FM Olli-Matti Tervaniemi
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ
LYHENTEITÄ JA KÄSITTEITÄ
1. JOHDANTO... 4
2. YVA-MENETTELY ... 4
3. HANKKEEN KUVAUS ... 7
3.1. HANKKEESTA VASTAAVA YHTIÖ... 7
3.2. HANKE JA SEN AIKATAULU... 7
3.3. LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN JA OHJELMIIN... 8
4. HANKKEEN TOTEUTTAMISEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET... 9
4.1. YMPÄRISTÖLUPA... 9
4.2. TUOTANTO- JA VESIENSUOJELUSUUNNITELMA... 10
4.3. KAAVOITUS... 10
5. YVA-VAIHTOEHDOT JA ERI TOIMIEN TOTEUTUSVAIHTOEHDOT ... 11
6. VAIKUTUSALUEET ... 11
6.1. 0-VAIHTOEHTO... 12
6.2. 1-VAIHTOEHTO... 12
7. YMPÄRISTÖN NYKYTILA, TEHDYT SELVITYKSET JA SUUNNITELMAT. HANKKEEN ARVIOITAVAT VAIKUTUKSET JA NIIDEN TUTKIMUSMENETELMÄT... 14
7.1. LUONNONYMPÄRISTÖ... 14
7.1.1 Vesistöt ja kalasto... 14
7.1.2 Kasvillisuus... 16
7.1.3 Eläimistö... 16
7.1.4 Luonnon monimuotoisuus... 16
7.1.5 Pohjavesi ... 17
7.1.6 Ilman laatu... 18
7.2. IHMINEN... 19
7.2.1 Luonnonvarat ja virkistys ... 19
7.2.2 Maisema ja kulttuuriperintö ... 20
7.2.3 Infrastruktuuri... 20
7.2.4 Asutus, kaavoitus ja maanomistusolot... 20
7.2.5 Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset... 21
8. HAITTOJEN LIEVENTÄMINEN, RISKIT JA TOIMET NIIDEN VARALTA... 21
9. OSALLISTUMISEN JA VUOROVAIKUTUKSEN JÄRJESTÄMINEN... 22
10. YVA-MENETTELYN AIKATAULU... 22
KIRJALLISUUS... 23
Liitteet:
1 Yhteystiedot
2 Hankealueen sijainti (1:200 000)
3 Arvioidut vaikutusalueet: pöly, melu, vesistöt. Lähivaikutusalueen tiedustelualueen rajaus
(1:50 000)
4 Valuma-alueet, vesistönäytteiden havaintopaikat, Hirvisuon suojelualue, Varrenkangas- Paalihta-pohjavesialue ja Päätyeenlahden Natura-alue (1:50 000)
5 Kartta Pohjois-Karjalan seutukaavasta vuodelta 1979 (1:200 000) 6 Päätyeenlahden Natura-alueen keskeiset tiedot
TIIVISTELMÄ
Vapo Oy:n hallinnassa oleva Kirkkosuo sijaitsee Kiteen kunnan pohjoisosassa 8-9 km Kiteen kaupunkikeskuksesta pohjoiseen valtatie 6 ja Parikkala-Joensuu – rautatien itäpuolella. Alueella on tuotantokelpoista alaa 648 ha, joka suunnitellaan otettavaksi turvetuotantoon. Hyödynnettävän turpeen energiamäärä on 6,8 milj.
MW. Alueella on tuotantoa nykyisin 154 ha:lla.
Hankealueelta vedet virtaavat kolmea reittiä ojien kautta Humalajokeen ja edelleen etelään Kiteenjärveen.
Hankkeesta tehdään YVA-lain mukainen vaikutusten arviointi. Se jakautuu kah- teen vaiheeseen: 1) Tehdään arviointiohjelma (tämä julkaisu), jossa esitellään han- ke, esitellään hankealueen ja sen ympäristön ominaisuuksia, kerrotaan mitä tutki- taan, miksi tutkitaan ja missä tutkimuksia tehdään. Samoin esitetään tutkimusme- netelmät. 2) Laaditaan arviointiselostus, jossa esitetään hankkeen hyödyt, haitat ja keinoja haittojen estämiseksi tai lieventämiseksi.
Vaikutusten arvioinnissa huomioidaan sekä luontoon että ihmisiin niin suoraan kuin myös epäsuoraan kohdistuvat vaikutukset. Kirkkosuon välittömässä läheisyy- dessä ei ole vakituista asutusta eikä mökkejä. Heti suon länsipuolella on tärkeä Varrenkangas-Paalihta –pohjavesialue.
Yksi YVA-menettelyn tärkeimmistä tavoitteista on jakaa ihmisille tietoa hankkees- ta ja taata mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Tässä ohjelmassa kerrotaan myös, miten hankkeesta tiedotetaan ja keihin voi ottaa yhteyttä.
Tavoitteena on, että YVA-prosessi saadaan päätökseen keväällä 2004. Arvioin- tiselostus tarvitaan teknisessä suunnittelussa ja kun haetaan lupia hankkeen toteut- tamiseen ympäristölupavirastolta.
LYHENTEITÄ JA KÄSITTEITÄ
Boreaalinen vyöhyke = Arktisen vyöhykkeen eteläpuolella sijaitsevan yhtenäisen havumetsän luonnehtima kasvillisuusvyöhyke.
Eksentrinen suo = Suo viettää yhteen suuntaan. Korkein kohta suon ulkopuolella.
Suon pienmuodot kohtisuorassa viettosuuntaan nähden.
Keidassuo = Suoyhdistymätyyppi, jonka paksuturpeinen keskiosa on reunojaan korkeammalla (ombrotrofinen). Tyypillinen Etelä-Suomessa.
Ympäristöturve = ympäristönhoidossa käytettävä turve, esim. lietteen imeytykses- sä ja kompostoinnissa.
CODMn = Kemiallinen hapenkulutus. Kuvaa eloperäisten ja muiden kemiallisesti hapettuvien aineiden määrää vedessä.
mgPt/l = Veden värin mittayksikkö, keinotekoinen platina-asteikko (Pt).
mg/l = Milligrammaa eli 1/1 000 grammaa litrassa.
µg/l = Mikrogrammaa eli 1/1 000 000 grammaa litrassa.
1. JOHDANTO
Vapo Oy Energia on valtakunnallisesti energia-alalla toimiva yhtiö, joka tuottaa mm. polttoturvetta. Itä-Suomessa yhtiöllä on turvetuotantoalueita 66 kunnassa yli sadalla (www.vapo.fi).
Ympäristönsuojelulainsäädännön toimeenpanosta 4.1.2001 annetun lain 6 §:n mu- kaisesti Vapo Oy on ilmoittanut 28.2.2001 mennessä Pohjois-Karjalan ympäristö- keskukselle ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten harjoitta- vansa Kirkkosuolla turvetuotantoa 349 ha:n alalla. Ympäristöluvan hakemisesta ympäristökeskuksen ja Vapon kesken käydyssä neuvottelussa 25.10.2001 sovittiin, että Vapo hakee ympäristölupaa Kirkkosuon turvetuotannolle 30.9.2004 mennessä.
Koska Vapo hakee ympäristöluvan samalla kertaa koko hallinnassaan olevalle tuo- tantokelpoiselle pinta-alalle Kirkkosuolla ja suunnitelmaan sisältyvä, aikaisemmin turvetuotantoon käyttämätön suo ylittää 150 ha, hankkeessa suoritetaan ympäristö- vaikutusten arviointi.
Kirkkosuon vaalea pintaturve tullaan toimittamaan karjan kuivikkeeksi, kasvualus- toiksi ja muihin ympäristönsuojelutarkoituksiin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakuntiin ja mahdollisesti kauemmaksikin jalosteina tai vientituotteina. Vaaleas- ta rahkaturpeesta on niukkuutta koko Suomessa. Energiaturpeen suurimpia käyttä- jiä tulevat olemaan teollisuus- ja lämpövoimalaitokset Etelä- ja Pohjois-Karjalassa sekä Etelä-Savossa.
Turvetuotantohankkeita muiden hankkeiden ohella on arvioitu perinteisesti tekni- set, taloudelliset ja tietyt ympäristönäkökohdat huomioiden. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA) arviointia on laajennettu koskemaan kattavasti hank- keen merkittävät ympäristövaikutukset sekä luontoon ja ihmiseen. Menettelyn ta- voitteena on lisäksi tuottaa aineistoa suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä paran- taa ihmisten tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia.
2. YVA-MENETTELY
Ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskevat säännökset, laki (468/94) ja ase- tus (792/94) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, tulivat voimaan vuonna 1994. Vuonna 1999 lakiin ja asetukseen tehtiin merkittäviä muutoksia (267/99, 268/99). YVA-menettelyn keskeisenä tavoitteena on ottaa huomioon ympäristöasi- at hankkeiden suunnittelussa taloudellisten, teknisten ja sosiaalisten näkökohtien rinnalla sekä lisätä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. YVA:n keskeisiä ominaisuuksia ovat vaihtoehdot, osallistuminen ja julkisuus. YVA-menettelyssä ei tehdä juridisesti sitovia päätöksiä.
Hankkeet, joihin YVA-menettelyä sovelletaan, on määritelty YVA-asetuksessa.
Niihin kuuluvat ne turvetuotantohankkeet, joita koskee asetuksen 6§ kohta 2 d):
arviointimenettelyä sovelletaan, kun turvetuotannon yhtenäiseksi katsottava tuo- tantopinta-ala on yli 150 hehtaaria.
Koska Kirkkosuon käytettävissä oleva tuotantokelpoinen alue on noin 648 ha, hankkeeseen sovelletaan YVA-menettelyä.
YVA-menettelyssä:
• rajataan tarkasteltavat toteuttamisvaihtoehdot ja niiden vaikutukset
• selvitetään ympäristön nykytila ja arvioidaan hankkeen vaikutukset ja niiden merkittävyys
• suunnitellaan, miten haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan lieventää
• laaditaan ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma) ja raportoi- daan arvioinnin tulokset (ympäristövaikutusten arviointiselostus eli YVS) Arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa yhteysviranomaiselle arviointiohjelman. YVA-ohjelmassa esitellään hanke ja työsuunnitelma sen ympä- ristövaikutusten arvioimiseksi. Yhteysviranomainen kuuluttaa hankkeesta ja oh- jelman nähtävilläolosta ja järjestää hankkeen vaikutusalueella tarvittavat tiedotus- tilaisuudet, joissa kansalaiset ja yhteisöt voivat esittää mielipiteitään arvioinnin kohteena olevasta hankkeesta. Ohjelmasta annettujen lausuntojen, mielipiteiden, tiedotustilaisuuksissa esille tulleiden seikkojen ja muun lisäinformaation pohjalta yhteysviranomainen antaa ohjelmasta lausuntonsa ja toteaa, miltä osin arviointi- ohjelmaa on tarkistettava (kuva 1).
YVA-ohjelman ja yhteysviranomaisen lausunnon pohjalta arvioidaan hankkeen ympäristövaikutukset, jotka esitetään ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVS). Yhteysviranomainen kuuluttaa arviointiselostuksen vastaavasti kuin oh- jelman ja järjestää tiedotustilaisuudet. Selostuksesta pyydetään tarvittavat lau- sunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen selvitysten riittävyy- destä. Yhteysviranomainen laatii selostuksesta oman lausuntonsa. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin tulokset ja lausuntonsa hankkeesta vastaavalle. Lupia tai niihin rinnastettavia päätöksiä haettaessa arvi- ointiselostus ja siitä saatu yhteysviranomaisen lausunto liitetään hakemuksiin.
Kuva 1. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ensimmäinen työvaihe on laatia YVA- ohjelma, joka toimii työsuunnitelmana hankkeen ympäristövaikutusten arvioimi- seksi. Ohjelman suunnittelu edellyttää paneutumista hankkeesta olevaan tietoon, aluetta koskeviin suunnitelmiin, alueen käyttöön sekä ympäristön tilaan ja ympä- ristövaikutuksiin.
Arviointiohjelmassa esitettävät asiat on lueteltu YVA-asetuksen 11 §:ssä.
Kirkkosuon turvetuotantohankkeen YVA-ohjelmassa:
• esitetään hanketiedot (tarkoitus, suunnitteluvaihe, sijainti, maankäyttötarve, liittyminen muihin hankkeisiin, hankevastaava)
• suojelu- ja kaavoitustilanne käydään läpi ja niistä esitetään tarvittavat tiedot
• esitetään tiedot laadituista ja suunnitelluista ympäristövaikutuksia koskevista selvityksistä
• muodostetaan toteuttamisvaihtoehdot ns. 0-vaihtoehdon lisäksi
• selvitetään hankkeen toteuttamisen edellyttämät suunnitelmat, luvat ja päätök-
• set kuvataan ympäristön nykytila
• suunnitellaan ja perustellaan mitä ympäristövaikutuksia arvioidaan ja millä ta- voin (menetelmät, aineisto, lähtöoletukset ja rajoitukset), tehdään esitykset ar- vioinnin pohjaksi tarvittavista tutkimuksista
• tehdään ehdotus ympäristövaikutusten esiintymisen rajauksista (vaikutustyyp- pikohtaiset rajaukset alueellisesti ja ajallisesti)
• suunnitellaan arviointimenettely ja siihen liittyvä vuorovaikutus ja osallistu- minen
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN
ARVIOINTIOHJELMA ARVIOINTIOHJELMASTA
TIEDOTTAMINEN
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI
LAUSUNNOT JA MIELIPITEET OHJELMASTA
YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO
ARVIOINTISELOSTUKSESTA KUULEMINEN MIELIPITEET JA LAUSUNNOT
YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN
ARVIOINTISELOSTUS
ARVIOINTISELOSTUS LUPAHAKEMUKSIEN
LIITTEEKSI
• suunnitellaan ja tehdään esitys tiedottamisesta
• aikataulutetaan YVA-arviointimenettely
Turvetuotantohankkeesta ja sen ympäristövaikutusten arvioinnista vastaa Vapo Oy Energia. Yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. YVA- ohjelman on laatinut PSV-Maa ja Vesi Oy, Jaakko Pöyry Infra.
Hankkeesta vastaavan, yhteysviranomaisen ja muiden YVA:aan liittyvien tahojen yhteystiedot on esitetty liitteessä 1. Hankkeesta ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvistä asioista saa tietoja ottamalla yhteyttä mainittuihin tahoihin ja henkilöi- hin. Yhteyshenkilöille voi myös lähettää tai ilmoittaa mielipiteensä hankkeeseen liittyvistä asioista.
3. HANKKEEN KUVAUS 3.1. Hankkeesta vastaava yhtiö
Vapo Oy Energia kuuluu Vapo-konserniin, joka on Suomen suurin energiaturpeen tuottaja. Yhtiö toimittaa myös biopolttoaineita, puuta, lämpöä, sähköä, tuulivoimaa ja ympäristöturvetta.
Hankkeesta vastaa yhtiön Kuopiossa toimiva kiinteistöyksikkö:
Vapo Oy Energia Suo ja Vesi
Heikki Torpström
Tulliportinkatu 29 A 14
70100 KUOPIO
3.2. Hanke ja sen aikataulu
Kirkkosuo sijaitsee Kiteen kunnan pohjoisosassa 8-9 km Kiteen kaupunkikeskuk- sesta pohjoiseen valtatie 6 ja Parikkala-Joensuu –rautatien itäpuolella (liite 2). Ve- sistöaluejaottelussa suo kuuluu Kiteenjoen-Tohmajoen vesistöalueeseen ja siinä Humalajoen vesistöalueeseen (nro 2.023).
Kirkkosuolla on Vapo Oy:llä hallinnassaan 653,2 ha suota, josta se omistaa 554,3 ha ja loput on vuokrattua. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa ympäristö- ja ener- giaturvetta koko hallinnassa olevan alueen kattavan tuotantosuunnitelman mukaan, johon sisältyy tuotantokenttiä noin 648 ha. Kirkkosuon hyödynnettävän turpeen energiamäärä on 6,8 milj MW. Tuotantokenttien ojitus on aloitettu vuonna 1982.
Tuotantoon on jo valmisteltu sarkaojituksin 349 ha:n ala ja siitä 154 hehtaarilla on turvetuotantoa harjoitettu vuodesta 1987 lähtien.
Tuotannon loputtua tehdään alueen jälkihoito, jossa työmaa siistitään, puretaan ra- kennelmat ja estetään lähialueiden vettyminen. Maanomistaja päättää alueen jälki- käytöstä. Turvetuotannosta vapautuneita alueita on viime vuosina ostettu haluk- kaasti maatalouskäyttöön. Vapo Oy on myös ryhtynyt kasvattamaan alueilla ruo- kohelpiä polttoaineeksi. Kirkkosuoltakin löytyy näihin tarkoituksiin sopivia poh- jamaalajeja, mutta lopulliset ratkaisut alueiden uudesta maankäytöstä tehdään tur- vetuotannon päättymisvaiheessa vallitsevan tilanteen mukaan.
Arvio aikatauluksi
Hankkeen arvioidaan etenevän seuraavasti:
• Ympäristölupahakemus 30.9.2004
• Päätös ympäristöluvasta 30.9.2005
• Vesiensuojelun rakentaminen sekä lasku- ja kokoojaojien kaivu 2005-2006
• Tuotantokenttien valmistelu 2006-2008
3.3. Liittyminen muihin hankkeisiin ja ohjelmiin
Tuotannossa oleva Kirkkosuo on osa Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden verkostoa, jolla Vapo Oy huolehtii asiakkaidensa energia- ja ympäristöturvehuollosta Itä- Suomessa. Kirkkosuo on Pohjois-Karjalan tuotantoalueista eteläisin, mistä johtuen sieltä toimitukset suuntautuvat osittain Etelä-Karjalaan sekä Etelä-Savoon, joiden maakuntien alueella turvevarat ovat niukemmat kuin Pohjois-Karjalassa.
Pohjois-Karjalan seutukaavassa Kirkkosuolla on merkintä ”ER1” eli alue on va- rattu turvetuotantoa varten (liite 5).
Kiteenjärven tilan parantamiseksi on käynnistetty kunnostushanke, jonka onnistu- minen edellyttää järven sisäisen kuormituksen vähentämistä ja ulkoisen kuormi- tuksen lisääntymisen estämistä (PSV-Maa ja Vesi 1999). Vuoden 1999 tilanteen mukainen ulkoisen kuormituksen määrä on järven sietokyvyn kannalta ns. ylem- män sietorajan tasolla (Lappalainen 1999). Tarkastelutavasta riippuen turvetuotan- non osuus ulkoisesta fosforikuormituksesta on 2-3 % ja ulkoisesta typpikuormituk- sesta 4-7 %.
Pohjois-Karjalan ympäristöohjelmassa vuoteen 2010 asetetaan päätavoitteiksi monia seikkoja, joilla on yhteytensä Kirkkosuon ympäristövaikutusten arviointiin.
Päästöjä ilmaan, vesistöihin ja maaperään vähennetään pyrkimyksenä luonnon happamoitumisen vähentäminen ja vesistöjen rehevöitymisen hidastuminen. Tär- keitä pohjavesialueita suojellaan niin, että niiden lähelle ei sijoiteta pohjavesien pi- laantumisvaaraa aiheuttavia toimintoja. Tavoitteena on myös energian käytön te- hokkuus ja säästäväisyys ja että se perustuu entistä enemmän puuhun ja muihin biopolttoaineisiin. Ympäristöohjelma on ympäristökeskuksen Internet-sivuilla osoitteessa: http://www.vyh.fi/poltavo/ohjelma/pka/yohjel1.htm#YMPÄRISTÖN.
Ympäristöohjelmaan on listattu seuraavat turvetuotantoa koskevat tavoitteet (http://www.vyh.fi/poltavo/ohjelma/pka/yohjel2.htm#Pintavedet):
• Turvetuotannosta pintavesiin joutuvaa fosfori- ja typpikuormitusta vähenne- tään kumpaakin vähintään 30 % vuoden 1993 arvioidusta tasosta vuoteen 2005 mennessä.
• Tuotantoalueiden kuivatusveden, kiintoaineen ja liuenneen humuksen mää- rää vähennetään ja tuotantoalueet kuivatetaan niin, ettei pohjaveden laatua ja määrää vaaranneta.
• Turvetuotannosta poistettujen alueiden jälkikäytön tutkimuksella ja suunnit- telulla parannetaan suoluonnon monimuotoisuuden palauttamista ja kehit- tämistä.
• Luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon suunniteltaessa turvetuotantoa Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi esitetään seuraavia toimia:
• Käytetään vesiensuojelun kannalta parasta mahdollista käyttökelpoista tek- niikkaa.
• Vähennetään turvetuotantoalueiden kuivatusvesien määrää tehostamalla tuo- tantoalueen ulkopuolisen valunnan johtamista tuotannossa olevien alueiden ohi.
• Toteutetaan tuotantoalueiden kuivatus ja rakenteet niin, että kiintoaine erot- tuu tehokkaasti tuotantoalueen ojiin, sen alapuolisiin laskeutusaltaisiin ja pintavalutuskenttiin.
• Pidetään asianmukaisesti tehdyt vesiensuojelurakenteet jatkuvasti toiminta- kunnossa.
• Ohjataan turvetuotannon laajentumista suoluonnon monimuotoisuuden kan- nalta vähempiarvoisille, jo ojitetuille soille yhteistyön ja neuvotteluiden avulla.
• Tehostetaan vanhojen turvetuotantoalueiden vesiensuojelutasoa, silloin kun se on teknis-taloudellisesti mahdollista.
Vesipolitiikan puitedirektiivin (direktiivi 2000/60/EY) tarkoituksena on luoda puit- teet sekä sisämaan että rannikon pintavesien ja pohjavesien suojelulle. Direktiivin tavoitteena on estää vesistöjen tilan heikkeneminen ja parantaa niiden tilaa niin, et- tä niiden ekologinen ja kemiallinen tila olisivat hyviä.
”Valtioneuvoston periaatepäätös vesien suojelun tavoitteista vuoteen 2005” toteaa, että turvetuotannon pintavesiin joutuvaa fosfori- ja typpikuormitusta alennetaan kumpaakin vähintään 30 prosenttia vuoden 1993 arvioidusta tasosta. Samoin vä- hennetään erityisesti tuotantoalueiden kuivatusveden, kiintoaineen ja liuenneen humuksen määrää (http://www.vyh.fi/ympsuo/vesi/VESIOHJ.htm#turve).
Valtakunnallisessa vesien suojelun toimenpideohjelmassa vuoteen 2005 on kirjattu tavoitteita ja ohjeita mm. turvetuotantosoiden sijoittamisesta, alueen muun käytön huomioinnista ja tuotannossa käytettävästä tekniikasta ja käytännöstä (Suomen ympäristö 402).
4. HANKKEEN TOTEUTTAMISEN EDELLYTTÄMÄT SUUNNITELMAT, LUVAT JA PÄÄTÖKSET
4.1. Ympäristölupa
Turvetuotantoa varten haetaan tuotantosuokohtainen ympäristönsuojelulain (YSL 86/2000) 35§:n mukainen ympäristölupa. Ympäristölupahakemus jätetään ympä- ristölupavirastolle, joka voi tehdä päätöksen, kun YVA-prosessi on päättynyt. Ar- viointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto liitetään hakemukseen.
Lupahakemuksen sisältö on määritelty ympäristönsuojeluasetuksen (YSA 169/2000) 9 – 13 §:ssä. Asiakirjat laaditaan asetuksen mukaisesti soveltuvin osin käyttäen apuna ympäristölupahakemuskaavaketta.
4.2. Tuotanto- ja vesiensuojelusuunnitelma
Kirkkosuolle laaditaan tuotanto- ja vesiensuojelusuunnitelma, jossa esitetään tur- vetuotantoon tähtäävät kunnostustyöt, tuotannon suunnittelun sekä vesienkäsitte- lymenetelmät ja niille varatut alueet. Samoin esitetään myös alueelle rakennettavat tiet sekä auma-, varasto- ja huoltoalueet. Nämä suunnitelmat ja työt esitetään myös YVA-selostuksessa ja ympäristölupahakemuksessa.
Varsinaista tuotantoa koskien päätetään, tuotetaanko suolla jyrsinturvetta, palatur- vetta vai ympäristöturvetta. Kirkkosuolla suunnitellaan tuotettavan jyrsin-, pala- ja ympäristöturvetta.
Edellä mainittujen lisäksi hankkeen YVA-selostuksessa esitetään hankealueen osalta:
● Tuotantotoiminnassa käytettävät poltto- ja voiteluaineet ja niiden varas-
tointi työmaalla.
● Tuotantoalueen jätehuolto sekä ongelmajätteiden syntyminen ja käsittely yleispiirteissään.
● Riskit sekä valmiudet ja toiminta hätätilanteissa.
Tulipalot on merkittävin turvetuotantoon liittyvä onnettomuusriski. Turvetuotanto- alueiden palosuojeluasioita koskevat sisäasiainministeriön ohjeet. Muita mahdolli- sia onnettomuustilanteita ovat esimerkiksi polttoaineiden kuljetus ja varastointi, jä- tehuolto, konerikot tai allasrakenteiden sortuminen.
Vesiensuojelusuunnitelmassa on esitetetty toimet, joilla vähennetään tuotantoalu- eelta tulevaa vesistökuormitusta. Näitä voivat olla esim. lietteenpidättimet, laskeu- tusaltaat, pintavalutuskentät ja kemiallinen puhdistus. Kunkin menetelmän sovel- tuvuudelle on omat reunaehtonsa, jotka on otettava huomioon menetelmän valin- nassa. Kirkkosuonvesien käsittelyssä lähtökohtana on käyttää alueelle soveltuvaa teknis-taloudellisesti parasta mahdollista menetelmää. Myös nämä suunnitelmat esitetään YVA-selostuksessa.
4.3. Kaavoitus
Turvetuotantoa varten aluetta ei tarvitse kaavoittaa. Voimassa olevassa Pohjois- Karjalan seutukaavassa alue on merkitty turvetuotantoalueeksi (ER1). Ote seutu- kaavakartasta on liitteessä 5.
5. YVA-VAIHTOEHDOT JA ERI TOIMIEN TOTEUTUSVAIHTOEHDOT
Turvetuotantohanke on alueellisesti sidottu kohdesuohon, eikä vaihtoehtoisia sijoi- tuspaikkoja tuotantoalueelle siis voida tarkastella. Kirkkosuon YVA-hankkeessa käsiteltävät vaihtoehdot ovat:
0-vaihtoehto:
Toiminnan jatkaminen turvetuotantoon ojitetulla alueella Tässä vaihtoehdossa Kirkkosuolla jatketaan turvetuotantoa nykyisessä laajuu- dessa (349 ha), mutta uusia alueita ei oteta käyttöön eikä niiden nykyistä tilaa muuteta.1-vaihtoehto:
Turvetuotannon toteuttaminen koko tuotantokelpoisella alueella ja siihen liittyvät vesienkäsittelymenetelmät1-vaihtoehdossa tarkastellaan kaikkia teknis-taloudellisesti soveliaita eri toimien toteutusvaihtoehtoja. Turvetuotantohankkeessa vaihtoehtoja on löydettävissä lä- hinnä suolta tulevien vesien käsittelymenetelmistä, jotka ovat:
• laskeutusaltaat
• kesäaikana käytettävät pintavalutuskentät
• ympäri vuoden käytettävät pintavalutuskentät
• em. menetelmien yhdistelmät
6. VAIKUTUSALUEET
Turvetuotannon vaikutusalue voidaan jakaa kahteen sen mukaan, kuinka voimak- kaita tai millaisia vaikutuksia missäkin on odotettavissa. Tässä ohjelmassa käyte- tään jakoa lähi- ja kaukovaikutusalueeseen:
Lähivaikutusalue; Kirkkosuo ja sen lähiympäristö:
Alue, jonka nykyinen tila muuttuu täysin tai osittain Kirkkosuolla ja sen välittömässä läheisyydessä. Naapu- ritilat, melu-, pöly- ja pohjavesivaikutusten alue. Myös suon valumavedet vastaan- ottavat pienet purot voidaan lukea lähivaikutusalueeseen.Kaukovaikutusalue; Suon välittömän lähipiirin ulkopuolinen alue:
Alueelli- sesti ja rakenteellisesti eri tasoja: Yksityiset ihmiset, hankkeesta vastaava yhtiö, Kiteen ja Tohmajärven kunnat, maakunnat ja valtakunnan taso. Rajattavissa joskus vain epämääräisesti ympäristöön kohdistuvan vaikutusmekanismin mukaan (esim.liikenteeseen, talouteen ja työllisyyteen kohdistuvat vaikutusalueet poikkeavat toi- sistaan). Monia vaikutusreittejä mm. työllisyyden, liikenteen, luontovaikutusten, pelkojen ja odotusten kautta.
6.1. 0-vaihtoehto
Jos tuotantoalueen laajennushanketta ei toteuteta, Kirkkosuolla ja sen lähialueella jatkuu nykyisen laajuinen turvetuotanto vaikutuksineen nykytiedon mukaan noin 30 vuotta, mutta muuten ei tapahdu YVA-selostuksessa tarkasteltavia muutoksia.
Suon valumavedet johdetaan tulevaisuudessakin pohjoiseen Ukonojaan ja etelään Pasko-ojaan ja niitä pitkin Humalajokeen. Vaihtoehdolla on vaikutuksensa hanke- vastaavan suunnitelmiin, joita tarkastellaan. Jos kaikkia aloja ei oteta tuotantoon, niiden käyttöä metsätaloudessa käsitellään. Kaukovaikutusalueella koetaan ainakin sosio-ekonomisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia, joita YVA-selostuksessa käsitellään. Tässä vaihtoehdossa tarkastellaan tuotanto- ja tuotannon jälkeisen vai- heen vaikutuksia (ks. kohta 6.2). Nykyisen laajuisen tuotannon ympäristövaikutus- ten alueellista laajuutta on hahmotettu seuraavalla sivulla taulukossa 1 ja samalla verrattu sitä 1-vaihtoehdon oletettuihin vaikutuksiin.
6.2. 1-vaihtoehto
Kirkkosuon turvetuotantohankkeessa suon kunnostusta tuotantoon jatketaan tässä vaihtoehdossa. Sitä seuraavat tuotanto- ja tuotannon jälkeinen vaihe. Kunnostus- vaiheessa suo kuivataan, pohjaveden pintaa alennetaan ja alue kunnostetaan muu- tenkin tuotantoa varten. Alueen jälkikäytön järjestämisellä suo voidaan saada maa- tai metsätalouden piiriin tai antaa sen kehittyä kosteikkona.
Luontoon ja ihmisiin kohdistuvat vaikutukset ovat alkaneet
kunnostusvaiheessa.
Ne kohdistuvat pääasiassa Kirkkosuon lähivaikutusalueelle, mutta vaikutukset voivat tuntua kauempanakin esim. veden laadun mahdollisina muutoksina. Ihmi- siin kohdistuvia vaikutuksia ovat esim. asenteiden muodostuminen ja työllisyys.
Tuotantovaiheessa
vaikutukset ovat laajimmillaan alueellisesti. Suon lähialueella pöly, melu ja veden laadun muutokset vaikuttavat luontoon. Pöly- ja meluvaikutus- ten arvioidaan maksimissaan ulottuvan noin yhden kilometrin etäisyydelle tuotan- toalueesta. Vesistövaikutusten alueen arvioidaan olevan saman laajuinen kunnos- tus- ja tuotantovaiheessa eli ulottuvan maksimissaan Kiteenjärveen saakka. Edellä mainittuja vaikutusalueita on havainnollistettu kartalla liitteessä 3.Kunnostus- ja tuotantovaiheen vaikutuksia ihmisiin ja yhteiskuntaan ei voi rajata tarkasti alueellisesti eikä laadullisesti. Alueellisesti vaikutuksissa on eri tasoja (esim. naapuritilat, lähikylät, vesialueiden omistajat), joihin ympäristön muutokset ja taloudelliset vaikutukset voivat vaikuttaa monella tavalla. Lähivaikutusalueella korostuvat vaikutukset arjen toimintoihin, kun taas etäämmällä tuotantoalueesta vaikutuskohteet valikoituvat (esim. luontoharrastus).
Tuotannon jälkeisessä vaiheessa
sekä luontoon että ihmisiin kohdistuvat sekä positiiviset että negatiiviset vaikutukset osittain lakkaavat, osittain muuttuvat ja osittain säilyvät. Alueellisesti vaikutusalue supistuu tuotantovaiheesta.Taulukkoon 1 on koottu ennakkoarviot eri vaikutusten alueellisesta laajuudesta.
Kursiivilla on osoitettu 0-vaihtoehdon ympäristövaikutusten laajuutta. Nämä alu- eet sisältyvät osana 1-vaihtoehdon vaikutusalueisiin (kaikki taulukossa mainitut alueet). Ennalta arvioiden mahdollisia huomattavampia eroja vaikutuksissa 0- ja 1- vaihtoehtojen välillä ovat vaikutukset Kiteenjärveen, maisemamuutokset, pohja- vesivaikutukset ja taloudelliset vaikutukset.
Taulukko 1. Arvio luonnonympäristöön ja ihmiseen kohdistuvien vaikutusten alu- eellisesta laajuudesta.
LUONNON-
YMPÄRISTÖ VAIKUTUSALUE
Vesistöt Ukonoja, Pasko-oja, Humalajoki, Kiteenjärvi.
Maisema Tuotantoalue ja sen lähiympäristö. Mahdollisesti muu- toksia kaukomaisemassa
Kasvillisuus Tuotantoalue ja sen lähialueet. Laskuojat, Humalajoki.
Linnusto Tuotantoalue ja sen lähialueet.
Ilma Tuotantoalue ja sen lähiympäristö, kuljetusreittien var- ret.
Maaperä Tuotantoalue
Pohjavesi Tuotantoalue ja sen lähiympäristö. Varrenkangas- Paalihta- pohjavesialue. Kaivot.
Luonnon monimuo-
toisuus Tuotantoalue ja sen lähiympäristö.
IHMINEN VAIKUTUSALUE
Elinkeinot Tuotantoalue ja sen lähitilat ja –kylät, maakunnat, val- takunnan taso. Vapo Oy ja turpeen käyttäjät.
Maankäyttö, luon- nonvarojen hyödyn- täminen, virkistys, asuminen
Tuotantoalue ja sen lähiympäristö
Sosiaaliset, taloudel- liset ja terveydelliset seikat, elinkeinot
Lähitaloudet, lähikylät, lähikunnat
Kuvassa 2 on havainnollistettu eri vaikutuskohteiden yhteyksiä. Yhteysverkostoa ei ole pyritty tekemään täydelliseksi vaan antamaan kuvaa asioiden liittymisestä toisiinsa.
LUONNONYMPÄRISTÖ IHMINEN
MAANKÄYTTÖ, ELINKEINOT
TALOUS, TERVEYS, SOSIAALISET SEIKAT LINNUT,
KASVILLISUUS, VESISTÖT, MAISEMA
LUONNONVARAT, VIRKISTYS
ILMA, MAAPERÄ, POHJAVESI
Kuva 2. Vaikutuskohteiden liittyminen toisiinsa.
7. YMPÄRISTÖN NYKYTILA, TEHDYT SELVITYKSET JA SUUNNITELMAT. HANKKEEN ARVIOITAVAT VAIKUTUKSET JA NIIDEN TUTKIMUSMENETELMÄT
7.1. Luonnonympäristö
Kirkkosuo sijaitsee Kiteenjoen-Tohmajoen vesistöalueella Kiteenjoen (2.02) puo- lella ja siinä Humalajoen alaosan alueella (2.023). Humalajoki laskee Kiteenjär- veen, josta vedet jatkavat edelleen matkaansa etelään ja viimein Venäjän puolelle Laatokkaan. Kirkkosuon länsipuolella on pohjois-eteläsuuntainen I Salpausselkään kuuluva harjujakso. Harjujakson itäpuolella on suovyöhyke, johon Kirkkosuokin kuuluu. Kirkkosuon itä-eteläpuolella on haja-asutuksen ja peltojen kirjavoittamaa kangasmaata (liite 3).
Tohmajärvi Kemie- havaintoaseman mukaan alueella sataa verrattain runsaasti eli vuotuinen sademäärä on n. 660 mm ja vuoden keskilämpötila +2,5°C. Pysyvä lu- mipeite syntyy tavallisesti loka-marraskuun vaihteessa ja lumi häviää huhtikuun lopussa (Drebs ym. 2002). Suunnittelualue kuuluu kasvimaantieteellisessä vyöhy- kejaossa eteläboreaalisen vyöhykkeen Järvi-Suomen alueeseen ja suoaluejaossa eksentristen ja Sphagnum fuscum-keidassoiden alueeseen (Eurola ym. 1995).
7.1.1 Vesistöt ja kalasto
Humalaojan alaosan alueen pinta-ala on 74,4 km2 ja järvisyys 1,3 % eli järviä on vähän eikä niitä ole Kirkkosuon valumavesien reitilläkään ennen Kiteenjärveä.
Valuma-alueen muut suot ovat selvästi pienempiä kuin Kirkkosuo ja peruskartan mukaan niistä valtaosa on ojitettu. Peltoja on eniten valuma-alueen alaosalla Haa- rajärven-Hukkalansopen ja Kunonniemen alueella (liite 3).
Kirkkosuolla ei ole tehty vesistöjen velvoitetarkkailua, mutta ympäristöhallinnon HERTTA-tietokannan mukaan Kirkkosuon alapuolisista ojien ja jokien veden laa- tua on seurattu silloin tällöin viime vuosinakin. Lähteen internet-osoite Suomen ympäristökeskuksen sivuilla: https://wwws.ymparisto.fi/scripts/pivet/pivet.asp).
Vesistönäytteiden havaintopaikat on merkitty liitteeseen 4.
Kirkkosuolta kaakkoon laskevan ojan vesi on ravinteikasta, ruskeaa suovettä (väri 240-400 mgPt/l, rautapitoisuus 2,3-3,8 mg/l, kokonaisfosfori 50-150 µg/l). Oja las- kee Pasko-ojaan, jonka vesi on samankaltaista kuin edellä kuvattiin. Humalajoen vesi ennen Pasko-ojaa on melko tummaa-tummaa, mikä kertoo korkean rautapitoi- suuden (2,5-4,5 mg/l) kanssa soiden vaikutuksesta. Hapen riittävyydessä ei ole ha- vaittu ongelmia. Joen vesi on samanlaista myös ennen Kiteenjärveä, joskin typpi- pitoisuus kohoaa edellä mainitusta jonkin verran.
Kiteenjärven pinta-ala on 13,9 km2 ja tilavuus 28 milj. m3. Sen valuma-alueen pin- ta-ala on 247 km2. Järvi on ollut pahoin rehevöitynyt jo kauan taajaman jätevesien ja muun ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen seurauksena. Järven syväntees- tä on loppunut talvisin happi ja sen vuoksi järven sisäinen kuormitus on ollut suur- ta. Vaikka kuormitus on nyttemmin vähentynyt, on järven tila ollut veden laadun perusteella edelleen tyydyttävä, kun taas Päätyeenlahden tila on huono veden laa- dun perusteella. 1990-luvulla järven veden a-klorofyllimäärät ovat olleet rehevien vesien tasoa (7-40 µg/l) Forsbergin ja Rydingin laatuluokituksen mukaan. Järven tilan parantamiseksi on laadittu kunnostussuunnitelma, joka sisältää mm. alusve- den hapettamista, hoitokalastusta ja vesikasvien poistoa (PSV-Maa ja Vesi Oy 1999).
Kirkkosuolta tulevien ojien tai Humalajoen kalastoa ei tiettävästi ole tutkittu. To- dennäköisesti Humalajoen kalastoon Kiteenjärvestä nousevilla kaloilla on huomat- tava vaikutus. Kiteenjärven kalasto lienee edelleen särkikalavaltainen, sillä särkiä oli vuoden 1998 koekalastuksissa kalabiomassasta noin puolet, ahvenia reilu kol- mannes ja lahnaa, salakkaa, kiiskeä ja muita lajeja loput (FT Juha Karjalaisen lau- sunto 8.10.1998). Vuosina 2001 ja 2002 kalaa on nuotattu Kiteenjärvestä noin 200 000 kg.
Vaikutusten arviointi
Turvetuotantosuon valumavesiin ei lisätä mitään aineita, joten siltä osin niiden koostumus vastaa luonnontilaisen suon valumavesien koostumusta. Vesissä ei myöskään ole haitallisia bakteereita. Veden laadun muutos johtuu aineiden huuh- toutumisen lisääntymisestä, eli tuotantosuon vedet sisältävät luonnontilaisen suon vesiä enemmän kiintoainetta, ravinteita, rautaa ja humusta. Vastaanottavan vesis- tön veden laadun muutokseen vaikuttavat siten vesistön koko (esim. joessa virtaa- man suuruus), sen veden omat ominaisuudet, tuotantoalueen ja vesistön etäisyys sekä tuotantoalueella käytetyt vesiensuojelumenetelmät ja niiden toimivuus.
YVA-selostuksessa luodaan kokonaiskuva alueen vesistöjen tilasta ja niihin koh- distuvista vaikutuksista. Kirkkosuon kuormitus arvioidaan Pohjois-Karjalan alueen tarkkailussa olevien turvesoiden kuormituslukujen perusteella. Vaikutusarviointi perustuu olemassa olevien vesianalyysien, Kiteenjärven tilan sekä talvella 2003- 2004 vesistöjen käyttöä ja asukkaille suunnatun kyselyn tietoihin. Kyselyyn sisäl- lytetään kysymyksiä kalastuksesta Humalajoella, mistä ei ole aiempaa tietoa. Tie- dustelualue kattaa Kunonniemen ja Huikkolan kylien sekä niiden välisen alueen
asutut tilat. Kysely tehdään osoitteettomana kertakyselynä. Turvetuotannon vesis- tövaikutuksista on julkaistu runsaasti tutkimustietoa.
7.1.2 Kasvillisuus
Kirkkosuon alueen kasvillisuudesta ei ole aiempaa tutkimustietoa. Kesällä 2003 on tehty alueellisesti kattavat maastoinventoinnit, jossa kirjataan mm. suon kasvilajis- to, suotyypit, suon arvo marja-alueena ja suon luonnontilaisuus. Myös suota ympä- röivä 200 m:n levyinen vyöhyke tutkitaan samalla tavalla.
Vaikutusten arviointi
YVA-selostuksessa esitetään tiedot Kirkkosuon ja sen lähialueen kasveista ja kas- villisuudesta. Turvetuotannon vaikutusten arviointi em. arvoihin perustuu kesällä 2003 tehtyyn selvitykseen ja vertailutietoihin muiden lähialueiden soista.
7.1.3 Eläimistö
Kirkkosuon eläimistöstä ei ole tehty aiemmin tutkimuksia. Kesällä 2003 on tehty hankealueen kattava linnustoselvitys, jossa menetelminä ovat olleet linjalaskenta, kartoituslaskenta sekä pistelaskenta. Tuloksena saadaan arvio suon linnustollisesta arvosta.
Kesällä 2003 on tehty myös perhosselvitys kahtena laskentakierroksena.
Vaikutusten arviointi
Esitetään eläimistöstä olemassa oleva tieto ja suojelulliset näkökohdat sekä arvioi- daan Kirkkosuon merkitys suoeliöstön ja suojelun kannalta laajemmalla alueella.
Arvio pohjautuu pääasiassa kesän 2003 selvityksiin. Täydentäviä tietoja pyritään saamaan esim. metsästysseurojen haastatteluilla. Lintu- ja perhostietoja käytetään indikaattoreina kuvattaessa Kirkkosuon tilaa.
7.1.4 Luonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuus (diversiteetti) on oleellinen luonnon ominaisuus (Haila 1994, Dobson 1996). Käytännön tarkastelua varten luonnon monimuotoisuus voi- daan jakaa kolmeen osaan (Turunen 1994):
− lajistolliseen monimuotoisuuteen
− lajien ja populaatioiden perinnölliseen monimuotoisuuteen
− luonnontyyppien ja ekosysteemien monimuotoisuuteen
Monimuotoisuudella on siis lajitaso, lajinsisäinen taso ja alueellinen taso. Lajistol- linen monimuotoisuus voidaan ilmaista karkeasti esim. lajien määränä tietyllä alu- eella. Lajit ja ekosysteemit itsessään sisältävät perinnöllistä monimuotoisuutta.
Suoluonnon monimuotoisuutta luovat luonnontilaiset suoyhdistymät, suotyypit ja soille ominaiset kasvi- ja eläinlajien elinympäristöt.
Kiteenjärven Päätyeenlahti on arvokkaana lintuvetenä mukana Natura-verkostossa (aluetunnus FI700003). Natura-alue on merkitty liitteeseen 4 ja sen keskeiset tiedot ovat liitteessä 6.
Vaikutusten arviointi
Kuva Kirkkosuon luonnon monimuotoisuudesta on hahmotettavissa kesän 2003 inventointien perusteella. Alueen luontotyyppejä ja lajistoa verrataan ympäröivien alueiden soihin, joista ainakin Hirvisuon soidensuojelu- ja Natura-alueelta on tieto- ja. Hirvisuon sijainti on esitetty liitteessä 4.
Erityistä huomiota kiinnitetään:
- Uhanalaisiin lajeihin; (Rassi et al. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000) - Erityisesti suojeltuihin lajeihin (Luonnonsuojelulaki 1096/1996 ja –asetus 160/1997)
- EU-direktiivilajeihin (lintudirektiivi ja luontodirektiivi)
- Ns. Suomen erityisvastuulajeihin. Lajit, joiden Euroopan populaatiosta huomat- tava osa pesii Suomessa ja joiden säilyttämisestä Suomella on erityinen vastuu (Leivo 1996).
- Luonnonsuojelulain ja metsälain mukaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin - Vesilain mukaisiin luontotyyppeihin
- Metsähallituksen ympäristöoppaan (Metsähallitus 1997) mukaisiin uhanalaisiin suotyyppeihin
Kirkkosuon valumavesien mahdollisia vaikutuksia Päätyeenlahden Natura- alueeseen kartoitetaan laatimalla arvio luonnonsuojelulain 65§:n tarkoittaman Na- tura-arvion tarpeellisuudesta. Arvio perustuu Kirkkosuon valumavesien mahdolli- sesti aiheuttamien Kiteenjärven vedenlaadun muutosten sekä niistä aiheutuvien luontovaikutusten ja Päätyeenlahden ominaisuuksien yhteistarkasteluun.
7.1.5 Pohjavesi
Kirkkosuon hankealueen läheisyydessä on alueluokkaan I kuuluva Varrenkangas- Paalihta –pohjavesialue (nro 0726033). Se on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi (Britschgi & Gustafsson 1996). Se on I Salpausselän reunamuodostumakompleksiin liittyvä glasifluviaalinen deltta (itäosa) ja reunamo- reenikompleksi (länsiosa). Alueen pohjavedet purkautuvat ympäristön suoalueille.
Itäosassa hydrogeologiset olosuhteet ovat jokseenkin selkeät. Alueen kokonaispin- ta-ala on n. 11 km2, pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala n. 9 km2 ja arvioitu pohjaveden muodostumismäärä 5 600 m3/d.
(https://wwws.ymparisto.fi/scripts/povetarea/povetarea.asp). Pohjavesialueen raja- us on liitteessä 4. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa kaivoja.
Vaikutusten arviointi
Selostetaan mahdollinen vedenotto. Olemassa oleva ympäristökeskuksen ja haki- jan tutkimusaineisto käydään läpi, josta selvitetään turvekerroksen paksuus ja poh- jamaan laatu pohjavesialueeseen rajoittuvalla tuotantoalueen osalla ja arvioidaan voiko tuotantotoiminnasta (kuivatus) aiheutua sellaisia hydrogeologisia muutoksia jotka vaikuttavat pohjaveden määrään tai laatuun.
7.1.6 Ilman laatu
Koneellisen turpeen noston eri vaiheet tuotantosuolla aiheuttavat pakokaasupääs- töjä, pölyämistä ja melua. Nosto tehdään kesäaikana riittävän kuivalla säällä.
Turve kuljetetaan aumoista asiakkaalle pääosin talvella, jolloin energiankulutus on suurinta. Laitoskohteita ovat mm. Joensuu, Rääkkylä, Tohmajärvi, Simpele, Imat- ra, Lappeenranta ja Savonlinna. Ympäristöturvetta toimitetaan lukuisiin kohteisiin lähietäisyydeltä jopa 250 kilometrin etäisyydelle saakka. Kuljetussuoritteet paik- kakunnittain vaihtelevat laitoskoon ja käytön volyymin mukaan. Vuosina 2002- 2003 toteutunut keskikuljetusmatka on 82 km. Turve toimitetaan asiakkaalle maan- tiekuljetuksina.Yhden rekka-auton vetoisuus on keskimäärin 100-120 m3 turvetta.
Sekä turpeen nosto, lastaus että maantieliikenne aiheuttavat pakokaasupäästöjä ja melua sekä pölyämistä. Melua syntyy myös kunnostusvaiheessa. Merkittävimmät haitalliset pakokaasupäästöt ovat hiilidioksidi (CO2), hiilimonoksidi (CO), hiilive- dyt (HC), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2) sekä hiukkaset. Liikenteen hai- tallisten vaikutusten suuruus ihmisiin riippuu häiriintyvien kohteiden läheisyydes- tä. Turvekuljetusten aiheuttamaa meluhäiriötä voidaan pitää vilkasliikenteisellä tiellä pienenä, mutta vähäliikenteisellä tiellä turvekuljetukset aiheuttavat selvän muutoksen melutasoon (Turveteollisuusliitto ry. 2002).
Tiestön ja liikenteen aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin voidaan vaikuttaa suun- nittelulla. Mikäli turvetuotantohankeen yhteydessä joudutaan rakentamaan uusia tieyhteyksiä, voidaan liikenteen aiheuttamat haitat minimoida sijoittamalla tiestö alueelle, jossa häiriintyviä kohteita on mahdollisimman vähän. Myös turvetoimi- tusten ajoittumiseen vähiten meluhäiriötä tuottavaan ajankohtaan voidaan vaikut- taa suunnittelulla. Liikenteen aiheuttamaa pölyämistä voidaan vähentää teiden päällystämisellä ja suolauksella. Turvekuormien huolellinen peittäminen estää tur- vepölyn leviämisen kuljetuksen aikana.
Alustava vaikutusalue ja vaikutusten arviointi
Arviointiselostuksessa kuvataan alueen nykyinen tiestö ja sen varrella oleva asutus sekä turvetuotantoalueelle rakennettavat tieyhteydet. Turpeen kuljetuksesta aiheu- tuvaa liikenteen määrää ja jakaantumista eri tieosuuksille arvioidaan hankealueen arvioidun vuotuisen tuotannon perusteella. Turpeen kuljetusreitit esitetään kartalla.
Selostuksessa esitetään arvio turpeen tuotannosta ja kuljetuksesta aiheutuvista pa- kokaasupäästöistä. Liikenteen pakokaasupäästöjä ei voida mitata täsmällisesti, jo- ten päästömäärät ovat laskennallisia. Tuotantosuolta tapahtuva pölyn ja melun le- viäminen ja merkitys arvioidaan muista turvetuotantohankkeista aiemmin saatujen kokemusten pohjalta valtatie 6:lle saakka. Selostuksessa esitetään mahdolliset häi- riytyvät kohteet ja arvioidaan niille tulevaa mahdollista haittaa. Tässä huomioidaan sekä luontoon että ihmisiin kohdistuvat vaikutukset.
7.2. Ihminen
Ihmisiin liittyvien vaikutusten arviointia kuvattaessa voidaan kokonaisuudesta erottaa kolme käsitettä: Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi (IVA), sosiaa- listen vaikutusten arviointi (SVA) ja terveysvaikutusten arviointi (TVA).
IVA:ssa yhdistyvät sosiaalisten vaikutusten ja terveysvaikutusten arviointi, sillä näiden välille on käytännössä vaikeaa vetää rajaa. Laajasti ajatellen vaikutukset ihmisiin ja heidän elinympäristöönsä voivat olla suoria tai epäsuoria (esim. tervey- teen, palveluihin ja viihtyvyyteen). Myös luontoon kohdistuvilla vaikutuksilla on sosiaalinen (eli ihmisen hyvinvointiin liittyvä) ulottuvuutensa.
Aiheesta on tietoja mm. seuraavissa lähteissä:
- Sosiaali- ja terveysministeriö 1999: Ympäristövaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset.
- Savolainen-Mäntyjärvi ja Kauppinen 2000: Koettu terveys ympäristövaikutusten arvioinnissa.
-
http://www.stakes.fi/sva/sivukartta.htm
7.2.1 Luonnonvarat ja virkistys
Nykyisin vapaasti hyödynnettäviin Kirkkosuon alueen luonnonvaroihin kuuluvat suolla sekä suon liepeillä pääasiassa kangasmailla kasvavat marjat eli karpalo, mustikka ja puolukka. Metsästysoikeus Suomessa kuuluu pääsääntöisesti alueen maanomistajalle, eikä metsästys ole jokamiehenoikeus. Vapo Oy on vuokrannut alueidensa metsästysoikeuden paikallisille metsästysseuroille.
Sekä marjastukseen että metsästykseen liittyy merkittäviä virkistysarvoja. Näihin kytkeytyy usein myös muuta luontoharrastusta ja retkeilyä. Tietyn alueen virkis- tyskäytön määrään vaikuttavat mm. alueen väestöpohja, luonnon vetovoima, saa- vutettavuus ja saatavilla oleva informaatio.
Arviointimenetelmät ja vaikutusten arviointi
Hankealueen naapuri- ja lähitalouksille, metsästysseuroille sekä riistanhoitoyhdis- tykselle postitse lähetettävällä kyselyllä selvitetään hankealueen merkitystä mar- jastus- ja metsästysalueena sekä alueen käyttöä muuhun virkistäytymiseen. Liit- teessä 3 esitetyn alueen (Tervakangas, Huikkola, Selkäsaari) asutuille talouksille sekä tuotantoalueen naapuritiloille kysely tehdään osoitteettomana yhden kerran kontaktina. Myös kesän 2003 kasvillisuusselvityksissä huomioidaan soiden marja- arvo. Paalihtan kylän asukkaiden mielipiteitä hankkeesta ja Kirkkosuon alueen käytöstä kartoitetaan puhelinhaastatteluin.
Saatujen tietojen pohjalta arvioidaan Kirkkosuon alueen em. luonnonvaroja ja nii- den merkitystä virkistäytymiseen.
7.2.2 Maisema ja kulttuuriperintö
Kirkkosuolla maisema muuttuu täysin ojitetusta suomaisemasta turvetuotantoalu- een maisemaksi. Turvetuotantoalueen maisema muistuttaa maataloustuotannossa olevaa peltoa, kuitenkin sillä erotuksella, että turvesuo on koko kesäajan kasviton.
Tuotantokentän ympärille jätetään mahdollisuuksien mukaan suojavyöhykkeitä, joiden avulla pyritään lähimaisemaa muuttavaa aluetta pienentämään. Maiseman kokemiseen vaikuttavat ihmisten erilaiset kokemukset, tavoitteet, toiveet ja asen- teet. Tästä syystä arviot samasta maisemasta voivat olla hyvin erilaisia.
Kesällä 2003 tehdään erillinen maisemaselvitys hankealueella.
Ympäristöhallinnon HERTTA-tietojärjestelmän mukaan Kirkkosuon ympäristössä ei ole muinaisjäännöksiä, muita merkittäviä muinaiskulttuurikohteita eikä merkit- täviä maisema-alueita.
Arviointimenetelmät ja alustava vaikutusalueen rajaus
Arviointiselostuksessa kuvataan alueen ojitukset, avonaisuus, suon reuna-alueiden tila sekä ympäristön pinnanmuodot. Alueella esiintyvän suomaiseman yleisyyttä ja merkitystä arvioidaan kuntatasolla. Selostuksessa kuvataan myös maiseman luon- nontilaa ja maisemaa muuttanut aikaisempi ihmistoiminta sekä huomioidaan mah- dolliset rakenteet (esim. sähkölinjat).
Arviointiselostuksessa arvioidaan tuotantoalueen näkyvyyttä läheisille alueille ja arvioidaan kaukomaiseman mahdolliset muutokset. Selostukseen liitetään valoku- via hankealueesta.
7.2.3 Infrastruktuuri
Tuotantosuolle johtava tie on ainoastaan turvetuotannon käytössä. Alueelle asen- netaan vain valumavesien siirrossa tarvittavat pumppaamot, jotka ovat purettavia.
7.2.4 Asutus, kaavoitus ja maanomistusolot
Hankealueella ei ole pysyvää asutusta. Lähimmät vakituisesti asutut tilat ovat alu- een itäpuolella Tervakankaalla ja Huikkolassa tien nro 15543 varrella (etäisyys suunnittelualueeseen n. 1 km). Myös Kirkkosuon länsipuolella on muutamia talo- uksia noin 1 km etäisyydellä (liite 3). Yleiskaavaa alueelle ei ole laadittu, vaan Pohjois-Karjalan seutukaava vuodelta 1979 on ainoa Kirkkosuota koskeva kaava.
Siinä ainoa Kirkkosuon aluetta koskeva merkintä on ”ER1” eli ”Erityistoimintojen alue, joka on varattu turvetuotantoa varten”. Kaavaan merkitty alue kattaa koko turvetuotantoon suunnitellun alueen. Yksityiset omistavat suota ympäröivät maat.
7.2.5 Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset
Eri tahojen, kuten asukkaiden ja kylien kannalta on oleellista löytää avainasiat ja
”kipupisteet”, jotka huomioimalla hankkeen mahdolliset positiiviset ja negatiiviset vaikutukset kuvataan ja etsitään haittojen vähentämiskeinoja.
Arvioinnin pohjaksi kerättävä aineisto ja vaikutusten arviointi
Arvioinnin pohjaksi etsitään keskeiset intressitahot tai niiden edustajat, jotka haas- tatellaan joko postitse tai henkilökohtaisesti. Etukäteen näitä kaikkia tahoja ei voi nimetä, mutta niitä ovat ainakin mahdolliset kyläyhdistykset ja metsästysseurat se- kä Kiteen kunnan työllisyys-, talous- ja terveysasioiden viranhaltijat. Yhteydenot- tojen avulla pyritään kartoittamaan kunkin asianosaisen hankkeeseen liittämät tär- keät kysymykset. YVA-selostuksessa pohditaan hankkeen mahdollisia vaikutuksia eri intressitahoihin ja vaikutusten minimointia. Samalla täyttyy YVA:ssa tärkeä osallistumisen periaate.
Tuotantoalueen rajanaapuritilojen sekä Tervakankaan, Huikkolan ja Selkäsaaren asuttujen tilojen omistajille lähetetään osoitteeton postitiedustelu, jossa tiedustel- laan heidän asennoitumistaan hankkeeseen, siihen liittyviä mahdollisia hyötyjä, haittoja ja muita näkökohtia. Tämä joukko edustaa Kirkkosuon lähialuetta, joka on hankkeeseen nähden eri asemassa kuin muut intressitahot. Tässä huomioidaan myös kohdassa ”Luonnonvarat ja virkistys” esitetyt seikat.
Tuloksissa tarkastellaan mm. turvetuotannon taloudellista merkitystä (työllisyys, verotulot) eri intressitahoille, eri ryhmien mielipiteitä ja asennoitumista hankkee- seen sekä kartoitetaan haittojen vähentämis- ja estämiskeinoja. Analyysissä käytet- tävät menetelmät voidaan valita sitten, kun on alustavasti tutustuttu saatuun aineis- toon.
8. HAITTOJEN LIEVENTÄMINEN, RISKIT JA TOIMET NIIDEN
VARALTA
Vaikutusarvion perusta on, että huomioidaan kaikki oleelliset vaikutuksille alttiit kohteet ja saadaan niistä ja vaikutusreiteistä riittävä aineisto. Saadun kokonaisku- van avulla arvioidaan suurimmat vaikutukset ja pystytään esittämään vaihtoehtoja haittojen lieventämiseksi sekä arvioimaan niiden teknis-taloudellinen toteutetta- vuus. Haittojen lieventäminen on yksi työn tärkeimmistä päämääristä.
Merkittävimmän turvetuotantoon liittyvän onnettomuusriskin muodostavat tulipa- lot. Turvetuotannon palosuojeluasioita koskevat sisäasiainministeriön ohjeet. Uu- sin sisäasiainministeriön ohje turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta tuli voi- maan vuonna 2000.
Muita onnettomuuksia voi sattua esim. polttoaineiden kuljetuksessa ja varastoin- nissa, jätehuollossa, konerikkojen yhteydessä tai allasrakenteiden sortuessa esim.
rankka-sateiden tai tulvien vaikutuksesta. Ympäristöonnettomuudet ovat turvetuo- tantoalueilla harvinaisia, mutta niiden vakavista seurauksista johtuen niihin on syytä varautua etukäteen.
Kirkkosuon tuotantoalueen vesiensuojelurakenteiden suunnittelussa sovelletaan BAT-periaatteita (paras käyttökelpoinen ja taloudellisesti toteutettavissa oleva tekniikka) vesistökuormituksen minimoimiseksi.
9. OSALLISTUMISEN JA VUOROVAIKUTUKSEN JÄRJESTÄMINEN
YVA-ohjelman yhteysviranomaiselle luovutuksen ja julkipanon jälkeen järjeste- tään yksi yleinen tiedotustilaisuus, jossa esitellään YVA-ohjelma. Kenellä tahansa on mahdollisuus antaa yhteysviranomaiselle lausuntonsa tai muun mielipiteensä YVA-ohjelmasta. Yhteysviranomainen antaa sen jälkeen oman lausuntonsa, jossa huomioidaan sille ohjelmasta jätetyt mielipiteet. Toinen tiedotustilaisuus pidetään YVA-selostuksen valmistuttua ja selostuksesta on jälleen kaikilla mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. Kirjallisesti yhteysviranomaiselle jätetyt kommentit ja lau- sunnot viranomainen huomioi YVA-selostusta käsittelevässä lausunnossaan. Asi- asta kiinnostuneet voivat myös ottaa yhteyttä hankevastaavaan tai konsulttiin.
10. YVA-MENETTELYN AIKATAULU
Ympäristövaikutusten arviointi alkaa virallisesti, kun arviointiohjelma on luovutet- tu yhteysviranomaiselle. Vapo Oy Energia luovuttaa ohjelman Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle marraskuun alussa 2003. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus kuuluttaa ohjelman vireilläolosta ja asettaa ohjelman nähtäville Kiteen kuntaan, jolloin alueen asukkailla ja muilla tahoilla on tilaisuus tutustua ohjelmaan. Tiedo- tustilaisuus ohjelmasta pidetään marraskuussa 2003.
Vaikutusten arviointi ajoittuu vuodelle 2004. YVA- selostus luovutetaan yhteysvi- ranomaiselle maaliskuun alussa 2004. Ympäristökeskus kuuluttaa sen vastaavasti kuin ohjelman. Tiedotustilaisuus pidetään maaliskuussa 2004. Yhteysviranomaisen odotetaan antavan lausuntonsa keväällä 2004, jolloin menettely päättyy.
KIRJALLISUUS
Britschgi, R. & Gustafsson, J. 1996 (toim.): Suomen luokitellut pohjavedet. – Suomen ympäristö n:o 55. Suomen ympäristökeskus.
Dobson, A. P. 1996: Conservation and biodiversity. - Scientific American Library, New York. 264 s.
Drebs, A., Nordlund, A., Karlsson, P., Helminen, J. ja Rissanen P. 2002: Tilastoja Suomen ilmastosta 1971-2000. Ilmastotilastoja Suomesta 2002:1. Ilma- tieteen laitos.
Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-Oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. – Oulanka Reports 14.
Haila, Y. 1994: Biodiversiteetti ja luonnonsuojelu. - Teoksessa Hiedanpää, J.
(toim.) 1994: Biodiversitetti ja tuotantoelämä. Satakunnan ympäristön- tutkimuskeskus, SYKE ja PKTK -julkaisu, Pori. 144 s.
Lappalainen, K. M. 1999: Kiteenjärven ainetaselaskelmat – osatyö kunnostus- suunnittelun perusteiksi. Vesi-Eko Oy. 11 s.
Leivo, M. 1996: Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. – Lin- nut 31:34-39.
Metsähallitus 1997: Metsätalouden ympäristöopas. Helsinki. ISBN 951-53-1084-9.
PSV-Maa ja Vesi Oy 1999: Kiteenjärven kunnostussuunnitelma. Moniste. Oulu.
Rassi, P., Alanen. A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim,) 2001:Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmä. Ympäris- töministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki, 432 s.
Turunen, P. 1994: Biodiversiteettisopimus ja suomalainen tuotantoelämä - semi- naarin avauspuhe. - Teoksessa: Hiedanpää, J. (toim.): Biodiversiteetti ja tuotantoelämä. SYKE ja PKTK -julkaisu, Pori. 144 s.
Turveteollisuusliitto 2002: Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi. Ohjeita luonto- ja naapuruussuhdevaikutusten arvioimiseksi. ISBN 951-95397-6- Vesien suojelun toimenpideohjelma vuoteen 2005. – Suomen ympäristö 402. X.
