyssä rajatussa tilaa tapahtuvaa, ja havainnoija on ulkopuolinen toimija. Syste- maattisessa havainnoinnissa käytetään tiettyjä ennalta päätettyjä luokitteluita. Havainnot tehdään ja tallennetaan tarkasti. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2009, 212–215; ks. myös Vilkka 2010, 38–41.)

Tutkimushavainnointi tarkoittaa kokonaisvaltaista ja tietoista asioiden, ilmiöiden ja tapahtumien ais- timista. Tutkimus- tai havainnointikohde määräävät, mitkä aistit ovat välineinä tiedon saamisessa.

Tutkimuksessa havainnointi on valikoivaa ja se voi toteutua joko negatiivisena tai myönteisenä. Kiel- teinen havainnointi tarkoittaa, että havainnoija kiinnittää huomiota tuttuihin asioihin. Myönteinen

havainnointi edellyttää teorian käyttämistä. Tällöin myönteinen valikointi tarkoittaa tuoreiden havain- tojen luomista ja tietoisia valintoja. Keskeistä on havainnoida tutkimusongelman näkökulmasta mer- kittäviä asioita. (Vilkka 2006, 9, 13.)

Havainnoitavat ajat olivat lauantai 27.7.2018 kello 11.00–13.30, sunnuntai 28.7.2018 kello 15.00–

17.30, tiistai 31.7.2018 kello 7.05–9.50 ja tiistai 31.7.2018 kello 18.30–21.00. Yhteensä havainnoi- tava aika oli 9 tuntia 35 minuuttia. Kahden ja puolen tunnin kestoinen havainnointiaika oli mielestäni maksimaalinen, sillä havainnointi vaatii keskittymistä ja intensiivistä läsnäoloa tilanteessa.

Havainnointiaikani kattoivat ajallisesti monipuolisesti omatoimikirjaston aukioloajat. Valtaosan ha- vainnointiajasta istuin pöydän ääressä (kuva 1). Havainnoinnin muodot voidaan jakaa piilohavain- nointiin, havainnointiin ilman osallistumista, osallistuvaan havainnointiin, osallistuvaan havainnointiin ja osallistavaan havainnointiin. Osallistuvan ja havainnoinnin ilman osallistumista välinen raja on häi- lyvä. Tiedonhankinnan näkökulmasta havainnointi ilman osallistumista tarkoittaa, että tutkija on ul- kopuolinen ja osallistumaton. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 94.)

KUVA 1. Havainnointipaikka Jynkän lähikirjastossa. (Turja 2018-07-15.)

Ennen havainnointia olin päättänyt mahdollisesta osallistumisestani sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Joitakin kertoja havainnoijan roolini keskeytyi jollakin tavalla toisen asiakkaan sosiaalisen toiminnan seurauksena. Tällöin ulkopuolinen havainnointini muuttui hetkellisesti osallistuvaksi, sillä olisi ollut mielestäni epäluonnollista olla reagoimatta toisen ihmisen kysymyksiin.

Kerran eräs asiakas ei saanut ovea auki sisäpuolelta ja autoin häntä. Toisella kertaa asiakas etsi päi- vän lehteä ja näytin hänelle missä se oli. Yhden kerran ystäväni sattui tulemaan kirjastoon tehdes- säni havainnointia ja tuolloin katkaisin havainnoinnin noin viideksi minuutiksi. Useamman kerran mi- nua tervehdittiin joko nyökkäämällä tai sanallisesti ja tällöin tietenkin tervehdin takaisin. Kahden ha- vainnointikerran jälkeen jäin hetkeksi asioimaan itse kirjastoon. Selasin palautettujen kirjojen hyllyä ja viereeni tullut, minulle tuntematon asiakas sanoi ottavansa minulta mallia ja ryhtyi tutkimaan pa- lautettuja kirjoja. Toisella kerralla tuntematon henkilö suositteli minulle kahta dekkaria, kun etsin

hyllystä luettavaa. Nämä sosiaaliset kohtaamiset ovat osa henkilökohtaisia kokemuksiani Jynkän omatoimikirjastosta, mutta eivät osa havainnointejani.

Koska tarkoituksena ei ollut lähtökohtaisesti paljastaa, että teen havainnointia, minulla oli pöydällä pari kirjaa havainnointilomakkeen edessä. En halunnut, että asiakkaiden toiminta muuttuisi millään tavalla havainnoinnin vuoksi. Koska pöydän äärestä ei näkynyt kaikkiin paikkoihin, siirryin jokaisella havainnointikerralla pieniksi hetkiksi pöydän äärestä toiseen paikkaan. Näin pystyin varmistamaan, mitä asiakas teki esimerkiksi lastenosaston takaosassa ja kirjaston sisäänkäynnin puoleisen seinän oikeassa laidassa. Näihin paikkoihin ei ole suoraa näköyhteyttä. Ensimmäisellä havainnointikerralla 27.7.2018 huomasin, että minun kannattaisi erotella lomakkeessani, tuleeko asiakas yksin vain jon- kun tai joidenkin seurassa kirjastoon. Vaikka opinnäytetyöni on laadullinen, halusin kuitenkin laskea asiakkaiden määrän ja erotella yksin ja muiden kanssa omatoimikirjastoon tulevat. Omatoimikirjas- toon tultaessa rekisteröityy vain yksi tulija, kun asiakas käyttää kirjastokorttiaan ulko-oven avaa- miseksi. Samassa seurueessa saattaa kuitenkin olla useampi tulija kuten kokonainen perhe. Seuraa- villa havainnointikerroilla merkitsin ympyrällä, jos asiakas tuli jonkun seurassa ja kirjoitin selityksen havainnointilomakkeeseen. Numerojärjestyksen ansiosta pystyin merkitsemään havainnointilomak- keeseen helposti, mitä asiakas tai asiakkaat tekivät. Havainnointilomakkeissani oli esimerkiksi seu- raavanlaisia merkintöjä ensimmäisinä saapuneista asiakkaista (1) =3 henkilöä, äiti ja tytär sekä van- hempi nainen (isoäiti?), (2) ja selitys 2= kaksi nuorta tyttöä ja (8) =nelihenkinen perhe, 2 aikuista ja 2 lasta. Kirjoitin jokaisen havainnointikerran jälkeen muistiinpanoni puhtaaksi erilliselle tiedostolle ja samassa yhteydessä kirjoitin muistiin alustavia ajatuksiani havainnoinneista.

Opinnäytetyössäni käytin systemaattista havainnointia, sillä tarkastelin rajatussa tilassa tapahtuvia toimintoja sekä mahdollista sosiaalista kanssakäymistä. Havainnointini kohdistui tiettyjen toimintojen tarkasteluun ja rajasin tietyt asiat havainnointini ulkopuolelle. Jynkän kirjastossa on käytössä video- valvonta, jolloin kirjastolla on periaatteessa mahdollisuus seurata tarvittaessa hyvinkin tarkkaan kir- jastossa tapahtuvaa toimintaa.

Tutkimusetiikan noudattaminen on keskeinen osa menetelmällistä osaamista. Havainnointini tapah- tui julkisessa tilassa, johon jokaisella on pääsy kirjastokortilla ja PIN-koodilla. Julkisten paikkojen havainnointi tutkimustarkoituksessa ei edellytä informointia, mutta tallennevälineitä käytettäessä on hyvä kysyä lupa (Kuula 2013, 118). Havainnoissani en videoinut enkä kuvannut henkilöitä, vaan olen dokumentoinut tekemiäni havaintoja kirjallisesti. Saatoin havainnoida ulkopuolisena kirjastossa ta- pahtuvaa toimintaa. Ennen havainnointeja olin pohtinut, miten toimin, jos toimintani herättää huo- miota. Tällöin olin valmis kertomaan havainnoinnistani ja opinnäytetyöni tavoitteesta. Näin ei kuiten- kaan tapahtunut kertaakaan. Tutkimusetiikkaan kuuluu myös, että tiedostan roolini havainnoijana ja haastattelijana. Omat ajatukseni, asenteeni ja tunteeni eivät saa vaikuttaa toimimiseeni. Kaikissa aineistonkeruutilanteissa ei tarvitse hankkia ihmisiltä suoria tunnisteita. Tällainen tilanne on esimer- kiksi silloin kun aineisto hankitaan toiminnasta julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa. Myöskään analyy- sissä ei tarvita tarkkoja tunnistetietoja. (Kuula 2013, 111−112.) Käsittelen luvussa 6 tarkemmin opin- näytetyöni eettisyyttä ja luotettavuutta.

Havainnoinnin jäsentelyssä olen hyödyntänyt kirjastolaissa todettuja kirjaston tehtäviä tiedon ja kult- tuurisisältöjen saamisessa, lukemisen ja kirjallisuuden edistämisessä sekä kirjastotilan tehtäviä. Ha- vainnointini viitekehyksessä tärkeä osa on sosiaalisen kirjaston määrittelyllä. Näiden perusteella olen luokitellut havainnoitavat asiat. Luokittelu on melko väljä, sillä käytännössä ei ole mahdollista esi- merkiksi erottamaan kauno- ja tietokirjallisuuden lainaamista eikä sitä, käyttääkö asiakas aineistoa vapaa-ajan vai työn tarpeisiin.

4.2 Puolistrukturoidut haastattelut ja haastateltavien kuvaus

Haastattelu tarkoittaa informaation keräämistä ja se on ennalta suunniteltua toimintaa. Se on vuoro- vaikutustilanne, jonka haastattelija panee alulle ja jossa kerätään tutkimusongelman kannalta kes- keistä tietoa. Usein haastattelija joutuu motivoimaan haastateltavaa. Haastattelija toimii luottamuk- sellisesti ja aineistoa käsitellään luottamuksellisesti. Puolistrukturoidussa haastattelussa osa haastat- telun näkökulmista on ennalta päätetty, mutta eivät kaikki. (Hirsjärvi ja Hurme 2008, 42–43, 47.)

Haastattelun tavoitteena on kysyä ihmiseltä itseltään, mitä hän ajattelee tai miksi hän toimii siten, kun toimii. Haastattelu tarkoittaa informaation keräämistä ja se on ennalta suunniteltua toimintaa.

Haastattelun tavoitteena on saada mahdollisimman runsaasti tietoa aiheesta ja haastattelijalla on mahdollisuus toimia joustavasti haastattelussa. Haastattelun teemat kumpuavat tutkimuksen viiteke- hyksestä. (Tuomi ja Sarajärvi 2018, 85, 88.) Haastatteluni oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa kysyin haastateltavilta tietyt taustatiedot. Haastattelun teemat liittyvät kirjaston ja omatoimi- kirjaston käyttämiseen, sen kehittämiseen sekä omatoimikirjaston vaikutukseen yleensä kirjaston käyttämisessä (liite 2.). Haastattelun teemat olivat kaikille samat, mutta kysymykset saattoivat vaih- della haastateltavien mukaan.

Tapaustutkimuksessani haastattelut muodostuvat kolmesta haastattelusta elokuussa 2018. Haasta- teltava 1 on 55–64-vuotias työelämässä oleva mies, joka asuu Jynkässä. Miehellä on toisen asteen koulutus ja hän arvioi käyvänsä kirjastossa muutaman kerran kuukaudessa. Haastateltava 2 on yli 64-vuotias eläkkeellä oleva nainen, joka asuu Saaristokaupungissa. Hän arvioi käyvänsä kirjastossa viikoittain tai lähes viikoittain. Haastateltava 3 on 35–44-vuotias nainen, joka on opiskelija. Hänellä on toisen asteen koulutus. Hän asuu Särkilahdessa ja arvioi käyvänsä kirjastossa viikoittain tai lähes viikoittain. Opinnäytetyössäni käytän informanteista nimiä Haastateltava 1, Haastateltava 2 ja Haas- tateltava 3.

Haastateltavat valikoituivat siten, että kysyin omatoimikirjastossa asioivilta henkilöiltä halukkuutta osallistua omatoimikirjastoa koskevaan haastatteluun. Haastatteluideni tarkoitus ei ollut häiritä tai keskeyttää kenenkään kirjastoasiointia, joten jo tämä rajasi osan potentiaalisista haastateltavista ulkopuolelle. Haastateltavissani ei ole tästä syystä yhtään lapsiperheen edustajaa.

Haastattelut tein Jynkän kirjaston takaosassa sijaitsevan pöydän ääressä. Jynkän omatoimikirjas- tossa ei ole erillistä tilaa, jonka voisi sulkea ovella.

Nauhoitin haastattelut matkapuhelimeeni lataamallani ohjelmalla. Haastatteluiden kesto oli 15 mi- nuutista 30 minuuttiin. Koska tallensin haastattelut nauhurille, informoin haastateltavia sekä kirjalli- sesti että suullisesti ennen haastattelua käyttämällä informointikirjettä (liite 3). Tällöin haastatelta- valla oli mahdollisuus kysyä, jos hänelle jokin asia oli epäselvä. Tutkittavia on informoitava kirjalli- sesti. Tutkittavilta tarvitaan vapaaehtoinen suostumus, kun aineistoa kerätään haastattelussa ja se tallennetaan. Informointiteksti sisältää mm. tiedot tutkimuksen tavoitteesta, aineiston keräämisestä, tallentamisesta, käyttämisestä ja säilyttämisestä. (Kuula 2013, 119, 121.)

Haastatteluni taustatietojen määrittelyssä olen hyödyntänyt kirjastojen hyötyä koskevaa selvitystä.

Litteroinnin jälkeen siirsin aineiston pilvipalveluun ja poistin nauhoitteet matkapuhelimestani. Opin- näytetyön valmistumisen ja hyväksymisen jälkeen hävitän haastatteluaineistot.

Tapaustutkimuksessa haastattelut ovat yksi aineiston keräämisen tapa. Haastateltavien määrä ei ole ratkaiseva. Opinnäytetyössäni haastatteluiden toteutukseen ja määrään vaikuttivat käytössäni olevat ajalliset resurssit sekä opinnäytetyön laajuus. Tutkijan on pohdittava, millaiset tekijät vaikuttavat ilmiön tarkasteluun. Tavallisesti ei ole mahdollista haastatella laajaa perusjoukkoa. (Malmsten 2007, 58.)

4.3 Aineiston analysointi

Opinnäytetyöni aineiston koonnin ja dokumentoinnin jälkeen aloitin aineiston analysoinnin.

Opinnäytetyössäni olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysi tarkoittaa sekä laajempaa viitekehystä että yksittäistä metodia. Sisällönanalyysiä ei ohjaa mikään tietty teoreettinen lähtökohta, mutta siinä voidaan hyödyntää melko vapaasti erilaisia teoreettisia tai epistemologisia näkemyksiä. Laadullisessa analyysissä keskeistä ovat nimenomaisen tutkimuksen tavoitteet ja sen kannalta olennaiset tehtävät. Aineistolähtöisessä analyysissä aineistosta on tarkoitus luoda koko- naisuus, jossa analysoitavat yksiköt valitaan aineistosta tutkimuksen tavoitteiden mukaan. Aineisto- lähtöisen analyysissä eri vaiheita ovat aineiston redusointi eli pelkistäminen, klusterointi eli ryhmit- tely sekä abstrahointi eli teoreettisten käsitteiden muodostaminen. Sisällönanalyysissä analyysiyk- sikkö voi olla esimerkiksi jokin lausuma tai ajatuskokonaisuus. Redusoinnissa analysoitava informaa- tio voi olla auki kirjoitettu havainnointi tai haastattelu. Tässä vaiheessa aineistosta poistetaan kaikki tutkimuksen kannalta epäolennainen ja aineistoa voidaan esimerkiksi tiivistää. Samaa ilmaisua tar- koittavia yksikköjä voidaan erotella esimerkiksi eri väreillä. Tämän jälkeen ilmaukset listataan ja näin luodaan pohja klusteroinnille. Klusteroinnissa aineistosta etsitään yhtäläisyydet ja eroavuudet ja sa- maa ilmiötä kuvaavat käsitteet ryhmitellään. Näin muodostetaan ylä- ja alaluokkia, ja pääluokat muodostetaan niiden mukaan. Abstrahoinnissa erotellaan olennainen tieto ja muodostetaan vali- koidun tiedon pohjalta teoreettisia käsitteitä. (Tuomi ja Sarajärvi 2018, 117, 122—125.)

Havainnoitavan aineiston olin koonnut havainnointilomakkeille ja ne oli valmiiksi jäsennelty syste- maattisesti tiettyjen tutkimuskysymysten kannalta olennaisten käsitteiden mukaan. Havainnointiai- neistoni analysoin siten, että kävin yksitellen kaikki havainnoitavat osa-alueet jokaiselta havainnointi- kerralta läpi. Tämän jälkeen tarkastelin, millaisia toistuvia, samankaltaisia tai toisistaan eroavia ha- vaintoja olin tehnyt.

Opinnäytetyössäni olen soveltanut aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, sillä klusterointi ja abstrahointi yhdistyvät toisiinsa. Litteroimani haastatteluaineistot luin useaan kertaa. Tämän jälkeen ryhdyin käy- mään litteroitua aineistoa käyttämällä hyväksi tutkimuskysymyksiini liittyviä haastateltavien lausumia ja ajatuskokonaisuuksia. Pelkistämistä tein siten, että käytin kolmea eri väriä haastatteluaineiston käsittelemissä. Tämän jälkeen aloitin niiden ryhmittelyn tutkimuskysymysten mukaisesti. Ryhtyessäni teemoitteluun huomasin, että etenkin tutkimuskysymykset 1 ja 3 limittyivät osittain toisiinsa. Kun tietyssä tilassa katsotaan tapahtuvan kohtaaminen, on vaikea arvioida tyydyttääkö se myös sosiaa- lista tarvetta. Pelkistämisvaiheessa on mahdollista, että yhdestä lausumasta voi löytyä useita pelkis- tettyjä ilmauksia (Tuomi ja Sarajärvi 2018, 124).

5 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET JA NIIDEN ANALYSOINTI

Avoin kirjasto – Jynkän lähikirjasto omatoimikirjastona -opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mi- ten Jynkän lähikirjastoa käytetään omatoimikirjastona, millaisiin tiedollisiin, kulttuurisiin ja sosiaalisin tarpeisiin se vastaa sekä millaisena asiakkaat kokevat omatoimikirjaston. Tulosten esittelyssä olen yhdistänyt haastatteluista ja havainnoinnista saamaani tietoa enkä ole jakanut niitä erillisiin lukuihin.

Tulokset käsittelen tutkimuskysymysten mukaisessa järjestyksessä.

Kirjastoilla on erilaisia merkityksiä, ja asiakkaiden tarpeet ovat vaihtelevia. Opinnäytetyöni havain- noinnissa en ole voinut erotella milloin, miten ja mihin tarpeeseen omatoimikirjaston asiakas hankkii ja käyttää jotakin tietoa tiedollisten tai kulttuuristen päämäärien saavuttamiseksi. Tämän vuoksi olen yhdistänyt havainnoinnissani samaan luokkaan tiedolliset ja kulttuuriset tarpeet.

Tässä luvussa vastaan opinnäytetyöni tutkimuskysymyksiin ja arvioin tuloksia suhteessa aiempiin tutkimuksiin kirjastojen käyttämisestä. Luvussa 6 tuon esille tuloksista tekemiäni johtopäätöksiä ja pohdin etenkin sosiaalisen kirjaston käsitteen käyttämistä opinnäytetyössäni. Tulosten tarkastelussa hyödynnän tietoperustaa. Kirjastoilla on tutkimusten mukaan erilaisia hyötyvaikutuksia. Osa näistä hyödyistä on sellaisia, että niitä on vaikeaa arvioida tai mitata.

5.1 Omatoimikirjasto kohtaamisen tilana

Sosiaalinen vuorovaikutus edellyttää, että ainakin kaksi henkilöä on samassa tilassa samaan aikaan (Peräkylä ja Stevanovic 2016, 36). Sosiologi Erving Goffman (1964) erottelee kokoontumisen ja kohtaamisen toisistaan. Hänen mukaansa kokoontuminen tarkoittaa tilannetta, jossa vuorovaikutuk- sessa läsnäolijat voivat jonkin aistin välityksellä seurata toisiaan. Kokoontumisen perustana on ku- hunkin tilanteeseen sopiva, odotuksenmukainen osallistumisen muoto. Kohtaamisella Goffman tar- koittaa tilannetta, jossa vuorovaikutuksen osapuolet suuntautuvat toisiinsa ja siihen, mitä he yh- dessä tekevät ja mistä puhuvat. Kohtaamisessa henkilöt tunnistavat toisensa yhteisen kognitiivisen ja visuaalisen tarkkaavaisuuden ylläpitäjiksi. Voidaan siis puhua kokemuksellisesta mikromaailmasta, jonka ihmiset jakavat. (Peräkylä ja Stevanovic 2016, 36–38.) Opinnäytetyössäni en noudata Goffma- nin jaottelua, vaan kohtaamisen tila sisältää sekä kokoontumisen että kohtaamisen mahdollisuudet.

Vastauksena kysymykseen ”Miten Jynkän omatoimikirjasto toimii kohtaamisen tilana sosiaalisen kir- jaston periaatteiden mukaisesti?” voidaan aineiston perusteella todeta, että omatoimikirjasto kohtaa- misen tilana toisilleen tuntemattomien ihmisten yhteisenä jaettuna tilana ja toisaalta toisilleen tuttu- jen ihmisten paikkana olla yhdessä. Haastatteluiden ja havainnointien perusteella kohtaamisen ti- lassa sosiaalisen kirjaston periaatteiden mukaisesti on kuitenkin nähtävissä eroja.

Haastateltava 3 teki selkeän eron nimenomaan omatoimikirjaston ja ns. tavallisen kirjaston välillä.

Hänelle omatoimikirjastossa käyminen edustaa yksinoloa ja rauhaa: ”Mun mielestä se on tämä rauha, koska täällä on paljon rauhallisempaa näinä aikoina, kun tämä ei oo auki, vaikka on auki.”

Omatoimikirjasto antaa tulkintani mukaan paikan olla yksin, vaikka ympärillä on muita ihmisiä.

Omatoimikirjaston voidaan katsoa toimia kohtaamisen tilana myös silloin, kun toisten asiakkaiden toiminta kirjastossa on jollakin tapaa häiritsevää. Melu tai tilaan soveltumaton käytös tekee näky- väksi toisten läsnäolon samassa tilassa. Haastateltava 2 kertoo tilanteesta, jossa koki lievää turvatto- muuden tunnetta, koska oli ainoa aikuinen omatoimikirjastossa nuorten kanssa.

Se oli ainut kerta, ku tää se nuoriso metelöi täällä. Ne oli semmosia jo aika sanotaanko sem- mosia 15-16 vuotiaita että niin mä ajattelin että nyt ärsyttää niin on parempi pitää suu kiinni ku mä oon täällä nyt ihan yksin että mä poistun vähin äänin

onneksi se oli vaan semmonen poikkeustapaus.

Haastateltava 2 luonnehtii itseään vanhempaan sukupolveen kuuluvaksi ja sanoo tottuneensa aja- tukseen, että kirjastossa on oltava hiljaa. Nuoremmilla kirjaston käyttäjillä saattaa olla erilainen käsi- tys, ja ristiriidat ovat mahdollisia. Omatoimikirjasto tuleekin näkyväksi kohtaamisen tilana siinä, mil- laisia erilaisia odotuksia ja tarpeita omatoimikirjaston käyttämiselle on. Nuorille kirjasto ja omatoimi- kirjasto voi edustaa avointa tilaa, jossa on lämmintä, mahdollisuus ladata kännykkää ja tavata kave- reita.

Kirjaston käyttämistä tilana ohjaa edelleen ajatus hiljaisuudesta (ks. Näätsaari 2016, 11–12; Hokka- nen 2015, 18 ja Johnston 2015, 123). Sosiaalisessa järjestyksessä sosiaalisilla normeilla on kaksinai- nen rooli, sillä normit sekä määrittelevät toimintaa, että ovat toiminnan resurssi. Normien avulla toi- minta voidaan nähdä ymmärrettävänä, ja ihmiset pystyvät toimimaan odotuksenmukaisella tavalla.

(Helkama ym. 2015, 231.) Haastateltavan antamassa esimerkissä hiljaisuuden normille omatoimikir- jastossa annetaan erilaiset merkitykset. Haastateltava 3 pohtii, että nuorten vuoksi omatoimikirjasto todennäköisesti sulkeutuu viikonloppuisin kello 18.00. Hän kuvaa nuorten kohtaamista omatoimikir- jastossa seuraavasti:

Ei oo ollut ongelmia täällä on muutamana iltana ollu tota nuorisoo, että ne on ollu tossa tuolla säkkituoleilla istunu. Mutta ei niistä nyt muuta häiriötä oo ollut ku se vähän kovempi ääni, että ei ne oo mitään sotkenu tai mitään muuta.

Havainnointiaikaani ei sisältynyt yhtään tilannetta, jossa paikalla olisi ollut yli kolmen hengen nuori- soryhmä samaan aikaan. Havainnointieni perusteella nuoret käyttivät tilaa pääasiassa samoihin asi- oihin kuin aikuiset eli kirjojen palauttamiseen, lainaamiseen ja lehtien lukemiseen. Nuoret asioivat omatoimikirjastossa usein joko perheen kanssa tai toisen nuoren kanssa. Nuoret käyttivät aktiivisesti Jynkän lähikirjastossa olevia lukutuoleja sekä säkkituoleja. Osa omatoimikirjastossa asioivista nuo- rista vietti kirjastossa yli kahden tunnin mittaisia aikoja. Havainnointiaikana seurasin mm. kahden nuoren tytön toimintaa omatoimikirjastossa. He istuivat hiljaa jutellen säkkituoleilla ja selasivat kän- nyköitään. Omatoimikirjasto toimi tässä tilanteessa kohtaamisen tilana fyysisenä tilana, jossa on läsnä samaan aikaan verkkovälitteinen maailma.

Sosiaaliseen järjestykseen kuuluu, että normeista voidaan neuvotella vuorovaikutuksen kuluessa (Helkama ym. 2015, 232). Omatoimikirjasto kohtaamisen tilana näkyy mielestäni siinä, miten toinen asiakas huomioi toisen asiakkaan tilassa. Tällainen toisen henkilön huomiointi voi toteutua sanatto- masti. Haastateltava 3 kertoo kuvaa, miten etsi itselleen paikan opiskelutehtävien tekemistä varten.

Ainaki tänään tää [tila opiskeluun] oli ihan riittävä, että tässä oli äiti vauvan kanssa. Mut se tais huomata, että mä nostin tähän kirjat ja jutut niin se lähti pois. Että ehkä se sitten ym- märsi, että ei se häirinny minua, mutta että mun mielestä tää on ihan hyvä.

Haastateltavan kuvauksessa heijastuu mielestäni, miten läsnäolo tilassa jaetaan. Vaikka asiakkaat eivät keskustele keskenään, he ovat tietoisia toisistaan. Sosiaalisen toiminnan perustana on läsnä- olon jakaminen ja siinä tunnistetaan vuorovaikutuksen osapuolet jaettuun ja yhteiseen toimintaan osallistuvina (Helkama ym. 2015, 234). Voidaanko ajatella, että asiakkaat jakavat tässä yhteisen ta- voitteen tai tehtävän? Yhteistä tehtävää ei ole, mutta mielestäni toisen asiakkaan siirtymisessä kau- emmas näkyy miten käsitys yhteisestä tilasta ja sen käyttämisestä ohjaa hänen toimintaansa. Toi- nen asiakas pyrkii omalla toiminnallaan antamaan hiljaista tilaa toiselle asiakkaalle.

Havainnointien perusteella omatoimikirjasto toimii kohtaamisen tilana etenkin toisilleen tuttujen ja läheisten henkilöiden välillä. Opinnäytetyöni aineistoa analysoidessani havaitsin, että kohtaamisen tila sekä sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen limittyvät osittain yhteen. Havainnointieni perusteella omatoimikirjaston voidaan todeta toimivan kohtaamisen tilana erilaiselle vuorovaikutukselle. Kirjasto voi toimia avoimena ja julkisena tapaamisen paikkana työn ja kodin välillä, jossa kansalaiset voivat tavata samanlaisia ja erilaisia ihmisiä. Segmentoituneessa yhteiskunnassa tarvitaan paikkoja, jossa erilaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet voivat tavata ja asettaa alttiiksi keskusteluille. (Jochumsen, Hvengaard Rasmunssen ja Skot-Hansen 2012.) Tämänkaltaiseksi kohtaamisen tilaksi omatoimikirjas- toa ei voi aineistoni perusteella rinnastaa, mutta on selvää, että omatoimikirjasto muodostaa erilais- ten ihmisten kohtaamisen tilan.

Asiakkaiden välillä näkyi toisten huomioimista sanallisesti ja etenkin sanattomasti. Tämä korostui etenkin lehtien lukemisessa. Esimerkkinä tästä on tilanteet, jossa asiakas odottaa lehden vapautu- mista toiselta asiakkaalta tai etsii lehteä hyllystä. Tällöin asiakas saattoivat esimerkiksi kysyä toiselta asiakkaalta, voiko tietyn jo luetun osan lehdestä ottaa.

Vaikuttaa siltä, että osa omatoimikirjastoon tulevista asiakkaista käy säännöllisesti lukemassa lehdet omatoimikirjastoaikana. Havainnoineissa syntyi vaikutelma, että osa näistä asiakkaista oli ainakin osittain tuttuja toisilleen. Valtaosa lehtiä omatoimikirjastoon lukemaan tulleista henkilöistä oli van- hempia henkilöitä, jotka tulivat paikalle yksin. Muutamia pariskunnat saapuivat lukemaan lehdet yh- dessä. Hayesin ja Morriksen (2005) mukaan kirjasto antaa mahdollisuuden vapaa-ajan viettämiseen ja sosiaalisten suhteiden luomiselle (Idström 2016, 28).