PERHE- JA YHTEISÖHOITOTYÖN KOETTU OSAAMINEN JA TÄYDENNYSKOULUTUSTARPEET PERUSTERVEYDENHUOLLON
AVOPALVELUISSA
Riina Paloniitty Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Marraskuu 2020
ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET ... 2
2.1 ENhANCE-hanke ja perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillinen profiili ... 2
2.2 Perhehoitotyö ... 3
2.3 Yhteisöhoitotyö ... 4
2.4 Täydennyskoulutus ... 5
3 PERHE- JA YHTEISÖHOITOTYÖN TÄYDENNYSKOULUTUS PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA ... 6
3.1 Tiedonhaku ... 6
3.2 Valittujen tutkimusten kuvaus ja laadun arviointi ... 8
3.3 Perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutus – katsauksen tulokset ... 9
3.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 16
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 18
5 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT ... 19
5.1 Metodologiset lähtökohdat ... 19
5.2 Tutkimukseen osallistujat ja aineisto ... 19
5.3 Aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelu ... 20
5.4 Aineiston analyysi ... 21
6 TULOKSET ... 23
6.1 Hoidon tarpeen arviointi perhe- ja yhteisöhoitotyössä ... 23
6.2 Päätöksentekoprosessi perhe- ja yhteisöhoitotyössä ... 25
6.3 Perheiden ja yhteisöjen terveyden edistäminen ja potilasohjaus ... 28
6.4 Viestintä perhe- ja yhteisöhoitotyössä ... 31
6.5 Hoidon koordinaattorina ja potilaan neuvonantajana toimiminen ... 32
6.6 Näyttöön perustuva perhe- ja yhteisöhoitotyö ... 35
6.7 Yksilöiden ja perheiden terveyden edistäminen ja hoidon laadun varmistaminen terveysteknologiaa käyttäen ... 36
6.8 Perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutustarpeet ... 38
6.9 Tulosten yhteenveto ... 40
7 POHDINTA ... 43
7.1 Tutkimustulosten tarkastelua ... 43
7.2 Tutkimuksen eettisyys ... 47
7.3 Tutkimuksen luotettavuus... 48
7.4 Johtopäätökset ja suositukset ... 50
7.5 Jatkotutkimusaiheet ... 51
LÄHTEET... 53 LIITTEET
Liite 1. Tiedonhaun prosessi Liite 2. Artikkelitaulukko
Liite 3. Perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillinen profiili Liite 4. Haastattelurunko
Liite 5. Taustatietolomake Liite 6. Suostumuslomake Liite 7. Tutkimustiedote
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Paloniitty, Riina Perhe- ja yhteisöhoitotyön koettu osaaminen ja täydennyskoulutustarpeet perusterveydenhuollon avopalveluissa
Pro gradu -tutkielma, 56 sivua, 7 liitettä (19 sivua) Ohjaajat: Professori, TtT Hannele Turunen ja tutkija, TtM
Mina Azimirad Marraskuu 2020
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten perusterveydenhuollossa työskentelevien terveyden- ja sairaanhoitajien koettu perhe- ja yhteisöhoitotyön osaaminen vastaa ENhANCE-hankkeessa kehitetyn perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin osaamistavoitteita. Toisena tarkoituksena oli selvittää, millaisia perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutuksen tarpeita on perusterveydenhuollossa. Tavoitteena oli, että tulosten avulla voidaan kehittää perusterveydenhuoltoon suunnattuja perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutuksia ja siten lisätä perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista perusterveydenhuollossa.
Tutkielma on osa kansainvälistä ENhANCE-hanketta (EuropeaN curriculum for fAmily aNd Community nurse), jonka tavoitteena on parantaa ja yhdenmukaistaa perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista Euroopassa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduin yksilöhaastatteluin yhdeksältä perusterveydenhuollon työntekijältä, joista viidellä oli terveydenhoitajan ja neljällä sairaanhoitajan tutkinto. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysillä käyttäen analyysirunkona ENhANCE-hankkeessa kehitettyä perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillista profiilia.
Tulosten mukaan perhe- ja yhteisöhoitotyön koettu osaaminen vastasi melko hyvin ammatillisen profiilin osaamistavoitteita. Vahvaksi osaamisen alueeksi koettiin asiakkaan kattava osallistaminen päätöksentekoon hoidossa. Hoidon tarpeen arvioinnin koettu osaaminen oli vaihtelevaa. Hoitotyön suunnittelu, toteutus ja arviointi yksilöiden tarpeiden mukaisesti oli kattavaa, mutta yhteisön terveystarpeiden arvioinnin osaaminen koettiin vähäiseksi. Perheiden ja yhteisöjen terveyden edistämisen osaaminen oli melko vahvaa. Ohjausmenetelmien käyttö oli monipuolista. Monialaisen yhteistyön, viestinnän ja kulttuurisen hoitotyön koettu osaaminen oli vahvaa. Puutteita perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisessa koettiin eettisen osaamisen, näyttöön perustuvuuden sekä terveysteknologian osaamisen alueissa.
Täydennyskoulutukselle koettiin eniten tarvetta kulttuurisen hoitotyön, terveysteknologian käytön, monialaisen yhteistyön sekä näyttöön perustuvan toiminnan osa-alueissa.
Tulosten perusteella suositellaan, että tulevaisuudessa perusterveydenhuollon täydennyskoulutuksissa huomioidaan perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin osaamistavoitteet. Perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista on tarpeen vahvistaa erityisesti yhteisön huomioimisen, eettisen osaamisen, näyttöön perustuvuuden sekä terveysteknologian osaamisalueissa.
Asiasanat: Perhehoitotyö, yhteisöhoitotyö, perusterveydenhuolto, täydennyskoulutus, osaaminen.
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Paloniitty, Riina Perceived competence in family and community care work and continuing education needs in primary health care
Master’s Thesis, 56 pages, 7appendices (19 pages) Supervisors: Professor, PhD Hannele Turunen and Researcher,
MSc Mina Azimirad November 2020
The purpose of this master's thesis was to find out how the perceived skills of family and community nursing in primary health care corresponds to the competence objectives of the professional profile of family and community nursing developed in the ENhANCE project. The purpose was also to find out the needs of continuing education in family and community nursing. The aim was that the study results could be utilized in the planning of continuing education for primary health care to improve the competence of family and community nursing.
The study is part of the international ENhANCE project (EuropeaN curriculum for fAmily aNd Community nurse), which aims to develop and standardize family and community nursing skills in Europe. The data was collected through semi-structured individual interviews with nine primary care professionals. Five of them were public health nurses and four of them were registered nurses. The data was analyzed by deductive content analysis using the professional profile of family and community nursing developed in the ENhANCE project as the analysis framework.
Based on the study results, the perceived skills in family and community nursing covered quite well the competence objectives of the professional profile. The strength was the client's comprehensive involvement in decision-making in care. The perceived skills in needs assessment varied. The planning, implementation, and evaluation of nursing care according to the needs of individuals was comprehensive, but the perceived expertise in community health needs assessment was limited. Competence in promoting the health of families and communities was quite strong. The use of patient education methods was versatile. The perceived competence in multidisciplinary cooperation, communication and cultural nursing was strong. Shortcomings in family and community care skills were felt in the areas of ethical competence, evidence-based competence, and health technology competence. The need for continuing education was felt most in the areas of cultural nursing, the use of health technology, multidisciplinary cooperation, and evidence-based activities.
Based on the results, it is recommended that the competence objectives of the professional profile of family and community nursing are considered in the future continuing education in primary health care. Competence in family and community nursing needs to be strengthened, especially in the areas of community consideration, ethical competence, evidence-based competence, and health technology competence.
Keywords: family nursing, community nursing, primary health care, continuing education, skills
1 JOHDANTO
Perusterveydenhuollon tavoitteena on kohdata väestön terveystarpeet koko elämänkaaren ajan ja sekä kannustaa yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä ottamaan vastuuta omasta terveydestään (WHO 2019). Viime vuosina terveyspolitiikan johtavat toimijat eri puolilla maailmaa ovat lupautuneet sitoutumaan kestävän perusterveydenhuollon kehittämiseen.
Taustalla on vuonna 2018 Kazakstanissa, Maailman terveysjärjestö WHO:n toimesta järjestetty kansainvälinen perusterveydenhuollon konferenssi. Siellä julkaistiin Astanan julistus, jossa korostetaan toimivan perusterveydenhuollon olevan kaikkein tehokkain tapa saavuttaa terveyttä jokaiselle, tasa-arvoisesti ihmisen lähtökohdista riippumatta. (WHO 2018.)
Myös Suomen terveydenhuoltoa koskevassa politiikassa on sitouduttu perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Joulukuussa 2019 aloittanut, pääministeri Sanna Marinin johtama hallitus lupaa käynnistää sosiaali- ja terveystoimen uudistuksen, jossa perusterveydenhuoltoa vahvistetaan siirtämällä sosiaali- ja terveydenhuollon painopistettä perustason palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan. (Valtioneuvosto 2019.)
Yksi perusterveydenhuollon kehittämisen keino on tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen sekä siihen investoiminen (WHO 2018). Kansainvälinen eurooppalainen ENhANCE-hanke (EuropeaN curriculum for fAmily aNd Community nurse) pyrkii yhtenä toimijana kehittämään perusterveydenhuoltoa Astanan julistuksen tavoitteiden mukaiseksi.
Hankkeen tavoitteena on lisätä ja yhdenmukaistaa perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista Euroopassa. Hankkeen lähtökohtana on pyrkiä poistamaan epäsuhta, joka on nykyisen hoitotyön opetuksen tarjoamien taitojen ja perusterveydenhuollossa vaadittavan perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisen välillä. (ENhANCE 2019, https://www.enhance- fcn.eu/fi/home_fi/.)
Tämä pro gradu –tutkielma on osa ENhANCE-hanketta. Tutkimusaineiston analyysirunkona hyödynnetään ENhANCE-hankkeessa delphi-menetelmällä kehitettyä perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillista profiilia. Profiiliin on koostettu perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisalueet, yhteensä 28 kompetenssia, jotka perhe- ja yhteisöhoitotyötä toteuttavan ammattilaisen tulisi hallita. (Enhance 2019.) Ammatillisen profiilin ei pohjalta ole tähän mennessä tutkimusta tehty eikä perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista tai sen täydennyskoulutustarpeita Suomessa ole aikaisemmin ammatillisen profiilin näkökulmasta selvitetty. Aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta tarjolla on runsaasti
sekä perhehoitotyön (esim. Svavarsdottir ym. 2018 & Petursdottir ym. 2019) että yhteisöhoitotyön (esim. Richard ym. 2015 & Torres ym, 2015) täydennyskoulutuksista.
Perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamiseen keskittyvää tutkimusta on kuitenkin tehty aikaisemmin vain vähän. Lisäksi käsite perhe- ja yhteisöhoitotyö esiintyy kirjallisuudessa vain harvoin.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten perusterveydenhuollossa työskentelevien terveyden- ja sairaanhoitajien koettu perhe- ja yhteisöhoitotyön osaaminen vastaa ENhANCE-hankkeessa kehitetyn perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin osaamistavoitteita. Tarkoituksena on myös selvittää koettuja täydennyskoulutuksen tarpeita perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisen parantamiseksi perusterveydenhuollossa. Tutkielman tavoitteena on, että sen tuloksia voidaan hyödyntää perusterveydenhuoltoon tarkoitettujen täydennyskoulutusten suunnittelussa ja kehittämisessä ja siten lisätä perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista perusterveydenhuollossa. ENhANCE-hanke hyödyntää tutkimustuloksia hankkeen raportoinnissa.
Tutkimus on laadullinen poikkileikkaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoiduin yksilöhaastatteluin yhdeksältä perusterveydenhuollon työntekijältä:
viideltä terveydenhoitajalta ja neljältä sairaanhoitajalta. Haastatelluista kolme vastaajaa työskenteli terveyskeskusten avovastaanotoilla, kolme neuvoloissa ja kolme kotisairaanhoidossa. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysillä.
Deduktiivisen sisällön analyysin analyysirunkona käytetään ENhANCE-hankkeessa kehitettyä perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillista profiilia, jossa kuvataan perhe- ja yhteisöhoitotyössä vaadittavat osaamisen alueet.
2 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET
Tässä luvussa kuvataan ENhANCE-hanketta, jonka toimesta tämä tutkimus toteutetaan sekä hankkeessa kehitettyä perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisesta profiilia, jota käytetään analyysirunkona tämän tutkielman tulosten analyysivaiheessa. Luvussa määritellään myös käsitteet perhehoitotyö, yhteisöhoitotyö ja täydennyskoulutus.
2.1 ENhANCE-hanke ja perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillinen profiili
ENhANCE-hanke pyrkii lisäämään perusterveydenhuollossa työskentelevien sairaanhoitajien perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista. ENhANCE-nimi tulee sanoista EuropeaN curriculum for fAmily aNd Community nursE.Hankkeen tavoitteena on kehittää sairaanhoitajien perhe- ja yhteisöhoitotyön koulutusta ja osaamista vastaamaan perheiden ja yhteisöjen tarpeita. Hanke on kansainvälinen ja siinä on Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen lisäksi mukana korkeakouluja, tutkimuskeskuksia ja potilasjärjestöjä Italiasta, Kreikasta, Belgiasta, Portugalista ja Saksasta. (Enhance 2019. www.enhance- fcn.eu.) Hanketta rahoittaa Erasmus plus -ohjelma ja hanke toteutetaan vuosina 2018–2021 (Itä-Suomen yliopisto 2019).
Hankkeessa on määritelty yhtenäiset perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisalueet eli perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillinen profiili. Profiili kehitettiin delphi-menetelmällä, johon osallistui kolmella kierroksella yhteensä 23 terveydenhuollon asiantuntijaa kymmenestä eri Euroopan maasta. Asiantuntijoissa oli perhe- ja yhteisöhoitotyön osaajia, terveyspalveluiden johtohenkilöitä, kuntien hallinnon jäseniä sekä akateemisen tutkinnon suorittaneita sairaanhoitajia. Perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillinen profiili perustuu WHO:n pyrkimykseen vahvistaa perusterveydenhuoltoa sekä Euroopan Unionin suosituksiin perheen ja yhteisön roolin tärkeydestä ikääntymisprosessissa, haurauden ehkäisyssä, varhaisessa puuttumisessa ja diagnosoinnissa. (Enhance 2019.)
Profiili koostuu 28 perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisen alueesta eli kompetenssista, jotka on ryhmitelty seitsemän pääosaamisalueen alle (liite 3.) Nämä pääosaamisalueet ovat seuraavat: a) tarpeen arviointi, b) päätöksentekoprosessi, c) terveyden edistäminen ja potilasohjaus, d) viestintä, e) hoidon koordinaattorina ja potilaan neuvonantajana toimiminen f) näyttöön perustuva hoitotyö sekä g) yksilöiden ja perheiden terveyden edistäminen ja hoidon laadun varmistaminen terveysteknologiaa käyttäen. Ennen ENhANCE-hanketta ei vielä ollut olemassa EU:n ja WHO:n suosituksiin perustuvaa
standardoitua ammatillista profiilia perhe- ja yhteisöhoitotyössä toimiville. (ENhANCE 2019.)
Ammatillisen profiilin kehittämisen jälkeen ENhANCE-hankkeessa koostettiin hoitotyön maisteriopiskelijoille kohdistettu perhe- ja yhteisöhoitotyön opintokokonaisuus.
Opintokokonaisuus on suunniteltu perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin pohjalta. Sen tavoitteena on kouluttaa perusterveydenhuoltoon perhe- ja yhteisöhoitotyön ammattilaisia, joiden osaaminen vastaa tieteellisin metodein kehitettyä ammatillista profiilia. Opintokokonaisuus on suunniteltu siten, että se antaa yleiset ohjeet perhe- ja yhteisöhoitotyön opintojen sisällölle ja toteutukselle, mutta joustaa kunkin EU-maan paikallisiin koulutusjärjestelmiin helposti implementoitavaksi. Hankkeessa on kehitetty erilaisia opetusmenetelmiä ja työkaluja opettaa perhe- ja yhteisöhoitotyötä. Siinä on myös järjestetty pilottiopintokokonaisuudet kolmessa eri maassa Suomessa, Italiassa ja Kreikassa. (ENhANCE 2019, www.enhance.fcn.eu.)
2.2 Perhehoitotyö
Perhehoitotyön käsitteestä on tehty useita käsiteanalyysejä (esim. Friedemann 1989, Wright
& Leahey 1990, Hakulinen & Paunonen 1994, Hutchfield 1999). Keskeistä perhehoitotyössä on, että hoidettavana oleva yksilö nähdään joko yksilönä perhekontekstissa tai perheenä yksilökontekstissa (Wright ym. 1990) ja että hoitotyössä ymmärretään kokonaisvaltaisesti monimutkaisia perheenjäsenten välisiä vuorovaikutussuhteita (Friedemann 1989). Perhehoitotyön käsitteeseen sisältyy hoitajan kumppanuus perheen kanssa ja koko perheen osallistaminen perheenjäsenen hoitoon.
Perhehoitotyön nähdään onnistuvan silloin, kun hoitaja pystyy luomaan avoimen, kunnioittavan ja rehellisen hoitosuhteen koko perheeseen. (Hutchfield 1999.) Hakulinen ja Paunonen päätyivät käsiteanalyysissään (1994) jakamaan perhehoitotyön käsitteen kolmeen näkökulmaan: perhe asiakkaan viiteryhmänä, perhe jäsentensä summana sekä perhe hoitotyön asiakkaana.
Perhehoitotyötä Suomessa tutkinut Päivi Åstedt-Kurki (2010) toteaa, että suomalainen hoitotyö on yksilökeskeistä ja perhe on vain tausta, jota vasten yksilö nähdään. Hänen mukaansa hyvän hoitotyön lähtökohtana tulisi kuitenkin olla tietoisuus asiakkaan ja perheen elämäntilanteista. Hän määrittelee perhehoitotyön käsitteen siten, että perhehoitotyö on välttämätöntä kaikissa elämän vaiheissa riippumatta potilaan tai asiakkaan iästä. Jokaisen asiakkaan hoidon yhteydessä on muistettava, että tällä on ainutlaatuinen perhe ja että
jokainen asiakas tulee terveydenhuoltoympäristöön tietystä tilanteesta ja kulttuurista ja menee sinne takaisin terveyden palautumisen jälkeen. (Åstedt-Kurki 2010.)
Perhehoitotyön käsitteeseen sisältyy hoitotyön ammattilaisen ymmärrys siitä, että perheenjäsenen sairaus tai muut perheen muutokset vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin ja päivittäiseen elämään. Jos potilaat ja perheenjäsenet saavat heille parhaiten sopivia neuvoja ja tukea, he tulevat todennäköisesti selviytymään hyvin kotona. Perhehoitotyön tavoitteena on potilaiden, perheenjäsenten ja koko perheen elämän olosuhteiden ymmärtäminen. Sen tavoitteena on vahvistaa perheen voimavaroja ja auttaa ratkaisemaan perheiden ongelmia eri tilanteissa. (Åstedt-Kurki 2010.)
Perhesysteeminen hoitotyö keskittyy terveyskysymyksiin niiden psykososiaalisessa kontekstissa eli ottaa huomioon yhteydet terveysongelmien, perheenjäsenten uskomusten, perheen dynamiikan ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa muodostettujen suhteiden välillä. Perhesysteeminen hoitotyö on myös prosessi, jossa hoitaja sitouttaa perheen terapeuttisiin keskusteluihin saadakseen selville perheen kokemuksen sairaudesta sekä pystyäkseen käsitteellistämään ongelmat ja suunnittelemaan ratkaisuja perheiden terveyden edistämiseen, terveysongelmien hallintaan sekä kärsimyksen lievittämiseen. (Duhamel ym.
2015.)
2.3 Yhteisöhoitotyö
WHO:n raportissa ”A framework for community health nursing education” (2010) yhteisöhoitotyön määritellään merkitsevän ammattikuntaa, joka vastaa koko yhteisön tarpeisiin, terveysongelmiin, terveysriskeihin, kulttuurisiin tapoihin, voimavaroihin ja yhteisön etuihin terveyspalvelujärjestelmän muuttuessa ja palvelun laadun merkityksen korostuessa. Yhteisöhoitotyö on väestö- ja yhteisöorientoitunutta hoitotyötä, jonka päämääränä on koko väestön terveyden edistäminen ja sairauksien, vammojen ja ennenaikaisen kuoleman ennalta ehkäiseminen. (WHO 2010.)
Yhteisöhoitotyön ammattilaisen rooli on moninainen ja se vaihtelee yhteisön tarpeen mukaan. Roolin monimuotoisuuden vuoksi on haasteellista määritellä selkeästi, millaista erityisosaamista yhteisöhoitotyö vaatii. Yhteisöhoitotyön osaaminen edellyttää jatkuvaa joustavuutta ja sopeutumiskykyä asiakaskunnan tarpeisiin ja muuttuvaan terveydenhuollon organisointiin. Kirjallisuuden mukaan roolin monimuotoisuuden ja selkeän roolimäärittelyn vuoksi yhteisöhoitotyön ammattilaiselle ei aina ole muodostunut selkeää ammatti-
identiteettiä. Tehtävän keskiössä on kuitenkin aina yhteisön terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäiseminen. Yhteisöhoitotyön ammattilaiselle on useita eri ammattinimikkeitä varsinkin englannin kielessä (esimerkiksi ”community nurse”,
”district nurse”, ”home care nurse”, ”generalist community nurse”, “community health nurse” ja “primary health care nurse”). (Barrett ym. 2016.)
Yhteisöhoitotyö sisältää ainakin viisi hoitotyön tasoa, joilla voidaan vastata yhteisön terveystarpeisiin. Tasot alkavat yksilön hoitamisesta edeten perheen hoitamiseen, naapureiden ja muiden yhteisön ryhmien tukemiseen ja hoitamiseen. Ylimmillä tasoilla terveyspalvelujen tuottajien antama tuki ja hoito sekä koko yhteiskunnan, hallituksen, sosiaalitoimen sekä erilaisten järjestöjen tarjoama tuki ja hyvinvointi. Yhteisöhoitotyö antaa sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille mahdollisuuden oppia ja kehittää yhteisötyötaitoja eri viranomaisten ja avaintoimijoiden kanssa yhteisöissään. (WHO 2010.)
2.4 Täydennyskoulutus
Terveydenhuollon organisaatioilla on velvollisuus tarjota täydennyskoulutusta työntekijöille Suomen lain mukaan. Terveydenhuollon henkilöstöllä taas on velvollisuus ylläpitää omaa ammatillista osaamistaan ajan tasalla (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994, Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta 1194/2003). Täydennyskoulutus hoitotyössä merkitsee mitä tahansa hoitoalan tutkinnon jälkeistä koulutusta, jonka tavoitteena on sitouttaa hoitotyöntekijä jatkuvaan oppimiseen sekä varmistaa ammattilaisten ajantasainen osaaminen työssään. Tämän kautta terveydenhuollon toiminta kehittyy ja potilaiden hoitotulokset parantuvat, joka on täydennyskoulutuksen päätavoite. (Griscti & Jacono 2006, HCPC 2020.)
Mahdollisuudella päästä täydennyskoulutukseen nähdään olevan selkeä yhteys yhteisöhoitotyötä tekevien työhyvinvointiin. Täydennyskoulutus ja mahdollisuus kehittää osaamista sekä edetä uralla vähentää stressiä antamalla työvälineitä vastata työn vaatimuksiin sekä lisää työntekijän tyytyväisyyttä omaan työhönsä. (Guo ym. 2018, Tao ym. 2018.)
3 PERHE- JA YHTEISÖHOITOTYÖN TÄYDENNYSKOULUTUS PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA
Tämän pro gradu- tutkielman taustatyönä toteutettiin integratiivinen kirjallisuuskatsaus tammi-helmikuussa 2020. Kirjallisuuskatsauksessa kartoitettiin, millaista täydennyskoulutusta perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisen lisäämiseksi perusterveydenhuollossa on järjestetty. Haluttiin myös selvittää, millä tavalla perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista on tähän mennessä pyritty lisäämään perusterveydenhuollossa.
Samalla saatiin kuvaa siitä, millaiselle perhe- ja yhteisöhoitotyön osaaminen perusterveydenhuollossa kansainvälisesti näyttäytyy. Tässä luvussa esitetään katsauksen toteuttamisen vaiheet ja keskeiset tulokset.
3.1 Tiedonhaku
Artikkelit kirjallisuuskatsaukseen haettiin Scopus-, PubMed- ja Cinahl-tietokannoista.
Hakusanojen valinnassa konsultoitiin yliopiston kirjaston informaatikkoa. Päädyttiin hakemaan tietoa seuraavilla hakusanoilla:”family nurs*” OR ”community nurs*” OR
“community health nurs*” OR "public health nurs*"AND “continuing education” OR
“education continuing” OR "professional development" OR” in-service training”.
Mukaanottokriteerit olivat seuraavat: artikkeli tuli olla vertaisarvioitu ja julkaistu vuosina 2014-2019, julkaisukieli oli englanti ja artikkelin aihe liittyi perhe- ja/ tai yhteisöhoitotyöhön ja täydennyskoulutukseen. Koska perhe- ja yhteisöhoitotyön käsite ei vaikuttanut olevan kansainvälisesti yhdenmukaisesti käytetty, katsottiin mukaan sopiviksi myös perusterveydenhuoltoon ja terveydenhoitajan työhön sekä täydennyskoulutukseen liittyvät artikkelit, kuitenkin kontekstina edelleen perhe- ja/tai yhteisöhoitotyö. Lisäksi tutkimusartikkelien tuli olla maksuttomasti saatavilla Itä-Suomen yliopiston tietokannoista.
Yhteensä saatiin 446 hakutulosta, joista tarkempaan tarkasteluun tiivistelmän perusteella otettiin 54 artikkelia, joista laadunarvioinnin jälkeen valittiin lopulliseen katsaukseen 20 artikkelia. Näistä kuusi artikkelia valittiin manuaalisen haun kautta. Hakusanat sekä hakutulokset kustakin tietokannasta on esitetty taulukossa 1 Tiedonhaun prosessi on esitetty liitteessä 1.
Taulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista.
Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutulos Valitut
Cinahl 15.10.2019
” family nurs*” OR”
community nurs*” OR
“community health nurs*” OR "public health nurs*” AND “continuing education” OR
“education continuing”
OR "professional development" OR "in- service training"
Englannin kieli, 2015–
2019,
vertaisarvioitu
273 8
PubMed ” family nurs*” OR”
community nurs*” OR
“community health nurs*” OR "public health nurs*” AND “continuing education” OR
“education continuing”
OR "professional development" OR "in- service training"
year 2014- 2019, Englannin kieli
90 1
Scopus ” family nurs*” OR”
community nurs*” OR
“community health nurs*” OR "public health nurs*” AND “continuing education” OR
“education continuing”
OR "professional development" OR "in- service training"
2014–2019, englannin kieli
83 5
Manuaalinen haku
artikkeleiden lähdeluetteloista
12 6
3.2 Valittujen tutkimusten kuvaus ja laadun arviointi
Valituista 20 tutkimuksista viisi tuli Iso-Britanniasta, kolme Kanadasta, kolme USA:sta, kaksi Japanista sekä yksi kustakin seuraavasta maasta: Ruotsi, Hollanti, Etelä-Afrikka, Australia, Norja, Islanti ja Kiina. Kvantitatiivisia menetelmiä käytettiin yhteensä yhdeksässä katsaukseen valitusta tutkimuksesta (Humphries & Nolan 2015, Jayatilleke ym.
2015, Berggren ym. 2016, Malan ym. 2016, Johnson ym. 2017, Wang ym. 2017, Polichicchio & Dontje 2018, Svavarsdottir ym. 2018, Sabey ym. 2019). Kvalitatiivisia menetelmiä käytettiin kuudessa tutkimuksessa (Burton & Carlyle 2015, Duhamel ym. 2015, Reeves ym. 2015, Richard ym. 2015, Torres ym. 2017, Sandvik ym. 2018). Viidessä tutkimuksessa käytettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä (Grundy ym. 2017, Yamazaki ym. 2017, Broekema ym. 2018, Mitchell ym. 2018, Steven ym. 2018)
Kvantitatiivisten tutkimusten aineistona käytettiin yleisimmin kyselylomakkeita (Jayatilleke ym. 2015, Berggren ym. 2016, Johnson ym. 2017, Steven ym. 2017, Wang ym.
2017, Yamazaki ym. 2017, Broekema ym. 2018, Mitchell ym. 2018, Polichicchio & Dontje 2018, Svavarsdottir ym. 2018, Sabey ym. 2019), joiden vastaajamäärät vaihtelivat 17-1437 välillä. Lisäksi yksi kvantitatiivinen tutkimus toteutettiin puhelinhaastatteluin (Humphries
& Nolan 2015, 134 vastaajaa). Kvalitatiivisissa tutkimuksissa aineistoina käytettiin puolistrukturoituja haastatteluja (Burton &Carlyle 2015, Duhamel ym. 2015, Richard ym.
2015, Steven ym. 2017, Broekema ym. 2018, Sandvik ym. 2018). Haastateltujen määrä vaihteli 7-32 välillä. Käytettiin myös ryhmähaastatteluja (Burton & Carlyle 2015, Torres ym. 2017), dokumentteja (Richard ym. 2015 & Torres ym. 2017), ohjaustilanteiden äänitteitä (Malan ym. 2016) sekä kirjallisia avoimia kysymyksiä (Grundy ym. 2017, Yamazaki ym. 2017, Mitchell ym. 2018,). Yhdessä tutkimuksessa käytettiin sähköistä ilmeiden analysointiohjelmaa (Reeves ym. 2015).
Perhehoitotyön täydennyskoulutukseen liittyi neljä tutkimusta (Duhamel ym. 2015, Yamazaki ym. 2017, Broekema ym. 2018, Svavarsdottir 2018). Yhteisöhoitotyön / yleisen kansanterveyden edistämisen täydennyskoulutuksiin liittyi kolme tutkimusta (Richard ym.
2015, Berggren ym. 2016, Torres ym. 2017). Kaksi tutkimusta käsitteli näyttöön perustuvan hoitotyön täydennyskoulutuksia perusterveydenhuollossa (Johnson ym. 2017, Sabey ym.
2019). Kahdessa tutkimuksessa selvitettiin perusterveydenhuoltoon järjestetyn potilasohjauskoulutuksen vaikuttavuutta (Malan ym. 2016, Sandvik ym. 2018) ja yhdessä artikkelissa kuvattiin palvelujen käyttäjien ja omaisten osallistamisen edistämistä hoidon
suunnitteluun koulutuksen avulla (Grundy ym. 2017.) Lisäksi mukaan valittiin yksittäisiä perusterveydenhuoltoon ja täydennyskoulutukseen liittyviä aihespesifejä tutkimuksia, joista yksi käsitteli lasten parissa työskentelevien terveydenhoitajien kouluttamista isätyöskentelyyn sitoutumiseen (Humphries & Nolan 2015), yksi perheiden kotona työskentelevien terveydenhoitajien koulutusta erityislasten kanssa työskentelyyn (Steven ym. 2018), yksi diabetesosaamisen lisäämistä intiaaniyhteisössä (Polichicchio & Dontje 2018), yksi dementiaosaamisen lisäämistä perusterveydenhuollossa (Wang ym. 2017), yksi haasteellisten perhetilanteiden kohtaamista simulaation avulla (Reeves 2017, ) sekä kaksi lähisuhdeväkivallan tunnistamisen koulutusta (Burton & Carlyle 2015, Jayatilleke ym.
2015). Yksi artikkeli käsitteli opiskelijaohjausta perusterveydenhuollossa (Mitchell ym.
2018.)
Hyväksyttyjen kokotekstien laadunarviointi toteutettiin Hawkerin ym. (2002) kehittämällä menetelmällä, joka on tarkoitettu laadunarviointityökaluksi sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä käyttäneille tutkimuksille. Työkalun avulla arvioidaan kukin tutkimuksen yhdeksän osa-aluetta (tiivistelmä ja otsikko, johdanto ja tavoitteet, menetelmät ja aineisto, otanta, aineiston analyysi, eettisyys ja luotettavuus, tulokset, yleistettävyys sekä käytettävyys) arvosanoilla 4=hyvä, 3=kohtalainen, 2=heikko tai 1= hyvin heikko. Näin ollen maksimipistemäärä, jonka voi saada on 36. (Hawker ym. 2002.) Tähän katsaukseen valittujen artikkelien tuli saada vähintään 30 laatupistettä. Kaksi toisistaan riippumatonta tutkijaa arvioi kunkin artikkelin ensin itsenäisesti, minkä jälkeen keskusteltiin laadunarvioinnin tuloksista ja päätettiin lopullinen pistemäärä kullekin artikkelille.
Laadunarviointiin päätyneistä artikkeleista ainoastaan yksi hylättiin sen saadessa alle 30 laatupistettä. Laadunarvioinnista saadut laatupisteet kustakin tutkimuksesta ovat taulukoituna tutkimustaulukkoon liitteeseen 2.
3.3 Perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutus – katsauksen tulokset
Tässä alaluvussa esitellään kirjallisuuskatsauksen tulokset, jotka jäsenneltiin deduktiivisen sisällönanalyysin avulla käyttäen perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillista profiilia analyysirunkoa (ks. liite 3). Tulokset ovat tässä luvussa otsikoitu perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin seitsemän pääosaamisalueen (tarpeen arviointi, päätöksentekoprosessi, terveyden edistäminen ja potilasohjaus, viestintä, hoidon koordinaattorina ja potilaan neuvonantajana toimiminen, näyttöön perustuva hoitotyö sekä yksilöiden ja perheiden terveyden edistäminen ja hoidon laadun varmistaminen
terveysteknologiaa käyttäen) alle. Katsaukseen valitut tutkimukset keskeisine menetelmineen ja tuloksineen esitellään liitteessä 2.
Tarpeen arviointi
Perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisalue ”tarpeen arviointi” sisältää yksilöiden ja perheiden terveystilanteen ja terveystarpeiden tunnistamisen ja arvioinnin osaamisen. Siinä otetaan huomioon asiakkaan kulttuuri ja yhteisö sekä suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan hoitotyötä ja sen interventioita yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen tarpeiden mukaisesti.
(Enhance 2019.)
Perheiden terveystilanteen ja tarpeiden tunnistamiseen ohjattiin monissa perusterveydenhuollon työntekijöille järjestetyissä perhehoitotyön täydennyskoulutuksissa.
Hoitotyöntekijöitä koulutettiin terapeuttisiin keskusteluihin perheiden kanssa (Duhamel ym. 2015, Yamazaki ym. 2017, Broekema ym. 2018 & Svavarsdottir ym. 2018). Niiden yksi tarkoitus on, että hoitaja oppii selvittämään perheenjäsenten sairauteen liittyvät kertomukset sekä tunnistamaan perheiden vahvuuksia, palautumiskykyä ja voimavaroja (Svavarsdottir ym. 2018). Koulutukset sisälsivät sukupuiden ja perheenjäsenten välisiä suhteita käsittelevän miellekartan tekemisen perheiden kanssa keskustelujen pohjalle.
(Duhamel ym. 2015, Yamazaki ym. 2017, Broekema ym. 2018, Svavarsdottir ym. 2018).
Kahdessa täydennyskoulutuksessa perusterveydenhuollon työtekijöitä koulutettiin tunnistamaan lähisuhdeväkivaltaa ja puuttumaan siihen (Burton & Carlyle 2015, Jayatilleke ym. 2015). Molemmissa koulutuksissa painotettiin kulttuuristen tekijöiden huomioimista, koska lähisuhdeväkivalta on hyvin sensitiivinen aihe useissa kulttuureissa (Jayatilleke ym.
2015). Kulttuurisen osaamisen nähtiin olevan olennaisen tärkeää erilaisten väestöryhmien traumojen tunnistamisessa ja korjaamisessa (Burton & Carlyle 2015).
Kahdessa artikkelissa käsiteltiin yksilöiden spesifien terveysongelmien havaitsemiseen ja hoitamiseen liittyvää täydennyskoulutusta (Policicchio & Dontje 2017, Wang ym. 2017).
Toisessa niistä pyrittiin parantamaan terveydenhoitajien diabeteksen hoidon osaamista Amerikan intiaanireservaatissa (Policicchio & Dontje 2017). Toinen aihespesifi artikkeli käsitteli dementiakoulutusta, jossa ohjattiin perusterveydenhuollon työtekijöitä dementian ymmärtämiseen, riskitekijöiden havaitsemiseen, varhaiseen puuttumiseen, yksilölliseen dementian hoitoon sekä omaishoitajien tukemiseen WeChat-sovelluksen avulla (Wang ym.
2017).
Yhteisön terveystarpeiden tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen keskittyi kaksi toisiinsa liittyvää täydennyskoulutustutkimusta (Richard ym. 2015, Torres ym. 2015). Kanadan Quebecissä kehitetyn terveyden edistämisen laboratorion (HPL) tärkein pedagoginen menetelmä on ohjata osallistujat kehittämään HPL:n terveyden edistämisen konseptin mukainen pilotti-interventio. Intervention keskeisiä lähestymistapoja ovat analysointi ja suunnittelu, implementointi, arviointi, kestävyys ja voimaantuminen. (Torres ym. 2015.) Päätöksentekoprosessi
Perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisalueeseen ”päätöksentekoprosessi” sisältyy hoitajan kompetenssit tehdä eettisiin standardeihin perustuvia päätöksiä, osallistaa yksilöt ja perheet hoitotyöhön liittyvässä päätöksentekoon, kehittää johtajuus- ja päätöksentekotaitoja sekä kyky neuvotella terveydenhoidosta potilaiden ja perheiden kanssa monialaisissa tiimeissä (Enhance 2019).
Yksilöiden ja perheenjäsenten osallistaminen terveydenhoitoon liittyvään päätöksentekoon nousi esille kaikissa niissä perhehoitotyön täydennyskoulutuksissa, joissa työntekijöitä koulutettiin terapeuttisten keskustelujen käymiseen perheiden kanssa (Duhamel ym. 2015, Yamazaki ym. 2017, Broekema ym. 2018 & Svavarsdottir ym. 2018). Eräässä täydennyskoulutuksessa ohjattiin lasten parissa työskenteleviä terveydenhoitajia osallistamaan lasten terveydenhoitoon ja huomioimaan äitien lisäksi myös isät hoitotyötä toteuttaessaan (Humphries & Nolan 2015). Lisäksi yhdessä täydennyskoulutuksessa koulutettiin perusterveydenhuollossa työskenteleviä mielenterveystyön ammattilaisia osallistamaan sekä asiakkaat että omaiset hoidon suunnitteluun (Grundy ym. 2017).
Monialaisen tiimityön merkitys nousi esille useissa aihetta käsittelevissä artikkeleissa ja useissa eri yhteyksissä, myös päätöksentekoprosessissa (Reeves ym. 2015, Richard ym., Torres ym. 2015, Berggren ym. 2016, Steven ym. 2018 & Sabey ym. 2019). Rosie 2- simulaatiokoulutuksessa opittiin haastavien perhetilanteiden kohtaamista monialaisessa tiimissä, terveydenhoitajan ja sosiaalityöntekijän yhteisellä kotikäynnillä perheen kotona.
(Reeves ym. 2015.) Lisäksi monialaista tiimityötä opittiin useissa täydennyskoulutuksissa roolipelien avulla (Duhamel ym. 2015, Broekema ym. 2018, Svavarsdottir ym. 2018).
Terveyden edistäminen ja potilasohjaus
Terveyden edistäminen ja potilasohjauksen osa-alue sisältää seuraavat kompetenssit (Enhance 2019.):
•
Yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen terveyden edistäminen sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäiseminen sekä eri väestöryhmille ominaisten tarpeiden ja tasa-arvotekijöiden huomioiminen.•
Kyky soveltaa ohjausmenetelmiä yksilöiden ja perheiden terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi.•
Muutosten johtaminen ja alkuun saattaminen perhe- ja yhteisöhoitotyön käytäntöjen kehittämiseksi.•
Potilasohjauksen antaminen ja terapeuttisen suhteen luominen potilaiden ja heidän perheidensä kanssa.•
Analyyttinen arviointikyky, kulttuurinen osaaminen, ohjelmien suunnittelukyky ja käytännön yhteisöllisten ulottuvuuksien ymmärtäminen yhteisön terveyden edistämisen päämäärien tavoittamiseksi.•
Perheiden ja yhteisöjen terveyden edistämisen toimintatapojen johtaminen, kehittäminen, implementointi ja arviointi.• Opiskelijoiden ohjaaminen perheiden ja yhteisöjen terveyden edistämisessä, sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäisyssä sekä hyvinvoinnin lisäämisessä.
Kanadan Quebecissä kehitetyn terveyden edistämisen laboratoriossa (health promoting laboratory, HPL) ohjataan osallistujat kehittämään yhteisön tarpeisiin kohdistuva pilotti- interventio monialaisessa ryhmässä (Torres ym. 2015). Terveyden edistämisen laboratorion konseptin mukaisia interventioita on suunniteltu ainakin yrityksen perustamista tai uudelleen sijoittamista suunnitteleville yrittäjille, vanhempien ohjaukseen kouluterveydenhuollossa, sosiaalisen tuen tarjoamiseen maahanmuuttajanaisille sekä yhteisön lapsiperhekysymyksiin (Richard ym. 2015).
Terveyden edistämisen ohjausmenetelmien soveltamista terveyden edistämiseen koulutettiin kolmessa tämän katsauksen täydennyskoulutusohjelmassa (Burton & Carlyle 2015, Sandvik ym. 2015, Malan ym. 2016). Etelä-Afrikassa yhteisöhoitotyöntekijöitä koulutettiin käyttämään BBCC-ohjausta (brief behavior change counselling) 5As- työkalujen (ask, alert, assess, assist, arrange) sekä motivoivan haastattelun avulla kroonisten
sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä perusterveydenhuollossa. (Malan ym. 2016.) ICDP on täydennyskoulutusohjelma terveydenhoitajille, jossa koulutetaan vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ohjausta (Sandvik ym. 2018). Englantilaisen työpajakoulutuksen yhtenä osana taas oli oppia ohjausmenetelmiä, joilla sitoutetaan myös isät äitien lisäksi lasten terveydenhoitoon (Burton & Carlyle 2015) .
Kuten edellä on jo mainittu, terapeuttisen suhteen rakentamiseen potilaiden ja perheen kanssa koulutettiin useissa perhehoitotyön täydennyskoulutuksissa (Duhamel ym. 2015, Broekema ym. 2018 & Svavarsdottir ym. 2018). Nämä koulutukset perustuivat Calgary Family Assessment ja Intervention (CFAM ja CFIM) -malleihin, jotka tarjoavat terveydenhuollon ammattilaisille teoreettisen tietoperustan ja käytännön mallit, miten perhehoitotyötä arvioidaan ja miten perhehoitotyön interventioita voidaan toteuttaa.
Malleissa keskeistä on perheiden kanssa käytävät terapeuttiset keskustelut. (Broekema ym.
2018.) Malleissa ajatellaan myös, että terveydenhuollon ammattilaisten asenteisiin perheiden hoitoon osallistamista kohtaan vaikuttaa heidän uskomuksensa perheistä, sairauksista ja terveydenhuollon työntekijöistä (Svavarsdottir ym. 2018.)
Yksi yhteisöhoitotyöhön liittyvistä täydennyskoulutustutkimuksista käsitteli opiskelijaohjausta. Opiskelijaohjaajakoulutuksessa ohjattiin ohjaajina toimivia sairaanhoitajia kattavasti esimerkiksi kommunikoimaan tehokkaasti opiskelijoiden kanssa, ohjaamaan opiskelijoita toimimaan monialaisissa tiimeissä sekä tutustumaan oppimiseen ja opettamiseen liittyvään teoriaan. (Mitchell ym. 2018.)
Viestintä
Viestinnän osaamisen osa-alue perhe- ja yhteisöhoitotyössä sisältää taidon käyttää näyttöön perustuvia viestinnän käytäntöjä eri hoitotyön tilanteissa. Siihen kuuluu myös kyky ylläpitää ammatin sisäisiä ja ammattiryhmien välisiä toimivia vuorovaikutussuhteita ja kollegoiden tukeminen. Viestinnän kysymykset nousivat esille useissa artikkeleissa liittyen työntekijöiden välisiin suhteisiin (Reeves ym. 2015, Richard ym., Torres ym. 2015, Berggren ym. 2016, Steven ym. 2018& Sabey ym. 2019), työntekijän ja potilaan tai asiakkaan välisiin suhteisiin (Burton & Carlyle 2015, Duhamel ym. 2015, Jayatilleke ym.
2015, Sandvik ym. 2015, Malan ym. 2016, Grundy ym. 2017, Broekema ym. 2018 &
Svavarsdottir ym. 2018) sekä työntekijän ja opiskelijan väliseen viestintään (Mitchell ym.
2018).
Ammattiryhmien välisen eli monialaisen työskentelyn oppimiseen tähtäävä täydennyskoulutus lisää monialaista yhteistyötä ja parantaa hoidon tuloksia (Berggren ym.
2016, Sabey ym. 2019). Tämä nousi esille useissa tämän katsauksen artikkeleissa (Reeves ym. 2015, Richard ym. 2015, Torres ym. 2015, Berggren ym. 2016, Steven ym. 2018, Sabey ym. 2019). Terveydenhuollon tutkimustoiminnan ja näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämiseen tähtäävässä täydennyskoulutusohjelma CLARHCs:ssa (Collaborations for Leadership in Applied Health Research and Care) haluttiin korostaa monialaista työskentelyä ja sen oppimista, koska useimpiin terveydenhuollon ammatteihin kouluttaudutaan omissa yksiköissä ilman monipuolista yhteistyötä muiden ammattialojen kanssa, mutta työ tehdään yleensä monialaisissa tiimeissä. Hyvän hoidon toteutuminen edellyttää eri alojen ammattilaisten toimivaa viestintää. (Sabey ym. 2019.)
Pedagogisesti toimivaksi arvioitu ConPrim (continuing educational model for primary health care professionals) -täydennyskoulutusohjelma sisällytti monialaisuuden komponentin kaikkiin ohjelman osiin (verkko-opinnot, seminaari ja case-opinnot), minkä koettiin kehittäneen vuorovaikutustaitoja sekä oppimista toisilta ammattiryhmiltä (Berggren ym. 2016). Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja perheiden tukemista edistävässä täydennyskoulutuksessa menetelmänä oli monialaiset työpajat. Niihin osallistujat kokivat monialaisen tiimityöskentelyn kehittymisen lisäksi ammattiryhmien välisen luottamuksen, varhain puuttumisen ja perheille järjestettävän tuen parantuneen. (Steven ym. 2018.) Hoidon koordinaattorina ja potilaan neuvonantajana toimiminen
Tämä perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisalue sisältää kompetenssit koordinoida ja ottaa vastuuta yhteisön terveydenhuollon toiminnoista, johtaa muutoksia ja toimia muutoksen alkuunpanijana perhe- ja yhteisöhoitotyön käytäntöjen kehittämiseksi sekä huomioida erilaisuutta ja edistää suvaitsevaisuutta. Lisäksi perhe- ja yhteisöhoitotyön osaajan tulisi osallistua toimintojen priorisointiin monialaisissa ryhmissä, joissa pyritään löytämään terveyteen ja sairastavuuteen liittyviä ongelmia ja työskennellä monialaisissa tiimeissä sairauksien ehkäisemiseksi ja terveyden edistämiseksi. (Enhance 2019.)
Hoidon koordinaattorina toimimiseen koulutettiin yhdessä tämän katsauksen täydennyskoulutustutkimuksista. Sen tavoitteena oli kouluttaa mielenterveystyötä tekeviä työntekijöitä osallistamaan asiakkaat ja heidän läheisensä hoidon suunnitteluun.
Työntekijöitä haluttiin herätellä ajattelemaan, että usein työntekijä on kiinnostunut hoidon
suunnittelun tuloksista, kun taas asiakas ja omaiset ovat kiinnostuneempia hoidon suunnittelun prosessista ja asiakas-työntekijäsuhteesta (Grundy ym. 2017).
Myös tähän osaamisen alueeseen liittyvät monialaisen työskentelyn taidot nousivat esille suurimmassa osassa perusterveydenhuollossa järjestetyissä täydennyskoulutuksissa (Reeves ym. 2015, Richard ym. 2015, Torres ym. 2015, Berggren ym. 2016, Steven ym.
2018, Sabey ym. 2019). Erityisesti Richardin ym. (2015) ja Torresin ym. (2017) esittelemissä terveyden edistämisen laboratorioissa yhteisöhoitotyötä tekeviä työntekijöitä koulutetaan vastaamaan ja kehittämään erilaisia interventioita yhteisöjen terveysongelmiin.
Näyttöön perustuva hoitotyö
Näyttöön perustuvan hoitotyön osaamiseen perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin mukaan kuuluvat: vastuullisuus yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hoitotyön tuloksista, systemaattinen käytäntöjen dokumentointi ja arviointi, kotisairaanhoidon ja yhteisöhoitotyön standardien määrittäminen ja tulosten arviointi sekä parhaan saatavilla olevan tieteellisen näytön käyttö (Enhance 2019).
Tämän katsauksen perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutusohjelmista neljässä koulutettiin tutkimusnäytön käyttöön (Humphries & Nolan 2015, Johnson ym. 2017, Svavarsdottir ym. 2018, Sabey ym. 2019). Kaksi niistä liittyi tutkimusnäytön hyödyntämiseen hoitotyössä (Johnson ym. 2017, Sabey ym. 2019). CLARCHs (Collaboration for Leadership in Applied Health Research and Care) -ohjelman tarkoituksena oli kehittää näyttöön perustuvaa hoitotyötä ja tutkimustyötä terveydenhuollossa. Ohjelman tarjoamat opit käsittelivät relevantin tutkimusnäytön etsimistä ja löytämistä, tutkimus- ja arviointitaitojen oppimista sekä tutkimuksen käytännön sovellettavuuden arviointia (Sabey ym. 2019.) Myös yhdysvaltalaisen NExT (Nursing Experts: Translating the Evidence) -täydennyskoulutusohjelman keskiössä oli tieteellisen näytön etsimisen ja sen käytäntöön hyödyntämisen oppiminen. Ohjelmassa opittiin muun muassa kirjallisuushakujen tekemistä ja PICO-kysymysten muodostamista. Ohjelma toteutettiin kolmen tunnin kestoisina, ilmaisina työpajakoulutuksina. Kouluttajina toimivat sekä terveysalan opettajat että kirjaston asiantuntijat, jotka ohjasivat tietokantojen käyttöön ja tieteellisen tiedon etsimiseen. (Johnson ym. 2017.)
Terveydenhoitajien isätyöskentelyyn sitoutumiseen tähtäävän täydennyskoulutuksen ohjelma sisälsi yhtenä osan esitelmän tutkimuksista, jotka käsittelivät isien vaikutusta lasten terveyteen (Humphries & Nolan 2015). Lisäksi yksi perhehoitotyön täydennyskoulutuksen FN-ETI-ohjelman pääpainoista on tarjota näyttöön perustuvaa perhehoitotyöhön liittyvää tietoa ja suosituksia (Svavarsdottir ym. 2018).
Yksilöiden ja perheiden terveyden edistäminen ja hoidon laadun varmistaminen terveysteknologiaa käyttäen
Perhe- ja yhteisöhoitotyöhön liittyvän terveysteknologian käytön opetus nousi esille kolmessa katsauksen artikkelissa (Johnson ym. 2017, Masters ym. 2017 & Broekema ym.
2018). Perhe- ja yhteisöhoitotyön terveysteknologian käytön osaamisen alueisiin sisältyvät taidot monitoroida kroonisista ja harvinaisista sairauksista kärsiviä potilaita monitieteisissä tiimeissä, lievittää potilaiden kärsimyksiä elämän loppuvaiheessa sekä käyttää teknologiaa terveyden edistämisessä, potilasohjauksessa, hoidossa ja monitoroinnissa (Enhance 2019).
Perhe- ja yhteisöhoitotyön terveysteknologian käytön opetus nousi esille kahdessa katsauksen artikkelissa (Johnson ym. 2017, Broekema ym. 2018). Broekeman ym. (2018) artikkelissa kuvattiin hollantilainen kuuden päivän kestoinen perhehoitotyön täydennyskoulutusohjelma, jossa yhtenä osana opetettiin teknologian käyttöä perhehoitotyön tukena. Yhdysvaltalaisessa NExT-täydennyskoulutusohjelmassa taas luotiin terveydenhoitajien käytettäväksi sähköinen opasohjelma, verkkosivusto sekä sosiaalisen median alusta näyttöön perustuvan käytännön oppimiseksi ja kehittämiseksi ohjelmassa toteutettujen työpajojen lisäksi (Johnson ym. 2017.)
3.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Erilaisia perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutusohjelmia on olemassa runsaasti. Ne vastaavat osittain ENhANCE-hankkeessa kehitetyn perhe- ja yhteisöhoitotyön ammattilaisen ammatilliseen profiiliin eli perusterveydenhuollossa vaadittavaan perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamiseen. Kattavasti perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatilliseen profiiliin vastattiin täydennyskoulutuksilla tarpeen arvioinnin (Duhamel ym. 2015, Wang 2017, Yamazaki ym. 2017, Broekema ym. 2018, Svavarsdottir ym. 2018), terveyden edistämisen (Burton & Carlyle 2015, Richard ym. 2015, Torres ym. 2015, Sandvik ym. 2015, Malan ym. 2016), viestinnän (Burton & Carlyle 2015, Duhamel ym. 2015, Jayatilleke ym. 2015, Reeves ym. 2015, Richard ym. 2015, Sandvik ym. 2015, Torres ym. 2015, Berggren ym.
2016, Malan ym. 2016, Broekema ym. 2018, Mitchell ym. 2018, Svavarsdottir ym. 2018,
Steven ym. 2018, Sabey ym. 2019) sekä näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisalueissa (Humphries & Nolan 2015, Johnson ym. 2017, Svavarsdottir ym. 2018, Sabey ym. 2019).
Kulttuurinen hoitotyö, jota ammatillisessa profiilissa painotetaan, mainittiin ainoastaan kahdessa artikkelissa (Burton & Carlyle 2015, Jayatilleke ym. 2015). Eettisiä kysymyksiä ei erikseen käsitelty yhdessäkään tässä katsauksessa käsitellyistä artikkeleista. Myöskään johtajuutta ei käsitelty yhdessäkään artikkelissa. Artikkeleissa ei noussut esille muutosten johtamiseen liittyviä teemoja, jotka ovat keskeisiä perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisessa profiilissa (ENhANCE 2019). Samoin terveysteknologian opetus oli hyvin vähäisessä roolissa perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutuksissa.
Opetusmenetelmät olivat perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutuksissa hyvin monipuoliset. Osallistavan koulutuksen on todettu olevan implementoinnin kannalta hyödyllisempää luentotyyppiseen koulutukseen verrattuna (Griscti & Jacono 2006). Tämä on otettu täydennyskoulutusohjelmissa hyvin huomioon. Järjestettiin työpajatyyppistä koulutusta (Humphries & Nolan 2015, Malan ym. 2016, Steven ym. 2017, Mitchell ym.
2018, Svavarsdottir ym. 2018), simulaatiokoulutusta (Reeves ym. 2015) ja potilastapausten avulla oppimista monialaisissa tiimeissä (Jayatilleke ym. 2015, Berggren ym. 2016, Steven ym. 2017, Yamazaki ym. 2017, Broekema ym. 2018, Svavarsdottir ym. 2018). Roolipelejä käytettiin opetusmenetelmänä usein (Duhamel ym. 2015, Jayatilleke ym. 2015, Broekema ym. 2018, Policicchio ym. 2018, Svavarsdottir ym. 2018). Myös verkossa tapahtuvaa oppimista hyödynnettiin (Berggren ym. 2016, Wang ym. 2017).
Tiivistäen, kirjallisuuskatsauksen mukaan perusterveydenhuoltoon järjestetyt täydennyskoulutukset lisäävät perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista tarpeen arvioinnin, terveyden edistämisen, viestinnän sekä näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen alueissa kattavasti. Kulttuurisen ja eettisen osaamisen koulutus, samoin johtamisen ja muutosten johtamisen koulutus oli melko vähäistä. Hoidon koordinoinnin ja terveysteknologian opetus täydennyskoulutuksissa oli vähäistä. Perhe- ja yhteisöhoitotyön eettisiä kysymyksiä ei käsitelty missään tämän katsauksen perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutuksia käsittelevissä artikkeleissa. Samoin johtajuutta ja päätöksentekotaitoja kehittävät täydennyskoulutukset jäivät vähemmälle.
4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten perusterveydenhuollossa työskentelevien terveyden- ja sairaanhoitajien koettu perhe- ja yhteisöhoitotyön osaaminen vastaa ENhANCE-hankkeessa kehitetyn perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin osaamistavoitteita. Tarkoituksena on myös selvittää koettuja täydennyskoulutuksen tarpeita perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisen parantamiseksi perusterveydenhuollossa. Tutkielman tavoitteena on, että sen tuloksia voidaan hyödyntää perusterveydenhuoltoon tarkoitettujen täydennyskoulutusten suunnittelussa ja kehittämisessä ja siten lisätä perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamista perusterveydenhuollossa. ENhANCE-hanke hyödyntää tutkimustuloksia hankkeen raportoinnissa.
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Miten terveyskeskuksen avovastaanotolla, neuvoloissa ja kotisairaanhoidossa työskentelevien terveyden- ja sairaanhoitajien koettu perhe- ja yhteisöhoitotyön osaaminen vastaa ENhANCE-hankkeessa kehitetyn perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin osaamistavoitteita?
2. Millaiselle täydennyskoulutukselle koetaan tarvetta perhe- ja yhteisöhoitotyön osaamisen kehittämiseksi perusterveydenhuollossa?
5 TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT 5.1 Metodologiset lähtökohdat
Tämä hoitotieteellinen tutkielma on tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan fenomenologinen.
Fenomenologiassa ollaan kiinnostuneita siitä, millaiseksi jokin ilmiö muodostuu ihmisten tietoisuudessa. Ajatellaan, että ihmisten subjektiivisen tietoisuuden kautta asioilla on merkityksiä, jolloin ihmisten teot muodostuvat tietoisuuden kautta ja ovat merkityksellisiä kokemuksia eli pyritään pääsemään käsiksi kokemukseen itseensä. Näitä kokemuksia ja asioille annettuja merkityksiä pyritään fenomenologiassa ymmärtämään. Tavoitteena on kuvata tutkittavan ilmiön eri muotoja ja kokemusten yleistä rakennetta. Pyritään ymmärtämään, kuinka asiat muodostuvat tavallisessa maailmassa. (Kim 2006, 143–144, Ronkainen ym. 2014, 98.)
5.2 Tutkimukseen osallistujat ja aineisto
Tämän tutkimuksen aineistona ovat perusterveydenhuollossa työskentelevien terveydenhoitajien ja sairaanhoitajien haastattelut. Haastateltaviksi tavoitettiin yhteensä yhdeksän osallistujaa. Heistä kolme työskenteli terveyskeskuksessa avovastaanotolla, kolme neuvolassa ja kolme kotisairaanhoidossa. Neljällä oli sairaanhoitajan tutkinto ja viidellä oli sairaanhoitajan tutkinnon lisäksi myös terveydenhoitajan tutkinto. Yhdellä heistä oli sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan tutkinnon lisäksi kätilön tutkinto.
Osallistujien työkokemusvuodet terveysalalla vaihtelivat 1,5–25 vuoden välillä, keskiarvon ollessa 16,1 vuotta. Tutkimukseen osallistumisen aikaisessa työpaikassa oli työskennelty keskimäärin 8 vuotta. Osallistujien taustatiedot ovat kuvattuna taulukossa 2.
Osallistujat tavoitettiin tiedustelemalla ensin perusterveydenhuollon yksiköiden esimiehiltä halukkuutta osallistua tutkimukseen. Kun kolmen eri yksikön (terveyskeskusten avovastaanotto, neuvola ja kotisairaanhoidosta) esimieheltä saatiin lupaus tutkimukseen osallistumisesta, haettiin tutkimusluvat kyseisiin organisaatioihin. Haastateltavat tavoitettiin pääosin esimiesten kautta eli he kartoittivat alaisistaan henkilöt, jotka voisivat osallistua tutkimukseen. Yksi haastateltava tuli mukaan tutkimukseen tutkijan suoran yhteydenoton välityksellä.
Taulukko 2. Osallistujien taustatiedot.
Ikä n
20–30 vuotta 1
31–40 vuotta 2
40–50 vuotta 4
yli 50 vuotta 2
Työkokemusvuodet terveysalalla keskiarvo 16,1 vuotta Työkokemusvuodet nykyisessä
työpaikassa keskiarvo 8 vuotta
Ammattitutkinto n
Sairaanhoitaja 4
Sairaanhoitaja & terveydenhoitaja 4 Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja & kätilö 1
Työnkuva n
Neuvola 3
Kotisairaanhoito 3
Terveyskeskuksen avovastaanotto 3
5.3 Aineistonkeruumenetelmänä teemahaastattelu
Aineistonhankintamenetelmänä tässä pro gradu -tutkielmassa käytettiin teemahaastattelua.
Se merkitsee, että tutkijalla on valmiina haastattelun aiheet tai laajat kysymykset, joiden avulla kannustetaan haastateltavaa puhumaan vapaasti aiheesta (Polit & Beck 2018, 201, 204). Oletuksena teemahaastattelulle menetelmänä on, että sillä voidaan tutkia kaikkia yksilön ajatuksia, kokemuksia, tunteita tai uskomuksia. Haastateltavien kokemusmaailma ja omat määritelmät tilanteista korostuvat menetelmässä keskeisinä tiedonlähteinä.
Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelu, koska siinä haastattelun aihepiirit ovat kaikille samat, mutta kysymykset eivät noudata tarkkaa järjestystä ja muotoa kuten strukturoidussa lomakehaastattelussa eikä se myöskään ole täysin vapaa kuten syvähaastattelu. (Hirsjärvi & Hurme 2011.)
Teemahaastattelun kysymykset muotoiltiin ENhANCE -hankkeen perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillisen profiilin (liite 3) pohjalta. Lisäksi yksi kysymys suunniteltiin selvittämään perhe- ja yhteisöhoitotyön täydennyskoulutuksen tarpeita. Haastattelurunko on nähtävissä liitteessä 4. Haastattelut toteutettiin maalis-toukokuussa 2020 kolmessa eri perusterveydenhuollon yksikössä. Kolmen ensimmäisen haastattelun jälkeen tutkija lähetti haastattelurungon etukäteen haastateltaville, jotta haastateltava sai mahdollisuuden tutustua aiheisiin etukäteen ja jotta haastatteluaineistosta saataisiin mahdollisimman monipuolinen.
Ennen haastattelua tutkittavia pyydettiin täyttämään taustatietolomakkeet, jossa kysyttiin tutkittavan ikää, työkokemusta, työn vastuualueita sekä mahdollisia perhe- ja/tai yhteisöhoitotyön täydennyskoulutuksia. Yksi tutkimusluvan myöntäneistä organisaatioista toivoi kirjallisten lupien pyytämistä myös haastatteluun osallistujilta. Taustatieto- ja suostumuslomakkeet ovat liitteissä 5 ja 6. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin heti haastattelun jälkeen. Haastattelujen kesto vaihteli 18 minuutista 57 minuuttiin. Litteroitua aineistoa kertyi 46 sivua (fontti Times New Roman, fonttikoko 12, riviväli 1). Keväällä 2020 ilmennyt koronavirusepidemia muutti alkuperäistä suunnitelmaa toteuttaa haastattelut kasvotusten siten, että haastatteluista kolme päädyttiin toteuttamaan etäyhteyden avulla.
5.4 Aineiston analyysi
Tutkimusaineisto analysoitiin sisällön analyysilla. Sisällön analyysi tarkoittaa aineiston tiivistämisen menetelmää, joka mahdollistaa tutkittavan ilmiön kuvaamisen yleisesti.
Analyysin lopputuotoksena on tutkittavaa ilmiötä kuvaava malli, käsitejärjestelmä, käsitekartta tai muu kokonaisuus, joka esittää käsitteet ja niiden suhteet toisiinsa. Sisällön analyysissä voidaan edetä kahdella tavalla, induktiivisesti eli aineistolähtöisesti tai deduktiivisesti eli teorialähtöisesti. (Kyngäs & Vanhanen 1999, Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2009, 131-135). Tässä tutkielmassa analyysimenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällön analyysia. Deduktiivinen päättely tarkoittaa, että analyysin lähtökohtana on jokin teoria tai teoreettiset käsitteet, joiden ilmenemistä käytännössä testataan.
Analyysiprosessissa aineistosta etsitään analyysirunkoon, eli valittuun teoriaan tai käsitejärjestelmään, sisällöllisesti sopivia asioita. (Kyngäs & Vanhanen 1999.)
Analyysirunkona tässä tutkielmassa käytettiin ENhANCE-hankkeessa kehitettyä perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillinen profiilia ja siihen kuuluvia 28 kompetenssia (liite 3). Profiili ohjasi analyysiprosessia siten, että litteroidusta haastatteluaineistosta etsittiin kuhunkin osaamiseen alueeseen sisältyvät asiat. Koska aineistoa oli runsaahko määrä, nähtiin
tarpeelliseksi ensin pelkistää alkuperäiset ilmaukset lyhyemmiksi ja tiiviimmiksi lauseiksi.
Tämän jälkeen pelkistetyt ilmaukset luokiteltiin kunkin 28 eri osaamisen alueen alle.
Seuraavassa taulukossa 3. esitetään esimerkki tämän tutkielman aineiston deduktiivisesta analyysista.
Taulukko 3. Esimerkki aineiston luokittelusta deduktiivisesti.
Analyysirunko – Perhe- ja yhteisöhoitotyön ammatillinen profiili ja siihen kuuluvat 28 osaamisen aluetta eli kompetenssia
Esimerkki- kompetenssi
Yksilöiden ja perheiden osallistaminen terveyden edistämiseen, sairauksien ja vammojen ennaltaehkäisyyn sekä
hyvinvointiin liittyvään päätöksentekoon.
Opiskelijoiden ohjaaminen perheiden ja yhteisöjen terveyden edistämisessä, sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäisyssä sekä hyvinvoinnin lisäämisessä.
Pelkistetyt ilmaukset
Asiakkaalle tarjotaan eri vaihtoehtoja, joista asiakas voi itse valita sen, mikä kuulostaa parhaalta.
Hoidossa huomioidaan, mistä asiakas tulee, mikä on perhetilanne ja onko omaiset hoidossa mukana
Ohjaan lukemaan rivien välistä, onko perheessä ongelmia tai väsymistä.
Vain vähän ohjaan opiskelijoita yhteisöjen ja perheiden terveyden edistämiseen, enemmän kuitenkin perheiden kuin yhteisöjen.
Alkuperäiset ilmaukset
”Pyrin siihen, että keskusteluissa kun
pohditaan eri vaihtoehtoja, niin minä tarjoan ensinnäkin asiakkaalle eri vaihtoehtoja, että tämmönen mahdollisuus on ja tämmönen mahdollisuus, että mikä sinusta kuulostaa parhaalta. Ja sitten, koska minä koen, että asiakas kuitenkin ite tietää parhaiten sen oman tilanteensa, miten mikäkin vaihtoehto hänen elämäänsä soveltuu ja hänen siihen perheeseen ja siihen. Niin tota, sillä tavalla sitten annan sitä valinnanmahdollisuutta siihen, että hän voi valita sitten ja sitten siitä käsin hänellä on tavallaan se valta sitte siinä pohtia miten se hänen elämäänsä ja
ympäristöönsä istuu se ratkasu”
”…aina yritän huomioida sen asiakkaan just nää, että mistä hän on tulossa ja mikä hänen tilanteensa on ja mikä on se perhetilanne, onko esimerkiks omaiset siinä mukana vai onko ne jossakin hyvin sivussa vai onko niitä ollenkaan. Et nehän kaikki vaikuttaa sit tuohon terveyden edistämiseenkin tän asiakkaankin kohdalle esimerkiks.”
”…tärkein on varmasti se, että huomioi sen jokaisen jäsenen siitä perheestä siinä, ainakin siinä
vastaanottotilanteessa ja tuota. Ja monesti sieltä, ehkä voi vähän niinku rivien välistäkin lukea jotain probleemaa tai väsymistä tai muuta, mitä sieltä esimerkiks lapsiperheessä monesti on…”
”Hyvin vähän. Hyvin vähän kyllä tulee semmosta tehtyä.
Ehkä enemmän niitten perheiden, mutta sitte yhteisöjen niin eipä oikeestaan.”
6 TULOKSET
Tässä luvussa esitellään tämän pro gradu -tutkielman tulokset. Tutkimuskysymykseen 1.
vastataan alaluvuissa 6.1-6.7 ja tutkimuskysymykseen kaksi alaluvussa 6.8. Sitaattien lopussa th tarkoittaa neuvolan terveydenhoitajaa, svo terveyskeskuksen vastaanotolla työskentelevää terveydenhoitajaa tai sairaanhoitajaa, ksh kotisairaanhoidon terveydenhoitajaa tai sairaanhoitajaa ja h haastattelijaa.
6.1 Hoidon tarpeen arviointi perhe- ja yhteisöhoitotyössä
Tutkimukseen osallistuneilla perusterveydenhuollon sektoreilla (terveyskeskus, kotihoito, neuvola) hoidon tarpeen arviointi tapahtui eri tavoin eli tarpeen arvioinnin osaaminen perhe- ja yhteisöhoitotyön näkökulmasta näyttäytyi vaihtelevana. Asiakkaan ottaessa yhteyttä terveyskeskukseen sairaanhoidollisissa asioissa hoidon tarpeen arviointi liittyi kyseessä olevaan terveysongelmaan. Asiakkaan erhettä tai yhteisöä ei nähty tarpeelliseksi ottaa huomioon hoidon tarpeen arvioinnin vaiheessa. Kotihoidon asiakkaaksi tullessa taas tehtiin laajat palvelutarpeen arviot, jossa kaikki asiakkaan hyvinvointiin vaikuttavat asiat pyrittiin kartoittamaan ja perheen osallistuminen hoitoon myös kartoitetaan. Lisäksi kartoitettiin kulttuurinen ja sosioekonominen tausta. Neuvolatyössä taas huomioitiin perheen vaikutus asiakkaana olevan henkilön hyvinvointiin ja hoidettiin asiakkaan lisäksi koko perhettä.
”Tämänhetkinen työnkuva on toki semmonen hyvin päivystysvoittoinen, mutta että siinä käy paljon lapsia ja ainahan heillä on sitten joko vanhempi tai mummo tai ukki tai joku läheinen heitä käyttämässä, niin toki silloinhan siinä on sitä vastaanottoa suunniteltava ja huomioitava, että jokainen siinä vastaanotolla oleva tulee ymmärretyksi ja tosiaan tietysti, esimerkiksi lasten kohdalla niin kysyn toki lapselta suoraan itseltään ja annan hänen kertoo siitä, omasta näkökulmasta mikä se tilanne on. Ja toki sitten huomioin sen sieltä vanhemmalta tulevan viestin.” (Svo3)
”Meillä jos tehdään palvelutarpeen arvio, niin sehän on tietysti yksilö-, mitä just tää tietty henkilö tarvii. Et sitten se kotisairaanhoidossahan se perustuu johonkin tehtävään niin sanotusti. Meillähän on tosi tehtäväkeskeistä. Et toki me siinä sit huomioidaan, onko hänellä omaisia, mitä he pystyy tekemään ja sitten, välillä kun tälläkin alueella asuu eri kulttuureista tulevia ihmisiä, niin sehän vaikuttaa toki.”
(Ksh3)
Hoitotyön suunnittelu, toteutus ja arviointi yksilöiden tarpeiden mukaisesti toteutui kattavasti perusterveydenhuollon sektoreilla. Tämä korostui erityisesti terveyskeskuksen vastaanottotyössä, jonka haastateltavat näkivät olevan ensisijaisesti yksilön terveysongelmiin painottuvaa hoitotyötä eikä asiakkaan perheeseen tai yhteisöön liittyviä
asioita nostettu esille hoitotyössä, vaan keskityttiin ensisijaisesti henkilön omaan terveyteen ja sen edistämiseen. Pyrittiin myös kartoittamaan asiakkaan lähtökohtaisen tietotaidon terveyteen liittyvistä asioista, minkä mukaan potilasohjaus mukautettiin.
Yksilöiden lisäksi perheiden tarpeita huomioitiin erityisesti neuvolatyössä. Lapsen tullessa tarkastukseen tarkasteltiin samalla koko perheen dynamiikkaa. Yksi haastateltavista näki tärkeänä huomioida maahanmuuttajien kohdalla sen, että heidän tukiverkkonsa ja esimerkiksi isovanhemmat asuvat kaukana, jolloin lähipiirissä ei välttämättä ole malliesimerkkejä lapsen hoidosta. Kotihoidossa taas oli tärkeää huomioida perheen osallistuminen asiakkaan hoitoon.
”Jos vauva syntyy perheeseen, niin (huomioidaan) miten muut lapset reagoi tähän vauvan syntymään. Miten he niinku keskenään toimii, millä lailla he toimii vanhempiensa nähden ja tämmöset asiat kyllä aina pyrin käymään läpi. Ja useesti jo ennen lapsen syntymää käyn niitä läpi ja kerron, et mitä tää uuden lapsen syntymä nyt teiän perheeseen tuo.”(Th3)
Asiakkaan kulttuurinen tausta otettiin huomioon hoitotyötä toteuttaessa. Koska ammattilaisten tietämystä eri kulttuureiden vaikutuksesta terveyteen pidettiin tärkeänä, osa haastateltavista koki, että tällaista tietoa tarvitsisi enemmän hyvän hoitotyön toteuttamiseksi. Tutkitut puhuivat erilaisista kulttuurisista terveyteen liittyviä asioita, joita terveydenhuollon ammattilaisen on huomioitava. Huomioitiin, että potilasohjaus ei voi olla samanlaista eri kulttuureista tuleville. Myös jos esimerkiksi asiakas uskonnollisista syistä toivoi naispuolista hoitajaa, toivetta noudatettiin.
”…en nyt ihan tarkkaan muista, onko se tuolla Intiassa vai Nepalissa vai näin, mutta esimerkiksi siellä on sellanen mikä sit taas Suomessa yritetään saada pois.
Elikkä esimerkiksi et on hienoa, jos kallo on hyvin littana takaata. Eli sitä ihan suoranaisesti, ei nyt litistetä mutta vauvan asentoa pidetään sellaisena, että se pää muokkaantuu tietynlaiseksi. Kun taas Suomessa pyritään siihen, että se kallo kasvaisi pyöreänä ja kiinnitetään sitä kautta huomiota siihen motoriikkaan ja vauvan asentohoitoihin.”(Th2)
”Et jos on vaikka joku pakolaisperhe just tullut tänne, et vaikka joku äiti kymmenen lapsensa kanssa, niin ei niille sit ala mistään lautasmallista puhumaan ensimmäisenä. Täytyy vähän huomioida se perheen tilanne siinä ohjauksessa ja lähtee tärkeimmistä asioista liikkeelle ja sit ehkä jättää pois kokonaan sellaiset asiat, mistä sit taas puhuis jonkun muun perheen kanssa, jossa asiat on kauheen hyvin.”(Th3)
Yhteisön terveystarpeiden arvioinnin osaaminen näyttäytyi tässä tutkimuksessa vähäiselle.
Yksi haastateltavista, neuvolan terveydenhoitaja, otti esille yhteisöjen tarpeiden huomioimisen: oman alueen tunteminen nähtiin tärkeänä. Esimerkiksi oman alueen
