Dahlgren, Peter: Television and the public sphere

(1)

voin (7!edotustutkirnus. ~ 7:4, 1994, 7 4,86) hä~ hava.tsee, etta

"Juna" to1m: keskeiserä EY/EU hun liittyrniskysymys~ä Jä' sentävär>ä metafo:ana sekä Jäse, nyyden kannattajien että sen vas, tusta;ien jocJ~ossa Eduskuntakes, kustelussa s1ta käytettiin niin tun, teiden herättäjänä, argumentoin, n1n välineena ku1n huummin kei, nona, Juss: KaJaste selvittelee nk uuden retor11kan hedelmällisyyttä lingv'st1ikan kannalta, Eriteltyaan perelmandaisittain poliittista oh, jelmakiqo1tusta hän päätyy siihen, ettå uusi retor1ikka "avaa näkö- kulm,a argumentaat1oprosessir en va1he1den tu:kmtaan", va•kka

"1~seat sen käsJ'lelstä eivät o:e merkitykseltään kovin selväpiir- teisiä'' (s 202) Ulla Tiililä o~ tutki, nut asiakkaiden vakuuwsviran- omars.lle kir)oittamia anomus, 1a vaatimuskirJeitä, K1rjan koKOna,, suudessa ni1den edustama 'rah, vaan puhe' kontrasto1tuu kiintoi, sasti mu1den art1kkel1en kohteina oleviin (vJestinta)e'littJen kieliin, Esipuheessaan Ka!liokosk' sanoo, et:ä "kirJan art•kke!eissa käy, dään myös dJalog1a tekstejä, ideo- logiaa, valtaa Ja viestintää tutki, v1en mu.den tieteenaloJen kanssa" (s, Ainakin tiedotusopin

~anssa käyty dialogi Jää vähäiseksi elle' suorastaan olemattomaksi, Se työ, jOta t•edotusopissa on Journalistisen k1elen tutkimuksen alalla tehty Ja JOta es1merkiksi Tie- dotustutkimus,fehti on JOpa jo1, den~c.den pinnaa rasittavassa määrin julkaissut, e1 näytä tavo1t, taneen !•ngv1St1en huom;ota, Vai o1:s1ko se sitten punnittu ni1n köy, kä1seksi, ettei tiedotusoppia ole katsottu siltä osiP kelvolliseksi d1a, log1kumppaniks!? Niin tai näin:

onsi surku, ellei lingvistiikan ja tiedotusopin välille kehittyisi a1toa dialogia, a:toa kosketusta ja kans, sakäymista myös kielentutkijoiden suunnalta

VEIKKO PIETILÄ

Julkisuus uudella linjalla

Dahlgren, Peter.

TELEVISION AND THE PUBLIC SPHERE.

C1tizenship, Democracy and the Media.

London: Sage, 1995, 176 s.

Joukkoviestinnän tutkimuksen vanhemmar ja uudemman suuntauksen välinen taite s.;oittuu ehkä JOnnekin 70-ja 80-lu~ujen vaihteeseen (en ala riidellä. jos joku siJoittaa toisin), Ruotsa'ainen viestinnän tutkija Peter Dahlgren iuonnosteli käänteen äanviivat va- Jaat kyMmenet' vuotta sitten Tie- dotustutkimuksen artikkelissa (1 0 (3), 1987) "Mitä se merkitsee7ffv, uut1sten mon•tulkiPta vastaan, otossa", Vanhemman suuntauksen perusteet näyttivät tältä'

"[Y]hteistä käytännöllisesti katso- en kaikessa varhaisemmassa tutki, muksessa . ,on se peruslähtökoh, ta, Jonka mu~aan tv,uutiset ovat 1r.formaatiota"

Informaatio sanoo JOtakm JOs- takin; 1rformat!ivisesti suuntautu- neet haluavat informoiwa eli päästä perille siitä jostak!n, tietää sen minkään t1etäjään liittyvän tie- toa vääristämättä, saada s1itä oi, kean kuvan ja toimia sen nojalla Sittemmin, syystä tai toisesta, in- formatiivinen into iaimenL "Tä- nään", Dahigrer. sanoo 1987,

"näemme kasvavaa kiinnostus-

ta,,si:i1en, m1ten tv:n uutisohjel, mat tuot~avat ja välittävät merki- tystä, .. " (Dahlgre~ korJaa heti alustavaa huomiota, Viestimet näet eivät oikeastaan vä:itä merki- tyksiä, JOtka pikemrn'n "syntyvät ohjelm1en ja yleisö:1 kohtaamises- sa" eli Sijaitsevat "oi>Jelmissa an, netun ja katsojien tulk1nnan väii, sessä vo1rr-al<entässä",)

Merl<itykseen keskittyvät pitä, vät tärkeänä "yleisen johdonmu, kaisuuden luom1sta elämäämme, sella'sen järJestyksen pystyttämis, tä johon ankkuroida olemassa, olomme", He1tä ei askarruta n'in, kään itsensä ulkopuol1 Kuten in- formaatikkoJa. He ovat käanty, neet s•säänpäm 1uoden merkityk, sessä itselle tarkoitettua johdon, mukaisuutta itsen elämään, Mer, kityksessä pystytetty järjestys e' u'otu pitkälle itsen ulkopuolelle Dahlgren väitti Tiedotustutki- muksen artikkelissa, että "on va, laisevampaa tarkastella tv,uutisla kulttuurisen diskurssin yrtenä muotona kuin informaationa" Ja että tv,uutisten ydrn "on rituaali- nen, symbolinen Ja lopulta myytti- nen ennemmin kuin informatiivi- nen", Hän katsoi, että "[y ]leensä, kin ovat yhteiskuntaerittelyn alalla kiinnostukse~ kohteiksi nouse, massa yhä voimakkaammin ne prosessit, JOissa ihmiset tulkitsevat sosiaalista todellisuutta tolkulli, seksi., ja samalla luovat sos1aalista todellisuutta", Jos ennusteita yh, teiskuntatieteiden suunnasta tar, vittiin vielä 1987, Dahlgren osui

Tiedotustutkimus 1996:1,67

(2)

Tiedotustutkimus 1996:1,68

suunnilleen naulan kantaan. Näin- hän yhterskuntatreteissä Ja tiedo- tusopissa sillorn ja sittemmin suuntauduttiin, n11n että Veikko Pretilä VOI kirJoittaa uus1mmassaan (Tv-uutiststa, hyvää iltaa, 1995):

"Uutisen tarkastelem1nen jonakin muuna kuin informaationa er ole enää vuosirn hätkähdyttänyt uu- tuudellaan."

Julkisuus

vuorovaikutuksena Dahlgren oli JO varharn 80-luvulla tukevasti uudessa suunnassa ja on s1ttemmrn pitänyt pos1tionsa. Ai- van puhdasverinen merkitysten tulkrtsiJa Dahgren er kuitenkaan ollut eikä ole. V1ime1s1mmässä kir- Jassaan Televtsion and the Publie Sphere hän lähtee ottamaan mit- taa arhe1sta, jotka eivät a1van luontevastr istu merkityssuuntauk- sen srsäisyyteen - JUlkisuudesta, kansalaisuudesta, demokratiasta 1a v1estim1en osuudesta kaikessa sellaisessa. Häntä er kiinnosta pelkkä sisä1syys, vaan myös se, miten ihmiset ovat keskenään ja toi- silleen. Eräälle artikkelilleen hän antoi jo 1981 otsikon "TV news as a socral relation" (Media, Culture and Society 3 (3), 1981). Samassa sosiaalisten suhteiden hengessä hän sanoo uudessa kirJassaan, että "me1dän on ymmärrettävä JUlkisuus kansalarsten sosrokult- tuuriseksi vuorovaikutukseksi" ja että itse yhteiskunta "luodaan, srtä pidetään yllä Ja muutetaan Jatkuvassa kanssakäymlsessäm- me" Näin puhuessaan Dahlgren liikkuu lähellä sitä, mitä Simmel sanoisi sos1olog1seksi sanan varsi- naisrmmassa mielessä

Mutta va1kka Dahlgren näkee vuorovaikutuksen keskeisesti yh- terskunnallista konst1tuorvaksr te- kijäksi Ja ava1meksi JUlkisuuden, kansalaisuuden ja demokratran ongelmakompleksirn, hänelle tuottaa suu11a vaikeuksia vredä käsite JOukkoviestinnän Ja -viestimien alueelle - sen verran merki- tyssuuntauksen rautapallo painaa Jalassa. Tämä on aika kohtalokas- ta.

Julkisuus public sphere -mreles- sä näet edellyttää yleisöä (public);

jotta olisi julkisuus, täytyy olla ylei- sö. Ylersö taas e1 ole m1tä tahansa.

Dahlgren määrittelee sen Haber- masin ja Deweyn avulla, jotka "sa- novat, että 'yleisö' tulisi käs1tteel- l1stää joksikin muuksi kuin viestimien vastaanottajakunnaksi (au- dience)" Yleisö näet on "Haber- masin ja Deweyn mukaan olemassa diskursiivisrna interaktioproses- serna" (tässä näkyy taas Dahlgre- nin sosiologinen taipumus), mutta

"kotonaan viestimiä kuluttavat atomisoituneet yksilöt eivät muo- dosta yleisöä - eivätkä anna juuri panosta kansalaisyhteiskunnan demokratisoinnille". Yleisö määri- teltynä diskursiivisiksi rnteraktio- prosesseiksi, kansalaisuus, kansa- laisyhteiskunta ja demokratia ovat Dahlgrenin probleemakokonai- suuden (normatiivinen) ydin. Ja kysymys on Siitä, m1ten viestimet tukevat tai harjuttavat demok- raattista peruskompleksia.

Dahlgrenille sris tuottaa hanka- luuksia ulottaa interaktion käs1te joukkovrestinnän alueelle. Siellä ei esrinny diskursiivisia rnteraktiopro- sesseja eikä muodostu siten ylei- söä; sieltä löytyy pikemmin vas- taanottaJakuntla, joilla ei ole an- taa suurtakaan panosta demokra- tialle. Joukkoviestimet putoavat pois ongelman ytimestä eli inte- r a kti o-ka nsa 1 a i suu s-yl ei sö-demokratia -kuviosta. Demokratia on Dahlgrenin arvojen arvo, Ja demokratia on kuten klassisestikin silloin, kun on interaktio ja yleisö eli "kansalaisia, jotka antautuvat ja ryhtyvät puheisrin torsensa kanssa" yleisistä asioista. Tätä er löydy suurista viestimistä (televi- srosta), jotka eivät siks1 ole demokraattisen prosessin ytimessä, vaan reunalla. Suuret viestrmet ovat demokratian marginaalissa.

Demokraattisen prosessien yti- messä on - jos on - toisaalla eli suurra viestimiä pienemmissä pii- reissä torstensa kanssa vuorovai- kutuksiin eli yle1sistä asioista pu- heisiin ryhtyv1ä kansalaisia.

Tämä johtaa s1ihen, että Dahl- gren JOUtuu jakamaan maail- maansa. Jaetun maariman osia ovat (1) v1est1ntäinstituutiot, (2) se mitä viest1met esittävät (media representations), (3) yhteiskunnan rakenne Ja (4) sosiokulttuurinen vuorovaikutus. (Dahlgren sanoo osia yhtäältä aspektiloogisesti julkisuuden analyyttisiksi dimen-

s1oiksi; toisaalta hän viittaa niihrn sanoilla four areas. Tosiasiassa Dahlgren käsrttelee nirtä alue1na, ei aspekteina.) Neljäs alue on demokratian edellyttämää interak- trota; muut alueet vo1vat va1kuttaa siihen (ja torsiinsa) Ja se niihin kuten kausaalisesti vaikutetaan.

Joukkovrest1met vo1vat Vaikut- taa demokraattis11n prosesseihrn tarjonnallaan, antamalla esityksis- sään aiheita ja a1neksia kansalarsten keskrnärselle kanssakäymisel- le, kenties suoranaisesti vaikutta- malla siihenkrn, millaisiksi kansa- laisyksilöt muodostuvat (kehlttyy- kö heissä valmiuksia, kykyjä Ja tai- toja toim1a kansalaisina demokratiaa ylläprtävinä toimijoina vai er) Mutta sellaisinaan JOUkkoviestl- met, niin 1nstituutroina kuin siinä mitä ne esittävät, sijoittuvat alueeseen, jossa demokraattinen järJes- tys ei oikeastaan tule kysymykseen. (Sama koskee aluetta 3, yhteiskunnan rakennetta eli talout- ta, valtiota, politiikkaa, orkeutta Ja niin edelleen, ylimalkaan siis mui- takrn instituutiorta kurn joukko- viestintää. On erikoista, että myös politrikka määrittyy alueeksi, JOssa demokraattinen meno ei varsinai- sesti tule kysymykseen.)

Tällaisen mallin pohjalta Dahl- gren operoi kirJassaan eikä saa probleemakompleksistaan irt1 kovin paljon uutta. Sen verran perin- teinen Ja totunnainen, vaikutus- Idean mukarnen hänen mallrnsa on. - Hän aloittaa luvulla Media- ting democracy eli asettaa ongel- man sritä, kuinka demokraattinen järjestys olrsi mahdollinen sum- matloman suuren ja mutkikkaan modernin yhteiskunnan Ja elekt- ronisen viestinnän oloissa eli millä välityksillä sellainen saatta1si on- nistua (välityksrä tarvitaan JUuri yhteiskunnan suunnattomuuden vuoksi) Hän päättää kirJan luvulla Democratic mediationsl kysymys- merkin ilmaistessa srtä epävar- muutta Ja epäilystäkin, Jonka ha- nen tutkimusmatkansa välityksien viidakkoon synnytti.

Ei-rationaalit potentiaalit

Aloitus- ja päätöslukuJen väliin krr- joitetun matkaraportin tärkem, vanhemman suuntauksen ideorsta

(3)

selvimmin po1kkeava a~ti tiivistyy ajatukseen ei-rat!Or>aaf,sta. Dahl·

gren1n krr;a Of' ennen muuta mit- telyä Habermasin kanssa, joka edustaa vanhan vaiistuksell1sen parad1gcnan kn1lt1stä traditiota.

S1ta vastaan Dah 1gren asettaa konstru<tilvisemmaks' näkemään- sä postn1ooerma teoriaa, ;o<le Ha- bermaslr ;ulkisuuskäsitys ;a teoria kommun1katiiv1sesta toiminnasta on 1i1an rat1onaali ;a rationaalisuu- dessaan liian vaat1va ;a ankara.

Joukkoviestmtä, etenk:n televisio,

;oi<a toimi1 pa1csi sanan myös ennen ka1kkea kuvan voir'lalla, e1 ole vai'l eikä etupäässä rat1onaalisti argumentoivaa kommun1kaatio:a.

Sen mitä se on, Dahlgren t1ivistäa term11n ei-rationaah, Joka "vi1ttaa sel1a1S1,n järke,lyn lreasoning;

hml] tapoin1~ ja subjektiivisuu- den muotoihin, Jotka eivät mahdu Habermasm kommun1katiivisen rationaalisuuden ~eorlan puit- teisiin"

tl-rationaalissa rationaai1ssa tä<keitä ovat el-tietoisten primaa- norosessren es1kielelliset merk1tyk- sei!1stämisen tavat ja kuvartulkin- ta. Tässä Dahlgren näkee 'nahdol- lisuuksla. Ei-ralionaal1 kuval:1nen tulk1nta rMr,lttäin "voi kannustaa rnie!ikuvttvsta, tnr>ovaatioita, luo- vuutta", se VOI tukea "tavallisten kansa!a'ster kykyä diskursiiviseen luovuuteen, ta.toa palJastaa oman elämän Ja julkiSten asioiden välisiä yhteyksiä ₁a er~tellä kriict1sesti a;ankohta'sia as1oita". Tällainen on mahdollista, ₁os tukena ovat kansala1sryhm!en sisalset vuoro- va1kutusprosess1t, JOISSa viestimien taqontaa on mahdollista puida m'elikuv,tuksell,sesti, irnovatiivi- sestl ja luovast: Uudet sosiaa:·,set l1ikkeet ovat demokratialie tärkei- tä, sillä ni1ssä or, mahdollisuus sel- laiseen viest:ntämateriaal:n puin- tiir. -AJatuksessa e1 ole pal;oa pe riaatteellisesti uutta ~'uinaiseen kaksivaiheideaan nähden tai siihen kuvaan verraten, jonka esimerkiksi Veikko Pietilä pi1<tää formaatiKkoJen kaavailemasta de- mokrat.aa tuKevasta viestinnästä·

"Miksipä esimerkiksi tv-yhtiöt oli- SIVat perus'aneet uutistoim1tuksia 1a palkanneet kokona<sta uutistoi- mlttajien Ja -Kuvaajlen armeijaa el- leivät ;uuri siksi, että nämä ottaisi·

vat selkoa as1oista Ja raporto1sivat

ni1stä uutisjuttujen välityksellä yleisölle. Eikö uutister. Jalona teh- tävänä ole 1nformo1da kansala1sia cärkeistä asioista, jotta he pystyisi- vät toimimaar< vaiistuneesti yh- teiskunnallisessa Ja po!1ittsessa elämässä 7"

Aivan kiqansa lopussa Dahl- gren liikuksii todellisen innovaa- tion rajoilla. Hän JaKaa s1ellä JUiki- suuder. kahteen lohkoon. Yhtääl- lä yle1nen alue (common domain}, JOsta löytyvät yhteiskunnan kes- ke'set instituutiot, va:ta, suuret viestimet ja kansalaisten puoluee- ton palvelu objektiivisuJden ;a to- tuuden tunruksin. Toisaalla eci- tyiSintressien alue (advocacy do·

main), josta löytyvät spesiaalita- voitteitaan ajavat kansalaiset, uudet liikkeet, ryhmäkoh:a1set yh- teiskunnailiset tulkinnat 1a p<enet viestimet Piint pi:äisi Dahlgrenin mie:estä saada dialogiin. Ja silloin

"aivan keskeisen tärkeä on 'kään·

:ämisen rnekar>ismi' eli ihmrset, JOtka hallitsevat monia koode;a pystyvät edistärrrään kahden jul- kisuuspiirin välistä korn.'J'Cunikaa- tiota. liman sitä koko rakenne ha- joaa ja er~ty1S1~tressien alue kutis- tuu diskursiivisten ghettojen jou- koksi, kytkeytyy irti yleisestä a; u- eesta ja neutra'o1tuu pol11tt1sesti".

Tämä t'etaä demokratian menoa.

Suunlla viest!millä ol1si tärkeä- nä tehtavänä välittåä elvyttäv1ä 11'npulsse;a erity1sintress:en piiristä yle1seen alueeseen. "Joka a~noas

sa yhteiskcnnassa täytyy vall<tse- totunnaista ajattelua, e1 vå'li- ten poliittista aJattelua uud1staa alituiseen, muuto1n JärJestelmä jäykistyy eikä oysy herkkänä ym- päristön muutoks'l!e", Dahigren sanoo, mutta jatkaa, että "yleisen alueen viestimillä on taipumus oy- sytellä etäällä kansalaisyhteiskunnan kokemuksista 1deologisest1 iiitossa valtaapitävien kanssa."

Dahlgrenin arv1o suunsta viesf- mistä on turhan negatiivmen. Ei- vät ne vieroksu Dahlgrenin kansalaisyhteiskunnan ko~emuksiksi Kutsumaa. Suurten välineiden

;ournahstit ovat Da 11lgren1n 'kään- nösmekan'sml'; ne ovat ihmisiä, jotka ha:!itsevat rr.onia koodeja Ja pysyvät edistämään Dahlgrenin kaipaa'J'Caa ~ornmunikatiota Ku- ten Luostarinen sanoo Mielen ker- santeissa (1994): "Journalismin

voi ymmärtää metadrskurssiksl, JOka tekee mahdol!iseksi erilaisten yhte1skun~all;sten puheyhteisöJen kohtaamisen Ja yhteenkokoontu- mlsen. Journalistinen taito on in- terdiskursiivista :aitoa, ta,toa saa- da erity1>k1elet Ja eri puhetavat sa- maan JUlkisuustilaan " Nykyaikai- nen jocrnalismi on interdiskursii- VIsta taitoa. Jos Helsmgin Sanom1a v1itsitte katsoa, nim siella on suu- rin piirtem ka1kki, ni~n yleinen kJir:

er:tyisintressit, yhdessä Ja samassa ,uikisuust1lassa. Mutta onko si'nä silloir se yle1sö, jota ilman ei, b- ten Daclgren sanoo, demokratiaa ole?

Yleisö syntyy dialogissa

Y1eisö syntyy dialogissa. Dialogi on mahdollinen käsitteensä m:e- lessä tasavertaisten partnerien kesken ei samanlaisten, mutta tasavertaisten. Dahlgrenin kaavai- lema interaktio on yleisen alueen ja erityisint•essien alueen tollnijoi- aen välistä. Jälkimmäiset ovat ylei- seen nähden aina ositta.sla, puo- lueellisia, vif\outune!ta, epäedus- tavia, aina jo lähtökohtaisesti vä- 1läisempiä Ja merk:,tyk:settömäm- piä. Vaikka viest1met miten kään- täisivät ja tulkitsisivat yleisen aiu een kielestä erityisintressien k1elim ja to1sin päin, prosess, e1 taso1ta vo:masuhteita, luo käs'tteen mukaista dialogia eikä synnyta yleisöä. Yle1sö ;a siis demokratia edellyttää, ett!i yleisen alueen yleisen vastapainoksi asetetaan ;o- takir> toista yhtä yle1stä. Sella1nen on mahdollista saada viestimien vastaanottajakunnista, mutta se edellyttää ;ournalistien astumista niiden sellaiseksi toimintakyvyksl, jota ilman ne eivät ole yleisänä Tätä mahdollisuutta Dahlgrenin on vaikea nähdä, vaikka hänellä on siitä mamio esimerkKi. Hän ni- mittäin esittelee Camauenn tutkl- m,;kseen ("Populär TV-Journaiist1k och offentilghetsteori" Dahlgre- nin toimittamassa kokoe:massa Den mångtyd1ga rutan, 1993) tu- keutuen suosittua televislo-oh;el- maa nirneitä lkvä/1 med Robert Aschberg Ja sen tähteä·

Aschbergilla on hänelle tyypl!linen skeptinen nauru, )Ota hän käyttää usein. Hän näyttää herät-

Tiedotustutkimus 1996c1,69 _ _ _ _ -

(4)

tavän yleisössä jotakm, JOta voi- taisiin .. kutsua epä:uulon nautin-

~oksl: v1era1ta, entoten e:it1ejä ja ekspertterä kohoe:laan po,kkeuk- setta ikään kuin r.iitä ei p;täisi ot- taa varn sella1sir:a kuin ne esittävät 1tsensä .... Hiln r'kkoo kulttuurisia sääntöJä; palauttaa ka:ken a~Kto

riteetin ncaan tasalle; on v1ehtynyt sensaatiaan ja personointi:n ..

Hän käyttää ironiaa yhtenä pää- strategfanaan, mik.?. on mielestäni hänen innovafliVIS!mpia s·11rtojaan, koska ironia:la ei ole ollut ncerklt- täväa >rJaa ruotsalaisessa populaa- ri<ulnuurissa. Onjelnc1ssa on pal- JOn nc.ielrp1te1tä, mutta vä~än to- siolta: palJon eloisaa keskustelua Ja vuorovaikutusta. muttei JUUri ana;yys1a. Hän sanoo itseään kyy- nikok51 Ja pyytää yleisöä Jakamaan asenteensa.

Yleisen alueen systeemivoimat Ja sen ulkopuolen vastavoimat Ja- kautuvai esimerkissä ehkä suunnilleen se~raavast11

Systeemivoimat Vastavoimat as,allinen vakavuus skeptinen nauru uskottava esi1~tyn'1nen epäluulon naut'nto

kulttuur'set säännöt sääntöjen rikkominen auktoriteett• 1a h1erarkia partnerien tasaverta.suus

r:•erk1tys asian mukaan sensaat1o as1at henkilö¹stä

nippumatta personointi yksi tulkinta ironinen monitulkinta

tosiot mlelrp.teet

analyys1 keskustelu ja interaktio sovmnaisuus kyynisyys

T1edotustut~imus 19961, 70

Asetellr'an partneri! eivät ole samanlaisia, mutta kyllä tasaver- talseMpia kuin kuviossa yleinen intressi kontra erityiset 1ntress1t Dahlgren jättää käyttämättä esi- merkin taqoaMat rnahdoliisuudet kehitellä interaktiivista joukkovies- tintäteoriaa-ehkä s1ksi, että mahdollisuuksien hyödyntäm:nen olisi eoellyttänyt toisenla:sia käsi- tevälineitä kuin merkitys-1a tulkln- tateorialia on tarjota

KAUKO PIETILÄ

Tutkiva journalismi typistyy rosvojahdiksi

Kuutti, Heikki (1995) TUTKIVA JOURNALISMI Journalistinen suuntaus ;a suomalaisen journalismir tutkivuus

JyväsKylä: Arena Kustannus.

324.5

Heikki Kuulin väitöskirjaa Tutkiva journa1ismi (Journalistinen suuntaus ja suomala,sen JOurnal!srn·;n tutk;vuus, Atena, 1995) on vaikea mieltäii tutkimukseks' .. KicJa kasit- telee kyllä monipuolisesti erittäin laajaa Ja vaikeasti määriteltävää aihetta yhtäältä iehtkirJoitusten Ja lähdekirjallisuuden toisaalta erilaisten kyseiyiden 1a haastattelu,- den avulla. Näkökulmia kahlataan läp1 kymmeniä syventyrnättä kuitenkaan entyisest' yhteenkään niistä.

Haastatteluaineisto hämmen- tää myös lukijaa. Suomalaiset toi- mittajat on poimittu satunnaiso- tannalla Sen sijaan yhdysvaltalai- set haastateltavat on valikoitu yk- siornaan "tutkivien JOurnalistien"

JOUkosta Mukana on lisäksi pääl- leliimatulta vaikuttava l~ternet-ky

sely. Erilaisista lähtökohdista huo- limatta keselyistä verrataan toi- simsa. Kirjaa on tervehditty aivan ansiosta ensimmäisenä suomalais- ta tutkivaa JOurnalismia käsittele- vänä esityksenä. Sellaisena se pal- velee lukiJaa.

Ku•utti referoi kiinnostavia huo- mioita tutkivasta journalismista, tällä kohdin esille pääsevät myös

kriittiset näkökulmat. Se kelpaa hyvin tutkivan JOUrnalismin haku- teokseksi. KirJa on myös or.nistu- 'lUt herättämään keskustelua Ja k1i~wos~usta - varmasti vähiten siksi. etta si1tä kuu:taa kirjoittaja~

innostus aiheeseensa. Tutkimus edistää tälla tavoin tutkivan JOUr- nal:srrrin asiaa Suomessa.

Iässä Kohdm minun on tun- nustettava, pode'1 huonoa o•naatuntoa Siltä, etter kykene - a•nakaan ensitutustumisella - iöy- tämää~ valtion \ledonJUikistar'liS- palkinnon saaneesta ensimmäi- sestä tutk1van Journalismin valtös- k'~rjasta 1ancän enempää myö~

teistä sanottavaa. Tutkiva journalismi ansaits,si kaiken mandoEisen tuen. Olen 1tse yrittänyt turvautua JO usean vuoden a:an tutk1vaan journalislr'iln amrnatiliisena hen- gissäselviy:ymiskeinona, jopa JOn- kin asteisena yh~elskunnall'sena vaikuttam istapana.

En ku tenkaan :unn1sta 1tseäni Kuutin maalaamasta kuvasta, enkä myöskään :öydä k!l)asta mitä ajatuksia, J0¹ta minulla on yhdys- valtalaisesta Ja suomalaisesta tutkivasta JOUrnaiismista. sen rr.äärlt- teiystä. ilmenem¹srnuodoista tehtävästä

Määrittely poroerotteluna

Aloitan määntelrnästä. Se on Je,k- kiä rule!la. Tutkiva JOurnalismi yri- tetään nimittäin rnäärite',Jä mei11ä (kuten Kt.uttikm ajoitta.n tekee) jonkinlaisen poroerotlelun avulla:

toimittajia Jaetaan "vakav¹m" ja

"kevyisiin" sen mukaan miten

"tutkiv<a" juttuJa he tekevät Ar- vio ei kohdistu a1na edes työhön vaar. myös Ihmiseen.

Esimerkiksi Tutkivan JOUrnal;s- min yhdistyksen syntyminen Suo- meen viipy1 useita vuosia sen vuoksi, ettei kukaan uskaltanut kutsua itseään julkisesti tutkivaksi toimittajaksi. Yhdistyksen säan- nöissä tutkiva journalismi määri- teltiin kieli keskella suuta "perus- teelliseksi

työksi".

kriitt1seksi toimitus-

He1kki Kuutti ponn1staa musta- valkoisesta tutkivan journalismin määrittelystä:

"Journalisteillä on vastassaan raadolliset poliittiset ja taloudelli- set vallankäyttäjät, JOtka laitto-