Suomalaisen kapitalismin tutkimus
Sakari Hännisen, Antti Kasvion, Pekka Kososen ja Kari Toikan haastattelu
Tämän vuoden lokakuussa ilmestyy Love Kirjo- jen kustantamana tärkeä kirja "Suomalainen ka- pitalismi". Se liittyy vuonna 1972 käynnistyneen Valtiomonopolistinen kapitalismi Suomessa -pro- jektin tuloksiin, samalla kun kirjasta viime vai- heessa on vastannut kirjoittajaryhmä, johon neljä haastateltavaamme ovat kuuluneet.
Kyselimme tekijöiden arvioita kirjasta, sen syn- nystä ja yleensä kapitalismitutkimuksen tilasta.
Seuraavassa numerossa ovat vuorossa kriitikot.
— Toimitus.
Miten luonnehtisitte lyhyesti kirjaa Suomalainen kapitalismi? Mikä on sen tavoite?
Pekka Kosonen: Kirja pyrkii yhtenäiseen ja sa- malla pitkälle erikoispiirteiden mukaan jäsen- nettyyn esitykseen suomalaisesta kapitalismista.
Kyse on siis painotetusti konkreettisesta tutki- muksesta; kirja ei kuitenkaan ole poliittinen arvio tai poliittinen ohjelma, vaan nimenomaan tutki- musta ja analyysia, yritys paljastaa suomalaisen kapitalismin keskeiset liikevoimat ja ristiriidat.
Toisaalta sen taustana on varsin laaja teoreetti- nen keskustelu, jota marxilaiset yhteiskuntatie- teilijät ovat 70-luvulla Suomessakin käyneet.
Haluan korostaa myös sitä, että vaikka tutkimuk- semme rakentuu monille aiemmin esitetyille ana- lyyseille ja projektin työlle, kirjoittajaryhmä — ja ehkä minä vastaavana kirjoittajana eniten — vastaa tekstistä itse. Esitys on siis eräs näkökulma suomalaisen kapitalismin ongelmiin, ja toivomme siitä keskustelua ja kritiikkiä.
Voiko tätä analyysia tiivistää jotenkin? Millaisen kuvan kirja antaa esimerkiksi 70-luvun loppu- puolen kriisistä ja yleensä suomalaisen kapitalismin erikoispiirteistä?
Pekka Kosonen: Näinkin laajaa tekstiä on vaikea tiivistää muutamaan lauseeseen, kyllä kiinnostu- neen täytyy lukea kirja. Joitakin keskeisiä aja- tuksia voi tietenkin yrittää poimia.
Tutkimme kapitalistien suhteiden leviämistä, kapitalisoitumiskehitystä, Suomessa. Ajatuksena on nähdä vuorovaikutusprosessi voiton tuotan- non ja rakenteellisten tekijöiden välillä: arvon- lisäys- eli voittomotiivi on liikkeellepaneva voima, mutta se muokkaa tuotannon rakenteellisia teki- jöitä, jotka puolestaan ovat voiton tuotannon perustana jatkossa. Näin on muovautunut metsä- teollisuuden keskeinen asema taloudessa, maa- talouden suhteellinen pysyvyys metsäteollisuu- teen liittyen, tuotannonalarakenteen suhteellinen yksipuolisuus ja erityisesti länsikaupan vinoutu- neisuus, tähän kytkeytynyt pyrkimys pärjätä kan- sainvälisessä kilpailussa pitämällä palkkatasoa alhaisena, teollisuuden rakenteeseen liittyvä tarve suuriin investointeihin ja näitä investoin- teja tukenut talouspolitiikka.
Erityisesti olemme olleetkiinnostuneita 60- ja 70-lukujen suuresta yhteiskunnallisesta rakenne- muutoksesta. Pääoman kasaantuminen ja talous- politiikka loivat varsin suotuisat ehdot pääoman arvonlisäykselle 60-luvulla ja 70-luvun alkupuo- lella. Tuotanto kasvoi jatkuvasti, ja sitä sopeu- tettiin yhä avoimempaan kansainväliseen kilpai- luun — toteutui voimakas ja hallitsematon ra- kennemuutos. Työvoimaa vapautettiin nopeaan tahtiin maa- ja metsätaloudesta, ja kansainväli- seen kilpailuun sopeutumista edisti valtiomono- polistisen taloussääntelyn selvä aktivointi: yritys- ten rahoitusmahdollisuuksien parantaminen ja tulopolitiikan käyttöönotto palkkakustannusten hillitsemiseksi. Tämä taasen edellytti muutoksia poliittisessa järjestelmässä eli siirtymistä vuodesta 1966 alkaen integrointipolitiikan ja reformisti- sen hallitustyypin perustalle. Suuryritysten ka- saamista tukevan talouspolitiikan eräänä tulok- sena oli sitten investointiasteen kasvu vuosina -74 ja -75 kansainvälisestikin verraten huippukor- keaksi, mikä merkitsi pääoman liikakasaantu- mista.
Taloudellista kriisiä 70-luvun jälkipuoliskolla on tarkasteltu tältä edeltävän kehityksen analyysin pohjalta. Pääoman liikakasaantuminen kärjistyi muiden kapitalististen maiden suhdannelamaan
TIEDE JA EDISTYS 3 .79 Suomalainen kapitalismi 47
liittyen vuonna 1975. Meillä ongelmia lisäsi talouspolitiikan varsin kireä, kysyntää supistava linja, millä on pidetty yllä suurtyöttömyyttä.
Mutta samalla Suomen tuotannon rakenteelliset ongelmat, esimerkiksi länsikaupan erikoistumis- rakenne, ovat vaikeuttaneet ulospääsyä kriisistä ja lamasta. Näyttää siltä, että työllistämisen vai- keudet ovat kasvaneet, eikä edes tuotannon koh- tuullinen kasvu auta työllistämään kaikkia työttö- miä. Siten tutkimuksemme ei ole sidoksissa vain määrättyyn suhdannevaiheeseen, vaan pyrkii kiteyttämään tätä yleisempiä ongelmia. Pyrimme myös välttämään sitä, että taloudellisesta kriisistä vedetään suoria päätelmiä poliittisen tai ideologi- sen kriisin olemassaolosta. Tietynlaisesta tyyty- mättömyyden kasvusta huolimatta ei mielestäm- me voi puhua poliittisesta kriisistä Suomessa.
Sakari Hänninen ja Antti Kasvio: mihin uudet näkemykset luvuissa pääoman uusintamisesta ja työvoiman uusintamisesta perustuvat?
Sakari Hänninen: Ei voi oikeastaan puhua uuden- laisesta näkökulmasta itse pääoman kasaantumis- analyysissa, sillä mistään uudesta tutkimusorien- taatiosta ei ole kysymys. Suomalainen kapitalismi -kirjassa jatketaan sitä perinnettä, joka alkoi jo Valtiomonopolistinen kapitalismi Suomessa -pro- jektin alkuvaiheessa ja kulminoitui mallikkaasti TANDEMin loppuraportissa. Kirjassa on kyllä pyritty kiertämään ja ratkomaan niitä rajaus- ongelmia, jotka ovat aiemmin liittyneet arvon- lisäysehtojen ja tuotannollis-teknisten ehtojen epäanalyyttiseen yhteenkietoutumiseen ja samalla on pyritty välttämään sellaisten vaikeasti pääteltä- vien synteettisten indikaattorien kuten pääoma- kertoimen käyttöä. Uudesta näkökulmasta ja uusista näkemyksistä voi ehkä puhua tässä raja- tussa mielessä.
Näkökulman päälinjana on, että myös konk- reettisessa eikä vain kapitalismin yleisessä analyy- sissa on pidettävä kiinni työprosessin ja arvon- lisäysprosessin sekä niitä kuvaavien indikaatto- rien erosta ja erityisyydestä. Myös konkreettis-
yleisessä tarkastelussa uusintamistyypin käsite on puolitettava kahtia työn kaksinaisluonnetta vas- taavasti. Tuloksena ovat työprosessia vastaavan tuotantomuodon ja arvonlisäysprosessia vastaa- van arvonlisäysmuodon käsitteet välityskatego- rioina, jotka ovat käypiä kapitalismin kehitys- lakien erityisten toteutumismuotojen tasolla, siis konkreettisemmalla tasolla kuin "Pääoman" kol- mannen kirjan yleiset toteutumismuodot, mutta kuitenkin kapitalismin historiallis-reaalisten ilme- nemismuotojen pintaa yleisemmällä tarkastelu- tasolla.
Tuotantomuoto vastaa tuotantovoimien konk- reettis-erityistä toteutumismuotoa kun taas arvon- lisäysmuoto vastaa tuotantosuhteiden konkreettis- erityistä toteutumismuotoa viitaten konkreetti- sin voiton tuottamisen ehtoihin. Tämä erottelu ei poista vaan tukee asetettua konkreettisen tutki- muksen metodologista periaatetta, että tehtävänä on "Pääoman" yleisten lakien uusien toteutu- mismuotojen tunnistaminen ja konkreettinen erittely. Niinpä on tarkasteltu erikseen suoma- laisen tuotantomuodon erikoispiirteitä erotta- malla yhdeksän ominaislaadun kompleksia, joita on pyritty mahdollisimman, joskaan ei varmaan riittävän, konkreettisesti hahmottamaan jopa esimerkein. Vastaavasti suomalaisen pääoman arvonlisäysmuotoa on pyritty tarkastelemaan ensinnäkin systemaattisesti pääomarentabili- teetti-indikaattorin avulla ja toiseksi hajotiamalla ja analysoimalla tähän vaikuttavia osatekijöitä.
Tarkastelun suurimpia puutteita on se, että vie- läkään ei ole kyetty riittävän yksityiskohtaisesti erittelemään suomalaisten vientituotteiden hin- nanmuodostusta maailmanmarkkinoilla ja työ-.;
voiman hintakehitystä sekä niiden vaikutuksia.
Kannattaa myös mainita, että ennen tuotanto- ja arvonlisäysmuodon analyysia on tutkittu yli- päänsä taloudellisen kasvun ripeyttä ja talouden suurten lohkojen muutosta Suomessa ja ennen on myös esitetty tavallaan perinteinen kasaantu- misanalyysi, jolla juuri perustellaan uuden näkö- kulman tarve. Tulokset eivät ole lopullisia, mutta
48 Suomalainen kapitalismi 3 •79 TIEDE JA EDISTYS
uskoakseni astinlauta eteenpäin. Kuriositeetin vuoksi voi mainita, ettei suomalaisen pääoman arvonlisäysehtoja tunnu niinkään kuvastavan voi- ton suhdeluvun lasku kuin pääomarentabilitee- tin kasvu ainakin 60-luvulla ja 70-luvun alkupuo- lella.
Antti Kasvio: Valtiota ja työvoiman uusintamista koskevan luvun osalta pidän tärkeimpänä sitä, että ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan työ- väestön asemassa ja elinehdoissa toisen maail- mansodan jälkeen tapahtuneita muutoksia, vaan on pyritty muodostamaan kokonaiskuvaa siitä, millä tavoin työväestön elinehtojen kehittymi- nen Suomessa on kytkeytynyt pääoman arvon- lisäysehtojen ja kasautumisprosessin liikkeeseen.
Tähän liittyy myös työvoiman uusintamisehtojen tarkastelutapa kirjassa: edeltävän pääoman uusin- tamisen erittelyn pohjalta analysoidaan työvoi- man asemaa kasautumisprosessissa ja kapitalisti- sen väestölain liikkeen erityispiirteitä suomalai- sessa kapitalismissa. Sitten edetään tutkimaan lä- hemmin , työmarkkinoiden toimintaa ja työttö- myyttä, työläisten asemaa kapitalistisessa tuo- tantoprosessissa, palkkoja ja tulonjakoa, yksi- löllistä ja kollektiivista kulutusta sekä lopuksi kasautumiskriisin vaikutuksia työvoiman uusinta- misehtojen kehittymiseen 1970-luvun Suomessa.
On toki todettava, että tässä kirjassa työvoi- man uusintamisehtojen tarkastelu jää vielä mo- nelta osin eräänlaiseksi tutkimuskentän jäsen- nykseksi kypsän kokonaiskuvan sijasta. Ehkä joissakin osissa kehittely on saatu vietyä muita osia pidemmälle — mainittakoon kollektiivisen kulutuksen eri muotojen erittely — mutta toi- saalta joidenkin asioiden käsittely on jäänyt enemmän tai vähemmän kaavamaiseksi yleispiir- teiden esittelyksi. Itse olisin toivonut, että kir- jassa olisi ollut mahdollista toisaalta eritellä sy- vällisemmin työväenliikkeen ja työväenluokan käymän toimeentulokamppailun vaikutuksia työ- voiman ja työväestön uusintamisehtojen muo- toutumiseen sekä 1970-luvun puolivälin talous-
pulan jälkeisen rationalisointiaallon vaikutuksia työvoiman uusintamisristiriitojen syvenemiseen.
Tähän liittyy hyvin monta työväenliikkeen kan- nalta kipeää ja ajankohtaista ongelmaa: ei ainoas- taan joukkotyöttömyyden kasvu, vaan myös uuden tekniikan vaikutukset työn sisältöön, työ- voiman dekvalifikaatio, työn voimaperäistymi- nen ja työvoiman liiallinen kuluminen.
Kari Toikka, olet aiemmin jo Tiede ja edistyk- sessä (4/78) puuttunut TANDEMin hallitsemis- tapa-analyysin ongelmiin. Mikä nyt Suomalainen kapitalismi -kirjan suhde on TANDEMiin?
Kari Toikka: Politiikan tutkimuksen osalta voi- taneen sanoa, että kirjat eivät korvaa toisiaan vaan edellyttävät ja täydentävät toisiaan. Yhdes- sä luettuna niissä lienee Suomen poliittisen järjes- telmän marxilaisen kokonaiskäsityksen jonkin- lainen välitase. Tämä johtuu siitä, että "Demo- kratian rajat ja rakenteet" -kirjassa politiikan analyysiin on varattu enemmän tilaa ja se on myöskin empiirisesti laajempaa. Toisaalta Suo- malainen kapitalismi -kirjassa on siihen nähden, tietty kriittinen teoreettinen jännite, joka mie- lestäni osoittaa suuntaa eräiden TANDEMin ongelmien ratkaistille.
Kyse on ennen muuta poliittisen hallitsemis- tavan käsitteestä. TANDEMilla "suomalainen hallitsemistapa" tarkoittaa lähinnä porvarilli- sen valtion ja poliittisen järjestelmän suomalais- kansallista toteutumismuotoa. Vastaavasti "tulo- poliittinen hallitsemistapa" tarkoittaa tämän po- liittisen järjestelmän nykyistä valtiomonopolistista muotoa suomalaisittain. Tämä merkitsee hallit- semistavan aika voimakasta palauttamista talou- dellisiin määreisiinsä, Suomen taloudelliseen ja sosiaaliseen rakenteeseen. Tästä seuraa hallitse- mistavan pysyvyyden korostuminen jännittä- vällä, lähes aavemaisella tavalla. Tämä on mi- nusta eräs TANDEMin parhaita oivalluksia — kunhan nähdään, että kyse on poliittisen järjes- telmän rakennepiirteistä eikä varsinaisesti hallit- semistavasta. Nyt jää ehkä liian vähälle käsitte-
TIEDE JA EDISTYS 3 *79 Suomalainen kapitalismi 49
lylle se erityinen tapa — poliittisen vallan proses- si, luokkataistelu, sen voimasuhteen kehitys — jonka kautta ja jonka tuloksena poliittisen jär- jestelmän talous- ja sosiaalirakenteesta näennäi- sen välittömästi määräytyvä poliittisen järjes- telmän pysyvyys on vasta muodostunut.
"Suomalaisessa kapitalismissa" pyritään ko- rostamaan juuri tämän poliittisen prosessin omi- naislaatua, poliittisen vallan sisäistä ristiriitaa, voimasuhdetta, jota ilmaisee erityisesti työväen- luokan vallankumouksellisen puolueen kulloi- nenkin asema. Tällöin käy mahdolliseksi ym- märtää, että vuonna 1944 ei tapahdu vain TAN- DEMin esittämä poliittisen järjestelmän vakiin- tuminen 1930-luvulla muodostuneelle pohjalle, vaan pikemminkin laadullinen muutos porvaris- ton poliittisessa vallassa, siis hallitsemistavan vaihdos. Samaten hallitsemistavan kehityksessä vuoden 1966 jälkeen ei ole kysymys vain "perin- teisen hallitsemistavan" kertautumisesta uudessa muodossa vaan pikemminkin laadullisesta muu- toksesta porvariston ja työväenluokan valtasuh- teessa hallitsemistavan sisällä — tätä pyritään esittämään hallitustyypin muutoksen kautta.
Vasta poliittisen muodon ominaislaadun, poliit- tisen vallan sisäisen ristiriidan huomioonottami- nen tekee mielestäni mahdolliseksi ymmärtää tä- hän ristiriitaan perustuvien, mutta samalla sen ja politiikan kapitalistisen muodon ylittävien reaa- listen demokraattisten ja vallankumouksellisten tendenssien mahdollisuus. Luulisin että se tietty skeptisyys, jota "Demokratian rajat ja raken- teet" osoittaa loppuarviossaan demokraattisen liikkeen näkymistä saattaa olla yhteydessä sen po- litiikka-käsityksen edellä arvioituihin ominai- suuksiin. Itse pidän mahdollisena päästä poliit- tisen vallan tarkemman erittelyn kautta vähem- män skeptisiin näkymiin.
Pekka Kosonen mainitsi edellä, että kirjan valmis- telun taustana on laaja teoreettinen keskustelu.
Mikä tämä keskustelu tarkemmin ottaen on?
Miten se suhtautuu kansainvälisiin traditioihin?
Pekka Kosonen: Alussa, 70-luvun alkupuolella, perustana projektissa olivat eräät eri kapitalisti- sia maita käsittelevät erittelyt, jotka tunnetaan valtiomonopolistisen kapitalismin tutkimuksena.
Näistä eräänlainen yleisteos on lähiaikoina kuu- lemma suomeksikin ilmestyvä "Nykyajan mono- polikapitalismin poliittinen taloustiede", sen lisäksi oli tutkimuksia Saksan liittotasavallan ja Ranskan kapitalismista. Tässä tutkimustradi- tiossa korostetaan kapitalismin muutoksia: mo- nopolisoitumista, valtion roolin kasvua ja eri- laisia teknisen kehityksen vaiheita. Tällaista muu- tosten huomioonottoa pidimme tärkeänä.
Toisaalta halusimme varsin pian analysoida entistä syvällisemmin myös kapitalismin yleisiä lakeja ja perusominaisuuksia. Nämähän on esi- tetty Marxin poliittisen taloustieteen kritiikissä, ennen muuta "Pääomassa", jossa tulkintamme mukaan on kyse juuri kapitalistisen yhteiskun- nan sisäisen organisaation esityksestä. Tästä näkökulmasta korostuvat tavara- ja rahasuh- teiden sekä pääomasuhteen leviämisen analyysi.
Näitä yhteiskuntamuodon tutkimisen ongelmia on laiminlyöty myös marxilaisessa tutkimuksessa, mutta kysymys aktualisoitui laajan poliittisen taloustieteen kritiikkiä koskevan tulkintakirjalli- suuden myötä, jota monissa maissa mutta ehkä erityisesti Saksan liittotasavallassa on 70-luvulla julkaistu.
Kaiken kaikkiaan olemme kehitelleet teoreet- tista ja metodologista perustaa eri lähteiden poh- jalta ja pyrkineet oman näkemyksemme kiteyttä- miseen. Olemme liittäneet poliittisen taloustieteen kritiikin määrityksiin kapitalismin vaiheiden tutkimisen, kapitalismin jatkokehityksen käsit- teellistämisen. Samalla työn edetessä on pohdittu yhä enemmän konkreettisen tutkimuksen meto- dologiaa, koska varsinainen tavoite on ollut suo- malaisen kapitalismin erittely. Itse asiassa näen monet valtiomonopolistisen kapitalismin tutki- mustradition käsitteet lähinnä tälle tasolle kuulu- vina: ei niinkään yleisteoreettisinä käsitteinä kuin konkreettiseen tutkimukseen liittyvinä välineinä.
50 Suomalainen kapitalismi 3.79 TIEDE JA EDISTYS
Tällaisesta tulkinnasta seuraa, että valtiomonopo- listisen kapitalismin teoriasta ei vahvassa mie- lessä ehkä voi puhuakaan. Tämän tutkimuksen käsitteet voivat kuitenkin olla tarpeellisia apu- välineitä konkreettisessa tutkimuksessa, esimer- kiksi periodisoitaessa kehitystä tai vertailtaessa eri maiden asemaa. Olemme kuitenkin kehitelleet myös omaa konkreettisen tutkimuksen metodo- logian, jossa on suoritettu kriittistä rajanvetoa pyrkimyksiin todistaa empiirisellä aineistoilla ylei- siä lakeja tai lainmukaisuuksia oikeaksi. Tätä parempana pidämme kapitalismin lakien uusien toteutumismuotojen erittelyä kunkin maan eri- koispiirteen huomioonottaen.
Mutta yleisesti teoreettisesta keskustelusta voi sanoa, että vaikka itse kirjan tekstissä yleistä teoreettista analyysia on enää vähän, koska lähtö- kohdat on pyritty suodattamaan Suomea koske- vaan aineistoon, jatkuva ja kriittinen teoreetti- nen keskustelu on tarpeen, aina peruslähtökohtia myöten.
Kari Taikka: Kirjan politiikkaa käsittelevien osien kohdalla tilanne poikkeaa jossain määrin talou- dellisesta analyysista, jossa teoreettinen perusta — riippumatta edellä mainitusta itsenäisestä kehitte- lystä — on voitu suuremmassa määrin ottaa 'val- miina tavarana' . Se suppea politiikan teoreetti- nen käsittely, mikä kirjaan on mahtunut jää par- haimmillaankin viitteelliseksi, tulosten esittelyksi prosessissa joka ei ole näkyvissä ja joka yli- päänsä vasta on hahmottumassa.
Erityisesti marxilais-leniniläisen yleisen valtio- ja oikeusteorian ja poliittisen sosiologian nyky- keskustelussa sosialistisissa maissa, johon kirjan politiikkaosa lähinnä perustuu, korostuu toisaalta keskeisten poliittiseen valtaan liittyvien käsittei- den keskustelunalaisuus. Näiden kysymysten suhteen myöskään ns. pääomaloogisella valtio- keskustelulla ei ole ollut tavattoman paljon annet- tavana. Sen vahva puoli on porvarillisen poliitti- sen muodon ja taloudellisen muodon yleisen keskinäissuhteen erittelyssä. Heikkoudeksi tämä
muuttuu muodostuessaan esteeksi talouden ja po- litiikan keskinäissuhteen historiallisen kehityk- sen käsittämiselle puhumattakaan kyvylle käsittää poliittinen subjekti realistisesti, taloudellisiin muotomääreisiinsä, luonnenaamioon redusoi- mattomana, ne ylittävänä. Kysymystä poliitti- sen vallan omalakisuuden ja sen spesifin sisäi- sen ristiriidan käsittämisestä ei voida asettaa po- liittisen taloustieteen rajoissa, vaan edellytyksenä on mm. poliittisen psykologian integroiminen politiikan teoriaan. Kyse on toisin sanoen yhteis- kunnallisesta tietoisuudesta, yhteiskunnallisen ja yksilöllisen tietoisuuden suhteesta, persoonalli- suudesta jne.
Politiikan tutkimuksessa kannattaa siis puhua enemmänkin mahdollisuuksista ja kehitysnäky- mistä. Teoreettinen työ ja keskustelu tulevat vil- kastumaan. Niiden hedelmällisyys riippuu aika lailla siitä, missä määrin ne kytkeytyvät Suomen poliittisen järjestelmän empiiriseen analyysin ja poliittisen käytännön ajankohtaisten ongelmien ratkaisuun. Esimerkiksi voimasuhteen käsite on mielestäni eräs politiikan erityislaadun teoreetti- nen kiteytymä. Samalla kysymys voimasuhteesta liittyy mitä läheisimmin kommunistisen puolueen taktiikan ajankohtaisiin ongelmiin, kysymyk- seen siitä, mikä on nykyisen poliittisen tilanteen luonne, mitä mahdollisuuksia se tarjoaa ja mil- laisia vaatimuksia se asettaa demokraattiselle ke- hitykselle. Käsitykset tästä ovat tunnetusti melko heterogeenisia, millä on tietty yhteytensä teo- reettisen ja empiirisen tutkimuksen kehitysvai- heeseen.
Tähän teoreettiseen keskusteluun liittyen: millaisia keskeisiä ongelmia viime aikoina on ollut esillä?
Pekka Kosonen: Eräs mielestäni sittenkin aika yleisten analyysien varaan jäänyt kysymys on niiden syiden pohdinta, jotka liittyvät valtion kasvavaan väliintuloon yhteiskunnalliseen uusintamiseen. Usein valtion väliintuloa on seli- telty suoraan pääoman vaatimuksista käsin, jol- loin helposti päädytään reduktionismiin. Kirjassa
TIEDE JA EDISTYS 3 .79 Suomalainen kapitalismi 51
Suomalainen kapitalismi asia on yritetty nähdä vivahteekkaammin, niin että pääoman uusinta- misen ristiriidat kyllä ovat analyysin yleisenä perustana, mutta kyse on myös työläisten tar- peista — esimerkiksi kollektiivisen kulutuksen laa- jeneminen — ja näiden huomioonottamiseen liit- tyvistä välttämättömyyksistä. Tällöin tärkeää on tutkia sekä pääoman että työläisten vaatimusten monimutkaista välittymistä valtion toimiksi eri- tasoisen poliittisen toiminnan, reformien ja refor- mismin jne. kautta. Myös valtiomonopolistisen sääntelyn käsite on usein jäänyt tavallaan ryväs- käsitteeksi, jolloin sekä suuryritysten suora tuke- minen että eläkepolitiikka ovat samaa sääntelyä.
Analyysissa tarvitaan varsin eriytynyttä otetta.
Toisena kysymyksenä voi mainita kriisiana- lyysin. Yleisesti ottaen sen perustana voi nähdä poliittisen taloustieteen kritiikin esityksen pää- oman liikakasaantumisesta ja arvonmenetyk- sestä sekä syklisistä kriiseistä. Tämän lisäksi on tutkittava niitä uusia kapitalismin historialliseen muuttumiseen liittyviä piirteitä, jotka vaikuttavat siihen, että liikakasaantuminen ei ole vain suh- danneilmiö vaan paljolti myös krooninen luon- teeltaan. Näissä molemmissa kysymyksissä on vielä paljon selvittämistä: liian usein tyydytään vain viittaamaan kapitalismin perusristiriitoihin kriisiselityksenä.
Sakari Hänninen: Teoreettisen keskustelun paino- pisteen suhteen voin yhtyä Toikan korostamaan politiikan jäsentämisen tarpeeseen. Perustelisin
tätä tarvetta hieman toisesta perspektiivistä. Näh- däkseni marxilainen valtioteoria on vasta tulemi- sensa prosessissa eikä ole olemassa, missään tradi- tiossa, mitään Marxilaista Valtioteoriaa. Tarvi- taan koko joukko niin teoreettista kuin konk- reettista politiikan tutkimusta teorianmuodostuk- sen perustaksi. Toisaalta tuotettu käsiteviidakko voi jopa vaikeuttaa asioiden hahmottamista, toi- saalta monen politiikan osa-alueen jäsentämiseen tarvittavat teoreettisesti perustellut käsitteet puut- tuvat tai sitten ovat puhtaasti geneerisiä abstrak-
tioita, joiden genesis jää osoittamatta. Suo- malainen kapitalismi -kirjaan sisältyy näh- däkseni myös problemaattisia vaikkakin täl- lä teorian kehitystasolla varsin käypiä käsit- teitä. Eräät käsitteet kuten valtiollinen sään- tely ovat kovin ryväsmäisiä ja aggregatiivisia ja jäävät analyyttiselta erottelukyvyltään hei- koiksi. On vielä tavallaan negatiivisia apukäsit- teitä kuten valtion suhteellinen itsenäisyys, joka tulevaisuudessa tulisi korvata positiivisilla mää- rityksillä. Voi myös olla hyviä deskriptiivisiä kategorioita, jotka silti eivät ole selittäviä — näi- hin kuuluu mielestäni voimasuhteen käsite. Osin on jopa keinotekoisia, fiktiivisiä ajatuskonstruk- tioita kuten valtion voima, joka olisi palautettava reaalisesti olemassaoleviin tekijöihinsä. Tässä ti- lanteessa olisi välttämätöntä tehostaa keskustelua eri marxilaisten politiikan tutkimuksen traditioi- den välillä. Onneksi tämä keskustelu on Suo- messa jo käynnissä. Sen yhteyteen olisi hedel- mällistä kytkeä myös politologian erittely ja ideo- logiakritiikki.
Antti Kasvio: Omasta puolestani näkisin jatko- kehittelyä kaipaavana teoreettis-metodologisena ongelmana suomalaisen kapitalismin erittelyssä analyysin historiallistamisen, nykykapitalismin lainalaisuuksien liikkeen näkemisen historialli- sena prosessina. Nyt kirjassa on joukko erilaisia historiikkeja, mutta ei vielä oikein historiaa.
Toisena tärkeänä ongelmana on työväenliik- keen ja työväen joukkojärjestöjen tutkimisen ko- hottaminen teoreettiselle tasolle. Kirjassamme työväenluokka ja työväenliike esiintyvät pikem- minkin eräänlaisina ulkoisina tekijöinä kuin ana- lyysin sisäisenä, elimellisenä momenttina. Sellai- sia seikkoja kuin reformismia, suomalaisen työ- väenliikkeen aatteellista kehitystä, sen ohjelmal- lisia tavoitteita jne. ei ole kirjassa kyetty riittävästi sulauttamaan osaksi suomalaisen kapitalismin kokonaiskuvaa.
52 Suomalainen kapitalismi 3.79 TIEDE JA EDISTYS
Tällaisessa tutkimuksessa nousee kai aina ongel- maksi teoreettisen pyörittelyn ja empiirisen aineis- ton käsittelyn välinen kuilu. Miten olette pohtineet tätä ongelmaa?
Sakari Hänninen: Totesin jo edellä, että olemme omaksuneet täsmällisen konkreettisen tutkimuk- sen metodologisen periaatteen: tavoitteena on ollut kapitalismin lakien toteutumismuotojen tunnistaminen ja konkreettinen erittely Suomen erikoisolosuhteet huomioonottaen. Kun on pai- notettu konkreettisen ja teoreettisen tutkimuksen välitysongelmaa, välitysmuotojen ja välityskate- gorioiden kehittämistä, niin samalla on pyritty välttämään toisaalta teoriatonta tai luokittele- vaa hapuilua empiriassa ja toisaalta subsumptio- loogista teorian madaltamista ideaalityyppiseksi tulkinta- ja todistuskaavioksi. Omaksuttu pää- määrä ja sen saama konkreettinen tutkimukselli- nen hahmo on kiteytynyt niin itse teoreettisen ja konkreettisen tutkimustyön kuluessa kuin niiden kriittisten arvioiden välityksellä, joita on koh- distettu eräisiin muihin konkreettisen tutkimuk- sen tapoihin kuten nk. reaalianalyysiin.
Suomessa on kuitenkin tuskin nimeksi keskus- teltu näistä lähes kaikkia marxilaisia tutkijoita koskevista ydinkysymyksistä — voisi sanoa ky- symyksistä, jotka mittaavat kunkin tieteellisen tradition tieteellistä kypsyyttä. Tässä yhteydessä olisikin oikea paikka haastaa niin filosofit, his- torioitsijat kuin yhteiskuntatieteilijät pyöreiden pöytien keskusteluun konkreettisen tutkimuksen metodologiasta ja ylipäänsä teoreettisen ja konk- reettisen tutkimuksen välityksestä. Väittäisin, että Suomalainen kapitalismi -kirjassa — kuten jo TANDEM- ja DETA-tutkimuksissa — on käy- tännön tilassa runsaasti keskustelun aineksia.
Väittäisin tässä kysymyksessä vielä muutakin, joka liittyy aivan konkreettisesti tutkimuksemme sisältöön. Mielestäni marxilaisen konkreettisen tutkimuksen tulee olennaisessa mielessä olla sekä historiallista että vertailevaa. Suomalainen kapi- talismi -kirjan osalta tarkastelun historiallisuuden vaatimus on suhteellisen hyvin toteutettu sen kui-
tenkaan missään kohdassa varsinaisesti olematta historiantutkimusta. Sen sijaan vertailevan tutki- muksen vaateet on kirjassa jouduttu sivuutta- maan tuskastuttavan pikaisesti. Tähän on monta syytä, joista vähäisin ei suinkaan ole kansain- välisesti vertailukelpoisten tilastojen ja muun aineiston saatavuus. Lisäksi kirjamme on syste- maattista ja syntetisoivaa tutkimusta, joka pit- källe rakentuu jo olemassaolevan erillistutkimuk- sen perustalle. Kun Suomen osalta useimmilta yh- teiskunnan osa-alueilta vielä puuttuvat perusteel- liset selvitykset, ollaan kohdittain ajauduttu tilan- teisiin, joissa on pakko tehdä sangen "ohuita yleistyksiä". Tulevaisuutta ajatellen marxilaisen konkreettisen tutkimuksen painopistettä olisikin kohdistettava tällaiseen kohdespesifiin ja ongel- makeskeiseen perustyöhön.
Jos vielä pikaisesti arvioisin tutkimustamme kokonaisuutena olisi jälkiviisaasti jaettava niin plussia kuin miinuksia. Tutkimuskohdetta on pohdittu erityisyydessään, ja toteutuneessa esi- tystavassa on nähdäkseni kyetty käsitteellistä- mään kapitalismin erityisiä toteutumismuotoja, vaikkakaan ei ehkä aina riittävän tarkasti. Vai- keuksia on vielä runsaasti ja varsinkin tavallaan näkymättömiä ongelmia, jotka liittyvät niin tutki- musainekseen kuin varsinaiseen tutkimustapaan.
'Futkimusaineksen osalta on korostettava konk- reettiseen ja empiiriseen aineistoon liittyviä pul- mia, jotka kytkeytyvät niin tietoperustan puuttu- miseen — varsinkin pitldttäissarjat —, aineistoa koskevien käsitemääritysten soveltumattomuu- teen marxilaisen tutkimuksen kannalta ja myös siihen suoranaiseen manipulointiin, jota porva- rillinen tiedontuotanto toteuttaa. Näissä kysy- myksissä emme ole useinkaan kyenneet saavutta- maan koherenttia ratkaisua.
Tutkimustavan se puoli, joka paremminkin riippuu itse tutkijoista kuin empiirinen aineisto- puoli, saattaa itsekriittisessä katsannossa olla to- dellinen Akhilleen kantapää. Tarkoitan niitä spe- sifejä konkreettisen tutkimuksen konkreettisia metodeja, konkreettista dialektiikkaa, joiden
TIEDE JA EDISTYS 3.79 Suomalainen kapitalismi 53
avulla tuloksiin on päädytty. Joskaan tutkimuk- sessa ei ole "valistuneesti" käytetty yhteiskunta- tieteen uusimpia tutkimustekniikkoja ja -meto- diikkoja, se on ollut tietoinen valinta, joka perus- tuu harkintaan muttei riittävään keskusteluun.
Sen sijaan on kyllä problematisoitu ja käytetty sellaisia konkreettisen kohteen "hajottamisen dia- lektiikan" ajatusvälineitä kuten aineiston jaotte- lua ja jaksottelua eli periodisointia, jotka perin- teisesti kuuluvat marxilaisen konkreettisen tutki- muksen arsenaaliin.
Kun kirja on näinkin laajan valmistelun tulos, olisi mielenkiintoista kuulla jotakin itse valmiste- lusta, työprosessista. Mistä se sai alkunsa?
Antti Kasvio: Henkilökohtaisesti en muista aivan tarkkaan kaikkia Valtiomonopolistinen kapita- lismi Suomessa -projektin alkuun liittyviä yksi- tyiskohtia. Joka tapauksessa lähinnä sosialistisen opiskelijaliikkeen piirissä koettiin 1970-luvun alussa kipeänä tarve suomalaisen kapitalismin uusien piirteiden erittelyyn marxilaisen yhteis- kuntateorian pohjalta. Vasta perustetun Sosia- listisen opintoneuvonta- ja tutkimuskeskuksen toimesta perustettiin vuoden 1972 alussa projekti- ryhmä, jonka tehtävänä oli kokonaisanalyysin tuottaminen Suomen valtiomonopolistisesta ka- pitalismista.
Aivan työn alkuvaiheessa Soihtu julkaisi laa- jahkon artikkelini Valtiomonopolistinen kapita- lismi Suomessa: aineistoa tutkimustyötä varten (Soihtu 4/72), joka auttoi ehkä osaltaan jäsen- tämään tutkimustyötä eteenpäin. Sosialistisen opiskelijaliikkeen ja nuoren tutkijakunnan kes- kuudessa projekti herätti runsaasti mielenkiintoa, ja työtä jatkettiinkin eteenpäin eri lohkoihin ja- kautuneissa työryhmissä. Paljolti oli kysymys siitä, että opiskelijat halusivat kytkeä pro gradu -työnsä tai muut opintonsa projektin työskente- lyyn.
Tavallaan uutta vaihetta työn etenemisessä merkitsi tutkimuksen teoreettis-metodologisista
lähtökohdista käyty keskustelu, jota hyvin edus- taa Pekka Kososen, Timo Kyntäjän ja Raimo Lovion kirjoittama tutkielma "Valtiomonopo- listisen kapitalismin teorian perusteista". Samalla kun tämä keskustelu nosti esille mm. kysymyk- set sisäisten ja ulkoisten tekijöiden keskinäissuh- teesta valtiomonopolistisen kapitalismin kehi- tyksessä ja pääoman arvonlisäysristiriitojen ana- lyysin välttämättömyyden, se oli omiaan vapaut- tamaan projektin työskentelyä liian tiukasta ja- kautumisesta lohkoihin, joka oli tunnusomaista projektin alkuvaiheelle. Tämän jälkeen oli projek- tin johto ja eri tutkimusryhmät, joiden yhteis- työtä pyrittiin edistämään.
Nyt, kun kirja on valmis, voi kai arvioida projektin ja kirjoitustyön kokemuksia.
Pekka Kosonen: Ainakin kokemuksia on tällai- sen laajan projektin työstä kyllä kertynyt. Siinä- hän toimi jatkuvasti monia enemmän tai vähem- män säännöllisiä tutkimusryhmiä, joilla oli raja- tut aiheensa (esimerkiksi Suomi ja maailman- talous). Järjestettiin monia seminaareja ja pala- vereja, tuloksia julkaistiin lehdissä ja omissa sarjoissa. Opiskelijoilla oli ilmeistä tarvetta kytkeä omaa työtä mielekkääseen aiheeseen. Näin laajasti toimivana projekti lakkasi joskus vuoden -75 lo- pussa ja -76 alussa, mutta sen kokemuksista kan- nattaa yhä keskustella. Tutkimusryhmät toimivat hyvin vaihtelevasti, osa sai aikaan tärkeää perus- analyysia, osalla työ jäi keskustelun ja opiske- lun asteelle. Työtä arvioitaessa on huomattava, että se perustui vapaaehtoisuuteen eikä aineelli- sia resursseja ollut käytössä. Tämähän vaikuttaa mahdollisuuksiin kerätä aineistoja, julkaista tuot- teitaan jne. Myös kokemattomuus tällaiseen työskentelyyn verotti tuloksia: teoreettinen pohja oli varsinkin alussa heikko eikä tutkimusryhmien ja koko projektin vastaavilla ollut kokemusta työn ohjauksessa. Projektin vetämistä hanka- loitti tietysti vielä sen laajuus, kun siihen peri- aatteessa kuului toistakymmentä tutkimusryh- mää.
54 Suomalainen kapitalismi 3.79 TIEDE JA EDISTYS
Mutta hankaluuksien vastapainoksi vaaka- kuppiin jää tärkeitä kokemuksia. Ensinnäkin yk- sittäisten tutkijoiden tavallaan perustavan työn ohella ja tälle olennaisesti rakentuvana tarvitaan nähdäkseni edelleen myös joitakin tutkimuspro- jekteja selvittämään tärkeiltä tuntuvia asioita.
Näiden on kuitenkin oltava tätä vamokap-projek- tia suppeampia ja kytkeydyttävä suoraan tutki- joiden omiin intresseihin. Projektit eivät kuiten- kaan voi koskea läheskään kaikkia marxilaisia tutkijoita. Mutta, toiseksi, läheistä aihetta tutki- vien yhteinen keskustelu ja kritiikki on jatkuvasti tarpeen tulosten saavuttamiseksi ja välittämiseksi.
Itse Suomalainen kapitalismi -kirjan kirjoitta- minen on myös ollut vivahteikas prosessi. Kirjaa tehtiin pari-kolme vuotta. Eri lukuja jaettiin yksit- täisille tutkijoille, mutta koska esityksestä halut- tiin yhtenäinen, suunnitelmaa kehiteltiin myös yh- dessä. Tässäkin resurssien puute ja muut vaikeu- det vaikuttivat niin, että minulle vastaavana kir- joittajana jäi varsin suuri osa tekstistä harteilleni.
Kollektiivinen työ on siis toisaalta vaativaa, mutta mahdollistaa erilaisten kokemusten keräämisen ja voi onnistuessaan näkyä lopputuloksen moni- puolisuudessa.
Kari Toikka: Haluaisin kommentoida kysymystä projektimuodosta, joka on mielestäni meidän marxilaisen tutkimuksemme eräs organisatorinen ydinkysymys. Minulla on sellainen käsitys, että tämän kirjan osalta projektimuoto toteutui varsin itumaisena. Tarkoitan projektityöskentelyllä tut- kijoiden yksityistöiden kytkemistä yhteistoimin- nalliseen tutkimusorganisaatioon, yhteisen pää- määrän saavuttamiseksi. Ilmeisesti suurimmalle osalle kirjan parissa työskentely oli lähinnä sivu- työ tai vapaa-ajan harrastus.
Tästä on mahdollista vetää kaksi johtopää- töstä. Ensimmäinen näyttää välittömästi realisti- selta, mutta irrallisena se saattaa jäädä pinnalli- seksi. Voitaisiin näet ajatella, että jatkossa olisi ylipäänsä aihetta suurempaan nöyryyteen ja vaati- mattomuuteen, tulisi tyytyä yksityistutkimukseen
tai rajoitettuihin projekteihin.
Toinen, mielestäni parempi johtopäätös, on pyrkimys projektityön syventämiseen. Tutki- muksen yhteiskunnallistuminen on sen tieteelli- sen ja poliittisen relevanssin, tuottavuuden ym.
yhä välttämättömämpi ehto. Erityisesti tämä pätee marxilaisen tutkimuksen suhteen Suomen nykyisessä tiedepoliittisessa tilanteessa . Tämä on iso prosessi. Eräänä sen ehtona on pienen tavara- tuottajan mentaliteetin ylittäminen, ts. sen käsit- täminen, että tutkimus ei ole satunnaisiin yksi- lökohtaisiin intresseihin ja mieltymyksiin koko- naan palautuvaa toimintaa — korkeintaan palk- kasuhteen ja tieteellisen ilmapiirin pakkojen vä- littämänä. Tällainen käsitys saattaa istua enem- män tai vähemmän tiukasti omissa päissämme- kin. Toisena ehtona on mm. sellaisen reaalisen tutkimuspotentiaalin kehittyminen, johon todella kannattaa olla yhteydessä, johon voi nojata omassa henkilökohtaisessa kehityksessään ja jonka yhteydessä oman panoksen merkitys todella kasvaa.
Pitäisi siis suuntautua todellisiin — nykyoloissa ehkä useimmiten välttämättä rajoitettuihin — projekteihin. Mutta nämä olisi nähtävä kehitys- askelina syvempään ja pysyvämpään marxilaisen tutkimuksen yhteiskunnallistamiseen.
Voitteko lopuksi tehdä yhteenvetoa suomalaisen kapitalismin tutkimuksen tilasta. Missä kysymyk- sissä on edetty, missä suunnassa tutkimusta on tarpeen erityisesti syventää?
Pekka Kosonen: Varsin useissa kysymyksissä on 70-luvun mittaan edetty — konkreettista kapita- lismitutkimustahan on suoritettu muuallakin kuin projektissamme tai Suomalainen kapitalismi -kirjaan liittyen — ja eräissä kysymyksissä väli- tuloksia voi pitää vähemmän alustavina kuin toi- sissa. Esimerkiksi pääoman uusintamisen luon- netta koskevat analyysit ovat kiteytyneet tiettyyn näkemykseen, samoin valtion puuttuminen pää-
TIEDE JA EDISTYS 3.79 Suomalainen kapitalismi 55
oman uusintamiseen on pääpiirteissään hahmo- tettu. Suomen tuotannon kansainvälisistä suh- teista on olemassa yleiskuva, joka osoittaa selvät erot suhteissa kapitalistisiin ja sosialistisiin mai- hin. Myös työvoiman uusintaminen on jäsen- netty aiempaa selvemmin. Toisaalta monista työ- voiman uusintamisen osakysymyksistä kaivataan edelleen aivan perustietoa, samalla kun aiheen teoreettisessa analyysissakin on tehtävää. Suo- malaisen kapitalismin historiaa ei ole laajasti tut- kittu, ja kirjassa aiheesta on vain yleinen tiivistys esityksen taustaksi. Poliittisen järjestelmän tutki- misen kipeään tarpeeseen ovat Sakari Hänninen ja Kari Toikka jo aiemmin viitanneet. Ja kun 70-luvun alkupuolella varmaan oikein todettiin luokka-analyysin olevan yhteiskunnan kokonais- analyysia, nyt kokonaisanalyysien jälkeen voita- neen uudelleen pohtia tarkemmin luokkaraken- teen ja luokkasuhteiden erityiskysymyksiä. Erit- täin suppeaksi Suomessa on jäänyt tutkimus, jota voi kutsua ideologisten prosessien tai yhteis- kunnan tajunnallisen uusintamisen tutkimiseksi.
Tässä näen tärkeänä asiana, mitä myös kirjamme lyhyessä ideologisia prosesseja käsittelevässä lu- vussa halutaan korostaa, että tutkitaan laajasti tietoisuuden muotoutumista eikä vain manipu- laatiota tai poliittis-ideologista taistelua.
Pääoman uusintamisen viimeaikaiset muutok- set ja kriisi asettavat myös keskeiseksi tehtäväksi esimerkiksi investointien luonteen, automaation, kansainvälisen työnjaon rakenteen muutoksen ja näihin kytkeytyvien vakavien työttömyysongel- mien analyysin.
Lisäksi haluan korostaa välttämättömyyttä haaroittaa marxilaista yhteiskuntatutkimusta.
Aivan toisenlaisiakin tutkimuksia kuin mitä sisäl- tyy Suomalainen kapitalismi -kirjaan kaivataan.
Viime vuosina onkin vilkastunut ihmisten elä- mäntavan tai yleensä arkielämän tutkiminen. Esi- merkiksi sivistyneistön sekä materiaalisen että henkisen aseman analyysi on tärkeää, ja myös se tuntuu olevan "tulossa". Aiheiden ja näkökul- mien osalta moninaisuus on nähdäkseni hyvä,
mutta samalla tietty kytkentä kapitalismin perus- analyysiin on tarpeen.
Sakari Hänninen: Yhdyn siihen korostukseen, ettei ole mitään yhtä ja oikeata tapaa tehdä konk- reettista marxilaista tutkimusta. On monia mah- dollisuuksia, jotka ulottuvat teoriareduktiivisesta reaalianalyysista reportaasityyppiseen toiminta- analyysiin . Suomalainen kapitalismi -kirjan konkreettis-yleinen ja konkreettis-erityinen ana- lyysi on tarkastelutasoltaan näiden ääripäiden vä- limaastossa sulkematta kuitenkaan esityksestä sen paremmin kapitalismin yleisimpien muotojen tun- nistamista kuin mitä historiallisimpien muotojen illustrointia. On luonnollista, että kirjan painotus sulkee tarkastelusta monta konkreettista erittelyä kaipaavaa kohdetta, jotka edellyttävät olennai- sesti toisentyyppistä tutkimusstrategiaa. Tällaisiin esimerkkeihin, kuten arkielämän ongelmiin on jo edellä viitattu. Kirjan rajaukset eivät tarkoita sitä, etteikö konkreettinen kapitalismianalyysi voisi periaatteessa yhdistää erilaisten tutkimus- strategioiden tuloksia. Tavoitteena on hyvä pitää tarkastelutasoltaan, historialliselta käypyydel- tään ja tutkimuskohteiltaan mahdollisimman monipuolista analyysia, ainakin silloin kun ky- seessä on kirjan tavoin laaja systematisoiva syn- teesi.
Mitä erilaisimmat tutkimuksen osa-alueet voi- vat kukin sijoittua eri tarkastelutasoille yleisyy- tensä ja historiallisen pysyvyytensä suhteen. Tilan- netta voi valaista valtion ja politiikan osalta.
Suomalainen kapitalismi -kirjassa poliittisen jär- jestelmän organisoitumismuodon sisällä tarkas- tellaan sekä puolidemokraattista että parlamen- taaris-demokraattista hallitsemistapaa; tätä astetta historiallisempi ja konkreettisempi kategoria on hallitustyyppi. Kirjassa toteutettu konkreettis-
yleinen ja konkreettis-erityinen analyysi nähdäk- seni painottuu hallitsemistavan ja hallitustyyp- pien historisoivaan erittelyyn, jota tukee valtio- koneiston institutionaalinen ja rakenteellinen tarkastelu. Kokonaisnäkemys on uutta luova suo-
HOMO SAPIENS johdatus biologiseen
ihmiskuvaan
toimittaneet 011i Järvinen Seppo Kuusela
Symbioosi & Tutkijaliitto
56 Suomalainen kapitalismi 3.79 TIEDE JA EDISTYS
malaisessa politiikan tutkimuksessa, mutta val- tion ja poliittisen käytännön analyysi kaipaa run- saasti jatkotutkimusta jo tärkeytensä takia. Vä- häisin syy ei ole se, että establishoitunut politii- kan tutkimus on miltei poikkeuksetta laiminlyö- nyt niin koko poliittisen järjestelmän kuin po- liittisten voimien ja prosessien selvityksen. Ei ole olemassa erillistutkimuksia, joiden tuloksia voi- daan kriittisesti hyödyntää. Kaikkein vakavim-
pana puutteena näkisin ne aukot, jotka liittyvät yhteiskunnallisten joukkoliikkeiden, poliittisten puolueiden, etujärjestöjen ja esikuntien kuin myös poliittista hegemoniaa ja legitimaatiota yllä- pitävien prosessien tutkimukseen. Ilman tällaisten luokkataistelukäytäntöä ja valtion konkreettista toimintatapaa välittävien voimien ja prosessien konkreettis-erityistä selvitystä on vaikea syväluo- data suomalaisen politiikan koko kuvaa.
HOMO SAPIENS
— johdatus biologiseen ihmiskuvaan.
Toimittaneet 011i Järvinen, Seppo Kuusela.
Selkeä johdatus biologiseen ihmiskuvaan. Tarkoi- tettu biologiaa harrastaville, mutta myös luonnon- tieteen, lääketieteen, käyttäytymistieteiden ja yh- teiskuntatieteiden tutkijoille, opettajille, opiskeli- joille, toimittajille jne.
"Johdatus biologiseen ihmiskuvaan on virkistävä ja jännittävä kirja. . .Erityisesti biologista tietoa työk- seen jakavien kannattaisi kirjan avulla ravistella opiskeluaikaisia pinttymiä ja tarkastella omaa bio- logismiaan kriittisin mielin." (Matti Leinonen, HS 22. 7. 1979).
Sisällys (184 sivua): Kurten: Ihmisen biologinen kehitys, Voipio: Ihmisen rakenteellisista erikois- piirteistä. Järvinen: Ihmisrotujen ja ihmisen älyk- kyyden biologiasta. Saura: Theodosius Dobzhans- kyn biologia ja ihmiskäsitys. Grönholm, Salemaa, Sutela: Kolme biologistista ihmiskäsitystä (Lorenz, Morris, Ardrey). Vepsäläinen: Ihmisen sosiobiolo- gia. Haila: Biologismi ja tieteellinen ihmiskuva.
Aro, Pakaslahti: Sairas ihminen — luonnontieteen vai yhteiskuntatieteen potilas? Järvilehto: Voi- daanko psyykkinen toiminta palauttaa hermoston toimintaan? Sarmela: Kulttuuriantropologia ihmis- tutkimuksen välineenä. Kuusela: Ihmisen ekologia
— uusi biotiede? Massa: Ekologinen antropologia.
Kirjaa myyvät hyvin varustetut kirjakaupat. Edulli- sinta on tilata kirja suoraan Tutkijaliitosta. Maksa 42 mk ps-tilillemme 55 33 21-3 (Tutkijaliitto, Vuori- katu 8 A 3, Hki 10), niin lähetämme kirjan kotiisi välittömästi ilman lisäveloituksia. Tiedustelut: Tut- kijaliitto, P. 90-633239.
