TIEDUSTELUVALVONTAVALTUUTETUN
KERTOMUS VUODELTA 2019
TIEDUSTELUVALVONTAVALTUUTETUN KERTOMUS VUODELTA 2019
K 14/2020 vp
Sisällys
Eduskunnalle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvostolle ... 4
Tiedusteluvalvonnan ensimmäinen vuosi ... 5
Tiedusteluvalvonnan käynnistyminen ... 6
Tiedustelujärjestelmä ... 7
Tiedustelun lajit ...7
Tiedusteluviranomaiset ...8
Tiedusteluvalvontajärjestelmä ... 10
Tuomioistuimet, tiedusteluvalvontavaltuutettu ja eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta ...10
Tiedustelutoiminnan muut valvojat ...11
Tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtävät, toimivaltuudet ja roolit ... 12
Tehtävät ...12
Toimivaltuudet ...14
Roolit ...15
Tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminto ... 17
Henkilöstö ...17
Talous ...17
Viestintä ...18
Sidosryhmäyhteistyö ...18
Tilastotietoja tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnasta ... 20
Tiedusteluvalvontavaltuutetun havaintoja lainsäädännöstä ... 22
Tiedustelun tarkoitus ...22
Tiedustelun kohteet ...25
Tiedustelutoiminnan periaatteet ja tiedustelumenetelmien käytön yleiset edellytykset ...27
Tiedustelumenetelmät ...28
Sähköisiin viesteihin kohdistuva tiedustelu ...30
Luottamuksellisiin viesteihin kohdistuva tiedustelu ...32
Tietolähdetoiminta ...34
Tiedustelun suojaaminen ...36
Tämä on tiedustelutoiminnan valvonnasta annetun lain 19 §:n 1 momentin mukaisesti edus- kunnalle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvostolle annettava kertomus tiedus- teluvalvontavaltuutetun toiminnasta vuonna 2019.
Koska kyseessä on ensimmäinen vuosikertomus uusimuotoisen tiedustelutoiminnan uusi- muotoisesta laillisuusvalvonnasta, olen sisällyttänyt siihen myös yleisluontoista informaa- tiota tiedustelu- ja tiedusteluvalvontajärjestelmistä sekä havaintojani tiedustelulainsää- dännön lähtökohdista. Toivon, että esittämäni havainnot voisivat toimia herätteinä omaakin toimintaani ohjaavalle yhteiskunnalliselle ja ammatilliselle keskustelulle aihealueesta, joka muutoin on pitkälti salassa pidettävä.
Käytettävissäni ovat olleet vuotta 2019 koskeneet sisäministeriön kertomus tiedustelume- netelmien käytöstä ja siviilitiedustelun suojaamisen käytöstä ja niiden käytön valvonnasta, puolustusministeriön kertomus tiedustelumenetelmien ja sotilastiedustelun suojaamisen käytöstä sekä valvonnasta, sisäministeriön kertomus salaisten pakkokeinojen sekä salaisten tiedonhankintakeinojen ja niiden suojaamisen käytöstä ja valvonnasta, Suojelupoliisin lailli- suusvalvontakertomus sekä sotilastiedustelun sisäisen laillisuusvalvonnan vuosikertomus.
Helsingissä 20.5.2020
Kimmo Hakonen
tiedusteluvalvontavaltuutettu
EDUSKUNNALLE, EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE JA
VALTIONEUVOSTOLLE
Tiedusteluvalvonnan ensimmäinen vuosi
Kertomusvuosi oli siviili- ja sotilastiedustelulainsäädännön ensimmäinen voimassaolovuosi sekä tiedustelutoiminnan valvontaelinten ensimmäinen toimintavuosi.
15.10.2018
Tiedustelulakien säätämisen mah- dollistanut perustuslain yksityiselä- män suojaa koskevan säännöksen muutos voimaan.
1.2.2019
Tiedustelutoiminnan valvontajär- jestelmä luodaan: tiedustelutoi- minnan valvonnasta annettu laki ja eduskunnan työjärjestyksen muutos voimaan.
17.4.2019
Valtioneuvosto nimittää Kimmo Hakosen ensimmäiseksi tiedustelu- valvontavaltuutetuksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan annettua lausumansa asiasta. Jatkossa lau- suman valtuutetun nimittämisestä antaa eduskunnan tiedusteluvalvon- tavaliokunta.
1.5.2019
Tiedusteluvalvontavaltuutettu astuu virkaansa.
1.6.2019
Tiedustelulait eli poliisilain 5 a luku, laki tietoliikennetiedustelusta siviili- tiedustelussa ja laki sotilastiedus- telusta sekä tiedusteluasetukset eli valtioneuvoston asetus siviilitie- dustelusta, valtioneuvoston asetus sotilastiedustelun tiedustelumene- telmistä ja puolustusministeriön ase- tus sotilastiedustelun valvonnasta puolustushallinnossa ja valvonnasta annettavista kertomuksista voimaan.
25.6.2019
Eduskunnan tiedusteluvalvonta- valiokunta asetetaan.
26.6.2019
Tiedusteluvalvontavaliokunnan ensimmäinen kokous.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun toimintaa val- tuutetun ensimmäisenä toimintavuotena järjes- tettäessä johtoajatuksina ovat olleet valvonnan vaikuttavuus ja kustannustehokkuus. Tämä on tarkoittanut muun muassa järjestelmätason en- nakollisen laillisuusvalvonnan painottamista. Var- sinkin tiedustelutoiminnan ja sen valvonnan al- kuvaiheessa tehtävillä laintulkintalinjauksilla voi olla vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu ei ole kuitenkaan tiedusteluviranomaisten oikeudellinen neuvon- antaja tai lupaviranomainen vaan itsenäinen ja riippumaton laillisuusvalvoja. Oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvan valtuutetun itsenäisyyt- tä ja riippumattomuutta tukevat hänen nimittä- mismenettelynsä ja vahvat toimivaltuutensa. Tie- dusteluvalvontavaltuutetulla on tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa vuoksi kiinteä toiminnallinen yhteys tiedusteluvalvontavaliokuntaan ja Helsin- gin käräjäoikeuteen.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnan käyn- nistäminen on vaatinut erilaisia käytännön jär- jestelyjä, joissa suurena apuna on ollut tieduste- luvalvontavaltuutetun tietosuojavaltuutetun toi- mistolta saama hallinnollinen tuki. Valvottavan toiminnan luonteesta johtuen myös sen valvonnan järjestämisessä korostuvat korkeat tietoturvavaa- timukset niin tieto- ja viestintäjärjestelmien, asia- kirjahallinnon kuin toimitilojenkin osalta.
Valvonnan toiminnallisessa järjestämisessä on ollut keskeistä yhteyksien luominen valvottaviin tiedusteluviranomaisiin ja yhteistyösuhteiden luo- minen tiedustelutoiminnan muihin valvojiin. Tämä on edellyttänyt lukuisia tutustumis- ja perehtymis- käyntejä sekä yhteistyöneuvotteluja.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu kävi kertomus- vuonna yhden kerran tiedusteluvalvontavaliokun- nan kuultavana. Eduskunnan oikeusasiamies teki kertomusvuonna yhden tarkastuskäynnin tiedus- teluvalvontavaltuutetun toimintoon.
Tietosuojavaltuutettu ja tiedusteluvalvontavaltuu- tettu laativat tehtäviensä osittaisen rinnakkaisuu- den vuoksi muistion selventämään ja konkretisoi- maan valtuutettujen välisessä yhteistyössä nou- datettavia toimintatapoja.
Tiedusteluvalvontavaltuutetulle saatiin luotua valmius aloittaa valvontatoiminta heti tiedustelu- lakien ja -asetusten voimaan tullessa. Ensimmäi- senä vajaana toimintavuotena kehitettiin uusimuo- toisen valvonnan toiminnalliset ja hallinnolliset työtavat. Näiden työtapojen toimivuutta arvioi- daan tulevina vuosina ja onnistuneiksi osoittau- tuvat tavat vakiinnutetaan.
Tiedusteluvalvonnan
käynnistyminen
Tiedustelun lajit
Siviili- ja sotilastiedustelua voidaan jaotella erilai- silla, oikeudellisestikin merkityksellisillä tavoilla.
Sotilastiedustelu on Suomen sotilaalliseen puo- lustamiseen liittyvää tiedonhankintaa ja näin osa sotilaallista maanpuolustusta. Muu tiedonhankin- ta on siviilitiedustelua. Sotilastiedustelu kohdis- tuu lähtökohtaisesti valtiollisiin toimijoihin, kun siviilitiedustelu voi kohdistua sekä valtiollisiin että ei-valtiollisiin toimijoihin.
Operatiivisella tiedustelulla hankitaan kansallisen turvallisuuden suojaamisessa tarvittavia, yksit- täisiin kohteisiin liittyviä tietoja tiedusteluviran- omaisten ja muiden viranomaisten käyttöön. Stra- tegisella tiedustelulla hankitaan ilmiötason tietoja myös ylimmän valtiojohdon turvallisuuspoliittista päätöksentekoa tukemaan.
Suomessa tapahtuva tiedustelu on kotimaantie- dustelua ja muualla tapahtuva tiedustelu ulko- maantiedustelua.
Sekä operatiivinen sotilastiedustelu että opera- tiivinen siviilitiedustelu voidaan jakaa edelleen varsinaiseen tiedusteluun ja vastatiedusteluun.
Vastatiedustelulla tarkoitetaan tällöin vieraan val- tion harjoittamaan vihamieliseen toimintaan koh- distuvaa tiedustelua.
Operatiivisen sotilastiedustelun kohteena on vie- raan valtion sotilaallinen toiminta (vieraan valtion asevoimien ja niihin rinnastuvien järjestäytynei-
den joukkojen toiminta ja toiminnan valmistelu).
Operatiivinen sotilastiedustelu vertautuu kohde- valtion näkökulmasta vihamielisen luonteensa puolesta sotilaalliseen toimintaan. Operatiivisen sotilasvastatiedustelun kohteena on vieraan val- tion Suomen kokonaismaanpuolustukseen kohdis- tuva vihamielinen toiminta (Suomen maanpuolus- tukseen kohdistuva tiedustelutoiminta ja vieraan valtion toiminta tai muu sellainen toiminta, joka vakavasti uhkaa Suomen maanpuolustusta tai vaarantaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja).
Operatiivisen siviilivastatiedustelun kohteena on vieraan valtion Suomeen kohdistuva vihamielinen toiminta (ulkomainen tiedustelutoiminta ja vieraan valtion toiminta, joka voi aiheuttaa vahinkoa Suo- men kansainvälisille suhteille tai taloudellisille tai muille tärkeille eduille). Operatiivisen siviilitiedus- telun kohteena on ei-valtiollisen toimijan Suomen kansallista turvallisuutta uhkaava toiminta (ter- rorismi, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavasti uhkaava toiminta, suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintär- keitä toimintoja uhkaava toiminta ja kansanval- taista yhteiskuntajärjestystä uhkaava kansainväli- nen järjestäytynyt rikollisuus). Myös ei-valtiollisen toimijan toimintaan voi sisältyä lainvastaista tie- dustelutoimintaa (ks. tietojen hankkiminen terro- ristiryhmälle rikoslain 34 a luvun 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa).
Operatiivisella sotilasvastatiedustelulla, operatii- visella siviilivastatiedustelulla ja operatiivisella siviilitiedustelulla torjutaan konkreettisia turval- lisuusuhkia. Niiden kohteena oleva toiminta täyt-
Tiedustelujärjestelmä
täisi tietyn yksittäisen rikoksen asteelle edettyään yleensä maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismiri- koksen tunnusmerkistön. Operatiivinen sotilastie- dustelu, strateginen sotilastiedustelu ja strategi- nen siviilitiedustelu liittyvät yleisempään Suomen turvallisuusympäristöä koskevan tilannekuvan ylläpitämiseen. Strategisen tiedustelun kohteina voivat olla muun muassa joukkotuhoaseiden ja muiden sotatarvikkeiden kehittäminen ja levittä- minen sekä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuut- ta uhkaava kriisi. Tiedustelun tarkoituksella on merkitystä jäljempänä käsiteltävän tiedustelulla hankittujen tietojen käyttötarkoitussidonnaisuu- den kannalta.
Globalisoituneessa ja digitalisoituneessa toimin- taympäristössä kansakunnan ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden, valtiollisen ja ei-valtiollisen toimi- jan sekä sotilaallisen ja muun toiminnan väliset rajat ovat hämärtyneet. Kansainvälisen tai val- tionsisäisen aseellisen selkkauksen turvallisuutta välittömästi tai välillisesti vaarantava vaikutus voi ulottua kauas varsinaisen kriisialueen ulkopuolel- le. Globaaleissa viestintäverkoissa toimenpiteen toteuttaminen ja sen vaikutuksen ilmeneminen voivat tapahtua eri maissa. Aseellisissa selkkauk- sissa voi olla osapuolina kansainvälisesti tunnus- tettujen valtioiden sotilasosastojen lisäksi niihin sotilaallisen järjestäytymisensä, varustamisensa ja aseistamisensa puolesta rinnastuvia joukkoja.
Kyberhyökkäys voi vastata vaikutuksiltaan aseel- lista hyökkäystä.
Tiedusteluviranomaiset
Siviilitiedusteluviranomaisena toimii Suojelupo- liisi. Sotilastiedusteluviranomaisina toimivat Pää- esikunta (sen tiedusteluosasto) ja Puolustusvoi- mien tiedustelulaitos.
Operatiivinen sotilastiedustelu, strateginen soti- lastiedustelu ja strateginen siviilitiedustelu ovat perusluonteeltaan tiedustelupalvelullisia ja yleen- sä ulkomaantiedustelullisia tehtäviä. Operatiivi- nen sotilasvastatiedustelu, operatiivinen siviili- vastatiedustelu ja operatiivinen siviilitiedustelu ovat perusluonteeltaan turvallisuuspalvelullisia ja yleensä kotimaantiedustelullisia tehtäviä.
Tiettyjen yksittäisten rikosten estämis- ja paljas- tamistarkoituksessa tai niiden selvittämistarkoi- tuksessa toteutettava tiedustelu on rikostiedus- telua. Tiedusteluviranomaisilla on siviili- ja soti- lastiedustelutehtäviensä lisäksi myös kansallis- ta turvallisuutta uhkaavien rikosten estämis- ja paljastamistehtäviä. Poliisihallinnossa tällaisten rikosten estämis- ja paljastamistehtäviä on myös muilla poliisiyksiköillä kuin Suojelupoliisilla. Kan- sallista turvallisuutta uhkaavien rikosten selvittä- minen ei sen sijaan kuulu tiedusteluviranomaisten tehtäviin. Tiedusteluviranomainen voi kuitenkin osallistua esitutkintaviranomaisen suorittamaan esitutkintaan asiantuntijaviranomaisen ominai- suudessa.
Sotilastiedustelusta annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä korostettiin sitä, etteivät sotilastiedustelun toimivaltuuksia sekä Puolus- tusvoimien rikosten estämisen ja paljastamisen toimivaltuuksia käyttäisi samat henkilöt. Soti- lastiedustelun toimivaltuuksien osalta ylin pää- tösvalta on Pääesikunnan tiedustelupäälliköllä ja Puolustusvoimien rikosten estämisen ja pal- jastamisen toimivaltuuksien osalta Pääesikun- nan vastatiedustelusta vastaavalla apulaisosas- topäälliköllä. Sotilastiedustelun toimivaltuuk- sien lähtökohtaista tiedustelutehtäväperusteista käyttötarkoitussidonnaisuutta ilmentävät puoles- taan sotilastiedustelusta annettuun lakiin otetut säännökset tiedustelumenetelmän käytöllä han- kitun tiedustelutehtävään liittymättömän tiedon käyttämisestä toisen tiedustelutehtävän suorit- tamisessa (vrt. salaisiin tiedonhankintakeinoihin ja salaisiin pakkokeinoihin liittyvä toista rikosta koskevan ylimääräisen tiedon käyttäminen). Tie- dustelun kohteena olevan toiminnan tietystä yk- sittäisestä estettävästä, paljastettavasta tai selvi- tettävästä rikoksesta poikkeava luonne huomioon ottaen tiedustelumenetelmää käyttämällä hankit- tujen tietojen käyttötarkoitussidonnaisuuden kan- nalta yksittäisten tiedustelutehtävien (ks. laki so- tilastiedustelusta 10 § 9 kohta) välistä erottelua olennaisempaa lienee erottelu sotilastiedusteluun sisältyvien, perusluonteeltaan erilaisten varsinai- sen sotilastiedustelun ja sotilasvastatiedustelun tehtäväkokonaisuuksien välillä (ks. myös jäljem-
pänä käsiteltävä tiedustelulla hankittujen tietojen käyttö rikostorjunnassa). Poliisilakiin ei ole sisäl- lytetty siviilitiedustelun osalta vastaavia ylimää- räisen tiedon käyttöä koskevia säännöksiä.
Suojelupoliisin osalta ei ole pidetty tarpeellisena siviilitiedustelutehtävien ja Suojelupoliisin rikos- ten estämis- ja paljastamistehtävien sekä sivii- litiedustelun toimivaltuuksien ja Suojelupoliisin rikosten estämisen ja paljastamisen toimivaltuuk- sien henkilöllistä ja organisatorista eriyttämistä.
Siviilitiedustelutehtävien ja Suojelupoliisin rikos- ten estämis- ja paljastamistehtävien sekä siviilitie- dustelun toimivaltuuksien ja Suojelupoliisin rikos- ten estämisen ja paljastamisen toimivaltuuksien toisiinsa liittymistä ilmentävät myös poliisilakiin otetut säännökset, jotka mahdollistavat tiedus- telumenetelmien käytön väliaikaisen jatkamisen maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi. Sotilastieduste- lusta annettuun lakiin ei ole sisällytetty vastaavia säännöksiä.
Tuomioistuimet, tiedusteluvalvonta- valtuutettu ja eduskunnan
tiedusteluvalvontavaliokunta
Tiedusteluvalvontajärjestelmän keskeisen osan muodostavat tuomioistuimet, tiedusteluvalvon- tavaltuutettu ja eduskunnan tiedusteluvalvonta- valiokunta.
Tuomioistuimen, ensimmäisenä oikeusasteena Helsingin käräjäoikeuden, antama lupa tarvitaan yksityiselämän suojaan merkittävimmin puuttu- vien eli luottamuksellisiin viesteihin tai kotirauhan suojaamiin paikkoihin kohdistettavien tiedustelu- menetelmien käyttöön. Tiedustelumenetelmää ei saada kuitenkaan kohdistaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu harjoittaa lailli- suusvalvontaa valvoen tiedustelutoiminnan lain- mukaisuutta operatiivisella tasolla. Tiedustelu- toiminnan lainmukaisuus tarkoittaa suppeassa merkityksessään tiedustelumenetelmien käytön yleisten ja erityisten edellytysten konkreettista täyttymistä. Laajemmassa merkityksessään tie- dustelutoiminnan lainmukaisuus kattaa lisäksi tiedustelutoiminnan periaatteiden noudattamisen sekä perus- ja ihmisoikeuksien abstraktimman kunnioittamisen. Tiedustelutoiminnan periaattei- ta ovat suhteellisuusperiaate, vähimmän haitan periaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate ja syr- jivän tiedustelutoiminnan kielto.
Tiedusteluvalvontavaliokunta harjoittaa puoles- taan parlamentaarista valvontaa valvoen tiedus- telutoiminnan asianmukaisuutta ja tarkoituksen- mukaisuutta strategisemmalla tasolla. Tiedustelu- toiminnan asianmukaisuus vastaa edellä kuvattua tiedustelutoiminnan lainmukaisuutta sen laajem- massa merkityksessä.
Tiedustelun tarkoituksen ja kohteiden vuoksi tie- dustelutoiminnan julkisuutta on rajoitettu sekä yleisöjulkisuuden että asianosaisjulkisuuden osal- ta. Salassapidon perusteet liittyvät Suomen kan- sainvälisiin suhteisiin, turvallisuusviranomaisten taktisiin ja teknisiin menetelmiin, Suojelupoliisin tehtävään ylläpitää valtion turvallisuutta sekä so- tilastiedusteluun (julkisuuslaki 24 § 1 momentti 2, 5, 9 ja 10 kohta). Asianosaisjulkisuuden rajoit- taminen perustuu tiedustelulakien tätä koskeviin erityissäännöksiin ja yleiseen etuun (julkisuuslaki 11 § 2 momentti 1 kohta). Salassa pidettäviä ovat sekä yksittäiset tiedusteluoperaatiot että tieduste- luviranomaisten suorituskyvystä kertovat tiedot.
Salassapitovelvoitteiden vuoksi yhteiskuntajär- jestyksen kansanvaltaisuus ja yksittäisten yksi- löiden yleiset osallistumisoikeudet on toteuttava eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnan väli- tyksellä, oikeusvaltioperiaate ja tiedonhankinnan kohteina olevien yksittäisten yksilöiden oikeus- turva tiedusteluvalvontavaltuutetun välityksellä.
Salassapitovelvoitteet eivät rajoita tiedusteluval- vontavaltuutetun oikeutta saada tiedusteluviran- omaisilta omien laillisuusvalvontatehtäviensä
Tiedusteluvalvonta-
järjestelmä
hoitamiseksi tarvitsemansa tiedot tai tiedustelu- valvontavaliokunnan oikeutta saada tiedustelu- viranomaisilta ja tiedusteluvalvontavaltuutetulta omien parlamentaarisen valvonnan tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa tiedot.
Tiedustelutoiminnan muut valvojat
Tietosuojavaltuutettu valvoo rekistereihin liitty- vää henkilötietojen käsittelyä ja automaattista henkilötietojen käsittelyä myös tiedusteluviran- omaisten osalta. Tietosuojavaltuutetulla on lisäksi turvallisuusselvitysten laatimiseen liittyvä erityi- nen valvontatehtävä.
Ylimpien laillisuusvalvojien keskinäisen tehtävän- jaon mukaan operatiivista siviili- ja sotilastiedus- telutoimintaa sekä tiedusteluvalvontavaltuutettua valvoo ensisijaisesti eduskunnan oikeusasiamies.
Valtioneuvoston oikeuskansleri valvoo tiedustelu- toiminnan strategista tasoa valtioneuvoston virka- toimien valvontaan liittyen.
Sisäministeriön ja puolustusministeriön tieduste- lutoimintaa koskevat tehtävät liittyvät tiedustelu- toiminnan strategiseen ohjaamiseen ja tiedustelu- toiminnan hallinnolliseen valvontaan. Strateginen
ohjaus sisältää säädösten ja valtion talousarvion valmistelun, tiedusteluviranomaisten tulosoh- jauksen sekä tiedustelun painopisteiden asetta- misen. Hallinnollinen valvonta on ministeriöiden alaisiinsa tiedusteluviranomaisiin kohdistuvaa tie- dustelutoiminnan organisoimisen ja ohjeistami- sen, henkilöstön kouluttamisen ja varustamisen sekä sisäisen laillisuusvalvonnan ja muun valvon- nan järjestämisen asianmukaisuuden ja tarkoituk- senmukaisuuden valvontaa. Kun tiedusteluviran- omaisia valvomaan on asetettu tiedusteluvalvon- tavaltuutetun kaltainen päätoiminen ulkoinen lail- lisuusvalvoja, tarve ministeriöiden harjoittamalle operatiiviselle laillisuusvalvonnalle on tältä osin vähentynyt.
Tiedustelutoiminnan lainmukaisuuden varmista- misessa ovat keskeisessä asemassa tiedustelu- viranomaisten sisäiset laillisuusvalvojat (sotilas- tiedustelun osalta Puolustusvoimien asessori ja hänen johtamansa Pääesikunnan oikeudellinen osasto) sekä tiedusteluviranomaisten operatii- viset lakimiehet, jotka antavat tiedusteluviran- omaisen sisäistä oikeudellista asiantuntijatukea tiedusteluviranomaisten tiedustelumenetelmien käytöstä päättäville tiedustelujohtajille.
Tehtävät
Tiedusteluvalvontavaltuutetun harjoittama tie- dustelutoiminnan operatiivinen laillisuusvalvon- ta on ennakollista, reaaliaikaista ja jälkikäteistä.
Ennakollisessa laillisuusvalvonnassa on kyse ul- koisen oikeudellisen asiantuntijatuen antamisesta tiedusteluviranomaisten sisäisille laillisuusvalvo- jille, operatiivisille lakimiehille ja tiedustelujoh- tajille.
Kuten edellä on todettu, tiedustelutoiminnan lain- mukaisuus laajemmassa merkityksessään kattaa tiedustelumenetelmien käytön yleisten ja erityis- ten edellytysten täyttymisen, tiedustelutoiminnan periaatteiden noudattamisen sekä perus- ja ihmis- oikeuksien yleisemmän kunnioittamisen. Tiedus- teluvalvontavaltuutetun keskeisin yhteiskunnal- linen tehtävä on varmistaa, että tiedustelua koh- distetaan ainoastaan kansallista turvallisuutta va- kavasti uhkaavaan toimintaan. Kyse on yleensä vieraan valtion sotilaallisesta toiminnasta, vieraan valtion harjoittamasta tiedustelutoiminnasta tai terrorismista.
Siviilitiedustelun kohdeluetteloon sisältyy myös kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavas- ti uhkaava toiminta. Varsinkin tällaisessa yhtey- dessä tiedustelumenetelmien käyttökynnyksen
tulee olla korkea saman kansanvaltaisuuden se- kä kansanvaltaisuuteen liittyvien poliittisten toi- mintavapauksien ja mielipiteenvapauden turvaa- miseksi (vrt. vuosina 1931–1995 voimassa olleet, valtiopetokseen tähtäävän toiminnan edistämistä koskeneet kriminalisoinnit). Kansanvaltaista oi- keusvaltiota ja sen perusoikeusjärjestelmää voisi uhata vakavasti lähinnä väkivaltainen, Suomen valtiosäännön arvoperustana olevaa ihmisarvon loukkaamattomuutta rikkova toiminta.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo tieduste- lumenetelmien käyttöä, tiedustelutiedon käyttöä ja muuta tiedustelutoimintaa sekä Suojelupoliisin muuta toimintaa.
Tiedustelumenetelmien käytön valvonta tarkoittaa näiden menetelmien käyttöä koskevien päätösten tekemisen ja täytäntöönpanon valvontaa. Valvonta toteutetaan käytännössä tarkastamalla tieduste- lumenetelmien käyttöä koskevat päätösasiakirjat reaaliaikaisesti sekä tiedustelumenetelmien käy- töstä laadittavia pöytäkirjoja ja muuta tiedustelu- toiminnan yhteydessä syntyvää dokumentaatiota jälkikäteisesti.
Tiedusteluviranomaiset hyödyntävät tiedustelu- tietoja eli tiedustelumenetelmiä käyttämällä han- kittuja tietoja laatiessaan erilaisia uhka-arvioita
Tiedusteluvalvonta-
valtuutetun tehtävät,
toimivaltuudet ja roolit
ylimmän valtiojohdon ja muiden viranomaisten käyttöön sekä oman toimintansa suuntaamiseen.
Muiden viranomaisten käyttöön laadittavia uh- ka-arvioita ovat esimerkiksi lausunnot ulkomaa- lais- ja kansalaisuusasioissa. Tiedusteluviran- omaiset voivat käyttää uhka-arvioita laatiessaan itse hankkimiensa tiedustelutietojen lisäksi ul- komaisilta yhteistyökumppaneiltaan saamiaan tiedustelutietoja. Tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo tiedustelumenetelmien käytön ja tiedus- telutiedon käyttötarkoitusten lainmukaisuutta, mutta laadullinen arviointi niiden johtopäätösten osalta, joita tiedusteluviranomaiset ovat uhka-ar- vioissaan tehneet tiedustelutietojen pohjalta, ei si- nällään kuulu tiedusteluvalvontavaltuutetun teh- täviin. Poikkeuksen tästä muodostaa uhka-arvion käyttäminen tiedusteluviranomaisen oman jatko- tiedonhankinnan suuntaamiseen eli perusteena uudelle tiedustelumenetelmän käytölle.
Tiedustelutiedon käyttöä laajassa merkityksessä on myös tiedustelutietojen tallettaminen rekis- tereihin mahdollista myöhempää käyttöä varten ja niiden luovuttaminen muille viranomaisille tai muille tahoille kansallisen turvallisuuden suojaa- miseksi tai muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi tiedusteluviranomaisten tehtäväpiiriin kuulumat- tomien rikosten torjuntaan. Tietoja voidaan luovut- taa kotimaassa tai ulkomaille.
Henkilötietojen tallettamisesta rekistereihin ja muusta käsittelystä sekä rekisterinpitäjän vas- tuusta säädetään tiedusteluviranomaisten osal- ta rikosasioiden tietosuojalaissa ja hallinnonala- kohtaisissa henkilötietojen käsittelyä koskevissa laeissa (laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoi- messa ja laki henkilötietojen käsittelystä Puolus- tusvoimissa). Kansallisen turvallisuuden ja Suo- men kansainvälisten suhteiden suojaamiseen se- kä yksittäisten yksilöiden yksityisyyden suojaami-
seen liittyvistä salassapitovelvoitteista säädetään julkisuuslaissa. Salassa pidettävien henkilötieto- jen luovuttamisesta säädetään edellä mainituissa hallinnonalakohtaisissa henkilötietojen käsittelyä koskevissa laeissa ja muiden salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta tiedustelulaeissa.
Henkilötietojen rekistereihin tallettamisen, luovut- tamisen ja muun käsittelyn valvonta kuuluu ensi- sijaisesti tietosuojavaltuutetun tehtäviin. Rekiste- röidyillä ei ole tarkastusoikeutta Suojelupoliisin käsittelemiin taikka Puolustusvoimien sotilastie- dustelurekisterissä tai turvallisuustietorekisteris- sä oleviin tietoihin, mutta heillä on oikeus pyytää tietosuojavaltuutettua tarkastamaan henkilötieto- jen ja niiden käsittelyn lainmukaisuus. Jos rekis- teröity katsoo, että häntä koskevien tietojen käsit- telyssä rikotaan rikosasioiden tietosuojalakia tai muuta henkilötietojen käsittelyä koskevaa lakia, hänellä on oikeus saattaa asia toimenpidepyyn- nöllä tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi. Tie- tosuojavaltuutettu voi muun muassa antaa huo- mautuksen rekisterinpitäjälle tai henkilötietojen käsittelijälle, jos tämä on käsitellyt henkilötietoja lainvastaisesti, asettaa väliaikaisen tai pysyvän kiellon tai muun rajoituksen käsittelylle, määrätä henkilötietojen oikaisemisesta, poistamisesta ja käsittelyn rajoittamisesta sekä määrätä rekiste- rinpitäjän tai henkilötietojen käsittelijän saatta- maan käsittelytoimet rikosasioiden tietosuojalain säännösten mukaisiksi.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun valvottaviin kuu- lumattomien viranomaisten ja muiden tahojen tiedusteluviranomaisilta lainmukaisesti saamien tietojen käytön valvonta ei kuulu sinällään tiedus- teluvalvontavaltuutetun tehtäviin, vaikka tiedot olisikin alun perin hankittu tiedustelumenetelmiä käyttämällä.
Muussa tiedustelutoiminnassa voi olla kyse sel- laisesta uhka-arvioiden laatimisessa hyödynnet- tävien tietojen hankkimisesta, joka ei edellytä tie- dustelumenetelmien käyttöä. Tällaista tiedonhan- kintaa on ilmiötason avointen lähteiden tiedustelu sekä varsinaisiksi tiedustelumenetelmiksi määrit- telemättömien perusmuotoisen tarkkailun ja pe- rusmuotoisen tietolähdetoiminnan käyttö. Suun- nitelmallinen tarkkailu ja tekninen tarkkailu sekä ohjattu tietolähdetoiminta sen sijaan on määritelty tiedustelumenetelmiksi.
Myös sellaisten tiedusteluviranomaisten uhka-ar- vioiden laatimisessa hyödynnettävien tai tiedus- teluoperaatioiden toteuttamista tukevien tietojen vastaanottaminen kotimaassa tai ulkomailta, jotka tiedot on hankittu muutoin kuin tiedustelumene- telmiä käyttämällä, on muuta tiedustelutoimintaa.
Tiedustelutoimintaa laajassa merkityksessä ovat myös tiedustelun ja tietolähteiden suojaaminen sekä peitevirkamiesten ja tietolähteiden turvaa- minen.
Suojelupoliisin muuhun toimintaan kuuluvat po- liisilain 5 luvussa tarkoitettujen salaisten tiedon- hankintakeinojen käyttö kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten estämiseksi ja paljastamiseksi, mahdollinen poliisilain 2 luvussa tarkoitettujen poliisin yleisten toimivaltuuksien käyttö kansal- lisen turvallisuuden suojaamiseksi sekä turvalli- suusselvitysten laatiminen.
Sisäministeriöllä on lakisääteinen velvollisuus an- taa salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä ker- tomus ainoastaan eduskunnan oikeusasiamiehel- le. Kertomus tiedustelumenetelmien käytöstä on annettava myös eduskunnan tiedusteluvalvonta- valiokunnalle ja tiedusteluvalvontavaltuutetulle.
Suojelupoliisilla on velvollisuus ilmoittaa tieduste- luvalvontavaltuutetulle tiedustelumenetelmiä kos- kevista lupavaatimuksista ja päätöksistä, mutta ei salaisia tiedonhankintakeinoja koskevista lupavaa- timuksista ja päätöksistä. Tiedusteluvalvontaval- tuutetun läsnäolo- ja puheoikeus tuomioistuimessa sekä oikeus kannella tuomioistuimen päätökses- tä koskevat vain tiedustelumenetelmiä koskevien asioiden käsittelyä, eivät salaisia tiedonhankinta- keinoja koskevien asioiden käsittelyä. Tiedustelu- valvontavaltuutetun oikeus määrätä tiedonhankin- tamenetelmän käyttö keskeytettäväksi tai lopetet- tavaksi koskee ainoastaan tiedustelumenetelmiä, ei salaisia tiedonhankintakeinoja.
Turvallisuusselvitysmenettelyn tarkoituksena on ehkäistä ennakolta kansallista turvallisuutta vaa- rantavaa toimintaa. Turvallisuusselvityksiä laati- vat Suojelupoliisi ja Puolustusvoimien tehtäviin tai hankintoihin liittyvien turvallisuusselvitysten osal- ta Pääesikunta. Turvallisuusselvitysten laatimises- ta säädetään turvallisuusselvityslaissa. Laissa on säännös tietosuojavaltuutetun valvontaoikeudesta.
Suojelupoliisin sisäistä hallintoa ja taloudenhoitoa valvovat sisäministeriön lisäksi omista näkökul- mistaan ylimmät laillisuusvalvojat eli eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri sekä Valtiontalouden tarkastusvirasto.
Toimivaltuudet
Tiedusteluvalvontavaltuutetun toimivaltuuksiin kuuluvat viranomaisiin ja muihin julkista hallinto- tehtävää hoitaviin kohdistuvat tiedonsaantioikeus, oikeus saada selvitys ja tarkastusoikeus. Tieduste- luviranomaisten on ilmoitettava tiedusteluvalvon- tavaltuutetulle oma-aloitteisesti kaikista tieduste- lumenetelmien käyttöä koskevista lupavaatimuk-
sista ja päätöksistä sekä tiedustelun suojaamiseen liittyvistä päätöksistä, minkä seurauksena tiedus- teluvalvontavaltuutetun ja tiedusteluviranomais- ten välille muodostuu tavanomaista ulkoista lailli- suusvalvontaa kiinteämpi operatiivinen valvonta- suhde. Tiedusteluvalvontavaltuutetun tarkastus- oikeus kattaa sekä toimitilat että tietojärjestelmät.
Valtuutetulla on tiedustelumenetelmiä koskevissa asioissa läsnäolo- ja puheoikeus tuomioistuimes- sa sekä oikeus kannella Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä Helsingin hovioikeudelle ja valittaa valitusluvan mahdollisesti saatuaan Helsingin ho- vioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.
Tiedusteluvalvontavaltuutetulle voi kannella jo- kainen, joka katsoo, että tiedustelutoiminnassa on rikottu hänen oikeuksiaan tai menetelty muu- ten lainvastaisesti. Tiedustelutoiminnan kohtee- na ollut tai henkilö, joka epäilee, että häneen on kohdistettu tiedustelua, voi pyytää tiedusteluval- vontavaltuutettua tutkimaan häneen kohdistuneen tiedustelumenetelmän käytön lainmukaisuuden.
Tiedustelumenetelmän käytöstä päättää menetel- mästä riippuen joko tuomioistuin tai tiedustelu- viranomainen. Jos tiedusteluvalvontavaltuutettu katsoo valvottavan menetelleen tiedustelutoimin- nassa lainvastaisesti, hän voi määrätä tiedustelu- menetelmän käytön keskeytettäväksi tai lopetetta- vaksi, mikäli käyttö perustuu tiedusteluviranomai- sen omaan päätökseen. Tiedusteluvalvontavaltuu- tettu voi antaa tuomioistuimen lupaan perustuvan tiedustelumenetelmän käytön keskeyttämisestä tai lopettamisesta väliaikaisen määräyksen, joka on saatettava viivytyksettä asianomaisen tuomio- istuimen käsiteltäväksi. Väliaikaisen määräyksen antaessaan tiedusteluvalvontavaltuutettu ei val- vo tuomioistuinta vaan sen myöntämien lupien noudattamista.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun käytettävissä olevat laillisuusvalvonnalliset seuraamukset ovat:
1) valvottavan huomion kiinnittäminen lain tai hyvän hallintotavan mukaiseen menettelyyn taikka perus- ja
ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin
2) käsityksen lainmukaisesta menettelystä valvottavan tietoon saattaminen 3) vastaisen varalle annettava huomautus
valvottavalle sekä
4) tiedusteluviranomaisen menettelyä koskevan asian ilmoittaminen esitutkintaan.
Edellä mainittu tiedusteluvalvontavaltuutetun ja tiedusteluviranomaisten välinen kiinteä operatii- vinen valvontasuhde mahdollistaa oikeudellisen ohjauksen antamisen myös sellaisissa tilanteissa, joissa oikeusturvan toteutuminen ei vaadi varsi- naisten laillisuusvalvonnallisten seuraamusten käyttämistä.
Roolit
Tiedusteluvalvontavaltuutetulle muodostuu tehtä- viensä ja toimivaltuuksiensa pohjalta moniainek- sinen hybridirooli.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu on laajat tiedon- saanti- ja tarkastusoikeudet omaava kanteluja kä- sittelevä laillisuusvalvoja, joka voi määrätä val- vottavilleen edellä lueteltuja laillisuusvalvonnalli- sia seuraamuksia (vrt. ylimmät laillisuusvalvojat).
Tiedusteluvalvontavaltuutettu on myös tutkimis- pyyntöjä käsittelevä valvontaviranomainen (vrt.
tietosuojavaltuutettu), joka voi määrätä tieduste-
luviranomaisen omaan päätökseen perustuvan tiedustelumenetelmän käytön keskeytettäväksi tai lopetettavaksi ja antaa väliaikaisen määräyk- sen tuomioistuimen päätökseen perustuvan tie- dustelumenetelmän käytön keskeyttämisestä tai lopettamisesta. Riippumattomien tuomioistuinten valvonta ei kuulu tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtäviin ja toimivaltaan.
Kun tiedusteluvalvontavaltuutetulla on oikeus kannella käräjäoikeuden tiedustelumenetelmän käyttöä ja väliaikaista keskeyttämis- tai lopetta- mismääräystä koskevissa asioissa tekemistä pää- töksistä hovioikeudelle, hänellä on lisäksi erään- laisen tiedonhankinnan kohteena olevan henki- lön etuja valvovan julkisen asiamiehen luonnetta (vrt. pakkokeinolain mukainen julkinen asiamies asuntokuunteluasioissa). Tässä roolissa on kyse tiedusteluvalvontavaltuutetun lakisääteisiin teh- täviin kuuluvasta oikeusturvan toteutumisen edis- tämisestä.
Eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnalla on oikeus saada tiedusteluvalvontavaltuutetulta omien parlamentaarisen valvonnan tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa selvitykset ja tiedus- teluvalvontavaltuutetun tulee saattaa merkittävät valvontahavaintonsa tiedusteluvalvontavaliokun- nan käsiteltäväksi. Valtuutetulla on tämän seu- rauksena valiokunnan toimintaa tukeva rooli.
Tiedustelutoiminnan valvonnasta annetussa lais- sa ei ole säädetty muutoksenhausta tiedustelu- valvontavaltuutetun edellä tarkoitetussa valvon- taviranomaisen roolissaan tekemään päätökseen (vrt. muutoksenhaku tietosuojavaltuutetun pää- tökseen). Jää tulkinnanvaraiseksi, olisiko tie- dusteluvalvontavaltuutetun antamaa määräystä keskeyttää tai lopettaa tiedusteluviranomaisen omaan päätökseen perustuva tiedustelumenetel- män käyttö pidettävä sellaisena hallintoasiassa tehtynä valituskelpoisena päätöksenä, josta mää- räyksen kohteena oleva tiedusteluviranomainen saisi valittaa oikeudenkäynnistä hallintoasiois- sa annetun lain yleisten säännösten perusteella hallinto-oikeuteen. Kun tuomioistuimen päätös- valtaan kuuluvien tiedustelumenetelmien käyt- töä koskevat lupa-asiat ja tiedusteluvalvontaval- tuutetun antamaa tiedustelumenetelmän käytön väliaikaista keskeyttämis- tai lopettamismäärä- ystä koskevat asiat sekä tiedustelumenetelmän käytöstä ilmoittamista koskevat asiat myös tie- dusteluviranomaisen omaan päätökseen perus- tuvan tiedustelumenetelmän käytön osalta käsit- telee yleinen tuomioistuin, vaikuttaisi sinällään epäjohdonmukaiselta, jos tiedusteluviranomaisen omaan päätökseen perustuvan tiedustelumenetel- män käytön arviointi voisi tiedusteluvalvontaval- tuutetun antaman tiedustelumenetelmän käytön keskeyttämis- tai lopettamismääräyksen seurauk- sena siirtyä hallintotuomioistuimen tehtäväksi.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu sekä hänen esitte- lijänsä ja muu henkilöstönsä muodostavat tiedus- teluvalvontavaltuutetun toiminnon.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu on toiminnassaan itsenäinen ja riippumaton mutta sijoitettu hal- linnollisesti tietosuojavaltuutetun toimiston yh- teyteen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tiedusteluvalvontavaltuutettu saa tietosuojaval- tuutetun toimistolta hallinnollista tukea henki- löstö- ja taloushallinnossa, toimitila-, hankinta- ja ICT-asioissa, viestinnässä sekä sihteeripalveluis- sa. Tiedusteluvalvontavaltuutetun asiakirjahallin- to on kuitenkin eriytetty tietoturvasyistä kokonaan tietosuojavaltuutetun toimistosta.
Henkilöstö
Uusimuotoisen tiedustelutoiminnan volyymit toi- minnan käynnistämisvaiheessa ja tiedusteluval- vontavaltuutetun tietosuojavaltuutetun toimistol- ta saama hallinnollinen tuki mahdollistivat sen, et- tä tiedusteluvalvontavaltuutettu pystyi hoitamaan valvontatehtävät yksin ensimmäisen vajaan toi- mintavuoden ajan.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun toimintoon on pe- rustettu tiedusteluvalvontavaltuutetun viran li- säksi kaksi erityisasiantuntijan virkaa, joista toi- sen tehtävät painottuvat siviilitiedustelua koske- viin asioihin ja toisen sotilastiedustelua ja tieto- liikennetiedustelua koskeviin asioihin, sekä yksi
hallinnollisen avustajan virka. Rekrytointi näihin virkoihin käynnistettiin alkuvuodesta 2020. Oli hyödyllistä, että keskitettyä käytännön kokemus- ta uusimuotoisesta valvonnasta ehti kertyä ennen rekrytointien käynnistämistä. Tämä mahdollisti vir- kojen toimenkuvien muovaamisen valvontatoimen kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisiksi.
Pääministeri Antti Rinteen ja pääministeri Sanna Marinin hallitusten hallitusohjelmissa on kirjaus tiedustelua valvovien viranomaisten resurssien riittävyyden takaamisesta. Mahdollisia lisävirkoja tiedusteluvalvontavaltuutetun toimintoon perus- tettaessa on otettava huomioon valvonnan kus- tannustehokkuuteen liittyvät näkökohdat. Tiedus- teluvalvontavaltuutetulla tulee olla käytössään esi- merkiksi tiedusteluviranomaisista riippumatonta tieto- ja viestintäteknologian asiantuntemusta, mutta arvioitavaksi tulee, onko tämä asiantunte- mus tarkoituksenmukaista hankkia perustamal- la päätoiminen virka toimintoon vai voidaanko se mahdollisesti hankkia erilaisten yhteistyöjärjeste- lyjen kautta.
Talous
Tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnon toimin- tamenot rahoitetaan valtion talousarvion oikeus- ministeriön hallinnonalan pääluokan momentilta 25.01.03 (Oikeusministeriön yhteydessä toimivi- en viranomaisten toimintamenot). Tiedusteluval- vontavaltuutetun toiminnolla oli kertomusvuonna
Tiedusteluvalvonta-
valtuutetun toiminto
käytettävissään 320 000 euron määrärahaosuus.
Lisäksi tietosuojavaltuutetun toimiston määrära- haosuus kattoi myös tiedusteluvalvontavaltuute- tun toiminnon toimitilamenot.
Kun tiedusteluvalvontavaltuutetun virka täytettiin vasta 1.5.2019 lukien ja kun tiedusteluvalvonta- valtuutetun toiminnon muiden virkojen täyttämi- nen siirtyi vuodelle 2020, toiminnon kertomusvuo- den toimintamenot jäivät tilinpäätöksen mukaan 88 000 euroon. Kertomusvuoden määrärahaosuu- den käyttämätön osa siirtyi käytettäväksi vuonna 2020.
Viestintä
Tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnolla on suomen-, ruotsin- ja englanninkieliset verkkosi- vut osoitteessa tiedusteluvalvonta.fi. Verkkosi- vuilla on julkaistu valtuutetun kolumneja, joissa on pyritty kuvaamaan tiedustelutoiminnan ja sen valvonnan oikeudellista kehystä eri näkökulmista.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnolla on myös Twitter-tili (@tiedusteluvalv), jonka pää- asiallisena käyttötarkoituksena on ohjata tiedus- teluvalvonnan ajankohtaisista asioista kiinnostu- neita toiminnon verkkosivuille.
Sidosryhmäyhteistyö
Tiedusteluvalvontavaltuutetun kansallinen toi- minnallinen sidosryhmäyhteistyö suuntautuu tie- dustelutoiminnan muiden valvojien ja valvottavien tiedusteluviranomaisten lisäksi muihinkin tahoi- hin. Näitä ovat esimerkiksi tiedustelutoimintaan liittyvät muut viranomaiset, tietoliikennetiedus- teluun liittyvänä kytkennän suorittajana toimiva yhtiö (Suomen Erillisverkot Oy tai sen tytäryhtiö) ja teleyritykset.
Kytkennän suorittaja hoitaa sille lailla säädettyä julkiseksi hallintotehtäväksi katsottavaa tuomio- istuimen myöntämien tietoliikennetiedustelulu- pien täytäntöönpanotehtävää. Järjestelyllä var- mistetaan, että tiedusteluviranomaiset eivät saa laajempaa pääsyä tietoliikenteeseen kuin minkä tuomioistuimen lupapäätös sallii. Kytkennän to- teuttamisessa ei ole kuitenkaan kyse tiedustelu- viranomaisten valvonnasta. Teleyrityksille laissa säädetyt velvollisuudet luovuttaa tietoja viran- omaisille tai avustaa viranomaisia eivät sen si- jaan tehne sinällään teleyrityksistä julkisen hal- lintotehtävän hoitajia.
Tiedusteluvalvojat harjoittavat yhteistyötä kan- sainvälisellä, eurooppalaisella ja pohjoismaisella tasolla. Tiedusteluvalvontavaltuutettu osallistui kertomusvuonna kansainväliseen tiedusteluval- vontafoorumiin, eurooppalaiseen tiedusteluval- vontakonferenssiin ja pohjoismaiseen salaisten palveluiden valvontaelinten kokoukseen.
Tiedusteluvalvojien kansainväliselle yhteistyölle aiheuttaa haasteita se, että samankaltaisista tar- peista huolimatta tiedusteluvalvonta on järjestetty eri maissa hyvin eri tavoin muun muassa maiden oikeusjärjestysten ja hallintojärjestelmien muusta erilaisuudesta johtuen. Tiedusteluvalvojien kan- sainvälisen yhteistyön yhtenä tarkoituksena onkin lisätä eri maiden tiedustelu- ja tiedusteluvalvonta- järjestelmien tuntemusta. Yhteistyöllä välitetään tietoja myös hyviksi osoittautuneista valvontakäy- tännöistä.
Kun tiedusteluviranomaisten välinen kansainväli- nen yhteistyö on toimintaympäristön globalisoitu- misen vuoksi tiivistynyt, on keskustelua herännyt myös siitä, miten tiedusteluviranomaisten kan- sainvälisiä yhteistyöjärjestelyjä ja operatiivista tiedonvaihtoa kyetään valvomaan. Äärimmillään
tiedusteluviranomaisen kahdenvälisen tai monen- keskisen kansainvälisen yhteistyön puitteissa toi- selle tiedusteluviranomaiselle luovuttamia tietoja voitaisiin käyttää yksittäisten yksilöiden ihmisoi- keuksia loukkaaviin tai muuten kansainvälisen oi- keuden vastaisiin tarkoituksiin.
Tiedusteluviranomaisten operatiivisen tiedonvaih- don valvonta voi toteutua lähtökohtaisesti niin, että tiedustelutietoja luovuttavaa tiedusteluviran- omaista valvoo sen asemamaan tiedusteluvalvoja ja tiedustelutietoja vastaanottavaa tiedusteluvi- ranomaista vastaavasti sen asemamaan tieduste- luvalvoja. Tiedusteluvalvojan mahdollisuuksia täl- laiseen valvontaan voi kuitenkin maasta riippuen rajoittaa niin kutsuttu originator control -sääntö (third party rule), jonka mukaan tiedustelutieto- ja luovuttava tiedusteluviranomainen voi kieltää tiedustelutietoja vastaanottavaa tiedusteluviran- omaista luovuttamasta tietoja edelleen kolman- nelle osapuolelle. Sääntö on sinällään tärkeä sekä tietoja luovuttavan maan kansallisen turvallisuu- den ja kansainvälisten suhteiden että yksittäisten yksilöiden yksityisyyden suojaamiseksi. Velvolli- suudesta noudattaa ulkomaisen tietojen luovutta- jan asettamia tietojen käytön ja edelleen luovutuk- sen rajoituksia on Suomessa säädetty tiedustelu- viranomaisiin sovellettavissa hallinnonalakohtai- sissa henkilötietojen käsittelyä koskevissa laeissa ja kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa. Meillä on katsottu, että origi- nator control -sääntö ei voi rajoittaa kotimaisen laillisuusvalvojan oikeutta saada tiedusteluviran- omaiselta omien valvontatehtäviensä hoitamisek- si tarvitsemansa tiedot.
Toisin kuin monissa muissa maissa Suomessa kansallista lakia, jolla on pantu täytäntöön EU:n ri- kosasioiden tietosuojadirektiivi (meillä rikosasioi- den tietosuojalaki), sovelletaan myös kansallisen
turvallisuuden ylläpitämiseen, ja kansallinen tie- tosuojavalvoja (meillä tietosuojavaltuutettu) val- voo myös tiedusteluviranomaisten harjoittaman henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta.
Tiedustelutoiminta siinä käytettävine taktisine ja teknisine menetelmineen on kansallisen turvalli- suuden ja Suomen kansainvälisten suhteiden suo- jaamiseksi lähtökohtaisesti salassa pidettävää.
Kansainvälisestä tiedusteluvalvontayhteistyöstä ei ole Suomea sitovaa kansainvälistä sopimusta tai Suomea velvoittavaa säädöstä. Kansallisessa laissa ei ole säädetty tiedusteluvalvontavaltuu- tetulle nimenomaista oikeutta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja ulkomaisille tai kansainvälisille tiedusteluvalvojille.
Tiedustelutoimintaa valvovien ja tarkastavien ulkomaisten viranomaisten ja kansainvälisten toimielinten kanssa tehtävään yhteistyöhön vai- kuttaa myös se, että tiedustelutoiminnan perim- mäiset, kansakunnan elinmahdollisuuksien tur- vaamiseen liittyvät intressit ovat luonteeltaan kansallisia. Tiedusteluviranomainen ei saa itse- kään luovuttaa tietoja kansainvälisessä tiedus- teluyhteistyössä, jos tietojen luovuttaminen olisi vastoin kansallista etua.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu teki kertomusvuon- na erilaisten tutustumis- ja perehtymiskäyntien lisäksi 50 varsinaista valvontakäyntiä, joiden yh- teydessä hän tarkasti tiedusteluviranomaisten te- kemät tiedustelumenetelmien käyttöä koskevat ja tiedustelun suojaamiseen liittyvät päätökset.
Päätösten lukumäärä on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 5, 9 ja 10 kohtien perusteella salassa pidettävä.
Lisäksi valtuutettu osallistui yhtä lukuun ottamat- ta kaikkiin Helsingin käräjäoikeuden tiedustelu- menetelmiä koskeneisiin istuntoihin. Käsiteltyjen asioiden lukumäärä on oikeudenkäynnin julkisuu- desta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 5
§:n 2 momentin perusteella salassa pidettävä.
Valtuutetulle saapui kertomusvuonna 11 lähinnä tutkimispyynnöksi tulkittavaa kirjoitusta. Niiden li- säksi ei saapunut kanteluiksi tulkittavia kirjoituksia.
Kun tiedusteluviranomaiset ovat velvolliset il- moittamaan tiedusteluvalvontavaltuutetulle kai- kista tiedustelumenetelmien käyttöä koskevista päätöksistä, tiedusteluvalvontavaltuutettu voi tut- kimispyyntöä käsitellessään paitsi selvittää takau- tuvasti, onko tutkimispyynnön tekijä ollut tiedus- telumenetelmän käytön kohteena, myös seurata reaaliaikaisesti, tuleeko tutkimispyynnön tekijä
tiedustelumenetelmän käytön kohteeksi. Mahdolli- suutta tällaiseen tilanteen reaaliaikaiseen seuran- taan on ollut perusteltua hyödyntää varsinkin uu- den tiedustelulainsäädännön soveltamisen alku- vaiheessa tehtyjä tutkimispyyntöjä käsiteltäessä.
Tiedusteluvalvonnan menetelmät sekä kantelu- ja tutkimispyyntöasiat ovat tiedusteluvalvonnan tehokkuuden turvaamiseksi sekä kantelijoiden ja tutkimispyynnön tekijöiden suojaamiseksi lähtö- kohtaisesti salassa pidettäviä (ks. yleisöjulkisuu- den osalta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 6 ja 15 kohta sekä valvonnan kohteen tiedonsaantioikeu- den osalta julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 koh- ta). Tiedustelutoiminnan arkaluonteisuuden vuok- si kantelu- ja tutkimispyyntöasioiden julkiseksi tu- leminen voisi vähentää mahdollisten kantelijoiden ja tutkimispyynnön tekijöiden halukkuutta saat- taa asioita vireille sekä vaarantaa siten tiedus- teluvalvontavaltuutetun tiedonsaannin tältä osin (vrt. tietosuojavaltuutetulle ilmoituksen tehneen luonnollisen henkilön henkilöllisyyden suojaami- nen). Tiedustelutoiminnan osalta on tiedustelula- kien erityissäännöksillä rajoitettu myös tiedon- hankinnan kohteen tiedonsaantioikeutta. Tämä rajoittaa tiedusteluvalvontavaltuutetun mahdol- lisuutta paljastaa tutkimispyynnön tekijälle, onko tämä mahdollisesti ollut tiedustelumenetelmän käytön kohteena.
Tilastotietoja
tiedusteluvalvonta-
valtuutetun toiminnasta
Kertomusvuonna ei ilmennyt aihetta kantelun te- kemiselle tuomioistuimen päätöksestä, tieduste- lumenetelmän käytön keskeyttämistä tai lopet- tamista koskevan määräyksen antamiselle, tie- dusteluviranomaisen menettelyä koskevan asian esitutkintaan ilmoittamiselle taikka tiedusteluvi- ranomaiselle huomautuksen antamiselle tai muul- le tiedusteluviranomaiseen kohdistettavalle lailli- suusvalvonnalliselle seuraamukselle.
Tiedusteluvalvontavaltuutetun tarkastama tiedus- telumenetelmien käyttö oli kohdistettu kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavana pidettävään toimintaan. Tiedustelulakien soveltamisen alku- vaiheessa keskeisin linjauskysymys on ollut se, millä tarkkuudella tiedustelumenetelmien käytön yleisten ja erityisten edellytysten täyttyminen sekä tiedustelutoiminnan periaatteiden noudattaminen on perusteltava tiedusteluviranomaisten tuomiois- tuimelle esittämissä lupavaatimuksissa ja tiedus- teluviranomaisten omissa päätöksissä. Lupavaa- timusten ja päätösten selkeyteen vaikuttaa käy- tännössä myös niiden teknisluonteinen rakenne.
Tiedusteluvalvontavaltuutettu antoi kertomus- vuonna yhdeksän lausuntoa valtioneuvoston kanslian, ulkoministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön esittämiin lausuntopyyntöihin.
Ne koskivat säädöshankkeita ja kansainvälisille sopimusvalvontaelimille annettavia raportteja.
Seuraavassa esitetään eräitä uuden tiedustelu- lainsäädännön lähtökohtia koskevia havaintoja. Ne eivät välttämättä liity konkreettisiin, käytännössä esiin nousseisiin laintulkintatilanteisiin.
Tiedustelun tarkoitus
Siviili- ja sotilastiedustelu on kansallisen turvalli- suuden suojaamisessa tarvittavien tietojen hank- kimista. Kyse voi olla operatiivisen tason tieto- jen hankkimisesta tiedusteluviranomaisen (soti- lastiedustelun osalta Puolustusvoimien) omaan käyttöön tai toiselle viranomaiselle luovutettaviksi taikka strategisen tason tietojen hankkimisesta myös ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tueksi.
Tiedustelumenetelmiä käytettäessä joudutaan ta- sapainottamaan keskenään toisaalta tiedonhan- kinnan kohteina olevien yksittäisten yksilöiden yk- sityisyyden suoja ja muut perus- ja ihmisoikeudet sekä toisaalta yleisempi kansallinen turvallisuus.
Meikäläisissä oloissa kansallisen turvallisuuden suojaaminen on viime kädessä kansanvaltaisen oikeusvaltion ja sen perusoikeusjärjestelmän tur- vaamista.
Siviili- ja sotilastiedustelu sekä kansallista tur- vallisuutta uhkaavan rikoksen estämis- ja paljas- tamistarkoituksessa tai selvittämistarkoitukses-
sa toteutettava rikostiedustelu kohdistuu yleensä vieraiden valtioiden taikka terroristi- tai rikollis- järjestöjen suunniteltuun ja johdettuun toimintaan.
Jos henkilö toimii ammattimaisesti tai siihen rin- nastuvalla tavalla vieraan valtion edustajana taik- ka terroristiryhmän tai järjestäytyneen rikollisryh- män jäsenenä, ei tiedustelumenetelmien käytön edellytysten arvioinnin näkökulmasta ole kysy- mys hänen yksityiselämästään ja henkilökohtai- sista oloistaan näiden käsitteiden aidoimmassa merkityksessä.
Kansallisen turvallisuuden suojaamisessa on ky- se paitsi viranomaisten oikeudesta käyttää toimi- valtuuksiaan turvallisuuden suojaamiseksi myös viranomaisten ja valtion velvollisuudesta ylläpitää turvallisuutta. Viranomaisten ja valtion velvolli- suus ylläpitää turvallisuutta liittyy sekä henkilö- kohtaista turvallisuutta koskevan perus- ja ihmis- oikeuden horisontaaliseen vaikutukseen että sel- laisiin kollektiivisiin, niin kutsuttuihin kolmannen sukupolven perus- ja ihmisoikeuksiin kuin oikeus rauhaan. Perus- ja ihmisoikeuden horisontaalinen vaikutus tarkoittaa tässä sitä, että julkisella vallal- la on velvollisuus turvata henkilökohtaisen turval- lisuuden toteutuminen myös yksilöiden välisissä oikeussuhteissa. Henkilökohtaisen turvallisuuden suojaamisessa epäonnistuminen voi synnyttää ää- rimmillään valtiolle vahingonkorvaus- tai hyvitys-
Tiedusteluvalvonta-
valtuutetun havaintoja
lainsäädännöstä
vastuun perus- ja ihmisoikeusloukkauksesta. Kol- lektiivisia perus- ja ihmisoikeuksia on pidetty lä- hinnä ohjelmallisina tavoitekuvauksina, mutta ne näyttäisivät olevan saamassa ainakin lainsäätäjää oikeudellisesti velvoittavaa luonnetta.
Viranomaisten velvollisuuksien täyttämiseen vai- kuttavat käytettävissä olevat voimavarat ja nii- den kohdentaminen. Kyse on uhka-arvioihin pe- rustuvasta strategisen tason tiedustelun paino- pisteiden, operatiivisen tason tiedustelutehtävien ja taktisen tason tiedusteluoperaatioiden määrit- tämisestä ja keskinäisestä priorisoimisesta sekä tiedusteluteknisen tason operaatiosuunnitelmien laatimisesta. Käsitteet strateginen, operatiivinen ja taktinen ovat tässä sotilasviranomaisten käyttä- mässä järjestyksessä, kun siviiliviranomaiset taas käyttävät niitä yleensä järjestyksessä strateginen, taktinen ja operatiivinen.
Arvioitaessa tiedusteluviranomaisen oikeutta tai velvollisuutta luovuttaa tiedustelutietoja muul- le viranomaiselle tai muulle taholle on otettava huomioon tiedustelutoiminnan luonne ja se, et- tä siviili- ja sotilastiedustelu voi kohdistua myös henkilöön, joka ei itse ole kansalliseen turvalli- suuteen kohdistuvan uhan varsinainen aiheutta- ja. Tiedusteluvaiheen tietojen luovuttamiseen voi liittyä tietojen vastaanottajan mahdollisesta sa- lassapitovelvollisuudesta huolimatta myös tur- vallisuusriskejä.
Tiedustelutoiminta on perusluonteeltaan epävar- mojen tietojen ja heikkojen signaalien yhdistele- mistä. Tiedusteluvaiheen tiedot voivat olla tiedon- hankinnan kohteena olevan henkilön yksityisyyden suojan näkökulmasta myöhempien esitutkinta-, syyteharkinta- ja tuomioistuinkäsittelyvaiheiden rikostietoja arkaluonteisempia (vrt. julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohta). Varmentamatonta tie-
dustelutietoa ei ole asianmukaista luovuttaa yksi- löiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin vaikuttavassa päätöksenteossa sellaisenaan käytettäväksi, mutta sitä voidaan käyttää jatkotiedonhankinnan suuntaa- miseen. Tiedustelutietojen vastaanottajan edelly- tykset varmentamattomien tietojen merkityksen arvioimiseen ja mahdollisuudet niiden varmenta- miseen voivat kuitenkin olla hyvin rajalliset.
Tietojen luovuttamista harkittaessa on huomioitava myös se, että tietojen vastaanottajan tehtäviinsä liittyvän tiedontarpeen saattaa tyydyttää sellainen uhka-arvio, josta on sanitoitu uhka-arvion käyttö- tarkoituksen kannalta tarpeettomat henkilötiedot tai tietojen hankintatapaan liittyvät salassa pidet- tävät tiedot.
Tiedustelumenetelmän käytön yhteydessä saatujen tietojen luovuttamista rikostorjuntaan eli rikosten estämistä ja paljastamista tai selvittämistä varten säännellään tiedustelulakien niin kutsutuilla palo- muurisäännöksillä. Kun siviili- ja sotilastiedustelu- menetelmien käytön edellytykset ovat rikostiedus- telussa käytettävien salaisten tiedonhankintakeino- jen ja salaisten pakkokeinojen käytön edellytyksiä väljemmin säännellyt, ja kun siviili- ja sotilastie- dustelussa on käytettävissä eräitä sellaisia tiedon- hankintamenetelmiä, jotka eivät ole käytettävissä rikostiedustelussa, siviili- tai sotilastiedustelume- netelmän käytön yhteydessä saatuja vähäisimpiä rikoksia koskevia tietoja ei saada luovuttaa rikos- torjuntaan. Toisaalta tiedusteluviranomainen on velvollinen luovuttamaan siviili- tai sotilastiedus- telumenetelmän käytön yhteydessä saadut vaka- vimpia rikoksia koskevat tiedot rikostorjuntaan. Jo tehdystä rikoksesta ilmoittamista voidaan tosin täl- löinkin siirtää, jos se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi (ks. myös jäljempänä kä- siteltävä tiedustelun suojaaminen). Kun tieduste-
luviranomainen harkitsee ilmoituksen siirtämistä tai käyttää tietojen rikostorjuntaan ilmoittamista koskevaa harkintavaltaansa vähäisimpien ja vaka- vimpien rikosten välisellä alueella, on sen otettava huomioon kansallisen turvallisuuden suojaamisen lisäksi rikoksen estämisen tai selvittämisen merki- tys yleisen ja yksityisen edun kannalta.
Tiedusteluviranomainen ilmoittaa hankkeilla ole- vasta rikoksesta toimivaltaiselle viranomaiselle ja jo tehdystä rikoksesta Keskusrikospoliisille. Rikos- ten estämistehtäviä on poliisilla, Rajavartiolaitok- sella ja Tullilla. Oma kysymyksensä on, milloin jo tehtyä rikosta koskevan ilmoittamisvelvollisuuden laukaiseva kynnys ”rikos voidaan olettaa tehdyk- si” ylittyy ja mitä tietoja tiedusteluviranomaisel- la on oikeus tai velvollisuus luovuttaa hankkeilla olevasta rikoksesta toimivaltaiselle viranomaisel- le tai jo tehdystä rikoksesta Keskusrikospoliisille ilmoittaessaan.
Velvollisuutta ilmoittaa tiedustelumenetelmän käy- töstä tiedonhankinnan kohteena olleelle henkilölle käsitellään jäljempänä. Jos asiassa on aloitettu tie- dusteluviranomaisen tekemän ilmoituksen perus- teella esitutkinta, ja asia on saatettu esitutkinnan jälkeen syyttäjän harkittavaksi, tulee sovellettavak- si tavanomaista laajempi ilmoittamisvelvollisuus.
Tiedonhankinnan kohteena olleelle ei-valtiolliselle toimijalle on tällöin lähtökohtaisesti ilmoitettava myös suunnitelmallisesta tarkkailusta, peitellystä tiedonhankinnasta, peitetoiminnasta, valeostosta, tietolähteen ohjatusta käytöstä, paikkatieduste- lusta, muuhun kuin viestiin kohdistuvasta jäljen- tämisestä ja muuhun kuin viestiin kohdistuvasta lähetyksen jäljentämisestä. Tiedon käyttäminen rikoksen selvittämisessä on kirjattava esitutkin- tapöytäkirjaan ja tieto, jota syyttäjän on tarkoitus käyttää näyttönä, on ilmoitettava haastehakemuk- sessa. Tiedon käyttämisestä näyttönä päättää tuo-
mioistuin pääasian käsittelyn yhteydessä. Näiden menettelyjen tarkoituksena on turvata oikeuden- käynnin oikeudenmukaisuus.
Palomuurisäännökset rajoittavat tiedustelutiedon luovuttamista toiselle viranomaiselle muuhun kuin tietojen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.
Tiedonhankinta vieraan valtion Suomeen kohdis- tuvasta vihamielisestä toiminnasta (operatiivinen siviilivastatiedustelu) tai ei-valtiollisen toimijan Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta (operatiivinen siviilitiedustelu) sekä toisaalta Suojelupoliisin rikosten estämis- ja pal- jastamistehtävä (valtio- ja yhteiskuntajärjestystä tai valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta uhkaavien rikosten estäminen ja paljastaminen) sijoittuvat samaan vaiheittain tarkentuvien tehtä- vien jatkumoon. Vastaavasti tiedonhankinta vie- raan valtion Suomen kokonaismaanpuolustukseen kohdistuvasta vihamielisestä toiminnasta (ope- ratiivinen sotilasvastatiedustelu) sekä toisaalta Puolustusvoimien rikosten estämis- ja paljasta- mistehtävä (sotilaallisen maanpuolustuksen alal- la Suomeen kohdistuvaan tiedustelutoimintaan ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaa- rantavaan toimintaan liittyvien rikosten estäminen ja paljastaminen) sijoittuvat samaan tehtävien jat- kumoon. Myös edellä tarkoitettujen rikosten sel- vittämistehtävä sijoittuu samoihin jatkumoihin, mutta se on oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuu- den turvaamiseksi eriytetty organisatorisesti tie- dusteluviranomaisten tehtävistä. Suojelupoliisi ei ole enää esitutkintaviranomainen ja Puolustus- voimien rikosten estämis- ja paljastamistehtävän piiriin kuuluvien rikosten selvittämisestä huolehtii Keskusrikospoliisi.
Kansallista turvallisuutta uhkaavien rikosten es- tämistä ja paljastamista sekä selvittämistä voi- daan pitää tiedustelumenetelmiä käyttämällä han-
kittujen tietojen alkuperäisen käyttötarkoituksen kanssa yhteensopivina tietojen käyttötapoina. Pa- lomuurisäännökset eivät sen vuoksi rajoita tie- dusteluviranomaisen mahdollisuutta käyttää tie- dustelutietoja tehtäväpiiriinsä kuuluvien rikosten estämisessä ja paljastamisessa tai mahdollisuutta luovuttaa tiedustelutietoja esitutkintaviranomai- selle tällaisten rikosten selvittämiseksi. Tieduste- luviranomainen saa näin ollen ilmoittaa Keskus- rikospoliisille myös sellaisen tietoonsa tulleen, jo tehdyn maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismiri- koksen, josta säädetty ankarin rangaistus on al- le kolme vuotta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat tuottamuksellinen turvallisuussalaisuuden paljas- taminen, puolueettomuusmääräysten rikkominen, maanpetoksellinen yhteydenpito, laiton sotilaalli- nen toiminta, matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvan matkustamisen edistäminen.
Vaikka edellä kuvatut oikeudenkäynnin oikeuden- mukaisuuden turvaavat menettelyt on kytketty sääntelyrakenteellisesti tiedusteluviranomaisen palomuurisäännösten perusteella tekemään ilmoi- tukseen, niitä on perusteltua noudattaa myös tie- dusteluviranomaisen ilmoittaessa edellä tarkoite- tusta vähäisemmästä tehtäväpiiriinsä kuuluvasta jo tehdystä rikoksesta Keskusrikospoliisille.
Palomuurisäännöksiä sovelletaan sanamuotojen- sa mukaan tiedustelumenetelmän käytön aikana saatuun tietoon. Silloin kun kyseessä eivät ole varsinaisen tiedustelumenetelmän käytön vaan esimerkiksi perusmuotoisen tarkkailun tai perus- muotoisen tietolähdetoiminnan yhteydessä saadut tiedot, velvollisuuteen luovuttaa tiedot rikostor- juntaan voidaan soveltaa Suojelupoliisin osalta poliisilain 1 luvun poliisin tehtävien tärkeysjärjes- tystä koskevia säännöksiä ja poliisin hallinnosta annetun lain poliisimiehen toimimisvelvollisuut- ta koskevia säännöksiä. Tehtävien tärkeysjärjes-
tystä koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös Suojelupoliisin sisäiseen tehtävien tärkeysjärjes- tykseen asettamiseen. Tehtävien tärkeysjärjes- tykseen asettamista koskeva säännös ei oikeuta jättämään niitä kokonaan hoitamatta.
Siviili- tai sotilastiedusteluoperaatio voi muuttua tietyn kansallista turvallisuutta uhkaavan yksit- täisen rikoksen estämis- tai paljastamistarkoituk- sessa toteutettavaksi rikostiedusteluoperaatioksi sekä edelleen paljastetun rikoksen esitutkintaan ilmoittamiseksi. Rikoksen paljastaminen tarkoittaa tässä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on selvit- tää, onko oletetun rikoksen esitutkinnan aloittami- selle esitutkintalaissa tarkoitettua perustetta. Po- liisilain siviilitiedustelua koskevassa 5 a luvussa on säännökset enintään kuuden kuukauden ajan kestävästä tiedustelumenetelmien käytön jatka- misesta maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismiri- koksen estämiseksi tai paljastamiseksi (poliisilain 5 luvun säännös salaisesta tiedonhankinnasta ri- koksen paljastamiseksi koskee vain maanpetos- ja terrorismirikoksia) ja poliisilain salaisia tiedon- hankintakeinoja koskevassa 5 luvussa vastaavasti säännökset salaisten tiedonhankintakeinojen käy- tön jatkamisesta rikoksen selvittämiseksi. Poliisi- lain 5 luvussa on säännökset myös salaisten tie- donhankintakeinojen käyttöön liittyvästä oikeu- desta siirtää rikokseen puuttumista.
Tiedustelun kohteet
Tiedusteluviranomaiset laativat strategisen, ope- ratiivisen ja taktisen tason uhka-arvioita. Tiedus- teluviranomaisten monitieteisille uhka-arvioille tuottama lisäarvo liittyy erityisesti tiedusteluvi- ranomaisten mahdollisuuteen rikastaa uhka-arvi- oita tiedustelumenetelmiä käyttämällä hankituilla tiedoilla ja muulla tiedustelutoiminnan yhteydessä kertyneellä operatiivisella kokemuksella.
Toisaalta tiedustelumenetelmien käytön yleisenä edellytyksenä on arvio vakavasta uhasta kansal- liselle turvallisuudelle. Vaikka siviili- ja sotilas- tiedustelun kohteena ei olekaan rikostiedustelun tapaan tietty yksittäinen estettävä, paljastettava tai selvitettävä rikos vaan väljemmin määritelty kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaava toi- minta, myös tällaisen uhan tulee olla riittävästi yksilöity ja ”voidaan perustellusti olettaa”/”on syytä epäillä” -todennäköisyyskynnyksen ylittävä.
Vieraan valtion sotilaallista toimintaa, vieraan valtion harjoittama sotilastiedustelu mukaan lu- kien, pidetään kohdevaltion kansalliselle turvalli- suudelle notorisesti vakavan uhan aiheuttavana.
Myös vieraan valtion harjoittamaa siviilitieduste- lua voidaan yleensä pitää sellaisena.
Tiedustelumenetelmien käytön yleisissä edelly- tyksissä on valtiolliseen toimijaan tai siihen rin- nastuvaan tahoon kohdistettavalle tiedustelume- netelmän käytölle asetettu tarpeellisuusvaatimus.
Valtiollisen toimijan tai sen edustajan sähköiseen viestintään kohdistettavan tiedustelumenetelmän käytöltä on vaadittu kuitenkin välttämättömyyttä silloin, kun viestinnän toisena osapuolena on voi- nut olla myös ei-valtiollisia toimijoita. Tiedonhan- kinnan kohteena olleelle valtiolliselle toimijalle tai siihen rinnastuvalle taholle ei ole velvollisuutta ilmoittaa tiedustelumenetelmän käytöstä.
Vieraiden valtioiden lisäksi vakavan uhan kansal- liselle turvallisuudelle voivat kyetä aiheuttamaan lähinnä terroristiryhmien (rikoslain 34 a luvun 6
§:n 2 momentti), järjestäytyneiden rikollisryhmien (rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentti), maanpetok- sellisten aseellisten ryhmien (rikoslain 17 luvun 5 §) ja valtiopetoksellisten sotilaallisten ryhmien (rikoslain 13 luvun 4 §) kaltaiset pitemmän ajan koossa pysyvät ja rakenteeltaan jäsentyneet yh-
teenliittymät. Tällaisten yhteenliittymien vaaralli- suus liittyy erityisesti niiden pyrkimykseen vaikut- taa poliittiseen, hallinnolliseen, oikeudelliseen tai taloudelliseen päätöksentekoon väkivaltaa käyt- tämällä tai sillä uhkaamalla taikka yhteiskunnan rakenteisiin soluttautumalla. Yksittäisen yksilön yksittäinen vakavakaan teko ei yleensä vaaranna sinällään kansallista turvallisuutta. Digitaalisessa ympäristössä yksittäinen yksilökin saattaa tosin saavuttaa kyvyn yhteiskunnan elintärkeitä toimin- toja uhkaavaan kyberhyökkäykseen.
Ei-valtiolliseen toimijaan kohdistettavalle tie- dustelumenetelmän käytölle on asetettu välttä- mättömyysvaatimus. Tiedonhankinnan kohteena olleelle ei-valtiolliselle toimijalle on lähtökohtai- sesti ilmoitettava tiedustelumenetelmän käytös- tä silloin, kun kyseessä on telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, tekninen tarkkailu (tekninen kuuntelu, tekninen katselu, tekninen seuranta tai tekninen laitetark- kailu), viestiin kohdistuva jäljentäminen, viestiin kohdistuva lähetyksen jäljentäminen taikka eräin edellytyksin tietoliikennetiedustelu (ks. myös jäl- jempänä käsiteltävä tiedustelun suojaaminen).
Digitaalinen ympäristö mahdollistaa vieraan val- tion, yksilöiden yhteenliittymän tai yksittäisen yk- silön laaja-alaisen viestimisen sanoilla ja teoilla.
Digitaalisessa ympäristössä myös yksittäisen yk- silön kytkeytyminen erilaisiin yhteenliittymiin ja motivoituminen niiden toiminnasta on fyysistä ympäristöä helpompaa. Vieraan valtion harjoit- tamassa mielipidevaikuttamisessa voi olla kysy- mys siviilitiedustelun kohdeluetteloon sisältyväs- tä vieraan valtion toiminnasta, joka voi aiheuttaa vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille taikka taloudellisille tai muille tärkeille eduille. Ei-valtiol- listen toimijoiden harjoittaman mielipidevaikutta- misen osalta kansallista turvallisuutta voisi uhata
lähinnä toiminta, joka tietyn yksittäisen rikoksen asteelle edettyään täyttäisi maanpetos-, valtiope- tos- tai terrorismirikoksen tai sellaiseen yllyttä- misen taikka yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavien törkeän kiihottamisen kansanryh- mää vastaan tai julkisen kehottamisen rikokseen tunnusmerkistön.
Tiedustelutoiminnan periaatteet ja tiedustelumenetelmien käytön yleiset edellytykset
Tiedustelumenetelmän käytön yleisiin edellytyk- siin kuuluvassa välttämättömyysvaatimuksessa (ei-valtiolliseen toimijaan kohdistettava tiedon- hankinta) tai tarpeellisuusvaatimuksessa (valti- olliseen toimijaan kohdistettava tiedonhankinta) voidaan erottaa useita tasoja.
Tiedustelumenetelmien käytöllä saatavan tiedon tulee ensinnäkin olla ei-valtiolliseen toimijaan kohdistettavan tiedustelun osalta tiedusteluteh- tävän kannalta tärkeää. Suhteellisuusperiaat- teen mukaan tiedustelun toimenpiteiden on ol- tava puolustettavia suhteessa tiedonhankinnalla saatavien tietojen tärkeyteen.
Toiseksi tietojen hankkimiseksi tulee olla vält- tämätöntä tai tarpeen käyttää tiedonhankinnan kohteen oikeuksia rajoittavia tiedustelumenetel- miä. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioitaessa tehdään vertailu tiedustelumenetelmien käyttä- mättömyyteen.
Kolmanneksi tietojen hankkimiseksi tulee olla välttämätöntä tai tarpeen käyttää tiettyä tiedus- telumenetelmää. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioitaessa tehdään puolestaan vertailu muihin, tiedonhankinnan kohteen oikeuksia vähemmän rajoittaviin tiedustelumenetelmiin.
Vaatimukset vertailusta tilanteeseen, jossa tie- dustelumenetelmiä ei käytetä tai jossa käytetään muita tiedustelumenetelmiä, voidaan johtaa vä- himmän haitan periaatteesta sekä perus- ja ihmis- oikeuksien kunnioittamisesta. Vähimmän haitan periaatteen mukaan tiedustelun toimivaltuuden käytöllä ei kenenkään oikeuksiin saada puuttua enempää eikä kenellekään saada aiheuttaa suu- rempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Perus- ja ihmisoikeuk- sien kunnioittaminen tarkoittaa muun muassa si- tä, että tiedusteluviranomaisen on valittava toimi- valtuuksia käyttäessään perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Ei-valtiollisen toi- mijan tietoliikenteeseen kohdistuvan tietoliiken- netiedustelun käytön edellytykseksi on säädetty nimenomaisesti, että tiedot eivät ole hankittavissa muulla tiedustelumenetelmällä.
Käytännössä välttämättömyys- tai tarpeellisuus- vaatimuksen eri tasojen hienojakoinen erottelu voi olla vaikeaa. Yksittäisten tietojen tärkeyden arviointiin vaikuttaa tiedustelun perusluonne epä- varmojen tietojen ja heikkojen signaalien yhdiste- lemisenä. Tiedustelumenetelmän käytön välttä- mättömyyden arviointiin voi puolestaan vaikuttaa se, että tietyn tiedon hankkiminen saattaisi olla sinällään mahdollista myös kyseistä tiedustelu- menetelmää tai mitään tiedustelumenetelmää käyttämättä, mutta veisi tällöin suhteettomasti viranomaisen käytettävissä olevia voimavaroja.
Siviili- ja sotilastiedustelu voi kohdistua myös henkilöön, joka ei itse ole turvallisuusuhan varsi- nainen aiheuttaja. Kyse on tällöin henkilöstä, joka liittyy uhan aiheuttavaan toimintaan sellaisella tavalla, että häneen kohdistettavalla tiedonhan- kinnalla voidaan perustellusti olettaa saatavan tiedustelutehtävän kannalta merkittäviä tietoja.
