Keefas ja Jaakob Paavalin luottomiehinä : vertaileva analyysi jaksoista Gal. 2:11-15, 1. Kor. 9:1-5 ja 15:1-11

1

Keefas ja Jaakob Paavalin luottomiehinä

Vertaileva analyysi jaksoista Gal. 2:11–15, 1. Kor. 9:1–5 ja 15:1–11.

Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Teologian osasto Pro gradu -tutkielma,

Eksegetiikka Markus Pelkonen, 249998

2

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Filosofinen tiedekunta Osasto – School

Teologian osasto Tekijät – Author

Markus Pelkonen Työn nimi – Title

Keefas ja Jaakob Paavalin luottomiehinä – Vertaileva analyysi jaksoista Gal. 2:11–15, 1. Kor. 9:1-5 ja 15:1–11.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Eksegetiikka

Pro gradu -tutkielma x

26.10.2016 n. 117

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

Todisteena Paavalin ja Jerusalemin apostolien vastakkaisiin teologisiin kantoihin pidetään Galatalaiskirjeen Antiokian konfliktin kuvausta (Gal. 2:11–15). Galatalaiskirjeen kuvauksen mukaan Paavali riitaantui Keefaksen kanssa, mikä on koskenut käännyn- näisten asemaa suhteessa juutalaisiin kristittyihin. Käännynnäisiltä vaadittiin lain noudattamista ja ympärileikkausta.

Tutkimuksessani selvitän Galatalaiskirjeessä kuvatun Antiokian konfliktin vaikutusta Paavalin suhtautumiseen Keefakseen ja Jaakobiin muualla hänen kirjeissään. Mikäli käsitys Paavalin laki- ja pelastuskäsityksen vastakkaisuudesta Jerusalemin apostolei- hin pitäisi paikkaansa, tulisi tämän näkyä Keefaksesta ja Jaakobista puhuttaessa (1. Kor. 9:5, 15:5 ja 7). Paavali päinvastoin vetoaa Keefakseen ja Jaakobiin omaa kutsumusta ja oikeuksia sivuavissa kysymyksissä (1. Kor. 9:5). Lisäksi Paavali sanoo heidän julistavan hänen evankeliumiansa (1. Kor. 15:1, 11). Galatalaiskirjeessä Keefas ja Jaakob mainitaan vain kahdessa eri asiayhtey- dessä. Ensimmäisellä Jerusalemin matkallaan Paavali tapasi Keefaksen ja Jaakobin (1:18–19). Toinen kohtaaminen oli Aposto- lien kokouksessa (2:1–10). Kummassakaan jaksossa Paavali ei anna viitteitä kuvaamansa Antiokian konfliktin kaltaisesta riidasta.

Paavali itse asiassa kutsuu Keefasta, Jaakobia ja Johannesta kunnioittavasti ”seurakunnan pylväiksi” (2:9).

Tutkimuksessani keskityn vertailemaan jaksoja 1. Kor. 9:1–5 ja 15:1–11 Antiokian konfliktin kuvauksen kanssa (Gal. 2:11–15).

Kiinnitän erityisesti huomiota jaksoon 1. Kor. 15:1–11. Tutkijoiden konsensuksen mukaan jakeet 3b–6a ja 7 ovat Paavalia varhaisempaa traditionaalista materiaalia, vain jae 6b on Paavalin lisäys. Jakeet sisältävät varhaiskristillisen uskontunnustuksen sekä ilmestyskokemusten luettelon. Uskontunnustus on syntynyt alun perin seemiläisessä kieliympäristössä. Lukuisat semitis- mit, viittauksen kirjoituksiin, sanavalinnat sekä Keefaksen ja Jaakobin merkittävä asema ainoina nimeltä mainittuina henkilöinä vahvistavat sen muodostuneen Jerusalemin seurakunnassa. Paavali on voinut saada uskontunnustuksen tavatessaan Keefaksen ensimmäistä kertaa kääntymisensä jälkeen (Gal. 1:18), mihin viittaa verbi ἱστορῆσαι (”ottaa vastaan tietoa”).

Paavalin omakuvaus jakeissa 1. Kor. 15:8–10 on ratkaiseva tulkinta-avain jakson 15:1–11 ymmärtämiseksi. Paavali kuvaa itse- änsä alentavalla ilmaisulla ὡσπερεὶ τῷ ἐκτρώματι rinnastaessaan oman ilmestyskokemuksensa muiden apostolien kanssa. Ilmai- sua on vaikea kääntää vertailuaineiston niukkuuden vuoksi. Sana ἔκτρωμα viittaa ”keskenmenoon”. Jakeilla 8–10 on yhtymä- kohtia jaksoon Gal. 1:11–15. Molemmissa jaksoissa Paavali liittää kääntymisensä ilmestyskokemukseensa (1. Kor. 15:8, vrt. Gal.

1:12), muistuttaa seurakunnan vainoamisesta (1. Kor. 15:9, vrt. Gal. 1:13) ja vetoaa Jumalan armoon hänen kääntymisensä taustatekijänä (1. Kor. 15:10, vrt. Gal. 1:15). Jae Gal. 1:15 on alluusio Jesajan ja Jeremian kutsumuksesta (Jes. 49:1,6 ja Jer. 1:5).

Myös jakeessa 1. Kor. 15:8 on epäsuora viittaus kohtuun ilmaisussa ὡσπερεὶ τῷ ἐκτρώματι. Jaksojen lukuisat yhtäläisyydet tukevat väitettä Paavalin omakuvasta profeetta Jesajan ja Jeremian kaltaisena hahmona, joka oli saanut arvovaltansa ja evanke- liuminsa suoraan Jumalalta (Gal. 1:12). Vaikka Paavali vähättelee omaa asemaansa seurakunnan vainoamisen takia, korostaa hän tehneensä Jumalan armon avulla enemmän työtä kuin kukaan muu apostoleista (1. Kor. 15:10).

Tutkimukseni päätulos on, että Paavali puolustaa jokaisessa vertailtavassa jaksossa omaa arvovaltaansa yleisönsä edessä. Kee- faksen ”teeskentely” (ὑποκρίνομαι) uhkasi Paavalin luotettavuutta yleisönsä silmissä (Gal. 2:12–13). Korintissa Paavalin arvo- valtaa ei uhannut Keefas vaan nimeämättömät vastustajat. Paavali käyttää Keefaksen ja Jaakobin arvovaltaa puolustaessaan oikeuksiaan (1. Kor. 9:5) sekä asemaansa ylösnousseen Kristuksen todistajana (15:5–10). Suhtautuminen Keefakseen ja Jaako- biin on kunnioittava, vaikka Paavali korostaa omaa asemaansa väittämällä Keefaksen ja Jaakobin julistavan hänen evankeliumi- ansa (15:1, 11). Viitteitä Paavalin ja Jerusalemin apostolien poikkeavista teologisista kannoista ei löydy vertailuteksteistä.

Avainsanat – Keywords

Paavali, Keefas, Jaakob, Jerusalemin ja Antiokian seurakunnat, Galatalaiskirje, Antiokian konflikti, 1. Korinttilaiskirje, uskon- tunnustus, evankeliumi, Paavalin omakuvaus, vertaileva analyysi

3

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty

Philosophical Faculty Osasto – School

School of Theology Tekijät – Author

Markus Pelkonen Työn nimi – Title

Cephas and James as Paul’s confidants – Comparative analysis on chapters Gal. 2:11–15, 1. Cor. 9:1–5 and 15:1–11.

Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Biblical Studies

Pro gradu -tutkielma x

26.10.2016 c. 117

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä – Abstract

The Incident at Antioch in Galatians (2:11–15) is held as an evidence for Paul’s and Jerusalem church’s contrary theological views. According to Galatians, Paul had the incident with Cephas which involved converts status compared with Jewish Chris- tians. It was to be expected to obey Jewish law and have circumcision as the sing of Covenant for converts.

Paul’s attitude toward Cephas and James is not as negative. In this thesis I explain the role of the Incident at Antioch to Paul’s attitude toward Cephas and James in Paul’s epistles. If the theory was correct, Paul would show it in the text when speaking Cephas and James (1. Cor. 9:5, 15:5 and 7). On the contrary, Paul invokes Cephas and James in issues of his call and rights as the apostle (1. Cor. 9:5). Moreover, Paul recognizes that they preach the same gospel as he (1. Cor. 15:1, 11). Paul mentions Cephas and James a few times. Paul met them in the first journey to Jerusalem (Gal. 1:18–19). The second encounter was in the Apostolic Council (2:1–10). There are no signs of any kind incident with Cephas or James compared with the Incident at Antioch. Actually, Paul calls Cephas, James and John respectfully “reputed pillars” (2:9).

In this thesis, I compare chapters 1. Cor. 9:1–5 and 15:1–11 with the Incident at Antioch (Gal. 2:11–15). I concentrate especially on chapter 1. Cor. 15:1–11. According to consensus, verses 3b–6a and 7 include the pre-Pauline traditional material, and only verse 6a is added by Paul. Verses contain the Early-Christian Creed and the list of appearance experiences. The Creed has been shaped in the Aramean and Hebrew communities. Many Semitic, references to the scriptures, vocabulary and the main role of Cephas and James as the only named apostles confirms that the Creed is original from Jerusalem church. Paul has possibly received the Creed from Cephas in the first journey to Jerusalem (Gal. 1:18). Verb ἱστορῆσαι means literary the receiving of information.

Paul’s self-description in 1. Cor. 15:8–10 is a key to understand Paul’s argumentation in chapter 1. Cor. 15:1–11. Paul describes himself by a vulgar phrase ὡσπερεὶ τῷ ἐκτρώματι when comparing his revelation experience with others. It is hard to translate the phrase because of the shortage of comparison material. Word ἔκτρωμα means abortion. Verses 8–10 are allusion to chapter Gal. 1:11–15. In both chapters, Paul associates his conversion to the appearance experience (1. Cor. 15:6, versus Gal. 1:12), reminds the persecution of the church (1. Cor. 15:9, versus Gal. 1:13) and defines God’s grace as the real actor of his conversion (1. Cor. 15:10, versus Gal. 1:15). Verse Gal. 1:15 is allusion to Isaiah’s and Jeremiah’s calling (Is. 49:1, 6 and Jer. 1:5). An implicit reference to the womb occurs in verse 1. Cor. 15:8 (ὡσπερεὶ τῷ ἐκτρώματι) as in the verse Gal. 1:15. Many parallels between chapters 1. Cor. 15:8–10 and Gal. 1:11–15 support thesis that Paul has seen himself as the kind of Isaiah and Jeremiah prophet figure who have received his authority and gospel directly from God (Gal. 1:12). However, although Paul’s self-abuse about persecution is crucial for argumentation, he underlines his superiority over other apostles by stating that he has worked more than anybody else apostles by the contribution of God’s grace (1. Cor. 15:10).

My thesis main conclusion is that Paul defends his authority before his audience in the comparing texts. Cephas was hypocrisy (ὑποκρίνομαι) and threated Paul’s credibility in the eyes of Antiochians (Gal. 2:12–13). The threat in Corinth was not Cephas but unnamed opponents. Paul uses Cephas’ and James’ authority arguing his rights (1. Cor. 9:5) and his status as a witness of resurrected Christ (1. Cor. 5–10). Thus Paul’s attitude toward Cephas and James is respectful although he tries implicitly argue his superiority over other apostles by stating that actually Cephas and James preach his gospel (15:1, 11). However, there are no evidences of opposite theological views between Paul and Jerusalem’s apostles in the comparing texts.

Avainsanat – Keywords

Paul the Apostle, Cephas the Apostle, James the Apostle, Jerusalem and Antiochian churches, The Epistle to the Galatians, the Incident at Antioch, The First Epistle to the Corinthians, an Early Christian Creed, gospel, Paul’s self-description, compar- ative analysis

4

Sisällys

1 Johdanto ... 6

1.1 Miksi Paavali tukeutuu Keefakseen ja Jaakobiin? ... 6

1.2 Tutkimusaihe ja -kysymys ... 6

2 Konteksti ja tutkimushistoriaa ... 8

2.1 Keitä olivat Keefas ja Jaakob?... 9

2.1.1 Keefaksen henkilöllisyys ... 9

2.1.2 Uuden testamentin kolme Jaakobia ...13

2.2 Apostolien kokous ja Antiokian konflikti ...16

2.2.1 Apostolien kokous ...16

2.2.2 Antiokian konflikti ...19

2.2.3 Antiokian konfliktin suhde rahalahjaan Jerusalemin köyhille ...23

2.3 Galatalais- ja Korinttilaiskirjeiden tausta ...24

2.3.1 Galatalaiskirje ...24

2.3.2 Korinttilaiskirjeet ...26

2.4 Ensimmäinen korinttilaiskirje ja jakson 15:1–11 konteksti ...27

2.5 Jakso 1. Kor. 15:1–11 ...29

2.5.1 Uskontunnustus 1. Kor. 15:3b–5(8) ...29

2.5.2 Uskontunnustuksen seemiläinen alkuperä ...31

2.5.3 Hans Conzelmannin kritiikki ...33

2.5.4 Uskontunnustuksen alkuperä ...35

2.5.5 Uskontunnustuksen traditiohistoria ...37

2.5.6 Uskontunnustuksen suhde jakeisiin 6–7 ...40

2.5.7 Jakeet 8–11 ja Paavalin omakuvaus ...41

3 Analyysi Antiokian konfliktin vaikutuksesta Paavalin suhtautumiseen Keefakseen ja Jaakobiin ...46

3.1 Antiokian konflikti ...46

3.1.1 Käännös jaksosta Gal. 2:11–15 ...46

3.1.2 Yleistä jaksosta: kieliopillisia ja semanttisia huomioita ...47

3.1.3 Antiokian konfliktin tulkintalinjat ja James D. G. Dunnin ratkaisu ...59

3.1.4 Antiokian konfliktin suhde Apostolien kokouksen dekreettiin ...64

3.1.5 Miksi Keefas ”pelästyi” ja Paavali ”hyökkäsi” Keefasta vastaan? ...66

3.1.6 Yhteenveto ...71

3.2 Epäsuora viittaus Antiokian konfliktiin (1. Kor. 9:1–5) ...72

3.2.1 Käännös ...73

3.2.2 Jakson tausta ja semanttisia huomioita...73

3.2.3 Antiokian konfliktin toisinto: eikö ole lupa syödä ja juoda? ...75

5

3.2.4 Tunsivatko korinttilaiset Keefaksen ja herran veljen Jaakobin? ...76

3.2.5 Miksi Paavali vetoaa Keefakseen ja Jaakobiin? ...77

3.2.6 Yhteenveto ...78

3.3 Analyysi jaksosta 1. Kor. 15:1–11 ...78

3.3.1 Jakeet 1–3a ...79

3.3.2 Uskontunnustus jakeissa 3b–5 ...85

3.3.3 Jakeet 6–11 ...88

3.3.4 Miksi Paavali vetoaa Keefakseen ja Jaakobiin? ...96

3.3.5 Paavalin omakuvauksen rooli osana jakson kokonaisuutta ...98

4 Johtopäätökset ja tutkimustulokset ...99

5 Lähteet, apuneuvot ja kirjallisuusluettelo ...104

5.1 Lähteet ...104

5.2 Apuneuvot ...105

5.3 Kirjallisuusluettelo ...106

6

1 Johdanto

1.1 Miksi Paavali tukeutuu Keefakseen ja Jaakobiin?

Paavali on oman kertomansa mukaan ei-juutalaisten kansojen apostoli. Vastaavasti Kee- fas on juutalaisten apostoli. Jako ei-juutalais- ja juutalaislähetyksen välillä perustuu Paa- valin kuvaukseen Apostolien kokouksen tuloksesta Galatalaiskirjeessä (2:7–8). Toisen näkökulman kokouksen tuloksiin tarjoaa Luukas Apostolien teoissa (luku 15).

Galatalaiskirjeessään Paavali kertoo Apostolien kokouksen jälkeisistä tapahtumista An- tiokiassa. Antiokian konfliktin seurauksena Paavalin ja Keefaksen välit tulehtuivat. Paa- valin lisäksi ainoastaan Luukas kertoo mahdollisesti samasta Antiokian konfliktista Apos- tolien teoissaan (11:2–3). Paavalin suhtautuminen Keefakseen ja toiseen merkittävään Jerusalemin apostoliin Jaakobiin ei ole samalla tavalla kielteinen muualla hänen kirjeis- sään kuin Antiokian konfliktin kuvauksessa Galatalaiskirjeessä (2:11–14). Paavali esimer- kiksi vertaa omaa ilmestyskokemustaan Keefaksen ja Jaakobin kokemusten kanssa (1.

Kor. 15:5–9) ja väittää heidän julistavan hänen evankeliumiansa (15:11).

Vetoaminen Jerusalemin apostolien arvovaltaan ei anna viitteitä Antiokian konfliktin vai- kutuksesta. Se voi olla myös osa argumentaatiota. Paavali on voinut käyttää Jerusalemin apostolien arvovaltaa omiin tarkoitusperiinsä. Paavali liittää oman ilmestyskertomuk- sensa muiden apostolien kanssa jakeessa 8 ja selittää omaa alemmuuttaan suhteessa muihin apostoleihin seurakunnan vainoamisella jakeessa 9. Seurakunnan vainoamisen mainitseminen osana jaksoa voi tarkoittaa, että Paavali tukeutui Keefakseen ja Jaakobiin kohottaakseen itsetuntoaan. Paavali on voinut kärsiä eräänlaisesta alemmuuskomplek- sista suhteessa Jerusalemin apostoleihin, jotka olivat Jeesuksen silminnäkijöitä. Paavali käyttää värikästä kieltä, kuten jakeissa 8 ja 9, myös muualla kirjeissään, minkä vuoksi häntä ei tule tulkita liian yksioikoisesti yhden tekstijakson perusteella.

Tässä tutkimuksessa tarkoituksenani on arvioida Paavalin suhtautumista Keefakseen ja Jaakobiin. Vertailen jakson 1. Kor. 15:1–11 näkökulmaa Keefakseen ja Jaakobiin Galata- laiskirjeen Antiokian konfliktin kuvauksen kanssa (Gal. 2:11–14). Lisäksi vertailen An- tiokian konfliktin vaikutusta jaksoon 1. Kor. 9:1–5, jossa Paavali vetoaa myös Keefakseen ja (herran veljeen) Jaakobiin.

1.2 Tutkimusaihe ja -kysymys

Tämän tutkimuksen aiheena on selvittää Paavalin suhtautumista Keefakseen ja Jaako- biin aitopaavalilaisissa kirjeissä. Erityisesti Antiokian konflikti on nähty ongelmallisena, koska Paavali suuttui apostoli Keefakseen eli tunnetummin Pietariin. Esimerkiksi Johan- nes Khrysostomoksen mukaan Paavali ja Keefas vain näyttelivät Antiokian konfliktin.

7

Konflikti ei siis ollut todellinen.¹ Jo varhaiset kirkkoisät pitivät Paavalin riitaa Keefaksen kanssa ristiriitaisena Keefaksen auktoriteetin kanssa (kts. kappale 2.2.1).

Päähuomion kohteena ovat jakeet 1. Kor. 15: 5 ja 7, joiden kuvausta Keefaksesta ja Jaa- kobista ei ole aiemmin tutkittu. Tutkimus täydentää kuvaa Paavalin suhtautumisesta apostoli Keefakseen ja Jaakobiin sekä muihin juutalaiskristittyihin, joiden kanssa hän rii- taantui vuonna 49.² Paavali aloitti kirjallisen tuotantonsa vasta Antiokian konfliktin jäl- keen, mikäli Antiokian konflikti ajoitetaan vuoteen 49 ja Paavalin ensimmäinen kirje, En- simmäinen tessalonikalaiskirje, vuoteen 50.³ Konfliktin tulisi siis näkyä tavalla tai toisella puhuttaessa Keefaksesta ja Jaakobista. Paavalin oman kertomuksen mukaan (Gal. 2:11–

14) Paavalin ja Keefaksen välillä oli avointa riitaa Apostolien kokouksen jälkeen.⁴ Luukas kaunistelee Apostolien tekojen luvussa 15 kokouksen sujumista ja sen tulosta.⁵

Paavali viittaa Jerusalemin apostoleihin sekä suoraan (Gal. 2:11–15) että epäsuorasti (1.

Kor. 9:1–18). Robert Orlandon mukaan Antiokian konflikti näkyy Paavalin kirjeissä koh- dissa, joissa puhutaan Keefaksesta ja Jaakobista. Yleensä samassa yhteydessä puhutaan myös Jerusalemin seurakunnan rahankeräyksestä.⁶ Tässä tutkimuksessa rajaan ulkopuo- lelle kohdat, jotka kuvaavat tapahtumia ennen Antiokian konfliktia. En käsittele niitä yk-

1 Khrysostomos Galatians, 640–642. Lähteeseen tutustuttu Thurénin (2001, 206–207) kautta.

2 Kuula 2001, 95–96.

3 Kuula 2001, 95–96, 99. Malherben (2000, 71–74) mukaan tutkijat ajoittavat kirjeen vuosille 50–51. Myös varhaisempia ja myöhäisempiä ajoituksia esiintyy.

4 Paavalin argumentaatiota Galatalaiskirjeessä on tutkinut Pasi Schultz, jonka pro gradu -tutkielma käsit- telee Paavalin suhtautumista Pietariin ja Jaakobiin Galatalaiskirjeen luvuissa 1 ja 2. Ensimmäisen Korintti- laiskirjeen 15 -lukua hän ei käsittele tutkielmassaan rajausteknisistä syistä (Schultz 2014, 2). Schultzin (2014, 65) mukaan Paavali suhtautui Jerusalemin apostoleihin varautuneen kunnioittavasti. Shultz esittää kaksi pääteesiä johtopäätöksenä tutkielmassaan: ensimmäisen mukaan Paavali käyttää Jerusalemin apos- toleja tukemaan oman evankeliuminsa jumalallista alkuperää. Toiseksi Paavali käyttää argumentaatios- saan Keefaksen lankeemusta Antiokiassa varoittavana esimerkkinä. Toisin sanoen Schultz väittää, että Je- rusalemin apostolien tehtävä tekstissä on toimia vain Paavalin argumentaation tukena. http://epublicati- ons.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20140297/urn_nbn_fi_uef-20140297.pdf (luettu 22.9.2015).

5 Leppä 2002, 125–132. Lähteeseen tutustuttu Räisänen (2010, 61) kautta. ”This seems to be part of Luke’s tactics of playing down conflicts between Paul and Jerusalem.”

6 Orlando 2014, 2. Orlandon mukaan Antiokian konfliktin vaikutus näkyy monessa kohdassa, vaikka niiss ei suoraan puhuttaisikaan Keefaksesta ja Jaakobista (1. Tess. 2:14–16; 1. Kor. 1:11–12; 3:4–15; 9:1–18;

Gal. 1:1, 6–9; Gal. 2:6–9; Fil. 3:2–6; 2. Kor. 10:12–15; 11:4–5; 12:16–18; Room. 14:1–23). Samassa yhtey- dessä puhutaan monesti myös Jerusalemin rahakeräyksestä (Gal. 2:10; 1. Kor. 16:1–4; 2. Kor. 8:20–21;

9:1–3, 5; Room. 15:25–27, 31). Tässä tutkimuksessa tarkastelun ulkopuolelle rajataan kuitenkin kohdat, joissa ei puhuta suoraan Keefaksesta tai Jaakobista. Esimerkiksi jakeessa 1. Tess. 2:14 puhuttaessa τῶν ἐκκλησιῶν τοῦ θεοῦ τῶν οὐσῶν ἐν τῇ Ἰουδαίᾳ ἐν Χριστῷ Ἰησοῦ tarkoitetaan mitä ilmeisemmin Jerusale- min seurakuntaa – ainakin yhtenä seurakuntana, jossa ongelmia on esiintynyt – ja sitä kautta epäsuorasti Keefasta ja Jaakobia. Koska suoraa viittaussuhdetta ei esiinny, ei kyseinen jae ole huomion kohteena. Sa- moin Gal. 1:6–9 Keefasta ja Jaakobia ei mainita suoraan nimeltä, minkä vuoksi rajaan jakson tutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle. Kaikissa Orlandon mainitsemissa kohdissa ei välttämättä näy taustalla Antiokian konfliktin vaikutus. Esimerkiksi Galatalaiskirjeen vastustajat eivät välttämättä ole Jerusalemin apostolit, kuten yleensä tulkitaan. Tukimukseni mukaan päinvastoin Paavalin suhtautuminen Jerusalemin apostole- hin on Galatalaiskirjeessä positiivinen ja yhteistyöhakuinen Antiokian konfliktin kuvausta lukuun otta- matta (2:11–15). Tässä tutkimuksessa selvitän, näkyykö Antiokian konflikti 1. Korintilaiskirjeen kohdissa, joissa Keefas ja Jaakob mainitaan suoraan nimeltä.

8

sityiskohtaisemmin vertailtavina teksteinä, koska Paavali on sijoittanut ne kerronnas- saan ennen Antiokian konfliktia eikä sen vuoksi välttämättä konfliktin vaikutus näy vielä ollenkaan.⁷

Tutkimuksessani ei varsinaisesti ole päämetodia vaan keskityn vertailemaan jaksoja 1.

Kor. 9:1–5 ja 15:1–11 Galatalaiskirjeen Antiokian konfliktin kuvauksen kanssa (Gal. 2:11–

15). Vertailun avulla vastaan tutkimuskysymyksiin, jotka koskevat Paavalin suhdetta Keefakseen ja Jaakobiin. Kustakin vertailutekstistä on oma käännöksensä. Käännöksen avulla kertomus tuodaan esille mahdollisimman alkuperäisessä alkutekstin muodossa.

Vaikeasti käännettävien sanojen merkityksen löytäminen vaatii perehtymistä paralleeli- siin kohtiin. Myös kielioppi voi vaikuttaa tekstin ymmärtämiseen. Semanttista analyysia tai historiallis-kriittisiä metodeja en varsinaisesti käytä tutkimuksessani. Semanttinen analyysi vaikeasti käännettävistä sanoista vaatisi kattavaa vertailua valittujen aiempien kirjallisten esiintymien kanssa. Historiallis-kriittiset metodit ovat puolestaan relevant- teja jaksossa 1. Kor. 15:1–11, sillä tutkijoiden konsensuksen mukaan jakeet 3b–6a ja 7 ovat Paavalia varhaisempaa traditionaalista materiaalia (kts. kappale 2.4). Tutkimukses- sani lähinnä esittelen muiden tutkijoiden hypoteesia traditionaalisen materiaalin käy- töstä ja sovellan sitä omien tutkimuskysymysteni vastaamiseen. Erityisesti Paavalin omakuvaus jakeissa 1. Kor. 15:8–10 on keskeinen. Koska tutkimuksessani ei ole sovellet- tavaa metodia, joka tulisi esitellä, metodiluku ja sen pohjalta käyty kriittinen keskustelu ei ole tarpeellinen.

Tässä tutkimuksessa vastataan kysymykseen, miksi Paavali vetoaa jakeissa 1. Kor. 15:5 ja 7 apostoli Keefakseen ja Jaakobiin. Miksi Paavali vetoaa Jerusalemin alkuseurakunnan auktoriteettiin? Peilaan jakeita 5 ja 7 Antiokian konfliktin valossa (Gal. 2:11–15).

Toiseksi, miksi Paavali asettaa itsensä alempiarvoiseksi suhteessa Jerusalemin aposto- leihin (1. Kor. 15:8 ja 9)? Kuvastavatko jakeet Paavalin todellista käsitystä hänen omasta apostolinvirastaan vai toimivatko jakeet osana argumentaatiota?

2 Konteksti ja tutkimushistoriaa

Tässä luvussa keskityn tarkastelemaan modernin eksegetiikan tutkimushistoriaa käsitel- tävänä olevasta aiheesta. Esittelen tuoreen tutkimuksen näkökulmia Apostolien kokouk- seen ja Antiokian konfliktiin. Kolmanneksi, annan yleiskatsauksen Galatalaiskirjeestä ja Korinttilaiskirjeistä sekä asemoin jakson 1. Kor. 15:1–11 osaksi kontekstia. Lopuksi esit- telen kattavasti Paavalin siteeraaman ulkopuolisen tradition käyttöä jaksossa sekä sen pohjalta nousevia kysymyksiä, jotka auttavat vastaamaan tutkimuskysymyksiin.

7 Thurénin (2001, 204) mukaan Khrysostomos näki jakeen Gal. 1:19 valmistautumisena Antiokian konflik- tiin, minkä vuoksi Paavali osoitti nöyrää asennetta Keefasta kohtaan (PG 61.632).

9

2.1 Keitä olivat Keefas ja Jaakob?

Ennen kuin lähden esittelemään laajemmin tutkimusaihetta, selvitän Keefaksen ja Jaa- kobin henkilöllisyyksiin liittyvää tutkimushistoriaa lyhyesti. Alaluvun lopussa otan kantaa siihen, keitä Keefas ja Jaakob olivat. Myöhemmin itse tutkimuksessa Keefaksen ja Jaako- bin henkilöllisyys noudattaa tämän luvun johtopäätöksiä.

2.1.1 Keefaksen henkilöllisyys

Tähän mennessä olen käyttänyt Paavalilta peräisin olevaa arameankielistä nimeä Kee- fas. Tutkijoiden näkemykset eriävät siitä, keneen nimi viittaa. Osa tutkijoista näkee Kee- faksen viittavan apostoli Pietariin. Tätä väitettä tukee nimen identtinen käyttö Paavalin kirjeissä. Ainoastaan Galatalaiskirjeen 2. luvussa Paavali käyttää Keefaksesta kreikankie- listä nimeäΠέτρος, Pietari (Gal. 2:7, 8). Toisten mukaan Keefas tarkoittaa toista ihmistä kuin Πέτρος.⁸

Ensimmäisen kerran ajatus kahdesta erillisestä henkilöstä nimien Pietari ja Keefas taus- talla esiintyy Epistola apostolorumissa (200-luvun alkupuolelta). Egyptin kirkkojärjestys noudattaa Epistola apostolorumia mutta lisäksi lukee sekä Keefaksen että Pietarin kah- dentoista apostolin joukkoon. Myös kirkkoisät kiinnittivät huomiota nimitysten vaihte- luun. Toisella vuosisadalla kirkkoisä Eusebios (Eccl. Hist. 1.12.2) siteerasi Kleemens Alek- sandrialaista (Hypotyposes 5), jonka mukaan nimet Keefas ja Pietari viittasivat kahteen eri henkilöön. Pietari kuului Kleemensin mukaan kahdentoista apostolin joukkoon ja oli yksi Jerusalemin seurakunnan pylväistä. Keefas puolestaan kuului seitsemänkymmenen opetuslapsen joukkoon, jotka Jeesus lähetti lähetystyöhön (Luuk. 10). Kleemensin alku- peräistä käsikirjoitusta ei ole säilynyt, joten tiedon luotettavuus on Eusebioksen varassa.

Kleemensin näkemykseen yhtyivät myöhemmistä kirkkoisistä Hieronymus, Augustinus ja Khrysostomos. Hieronymus vetosi Galatalaiskirjeen kommentaarissaan (Comm. Gal.

1.2) muihin, jotka ovat samaa mieltä hänen kanssaan, eli käytännössä Eusebiokseen.⁹ Kirkkoisien mukaan Paavali riitaantui Antiokian konfliktissa Keefaksen, vähempiarvoisen apostolin, kanssa eikä Jerusalemin seurakunnan ”pylvään” Pietarin kanssa. Kirkkoisien tulkinnan taustalla voi olla kehittyvän kirkkojärjestyksen osoittaman vahva kunnioitus apostoli Pietaria kohtaan, minkä vuoksi oli helpompi tulkita, että Paavali riitaantui itse asiassa toisen henkilön kanssa. Paavalin kirjeiden näkemys Keefaksen identifioinnissa on kuitenkin etusijalla eikä myöhempien tulkintojen pohjalta voi päätellä Keefaksen henki- löllisyyttä; se on anakronismia, johon tieteellinen tutkimus ei voi pohjautua. Ehrmanin

8 Brehm 1994, 11.

9 Lightfoot 1865, 30. Lähteeseen tutustuttu Ehrmanin (1990, 463–466) kautta. Keefaksen ja Pietarin hen- kilöhahmoista esiintyi monenlaisia näkemyksiä ensimmäisinä vuosisatoina. Esimerkiksi Armenian kirkko- kalenterin mukaan Keefas oli Paavalin opetuslapsi. Kts. tarkempi luettelo myöhemmistä viitteistä Keefak- sen ja Pietarin erillisyyteen Ehrman 1990, 463–466.

10

mukaan Paavali oli ainut kirjallista materiaalia Keefaksesta jättänyt henkilö, joka on ta- vannut henkilökohtaisesti Keefaksen, minkä vuoksi hänen kirjeilleen on annettava ensi- sijaisuus Keefaksen henkilöllisyyden selvittämisessä.¹⁰ Ehrmanin väitteen ennakko-ole- tus on, ettei Keefas ole sama Simon Pietari, josta evankelistat puhuvat.

Kirsopp Laken mukaan spekulaatio Keefaksen ja Pietarin identifioinnista nousee synop- tikkojen ja Paavalin ylösnousemuskertomuksen ristiriidasta. Paavalin mukaan ylösnous- sut Kristus ilmestyi ensin Keefakselle (1. Kor. 15:5) mutta Luukkaan mukaan Simonille (Luuk. 24:34). Synoptikkojen mukaan opetuslasten joukossa oli kaksi Simon nimistä hen- kilöä: Simon, Joonan poika, Pietari (Matt. 16:13–19) ja Simon, Andreaksen veli, Pietari (Mark. 1:16; Matt. 4:18; Luuk. 5:1–11). Laken mukaan Jeesus ei ole voinut ilmestyä Si- mon Pietarille Luukkaan kuvauksen mukaan, koska Simon Pietari palasi Jerusalemiin ker- tomaan yhdelletoista opetuslapselle tapahtuneesta – yksi näistä yhdestätoista on ollut Simon Pietari, joka oli synoptikkojen mukaan yksi Jeesuksen lähimmistä opetuslapsista ja siten kuului alkuperäiseen kahdentoista ryhmään. Ainoastaan Johanneksen evanke- liumin kirjoittaja yhdistää Simon Pietarin Keefakseen (Joh. 1:45). Laken mukaan Paavali ei itse yhdistä kirjeissään Pietaria ja Keefasta toisiinsa suoraan, minkä vuoksi nimien yh- distäminen yhden henkilön eri nimityksiksi nousee synoptikkojen vaikutuksesta.¹¹ Laken teesin heikkous on se, että Keefaksen ja Pietarin henkilöllisyyksien yhdistäminen ajoite- taan myöhäiseksi. Päinvastoin kuin Lake olettaa, on vahvoja perusteluja sen puolesta, että Paavali käytti molempia nimiä puhuessaan samasta henkilöstä.

Donald Wayne Riddlen mukaan Keefaksen, Pietarin ja Simonin nimien taustalta löytyy traditio mahdollisesti kahdesta alkukristillisestä johtajasta, jotka lopulta sulautuivat evankeliumeissa yhdeksi henkilöksi. Hänen mukaansa Paavali edustaa varhaisempaa traditiota ylösnousemuskertomuksessa. Riddle ei kuitenkaan hyväksy täysin Laken tee- siä siitä, että Paavali viittasi Galatalaiskirjeessä kahteen eri henkilöön. Paavali puhuu toi- sessa luvussa (Gal. 2) samassa asiayhteydessä sekä Keefaksesta että Pietarista, minkä vuoksi Riddlen mukaan kyseessä ei ole voinut olla eri henkilö. Jakeet 7 ja 8 kuuluvat ja- keen 9 kanssa samaan virkkeeseen eikä jakeiden välillä ole pistettä kappaleen päättymi- sen merkiksi.¹²

Ehrmanin mukaan on loogista olettaa, että mikäli Pietari jakeissa 7 ja 8 olisi erillinen henkilö, olisi hänet mainittu jakeen 9 luettelossa ennen Jaakobia, koska Pietari oli arvo- valtaisessa asemassa Jerusalemin seurakunnassa. Ongelma jakeiden 7 ja 8 sekä 9 välillä on se, ettei Paavali anna ollenkaan viitteitä Pietarin ja Keefaksen henkilöllisyyksien ident- tisyydestä. Tämän ongelman havaitsivat jo tekstin kopioitsijat ja korjasivat Keefaksen nimen Pietariksi sekä vaihtoivat nimien paikkaa. Toiseksi, Paavali kertoo edellisessä lu- vussa tapaamisestaan Keefaksen kanssa kolme vuotta kääntymisensä jälkeen (1:18–20).

10 Ehrman 1990, 473.

11 Lake 1921, 95–97.

12 Riddle 1940, 169–170; 179–180.

11

Ehrmanin mukaan Paavali ei olisi tavannut Keefasta, ellei Keefas olisi ollut Jerusalemin seurakunnan johtaja ja yksi Jeesuksen lähimmistä opetuslapsista.¹³

George Dunbar Kilpatrick ratkaisee Galatalaiskirjeen lukujen 1 ja 2 ristiriidan toisella ta- valla. Hänen mukaansa nimitysten ero johtuu siitä, että Paavali käytti alun perin Keefak- sesta kreikannosta Πέτρος. Kilpatrickin mukaan Κηφᾶς on myöhäisempi variantti, vaikka vain luvun 2 jakeissa 7 ja 8 kaikissa käsikirjoituksissa on alun perin nimi Πέτρος eikä Πέτρος esiinny muualla Paavalin kirjeissä. Käsikirjoituksista länsimaiset tekstit (D, F ja G) tukevat varianttia Πέτρος kaikkiin niihin kohtiin, joissa muut käsikirjoitukset ja Nestle &

Alandin Novum testamentumin 28. painoksen (NA. 28.) leipäteksti antaa vaihtoehdon Κηφᾶς. Seemiläistä vaihtoehtoa Κηφᾶς tukevat kaikissa kohdissa syyrialaiset tekstit ja P⁴⁶. Kilpatrickin mukaan on mahdollista, että alun perin kaikissa jakeissa on käytetty see- miläistä muotoa mutta käsikirjoitukset ovat kadonneet jakeiden 7 ja 8 osalta. Myöhem- min joka tapauksessa seemiläinen muoto on vakiintunut Paavalin käyttämäksi nimi- tykseksi Keefaksesta.¹⁴

Nimitysten vaihteleva käyttö ja runsas Paavalille epätyypillinen sanasto osoittavat Kil- patrickin mukaan sen, että kirjeen vastaanottajat ovat olleet alun perin kreikankielisiä eli kirje on lähetetty Antiokian käännynnäisten muodostamaan seurakuntaan.¹⁵ Tutki- muksessani en ota varsinaisesti kantaa Galatalaiskirjeen traditiohistoriaan Paavalin käyt- tämien traditioiden selvittämiseksi. Muut seikat puoltavat Keefas-Pietari -nimitysten identtisyyttä. Keefas–Pietari -nimitysten vaihtelu Galatalaiskirjeessä ei tarkoita, että toi- sen nimen täytyisi olla toisen poissulkeva. Jo Vanhassa testamentissa (VT:ssa) kantaisistä käytettiin kahta nimeä ja ilmiö on tuttu muualtakin Uudesta testamentista (UT:sta).

Kahden tai useamman nimen käyttö samasta henkilöstä on tuttu tehokeino Antiikin kir- jallisuudesta, jossa käytettiin synonyymejä samasta henkilöstä jopa samassa lauseessa toiston välttämiseksi. Samoin myös VT:ssa esimerkiksi Jaakobista puhuttiin hänen toi- sella nimellään Israel. UT:n puolella evankelistat kutsuvat Simon Pietaria samassa asia- yhteydessä Pietariksi ja Simoniksi (Mark. 14:37). Paavali käyttää Roomalaiskirjeessä (8:9–11) samassa asiayhteydessä nimityksiä Jeesus, Kristus ja Jeesus Kristus puhuessaan

13 Ehrman 1990, 467–470; 473–474. Ehrmanin mukaan lukijat, jotka eivät tunteneet Keefaksen ja Pietarin nimien etymologiaa, ovat voineet nähdä nimien taustalla kaksi erillistä henkilöä. Ehrman ei näe moder- nien tutkijoiden hypoteesia Paavalin siteeraamasta Apostolien kokouksen julkilausumasta jakeissa 2:7–8 varteenotettavana selityksenä, koska varhaisemmat tutkijat eivät ole nähneet jakeiden taustalla vastaa- vanlaista historiaa. Lisäksi hypoteesin ongelmana on jakeiden yksikön ensimmäisen persoonan puhetapa, vaikka on tietenkin mahdollista, kuten Ehrman toteaa, että Apostolien kokouksen julkilausuma on sisältä- nyt Paavalin kannattamia näkemyksiä ja siten Paavalin jargonia. Jakeiden kielenkäyttö tukee Paavalailaista alkuperää, kts. tarkempi määrittely Ehrman 1990, 468–469.

14 Kilpatrick 1983, 319; 326.

15 Kilpatrick 1983, 318–326. Kilpatrick kiinnittää huomiota myös Jerusalemista käytettyjen nimitysten eroi- hin. Galatalaiskirjeessä esiintyy sekä hepreasta johdettu seemiläisperäinen translitteraatioἸερουσαλήμ (4:25, 26)että kreikannosἹεροσόλυμα (1:17, 18; 2:1), jota Paavali ei käytä muualla kirjeissään. Lukujen 1 ja 2 runsasta Paavalille ei ominaista sanastoa on yritetty selittää todisteeksi lukujen interpolaatiosta, myö- hemmästä lisäyksestä. Kilpatrick ei itse näe tälle todisteita. Kilpatrick pitää todennäköisenä, että sanava- lintoihin on vaikuttanut lukujen taustalla oleva tilanne. Paavali käytti lähteenään ulkopuolisten henkilöi- den, jotka olivat hänen kanssaan samalla puolella konfliktissa, muistelmia. Kts. luettelot lukujen 1 ja 2 epätyypillisistä sanavalinnoista, Kilpatrick 1983, 321–323.

12

samasta henkilöstä. Allisonin mukaan myös muualla UT:ssa alun perin arameankieliset nimet saavat kreikankielisen vastineen, kuten esimerkiksi Ταβιθά–Δορκάς (Apt. 9:36–

43) ja Θωμᾶς–Δίδυμος(Joh. 11:16). Allison pitää yhdenmukaisuutta Paavalin Keefaksen ja evankelistojen Simon Pietarin kanssa niin suurina, että kyseessä täytyy olla sama hen- kilö. Niin Luukkaan kuin Paavalinkin mukaan ensimmäinen ilmestyskokemuksen kokenut (miespuolinen) opetuslapsi oli Keefas (1. Kor. 15:5) eli Simon (Luuk. 24:34). Paavalin ku- vaus Jerusalemin apostoleista on yhteneväinen Luukkaan kertomukselle Apostolien te- oissa, jossa Simon Pietarin työtoveriksi mainitaan sekä Johannes että Jaakob.¹⁶

Keefas–Pietari -nimitysten ristiriita on näennäinen ja johtuu nimien etymologiasta. Mo- lempien nimien etymologinen merkitys on sama. Keefas tulee Riddlen mukaan aramean kielen verbijuuresta תפכ, joka tarkoittaa ”sitomista ja kahlehtimista”¹⁷ ja jonka kanssa se on muodoltaan samankaltainen. Substantivoituna sanan merkitys on verrannollinen kreikan πέτρα -sanan kanssa. Matteuksen mukaan Pietari nimitys nousee sanaleikistä Πέτρος–πέτρα (Matt. 16:13–19) – Pietari nimitys viittaa sanaleikissä kiveen (πέτρα), jolle Jeesus rakensi seurakunnan. Matteuksen siteeraama traditio on tunnettu varhaiskristit- tyjen keskuudessa arameaksi, jossa vastaavanlainen sanaleikki on ollut mahdollinen (translitteroituna Kefas–Kefa)¹⁸. Matteuksen siteeraamassa traditiossa Simon on Simon Joonan poika, Σίμων Βαριωνᾶ (Matt. 16:17), ei Simon Pietari Andreaksen veli. Vasta Jo- hanneksen evankeliumissa Keefas yhdistetään Simon Pietariin (Joh. 1:45). Keefas nimi- tys hävisi käytöstä kristillisyyden hellenisoiduttua.¹⁹ Paavali varhaisempana kirjoittajana on käyttänyt seemiläistä nimeä Keefas, koska se on ollut tunnetumpi kuin kreikankieli- nen vaihtoehto. Tätä tukee vasta myöhäisempien länsimaisten tekstien (D, F ja G) ten- denssi korvata Keefas Pietariksi Galatalaiskirjeessä.

16 Allison 1992, 489–495: Apt:ssa Simon Pietari yhdistetään Johannekseen esim. 3:1–26; 4:1–31 ja 8:14, Jaakobiin kuvauksessa Apostolien kokouksesta (15:1–21). On huomioitava, että Apt:ssa Pietari, Johannes ja Jaakob mainitaan luetteloissa ensimmäisinä (1:13), mikä korostaa heidän asemaansa (vrt. Gal. 2:9). Al- lison näkee 1. Kleemensin kirjeen ensimmäisenä UT:n ulkopuolisena lähteenä, jossa Keefas rinnastetaan Pietariin, vaikkakin epäsuorasti (47:3 ja 5:4). 1. Kleemensin kirjeen viittaus Pietariin ja Keefakseen on epä- suora. Kleemens siteeraa mahdollisesti jakeita Gal. 2:9 (5:4) ja 1. Kor. 1:12 (47:3). Tämä ei tietenkään suoraan tarkoita, että Kleemensin mukaan Keefas ja Pietari olisivat olleet sama henkilö. Kleemens on saat- tanut tuntea Paavalin kirjeitä ja sen vaikutuksesta käyttänyt nimityksiä. Jo UT:n kirjoittamisen aikaan oli traditio Keefaksen ja Simon Pietarin identtisyydestä (Joh. 1:42). Allisonin mukaan tämä yhdessä aiemmin esitettyjen seikkojen kanssa vahvistaa Paavalin Keefas -nimen käyttöä. Yhdenmukaisuus Paavalin kuvauk- sen Keefaksesta sekä synoptikkojen, mukaan luettuna Luukkaan Apostolien tekojen, kuvaus Simon Pieta- rista on niin suuri, ettei kyseessä ole voinut olla eri henkilö. Kts. laajempi vertailu Allison 1992, 494–495.

17 Koehler & Baumgartner 2000, 1901. Pe. pass. muodossa ”to be bound” ja pa. inf. “to bind”.

18 Allisonin (1992, 492) mukaan Keefaksen arameankielinen vastine tarkoittaa ”kalliota”, mikä on lähellä sananπέτρα merkityksen kanssa.

19 Riddle 1940, 170–180. M. S. Enslinin (1937, 117–122) mukaan Matt. 16:16–18 Simon Joonan pojan tun- nustus Jeesuksen Meessiaanisuudesta yhdistyi myöhemmin Keefaksen ylösnousemus kokemuksen todis- tukseen. Riddlen mukaan muotokritiikin avulla voidaan todeta synoptisten evankeliumien perusteella, että Simon-Pietari-Keefas -nimitysten taustalla on kaksi erillistä traditiota. Itse en ota tässä tutkimuksessa kantaa siihen, siteerasiko Luukas toista ylösnousemus traditiota, jonka mukaan Jeesus ilmestyi ensin Si- mon Joonan pojalle (24:24) vai ei. Tutkimuskysymyksen vastaamisen kannalta ei ole tarpeellista esittää laajemmin Simonin osuutta Pietariin ja Keefakseen. Galatalaiskirjeen perusteella ei voida päätellä, että Paavali olisi viitanut toiseen henkilöön kuin Keefakseen käyttäessään Pietari nimitystä. Paavalin tunteman tradition mukaan Kristus ilmestyi ensin Keefakselle.

13

En ota tässä tutkimuksessa varsinaisesti kantaa synoptikkojen näkemykseen Simon Pie- tarista. Riddlen ja Ehrmanin näkemys Keefaksesta on pääosiltaan oikea. En kuitenkaan ole samaa mieltä Ehrmanin kanssa siitä, etteikö Paavali olisi voinut riitaantua Antiokiassa Jerusalemin apostolin Keefaksen, myöhemmin Simon Pietarina tunnetun henkilön, kanssa. Ehrmanin mukaan riidan olisi pitänyt koskea tällöin Paavalin edustaman kristilli- syyden ja Jerusalemin seurakunnan kristillisyyden välistä riitaa.²⁰ Paavalin kirjeiden Kee- fas nimen käyttö tukee sitä, että Paavali riitaantui todellisesti Jerusalemin apostolin kanssa, vaikkakaan se ei näy enää 1. Korinttilaiskirjeessä. Galatalaiskirjeen tilanteessa riita koski Apostolien kokouksen tuloksen rikkomista ja Paavalin arvovallan puolusta- mista (kts. kappale 3.1). Eusebioksen mukaan Pietari vaikutti Antiokian seurakunnassa, jonka ensimmäinen piispa hänestä tuli (Hist. Eccl. 3.36).²¹

Pietari nimityksen käyttö Keefaksesta voi johtua myös sanaleikistä tai lukijoille tunte- mattomasta syystä. William F. Orrin ja James Arthur Waltherin mukaan Paavali käytti jakeissa 7 ja 8 Keefaksen kreikkalaistettua nimeä Pietari palvelustehtävästä puhuttaessa, samalla tavalla kuin hänen nimensä oli muuttunut kääntymyksen jälkeen Sauluksesta Paulukseksi (Παῦλος).²² Orrin ja Waltherin hypoteesiin ei kuitenkaan löydy laajempaa tukea. Muualla kirjeissään Paavali käyttää nimeä Keefas johdonmukaisesti.

Jo VT:ssa merkkihenkilöille annettiin lisänimiä. Saman käytännön nojalla Keefas–Pietari nimitysten ero ei viittaa kahteen eri persoonaan vaan samaan henkilöön. Sama ilmiö toistuu myös muualla UT:ssa. Paavali varhaisempana kirjallisena lähteenä tulee asettaa etualalle Keefas–Pietarin henkilöllisyyden selvittämisessä. Lähden tässä tutkimuksessa siitä lähtöoletuksesta, että Paavalin Keefas on sama henkilö, josta Paavali käyttää myös nimeä Pietari (Gal. 2:7 ja 8). Galatalaiskirjeen Keefasta on pidettävä siten identtisenä 1.

Korinttilaiskirjeen Keefakseen.

2.1.2 Uuden testamentin kolme Jaakobia

Paavali rinnastaa Jaakobin apostoleihin suoraan kaksi kertaa niin, että sana apostoli mai- nitaan nimen yhteydessä (1. Kor. 15:7 ja Gal. 1:19). Mikäli Jaakob, josta Paavali puhuu, ymmärretään herran veljenä, liittää Paavali hänet apostolien kanssa myös toisen kerran 1. Korinttilaiskirjeessä (9:5). Galatalaiskirjeessä Paavali lisäksi liittää Jaakobin Keefaksen ja Johanneksen kanssa Jerusalemin pylvääksi. Paavalin mukaan Jaakob oli merkittävässä asemassa Jerusalemin seurakunnassa, mitä tukee Luukkaan kirjeiden aineisto sekä myö- hempi traditio.

Suorin viittaus Jaakobin apostolisuuteen löytyy Galatalaiskirjeestä (1:19). Tutkijat ovat kiistelleet jakeen rakenteesta ja siitä, liittääkö ilmaisu εἰ μὴ jakeen loppuosan jakeen al- kuosaan. Yhden tulkinnan mukaan ilmaisu rinnastaa Jaakobin apostolien joukkoon. Il- maisua εἰ μὴ ei voi tämän tulkinnan mukaan erottaa alkuosasta ἕτερον δὲ τῶν

20 Ehrman 1990, 474.

21 Ehrman 1990, 474.

22 Orr & Walther 1976, 318.

14

ἀποστόλων.²³ Leonhard Paul Trudingerin mukaan Paavali ei rinnasta jakeessa Jaakobia apostoleihin. Trudingerin mukaan pronomini ἕτερον toimii antiikin kirjallisuudessa vas- taavissa tilanteissa komparatiivina, minkä vuoksi jakeen alkuosan ja loppuosan välillä on vertailusuhde.²⁴

George Howard ei näe Trudingerin perusteluille todellista tukea, koska molemmissa Tru- dingerin esimerkeissä verrataan samantasoisia ja samaan luokkaan kuuluvia asioita, ai- van kuten Paavali vertaa. Howardin mukaan komparatiivia käytetään vain silloin, kun tehdään ero kahden eri luokkaan kuuluvan asian välillä, kuten esimerkiksi ihmisen ja ki- ven välillä. Jos Paavali olisi halunnut erottaa Jaakobin apostolien joukosta, olisi hän käyt- tänyt Howardin mukaan erilaista rakennetta.²⁵

Kuten Howard toteaa, Paavali olisi käyttänyt toisenlaista kielellistä rakennetta, mikäli hän ei olisi pitänyt Jaakobia apostolina. Itse asiassa muualta Paavalin kirjeistä ei löydy tukea Trudingerin väitteelle. Paavali rinnastaa Jaakobin muodossa tai toisessa muiden Jerusalemin seurakunnan ”arvossapidettyjen” kanssa (Gal. 2:9 ja 1. Kor. 9:5). Vahvempi rinnastus Jaakobin apostolisuuteen löytyy jakeesta 1. Kor. 15:7, jossa Jaakobin ilmestys- kokemus rinnastetaan muiden apostolien kanssa. Paavalin Jaakob ei siis ole ollut Paava- lin silmissä vähäarvoinen verrattuna muihin ”arvossapidettyihin” tai häneen itseensä.

Evankelistat mainitsevat yhteensä kolme Jaakobia nimeltä: apostoli Jaakob Sebedeuk- sen pojan (Matt. 4:21; Mark. 1:19; jne.), apostoli Jaakob Alfeuksen pojan (Matt. 10:3;

Mark. 3:18; jne.) ja Jaakob Herran veljen (Matt. 13:55, 56; Mark. 6:3).²⁶ Luukkaan Apos- tolien tekojen mukaan Herodes mestasi Jaakob Alfeuksen pojan (Apt. 12:2), minkä jäl- keen Luukkaan kerrontaan ilmestyy toinen Jaakob (12:17), jolla oli luvun 15 perusteella merkittävä asema Jerusalemin seurakunnassa.²⁷ Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen perusteella Jaakob, herran veli, oli johtavassa asemassa Jerusalemin seurakun- nassa. Markuksella ja Matteuksella Jaakob, herran veli, ei ole merkittävässä asemassa Jerusalemin seurakunnassa. Luukas esittää kertomuksen, jossa Jeesus pitää oikeana äi- tinään ja veljinään seuraajiansa (Mark. 3:31–35 ja Matt. 12:46–50), myönteisemmässä

23 Trudingerin (1975, 200) mukaan tätä kantaa edustavat John Bligh (1966, 96) ja Joseph Barber Lightfoot (1865, 228).

24 Trudinger 1975, 200–202. Pronomini ἕτερον toimii komparatiivina Peloponnesolaissodan kohdassa, jossa Thucydides varoittaa korinttilaisia sotaan lähdöstä (Th. i. 28) sekä Aristoteleen teoksessa Opera Om- nia (vol. III) kirjoitelmassa De Mundo, jossa kirjoittaja sanaa eetterin olevan muusta kuin ”neljästä häviä- mättömästä”. Trudingerin mukaan Paavalin kanssa samaa traditiota edustaa Apt. 1:14, jossa herran veljiä ei rinnasteta apostoleihin. Jakeen Gal. 1:19 kanssa rinnasteinen kohta on Apt. 9:26–27.

25 Howard 1977, 63–64. Howardin mukaan Gal. 1:19 olisi käytetty rakennetta ἕτερον…παρά tai ἕτερον ja datiivi -rakennetta (vrt. Arist. Pol. 1294a 25; Xen. Cyr. 1.6.2; Diog. Laert. 3.53), mikäli Paavali olisi halunnut erottaa Jaakobin apostolien joukosta. Howardin mukaan toinen vaihtoehto olisi myös seuraava: ἕτερον δὲ ἢ τοὺς ἀποστόλους οὐκ εἶδον, εἰ μὴ Ἰάκωβον.

26 Palva 1974, 98. Yksi katolisista kirjeistä on nimetty Jaakobin mukaan. Palvan mukaan kirjeen alkuperä on herättänyt keskustelua jo alkukirkossa: Jaakob Sebedeuksen pojan nimiin sitä ei voitu lukea, koska hä- nen tiedettiin kuolleen niin varhain (n. 42), ettei hän olisi kerennyt kirjoittaa kirjettä. Niinpä kirjoittajaksi nimettiin Jaakob Herran veli. Pelkkä kirjeen nimi ei tue alkuperää vaan myös Jaakobin asema Jerusalemin seurakunnan johtavana henkilönä heijastuu kirjeessä. Toisaalta kirjeessä ei korosteta Jeesuksen henkilön ja työn merkitystä.

27 Mackenzie 1939, 335.

15

valossa kuin muut evankelistat (Luuk. 8:19–21). Luukkaan mukaan Jeesuksen veljet, Jaa- kob mukaan luettuna, eivät olleet häntä vastaan. Samoin Maria uskoi Jeesukseen (Apt.

1:14). Johanneksen evankeliumin kirjoittaja menee Markusta ja Matteusta pidemmälle sanoessaan, etteivät Jeesuksen veljet uskoneet häneen (7:5). Markuksen, Matteuksen ja Johanneksen Jaakob, herran veli, ei ollut johtavassa asemassa opetuslasten tai apos- tolien joukossa, toisin kuin Simon Pietari.²⁸

Evankelistat siis tunsivat Jaakob nimisen henkilön, joka oli Jeesuksen veli sekä kaksi muuta Jaakobia, jotka olivat apostoleja. Tältä osin evankelistat ovat yhteneväisiä Paava- lin kanssa, joka puhuu kuitenkin vain yhdestä Jaakobista. Paavalin Jaakob on lähempänä Luukkaan teosten Jaakobia. Evankelistoista erityisesti Markuksella ja Matteuksella Jaa- kob oli ainoastaan Jeesuksen veli. Menemättä evankelistojen käyttämien lähteiden erit- telyyn ja niiden arviointiin, voidaan todeta, että Paavalin tuntema traditio on pääpiir- teissään ainakin jossain muodossa tunnettu myös UT:n evankeliumien kirjoittamisen ai- kaan.

Paavalin ja Luukkaan Jaakobit ovat monella tavalla samankaltaisia. Molempien mukaan Jaakob oli merkittävässä asemassa Jerusalemin seurakunnassa. Molemmat pitävät Jaa- kobia ”herran veljenä”. Lisäksi molemmat liittävät Jaakobin yhdeksi Apostolien kokouk- sen päähenkilöistä (Gal. 2:9 ja Apt. 15.). Suurin ero Luukkaan ja Paavalin Jaakobin väliltä löytyy suhtautumisessa lakiin. Luukkaan Apostolien tekojen mukaan Jaakob oli edesaut- tamassa ei-juutalaisten käännynnäisten hyväksymistä osaksi seurakuntaa (15. luku), kun puolestaan Paavalin Antiokian konfliktin kuvauksen mukaan Jaakob oli ainakin epäsuo- rasti toista mieltä (Gal. 2:12). Antiokian konfliktiin vaikutukseen Paavalin suhtautumi- seen Jaakobiin ja Keefakseen palaan jäljempänä.

Paavalin ja Luukkaan edustama linja Jaakobin merkittävästä roolista Jerusalemin seura- kunnassa saa tukea myöhemmistä varhaiskristillisistä kirjoituksista. Jotkut deuterokano- niset varhaiskristilliset kirjeet sekä jotkut kirkkoisät käyttivät Jaakobista lisänimeä ὁ δῖκαιος, millä korostettiin Jaakobin uskollisuutta lakia kohtaan. Roy Bowen Wardin mu- kaan lisänimi nousee kuitenkin mieluummin Jaakobin marttyyrikuolemasta, josta mai- nitsivat esimerkiksi Hegesippus Eusebioksen mukaan (Hist. Eccl. II.23) ja Kleemens Alek- sandrialainen Eusebioksen mukaan (Hist. Eccl. II.2). Tätä tulkintaa tukee se, että UT:ssa adjektiivia ὁ δῖκαιος käytetään puhuttaessa entisaikojen marttyyreistä (Matt. 23:29, 35) ja Jeesuksesta Apostolien teoissa (3:14; 7:52; 22:14). Deuterokanonisissa kirjeissä Jaa- kobista tehtiin Jeesuksen läheinen ystävä, jolle Jeesus esimerkiksi ilmestyi kuolemansa jälkeen ja jolle gnostilaisten kirjeiden mukaan Jeesus antoi ”salaista tietoa”.²⁹

28 Ward 1973, 177–179. Markuksen evankeliumin vähäinen huomio Jaakobiin johtuu Willi Marxsenin (1969, 93) mukaan siitä, että seurakunnan painopiste siirtyi Jerusalemista Galileaan kirjeen kirjoittamisen aikoihin.

29 Ward 1973, 179–190. Heprealaisevankeliumin mukaan (fragmentti 7, johon Hieronymys viittaa, De vir.

ill.2) Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen Jaakobille. Tuomaksen evankeliumin (12. luku) mukaan Jaakob oli puolestaan merkittävä johtaja Jerusalemin seurakunnassa. En käsittele laajemmin Jaakobiin, herran veljeen, liitettyä traditiota, koska se ei ole relevanttia tutkimuskysymyksen vastaamisen kannalta. Kts. Jaa- kobin henkilöhahmon kehityksestä varhaiskristillisessä kirkossa, Ward 1973, 183–190.

16

Kokonaisuutena sekä UT:n evankelistat että myöhempi varhaiskristillinen aineisto tuke- vat Jaakob -nimisen henkilön merkittävää roolia Jeesuksen lähipiirissä sekä myöhemmin Jerusalemin seurakunnassa. Paavalin ja Luukkaan Jaakob -kuvausten samankaltaisuus antaa tukea sille, että Paavali viittasi samaan laajasti tunnettuun henkilöön. Koska evan- kelistat mainitsevat yhteensä kolme eri Jaakobia, on taustalla ollut monia eri traditioita.

Paavalin mukaan Jaakob oli apostoli (Gal. 1:19), joka oli merkittävässä asemassa Jerusa- lemin seurakunnassa (Gal. 2:9). Paavali on tuntenut myös tradition Jaakobin veljeydestä

”herraan” (Gal. 1:19 ja 1. Kor. 9:5). Palaan tähän kysymykseen myöhemmin analyysin yhteydessä.

2.2 Apostolien kokous ja Antiokian konflikti

Koska tutkimuksessa käsitellään oletettavasti historiallisen tapahtuman vaikutusta Paa- valin kirjalliseen tuotantoon, on syytä esitellä kyseisten historiallisten tapahtumien taus- taa raamatuntutkimuksen kannalta. Lähestymiskulma Apostolien kokouksen ja An- tiokian konfliktin tutkimushistoriaan nousee uudesta, 1800–2000 -luvuilla tehdystä, tut- kimuksesta. Tutkimuskysymysten vastaamisen vuoksi ei ole tärkeää esitellä laajasti kirk- koisien näkemyksiä. Etenen tapahtumien kuvauksessa tutkijoiden tekemän historiallisen rekonstruktion mukaan.

2.2.1 Apostolien kokous

Vaikka tutkimuskysymykset eivät varsinaisesti koske Apostolien kokouksen vaikutusta Paavalin suhtautumiseen Keefakseen ja Jaakobiin, on syytä selvittää Apostolien kokouk- sen vaikutusta Antiokian konfliktin taustalla. Tutkijoiden rekonstruktio Apostolien ko- kouksesta nousee Luukkaan Apostolien tekojen kuvauksesta (15. luku), jota tutkijoiden historiallinen rekonstruktio mukailee. Myös Paavali puhuu Apostolien kokoukseen rin- nastettavasta sopimuksesta, mikä kuitenkin eroaa sisältönsä puolesta Luukkaan Apos- tolien tekojen kuvauksesta (Gal. 2:1–10). Koska tämän alaluvun tarkoituksena on esitellä tutkijoiden rekonstruktio Apostolien kokouksesta, näkökulma on lähempänä Luukkaan Apostolien tekoja. Pohdin Apostolien kokousta Paavalin kuvauksen pohjalta myöhem- min jakson Gal. 2:11–15 analyysin yhteydessä.

Apostolien kokouksen taustalla vaikuttaa juutalaiskristittyjen ja ei-juutalaisten käännyn- näisten välinen ristiriita, joka koski juutalaisten tapojen noudattamisen velvollisuutta.

Syyrian Antiokiaan muodostui ei-juutalainen seurakunta lähetystyön seurauksena.³⁰ Luukkaan Apostolien tekojen mukaan seurakunta syntyi, kun Stefanoksen seuraajat pa- kenivat vainoa Jerusalemista Antiokiaan (11:19–30). Antiokia toimi Luukkaan Apostolien

30 Kuula 2001, 74.

17

tekojen mukaan Syyrian ja Vähän-Aasian lähetystyön keskuksena. Jerusalemin seura- kunta pyrki vaikuttamaan Antiokian seurakuntaan lähettämällä Barnabaan sinne. Myö- hemmin Paavali seurasi Barnabasta.³¹

Seurakunta ei koostunut pelkästään ei-juutalaisista, sillä alun perin se oli hellenistijuu- talaisten seurakunta, joka ajan myötä sai lisää käännynnäisiä jäsenikseen. Jerusalemia ja Jerusalemin seurakuntaa kunnioitettiin.³² Luukkaan Apostolien tekojen mukaan Antioki- asta juontaa juurensa nimitys ”kristitty” (11:19–26). Paavali siirtyi Jerusalemin seurakun- nasta Syyriaan neljäksitoista vuodeksi Galatalaiskirjeen mukaan (1:21; 2:1). Luultavasti hän on vieraillut tällöin Antiokiassa ja asettunut osaksi seurakuntaa (Gal. 1:18, 21; 2:1, 11).³³ Paavali lukeutui Antiokian seurakunnan merkittävimpiin henkilöihin. Kari Kuulan mukaan Antiokian kausi vaikutti merkittävästi Paavalin teologisen ajattelun muotoutu- miseen.³⁴

Jerusalemiin kutsuttiin vuonna 48 koolle Apostolien kokous³⁵ ratkaisemaan ristiriitaa Je- rusalemin juutalaiskristittyjen ja ei-juutalaisten käännynnäisten välillä.³⁶ Kokouksessa oli edustettuna Jerusalemin seurakunnan apostolit ja mahdollisesti laajempi delegaatio An- tiokiasta, jota johti Paavali.³⁷ Kokouksessa ratkaistiin kysymykset ympärileikkauksesta ja juutalaisten tapojen noudattamisesta.

Paavalin ja Luukkaan Apostolien tekojen kuvaukset kokouksen tuloksista ovat ristirii- dassa keskenään. Paavalin mukaan kokouksessa päädyttiin ratkaisuun, ettei kääntynei- den tarvitse noudattaa juutalaisia tapoja. Heidän tuli Paavalin johdolla vain ja ainoastaan kerätä avustus Jerusalemin köyhille (Gal. 2:9). Luukkaan Apostolien teot sen sijaan kuvaa päätöksen mieluummin kompromissina kuin Paavalin johtaman näkökannan täydelli- senä voittona (Apt. 15:21–22, 28–29). Tämän apostoliseksi dekreetiksi kutsutun päätök- sen mukaan ei-juutalaisten kristittyjen tulee välttää epäjumalille uhrattua lihaa, verta, lihaa, josta ei ole laskettu verta, sekä haureutta (Apt. 15:29). Paavalin oman kertoman mukaan nimenomaan Apostolien kokouksessa jaettiin Paavalin ja Keefaksen sekä heidän seuraajiensa kesken vastuualueet lähetystyössä. Paavali sai hoitaakseen ei-juutalaisten lähetyksen ja Keefas juutalaisten käännyttämisen (Gal. 2:9).³⁸

31 H. D. Betz 1979, 104.

32 Dunn 1983, 5–6: Dunnin mukaan vainojen takia Jerusalemista paenneiden juutalaiskristittyjen (Apt.

11:19–20) takia Antiokiassa tunnustettiin Jerusalemin seurakunnan arvovalta uskon kulmakivenä (Room.

15:27).

33 Kuula 2001, 93: Paavali-tutkimuksessa tätä kautta kutsutaan Antiokian kaudeksi, n. vuodet 35–49.

34 Kuulan (2001, 74–75) mukaan Paavalin kirjeissään siteeraama vanhempi ja niiden rinnalla kehittynyt traditio (opetus-, tunnustus- ja hymniperinne) ovat Antiokian kaudella opittua. Antiokiassa hän tutustui alkukristilliseen traditioon Jeesuksesta, ja Paavali on voinut omaksua mahdollisesti uskontunnustuksen, jota hän siteeraa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessään (1. Kor. 15:3b–7). Toisin kuin Kuula näkee, suurin osa tutkijoista asettuu vaihtoehtoiselle kannalle, jonka mukaan Paavali on voinut omaksua uskontunnus- tuksen ja muuta traditionaalista materiaalia Keefakselta Jerusalemissa (Gal. 1:18). Tätä hypoteesia esitte- len jäljempänä laajemmin.

35 Apostolien kokouksesta käytetään myös nimitystä Jerusalemin konsiili mutta tässä tutkimuksessa ter- miä ei käytetä sekaannuksen välttämiseksi myöhempien ekumeenisten kirkolliskokousten kanssa.

36 Kuula 2001, 93.

37 Dunn 1983, 7. Jae Apt. 15:2 tulee jakeista 14:4, 14; 13:2–3.

38 Kuula 2001, 93–94.

18

Charles Kingsley Barrett esittelee neljä mahdollista funktiota, tarkoitusta, jotka Aposto- lien kokouksen dekreetillä on voinut olla. Ensimmäinen on pragmaattinen: ei-juutalaisia kristittyjä haluttiin suojella huonoilta (hengellisiltä) vaikutuksilta, minkä vuoksi kiellettiin epäjumalille uhratun lihan syöminen ja haureus. Toinen funktio oli saada ei-juutalaiset kristityt noudattamaan Nooan lakia (Gen. 9). Nooan lain mahdollista vaikutusta dekree- tin muotoilussa tukee moni tutkija. Barrett itse ei löydä väitteelle perusteluja, sillä Paa- vali ja Luukas eivät viittaa sanallakaan Nooaan. Kolmanneksi, dekreetin taustalla voi olla säädökset vierasmaalaisten eli ei-juutalaisten elämisestä Israelin keskellä (Lev. 17 ja 18).

Barrett pitää tätä selitystä parempana kuin edellistä. Myös muut tutkijat kannattavat laajalti tätä selitystä. Neljäs funktio oli estää käännynnäiskristittyjä tekemästä ”kuole- man syntejä”, joiksi luettiin rabbiinisen tradition mukaan dekreetissä kielletyt asiat ja teot.³⁹ Barrett pitää tätä selitystä yhdessä ensimmäisen kanssa perustelluimpana, koska molemmat antavat pragmaattisen syyn kielloille.⁴⁰

Päinvastoin kuin Barrett, monet tutkijat asettuvat toisen ja kolmannen selityksen kan- nalle. James D. G. Dunn, Dan Cohn-Sherbok ja Justin Taylor näkevät dekreetin Nooan ja vierasmaalaisia koskevan lainsäädännön projisointina varhaiskristilliseen yhteisöön.⁴¹ Taylorin mukaan dekreetti sopii yhteen Nooan lain kanssa. Jakson Gen. 9:9–10 mukaan Jumala teki liiton ihmisten, heidän jälkeläisten ja kaikkien eläinten kanssa. Liitto koski vedenpaisumusta, jota ei enää tulisi tapahtumaan. Liiton osana annettiin kuitenkin eh- toja, jotka ihmisen tuli täyttää. Ei saanut syödä elävää lihaa (9:4) eikä vuodattaa verta (5). Taylorin näkee dekreetillä myös paljon yhtymäkohtia Leviticuksessa annettuihin sääntöihin vierasmaalaisista. Epäjumalille uhratun lihan syömisen kielto löytyy Leviticuk- sesta (17:8–9) ja se koskee sekä Israelia että vierasmaalaisia. Uhrata sai vain Israelin Ju- malalle. Myös veren syöminen kielletään molemmilta ja lihan, josta ei ole laskettu verta pois (Lev. 17:10–14). Seksuaalielämän kiellot, jotka ovat rinnasteisia ”haureuden”

(πορνεία) kanssa, luetellaan seuraavassa luvussa (18:6–25). Taylorin mukaan dekreetin kiellot koskevat ei-juutalaisia käännynnäisiä vierasmaalaisen statuksessa, ei osana Isra- elia.⁴² Apostolien kokouksen dekreetin suhdetta Antiokian konfliktiin käsitellään laajem- min kappaleessa 3.1.4.

39 Taylor 2001, 374: Rabbiinisessa traditiossa kuolemansyntejä oli seitsemän. Esimerkiksi Toseftan (tAbZ 8:4) viittaa Nooan käskyihin esitellessään seitsemän syntiä, jotka ovat tuomiot, jumalanpilkka, epäjuma- lanpalvelus, peittämätön alastomuus, verenvuodatus, varkaus ja elävän lihan syönti. En jaa Barrettin nä- kemystä kuolemasyntien erillisyydestä Nooan lakiin. Rabbit viittaavat nimenomaan Nooaan esitellessään kuolemansyntejä. Varhaiskristillinen yhteisö eli juutalaisuuden vaikutuksen alaisuudessa; juutalainen kult- tuuri ja uskonto vaikuttivat kaikkeen, jo Jeesuksen uskotun Messiaanisuuden vuoksi.

40 Barrett 1998, 733–735: Lähteeseen tutustuttu Taylorin (2001, 373) kautta. Mielestäni Barrett korostaa liikaa varhaiskristillisyyden erillisyyttä juutalaisuudesta. Yhtälailla Nooan lainsäädännön ja vierasmaalaisia koskevan lainsäädännön takana voidaan nähdä pragmaattisia syitä. Tässä mielessä kaikki neljä selitystä sopivat yhteen eikä mikään niistä sulje toista pois. Varhaiskristillinen yhteisö on voinut olla yhtä aikaa sekä pragmaattinen suhteessa ympäröivään kulttuuriin että lojaali juutalaisille juurilleen. Se kuinka lojaali Paa- vali oli juutalaisuutta kohtaan, on kiistanalainen kysymys. Palaan tähän kysymykseen laajemmin kappa- leessa 3.1.

41 Dunn 1983, 3–57; Cohn-Sherbok 1983, 68–74; Taylor 2001, 372–380.

42 Taylor 2001, 374–379. Taylorin (2001, 374–377) mukaan Nooan lainsäädännöstä tulee lihan syömistä koskevat kiellot. Haureuden (πορνείας) kielto nousee myös Nooan kertomuksesta. Gen. 9:22 kertoo Haa- min nähneen isänsä Nooan alasti. Taylorin mukaan haureuden kielto nousee nimenomaan tästä kohdasta

19

Paavalin ja Luukkaan Apostolien tekojen kuvauksen välillä on eroja, jotka vaikuttavat ko- kouksen lopputuloksen tulkintaan. Paavali kuvaa tapahtumia omasta näkökannastaan ja Luukkaan Apostolien teot puolestaan teoksen näkökulmasta. Luukas silottelee synty- nyttä riitaa verrattuna Paavalin kuvaukseen.⁴³ Tämän vuoksi kuvauksia ei voida pitää täysin yhtenevinä, vaikka niissä onkin paljon yhteisiä piirteitä. Samoin Apostolien ko- kouksen tulos on erilainen molemmilla. Tutkimuksessani nojaan ensisijaisesti Paavalin kuvaukseen ja vain merkityksellisiltä osilta vertaan Paavalin kuvausta Luukkaan Aposto- lien tekojen kuvaukseen. Koska Apostolien kokouksesta ei ole säilynyt Paavalista ja Luuk- kaasta riippumatonta aineistoa, ei voida ottaa kantaa kummankaan kuvauksen histori- alliseen paikkansapitävyyteen tai puolueettomuuteen.

2.2.2 Antiokian konflikti

Tutkimuskysymykseen vastaaminen vaatii laajempaa perehtymistä Antiokian konfliktiin.

Seuraavaksi selvitän pääpirteissään konfliktin kuvausta Paavalin kertomuksen perus- teella.

Antiokian konfliktiksi kutsuttu välirikko tapahtui ehkä Apostolien kokousta seuraavana vuonna (49).⁴⁴ Kiista koski sitä, saavatko juutalaiset syödä käännynnäisten kanssa sa- massa ruokapöydässä. Yleensä juutalaiset eivät syöneet ei-juutalaisten luona vierailles- saan samasta pöydästä, koska eivät voineet olla varmoja, mitä he söivät. Paavalin mu- kaan Keefas söi ei-juutalaisten kanssa normaalisti siihen asti, kunnes aterialle saapui la- kia puolustavia juutalaisia Jaakobin luota. Keefas ”vetäytyi pois ja eristäytyi”

(ὑπέστελλεν καὶ ἀφώριζεν ἑαυτόν), koska pelkäsi ympärileikattuja (Gal. 2:12).⁴⁵ Keefaksen esimerkkiä seurasivat myös muut juutalaiset ja Barnabas. Paavali vastusti jul- kisesti Keefasta Antiokiassa ja piti hänen toimintatapaansa uskosta luopumisena (Gal.

2:11, 14). Antiokian konfliktista kertoo myös Luukkaan Apostolien teot lyhyesti Aposto-

ja Leviticuksen seksuaalielämän säädöksistä (Lev. 18:6–25). Epäjumalille uhratun lihan syömistä koskeva kiellon Taylor näkee tulevan jakeen Gen. 8:20 pohjalta. Nooa uhrasi vain ”uhrikelpoisia eläimiä” (Vuoden 1992 kirkkoraamattu, KR 1992, mukaan). KR 1992 on kääntänyt sanan πνικτῶν eläimeksi, josta ei ole las- kettu verta (Apt. 15:29). Taylorin mukaan sanan kääntäminen on kuitenkin ongelmallinen mutta mahdol- lisesti sillä on yhtymäkohtia jakeen Gen. 9:4 kiellon kanssa. Yleensä sanaa käytettiin lihan kokkaamisesta.

Mahdollisesti sillä on yhtymäkohtia Exoduksen (23:19; 34:26) ja Deuteronomiumin (14:21) kieltoihin keit- tää karitsaa äidin maidossa, sillä Athanaesus käyttää sanaa samassa merkityksessä vastaavanlaisessa kiel- lossa (Deiphonophistae 4:147 ja 9:396).

43 Räisänen 2010, 61.

44 Dunnin (1983, 4) mukaan Antiokian konflikti ajoitetaan yleensä 40-luvun lopulle ja sen ajoittamiseen vaikuttaa Apostolien kokouksen ajoitus.

45 Watsonin (2007, 106–107) mukaan tässä on nähtävissä viittaus alkuseurakunnan ”ympärileikkauspuo- lueeseen”. Sanaa ἡ περιτομῆς (ympärileikatut) käytetään aikaisemmin jakeissa 7–9 puhuttaessa juutalai- sista, jotka olivat Keefaksen ja hänen seuraajiensa lähetystyön kohteena. Tämän vuoksi jakeessa 12 ilmai- sulla τοὺς ἐκ περιτομῆς viitataan juutalaisiin, Keefaksen lähetystyön yleisöön, jotka tulivat Antiokiaan.

Keefas pelkäsi Watsonin mukaan ympärileikattujen reaktiota, mikäli he olisivat nähneet Keefaksen ympä- rileikkaamattomien seurassa.