KESKUSTELUA
Kirjastotyön sosiaaliset ulottuvuudet
Vantaan kaupunginkirjastossa on jo kauan ko- keiltu kirjastotyön rajoja ja uudelleen määrittelyä.
Tämä perinne juontuu aina 1970-luvulta saakka, jolloin Jorma Kauppinen kehitti Hakunilan kirjas- tossa uutta kulttuuria ongelmanuorten kohtaami- sessa ja asiakkuuden määrittelemisessä.
Kiihkeä kirjastotyön rajojen koetteluvaihe alkoi Vantaalla vuonna 1989, jolloin pääkirjaston lasten ja nuortenosaston ovet aukaistiin myös sunnuntai-
sin. Tämä kokeilu aloitettiin ilman rahallisia lisä- resursseja ja sunnuntaityö sovittiin korvattavaksi arkivapaana. Työjärjestelyillä tasattiin viikonkoko- naistyötä. Tarkoitus oli kokeilla vain viikonloppu kerrallaan, voisiko sunnuntaiaukiolo onnistua. Myö- hemmin aukioloa laajennettiin ja päivystys ulotet- tiin vuoden jokaiseen päivään, myöskin pyhäpäiviin.
Nyt, kun kokeilu on kestänyt jo viisi vuotta, voi- daan todeta, että asiakkaat ovat löytäneet sunnuntai- kirj aston. Sunnuntaista on kehittynyt vilkas kirj asto- päivä, joka tasaa työntekijöiden viikon kokonais- rasitusta ja lisää heidän mahdollisuuksiaan työajan joustoihin.
Sunnuntaiaukiolon esimerkki levisi Koivukylän kirjastoon, jossa oli tuolloin paha nuoriso-ongelma.
Kirjaston aukiolon lyhentämisen tai vartointi- liikkeiden käytön sijaan asiaa lähestyttiin päinvas- taisella tavalla miettimällä sitä häirikkönuorten näkökulmasta. Näillä lapsilla ja nuorilla ei per- jantai-iltaisin ollut paikkaa, minne mennä. Useim- pien kotitausta oli vaikea, eikä kotiin ollut tuohon aikaan viikonloppuna menemistä. Kirjastossa asia ratkaistiin lisäämällä aukioloa perjantain ja lauan- tain välisenä yönä aina kello 02:een aamuyöstä.
Myöhemminnäille lapsille ja nuorille alettiin tarjo- ta perjantai-iltaisin ruokaa, koska useat heistä oli- vat itse asiassa kaiken perushoidon puutteessa ja hyvin nälkäisiä. Myöhemmin Koivukylän kirjasto ja nuorisotila yhdistettiin yhteiseksi tilaksi, jonne saatiin tällä tavalla tilaa lehtikahvilalle. Tilasta tuli KIRNU, lähiön asukkaiden yhteinen olohuone ja kontaktiverkoston solmukohta, jossa järjestetään monenlaisia tapahtumia.
Vantaan kaupunginkirjastossa virisi vuonna 1990 ajatus kirjaston pitämisestä auki joulyönä kello 24:ään asti yksinäisiä joulunviettäjiä varten. Joulu- han voi olla henkisesti hyvin raskas yksinäisille tai ongelmaperheille, koska siihen liittyy niin valtavia tunnelatauksia ja odotuksia. Kirjasto on arvokas ja
neutraali paikka, jossa voi viettää aikaansa myön- teisellä tavalla lehtiä ja kirjoja lukien tai musiikkia kuunnellen. Tähän ei ollut rahaa, vaan se toteutet- tiin vapaaehtoisten kirjastotyöntekijöiden avulla.
Kuviteltiin, että kirjastoon voisi tulla joitakin kym- meniä yksinäisiä joulunviettäjiä. Heti ensimmäise- nä jouluna jouduttiin ällistyneinä totemaan, että kirjastojoulun viettäjien määrä kohosi jouluyönä 1500 kävijään ja lainauksessa tehtiin vuoden ennä- tys. Kirjastojoulun suosio on jatkunut neljä vuotta eli sille on olemassa selvä sosiaalinen tilaus. Kävi- jät eivät suinkaan ole vain yksinäisiä, vaan kirjas- tossa käydään jouluaattona perheittäin ja ihmisvir- ta jatkuu tasaisena aina puolilleöin. Joulukahvit on saatu tarjoilluksi lahjoitusten varassakoko porukalle ilman penniäkään kaupungin rahaa.
Vantaan kaupunki on mukana yhteispalvelu- pistehankkeessa, jonka tarkoituksena on parantaa kansalaisten palvelua sijoittamalla mahdollisim- man monia palveluita samalle luukulle. Arvioiden mukaan noin 80 % kansalaisten kysymyksistä on sen laatuisia, että yhteispalvelupisteiden yleis- virkailijat voisivat ne hoitaa ja vain 20 % asiakkai- den tarpeista vaatisi henkilökohtaista neuvottelua asiantuntijaviranomaisen kanssa. Vantaalla kirjas- to on mukana tässä palvelun laajentamisessa. Ha- kunilan, Martinlaakson ja Koivukylän kirjastoissa toimii yhteispalvelupiste ja kirjaston henkilökunta osallistuu sen toimintaan. Pisteistä saa tällä hetkel- lä kaikkia kaupungin lomakkeita, siellä myydään joukkoliikenteen kantakortteja ja Martinlaakson kirjaston pisteestä saa myös asumistukipäätöksiä.
Työvoimaministeriö,KELA ja verovirasto ovat yhteistyössä kaupungin yhteispalvelupisteiden kanssa ja palvelua on tarkoitu vielä laajentaa.
Tietoliikenneyhteyksien parantumisen ja integroin- nin myötä päästäneen myöhemmin siihen, että asi- akas voi saada myös viranomaispäätöksiä eri asi- oissa omasta lähimmästä yhteispalvelupisteestään linjaa pitkin.
Ammattikuvan muutos kehittämisen avaimena
Nämä ovat eräitä esimerkkejä siitä, millä tavoilla yhdessä kaupungissa on koodattu uudestaan kirjas- totyön käsitettä ja tulkittu kirjaston sosiaalista roo- lia. Vantaan kokeilut eivät suinkaan ole käyneet
134 Keskustelua Kirjastotiede ja informatiikka 13 (4)- 1994
kivuttomasti, vaan ne ovat herättäneet kiihkeää keskustelua siitä, mitä kirjastotyöhön pitää sisäl- lyttää ja mitä jättää sen ulkopuolelle. Vantaallakin eri kirjastoyksiköissä on erilaisia työpaikka- kulttuureita ja työn tekemisen traditioita, jotka ovat heijastuneet keskusteluun. Kokeilujen alkuvaihees- sa asia kuohutti laajemminkin valtakunnallisesti lähinnä ammatillisen edunvalvonnan näkökulmas- ta. Kokeilut ovat nojanneet työyksiköiden itsenäi- sen päätöksenteon lisäämiseen oman työnsä tavoit- teidenjatyöjärjestelyjen suhteen. Tyypillistä kyllä, kokeiluihin osallistuneissa yksiköissä motivaatio, työtyytyväisyys ja tehokkuus ovat selvästi nous- seet. Vaikka kokeiluissa on koko ajan korostettu ehdotonta vapaaehtoisuutta ja työyksikön itsenäis- tä päätösvaltaa, ne on koettu uhkaksi juuri niissä työyksiköissä, joita ne eivät ole mitenkään koske- neet. Kokeiluihin osallistumattomat työntekij ät ovat vaatineet hierarkkista ja yhdenmukaista päätöksen- tekoa. Lisäksi on voimakkaasti korostettu sitä, ettei kirjasto saa ottaa sosiaalitoimen tehtäviä. Ajatus kirjaston avautumisesta ympäröivään yhteiskun- taan päin on ollut tuskallinen. Olisi paljon turval- lisempaa pysyä selkeästi tiskin takana ja takahuo- neessa tekemässä kokoelmatyötä. Vähitellen kui- tenkin kokeilujen myönteiset piirteet ovat nousseet yhä useampien tietoisuuteen, mutta tämä vanhan ammattikuvan, oman ammatti-identiteetin j a minä- kuvan muuttamisen prosessi on hyvin hidas.
Ammattikuvan muuttaminen on kuitenkin kir- jastoille elinehto ja välttämättömyys. Kirjastotyö
on ihmistyötä! Se on ihmistyötä myös silloin, kun on kysymys kokoelmatyöstä tai indeksoinnista.
Ilman elävää kontaktia asiakkaiden muuttuviin tiedontarpeisiin tehdään ja ylläpidetään mennei- syyden kirjastoja. Kuka sittenon asiakas? Onko jokainen kirjastoon astuva ihminen asiakas, vai onko sinne tuleva nuori vain poistettava häiriö- tekij ä? Kohtelemmeko me samalla tavalla epämää- räistä selailijaa ja tiedontarpeensa upeasti formu- loivaa tutkijaa? Onko toisen asiakkaan tiedontarve hienompi ja tärkeämpi kuin toisen? Jokainen kirjas- tonhoitaja vastaa näihin kysymyksiin, että tietysti jokainen asiakas on samanarvoinen. Teoriassa ja ylevästä ammattietiikasta puhuttaessa kyllä, mutta entä käytännössä?
Kirjaston sosiaalista ulottuvuutta tarkasteltaessa keskeinen käsite on kirjaston public face, kirjaston kuva ja kirjasto merkkinä yhteiskunnan kommuni- kaatioympäristössä. Suomalaisen kirjaston hyviin perinteisiin on kuulunut yleinen käyttöoikeus ja saatavuus sekä hyvä palveluhenki niin kauan kuin
on kyse kirjaston itsensä määrittelemästä kirjasto- palvelusta. Voitaneen sanoa, että kirjastolla on myös perinteenään valita asiakkaansa. Tämä valin- ta on tehty aineiston ja palvelumuotojen avulla.
Esimerkiksi ennen 60-lukua kirjasto ei valinnut asiakkaikseen massaviihteen kuluttajia. Sarjaku- vat löysivät laajemmin tiensä kirjastoon vasta 80-lu- vulla. Aukioloajoilla voidaan ohjailla asiakasvirtaa.
Itse asiassa kirjaston kaikkia palvelumuotoja voi- daan tarkastella myös siitä näkökulmasta, keitä niiden avulla valitaan sisään ja keitä ulos? Valinnat eivät ole useinkaan olleet tietoisia, vaan ne ovat seuranneet vanhasta sisäistetystä ammattikuvasta.
Kirjasto ehkäisevän sosiaalipolitiikan väylänä
Kirjasto on kehittänyt suomalaisessa sosiaali- sessa kommunikaatioverkostossa valtavia vahvuuk- sia. Palvelun saatavuus ja vaikuttavuus ovat maail- massa huippuluokkaa. Kirjastoa käyttää suurempi osa väestöstä kuin mitään muuta julkista palvelua.
Aukioloajat ovat jo vanhastaan epäbyrokraattisia ja kaukana virka-ajasta. Kirjasto muodostaa tieto- yhteiskunnan infrastrukstuurin, jossa hyvin koulu- tettu ja ammattitaitoinen henkilöstö liikuttaa asiak- kaiden tiedontarpeita joustavasti kirjastoverkos- tossa. Kirjaston kapasiteetti ja potentiaali ovat val- tavat. Kirjaston sosiaalinen ulottuvuus ja vaikutta- vuus seuraavat näistä jo toteutuneista vahvuuksista.
Voidaan kysyä, mitä ihmisten elämän hallinnalle merkitsee se, että yksistään yleisistä kirjastoista lainataan vuosittain 100 miljoonaa teosta, joista yli puolet ovat tietopuolista aineistoa. Kuinka valtava määräihmisten pulmia ja ongelmia ratkaistaan hal- valla siten, että he hakevat itsepalveluperiaatteella vastauksia kirjaston hyllystä? Kuinka paljon nämä kysymykset voisivat kuormittaa eri virastojen luukkuja? Kuva kirjastosta lähihnä kulttuuripalve- lujen antajana ei vastaa todellisuutta. Jokainen ylei- sen kirjaston neuvonnassa työskennellyt tietää, miten suuri on kirjaston sosiaalipoliittinen merki- tys ja rooli sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäi- sijänä. Suomessa me emme ole törmänneet sellai- siin sosiaalisiin ongelmiin kuin niissä teollistuneis- sa maissa, joissa on paljon uuslukutaidottomuutta.
Kirjasto on suomalaisessa yhteiskunnassa ihmis- ten elämän hallinnan opittuja käytetty väline, joka usein mielletään liiankin itsestään selväksi. Kirjasto- verkoston julkinen kuva pohjautuu ainakin toistai- seksi ajatukseen ihmisen oikeudesta tietoon ja tie- don hallinnasta demokratian edellytyksenä.
Kirjastotiede ja informatiikka 13(4) -1994 Keskustelua 135
Eikö siis kaikki olekin hyvin? Suomalainen kirjastolaitos toimii ja palvelee tehokkaasti kansa- laisia. Jos näin on, mistä sitten johtuu se voimakas reaktio, joka nousee vastustamaan ajatusta kirjasto- työn näkökulman laajentamisesta? Kirjaston myön- teinen imago on ollut ajatus tiedon turvaamisesta kaikille. Kirjasto on ainakin solmukohta, josta saa tiedon tiedosta, viitat eteenpäin tietoa jäljitettäessä.
Miksi rajaisimme pois joitakin tiedon muotoja (tai asiakkaita) kirjastoon sopimattomina? Itse asiassa kirjaston tulevaisuus on riippuvainen siitä, kyke- nemmekö me sekä näkemään tietokäsitteen että mieltämään roolimme yhteiskunnan kommunikaa- tioverkostossa nykyistä laajemmin. Mehän osaam- me tämän, tämä on juuri meidän vahvuutemme, älkäämme siis rajatko tulevaisuutta pois ja vapaa- ehtoisesti kapeuttako toimintakenttäämme. Juuri kirjaston pitää hallita uudet aineistot, verkostot ja tietohuollon kenttä, koskipa se sitten mitä viran- omaisia tahansa. Päinvastainen tulevaisuusvisio on pitäytyminen nykyisyydessä, mikä merkitsee taantumista. Lama on opettanut meille, ettei julki- nen sektori voi koskaan enää toivoa resurssoinnin lisäystä. Selviytyminen on kiinni oikeista valin- noista. Kirjaston on avauduttava ympäröivään yh- teiskuntaan, kehitettävä uusia työmuotoja ja luota- va kontaktipintoja uusiin yhteistyökumppaneihin.
Kirjastoammatti on tuhansia vuosia vanha ja tieto- yhteiskunnassa se on ihmisten elämän hallinnan kannalta yhä välttämättömämpi asiantuntij averkos- to, kunhan emme vain itse rajaa sitä menneisyyden lähtökohdista. Avatkaamme yhteydet kirjaston, julkisten palvelulaitosten, vapaaehtoistyön ja eri yhteisöjen välillä. Osallistukaamme siihen keskus- teluun ja päätöksentekoon, jonka varassa tehdään tulevaisuuden tietohuoltoa koskevat ratkaisut.
Hannele Koivunen
Kirjallisuutta
Durrance, J.C. 1984: Armed for action: library response to citizen info needs. New York: Neal. Schuman Publ. Inc.
Granfelt, Riitta et.al. 1993: Monisärmäinen sosiaali- työ. Helsinki: Sosiaaliturvan Keskusliitto.
James, R. 1983: Libraries in mind, how we see user's perceptions of libraries? Journal of Librarianship
15(1) Jan, s. 19-28.
Koivunen, Hannele 1991: Joy, sweat and tears.
Scandinavian Public Library 24 (3), s. 15-16.
1993: Seinät matalaksi - Nuorisotoimen ja kirjaston yhteistyötä Vantaalla. Marketta Kyttä (toim.) Nai- set suunnittelussa. Ympäristöministeriön seminaa- ri 28.9.1992, s. 25-27.
Lovio, Maisa 1994: Muurit murtuvat: Kertomus nuorisotoimen, kirjaston ja asukkaiden yhteistyös- tä Vantaan Koivukylässä. Toukokuu 1994.
Martin, Bill 1982: Teenagers need friendly anarchy.
Library Association Record 84 (5) May, s. 188.
Stokes, Peter 1987: Information services for the voluntary sector, what public libraries can do?
Public Library Journal 2(1) Jan/Feb, s. 1-4.
Totterdell, Barry 1978: Public library purpose: a reader. London: Clive Bingley.
Usherwood, Bob 1989: The public library as public knowledge. London: The Library Association.
Wang, Weiguo 1989: Bibliotheken als Soziale Systeme in ihrer Umwelt. Köln: Greven.
Williams, Patrick 1990: How should the public library respond to public demand? Library Journal 115 (17) Oct, s. 54-56.
Vincent, Ida C. 1987/1988: O.K. for information:
community organizations, information and public libraries. Public Library Quarterly 8(1/2), s. 85-100.
