Mutasarjan heikoin lenkki

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 1 . v s k . – 3 / 2 0 0 5

279 P Ä Ä K I R J O I T U S

Mutasarjan heikoin lenkki

Jaakko Pehkonen Professori

Jyväskylän yliopisto

K

Oletko se sinä, Simo? Näin kyselee juontaja Kirsi Salo viikoittain eräässä tv-ohjelmassa.

Simo löytyy joka kerralla ja visailijoita on yksi vähemmän. Ja peli jatkuu.

Kisailu on alkanut myös suomalaisissa yli- opistoissa. Pelin nimi on UPJ – uusi palkkaus- järjestelmä. Tämän pelin heikoin lenkki on sel- vinnyt heti alkumetreillä. Se on esimies, joka on istutettu yhtä kokoa liian isoihin saappaisiin.

Julkisella sektorilla leipä on tunnetusti pit- kä mutta kapea. Leivästä on tullut enenevissä määrin vain kapeaa, kun määräaikaiset toimin- nat ovat lisääntyneet. Samalla vastuu voimava- rojen käytöstä ja tuloksista on kasvanut. Epä- varmat työsuhteet ja tulosajattelu tarvitsevat tuekseen kannustavia ja toimintaa ohjaavia palkkauskäytäntöjä. Tässä suhteessa palkkaus- uudistus on tervetullut.

Uudistuksen onnistuminen edellyttää mer- kittävää panosta ja taitoja esimiestehtävissä toi- mivilta opettajilta ja tutkijoilta. Tämä on vai- keaa, sillä esimiehen tehtäviä hoitavat opetta- jat joutuvat töihin, joihin heillä on vain vähän valmiuksia. Käytännössä työtehtävien vaativuu-

den arviointi ja niistä suoriutuminen tarkoittaa kollegan palkkatason määrittämistä. Tähän monella esimiesasemassa vain väliaikaisesti toi- mivalla opettajalla ei ole halua tai osaamista.

Työn vaativuuden ja siitä suoriutumisen ar- viointi on vaikeaa. Erityisen vaikeaa tämä on julkisella sektorilla, missä työn tuloksien mää- rittäminen ei ole yksiselitteistä. Hyvälle ja huo- nolle opetukselle tai tutkimukselle ei ole käy- pää markkinahintaa. Tutkijoiden aherrus – laa- dukkaampi opetus tai aiempaa laadukkaammat julkaisut – materialisoituu lisätuloiksi yliopis- toille hitaasti, jos ollenkaan. Todennäköistä on, että rehtorin onnistunut lobbaus ja henkselei- den venyttely opetusministeriössä tuo enem- män resursseja kuin tieteellisten tutkimusra- porttien tai asiantuntijalausuntojen lukumää- rän kasvu.

Tehtävien määräaikaisuus tekee tilanteen erityisen ongelmalliseksi. Nykyinen alaisesi voi olla huomenna esimiehesi. Tämä johtaa helpos- ti joko piittaamattomuuteen tai hymistelyyn.

Arviointi voi siten olla ylistävää, vaikka alaisen toiminnassa ei löytyisi kiitoksen aiheita tai mer- kittäviä aikaansaannoksia.

280

P Ä Ä K I R J O I T U S KAK 3 / 2005

Vaihtoehtoisesti alaisen työtä voidaan katsoa yksipuolisesti vain omien subjektiivisten miel- tymysten kautta. Opetukseen panostava kolle- ga voi olla tutkimusta arvostavan esimiehen sil- missä onneton alisuorittaja. Pelättävissä on, että huonosti toteutettuna uusi palkkausjärjes- telmä saa aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Palkkausuudistus ei ole ollut ainoa yliopis- toja viime kuukausina puhuttanut asia. Yliopis- tolaitosta on riepoteltu ennen kaikkea elinkei- noelämän etujärjestöjen taholta. Keskeinen viesti on ollut, että määrää on korvattava laa- dulla; yliopistoja on Suomessa liikaa ja maahan mahtuu vain kolme huipputason kansainvälis- tä yliopistoa.

Ihmetellä sopii, mihin havaintoihin tällaiset ajatukset perustuvat? Alkeellisiin kansainväli- siin vertailuihin, joissa panoksia ei eroteta tuo- toksista? Joku toinen taho voisi päätyä päinvas- taiseen tulokseen: suomalainen yliopistolaitos on resursseihin suhteutettuna kansainvälisesti erinomainen, samoin kuin koko suomalainen koululaitos kuten viime vuosien Pisa-tutkimuk- set ovat osoittaneet.

Voikin väittää, että yliopistolaitokselle jul- kisuudessa esitetyt vaateet ovat ylimitoitettuja.

Yliopistojen pitäisi olla kansainvälisiä huippu- tason tutkimusyksikköjä. Samalla niiden olisi koulutettava suurin osa ikäluokasta elinkeino- elämän ja yhteiskunnan tarpeisiin ja toiminnan pitäisi olla myös alueellisesti vaikuttavaa. Tämä kaikki tulisi saada aikaan vaatimattomilla pa- nostuksilla ja tilivirastomentaliteettiin kahlitul- la virkamieskunnalla. Yhtälö on mahdoton.

Jos pakottavaa tarvetta yliopistojen vähen- tämiseen on, rakennemuutoksen voinee aloit- taa pääkaupunkiseudulta. Tämä hoitaisi aina- kin määräongelman. Lisäisikö tämä laatua, sitä on jo vaikeampi arvioida.

Määräajattelu näyttääkin ohjaavan toimintaa entistä enemmän. Yliopistolaitosta on viritetty viime vuodet tutkintomääriin perustuvalla tu- losohjauksella. Palkkausuudistus, kannustavas- ta nimestään huolimatta, on tälle looginen jat- ko. Tehtävissä suoriutuminen määritellään en- nen kaikkea määrien, julkaisujen ja tutkintojen kautta, ei laadun tai toiminnan vaikuttavuuden.

Palkkausuudistus tuskin kohentaa suoma- laisen yliopistolaitoksen tasoa, sillä vanhoista hallintokäytännöistä ei olla luopumassa. Pro- fessorit ja opettajat ovat edelleen virkamiehiä, joita ei voi erottaa huonon tuloksen takia. Nä- kemys ”komitea istuu, asiat makaavat ja palk- ka juoksee” pitää edelleen paikkansa.

Myös yliopistojen toiminnan tukeminen kannustamalla opiskelijoita ripeämpään opis- kelutahtiin on epäonnistumassa, tai ainakin se on jäämässä puolitiehen. Uudistukset opiske- luajoista ja -oikeuksia sekä lainaan pohjautu- vasta uudesta tukimuodosta ovat oikean suun- taisia mutta tehottomia. Nykymuodossaan ne ovat vain hallintokoneistoa työllistäviä näen- näisuudistuksia.

Kansainvälisten huippuyliopistojen yksi tunnusmerkki on, että opetuksen tarjontaa ja kysyntää ohjataan tiukkojen sääntöjen lisäksi rahalla. Koulutusta tarjotaan ja sitä hyödynne- tään tehokkaasti. Jos lainsäätäjien ohjeet ja hyvä tahto eivät riitä niin kannattaakin kysyä, tarvitseeko myös suomalainen yliopistolaitos lisää taloudellisia kannusteita ja tiukempaa sää- telyä. Maailmalla opintojen tiukka rytmitys, lu- kukausimaksut ja stipendijärjestelmät ovat ar- kipäivää. Miksei sitten Suomessa?

Lukukausimaksuilla ei ylläpidetä eikä ra- hoiteta yliopistojen toimintaa, eikä siihen kan- nata pyrkiäkään. Riittää, jos lukumaksut yh- dessä yksinkertaisien stipendijärjestelmien kanssa lisäävät opiskelijoiden vastuunottoa

J a a k k o P e h k o n e n

281 opintojen etenemisestä ja vaatimuksia opetuk-

sen laadusta.

Laadulla on hintansa ja taloudelliset kan- nusteet ohjaavat ihmisten toimintaa. Tämä pä- tee myös suomalaisiin yliopistoihin. Empiiris- tä todistusaineistoa taloudellisten kannustei- den ohjaavasta vaikutuksesta saadaan pian,

kun EU-parlamentissa otetaan käyttöön uusi kulukorvausjärjestelmä. Epäilen, että paatu- neinkin hyvään tahtoon ja käyttöohjeisiin us- kova euroedustaja siirtyy uudistuksen myötä Brysselin-lennoillaan turistiluokasta bisnes- luokkaan. Money talks. "