368
AIKUISKASVATUS 4/2001 Kasvatustieteilijöiden jaopetusalan ammattilaisten tie- teellinen seura on perustanut uuden julkaisusarjan, Kasva- tusalan tutkimuksia, jonka näyttävä (406 sivua) avaus teos on. Se sisältää toimittaji- en esittelyartikkelin lisäksi 18 Kasvatustieteen päivillä pidet- tyä esitelmää tai niistä muo- kattua artikkelia. Pakostakin teoksesta on muodostunut moniaineksinen, mikä tekee vaikeaksi kirjan käyttämisen kurssikirjana. Kaikki artikkelit eivät liity kirjan otsikkoon ja vielä harvempi esittelee mi- tään malleja, mutta koulutus- politiikkaa jokainen nakertaa jostakin kulmasta. Itse asiassa kuitenkin vain yksi koulutus- malli esitellään ja analysoidaan perusteellisesti: koulutustar- jonnan markkinavoimille alt- tiiksi jättämä uusliberalistinen ohjausmalli, jonka artikkelit katsovat johtavan luopumi- seen keskeisestä pohjoismai- sesta periaatteesta, tasa-arvon edistämisestä koulutusinsti- tuution avulla. Koulutuspo- liittisten valintojen katsotaan johtavan nuorten syrjäytymi- seen, syventävän sukupuolten välisiä eroja ja raunioittavan yhteisen peruskoulun.
Johdantoartikkeliksi on osuvasti valittu Lontoon yli- opistossa vaikuttavan terävän Jauhiainen A., Rinne R.
& Tähtinen J. (toim.) 2001: Koulutuspolitiik- ka Suomessa ja ylikan- salliset mallit. Suomen K a s v a t u s t i e t e e l l i n e n S e u r a .
kriitikon Stephen Ballin artik- keli yhdentävästä globaalista koulutuspolitiikasta ja kansal- lisen politiikan mahdollisuuk- sista tässä pakkopaidassa. Nos- taisin esiin erityisesti hänen kommenttinsa suorituskeskei- syydestä, josta Hannu Simola on käyttänyt nimitystä erin- omaisuuden ethos. Se on kaven- tanut koulutustavoitteet ko- konaisen ihmisen kasvattami- sen päämäärästä veistetyiksi, standardikokeilla mitattaviksi ohuiksi siivuiksi ja houkutel- lut koulujen välisten tuloksel- lisuuslistojen julkaisemiseen tulosvastuun ja vanhempien tiedon saannin nimissä. Ball on viehtynyt erilaisten kieli- kuvien ja tiiviiden nimilap- pujen viljelyyn, mikä panee kääntäjät koville.
Toinen ”vieraileva tähti”
on Sverker Lindblad Uppsalan yliopistosta. Hänen artikkeli- aan voin kuvailla pedagogi- seksi. Lindblad suhtautuu va- rauksellisesti yhä uusiin poik- kileikkausluonteisiin empiiri- siin tutkimuksiin. Jos koulu- tusideologian ja koulutusra- kenteiden muutoksia ja nii- den yhteyksiä hyvinvointival- tion muutoksiin haluaa ym- märtää, on omaksuttava meta- tutkimuksellinen ja synteti- soiva lähestymistapa. Kirjoitta- ja esittää metodologisen ke- hyksen, jossa hän tarkastelee 35 vuoden ajalta keskeisiä yk- sittäisiä tapauksia ja trendejä, jotka viitoittavat tietä koulu- tusrakenteiden ja -sisältöjen muutokseen. Hänen tapansa tehdä lyhyessäkin artikkelissa välitilinpäätöksiä, ja ”mitä
opimme” tiivistelmiä tekevät helpoksi kirjoittajan ajattelu- prosessin seuraamisen ja oman kokemuksen vertaamisen kir- joittajan johtopäätöksiin. Ar- tikkeli käy metodisesta opas- tuksesta painavan sisältönsä li- säksi. Siksi kutsun lähestymis- tapaa pedagogiseksi.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on sosiologien usein esittämä väite koulutus- inflaation mukanaan tuomasta koulutuksen taloudellisen os- tovoiman heikentymisestä.
Taloustieteelliset tutkimukset, muun muassa tuore kaikki EU-maat kattava PURE-ohjel- ma osoittaa toista, tai ainakin sen, että taloudellinen hyöty koulutuksesta vaihtelee mait- tain paljon ja joissakin maissa koulutuksen ja taloudellisen hyvinvoinnin yhteys on vah- vistunut. Useimmat tuntuvat kuitenkin Lindbladin tapaan olevan yhtä mieltä siitä, että universaalinen korkeakoulutus tehostaa koulutuksen vali- kointitehtävää. Ne, jotka jät- tävät koulutuksensa oppivel- vollisuuskouluun tai keskeyt- tävät sen, ovat vaikeasti in- tegroitavissa yhteiskuntaan minkään turvaverkkojen avul- la. Heistä syntyy yhteiskunnan uusi alaluokka.
Kirjassa on monia vakuuttavia ja perinpohjaisia artikkeleita koulutusajattelun muutoksesta. Sirkka Ahonen (Kuka tarvitsee yhteistä kou- lua) antaa erinomaisen pro- sessikuvauksen uusliberalisti- sen koulutusajattelun etene- misestä intressiryhmä- ja po- K I R J A - A R V I O I T A
Syrjäytyvät unohdetaan
“erinomaisuuden ethoksen” takapihalle
AIKUISKASVATUS 4/2001
369
liittisen keskustelun tasolla.
Jyrki Hilpelän viileä, kieliku- villa mässäilystä pidättyvä ana- lyysi uusliberalistisen koulu- tuspolitiikan aatteellisesta taustasta olisi sopinut hyvin teoksen johdantoartikkeliksi.
Risto Rinteen laaja esitys kou- lutuspolitiikan käänteestä ja nuorten syrjäytymisestä on terveellinen muistutus siitä, että koulutuspolitiikalla voi-
daan saada (tai olla saamatta) Reijo Raivola
muutakin aikaan kuin kohon- neita koulusaavutustestien pistemääriä kansainvälisiin ti- lastoihin.
Useimmat artikkelit perustuvat empiiriseen tutki- mukseen, jolloin lukijalla on mahdollisuus validoida johto- päätöksiä omistakin lähtökoh- distaan. Toimittajat esittelevät johdannossa jokaisen artikke- lin ja piirtävät yleisen kehyk-
sen, jossa artikkeleita pitää tarkastella. Loppuun jäi kai- paamaan jonkinlaista synteesiä tai tulkintaa kirjavasta kokoel- masta, mutta urakka olisi ollut varmasti vaikea. Tuhti ja eri asioista kiinnostuneille ja eri asioita tutkivalle hyödyllinen pienoiskirjasto, joka vaatii runsaasti aikaa lukea ja sulatel- la.
