23.4.2021
PYHÄJOEN
YHTEISTARKKAILU
Osa II: Vesistötarkkailu
2020
PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU, OSA II: VESISTÖTARKKAILU 2020
Sisällysluettelo
YHTEENVETO ... 1
1. TARKKAILUN TOTEUTUS ... 3
2. VEDEN LAADUN TARKKAILU ... 4
2.1 INTENSIIVINEN TARKKAILU ... 4
2.2 ALUEELLINEN TARKKAILU ... 9
2.3 KUORMITTAJIEN LÄHIALUEET ... 13
2.3.1 Pääuoma ... 13
2.3.2 Sivu-uomat ... 13
2.4 PYHÄJOEN VESISTÖALUEEN JÄRVET ... 18
2.4.1 Pyhäjärvi ... 18
2.4.2 Haapajärvi ... 20
2.4.3 Komujärvi ... 21
2.4.4 Iso ja Pieni (Vähä)-Vatjusjärvi ... 22
2.4.5 Pirnesjärvi ... 22
2.4.6 Muut vesistöalueen järvet ... 22
2.5 PYHÄJOEN VESISTÖALUEEN JOET ... 23
2.5.1 Tähjänjoki ... 23
2.5.2 Muut vesistöalueenjoet ... 23
2.6 VEDEN HYGIEENINEN LAATU ... 23
2.7 LÄMPÖTILA- JA JÄÄTARKKAILU ... 25
3. AINEVIRTAAMAT ... 25
VIITTEET ... 28
LIITTEET
Liite 1. Pyhäjoen vesistöalue ja vesistötarkkailupisteiden sijainnit Liite 2. Havaintopaikkaluettelo
Liite 3. Intensiivisen tarkkailun tulokset
Liite 4. Vuosittaisen alueellisen tarkkailun tulokset ja Katajanevan vesistötarkkailun tulokset Liite 5. Pyhäjärven tarkkailun tulokset
Liite 6. Tikkalansalmen ja Pyhäjärven luusuan tarkkailun tulokset Liite 7. Haapajärven tarkkailun tulokset
Liite 8. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset Liite 9. Kuntien uimavesiseurannan tulokset
Liite 10. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen lämpötila- ja jäätarkkailun tulokset Liite 11. Ainevirtaamat
Liite 12. Menetelmätiedot Pohjakartat: © Maanmittauslaitos 23.4.2021
Eurofins Ahma Oy
Helena Puro
Paula Kajankari FM, projektipäällikkö
Helena Puro FM, limnologi
Yhteystiedot
Koivurannantie 1 40400 JYVÄSKYLÄ
Sähköposti: PaulaKajankari@eurofins.fi www.eurofins.fi
YHTEENVETO
Vuosi 2020 oli Pyhäjoen vesistötarkkailussa suppea vuosi, joka sisälsi veden laadun intensiivisen tarkkailun, Haapajärven ja Pyhäjärven tarkkailun sekä eräiden sivujokien ja Pyhäjoen pääuoman pisteiden alueellisen tarkkailun. Lisäksi yhteistarkkailuraportissa on käsitelty ympäristöhallinnon seurantatuloksia tarkkailualueelta sekä kuntien uimavesiseurantojen tuloksia.
Pyhäjoen veden laatu on ollut tyypillisesti heikoimmillaan kevättulvan aikaan, vaikka tyypillistä kevät tulvaa ei ollut vuonna 2020, mutta myös runsaiden sateiden aikaan on mitattu koholla olevia pitoisuuksia.
Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen poisjohdettavat vedet.
Pääuoman alemmilla havaintopaikoilla veden sähkönjohtavuus laimeni luusuan tasosta seuraten pääpiirteittäin luusuan sähkönjohtavuuden muutoksia. Humus- ja ravinnepitoisuudet kasvavat Pyhäjoella tavallisesta alavirran suuntaan ja voimakkainta pitoisuuskasvu oli yläosalta keskiosalle ilmentäen valuma- alueelta tulevaa huuhtoumaa.
Luonnonhuuhtouman lisäksi Pyhäjoen alueelle kohdistuu voimakasta hajakuormitusta sekä pistekuormitusta asumajätevesistä, teollisuudesta ja turvetuotannosta. Vuosi 2018 oli Haapavedellä keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Vuoden keskilämpötila oli 5,1 (ºC) ja kokonaissademäärä 696 mm. Pitkän ajan (1981–2010) vastaavat keskiarvot ovat 2,5 ºC ja 527 mm. Heinäkuussa ja syys-lokakuussa kuukausikohtainen sademäärä oli Haapavedellä keskimääräistä selvästi suurempi. Ainoastaan elokuu oli vuonna 2020 selvästi kuivempi kuin pitkänajan keskiverto elokuu. Vuoden 2020 keskilämpötila Haapavedellä oli 5,1 ºC, eli 2,6 astetta korkeampi kuin pitkän ajan (1981–2010) keskiarvo (2,5 ºC). Pyhäjoen keskivirtaamat vuonna 2020 poikkesivat vuosien 1981–2010 keskimääräisistä lukemista. Kevättulvahuippua ei tapahtunut vaan virtaamamäärät olivat talvella suurempia kuin keväällä. Huippuvirtaamat Pyhäjoella havaittiin 31.7.2020 ja 28.10.2020, jolloin Tolpankosken virtaamat olivat 112 m3/s sekä 200 m3/s ja Haapakoskella 86,6 m3/s sekä 80,5 m3/s. Tammikuun ja helmikuun virtaamat olivat Tolpankoskella n. 53–59 m3/s suurempia kuin keskimääräisesti talvella viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Huhtikuuhun ja toukokuuhun ajoittunut kevättulvan aika taas virtaama oli 20–35 m3/s pienempi.
Sivujokien veden laatu oli pääosin Pyhäjoen pääuomaa heikompi, mikä vaikuttaa Pyhäjoen pääuoman veden laadun heikkenemiseen alavirtaa kohden. Sivujokien veden laadussa oli voimakasta ajallista ja alueellista vaihtelua kuten aikaisempinakin vuosina.
Pyhäjärven Pyhäselkä ja Kirkkoselkä ovat niukkaravinteisia ja vedenlaatu heikkenee Junttiselkää kohti siirryttäessä. Alusveden happitilanne oli vuonna 2020 heikentynyt kaikilla Pyhäjärven tarkkailupaikoilla kevättalvella. Junttiselällä syvänteen alusvesi oli kevättalvella käytännössä hapetonta, kuten vuosina 2015- 2019. Elokuussa vesi ei ollut lämpötilakerrostunutta Kirkkoselällä, jossa happitilanne heikentyi vain hieman syvyyden lisääntyessä. Junttiselällä ja Kirkkoselällä vesi oli lämpötilakerrostunutta ja happitilanteen heikkeneminen oli voimakkaampaa. Junttiselällä pohjanläheisen veden happitilanne oli huono (4,4 %).
Täyskiertojen jälkeen lokakuussa koko vedenlaatu oli tasaista koko vesipatsaassa.
Haapajärven vesi oli helmi-, heinä- ja elokuussa lämpötilakerrostunut, mikä heikensi happitilannetta syvyyden lisääntyessä. Pintaveden happitilanne oli heinäkuussa hyvä, helmi- ja lokakuussa tyydyttävä ja elokuussa välttävä. Pohjanläheisen veden happitilanne oli heikko talvi- ja kesäkerrostuneisuuden aikaan.
Heinä-elokuussa vesi oli käytännössä katsoen hapetonta. Alhaisen happipitoisuuden seurauksena syvänteen alusvesi oli kesäkaudella.
Pyhäjärven Emolahti kuuluu ympäristöviranomaisten koordinoimaan leväseurantaan. Vuoden 2020 seurannassa Emolahdella ei havaittu levää.
Veden hygieenisessä laadussa ei havaittu merkittäviä ongelmia yhteistarkkailunäytteiden eikä kuntien uimavesiseurannan tulosten perusteella. Toimenpiderajat eivät ylittyneet missään vaiheessa. Haapaveden voimalaitos ei ollut käynnissä vuonna 2020 eikä vaikutuksia alapuolisen vesistön veden lämpötiloihin ja jäätilanteeseen voitu havaita.
Pyhäjoen ainevirtaamat nousivat Haapakoskella, Pyhäjärvellä ja Tolpankoskella kiintoaineen, typen ja fosforin osalta edellisvuodesta. Virtaamat olivat keskimäärin suurempia kuin kertaakaan vuoden 2015 jälkeen, mikä vaikuttaa suoraan ainevirtaamien suuruuteen. Vuonna 2020 kokonaistypen ja kokonaisfosforin
virtaamissa ei näy normaalia kevättulvaa huhti-toukokuussa. Tämä johtuu siitä, että virtaama oli suurta talvella ja normaalia pienempää huhti-toukokuussa.
1. TARKKAILUN TOTEUTUS
Pyhäjoen yhteistarkkailu vesistötarkkailu toteutettiin Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma 2019-2025 mukaisesti (Eurofins Ahma Oy 2018). Vuonna 2020 Pyhäjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailuun kuului veden laadun intensiivinen tarkkailu, Haapajärven ja Pyhäjärven tarkkailu, eräiden sivujokien ja Pyhäjoen pääuoman pisteiden alueellinen tarkkailu. Vuonna 2020 tarkkailusta jäivät suunnitteluvirheen takia ottamatta alueellisen tarkkailun heinä- ja elokuun näytteenottokerrat.
Kaikkien tarkkailupaikkojen sijainti on esitetty liitteessä 1 ja havaintopaikkaluettelo liitteessä 2.
Tarkkailutulokset on esitetty liitteissä 3–7, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatulokset liitteessä 8 ja kuntien uimavesiseurannan tulokset liitteessä 9.
Velvoitetarkkailunäytteitä otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti intensiivisen tarkkailun pisteiltä (Py161, Py82 ja Pi1) 13 kertaa vuoden 2020 aikana. Pyhäjoen alaosalta Hourunkoskesta (Py2) näytteet otettiin Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta 13 kertaa. Vuosittain toistuvan alueellisen tarkkailun jokipisteiltä otettiin näytteet maaliskuussa, mutta heinäkuussa ja elokuussa näytteitä ei haettu suunnitteluvirheen vuoksi.
Vuosittaiseen alueellisen tarkkailuun kuuluvalta Kärsämäenjoen (Kä0) pisteeltä haettiin näyte myös toukokuussa. Pyhäjärven Tikkalansalmesta ja Luusuasta näytteitä otettiin Pyhäsalmen kaivoksen toimesta huhti-lokakuussa.
Intensiivisen tarkkailun näytteistä tehtiin seuraavat määritykset: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, pH, väri, CODMn, kiintoaine, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa, E.coli sekä enterokokki bakteerit. Lisäksi havaintopaikalta Pyhäjoki 11100 (Py161) analysoitiin maalis-, heinä- ja elokuussa samanaikaisesti Pyhäjärven tarkkailukertojen kanssa kupari, sinkki, rauta, mangaani ja sulfaatti. Alueellisen tarkkailun näytteistä määritettiin lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, pH, väri, CODMn, kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, E.coli sekä enterokokki bakteerit kaikilla näytteenottokerroilla ja lisäksi avovesikaudella fosfaattifosfori, ammoniumtyppi sekä nitraatti- ja nitriittitypen summa.
Velvoitetarkkailun tulosten lisäksi tässä raportissa käsitellään Pohjois-Pohjanmaan ELY -keskuksen seurantatulokset velvoitetarkkailun havaintopaikoilta sekä muutamilta muilta järvi- ja jokivesiltä.
Ympäristöhallinnon seurantatulokset on esitetty velvoitetarkkailutulosten yhteydessä sekä liitteessä 8.
Haapajärvestä ja Pyhäjärvestä otettiin näytteet vuoden 2020 aikana yhteensä neljä kertaa (maaliskuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa). Järvien näytteenottosyvyydet ovat seuraavat:
Haapajärvi Pyhäjärvi
1m 1m
vesipatsaan puoliväli 5m
pohja -1 m pohja -1 m
Haapajärven näytteistä analysoitiin seuraavat määritykset: lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, pH, väri, CODMn, kiintoaine, sameus, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, E.coli, enterokokki-bakteerit, sulfaatti sekä kesä- elokuun näytteistä a-klorofylli, fosfaattifosfori, ammoniumtyppi ja nitraatti- ja nitriittitypen summa.
Pyhäjärven havaintopaikoilta (Pyhj4, Pyhj3, Pyhj1) tehtiin määritykset seuraavasti:
0-2 m kokooma näytteet 1 m, 5 m ja pohja -1 m näytteet
(Heinä- ja elokuussa) (helmi-maalis-, heinä-, elo- ja lokakuussa)
a-klorofylli pH lämpötila
PO4-P sähkönjohtavuus Fe
NH4-N CODMn Cu
NO2+NO3-N väri Zn
happi Mn
Kok-P SO4
Kok-N
Junttisyvän havaintopaikasta (Pyhj1) kuuluu määrittää myös tiosulfaatti. Analyysien menetelmät, mittausepävarmuudet ja määritysrajat on esitetty liitteessä 12.
Vesistötarkkailuntulokset on tallennettu ympäristöhallinnon vedenlaaturekisteriin Veslaan.
Ympäristöhallinnon näytteiden kiintoainemääritykset on tehty 0,4 µm:n suodattimilla ja muut tarkkailun kiintoainemääritykset 1,2 µm:n suodattimilla. Kiintoainetulokset esitetään seuraavien vuosien raporttien taulukoissa suodatinkoko huomioiden omissa sarakkeissaan.
Perustuottajien kasvua rajoittava minimiravinne määritettiin pintavesien ravinnepitoisuuksien suhteita tarkastelemalla. Minimiravinne määritettiin mineraaliravinnesuhteen avulla:
(NH4-N + NO23-N) : PO4-P
Kun mineraaliravinne suhde on yli 12, fosforin katsotaan rajoittavan levätuotantoa ja kun suhde on alle 5, typpi on todennäköinen minimiravinne. Mikäli suhde on 5-12, molemmat ravinteet ovat potentiaalisia minimiravinteita. Ravinnesuhdetarkastelusta saadaan luotettavimpia tietoja silloin, kun toisen ravinteen pitoisuus on hyvin pieni ja toisen selvästi suurempi (Pietiläinen 2008).
Pyhäjärvestä lähtevän sekä Haapakosken ja Tolpankosken ainevirtaamat laskettiin näytteenottohetken veden laadun ja kuukauden keskivirtaaman perusteella. Mikäli vedenlaatutietoja oli useampia samalta kuukaudelta, laskettiin kyseisen kuukauden keskimääräinen veden laatu. Jos joltakin kuukaudelta ei ollut vedenlaatutietoja, käytettiin veden laatuna edellisen ja seuraavan kuukauden keskimääräistä veden laatua.
Koko vuoden keskimääräiset ainemäärät laskettiin kuukausittaisten ainemäärien keskiarvona.
Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkuvesistön lämpöoloihin ja jäätilanteeseen pyrittiin tarkkailemaan talvikaudella tammi-huhtikuussa ja marras-joulukuussa kerran kuukaudessa viidellä havaintopaikalla. Veden lämpötilan mittaukset tehtiin pääosin 0,5 m syvyydestä.
Jäähdytysveden vaikutusta jään kantokykyyn ja sulan alueen muotoon ja laajuuteen seurattiin voimalaitoksen katolta tähystämällä.
Jään ja avoveden väliset rajat piirrettiin karttapohjalle mahdollisimman tarkasti. Tulokset lämpötila- ja jäätarkkailusta on esitetty liitteessä 10.
Jäätarkkailu perustuu silmämääräiseen havainnointiin ja tulokset ovat aina havainnoijan subjektiivinen arvio tilanteesta. Tämän takia jäätarkkailutuloksiin liittyy virhetekijä ja tuloksia on syytä tarkastella varauksella.
2. VEDEN LAADUN TARKKAILU
2.1 Intensiivinen tarkkailu
Intensiivisen tarkkailun tulokset vuodelta 2020 on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 3. Vedenlaadun keski- ja ääriarvot on esitetty taulukossa 2-1.
Pyhäjoen pääuoman veden happitilanne oli hapen kyllästysasteiden perusteella joen alaosalla (Py2) ja yläjuoksulla Pyhäjärven luusuassa (Py161) keskimäärin erinomainen (happi % > 85) ja keskiosalla (Py82) tyydyttävä (happi % > 70). Piipsanjoen happitilanne oli keskimäärin tyydyttävä. Ennen kevään jään ja lumen sulamisia happitilanne oli heikompi kuin tulvahuipun jälkeen. Happitilanne on tavanomaisesti ollut heikoimmillaan ennen kevättulvaa, mutta Pyhäjoen keskiosalla (Py82) ja Piipsanjoessa (Pi1) happitilanne oli heikoimmillaan elokuussa, jolloin happitilanne oli välttävä (taulukko 2-1).
Veden pH vaihteli intensiivisen tarkkailun näytepisteillä vuonna 2018 välillä 6,24–7,13. Pääuoman näytepisteiden osalta alhaisimmat pH-arvot havaittiin keväällä huhti-toukokuussa, mutta Piipsanjoen näytepisteellä (Pi1) alhaisin pH-arvo (6,24) havaittiin tammikuussa. Veden pH:n alenee tavallisesti lumien sulamisvesien vaikutuksesta ja on alhaisimmillaan kevättulvan aikana. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (Py2) seurantanäytteistä määritettiin myös puskurointikykyä kuvaava alkaliniteetti.
Alkaliniteettiarvojen perusteella puskurikyky oli huhtikuun alkupuolella ja lokakuussa hyvä ja muuna aikana tyydyttävä.
Pyhäjärvestä lähtevän veden (Py161) sähkönjohtavuutta kasvattavat Pyhäsalmen kaivoksen jätevedet (sulfaatti). Pyhäjärvestä juoksutetun veden sähkönjohtavuus kohoaa tyypillisesti keväällä ja laskee vähitellen syksyä kohden. Vuonna 2020 korkein sähkönjohtavuudenarvo havaittiin 14.5.2020 ja sähkönjohtavuuden arvot ovat keskimäärin korkeampia kuin muilla intensiivisen tarkkailun havaintopisteillä. Kevättulvan jälkeen sähkönjohtavuuden ero Py161 ja alempana sijaitsevien pääuomanpisteiden Py82 ja Py2 välillä kaventui.
Korkeammat sähkönjohtavuuden arvot voivat johtua kaivoksen jätevesistä, joiden vaikutus laimenee jokea alaspäin mentäessä. Piipsanjoen (Pi1) sähkönjohtavuuden arvot olivat saman suuruisia kuin Pyhäjoen pääuomassa. Sähkönjohtavuuden vaihtelut seuraavat yleensä melko tarkasti Haapakoskella ja Tolpankoskella havaittuja virtaaman vaihteluita, mutta vuonna 2020 pääuomassa havaitut sähkönjohtavuuden arvot olivat näytepisteen Py161 havaintoja lukuun ottamatta kesällä samalla tasolla kuin huhti-toukokuun vaiheessa kevättulvan aikaan. Vuosikeskiarvona sähkönjohtavuus laski Pyhäjoen pääuoman matkalla noin 44 % (kuva 2-1).
Pyhäjoessa veden väriarvot kasvavat yleensä alajuoksua kohden johtuen sivujokien tuomasta, pääuomaa tummemmasta vedestä ja vuoden 2020 intensiivisen tarkkailun tulokset tukivat tätä olettamusta. Pyhäjoen alaosalla kokonaisvaluma-alue on jo selvästi suurempi ja luontainen väriarvokin mm. Piipsanjoen valuma- alueen myötä korkeampi. Korkeimmat väriarvot havaittiin Piipsanjoessa, kuten aiemminkin. Pääuoman keskivaiheilla (Py82) veden väri oli kuitenkin tummempaa kuin alajuoksulla (Py2). Tyypillisesti väriarvoissa havaitaan piikki kevättulvan aikaan, minkä jälkeen väriarvot tavallisesti laskevat kesää kohden. Pyhäjärven luusuan näytepistettä (Py161) lukuun ottamatta väriarvot olivat kuitenkin v.2020 korkeimmillaan kesällä.
Pienten virtaamien aikaan myös Piipsanjoen kaltaisten sivu-uomien tuoman veden vaikutus pääuomaan on suhteellisesti suurempi.
Humusaineen pitoisuudet olivat melko tasaisia alkuvuoden ja väriarvojen tavoin CODMn-pitoisuudet nousivat elokuussa. Pyhäjoen yläosalla (Py161) CODMn –pitoisuudet alhaisempia kuin alempana joessa ja tasaisesti 10-15 mg/l välillä. Vähäisten virtaamien aikaan humusainekset ehtivät laskeutua ja sedimentoitua paremmin jo sivu-uoman paikoin lähes seisovan veden alueilla. Keskimääräisten CODMn-arvojen perusteella vesi oli joen yläosalla (Py161) keskihumuksista ja muilla pisteillä (Py82, Pi1 ja Py2) runsashumuksista.
Kiintoainepitoisuuksien ajallinen vaihtelu oli intensiivisen tarkkailun näytepisteillä melko voimakasta.
Kesäaikana Pyhäjärven luusuassa (Py161) kiintoainepitoisuudet olivat korkeampia kuin alempana joessa ja Piipsanjoessa. Kevättulvan aikaan kiintoainepitoisuus nousi hetkellisesti pääuoman alajuoksulla (Py2) ja hieman myös keskiosalla (Py82). Ympäristöhallinnon näytteistä jokisuulla pisteestä Py2 kiintoainemääritys tehdään erityyppisellä suodattimella kuin velvoitetarkkailun kiintoainemääritykset, jolloin tulokseen tulee mukaan enemmän hienoa kiintoainesta. Tämän vuoksi taulukossa 2-1 ja kuvassa 2-1 esitetyt kiintoainepitoisuudet eivät ole Py2 ja velvoitetarkkailupisteiden (Py161, Pi1 ja Py82) täysin vertailukelpoisia.
Kuva 2-1. Veden sähkönjohtavuudet, väriluvut, CODMn-arvot ja kiintoainepitoisuudet Piipsanjoessa ja Pyhäjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2020. Määritysrajan alittavat tulokset on esitetty kuvassa 0,5 x määritysraja.
Pyhäjärvestä lähtevän (Py161) veden fosforipitoisuudet olivat tavalliseen tapaan pienempiä kuin muilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla ja vesi voitiin tältä osin luokitella reheväksi. Alemmilla intensiivisen tarkkailun näytepisteillä (Py82, Py2) keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet olivat noin 2-kertaisia ja vesi siten selvästi rehevämpää. Piipsanjoen (Pi1) veden fosforipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin Pyhäjoen keskiosalla (Py82) ja alajuoksulla (Py2). Perinteisen kevättulvan aikaisen kohoamisen sijaan korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet havaittiin kesäaikana. Fosfaattifosforin osalta pitoisuus-erot näytepaikkojen välillä olivat samansuuntaisia kuin kokonaisfosforin: pitoisuudet olivat alhaisimpia Pyhäjärven luusuassa (Py161) ja kasvoivat alajuoksulle päin. Kesäaikana fosfaattifosforia oli jatkuvasti vapaana perustuotannon käyttöön. Alkukesästä fosfaattifosforin pitoisuudet notkahtivat, mikä kuvastaa perustuotannon käynnistymistä. Pyhäjoella perustuotantoa rajoittavat ravinteiden saatavuuden lisäksi myös veden väri ja virtaus (kuva 2-2).
Myös typpipitoisuudet olivat keskimäärin pienimmät Pyhäjärven luusuassa kuin muilla havaintopisteillä (taulukko 2-1). Keskimääräisten typpipitoisuuksien perusteella vesi voitiin typen osalta luokitella reheväksi kaikilla intensiivisen tarkkailun näytepisteillä. Pitoisuudet kasvoivat fosforin tapaan selvästi alavirtaan päin siirryttäessä. Kokonaistypen ja epäorgaanisen typen osalta korkeimmat pitoisuudet havaittiin tammikuussa Pyhäjärven yläosaa (Py161) lukuun ottamatta, mikä saattaa olla seurausta tavanomaista suuremmasta valumasta, sillä Haapaveden säähavaintoasemalla tammikuu 2020 oli tavanomaista (1981-2010) sateisempi ja lämpimämpi. Epäorgaanisen typen (ammoniumtyppi ja nitraatti+nitriittiyppi) pitoisuudet olivat perustuotantokaudella selvästi pienempiä, perustuotannon hyödyntäessä vedessä vapaana olevia epäorgaanisia ravinteita. Loppuvuotta kohti typpipitoisuuksissa havaittiin taas nousua. Fosfori esiintyy vedessä veteen liuennutta fosfaattifosforia lukuun ottamatta epäorgaanisiin hiukkasiin sitoutuneena, kun taas typpipitoisuudet ovat selvemmin sidoksissa humukseen. Tämä näkyy fosforin ja kiintoaineen sekä typen ja CODMn-pitoisuuksien samansuuntaisina muutoksina.
Veden hygieenistä laatua kuvaavien E.coli- ja enterkokokkibakteerien pitoisuudet alittivat sosiaali- ja
pmy/100 ml ja E.coli 1000 mpn/100 ml). Tulosten perusteella ei laskettu uimavesiluokkaa, mutta yksittäisten tulosten pitoisuudet olivat myös alhaisempia kuin asetuksessa annetut erinomaisen laadun pitoisuudet.
(taulukko 2-1, liite 3).
Kuva 2-2. Ravinnepitoisuudet Pyhäjoessa ja Piipsanjoessa intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2020. Määritysrajan alittavat tulokset on esitetty kuvassa 0,5 x määritysraja.
Taulukko 2-1. Veden laadun keski- ja ääriarvot Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla vuonna 2020 (n= havaintokertojen määrä).
Pyhäjoen alaosalla (Py2) perustuotanto oli mineraaliminimiravinnetarkastelun perusteella alkukesästä fosforin rajoittamaa, mutta elokuussa kasvua rajoittava minimiravinne oli joko typpi tai fosfori. Pyhäjoen keskivaiheilla (Py82) toukokuun alun jälkeen kummankaan pääravinteen ei voitu katsoa olevan tuotantoa rajoittava tekijä. Sen sijaan Pyhäjärven luusuassa (Py161) typpi oli suurimman osan ajasta tuotantoa rajoittava minimiravinne. Piipsanjoessa tuotanto oli toukokuussa fosforin rajoittamaan heinäkuussa typen rajoittamaa, ja elo-syyskussa typen tai fosforin rajoittamaa. Ajoittaisesta typpi- tai fosforirajoitteisuudesta huolimatta perustuotantoa rajoittanevat alueella myös veden väri ja virtaus (kuva 2-3).
Kuva 2-3. Pyhäjoen ja Piipsanjoen intensiivisten havaintopaikkojen minimiravinnetarkastelu touko- syyskuussa 2020.
Sähk. Kiinto- E.coli Entero-
väri O2 O2 pH joht. aine* CODMn Kok-N NH4-N NO2+3-N Kok-P PO4-P Kolif. kokit
mgPt/l mg/l kyll.% mS/m mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 mlpmy/100 ml
Py161 ka 59 10 85 6,79 14 5 13 611 26 71 26 4 7 3
(n=13) min 43 8 75 6,41 11 1 11 510 3 3 12 1 0 1
max 79 12 96 7,13 19 12 14 740 56 180 43 8 36 10
Py82 ka 182 9 77 6,61 8 7 27 1005 38 211 50 18 16 10
(n=13) min 110 6 59 6,28 5 3 18 710 14 70 33 10 0 1
max 280 13 86 6,91 11 12 44 1700 72 620 68 28 72 40
Pi1 ka 231 9 78 6,62 7 6 30 1123 57 224 51 17 10 10
(n=13) min 160 6 64 6,24 5 3 22 840 8 34 32 7 1 1
max 320 12 88 7,09 8 8 44 1900 190 800 70 28 36 22
Py2 ka 165 12 88 6,64 8 16 29 1131 62 325 56 22
(n=13) min 120 8 80 6,31 6 5 20 1000 23 230 39 13
max 250 13 93 6,99 10 32 44 1300 170 580 77 31
*Py 2 suod.0,4 µm
Pyhäjärvestä lähtevästä vedestä (Py161) määritettiin lisäksi raudan, mangaanin, kuparin ja sinkin sekä sulfaatin pitoisuus maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Määritetyt kuparipitoisuudet vaihtelivat 2,4-2,9 µg/l, sinkkipitoisuudet 4,2–12 µg/l, mangaani 62-57 µg/l, rautapitoisuudet 380-670 µg/l ja sulfaattipitoisuudet 2,4-43 mg/l välillä. Sinkki- ja sulfaattipitoisuudet olivat korkeimmillaan maaliskuussa ja muiden osalta heinäkuussa. Korkeahkot sulfaattipitoisuudet voivat aiheuttaa ongelmia mm. veden lämpötilakerrostuneisuuden purkautumiseen ja aiheuttaa edelleen happi- ja happamuusongelmia, joita on Pyhäjärvellä aiemmin havaittu. Rauta on usein sitoutuneena humukseen ja Pyhäjärvestä lähtevän veden rautapitoisuudet ovatkin olleet suhteellisen pieniä. Heinäkuun näytteessä rautapitoisuus oli koholla.
Metallipitoisuuksia voidaan verrata esim. talousvesiasetukseen, jotta pitoisuuksien suurusluokkaa on helpompi hahmottaa. Talousvesiasetuksissa annetut raja-arvot kuvastavat minkälaisia pitoisuuksia sallitaan juomavedessä. Talousvesiasetuksen (442/2014) mangaanin laatusuositus 50 µg/l ylittyi kaikilla kolmella näytteenottokerralla. Kuparipitoisuudet olivat talousveden laatuvaatimuksen (2,0 mg/l) suuruusluokkaa (liite 3).
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Hourunkosken (11400) näytteistä määritetään mm. EU:n prioriteettiainelistalla olevien metallien (kadmium, lyijy ja nikkeli) pitoisuuksia (liite 8). Em. metallien pitoisuudet olivat alhaisia eivätkä ylittäneet ympäristölaatunormin pitoisuutta (AA-EQS sisämaan pintavedet).
Rautaa ja alumiinia havaittiin ajoittain runsaasti.
2.2 Alueellinen tarkkailu
Vuosittainen alueellinen veden laadun tarkkailu toteutettiin vuonna 2020 tarkkailuohjelman mukaisesti maaliskuussa ja toukokuussa. Maaliskuun näytteenotto toteutettiin neljässä sivujoessa: Kärsämäenjoessa, Piipsanojassa, Mäyräojassa ja Vihanninjoessa) sekä Pyhäjoen Haapakoskessa (Py79) ja jokisuulta (Py1).
Kärsämäenjoesta otettiin näyte myös toukokuussa tarkkailuohjelman mukaisesti. Näytteenoton suunnitteluvirheen vuoksi heinä- ja elokuun näytteenottokierrokset jäivät toteuttamatta. Lisäksi tarkkailtiin Käräjäsaaren näytepistettä Py99 Katajanevan turvetuotantoalueen kuntoonpanoon liittyen. Vuosittaisen alueellisen tarkkailun tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4 ja taulukossa 2-2.
Veden laatu sivujoissa on pääsääntöisesti ollut selvästi heikompi kuin Pyhäjoen pääuomassa. Vuonna 2020 sivu-uomien vedenlaatu vaihteli totuttuun tapaan niin ajallisesti kuin eri sivujokien välilläkin. Sivujoissa happitilanne oli heikoimmillaan Piipsanojassa (Pio2), jossa happitilanne oli maaliskuussa välttävä. Myös Vihanninjoessa (Vi2) happitilanne oli välttävä, kun taas muilla alueellisen tarkkailun näytepisteillä happitilanne oli vähintään tyydyttävä (happi % > 70). Pääuoman pisteillä happitilanne vaihteli 73-94 % välillä kun taas sivujokien pisteillä 41-77 % välillä. Alueellisen tarkkailun näytepisteillä alhaisin pH-arvo havaittiin Kärsämäenjoessa (Kä0) toukokuussa (pH 6,18). Pyhäjoen pääuoman alajuoksua (Py1) lukuun ottamatta veden pH-arvot olivat näytteenottokerroilla happaman puolella. Sähkönjohtavuuden arvot olivat hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden Vihanninjoessa ja pääuoman Käräjäsaaren (Py99) näytepisteellä maaliskuussa. Muutoin sähkönjohtavuuden arvot olivat sisävesille tyypillisellä tasolla.
Hieman kohonneella tasolla olevia kiintoainepitoisuuksia havaittiin pääuoman Käräjäsaaren (Py99) havaintopisteellä elokuussa ja Piipsanojassa (Pio2) maaliskuussa. Näytepisteeltä Py99 mitatut rautapitoisuudet olivat suovaltaisille valuma-aluille tyypilliseen tapaan korkeita. Veden hygieenistä laatua kuvaavien E.coli- ja enterkokokkibakteerien pitoisuudet alittivat sosiaali- ja terveysministeriön asettamat (STM 177/2008) sisämaan uimavesien toimenpiderajat (enterokokit 400 pmy/100 ml ja E.coli 1000 mpn/100 ml) kaikilla näytepisteillä. Korkeimmat bakteeripitoisuudet havaittiin Pyhäjokisuulla (Py1) (Taulukko 2-2).
Taulukko 2-2. Veden laatu Pyhäjoen sivujoissa vuonna 2020. Ks. myös liite 4.
Edellisvuoden tapaan kaikkien seurannassa olleiden Pyhäjoen sivu-uomien vesi oli veden väriarvojen ja kemiallisen hapenkulutuksen arvojen (CODMn) mukaan hyvin humuspitoista ja arvot olivat Pyhäjoen pääuoman pisteitä (Py79, Py99 ja Py1) korkeampia. Maaliskuussa Kärsämäenjoessa (Kä0) havaittiin alueellisen tarkkailun näytepisteiden korkeimmat väri- ja CODMn-arvot. Kärsämäenjoessa väriarvo ja CODMn- pitoisuus olivat toukokuussa samalla tasolla kuin maaliskussa (Taulukko 2-2, kuva 2-4).
Kuva 2-4. Väriluvut ja CODMn-arvot Pyhäjoen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sivujoissa sekä pääuomassa vuonna 2020. Näytepaikkojen lyhenteiden selitykset löytyvät taulukosta 2-2.
Pvm Lämpö-
tila Happi Happi Sameus Sähkön-
johtavu us
Väri pH CODMn Kiinto- aine GF/C
Rauta
(Fe) Typpi NH4-N NO2+ NO3-
N Fosfori PO4-P E. coli Entero- kokit
Kolif.
bakteerit
°C mg/l % FTU mS/m
mg Pt/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l MPN/100
ml cfu/100
ml MPN/100
ml
Kärsämäenjoki Kä0 25.3.20 0,1 10 70 5,6 240 6,5 29 3,4 820 64 49 4 280
Kärsämäenjoki Kä0 20.7.20 3,4 10 77 2,8 230 6,18 32 7 860 20 130 44 16 13 <2 200
Pyhäjoki Käräjäsaari Py99 25.3.20 0,1 12 83 5 13 79 6,66 14 4,4 960 630 27 32 8 88
Pyhäjoki Käräjäsaari Py99 20.7.20 19,6 7,3 79 5,1 8,3 180 6,73 24 5,1 1700 770 23 60 49 19 6 <2 >2400
Pyhäjoki Käräjäsaari Py99 3.8.20 15,5 7,3 73 8,8 7,2 240 6,36 36 14 2100 950 17 80 56 22 100 180 1700
Piipsanoja Pio2 25.3.20 0,1 6 41 10 200 6,47 22 14 1600 160 150 44 410
Pyhäjoki Py79 25.3.20 0,5 11 80 11 110 6,64 17 3,8 760 32 17 2 45
Mäyränoja Mä0 25.3.20 1,1 11 77 7,2 190 6,77 27 8 1500 140 23 30 440
Vihanninjoki Vi2 25.3.20 0,3 9,4 65 12 210 6,48 24 5 950 48 0 2 110
Pyhäjokisuu Py1 25.3.20 0,3 14 94 10 130 7,01 20 7,6 940 38 460 110 1000
Pyhäjoen pääuomassa alueellisen tarkkailun havaintopisteillä (Py79, Py99 Py1) kokonaisfosforipitoisuudet olivat samalla tasolla kuin intensiivisen tarkkailun havaintopisteillä ja vesi voitiin luokitella reheväksi. Sen sijaan sivujoista Piipsanojassa ja Mäyränojassa kokonaisfosforipitoisuudet olivat selvästi pääuoman pitoisuuksia korkeampia ja vesi oli erittäin rehevää. Myös Kärsämäenjoessa (Kä0) ja Vihanninjoessa (Vi2) kokonaisfosforipitoisuudet olivat hieman pääuoman pisteitä korkeampia, mutta erityisesti Vihanninjoen osata pitoisuus oli lähellä samaa tasoa pääuoman kanssa. Kärsämäenjoen näytepisteellä fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli toukokuussa 36 %. Pyhäjoen Käräjäsaaren näytepisteellä fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli heinä- ja elokuussa 39 %. Tyypillisesti fosfaattifosforia on eniten vapaana perustuotantokauden ulkopuolella talvella (kuva 2-5).
Kuva 2-5. Kokonais-fosforin pitoisuudet Pyhäjoen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sivujoissa sekä pääuomassa vuonna 2020. Näytepaikkojen lyhenteiden selitykset löytyvät taulukosta 2-2.
Kokonaisfosforin tavoin korkeimmat kokonaistyppipitoisuudet havaittiin Piipsanojassa ja Mäyränojassa ja näiden sivujokien vesi voitiin luokitella erittäin reheväksi. Kärsämäenjoen (Kä0) ja Vihanninjoen (Vi2) pitoisuudet olivat lähempänä pääuoman typpipitoisuuksia ja näiden osalta typpipitoisuudet olivat rehevien vesien tasolla. Ylempänä joessa sijaitsevien näytepisteiden Py99 ja Py79 typpipitoisuudet olivat jonkin verran alhaisempia kuin sivu-uomien ja alempana sijaitsevien pääuoman pisteiden (Py1) typpipitoisuudet (Kuva 2-6).
Kuva 2-6. Kokonaistypen pitoisuudet Pyhäjoen alueellisen tarkkailun havaintopaikoilla sivujoissa sekä pääuomassa vuonna 2020. Näytepaikkojen lyhenteiden selitykset löytyvät taulukosta 2-2.
2.3 Kuormittajien lähialueet
2.3.1 Pääuoma
Haapaveden jätevedenpuhdistamolta johdetaan jätevedet Pyhäjokeen havaintopaikkojen Py82 ja Py79 välille. Tulokset on esitetty havaintokerroittain liitteissä 3 ja 4. Maaliskuussa E.coli –bakteerin pitoisuus oli puhdistamon alapuolella (Py79) hieman korkeampi kuin puhdistamon yläpuolella, mutta muutoin veden laadussa ei havaittu merkittäviä eroja. Kesäaikana bakteeripitoisuudet kohosivat hieman puhdistamon yläpuolisella pisteellä Py82, mikä on tavanomaista vesien lämpenemisen myötä. Heinä- ja elokuulta ei ollut havaintoja pisteeltä Py79 näytteenoton suunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi.
Pyhäjoen jätevedenpuhdistamolta jätevedet johdetaan Pyhäjoen suulle havaintopaikkojen Py2 ja Py1 välille.
Tulokset on esitetty havaintokerroittain liitteissä 3 ja 4. Puhdistamon yläpuolelta (Py2) näytteet otettiin maalis- ja huhtikuun alussa ja puhdistamon alapuolelta (Py1) maaliskuun lopussa. Heinä- ja elokuulta ei ollut havaintoja pisteeltä Py1 näytteenoton suunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi. Maalis-huhtikuun näytteissä näytepisteiden välillä ei havaittu merkittäviä eroja vedenlaadussa. Puhdistamon alapuolisella pisteellä (Py1) E.coli- ja enterokokkibakteerien pitoisuudet olivat kohonneella tasolla pääuomassa muualla havaittuihin bakteeripitoisuuksiin nähden.
Katajanevan turvetuotantoalueet johdetaan Käräjäojaan ja sieltä edelleen Pyhäjokeen. Käräjäojan laskun yläpuolella sijaitsee laajan alueellisen tarkkailun näytepiste Py105 ja alapuolella Py99. Käräjäsaaren näytepistettä Py99 tarkkaillaan Katajanevan kuntoonpanovaiheen aikana ja kahtena ensimmäisenä tuotantovuotena vuosittain. Näytepisteeltä Py99 otettiin näytteet maaliskuussa, heinäkuussa ja elokuussa.
Happitilanne oli maaliskuussa hyvä ja kesäaikana tyydyttävä. Väriarvojen ja CODMn-pitoisuuksien perusteella vesi oli maaliskuussa keskihumuksista ja kesäaikana runsashumuksista. Kiintoainepitoisuus oli elokuun näytteenottokerralla hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden. Rautapitoisuudet olivat suovaltaisille valuma-alueille tyypillisen tapaan korkeita. Typpi- ja fosforipitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun.
Kuljunnevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laajan alueellisen tarkkailun näytepisteiden Py93 (yläpuoli) ja Py92 (alapuoli) välille. Laajan alueellisen tarkkailun näytteet otetaan joka 3. vuosi, seuraavan kerran vuonna 2022.
Muiden turvetuotantoalueiden vesistötarkkailupisteet sijaitsevat sivujoissa ja tulokset on käsitelty alempana.
2.3.2 Sivu-uomat
Suurin osa turvetuotantoalueiden vesistöpisteistä kuuluu laajaan alueelliseen tarkkailuun, joista näytteet otetaan joka 3.vuosi (2019, 2022, 2025). Ohessa on käsitelty vedenlaatutulokset, jotka sisältyvät suppeiden vuosien tarkkailuun.
Vuohtojoki-Kärsämäenjoki
Vuohtojoki laskee Kärsämäenjokeen havaintopaikan Kä8 alapuolella. Vuohtojoessa sijaitsee kaksi havaintopaikkaa: Vuohtojoki Jylhänperä (Vu14) ja Vuohtojoki Pellikänperkkiö (Vu10). Vuohtojokeen laskee kaikkiaan neljän (Lehtoneva, Luomaneva, Porkanneva ja Pihlajaneva) ja koko Kärsämäenjoen valuma- alueelle yhdeksän (em. lisäksi Siloneva, Kärsämäenneva, Paalineva ja Patasuo) turvetuotantoalueen valumavedet. Näytepisteet Kä8, Vu10 ja Vu14 kuuluvat laajaan alueelliseen tarkkailuun, ja näytteet otetaan joka 3. vuosi (2019, 2022, 2025). Vuosittain toistuvaan alueellisen tarkkailuun kuuluu Kärsämäen joen alajuoksulla sijaitseva näytepiste Kä0 (kuva 2-7). Näytteet otettiin maaliskuussa ja toukokuussa. Heinä- ja elokuulta näytteet jäivät ottamatta näytteenoton suunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi.
Kärsämäenjoen alajuoksulla (Kä0) veden happitilanne oli tyydyttävä. Väriarvot ja CODMn-pitoisuudet viittasivat runsashumuksisuuteen. Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat rehevien vesien tasolla.
Sähkönjohtavuuden arvot olivat pintavesille ominaisella, alhaisella tasolla. Toukokuussa vesi oli pH-arvojen perusteella happamampaa kuin maaliskuussa. Toukokuussa vedessä havaittiin kiintoainetta enemmän kuin maaliskuussa.
Kuva 2-7. Vuohtojoki-Kärsämäenjoki alueen vesistöpisteet ja turvetuotantoalueiden vesien johtamisreitit Pyhäjokeen.
Piipsanoja
Piipsanoja laskee Pyhäjokeen Haapajärven yläpuolelle. Piipsannevan turvetuotantoalue sijaitsee Piipsanojan yläosalla. Piipsanojan alaosalla sijaitsee vuosittain toistuvan alueellisen tarkkailun vesistöpiste Pio2 (kuva 2- 8). Näytteet otettiin maaliskuussa, mutta heinä- ja elokuulta näytteet jäivät ottamatta näytteenoton suunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi.
Piipsanojan vesi oli maaliskuussa lievästi hapanta. Happitilanne oli välttävä hapen kyllästysasteen ollessa 41
%. Typpi- ja fosforipitoisuudet viittasivat erittäin rehevään vedenlaatuun. Väriarvojen ja CODMn-pitoisuuksien perusteella vesi oli runsashumuksista. Kiintoainepitoisuus oli hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden.
Haapajärven tulokset on käsitelty jäljempänä kappaleessa 2.4.2.
Kuva 2-8. Piipsanojan lähialueen vesistöpisteet ja turvetuotantoalueiden vesien johtamisreitit Pyhäjokeen.
Humaloja
Humaloja laskee Pyhäjokeen Haapajärven alapuolelle. Humalojan yläosalla sijaitsee Haaponevan turvetuotantoalue. Pintavalutuskentältä (pvk2) vedet johdetaan Humalojaan ja edelleen Pyhäjokeen.
Humalojassa sijaitsee laajan alueellisen tarkkailun piste Hu0. Kosteikolta (KOS5) vedet johdetaan alueen pohjoispuolella sijaitsevaan Pirnesjärveen. Haaponevan pvk:n kuivatusvesien purkupisteen yläpuolella sijaitsee alueellisen tarkkailun näytepiste Py79 ja hieman ylempänä intensiivisen tarkkailun näytepiste Py82 (Kuva 2-9).
Pyhäjoen vesi oli ennen Humalojan laskua rehevää ja humuspitoista. Kiintoainepitoisuudet olivat korkeimmillaan huhti-toukokuussa. Happitilanne oli pääosin tyydyttävä. Sähkönjohtavuuden arvot olivat pintavesille ominaisella tasolla. Veden pH-arvot vaihtelivat 6,28-6,91 välillä.
Kuva 2-9. Humalojan ja lähialueen vesistöpisteet ja turvetuotantoalueiden vesien johtamisreitit Pyhäjokeen.
Mäyränoja
Mäyränoja laskee Pyhäjokeen Mäyränperän kohdalla Haapaveden ja Oulaisten välissä. Puutionevan ja Äijönnevan turvetuotantoalueiden valumavedet laskevat Mäyränojan yläosalle. Mäyränojan alaosalla sijaitsee vuosittain toistuvan alueellisen tarkkailun näytepiste (Mä0) (kuva 2-10). Mäyränojasta otettiin vuonna 2020 näytteet maaliskuussa, mutta heinä- ja elokuulta näytteet jäivät ottamatta näytteenoton suunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi.
Mäyränojan vesi oli maaliskuussa lievästi hapanta ja happitilanne oli hyvä. Typpi- ja fosforipitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. Veden kiintoainepitoisuus oli matalahko. Väriarvo viittasi runsaaseen humuspitoisuuteen, kun taas CODMn-pitoisuus indikoi keskihumuksisuutta.
Kuva 2-10. Mäyränojan vesistöpisteet ja turvetuotantoalueiden vesien johtamisreitit Pyhäjokeen.
Vihanninjoki – Piipsanjoki
Vihanninjoki saa alkunsa Vihannin taajaman pohjoispuolelta. Piipsanjoki puolestaan lähtee Ainalin alueen järvistä. Vihanninjoki yhtyy Piipsanjokeen Piipsjärven yläpuolella. Vihanninjokeen laskee Märsynevan ja Palanevan turvetuotantoalueiden vedet. Vihanninjoen yläpuolelle laskee Kuuhkamonnevan ja Verkanevan turvetuotantoalueiden valumavedet.
Tarkkailupaikkoja Vihanninjoessa on kaksi Vi2 (vuosittainen alueellinen tarkkailu) ja Vi10 (laaja alueellinen tarkkailu) sekä Piipsanjoessa neljä (Pi9, Pi16, Pi20 ja Pi33) (kuva 2-11). Vihanninjoesta otettiin vuonna 2020 näytteet maaliskuussa, mutta heinä- ja elokuulta näytteet jäivät ottamatta näytteenoton suunnittelussa tapahtuneen virheen vuoksi.
Vihanninjoen vesi oli maaliskuussa lievästi hapanta ja runsashumuksista. Ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. Happitilanne oli välttävä. Sähkönjohtavuuden arvo oli aavistuksen koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden.
Kuva 2-11. Vihanninjoen ja Piipsanjoen vesistöpisteet ja turvetuotantoalueiden vesien johtamisreitit.
2.4 Pyhäjoen vesistöalueen järvet
2.4.1 Pyhäjärvi
Pyhäjärven näytteet otettiin vuonna 2020 kolmelta selältä (Junttiselkä (=Junttisyvä), Kirkkoselkä ja Pyhäselkä) maaliskuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Pyhäjärven tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 5 ja vedenlaadun keskiarvot taulukossa 2-5.
Pyhäjärvi oli helmikuussa lämpötilakerrostunut ja alusveden happitilanne oli kevättalvella heikentynyt kaikilla tarkkailupaikoilla. Edellisvuoden tavoin Junttiselän alusvesi oli pohjan läheisyydessä täysin hapetonta. Myös Kirkkoselällä ja Pyhäselällä kevättalven alusveden happitilanne oli välttävä hapen kyllästysasteen ollessa 41
% ja 42 % (O2-pitoisuus: 5,5 mg/l ja 5,7 mg/l). Junttiselällä vesi oli lähestulkoon hapetonta jo 4 m syvyydessä. Sisäisen kuormituksen oletetaan yleisesti alkavan pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuuden pudotessa alle 2 mg/l, joskin em. selkien alusvesinäytteet otettiin metri pohjan yläpuolelta.
Heinäkuun lopussa järven vesi oli lämpötilakerrostunut, mikä heijastui pohjanläheisen veden heikentyneenä happitilanteena. Kirkkoselällä ja Pyhäselällä happitilanne pysyi välivedessä kuitenkin erinomaisena.
vesipatsaassa samalla tasolla (kuva 2-12).
Junttiselän alusvedessä on aikaisempina vuosina havaittu happamoitumisongelmaa. Vuonna 2020 veden pH-arvot alenivat huomattavasti syvyyden lisääntyessä helmikuun näytekerralla (6,88 4,44). Kesän perustuotantokaudella levätuotannon myötä pH-arvot kohosivat hieman pintavedessä, mutta väli- ja alusvedessä pH-arvot olivat jonkin verran alhaisempia (taulukko 2-5, liite 5).
Kuva 2-12. Happitilanne Pyhäjärven Junttiselällä, Kirkkoselällä ja Pyhäselällä vuonna 2020.
Junttiselällä helmikuussa sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuudet olivat välikerroksessa ja pohjassa korkeita ja tämä kytkeytyy pohjan hapettomuuteen. Muina näytteenottoaikoina arvot olivat huomattavasti alhaisemmat, vaikkakin sähkönjohtavuudet olivat hieman normaalien sisävesien arvoja korkeammat.
Kirkkoselällä ja Pyhäselällä sähkönjohtavuudet ja sulfaattipitoisuudet olivat luonnonvesille tyypillisen pieniä.
Alusveden pitoisuustasojen kohoaminen on tyypillistä paitsi veden kerrostuneisuuden, niin myös heikentyneiden happitilanteiden seurauksena (taulukko 2-5, liite 5)
Keskimääräisten kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Junttiselkä vesi oli rehevällä tasolla, Kirkkoselkä oli kokonaisfosforin osalta karu ja kokonaistypen osalta lievästi rehevä ja Pyhäselkä oli karu. Klorofylli-a -pitoisuuksien perusteella Junttiselän vesi oli rehevällä tasolla ja Kirkkoselän sekä Pyhäselän vesi lievästi rehevällä tasolla. Kesäaikaisen minimiravinne mineraalisuhteen perusteella arvioituna (Pietiläinen ym. 2008) Junttiselän tuotantoa potentiaalisesti rajoitti heinäkuussa fosfori ja elokuussa typpi. Kirkkoselän tuotantoa potentiaalisesti rajoitti heinäkuussa fosfori ja elokuussa molemmat ravinteet potenttiaalisesti rajoittivat tuotanto. Pyhäselän tuotantoa potenttiaalisesti rajoittivat typpi ja fosfori yhdessä heinä- ja elokuussa.
Taulukko 2-5. Pyhäjärven Junttiselän (Pyhj1), Kirkkoselän (Pyhj3) ja Pyhäselän (Pyhj4) keskimääräinen vedenlaatu eri syvyyksillä vuonna 2020. Määritysrajan alittavat tulokset on keskiarvoihin laskettu 0,5 x määritysraja. Keskimääräinen pH laskettu logaritmisena.
Pyhäsalmi Mine Oy:n toimesta mitattujen sähkönjohtavuuden ja pH arvojen Tikkalansalmen veden pH arvot vaihtelivat lievästi happaman ja lievästi emäksisen välillä. Alhaisimmillaan pH-arvot olivat huhtikuun alussa.
Tikkalansalmen sähkönjohtavuuden arvot olivat suurimmaksi osaksi alhaisia 4,2–5,0 mS/m. Ainoa korkeampi arvo oli 8,5 mS/m huhtikuun neljännellä viikolla, mutta tämä arvo on pintavesille tyypillinen. Luusuassa pH arvot vaihtelivat välillä 6,5–7,2 kuvastaen siten normaaleja humusvesien happamuustasoja. Luusuan sähkönjohtavuudenarvot koholla kaikilla havaintokerroilla 12,1–18,2 mS/m (liite 6). Junttiselän ja helmikuun Kirkkoselän näytteistä määritettiin lisäksi tiosulfaatti. Kaikki tulokset ovat alle 5 mg/l määritysrajan (liite 5.2).
Pyhäjärven Emolahti kuuluu ympäristöviranomaisten koordinoimaan leväseurantaan. Vuoden 2020 seurannassa Emolahdella ei havaittu levää (Järvi- ja meriwiki 2021).
2.4.2 Haapajärvi
Vuonna 2020 Haapajärven näytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti helmikuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Haapajärven tulokset on toteutuneiden näytekierrosten osalta esitetty liitteessä 7.
Haapajärvi oli helmi-, heinä- ja elokuussa lämpötilakerrostunut, mikä heikensi happitilannetta syvyyden lisääntyessä. Pintaveden happitilanne oli heinäkuussa hyvä, helmi- ja lokakuussa tyydyttävä ja elokuussa välttävä. Pohjanläheisen veden happitilanne oli heikko talvi- ja kesäkerrostuneisuuden aikaan. Heinä- ja elokuussa vesi oli käytännössä katsoen hapetonta. Alhaisen happipitoisuuden seurauksena syvänteen alusvesi oli kesäkaudella sameaa ja ravinteikasta. Syyskierron jälkeen vesi oli tasalämpöistä ja happitilanne oli tyydyttävä koko vesipatsaassa (kuva 2-13, liite 7).
selkä 4-4,3 4,6 44 4,8 33,3 81 11 34,0 587 3,4 1473 255 21,8 142
n=4 7-7,6 3,3 31 5,0 33,3 97 14 45,0 720 3,4 3325 412 19,7 142
Kirkko- 1 10,1 93 7,2 4,3 33 9 11,7 393 2,6 138 31 4,7 4,0
selkä 3,3-4 9,6 89 7,1 4,3 41 10 11,0 380 2,1 208 41 4,5 4,1
n=4 5,6-7 7,4 70 6,9 4,9 41 10 12,2 410 2,8 300 231 9,8 5,3
Pyhä- 1 10,0 91 7,1 4,0 28 8 6,9 357 1,6 66 19 3,6 4,0
selkä 13-13,5 9,0 80 6,9 4,1 32 8 6,7 347 1,5 96 21 3,0 3,9
n=4 25-26 6,7 58 6,7 4,3 35 8 8,1 373 1,6 189 219 3,5 3,8
Piste Syvyys Kok-N NH4-N
NO2+NO3-
N Kok-P PO4-P Chl-a
m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l
Junttiselkä 0-2 585 14 3 29 3 14
Kirkkoselkä 0-2 475 8 3 14 1 5
Pyhäselkä 0-2 420 9 3 10 1 4
Kuva 2-13. Haapajärven veden happitilanne vuonna 2020.
Haapajärven veden pH-arvot olivat humusvesille (väriarvot ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot) tyypillisesti jokseenkin happamia, joskin pintaveden pH-arvot kohosivat kesäkaudella perustuotannon myötä lähemmäs neutraalia. Sähkönjohtavuuden arvot ja sulfaattipitoisuudet olivat tasaisia kaikissa syvyyksissä helmi-, heinä- ja lokakuun näytteenottokerroilla. Sameusarvot olivat kohonneella tasolla heinä- ja syyskuussa pohjanläheisessä vedessä. Kiintoainepitoisuus ja väriarvo olivat heinäkuussa koholla pohjanläheisessä vedessä. Suolistoperäisten enterokokkien määrät olivat koholla kaikilla näytteenottokerroilla kaikissa syvyyksissä. Keskiarvo tuloksista koko vuodelta on 353 pmy/100 ml, mutta tulokset vaihtelivat 73–1600 pmy/100 ml. E. colin määrät olivat alhaisia kaikilla näytteenottokerroilla kaikissa syvyyksissä. Haapajärven veden hygieeninen tila vaihteli lokakuun erinomaisesta heinäkuun huonoon.
Ravinnepitoisuuksien perusteella Haapajärven vesi oli 2020 rehevällä tasolla. Pohjanläheinen vesikerros oli kerrostuneisuuskausina rehevämpää. Syksyllä täyskierron jälkeen koko vesipatsaassa ravinnepitoisuudet olivat oletetusti samaa suuruusluokkaa. Heinäkuussa pintavedestä määritetty a-klorofyllipitoisuus viittasi myös rehevään tasoon. Molempia pääravinteita oli Haapajärvellä koko vuonna runsaasti saatavilla, vaikka heinäkuussa pintaveden epäorgaanisten ravinteiden (NH4-N, NO2+3-N ja PO4-P) määrä olikin muita ajankohtia alhaisempi. Minimiravinnetarkastelun perusteella heinäkuussa typpi potenttiaalisesti rajoitti tuotantoa ja elokuussa molemmat pääravinteet olivat potentiaalisia tuotantoa rajoittavia tekijöitä. Järven perustuotantoa ovat aiemman tarkkailun tulosten valossa rajoittaneet todennäköisesti muut tekijät kuin ravinteiden saatavuus.
Haapajärven lämpötalouteen ja happitilanteeseen vaikuttaa erityisesti talvella oleellisesti Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien johtaminen vesistöön. Yleensä jäähdytysveden johtaminen ylläpitää jatkuvasti täyskiertoa ja tuo koko ajan happitäydennystä järveen.
2.4.3 Komujärvi
Pyhäjärven Komujärvestä otettiin Vesla-tietokannan mukaan vuoden 2020 aikana näytteet yhteensä viisi kertaa. Pyhäjärven pohjoisosassa on ollut käynnissä kunnostushanke 2013-2015, johon Komujärven ja Komujoen kunnostustoimenpiteet kuuluvat. Komujärvellä kunnostustoimenpiteenä käytettiin ali- ja keskivedenkorkeuden nostamista, jolla pyrittiin mm. helpottamaan järven happitilannetta. Vedenpinnan noston lisäksi tarkoituksena oli myös rakentaa laskeutusaltaita, sekä toteuttaa ruoppauksia, hoitokalastuksia ja vesikasvien niittoa. Komujoesta tai Komujärven Lintulahdelta ei otettu näytteitä vuonna 2020.
Maaliskuussa Komujärven veden happitilanne oli heikentynyt, mutta varsinaista hapettomuutta ei tulosten perusteella ollut havaittavissa. Kesällä ja syyskuussa happitilanne oli erinomainen. Veden pH-arvo oli
maaliskuun havaintoa lukuun ottamatta. Kokonaisfosforipitoisuudet ilmensivät järven rehevää tilaa, kuten myös kokonaistyppi, vaikkakin elokuussa typpipitoisuus oli erittäin rehevän puolella. Klorofylli a -pitoisuudet ilmensivät kesäkuussa rehevää tilaa ja heinä-syyskuussa erittäin rehevää tilaa (Liite 8.2).
2.4.4 Iso ja Pieni (Vähä)-Vatjusjärvi
Iso Vatjusjärveltä on Vesla-tietokannasta saatavilla vedenlaatutuloksia viideltä eri näytekierrokselta vuoden 2020 ajalta, mutta Pieneltä (Vähä-) Vatjusjärveltä ei ole vedenlaatutuloksia vuoden 2015 jälkeen. Iso Vatjusjärvi on Selkäinjärveä ja Komujärveä syvempi ja syvännealueella olevan näytepisteen tulosten perusteella voidaan tehdä havaintoja myös järven lämpötilakerrostuneisuudesta. Iso Vatjusjärvi oli maalis-, kesä- ja heinäkuussa lämpötilakerrostunut, mikä näkyi happitilanteen heikkenemisenä syvyyden lisääntyessä. Muina ajankohtina happitilanne oli erinomainen koko vesipatsaassa.
Maalis- ja kesäkuussa, kun happitilanne oli heikentynyt, pohjanläheinen vesi oli pintavettä sameampaa, mutta ravinnepitoisuuksissa oli merkittäviä eroja typen ja fosforin osalta vain kesäkuussa. Kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Iso-Vatjusjärven vesi oli rehevällä tasolla. Klorofylli-a -pitoisuudet ilmensivät rehevää tasoa heinä- ja syyskuussa ja elokuussa erittäin rehevää tasoa.
Iso Vatjusjärven vesi on väri- ja CODMn-arvojen perusteella humusleimaisille vesille tyypillisesti ruskeaa ja runsashumuksista. Veden pH-arvot kohosivat kesän perustuotantokauden myötä alkuvuoden lievästi happamalta tasolta lievästi emäksisen puolelle. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvä.
Sähkönjohtavuuden arvot olivat pintavesille tavanomaisen pieniä. Kiintoainepitoisuudet olivat tasaisia, vaikka pohjanläheisessä vedessä havaittiinkin kesäkuun tarkkailukerralla hieman koholla oleva pitoisuus (Liite 8.2).
Sekä Iso Vatjusjärvi että Pieni Vatjusjärvi kuuluivat vuonna 2018 ympäristöviranomaisten koordinoimaan leväseurantaan. Iso Vatjusjärvellä havaittiin heinä-syyskussa levää hieman (viikot 30, 32, 34 ja 36) tai runsaasti (viikko 31). Pieni Vatjusjärvellä levää havaittiin hieman heinäkuussa viikolla (Järvi- ja meriwiki 2021).
2.4.5 Pirnesjärvi
Pirnesjärvestä otettiin Vesla-tietokannan mukaan vuoden 2020 aikana näytteet yhteensä neljä kertaa.
Maaliskuussa Pirnesjärven veden happitilanne oli välttävä, mutta kesällä ja syyskuussa happitilanne oli erinomainen. Veden pH-arvo oli kevättalvella selvästi happaman puolella ja kohosi perustuotantokaudella neutraalin veden tuntumaan ja syyskuussa se putosi lievästi happamaksi. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli muutoin tyydyttävä, mutta syyskuussa se oli välttävä. Sähkönjohtavuuden arvot olivat sisävesille tyypillisen pieniä. Kesä- ja syysaikana kokonaisfosforipitoisuudet ilmensivät järven rehevää tilaa, mutta kokonaistyppi ilmensi erittäin rehevää tilaa. Kesäaikana klorofylli a -pitoisuudet kertoivat järven erittäin rehevästä tilasta ja syyskuussa järvi oli klorofylli a -pitoisuuksien perusteella mitattuna rehevä (Liite 8.2).
2.4.6 Muut vesistöalueen järvet
Selkäinjärvestä, Isosta ja Pienestä Rytkynjärvestä, Rantasenjärvestä, Saarelanjärvestä, Korkattijärvestä ja Parkkimanjärvestä ei otettu näytteitä vuonna 2020 sillä kyseisillä järvillä ei ollut ympäristöhallinnon seurannan mukaista näytteenottoa.
2.5.1 Tähjänjoki
Tähjänjoen alapään näytteenottopisteeltä otettiin vuonna 2020 neljä kertaa näytteitä. Vesi oli vuonna 2020 keskimäärin tummaa, erittäin sameaa ja ravinteikasta. Vedenlaadussa oli suuria ajallisia eroja: touko- ja syyskuussa pH oli selväsi hapan, kun heinä- ja lokakuussa pH oli edelleen happaman puolella, mutta kuitenkin yli 6. Touko-, syys- ja lokakuussa kokonaistyppi oli erittäin rehevällä tasolla. Kokonaisfosfori oli rehevällä tasolla kaikilla havaintokerroilla. Huhti-toukokuussa ravinnepitoisuudet olivat erittäin rehevällä tasolla. Tähjänjoen vedestä määritettiin myös eräiden metallien pitoisuuksia.
Kadmiumin pitoisuus ylitti ympäristölaatunormin pitoisuuden 0,08 µg/l (EQS) (VnA 1308/2015) kaikilla havaintokerroilla ja nikkelin pitoisuudet ylittivät myös EQS-arvon 4 µg/l kaikkina havaintokertoina. Lyijyn havaitut pitoisuudet eivät ylittävät EQS-arvoa 1,2 µg/l.
2.5.2 Muut vesistöalueenjoet
Hiito-ojassa, Komujoessa, Parkkimanjoessa ja Pirnesojassa ei ollut ympäristöhallinnon seurannan mukaista näytteenottoa vuonna 2018.
2.6 Veden hygieeninen laatu
Pyhäjoen vesistötarkkailussa veden hygieenistä laatua tarkkaillaan määrittämällä fekaalisten koliformisten bakteerien määrät alueellisen ja intensiivisen tarkkailun yhteydessä. Tulokset on esitetty liitteissä 3 ja 4.
Sosiaali- ja terveysministeriön pieniä yleisiä uimarantoja koskeva asetuksen 354/2008 mukaan sisävesien uimaveden toimenpiderajana on E. coli bakteereiden osalta 1000 pmy/100 ml ja suolistoperäisten enterokokkien osalta 400 pmy/100 ml. Pienillä uimarannoilla uimaveden laadun arviointi perustuu uimakauden aikaisiin yksittäisiin valvontatutkimuksiin, ei uimaveden laadun pitkäaikaiseen seurantaan kuten ns. EU-uimarannoilla. Toimenpiderajat ovat kuitenkin samat suuria yleisiä uimarantoja koskevassa asetuksessa 177/2008. Edellä mainittujen indikaattori-mikrobien lisäksi uimavedestä seurataan säännöllisesti syanobakteerien (sinilevät) esiintymistä.
Pyhäjoen vesistöalueella enterokokkien tiheys vaihteli sekä alueellisesti että ajallisesti. STM:n asetuksen mukaista toimenpiderajaa ei ylitetty millään havaintopaikalla heinä-elokuussa 2020. Intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilta Py161, Py82 ja Pi1 oli kaksi havaintoa kultakin kuulta, jolloin kuvaajaan laskettiin kuukauden keskiarvo. Korkein yksittäinen havainto oli elokuulta Pyhäjoen Käräjäsaaresta (Py99, 180 pmy/100 ml) (kuva 2-14).
Kuva 2-14. E. coli bakteerien ja enterokokkien määrät Pyhäjoessa sekä sen sivujoissa kesällä 2020.
Sivujokien lyhenteet, ks. taulukko 2-2.
Vesistötarkkailun havaintopaikat eivät kuvaa uimaveden laatua yleisillä uimarannoilla. Uimarantojen veden uimakelpoisuutta seurataan kuntien terveysvalvontaviranomaisten toimesta. Kuntien uima-vesitarkkailun tulokset Pyhäjoen vesistöalueella sijaitsevilta uimarannoilta on koottu liitteeseen 9. Kaikkien Haapajärven, Kärsämäen, Pyhäjärven eikä Reisijärven uimarantojen
Uimaveden toimenpiderajat eivät ylittyneet Haapaveden, Oululaisten, Siikalatvan ja Pyhännän yleisillä uimarannoilla kesällä 2020. Sinilevä havaintoja tehtiin vain kerran niin heinäkuussa kuin elokuussa.
Heinäkuussa havainto tehtiin Pyhännänjärvellä Autiorannassa ja elokuussa Iso Vatjusjärvellä Hammasniemessä (liite 9.1). Pyhäjärven, Kärsämäen, Haapajärven ja Reisjärven kuntien yleisien uimarantojen uimaveden laadusta ei ollut saatavissa tietoa raportin kirjoittamishetkellä. Haapajärven Hautaperän altaalla ja Pyhäjärven Emolahden uimarannalla ei ole tehty sinilevähavaintoja kesällä 2020.
Reisjärvellä Salmensuun uimarannalla oli hieman sinilevää syyskuussa viikoilla 36 ja 37 (Järvi- ja meriwiki 2021).
