44 Kirjallisuutta
Aarni Penttilä - Juhlakirja 5. VIII. 1959
Jyväskylän Kasvatusopillisen korkeakoulun julkaisuja XVII. 1959, 252 s.
Viime vuonna kuusikymmentä vuotta täyttäneelle prof. Penttilälle omistettu toinen juhlakirja on ilmestynyt hänen oman korkeakoulunsa julkaisuissa. Teos jakautuu sisältönsä puolesta kolmeen jaksoon: Philologica, Historica litteraria ja Philosophica -osastoihin. Kielitieteelli
siä tutkimuksia on kolme.
Professori György Lakon artikkeli
»Unkarin kielen sananalkuisista soinnil
lisista klusiileista» käsittelee suomalais
ugrilaisen äännehistorian keskeistä on
gelmaa. Sananalkuisia soinnillisia klusii
lejahan esiintyy suomalais-ugrilaisessa kielikunnassa kahdella taholla: unkaris
sa ja permiläisissä kielissä. Näissä ään-
teissä on nähty kantakielen perintöä; on oletettu rinnakkaista äännekehitystä erikseen unkarissa ja erikseen permiläi
sissä kielissä; on puhuttu unkarilais
permiläisistä kosketuksista. Niistä tutki
joista, jotka ovat palauttaneet g-, b- ja d
äänteet kantakieleen, on Wichmann esittänyt merkittävimmän etymologisen aineiston olettamuksensa tueksi. Prof.
Lak6 käy nyt läpi kaikki Wichmannin etymologiat. Niiden tarkka seulonta ety
mologisen tutkimuksen nykyisin keinoin osoittaa, että oletettu kantakielen b olisi kahden epävarman yhdistelmän varassa: unk. bog 'Knoten, Kolbe' t'..,' syrj. bugjl' 'Buckel; Kugel', unk. bonyolit
Kirjallisuutta 45 'verwickeln, einwickeln, verwirren' ,-...,
votj. bin-'zusammenwickeln, einwickeln, zusammenrollen, zusammendrehen, win
den'. Kirjoittaja huomauttaa, että unk.
bog-sanaa ja sille sgr. kielistä esitettyjä vastineita Erkki Itkonen on pitänyt de
skriptiivisinä. U nk. bonyolit saattaa sekin olla deskriptiivistä alkuperää: samaa pe
syettä ovat muodot bonydl, b6nydl, bonyol, bogyol, bugyol, be-bugyerkdz, be-bugyelkdz, bongyol, bangyal. Unk. d-,-..., perm. d-, unk. g-,-..., perm. g--etymologioista kir
joittaja ei kelpuuta ainoatakaan. Kaut
taaltaan epävarmoiksi osoittautuneet etymologiat eivät salli olettaa ·kanta
kieleen g-, b-, d-äänteitä. Ne eivät liioin päde unkarilais-permiläisten kosketusten todisteina; prof. Lak6 sanoo: »Tosin jotkut onomatopoieettiset ja deskriptii
viset sanat v o i v a t olla vanhoja, mutta toisaalta meillä ei ole keinoja niiden van
huuden osoittamiseen, toisaalta taas olisi omituista, että unkarin kieli olisi lainan
nut joltakin permiläiseltä kansanryh
mältä etupäässä vain onom�topoieettisia ja deskriptiivisiä sanoja.» Prof. Lak6 yh
tyy W. Steinitzin ja Erkki Itkosen käsi
tykseen unkarin ja permiläisten kielten sananalkuisten soinnillisten klusiilien synnystä: näissä kielissä sanan sisällä nasaalin ja soinnittoman klusiilin yhty
mästä kehittyneet soinnilliset klusiilit ovat päässeet leviämään sanan alkuun.
Erkki Itkonen on esittänyt kantansa Vi
rittäjässä 195 7 s. 7. Prof. Lak6 olettaa, että uudet äänteet ilmaantuivat sanan alkuun ensiksi juuri samoissa sanoissa, joiden sisällä ne olivat syntyneetkin.
Merkittävä on myös niiden g-, b-, d-
alkuisten sanoJen maara, Joissa sanan
sisäinen konsonantti on jokin muu soin
nillinen äänne, useimmiten likvida.
Professori Julius Mägisten tutkimuk
sen otsikkona on »Lisiä viron kielen his
toriaan». Hän selvittää siinä s1.mren jou
kon detaljikysymyksiä; ratkaisut ovat usein laajakantoisia. Viron länsimurtei
den ti ja etelämurteiden dii -karitiivi
johtimessa kirjoittaja näkee jäljen var
haisemmasta ö-harmoniasta; j?i,äma-ver
bin murteellisen jähi-imperfektin h lie
nee syntynyt hiatuksen välttämiseksi 'YJ :n kadottua tavurajalta, ja näin luo
teisvirolainen murremuoto osaltaan tu
kee Erkki Itkosen olettamusta jää-verbi
vartalon alkuperäisestä kaksitavuisuu
desta; viron adverbit katki, lohki, lahti eivät loppuheitottomina voi selittyä *j
latiiveiksi, joten on oletettava kolmi
tavuista lähtömuotoa, illatiivia *katkihen tai muotoja *katkiya, *katkioa.
Dosentti Bo Wickman tarkastelee seikkaperäisesti lapin heterogeenista -es
johdinta. Suomen -s: -(h)-ja -s ( ,-..., -ksi):
-kse- -johtimella on kummallakin vasti
neensa lapissa. Ne lapin -es-nominit, joiden taivutusvartalo on kontrahoitu
nut, sisältävät yksinäis-s :llisen johtimen.
Lapin -es-adjektiivinjohtimen kirjoittaja ajoittaa myöhäiskantalappiin, adjektii
veissa ei nimittäin tapahdu kontraktiota.
Tämä -es-johdin taas olisi samaa alku
perää kuin adjektiivien attribuuttimuo
don s.
Pieni pahoittelu: juhlakirjan teksti olisi vieläkin nautittavampaa, ellei toi
mitus olisi murheellisesti unohtanut kieli
asun tarkastusta.
RAIJA JOKINEN
