Maapallo muutoksessa näkymä

60 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5

KIRJALLISUUS

Maapallo muutoksessa

Elizabeth Kolbert: The sixth extinction. An unnatural history.

Bloomsbury 2014.

Gaia Vince: Adventures in the anthropocene. A journey to the heart of the planet we made.

Chatto & Windus 2014.

Ihmiskunnalla menee nyt parem- min kuin milloinkaan ennen. Eläm- me yhä pidempään, keskiluokkais- ten kuluttajien osuus kasvaa ja so- dissakin kuollaan aikaisempaa vä- hemmän. Tätä käytetään usein argumenttina, jolla vähätellään ym- päristöongelmiin liit tyvää huolta.

Maailmanlopun en nus tajia on ol- lut aina ja tulevaisuuden ennusta- minen on pirullisen vaikeaa. Huo- li planeettaamme tulevaisuudesta ei kuitenkaan johdu siitä, että ihmis- kunnalla menisi huonosti, vaan ni- menomaan siitä, että meillä menee niin hyvin. Juuri hyvinvointimme muuttaa ilmastoa ja kuluttaa luon- nonvaroja.

Toisaalta maailman tilasta huo- lestuneetkin hahmottavat ongel- man usein sellaiseksi, että rat- kaisuksi riittäisi nykyisen elä- mäntapamme pienimuotoinen säätä minen. Kuluttakaamme vas- tuullisesti! Ei muovipusseja! Uu- det ja vähäpäästöiset autot! Lehdes- sä saatetaan ensin esitellä hyvinkin

tarkkaan, miten perustavanlaa- tuisia muutoksia tarvitaan, mikä- li mielimme pitää keskilämpötilan nousun alle kahdessa celsiusastees- sa. Mutta pari aukeamaa myöhem- min ihastellaankin lomamatkailun ihanuutta: kuinka ensin piipahde- taan Barcelonassa ja sitten talvella lennetään Balille. Tällainen kogni- tiivinen dissonanssi läpäisee koko kulttuurimme. Siihen liittyy kattee- ton optimismi, jossa pohditaan yh- tä ongelmaa ja ehdotetaan sille ver- rattain yksinkertaista ratkaisua.

Todellisuudessa ihmiskunta ja ne luonnonvarat, joista olem- me riippuvaisia, muodostavat niin laajan ja globaalisti kytkeytyneen kokonaisuuden, että emme juuri- kaan voi valita vain yhtä ympäris- töongelmaa selvitettäväksemme.

Esimerkiksi käytettävissä olevan veden sekä ravinnon- ja energian- tuotannon väliset yhteydet estävät meitä jo periaatteessa optimoimas- ta kaikkia kolmea yhtä aikaa.¹ (Tri- viaalina esimerkkinä: kun kastelu- vettä ohjataan pelloille, se on pois- sa vesivoimaloista.)

Naomi Klein on tässä esiteltä- vistä kirjoittajista epäilemättä tun- netuin poliittinen aktivisti ja intel- lektuelli, joka tuli maailmankuu- luksi kapitalismia ja globalisaatio- ta kritisoineella bestsellerillään No Logo. Tällä kertaa Klein keskittyy ilmastonmuutokseen, joka ”muut- taa kaiken”. Myös New Yorker -leh- 1 Ks. esim. Webber, M. E. 2015.

Energy + water + food. A puzzle for the planet. Scientific American, 312 (2), 53–57.

den toimittaja Elizabeth Kolbert on aiemmin kirjoittanut kirjan ilmas- tonmuutoksesta, mutta vuoden 2015 Pulitzer-palkinnon voittanut The sixth extinction käsittelee bio- diversiteettikriisiä eli eliölajien ka- toamista sukupuuttoon. Muun mu- assa New Scientist -lehdessä työs- kennellyt Gaia Vince on hänkin taustaltaan tiedetoimittaja. Hänen kirjansa nimessä esiintyvä käsite antroposeeni viittaa siihen, että ai- hepiiri on näistä kolmesta teokses- ta kaikkein kattavin. Antroposeeni on nobelisti Paul Crutzenin ehdot- tama nimi sille geologiselle ajanjak- solle (epookille), jota elämme. Ih- miskunta on muuttunut sellaiseksi voimaksi, että jätämme pysyvät jäl- jet planeettamme historiaan.

Juuri turhautuminen edel- lä mainitsemaani tietojen ja toi- minnan väliseen ristiriitaan sai Naomi Kleinin tarttumaan aihee- seensa. Hän halusi vastauksen ky- symykseen: ”Mikä meissä on vika- na?” Miksi ilmastonmuutos saa ai- kaan vain puhetta, muttei tehok- kaita vastatoimia? Kleinin vastaus on yksinkertainen: jatkuvaan kas- vuun perustuva kapitalistinen jär- jestelmä on perustavanlaatuisessa ristiriidassa ilmastonmuutoksen jarruttamisen kanssa. Vaadittava muutos on kerta kaikkiaan liian suuri ja tuskallinen. Koko elämän- tapamme pitäisi muuttua.

This changes everything jakaan- tuu kolmeen osaan. Ensimmäisek- si Klein käy läpi, kuinka kriisi yrite- tään kieltää. Hänen pisteliäs kuvauk- sensa ilmastonmuutoksen kiistä-

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5 61 vien änkyröiden kokouksesta on

hulvattoman hauska ja hänen ana- lyysinsa tällaisen denialismin pe- russyystä suorastaan valaiseva. Juuri denialistit ymmärtävät tarvittavien toimenpiteiden täydellisen ristirii- dan nykyisen talousjärjestelmäm- me kanssa. Denialismi tunnetusti liittyy Yhdysvaltain republikaani- sen puolueen oikeistosiipeen sekä kristillisten fundamentalistien että markkinoiden kaikkivoipaisuuteen uskovien tapauksessa. Ongelman suora kieltäminen ei kuitenkaan ole Kleinin huolista suurin. Ensimmäi- sen osan keskeisin osuus koskee sitä, miten kulttuurimme valtavirtakin – mukaan lukien useimmat merkittä- vät ympäristöjärjestöt – luulottelee, että voimme selvitä vain pinnallisil- la muutoksilla ja vihreällä kapitalis- milla.

Toisessa osassa Klein käsittelee mielestään epäonnistuneita rat- kaisuyrityksiä. Pelottavimmat eh- dotukset ovat teknisiä ratkaisuja (ilmastonmuokkaus, geoenginee- ring), joiden ideana on hillitä läm- penemistä maapallon olosuhtei- ta muuttamalla. Tällainen keino olisi esimerkiksi sulfaattiaeroso- lien päästäminen yläilmakehään, jolloin saapuvaa auringon sätei- lyä saataisiin heijastumaan takai- sin avaruuteen. Tämä vastaisi suu- ren tulivuorenpurkauksen viilen- tävää vaikutusta. Kleinin mukaan teknisten ihmeratkaisujen taustalla on hämmästyttävä nöyryyden puu- te luonnon edessä. Riskit ovat liian suuria ja tietomme liian vajavaista.

Silti on täysin mahdollista, että ny- kyisellä kehityksellä tulemme tilan- teeseen, jossa geologisen mittakaa- van insinööritemppuihin on vaih- toehtojen puutteessa pakko ryhtyä.

Ehkä jopa niin, että rikkaat ja ky- kenevät tekevät sen oman etunsa

takia, välittämättä niistä katastro- faalisen kuivuuden kaltaisista seu- rauksista, joita toimet aiheuttavat maailman muissa osissa.

Kolmannessa osassa Klein etsii ratkaisua – ja epäonnistuu. Klein panee toivonsa ruohonjuuritason liikehdintään, kansalaisten vas- tarintaan. Niin on aikaisemmin- kin saavutettu merkittäviä tulok- sia. Orjuuden vastustaminen Yh- dysvalloissa tai 1960-luvun kan- salaisoikeusliike saivat alkunsa valistuneiden yksilöiden ja järjes- töjen toiminnasta. Aikaisemmin alueet, joita Klein kutsuu ”uhrat- taviksi vyöhykkeiksi” (esimerkiksi Niger-joen suisto, jonka luonnon ja alkuperäiskansojen elämän öljy- yhtiöt tuhosivat), sijaitsivat yleensä kehitysmaissa. Nyt vesisärötystek- niikka (fracking) on tuonut ylikan- sallisten yhtiöiden alkutuotantoon liittyvät toimet länsimaistenkin ihmisten välittömään elämänpii- riin. Tämä on luonnollisesti he- rättänyt kysymyksen, onko mark- kinafundamentalistinen elämän- tapamme sittenkään sen aiheutta- man tuhon arvoista. Rohkaisevista esimerkeistä huolimatta minun on vaikea jakaa Kleinin toiveikkuutta.

Öljy-yhtiöiden kaltaisilla suuryri- tyksillä on kyky jyrätä demokraat- tinen kontrolli ja tavallisten ihmis- ten halu jatkaa entiseen tapaan on niin suuri, että muutos tuskin tulee muuten kuin pakon edessä.

Ilmastonmuutoksen vakavuus yleensä myönnetään. Sen sijaan bio diversiteetin hupenemiseen suhtaudutaan usein ikään kuin ky- se olisi vain eettisestä tai esteettises- tä ongelmasta vailla suurta käytän- nön merkitystä. Tämä on harhaa.

Vaikka osa lajeista voikin kadota ilman merkittävää vaikutusta, on syytä uskoa, että lajikadon yltäes sä

kymmeniin prosentteihin kaikista lajeista, elämämme ekologiset reu- naehdot muuttuvat ratkaisevalla tavalla. Eliökunnan historia tuntee viisi jättiläismäistä sukupuuttoaal- toa. Nyt on käynnissä kuudes, ja se on ihmisen aiheuttama.

The sixth extinctionin jokaises- sa luvussa on pääosassa tietty esi- merkkilaji. Kyse on myös matka- kertomuksesta, sillä esimerkit tu- levat eri puolilta maailmaa, tut- kimusasemilta, joissa Elizabeth Kolbert on haastatellut tutkijoita.

Biodiversiteetin kato on järkyttä- vän nopeaa. Panamalainen kon- nalaji katosi lähes kokonaan kym- menessä vuodessa sieniloisen hä- vittämänä. Sieni ei leviä globaalis- ti ilman ihmistä. Kyseessä on vain yksi esimerkki sammakkoeläinten maailmanlaajuisesta ahdingosta.

Lajistoltaan käsittämättömän rik- kaassa perulaisessa kansallispuis- tossa tutkitaan, selviytyvätkö puu- lajit lämpötilan nousuun liittyvis- tä ympäristömuutoksissa. Austra- lian suurella valliriutalla seurataan valtameren happamoitumisen vai- kutusta koralleihin ja siihen moni- muotoisuudessaan lähes sademet- sien veroiseen lajikirjoon, joka riu- toilla elää. Yhdysvaltalaisessa eläin- tarhassa eläinlääkäri yrittää ajoittaa sumatransarvikuononaaraan ovu- laatiota voidakseen keinosiemen- tää sen – lajin yksilöitä on jäljel- lä alle sata. Missä tahansa Kolbert vieraileekaan, hänen kertomuk- sestaan välittyy muutosten nopeus ja vastaan taistelemisen eräänlai- nen kosmeettisuus. Emme voi es- tää tilanteen huononemista, se on jo liian pitkällä. Voimme vaikuttaa vain siihen, ettei lopputulos olisi vieläkin huonompi.

Viime kädessä sukupuuttojen syynä on valtava lukumäärämme.

62 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5

Kolbert viittaa tutkimuksiin, joi- den mukaan ihmiskunta on otta- nut valtaosan maailman vapaas- ta alueesta omaan käyttöönsä, siis pelloiksi, kaupungeiksi jne. Muu- tos on niin valtava, että perinteinen jaottelu niin sanottuihin biomeihin (sademetsävyöhyke, arot yms.) ei oikeas taan enää ole mielekäs.

The sixth extinction toimii myös oppihistoriallisena kertomukse- na siitä, miten biologit ja geologit ovat käsittäneet sukupuuton mo- dernin tieteen kehittyessä. Raama- tullisten käsitysten vielä vallitessa ajatus sukupuutoista tuntui olevan ristiriidassa luomisen täydellisyy- den kanssa. Fossiililöytöjen myötä oli vähitellen pakko myöntää, että osa lajeista on kokonaan kadonnut.

Tämän paleontologisen katastro- fismin kanssa kilpaili nykyaikai- sen geologian syntyyn liittyvä uni- formitarianismi, jonka mukaan ha- vaitsemamme geologiset prosessit muuttavat maailmaa pikkuhiljaa, ilman katastrofeja. Kun Luis Al- varezin ja hänen poikansa Walte- rin tutkimusryhmä 1980-luvulla osoitti dinosaurusten tuhon (suu- rista sukupuuttoaalloista se viides) liittyvän katastrofaaliseen asteroi- di-iskuun, Walter oli saanut vielä täysin uniformitarianistisen kou- lutuksen. Nykyinen konsensus on tietenkin yhdistelmä uniformita- rianismista ja harvoin tapahtuvis- ta katastrofeista. Yleensä maailma muuttuu vähitellen, mutta joskus muutos on radikaali.

Vielä nykyäänkin törmää kai- kuihin äärimmäisestä uniformita- rianismista: ihminen on muka liian mitätön olento kyetäkseen vaikut- tamaan planetaarisella tasolla. Gaia Vincen Adventures in the anthro- pocene näyttää tämän argumentin naurettavuuden. Elämme ihmisen

aikakautta, eikä siitä ole paluuta.

Vince on kiertänyt yli kaksi vuot- ta maailmaa katsomassa, mitä tä- mä käytännössä tarkoittaa.

Se tarkoittaa ongelmia ja sopeu- tumisen pakkoa. Kirjassa erilaisil- la ympäristöillä (joet, valtameret, kaupungit jne.) on kullakin omat lukunsa. Vince nivoo omat koke- muksensa taitavasti yhteen maail- maan muutokseen liittyvän tieteel- lisen kirjallisuuden kanssa. Kiriba- ti ja Malediivit uppoavat. Valtaosa maailman kalastusalueista on yli- kalastettuja. Nepalissa suunnitel- laan keinojäätiköitä, jotka voisi- vat edes osittain korvata kutistuvat vuoristojäätiköt. Mekongin patoa- minen tulee romahduttamaan yh- den maailman suurimmista ma- kean veden diversiteettikeskuksista ja samalla lukemattomien ihmisten omavaraistalouden. Vaurastuvan kuluttajaluokan vaatimukset kas- vattavat karjataloutta entisestään;

esimerkiksi Yhdysvalloissa tuotan- toeläimet kuluttavat jo nyt seitsen- kertaisesti viljaa sikäläiseen ihmis- populaatioon verrattuna.

Edessä on totisesti mielenkiin- toisia aikoja, mikäli Intian ja Kii- nan makean veden pulaa ei kyetä ratkaisemaan. Kestävä ratkaisu ei nimittäin taatusti ole se, mitä Kii- na nyt harjoittaa eli köyhem pien maiden taloudellinen kolonisaa- tio. Vince kertoo tragikoomisen tarinan eräästä kiinalaisesta Ke- nia-projektista: kiinalaiset työläi- set syövät kaiken koirista ja vuo- hista antilooppeihin ja isoihin kis- sapetoihin. Paikalliset ihmiset va- rastavat toistensa koiria ja myyvät ne kiinalaisille. Huvittavuudestaan huolimatta esimerkki osoittaa Kii- nan tilanteen akuuttisuuden. Ei Kiina huvin vuoksi, tai edes kan- sallisen kunnianhimon vuoksi, ole

globaali toimija. Kyse on myös sii- tä, että oman maan sisällä kasvun rajat ovat tulleet vastaan.

Näistä kolmesta maailmanmat- kaajasta Vince on tehnyt vaativim- man työn. Kuukausien reppureis- su paikoissa, joista osa on länsimai- selle vieraalle kaikkea muuta kuin turvallisia, on hämmästyttävä suo- ritus. Vince kertoo oivaltaneensa, kuinka vähällä loppujen lopuksi tu- lee toimeen ja kuinka tolkuton yhä kasvavaan kuluttamiseen perustu- va kehityksemme onkaan.

Kleinista poiketen Vince on täysin vapaa kiusallisesta luonto- mystiikasta. Tämä näkyy virkis- tävästi niin, että ihmislajia ei de- monisoida planeetan pilaajana.

Olemme samanlaisia kuin muut- kin lajit, kaikki otetaan, mikä ir- ti lähtee. Vince välttää myös toi- sen aihepiiriin liittyvän ongelman, eräänlaisen katastrofipornon, jossa onnettomuuk sissa piehtaroidaan.

On tärkeää huomata, että nykypäi- vän nepalilaisilla menee parem- min kuin sveitsiläisillä sata vuot- ta sitten.

Kolbertin ja Kleinin välillä eh- ti alkuvuodesta syntyä pienimuo- toinen sanasota Kolbertin arvos- teltua This changes everythingin². Kolbert piti Kleinin ehdotuksia il- mastonmuutoksen hillitsemisek- si auttamattoman epämääräisinä.

Klein ei tästä huvittunut³, mutta minun on helppo yhtyä Kolbertin näkemykseen. Sitä paitsi edes Klei- nin parhaimmat huomiot eivät ole niin originaaleja kuin ensilukemal- 2 Kolbert, E. 2014. Can climate

change cure capitalism? The New York Review of Books. LXI (19):

14–16.

3 Klein, N. 2015. ”Can climate change cure capitalism?” An exchange. The New York Review of Books. LXII (1): 60.

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 5 63 ta tuntuu. Tein satunnaisvalinnalla

tarkistuksen aikaisemmista ilmas- tonmuutosta käsittelevistä kirjois- ta, ja niiden kirjoittajilla⁴ on aivan vastaavia huolia esim. markkina- liberalismin ja kestävän kehityk- sen yhteen sovittamisen mahdot- tomuudesta. Masentavaa, että sa- maa hätähuutoa täytyy huutaa yhä uudelleen.

Kolbertin kirjaa suosittelen va- rauksetta. Myös Vince on katsan- tonsa laajuudessa ja perinpohjai- suudessa tavattoman ihailtava, vaikka hän ei kirjoittajana olekaan aivan näiden kahden muun veroi- nen. Klein on naisista poleemisin.

Myönnän tuntevani epäluuloa hä- nen aktivisminsa kliseemäisimpiä puolia (”geenimuuntelu on pahas- ta, akupunktiosta ja kiinalaisista yrteistä löytyy apu vaivoihin”) koh- taan. Toisaalta ilmastonmuutos on aihe, jossa ärtyisä poleemisuus on myös aidosti ansiokasta. Kleinin analyysit markkinafundamentalis- min älyttömyydestä ja kollektiivi- sesta epäonnistumisestamme ovat erittäin osuvia. Kleinin kaltaiset aktivistit ovat myös täysin oikeas- sa siinä, että luonnonvarojen ku- lutukseen hyvinvointinsa perusta- neiden rikkaiden länsimaiden täy- tyy toimia globaalin muutoksen tiennäyttäjinä. Onnellista loppua ei kuitenkaan ole näkyvissä. Mei- dän on vain sopeuduttava aiheut- tamaamme muutokseen.

Kirjoittaja on filosofian tohtori sekä lukion biologian ja maantieteen leh- tori.

4 Esim. Orr, D. W. 2009. Down to the wire. Confronting climate collapse.

Oxford university press.

Alkukantaiset verkkosiipiset ovat kehnoja lentäjiä

Mattias Tolvanen Teemu Rintala, Tomi

Kumpulainen ja Petri Ahlroth:

Suomen verkkosiipiset.

Hyönteistarvike Tibiale 2014.

Verkkosiipisiä lenteli jo permi- kaudella 280 miljoonaa vuotta sit- ten. Ne ovat ensimmäisiä siivelli- siä hyönteisiä, joiden koko olemus viittaa hyvin vanhaan alkuperään.

Hyvin säilyneitä varhaisia verkko- siipisiä on löydetty meripihkaan fossiloituneina.

Teemu Rintalan, Tomi Kum- pulaisen ja Petri Ahlrothin te- os Suomen verkkosiipiset on hie- no esimerkki hyönteisoppaas- ta, joka innostaa muitakin kuin hyönteisharrastajia. Kirja esittelee verkkosiipisten lahkon (Neuropte- ra) meillä tavatut heimot vahako- rennot (Coniopterygidae), kirvako- rennot (Hemerobiidae), rantako- rennot (Sisyridae), harsokorennot (Chrysophidae) ja muurahaiskoren- not (Myrmeleontidae), sekä verkko- siipisten lähisukuiset lahkot kaisla- korennot (Megaloptera), käärmeko- rennot (Raphidioptera) ja kärsäko- rennot (Mecoptera). Useimmat lajit ovat melko pieniä ja hentorakentei- sia korentoja, joilla on harsomaiset, verkkokuvioiset siivet. Eri lahkoissa on ulkonäöltään ja myös elintavoil- taan hyvin erilaisia ja erilaisiin eko- lokeroihin sopeutuneita lajeja, joita voi löytää avoimilta niityiltä, pensai- den ja puiden lehvästöistä, rantojen kasvustoista tai vaikkapa kuivilta ja metsäisiltä dyynihietikoiltakin.

Verkkosiipisten ja lähilahkojen lajimäärä on vain noin 7 000 lajia.

Määrä on pieni, sillä esimerkiksi kovakuoriaisia (Coleoptera) tun- netaan tähän mennessä 350 000 la- jia. Euroopasta verkkosiipisiä ja lä- hilahkojen lajeja on löydetty noin 450. Suomessa lajeja on 75, suurin osa kirvakorentoja ja harsokoren- toja. Suomen verkkosiipiset esitte- lee kaikkiaan 85 lajia, joiden jou- kossa on meillä tavattujen lajien li- säksi myös kymmenen lähialuei- den lajia.

Hiljaa ja huomaamattomasti Verkkosiipiset elävät huomaama- tonta elämää kasvillisuuden seassa ja sopeutuvat väreiltäänkin hyvin elinympäristöönsä. Lentäjinä ne ovat aika kömpelöitä, tavallisesti luonnossa retkeilevä näkeekin nii- tä lepäilemässä lehdillä ja versoilla.

Joskus yksittäisiin korentoihin voi kiinnittää huomiota myös kesämö- killä. Valo houkuttelee hämäräs- sä liikkuvia harsokorentoja, sisälle lentäneinä niitä voi löytää verhois- ta ja ikkunoista. Hennot vihertävät harsokorennot ovat myös aikuisina kirvoja syöviä petoja, mutta silti ne ovat täysin vaarattoman näköisiä, hitaasti lentäviä hyönteisiä.

Tutkijat keräävät verkkosiipisiä lyöntihaavilla kasvillisuutta haavi- malla. Jo muutamalla haavin ve- dolla voi saada saaliiksi valikoiman erilaisia hyönteisiä, joiden joukos- ta löytyy todennäköisesti myös verkkosiipisiin kuuluvia skorpio- nikorentoja ja käärmekorentoja.

Ne ovat melko erikoisen näköisiä hyönteisiä, joita voi katsella myös tämän teoksen aukeamilta monin- kertaisesti suurennettuina luonto- kuvina.

Muurahaiskorennot ovat su- denkorentoja muistuttavia verkko- siipisiä, joiden toukkia kutsutaan muurahaisleijoniksi. Pihtileukai-