Tiedotustutkrmus 1996:1,66
Kieli vallan välineenä
Kalliokoski, Jyrki (toim.):
TEKSTI JA IDEOLOGIA.
KrrJortuksia kielestä ja vallasta julkisessa kielenkäytössä.
Kieli 9. Helsingin ylioprston suomen kielen laitos 1996. 238 s.
Vuonna 1979 ilmestyr Englannissa kaksr lingvrstrikalle uutta suuntaa virtoittanutta kirjaa, Roger Fowle- rrn ja kumppanien Language and Control sekä Gunther Kressin ja Robert Hodgen Language as ldeo- logy. Nämä kirjat laskrvat perustan krrittiseksi lingvistiikaksi kutsutulle tutkrmussuunnalle. Se lähti perrn- tersestr lauselingvistiikasta, mutta sittemmin 90-luvulle tultaessa suuntauksen tutkimustyö on laa- Jentunut teksteihrn Ja diskurssei- hin kohdistuvaksi kriittrseksr teks- tintutkimukseksi tar diskurssiana- lyysiksi. Jyrkr Kallrokosken toimit- tama, esipuheesta Ja Johdannosta sekä sertsemästä eri tekrjän artik- kelista koostuva Kielr Ja ideologra SIJOittuu tukevasti tälle, alkupe- räisten kriittisten lrngvistren ohella mm. Norman Faircloughrn ja Teun A. van Dijkin edustamalle jatku- molle.
Kriittrnen lrngvistrikka asetti jo ensimmäisissä esityksissään krelen Ja ideologian suhteen yhdeksi kie- litieteen keskersrmmistä tutkimus- ongelmista. Näin otettiin etäisyyt- tä perinteisen lingvrstiikan tavasta tutkra kieltä omana, yhteiskunnal- lisista käyttöyhteyksistä erillisenä järjestelmänään. Suuntaus ym- märsi ideologran tavaksi jäsentää kielellrnen esitys JOstain erityrsestä näkökulmasta niin että tuloksena on osittarsta tai väärää tietorsuut- ta. Tarkemmin: ideologia vääris- tää asioita luokkaetujen hyväksi.
Kalliokoski srtoutuu johdannos- saan samansuuntaiseen ideolo- granäkemykseen, JOskin luokka- edut ovat korvautuneet vallan asymmetrialla: "Ideologian tehtä- vä on luoda ja pitää yllä vallan asymmetrraa" (s. 15).
Selvitellessään kielen ideologis- ta toimintaa kriittrnen lrngvrstiikka hyödynsi aineistoinaan paljonkin joukkovrestrntätekstejä. Kieli ja ideologia noudattelee tältäkrn osrn samaa lrnjaa: seitsemästä ar-
tikkelista kuuden kohteena on joukkoviestinnän tai vaikuttajien kreli ja vain yksi artikkeli pureutuu kansalaisten vrranomaisille koh- distamaan krelenkäyttöön. Kallio- koski perustelee johdannossaan artikkelien kohdenlumista sano- malla, että niissä on eriteltäviksi
"pyritty valitsemaan tekstejä, JOis- sa vallan asymmetriat ja niistä seu- raava ideologisuus on seurausta tekstien institutionaalisu udesta"
(s. 17) Huomrota herättää kuiten- kin, että vain Kalliokosken omassa artikkelissa "Kieli, tunteet ja ideo- logia uutistekstissä" rdeologia toi- mri tutkrmusta jäsentävänä käsit- teenä. Murssa, pääosin gradujen pohjalta kirjoitetuissa artikkeleissa käsitettä ei juurikaan esiinny, eikä niissä kaikissa edes kielen ja vallan problematiikka esiinny selkeästi eksplrkoituna.
Marnitussa artikkelrssaan Kal- liokoski vertailee uutismuodon muuttumista sadan vuoden takai- sista Päivälehden pikku-uutisista nykyisirn uutisteksteihin. Artikkeli sisältää viljaltr tiedotusoprllisesti kirntoisia huomioita, mm. sen että sata vuotta sitten lehtitekstrt eivät
vrelä olleet eriytyneet siten kuin nykyisrn. Päätuloksena pidän kui- tenkrn havaintoa, Jonka mukaan sadan vuoden takarsrssa pikku-uu- tisissa toimittajan ääni jäsensr hä- perlemättä vallan asymmetriaa yl- häältä alas - nrissä säätyläinen orientoitui rahvaaseen milloin va- listavasti, milloin huvittuneesti, usein JOpa empaattisesti. Nykyään toimittaja sitävastoin vetäytyy uu- tisten moniäänrsyyden taakse:
näin ennen avoin vallan asymmet- ria peittyy mutta pysyy juuri peit- tyneenä kyseenalaistamattomasti
voimassa. Tosrn huomioitaan ny- kyuutisesta Kalliokoski dokumen- toi vain muutamalla esimerkillä.
Elina Heikkilä on paneutunut artikkelissaan tiedotusopillisestr laiminlyötyyn tekstilajrin, uutisku- vateksteihrn. Hänen niitä koskeva erittelynsä jää puhtaasti kreli- tieteelliseksi; esimerkiksi krintoisa kysymys kuvatekstien Ja kuvren yhteistoiminnasta merkitysten tuottamisessa on sivuutettu koko- naan. Outi Blomqvist tutkailee puolestaan kahden esimerkin va- lossa, kurnka pakolarsia merkityk- sellistetään uutisrssa. Tulokset er- vät yllätä: uutisissa pakolaisia on tapana tarkastella viranomaisnä- kökulmasta, jolloin he merkityk- sellistyvät eriytymättömäksr, viran- omarsten riesana olevaksi massak- si. Pakolaismetaforiikka luonnehtii pakolaisuutta eräänlaiseksi hrllit- tömäksi luonnonvoimaksi, virrak- si, tulvaksr jne.
Pirjo Karvonen havaitsee ta- lousuutisoinnissa samanlaista luonnonvoimametaforiikkaa: koe- taan valuuttamyrskyjä, ollaan mu- kana ensimmäisessä aallossa tar sitten ei jne. Taloutta koskevren tekstien toimiJoiksi saa hakemalla hakea ihmisiä; yleensä nuo toimi- Ja\ ovat laman, tulosvastuun tai kilpailukyvyn tapaisia abstraktioi- ta, jotka toimrvat "maailmassa it- senärsinä vaatien, aiheuttaen tai velvoittaen ympäristöään" (s.
156) Tällaisten abstraktiorden elollistaminen, nirden varustamr- nen inhimillisillä kyvyillä - esimer- kiksi markkinat ennakoivat, laske- vat, vaativat tms. - tekee niistä Karvosen mukaan myytlisiä JUma- lolentoja, "Jotka vaativat hyvitystä ja uhria" Ja joita on näin ollen
"syytä lepytellä" (s 158) Tällaisen talousuutispuheen taustaksi olisi ollut paikallaan viitata kriittisesti kaprtalistisen talousmuodon err- tyrsyyteen, siihen että kapitalisti- sessa muodossaan talous on irtau- tunut ihmisten käsistä ja sritä on tullut yhteiskunnassa ihmisten toi- minnalle pakko ja ja raJoja asettava -jos kohta myös mahdollisuuksia avaava- 'toinen luonto'.
Eila Mustaparta tutkii eduskun- nan suuressa EY-keskustelussa 1992 esiintyneitä politiikan kielen metaforia. lina Helistenin EU-uutr- sointia koskevan tutkrmuksen ta-
voin (7!edotustutkirnus. ~ 7:4, 1994, 7 4,86) hä~ hava.tsee, etta
"Juna" to1m: keskeiserä EY/EU hun liittyrniskysymys~ä Jä' sentävär>ä metafo:ana sekä Jäse, nyyden kannattajien että sen vas, tusta;ien jocJ~ossa Eduskuntakes, kustelussa s1ta käytettiin niin tun, teiden herättäjänä, argumentoin, n1n välineena ku1n huummin kei, nona, Juss: KaJaste selvittelee nk uuden retor11kan hedelmällisyyttä lingv'st1ikan kannalta, Eriteltyaan perelmandaisittain poliittista oh, jelmakiqo1tusta hän päätyy siihen, ettå uusi retor1ikka "avaa näkö- kulm,a argumentaat1oprosessir en va1he1den tu:kmtaan", va•kka
"1~seat sen käsJ'lelstä eivät o:e merkitykseltään kovin selväpiir- teisiä'' (s 202) Ulla Tiililä o~ tutki, nut asiakkaiden vakuuwsviran- omars.lle kir)oittamia anomus, 1a vaatimuskirJeitä, K1rjan koKOna,, suudessa ni1den edustama 'rah, vaan puhe' kontrasto1tuu kiintoi, sasti mu1den art1kkel1en kohteina oleviin (vJestinta)e'littJen kieliin, Esipuheessaan Ka!liokosk' sa- noo, et:ä "kirJan art•kke!eissa käy, dään myös dJalog1a tekstejä, ideo- logiaa, valtaa Ja viestintää tutki, v1en mu.den tieteenaloJen kans- sa" (s, Ainakin tiedotusopin
~anssa käyty dialogi Jää vähäiseksi elle' suorastaan olemattomaksi, Se työ, jOta t•edotusopissa on Journalistisen k1elen tutkimuksen alalla tehty Ja JOta es1merkiksi Tie- dotustutkimus,fehti on JOpa jo1, den~c.den pinnaa rasittavassa määrin julkaissut, e1 näytä tavo1t, taneen !•ngv1St1en huom;ota, Vai o1:s1ko se sitten punnittu ni1n köy, kä1seksi, ettei tiedotusoppia ole katsottu siltä osiP kelvolliseksi d1a, log1kumppaniks!? Niin tai näin:
onsi surku, ellei lingvistiikan ja tie- dotusopin välille kehittyisi a1toa dialogia, a:toa kosketusta ja kans, sakäymista myös kielentutkijoiden suunnalta
VEIKKO PIETILÄ
Julkisuus uudella linjalla
Dahlgren, Peter.
TELEVISION AND THE PUBLIC SPHERE.
C1tizenship, Democracy and the Media.
London: Sage, 1995, 176 s.
Joukkoviestinnän tutkimuksen vanhemmar ja uudemman suun- tauksen välinen taite s.;oittuu ehkä JOnnekin 70-ja 80-lu~ujen vaihteeseen (en ala riidellä. jos joku siJoittaa toisin), Ruotsa'ainen viestinnän tutkija Peter Dahlgren iuonnosteli käänteen äanviivat va- Jaat kyMmenet' vuotta sitten Tie- dotustutkimuksen artikkelissa (1 0 (3), 1987) "Mitä se merkitsee7ffv, uut1sten mon•tulkiPta vastaan, otossa", Vanhemman suuntauk- sen perusteet näyttivät tältä'
"[Y]hteistä käytännöllisesti katso- en kaikessa varhaisemmassa tutki, muksessa . ,on se peruslähtökoh, ta, Jonka mu~aan tv,uutiset ovat 1r.formaatiota"
Informaatio sanoo JOtakm JOs- takin; 1rformat!ivisesti suuntautu- neet haluavat informoiwa eli päästä perille siitä jostak!n, tietää sen minkään t1etäjään liittyvän tie- toa vääristämättä, saada s1itä oi, kean kuvan ja toimia sen nojalla Sittemmin, syystä tai toisesta, in- formatiivinen into iaimenL "Tä- nään", Dahigrer. sanoo 1987,
"näemme kasvavaa kiinnostus-
ta,,si:i1en, m1ten tv:n uutisohjel, mat tuot~avat ja välittävät merki- tystä, .. " (Dahlgre~ korJaa heti alustavaa huomiota, Viestimet näet eivät oikeastaan vä:itä merki- tyksiä, JOtka pikemrn'n "syntyvät ohjelm1en ja yleisö:1 kohtaamises- sa" eli Sijaitsevat "oi>Jelmissa an, netun ja katsojien tulk1nnan väii, sessä vo1rr-al<entässä",)
Merl<itykseen keskittyvät pitä, vät tärkeänä "yleisen johdonmu, kaisuuden luom1sta elämäämme, sella'sen järJestyksen pystyttämis, tä johon ankkuroida olemassa, olomme", He1tä ei askarruta n'in, kään itsensä ulkopuol1 Kuten in- formaatikkoJa. He ovat käanty, neet s•säänpäm 1uoden merkityk, sessä itselle tarkoitettua johdon, mukaisuutta itsen elämään, Mer, kityksessä pystytetty järjestys e' u'otu pitkälle itsen ulkopuolelle Dahlgren väitti Tiedotustutki- muksen artikkelissa, että "on va, laisevampaa tarkastella tv,uutisla kulttuurisen diskurssin yrtenä muotona kuin informaationa" Ja että tv,uutisten ydrn "on rituaali- nen, symbolinen Ja lopulta myytti- nen ennemmin kuin informatiivi- nen", Hän katsoi, että "[y ]leensä, kin ovat yhteiskuntaerittelyn alalla kiinnostukse~ kohteiksi nouse, massa yhä voimakkaammin ne prosessit, JOissa ihmiset tulkitsevat sosiaalista todellisuutta tolkulli, seksi., ja samalla luovat sos1aalista todellisuutta", Jos ennusteita yh, teiskuntatieteiden suunnasta tar, vittiin vielä 1987, Dahlgren osui
Tiedotustutkimus 1996:1,67
