kappaleiden kaasukehiin. Ilma- kehättömien kappaleiden, kuten Kuun, taivas on pikimusta päivällä- kin, ja esimerkiksi Marsin taivas on ilmakehässä leijuvan pölyn vuoksi punertava. Nauttikaamme siis täs- tä omasta erikoisuudestamme sen kaikkine ilmiöineen.
Silmiin osui pari pientä lipsah- dusta ja painovirhettä, mutta ne oli jo ehditty korjata Ursan verkkosi- vuilla. Teksti on sujuvaa ja tasoltaan sopivaa, mutta ei tämä mitään ke- vyttä iltalukemista ole – siitä pitää huolen jo yksinomaan kirjan koko.
Sen parissa vierähtää tovi jos toi- nenkin, ja ensilukemisen jälkeen se on erinomainen lähdeteos ja oppi- kirja. Kirjaa voi varauksetta suosi- tella kaikille, kaikkihan me olem- me säästä ja sääilmiöistä kiinnostu- neita. Ei kai siitä muuten niin pal- jon puhuttaisi.
Kirjoittaja on Geodeettisen laitoksen geodesian ja geodynamiikan osaston johtaja.
Kauneusleikkauksista, pintaa syvemmältä
Laura Saarenmaa Taina Kinnunen: Lihaan leikattu kauneus – kosmeettisen kirurgian ruumiillistuneet merkitykset.
Gaudeamus 2008.
Sosiaalidemokraattisen puolueen kesäkuisen puheenjohtajavaalin tulosta spekuloivassa kolumnis- saan (HS 24.5.2008) Helsingin Sa- nomien politiikan toimittaja Unto Hämäläinen arvioi puolueen ole-
van nuorennusleikkauksen tarpees- sa. Hämäläisen sanoin ”keski-ikäi- sen Filatovin valinta ei enää riittäi- si puolueen kasvojen kohotukseen, vaan puolueenjohtoon pitäisi vali- ta nuori nainen”. Hämäläisen muo- toilut heijastavat kahta tässä ajassa vallitsevaa puheavaruutta: yhtäältä nuorekkuuden esteettistä ylivertai- suutta, ja toisaalta kauneuskirurgi- an terminologian valumista yleis- kieleen ja kauneuskirurgian as- teittaista normalisoitumista osak- si yhteiskuntaruumiin ”itsestään huolehtimista”.
Taina Kinnunen pureutuu tähän ilmiökenttään kirjassaan Lihaan lei- kattu kauneus . Kinnusen tutkimuk- sen lähtökohtana on uteliaisuus kauneusleikkauksiin liitettyjä mer- kityksiä kohtaan niin operaatioon hakeutuvien potilaiden, kauneus- leikkauksia tekevien lääkäreiden kuin ympäröivien yhteiskunnallis- ten ja sosiokulttuuristen konteks- tien kannalta. Haastatteluaineis- toista tuotettuja empiirisiä havain- toja suhteutetaan ruumiillisuutta ja muuttuvia kulttuurisia kauneus- käsityksiä koskeviin viimeaikaisiin tutkimuskeskusteluihin.
Kinnunen luonnehtii kauneus- leikkauksia ääri-ilmiöiksi, tiivisty-
miksi aikamme eetoksesta. Kau- neusleikkaukset eivät ole yksioikoi- sesti pelkästään eettis-moraalinen tai sukupuolipoliittinen kysymys, vaan niillä on laajemmin tekemis- tä keskeisten kulttuuristen arvojen ja emotionaalisten, psyykkisten ja sosiaalisen elämän ulottuvuuksien kanssa. Kaupallisen lääketieteen sekä sukupuolittuneen ja seksua- lisoituneen kauneuskulttuurin li- säksi kauneuskirurgiaan kiinnitty- vät työelämän ja yhteiskunnallisten verkostojen sosiaaliset hierarkiat.
Kinnunen toteaa, että edullisen ul- konäön hyötyjä korostava uradis- kurssi on alkanut kumota kauneus- leikkauksiin perinteisesti kiinnit- tyvää turhamaisuusdiskurssia. Sa- malla kauneuskirurgiasta on tullut nimenomaan vaurastuvan keski- luokan ulkonäköteknologiaa. Leik- kauksiin hakeutuminen on monil- le rahastosijoittamiseen vertautuva järkevän investoinnin alue: vaihto- ehtoja punnitaan huolellisesti ja leikkaavan lääkärin taustoja selvi- tellään tarkasti etukäteen.
Kauneusleikkaukset herättävät torjuntaa, mutta toisaalta ne myös kiehtovat ja kiihottavat mielikuvi- tusta. Tästä kertoo julkkisten rin- taimplanttien koolla mässäilevien viihdelehtien ja television veristen muodonmuutosohjelmien suosio.
Kauneusleikkausten kulttuurisen aseman kiistanalaisuudesta kertoo jotain se, että aihetta käsittelevä tut- kimus synnytti tekeillä ollessaan vahvoja reaktioita ja uteluita tutki- jan asennoitumisesta kauneusleik- kausten puolesta tai vastaan.
Turhamaisuus on yksi vahvim- mista kauneusleikkauksiin liitetyis- tä merkityksistä. Kiinnostava tutki- mustulos tässä suhteessa on se, et- tä useimmat kauneusleikkaukseen osallistuneet eivät pitäneet kauneut-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 8 67
ta sinänsä tavoiteltavana. Tämä ris- tiriita selittyy sillä, että useimmil- le haastatelluille kauneusleikkaus- ten tavoitteena ei ollut kauniin vaan normaalin mitat täyttävä ulkonäkö.
Nuoruudesta, ja siihen yhdistetys- tä ruumiin sileäpintaisuudesta, on siis tullut nimenomaan normaaliu- den merkki, johon nähden ruu- miin ikääntymisen merkit edusta- vat poikkeavuutta; kulttuurista likaa ja saastaisuutta. Fyysisen vanhene- misen merkit tekevät kanta jastaan säädyttömän, ja niiden ajatellaan aiheut tavan jopa ammatillisen us- kottavuuden heikentymistä. Ku- vaava esimerkki on tutkimuksessa haastateltu lentokapteeni, joka leik- kautti silmäpussinsa, jotta ei näyttäi- si matkustajien silmissä valvoneelta ja täten ammatissaan epäluotettaval- ta. Ammatillisia paineita korostivat myös tarjoilijat ja muut edustavaa ulkonäköä edellyttävien asiakaspal- veluammattien edustajat.
Foucaultlaisittain kyse on ruu- miiden normaalistamiseen pyrki- västä vallankäytöstä ja ruumiiseen kohdistetusta kontrolloinnista.
Kinnunen ei kuitenkaan halua näh- dä kauneusleikkaukseen hakeutu- via kulttuurinsa uhreina: ruumiin vankeus ja ulkonäön normittami- nen ei ole pelkästään tämän ajan il- miö. Juuri tälle ajalle erityinen piir- re sen sijaan on visuaalisten ruu- miiden läpitunkevuus ja ruumiin muokkaustapojen valinnaisuus ja yksilöllisyys. Jotkut tutkimuksessa haastatellut näkivätkin ruumiinsa jatkuvana prosessina. Monet oli- vat hakeutuneet tai aikeissa hakeu- tua uudestaan operoitavaksi. Joil- lekin oli tehty jo lukuisia operaa- tioita. Joillekin haastatelluille kau- neusleikkaukset olivat kampaajalla tai kosmetologilla käyntiin verrat- tava toimenpide, josta puhuttiin
rempseästi naureskellen. Toiset ei- vät olleet paljastaneet salaisuut- taan edes läheisilleen ja puhkesi- vat haastattelutilanteessa katkeriin kyyneliin. Joidenkin leikkaukset olivat epäonnistuneet täydellises- ti ja aiheuttaneet syvää järkytystä ja häpeää. Joillekin leikkauk seen meno liittyi yksityiselämän trage- dian, kuten perheenjäsenen me- netyksen, jälkihoitoon. Kinnunen käsittelee omassa luvussaan myös leikkauksista toipumista. Toimen- piteen laadusta riippumatta poti- las on kauneusleikkauksen jälkeen kuin pahoinpitelyn jäljiltä, ja vasta aika parantaa haavat. Osa kauneus- leikkauksen synnyttämistä eheyty- misen kokemuksista liittyneekin nimenomaan leikkauk sen jäljistä toipumiseen?
Lääkärinetiikan kipupisteet Tutkimusasennettaan Kinnunen kuvaa fenomenologis-hermeneut- tisen perinteen mukaiseksi ihmet- telijän position omaksumiseksi, pyrkimykseksi tuottaa ymmärrys- tä tutkittavasta ilmiöstä vuorovai- kutuksessa haastateltavien kans- sa. Tutkimuksen aineisto muodos- tuu 142 potilaasta (126 naista, 16 miestä), ja 16 lääkärin haastattelus- ta. Kauneusleikkaukset ovat intiimi aihe, teoksen alussa kuvataankin seikkaperäisesti aiheen tutkimiseen liittyviä tutkimuseettisiä ongelmia.
Oman tutkimuseettisen haasteensa muodosti se, että kauneusleikkaus- ten tekeminen on voittoihin tähtää- vää liiketoimintaa. Tutkimukseen kohdistui lääkärien suunnalta epä- luuloa ja varautuneisuutta. Toisaal- ta tutkimusta pyrittiin myös valjas- tamaan leikkauksia suorittavan yri- tyksen markkinointiin.
Haastattelujen kohdistaminen potilaiden lisäksi lääkäreihin on il-
miön moniulotteisuuden kannal- ta viisas ratkaisu. Lääkärien näkö- kulma tuo yksilöllisen identiteetti- työn rinnalle rakenteen tason: sen diskursiivisen ja institutionaali- sen puhetapojen kokoelman, jolla kauneuskirurgia hahmottuu lääke- tieteen alaisena, voittoa tavoittele- vana liiketoimintana. Lääkäreiden näkökulmasta kauneuskirurgian ydinongelma kiinnittyy lääkärin- etiikkaan. Moraalisesti kestävän lääkärinetiikan ehtona on, että lei- kattavaksi hakeutuva potilas pys- tyy osoittamaan täsmällisesti mie- lestään leikkausta vaativan kohdan.
Liian epämääräisiin tarpeisiin leik- kauksia ei haluta tehdä. Toimenpi- teen laajuudesta saatetaan päättää myös sillä perusteella, paljonko po- tilas on valmis käyttämään operaa- tioon rahaa. Lääkäreiden haastatte- lut kuvastavat normien muotoutu- mista ja rajojen piirtymistä siihen, mikä on ymmärrettävää ja mikä taas täysin turhamaista kauneuski- rurgiaa. Naisten rintojen suuren- nukset tai huulten Botox-hoidot eivät herättäneet lääkäreiden kes- kuudessa samassa määrin kum- mastusta kuin miesten pohkeiden suurennukset.
Kinnunen on malttanut ot- taa myös etäisyyttä moniäänisestä haastatteluaineistostaan ja sijoittaa esiin nousevia yksilöllisiä haluja ja pyrkimyksiä laajempiin kulttuu- risiin kehyksiinsä. Lihaan leikat- tu kauneus jäsentyy temaattisesti.
Teoriaa ja aineistoa ei käsitellä erik- seen, vaan tutkimuskirjallisuut- ta ja aineistoesimerkkejä kuljete- taan taitavasti yhdessä. Jäsennys- ratkaisu tekee lukemisesta nautit- tavaa ja on myös tutkimuksellisesti perusteltu. Kirjan pääluvut kiteyt- tävät länsimaisen kauneuskult- tuurin kolme keskeistä ongelma-
68 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 8
aluetta (seksuaalisuus, vanhuus, lihavuus), jotka muodostavat ku- kin omat tutkimus- ja teoriaperin- teensä. Omassa luvussaan käsitel- lään myös nenäleikkauksia, jotka ovat Suomessa harvinaisia mutta muualla maailmassa yleisiä. Ang- loamerikkalaisen tutkimustraditi- on ja suomalaisen aineiston vuo- ropuhelu kutsuukin pohtimaan eri maiden välisiä eroja. Tutkimus he- rättää myös kysymään, missä mää- rin kauneusleikkausten lisäänty- minen Suomessa on suhteessa va- rallisuuden nousuun ja tätä kautta syntyneisiin vaurauden ilmaisemi- sen tarpeisiin? Tutkimuksen ky- selykaavakkeessa selvitetään poti- laiden koulutustasoa ja sosioeko- nomista taustaa, mutta näistä tie- doista tehdään vain se johtopäätös, että kauneusleikkauksiin hakeutu- vien joukkoon mahtuu kaikenlais- ten varallisuus- ja koulutustasojen sekä ikäryhmien edustajia.
Haastattelupuheenvuorot teke- vät näkyväksi kauneuskirur giaan liittyvän, hygieenisyyttä koros- tavan kielenkäytön: putsaami- sen, raikastamisen ja siistimisen termein hoidetaan riippumista, roikkumista, velttoutta ja helttaa.
Kauneus leikkauksiin hakeutuvien mies ten lukumäärän kasvusta ker- tovat remontoimisen, rakentami- sen, korjaamisen ja huoltamisen termit. Media kierrättää tämänta- paista sanastoa muuttumisleikeis- sään ja tehostaa viestiä esittämällä kuvastoissaan ainoastaan viehättä- vän näköisiä ihmisiä. Siistimisen ja puhdistamisen sanastot vahvis- tavat mielikuvia kauneuskirurgis- ten toimenpiteiden verettömyy- destä ja hygieenisyydestä, vaikka esimerkiksi kasvojen ”kohotuk- sessa” on lopulta kyse varsin ve- risestä kasvojen lihakerrosten vii-
paloinnista ja siirtelystä paikasta toiseen. Ruumiillisuuden proble- matiikasta kiinnostuneiden lisäk- si kirja onkin suositeltavaa luetta- vaa kielen ja viestinnän tutkijoille sekä kaikille populaarimedian pa- rissa työskenteleville.
Haastateltujen perustelut leik- kaukseen menemiseen haastavat lukijaa pohtimaan omia, ruumiin- muotoihin ja ulkonäköön liitty- viä asenteitaan. Miten kanssaihmi- siään oikeastaan tulee katsoneeksi?
Mitä ajattelen kadulla vastaan kä- velevistä silmäpusseista, riippurin- noista tai selluliittireisistä?
Kirjoittajan utelias, analyytti- nen asenne sekä valokuvataiteilija Harri Larjoston huikeat kuvat roh- kaisevat lukijaa astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja vastaamaan näihin kysymyksiin.
Kirjoittaja on tutkija Tampereen yli- opiston tiedotusopin laitoksella.
Uskonto kognition tuotteena – ja vähän kulttuurinkin
Kaarina Koski
Kimmo Ketola, Ilkka Pyysiäinen ja Tom Sjöblom (toim.):
Uskonto ja ihmismieli. Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen.
Gaudeamus 2008.
Kognitiivinen uskontotiede lähes- tyy uskonnollisia käsitteitä ja tapo- ja ihmismielen rakenteeseen poh- jautuvina luonnollisina ilmiöinä ja pyrkii selittämään, mikä tekee us- konnollisista mielikuvista ja rituaa- leista puhuttelevia ja leviäviä. Tut- kimuksen tukena ovat kognitiivi- sen psykologian, neurotieteen ja
evoluutioteorian näkökulmat ja ih- mismielestä saavutettu kokeellinen tieto. Kognitiivisissa suuntauksissa uskonnon määritelmä linjataan ar- kisten käsitysten ja käytänteiden ta- solle, ei niinkään teologisiin oppi- järjestelmiin. Näillä suuntauksilla on suomalaisessa uskontotietees- sä tukeva jalansija – suomalaiset tutkijat ovatkin kunnostautuneet myös alan kansainvälisessä kehit- tämisessä.
Teorioita testattavaksi
Uskonto ja ihmismieli on oppikir- jaksi soveltuva, ensimmäinen suo- meksi kirjoitettu johdantoteos kog- nitiiviseen uskontotieteeseen. Kah- teen osaan jakaantuvan teoksen ensimmäisessä osassa esitellään uskonnollisten mielikuvien kog- nitiivisen perustan lisäksi kognitii- visia teorioita uskontoon läheisesti liittyvistä alueista, kuten perinteen välittymisestä, rituaaleista ja yhtei- söllisyydestä. Näiden teorioiden oppihistoria on lyhyt, mutta sen juuret selvitellään kiinnostavasti.
Kirjan toimittajat arvioivat kriit- tisestikin esittelemiään näkökul- mia. Osa kognitiivisista teoriois- ta on mielen toimintaa selventäviä malleja, jotka ovat olleet käänteen- tekeviä uskonnollisten käsitteiden tutkimuksessa. Toiset taas esittävät kognitiiviselta pohjalta hypoteese- ja esimerkiksi rituaalin eri piirtei- den kombinoitumisesta ja niiden kautta rituaalin asemasta uskon- nossa. Osa kognitiivisista teoriois- ta on edelleen perustaltaan kiistan- alaisia, ja laajemmin hyväksytytkin teoriat kaipaavat edelleen empiiris- tä testausta erilaisilla aineistoilla – ehkäpä juuri sellaista kuin teoksen toisen osan tapaustutkimuksissa.
Teoksen toisessa osassa nuoret tutkijat soveltavat erilaisia kogni-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 6 / 2 0 0 8 69
