KIRJALLISUUS
Välähdyksiä valokuvan vaiheista
Tom Ang: Valokuvan historia.
Suomentanut Eero Sarkkinen.
Docendo 2015.
Nykyaikana, jolloin visuaalinen sanoma monesti dominoi teks- tuaalista, ihmiset kohtaavat päi- vittäin valtavan määrän visuaali- sia ärsykkeitä. Näistä ärsykkeistä valokuvalla on ylivoimainen roo- li. Huolimatta verrattain nuores- ta iästään – keksimisestä on alle kaksisataa vuotta – valokuva on muodostunut arkemme kiinteäk- si osaksi ja muuttanut tapaamme nähdä ympäristöä. Tätä taustaa vasten on yllättävää, että Suomes- sa ei tähän mennessä ole tiettä- västi ilmestynyt yhtään kokonai- sesitystä valokuvan historiasta.
Tätä puutetta Tom Angin teoksen (Photography: The Definitive Vi- sual History) käännös on nyt tullut paikkaamaan.
Valokuvaajana ja valokuvauk- sen opettajana toimivan Tom An- gin teos on jaettu kahdeksaan päälukuun, jotka noudattavat kro- nologista esitystapaa. Luvut on ot- sikoitu onnistuneesti, ne heijas- tavat valokuvauksen historian eri vaiheita, kuten kehityksen alkua, valokuvaajien identiteetin muo- toutumista ja valokuvaajien rea- gointia maailman tapahtumiin. Kir- joittaja ansaitseekin kehut siitä, että hän ei ole jäänyt ”tekniikan vangiksi”. Onhan monessa aiem- min julkaistussa valokuvauksen historiaa käsittelevässä teokses- sa kehitysvaiheet jaoteltu tiukasti teknisen kehityksen kautta. Ainoa otsikko, jossa tekniikan kehitys näkyy, on viimeinen: ”Digitaalinen aika”. Tätä valintaa voidaan kui-
tenkin pitää perusteltuna, sillä ni- menomaan kuvan digitalisaatio muutti valokuvauksen asemaa yh- teiskunnassa merkittävästi ja johti nykypäivän ”kuvatulvaan”.
Angin kirja ei ole tiukan krono- logisesti etenevä kertomus, jossa valokuvauksen historiaa käsitel- täisiin vuosi vuodelta etenevänä johdonmukaisena tarinana. Ang keskittyy tarkastelemaan kulloi- senakin aikakautena keskeisiä ilmiöi tä ja valokuvauksen kehitys- tä. ”Profiili”-aukeamat esittelevät eri aikakausien kuuluisia valoku- vaajia ja ”Tähtäimessä”-aukeamat puolestaan eri aikakausien kuului- sia valokuvia.
Vaikka Angin valitsemat ilmiöt, kuvaajat ja kuvat kirjan lukemisen myötä ryhmittyvät loogisiksi koko- naisuuksiksi, herää väkisinkin ky- symys, mitä kaikkea Ang on jättä- nyt kirjansa ulkopuolelle. Tekijän esiteltäväksi valitsemat ilmiöt ja toimijat tuntuvat painottuvan vah- vasti valokuvauksen tunnettuun kärkikaartiin. Esitelty tekninen väli- neistökin on, ehkä Kodakin laatik- kokameraa lukuun ottamatta, kun- kin aikakauden parhaimmistoa.
On selvää, että ”maan hiljai- set”, kuten kansanvalokuvaajat, ovat jättäneet itsestään huomat- tavasti vähemmän jälkiä kuin vaik- kapa Alexandr Rodtšenko. Koska niin valokuvien keräilijät kuin tut- kijakuntakin ovat viime vuosina kiinnostuneet nimenomaan ama- töörien ja harrastajien jälkeensä jättämistä kuvista, olisi aika ken- ties ollut kypsä sellaiselle valo- kuvauksen historiaa esitteleväl- le teokselle, joka kertoo muutakin kuin ”huippujen” tarinat. Nyt esi- merkiksi kansanvalokuvaus jää muutaman sivun esittelyn varaan.
Kaikkea ei kuitenkaan voi ahtaa samaan kirjaan. Jo nykyisellään teos ylittää kaikkein ahtaimmiksi piirretyt valokuvauksen histo rian rajat esittelemällä esimerkiksi va- lokuvauksen merkitystä lääketie- teen apuvälineenä sekä valoku- van ja kuvalehdistön suhdetta.
Koska kyseessä on teos, jossa nimenomaan kuvat ovat merkittä- vässä roolissa, lienee paikallaan
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5 2016 67
KIRJALLISUUS
sanoa muutama sana myös teok- sen visuaalisesta ilmeestä. Kirjan hillityn kaunis, liiallista koreilua ja ylimääräisiä elementtejä välttävä kansi on voimakkaassa kontrastis- sa sisäsivuihin, jossa on erivärisiä tietolaatikoita ja muita elementtejä niin paljon, että silmät suorastaan hyppivät. Vaikka on selvää, että valtavan tietomäärän pakkaami- nen näinkin kompaktisti on haas- tavaa, voidaan silti kysyä, olisiko vähemmän ollut joissakin kohdin enemmän?
Vaikka erillisistä välähdyksen- omaisista artikkeleista koostuvaa kirjaa ei välttämättä ensi silmäyk- senä voi pitää kaikkein näppärim- pänä hakuteoksena, toimii Angin kirja hyvin tässäkin tarkoituksessa.
Toisin kuin valitettavan monissa tietokirjoissa nykyään, tässä teok- sessa on kunnolla tehty hakemis- to. Aloittelevaa harrastajaa auttaa puolestaan teoksen lopussa oleva sanasto, jossa vierasperäisimpiä termejä on selitetty.
Kokonaisuutena teos jättää miellyttävän huolitellun ja viimeis- tellyn vaikutelman: neljäsataasi- vuisesta järkäleestä sattui silmään ainoastaan muutama virhe, joka on välttänyt kustannustoimittajan silmän. Yhden kuvan kohdalla päi- vämäärämerkintä on jäänyt kään- tämättä suomalaiseen muotoon, ja Robert Capan kuuluisan kuvan nimi oli suomennettu outoon, hei- kolta käännökseltä haiskahtavaan muotoon. Viimeistellystä lopputu- loksesta kiitos kuuluu myös kus- tantamolle: yhtenä harvoista pien- kustantajista Docendo tarjoaa kirjailijoilleen laadukasta kustan- nustoimitustyötä.
OLLI KLEEMOLA
Kirjoittaja on historiantutkija ja tietokir- jailija.
