K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 1 . v s k . – 4 / 2 0 1 5
525
Kustannuskilpailukyvyn parantamistarve – kommentti Lauri Kajanojalle
Pekka Sauramo
VTT Pekka Sauramo (pekka.sauramo@labour.fi) on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
L
auri Kajanojan (2015) arvion mukaan kustan- nuskilpailukyvyn parantamistarve on Suomessa 10–15 prosenttia. Suomalaisen kilpailukykykes- kustelun kannalta Kajanojan analyysi on arvo- kas, koska se on toistaiseksi ainoa tarkastelu, jossa lähtökohdaksi otetaan tietyllä tavalla mää- ritellyn kokonaistaloudellisen tasapainon saa- vuttaminen. Koska kokonaistaloudellista tasa- painoa ei ole helppoa määritellä, siihen perus- tuviin kustannuskilpailukykylaskelmiin sisältyy aina paljon epävarmuutta. Kajanojan arvio ei ole poikkeus. Suomea koskevien kustannuskil- pailulaskelmien tekemisen haasteellisuutta lisää vielä se, että Suomen talouskehitys on ollut vii- meisten kahdenkymmenen vuoden aikana poik- keuksellista. Se lisää laskelmiin sisältyvää epä- varmuutta. Kommentissani kiinnitänkin huomi- on Kajanojan arvion robustisuuteen.Nokia vaikuttaa arvioihin oleellisesti Suomalainen hinta- ja kustannuskilpailukyky- keskustelu on pääosin perustunut kirjallisuu-
dessa yleisesti esillä olleisiin indikaattoreihin.
Myös Kajanoja tukeutuu niihin. Hän käyttää lähinnä kahta mittaria, joista toinen kuvaa suh- teellisten työkustannusten muutosta ja toinen tehdasteollisuuden suhteellista kannattavuutta.
Kajanojan arviossa suhteellisen kannattavuu- den vaihteluita kuvataan suhteellisten reaalis- ten yksikkötyökustannusten muutoksilla eli funktionaalisen tulonjaon muutoksilla kilpaili- jamaihin verrattuna.
Kilpailukykytarkasteluissa tehdasteollisuu- den suhteellista kannattavuutta kuvaava mitta- ri tuottaa ylimääräisiä ongelmia, koska suhteel- lisen kannattavuuden vaihtelut voivat olla erit- täin suuret. Suomi on tästä hyvä esimerkki.
Tehdasteollisuuden kannattavuuden vaihtelut ovat Suomessa olleet perinteisesti suuria, koska tuotannon vaihtelut ovat olleet voimakkaita.
Historiaan verrattuna asetelmat eivät ole muut- tuneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Päinvastoin. Erityisesti elektroniikka- teollisuudesta on tullut uusi kannattavuuden vaihteluja vahvistava tekijä.
526
KAK 4/2015
Näiden vaihtelujen keskeinen aiheuttaja on ollut yksi yritys: Nokia. Nokia on muodostanut niin suuren osuuden tehdasteollisuudesta, että funktionaalisen tulonjaon vaihtelut elektroniik- kateollisuudessa ovat 1990-luvun puolivälistä lähtien muovanneet koko tehdasteollisuuden funktionaalisen tulonjaon vaihteluja (kuvio 1).
Suomessa palkansaajakorvausten osuus teh- dasteollisuuden arvonlisäyksestä laski 1990-lu- vun lamavuosina selvästi, ja lasku jatkui lähes yhtäjaksoisesti finanssikriisin alkuun asti. Lasku koko tehdasteollisuudessa jatkui lamavuosien jälkeen kuitenkin viime kädessä siksi, että pal- kansaajakorvausten osuus laski elektroniikkate- ollisuudessa. Muussa tehdasteollisuudessa pal- kansaajakorvausten osuus pysyi lamavuosina tapahtuneen laskun jälkeen suunnilleen muut- tumattomana vuoteen 2009 asti (kuvio 1). On selvää, että osuuden lasku elektroniikkateolli- suudessa kuvastaa Nokian menestyksen aikaa.
Vuonna 2009 palkansaajakorvausten osuus koko tehdasteollisuudessa nousi jyrkästi.
Osuus laski vuonna 2010, mutta kääntyi seu- raavana vuonna uudestaan nousuun. Nousu huipentui vuonna 2012. Myös palkansaajakor- vausten nousu selittyy joiltain osin elektroniik- kateollisuudella – eli Nokian romahduksella.
Palkansaajakorvausten osuus nousi kuitenkin voimakkaasti vuonna 2009 myös muussa teh- dasteollisuudessa – mutta ei niin voimakkaasti kuin koko tehdasteollisuudessa. Osuus kääntyi laskuun seuraavana vuonna, mutta on noussut sen jälkeen jonkin verran uudestaan. Viime vuonna osuus kuitenkin laski. Siten voimakas nousu koko tehdasteollisuudessa kuvastaa vii- me kädessä Nokian romahdusta, joka kulmi- noitui vuoden 2012 jättitappioina.
Koska koko tehdasteollisuuden funktionaa- lisen tulonjaon vaihteluissa kuvastuvat Nokian menestyksen ja romahduksen vuodet, ne ku-
Kuvio 1. Funktionaalinen tulonjako Suomen tehdasteollisuudessa vuosina 1975–2014.
Funktionaalista tulonjakoa on mitattu palkansaajakorvausten osuudella bruttoarvonlisäyksestä.
Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito.
Kuvio 1. Funktionaalinen tulonjako Suomen tehdasteollisuudessa vuosina 1975–2014.
Funktionaalista tulonjakoa on mitattu palkansaajakorvausten osuudella bruttoarvonlisäyksestä.
Lähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito.
30 35 40 45 50 55 60 65 70 75
1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013
Koko tehdasteollisuus Tehdasteollisuus pl.
elektroniikkateollisuus
527 P e k k a S a u r a m o
vastuvat myös sellaisissa kustannuskilpailuky- kyindikaattoreissa, joissa hyödynnetään koko tehdasteollisuuden funktionaalisen tulonjaon vaihteluja. Kajanoja hyödyntää sellaista indi- kaattoria. Vaikka hänen käyttämässään indi- kaattorissa luonnollisesti heijastuvat funktio- naalisen tulonjaon vaihtelut myös kilpailija- maissa, erityisesti indikaattorissa näkyvä voi- makas kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen vuodesta 2009 lähtien heijastaa palkansaajakor- vausten osuuden nousua Suomen tehdasteolli- suudessa – ja siten erityisesti Nokian vaikutus- ta (Kajanoja 2015, kuviot 5 ja 8).
Kustannuskilpailukyvyn parantamistarvetta arvioidessaan Kajanoja muun muassa vertaa vuoden 2013 kustannuskilpailukyvyn tilaa vuo- sien 1985–2013 keskiarvoon. Vuonna 2013 kustannuskilpailukyky oli 19 prosenttia hei- kompi kuin vuosina 1985–2013 keskimäärin.
Kajanoja toteaa itsekin, että vertailuajanjak- son valinta vaikuttaa poikkeaman suuruuteen ja kustannuskilpailukyvyn parantamistarpee- seen. Hänen arvionsa mukaan noin 12 prosen- tin suuruinen koko kansantalouden suhteellis- ten työkustannusten lasku riittäisi palautta- maan kustannuskilpailukyvyn vuosien 1985–
2013 tasolle. Luvussa on mukana suoran teh- dasteollisuuteen kohdistuvan vaikutuksen li- säksi muilta toimialoilta tulevat epäsuorat vai- kutukset.
Vertailuajanjakson lisäksi poikkeaman suu- ruuteen vaikuttaa myös se, mitä indikaattoria käytetään kuvaamaan Suomen tehdasteollisuu- den kannattavuuden kehitystä. Jos koko teh- dasteollisuuden asemasta käytetäänkin indi- kaattoria, josta on poistettu Nokian vaikutus, sopeutustarve voi muuttua oleellisesti – eli pienentyä. Kuvion 1 lukuja käytettäessä tulok- seksi tulee, että palkansaajakorvausten osuus vuonna 2013 oli noin 7 prosenttia suurempi
kuin vuosien 1985–2013 keskiarvo, jos käyte- tään lukuja koko tehdasteollisuudesta. Jos käy- tetään lukuja siitä osasta tehdasteollisuutta, josta elektroniikkateollisuus on poistettu, pal- kansaajankorvausten osuus vuonna 2013 on noin kolme prosenttia suurempi. Nämä luvut eivät tietenkään kuvasta suoraan kustannuskil- pailukyvyn parantamistarpeen suuruutta vaan sitä, että parantamistarve voi olla pienempi, jos Nokiaa ei sisällytetä kustannuskilpailukyvyn kehitystä kuvaaviin lukuihin.
Pitäisikö elektroniikkateollisuus eli Nokia poistaa tarkasteluista? Kajanoja ei pidä poista- mista tarpeellisena. Poistamiselle on kuitenkin hyvä syy: Mennyttä kehitystä tarkasteltaessa elektroniikkateollisuuden mukana pitäminen antaa harhaan johtavan kuvan muun tehdaste- ollisuuden suhteellisen kannattavuuden eli kustannuskilpailukyvyn kehityksestä (Sauramo 2015b). Elektroniikkateollisuuden takia kus- tannuskilpailukyvyn kehitys tehdasteollisuu- dessa näyttää ajanjaksolla 1995–2008 liian myönteiseltä ja sen heikkeneminen vuodesta 2009 lähtien liian rajulta. Nokiasta puhdistetun tehdasteollisuuden tarkastelu mahdollistaa parhaan tavan yhdistää menneisyyden ja tule- vaisuuden yhtäaikainen tarkastelu.
Kilpailukykytarkasteluissa elektroniikkateollisuus on
keskeinen epärobustisuuden lähde Kustannuskilpailukyvyn keskimääräistä tasoa hyödyntävän tarkastelun lisäksi Kajanoja hyö- dyntää vaihtotasetta ja tehdasteollisuuden työl- lisyyden trendipoikkeamaa kokonaistaloudel- lista tasapainoa määritellessään ja kustannuskil- pailukyvyn parantamistarvetta arvioidessaan.
Talouden tasapainossa työllisyys on (laskevalla) trendillään ja vaihtotase lievästi ylijäämäinen.
528
KAK 4/2015
Myös nämä tarkastelut tukevat Kajanojan mu- kaan sitä, että kustannuskilpailukyvyn paranta- mistarve on 10–15 prosenttia, mutta ehkä lä- hempänä 10 prosenttia. Nämäkin laskelmat ovat hyödyllisiä, mutta myös niihin liittyy huo- mattavasti epävarmuutta.
Jos 10–15 prosentin suuruista kustannuskil- pailukyvyn parantamista sovelletaan elektro- niikkateollisuudesta puhdistettuun tehdasteol- lisuuteen, saadaan yksi tapa luonnehtia tämän suuruisen kilpailukyvyn parantumisen merkit- tävyyttä. Jos reaaliset yksikkötyökustannukset laskevat tällä toimialalla 10 prosenttia vuoden 2014 tasosta, päädytään kannattavuuden tasol- le, jolla Suomessa oltiin kannattavuuden huip- puvuosina 1995, 2001 ja 2007 (kuvio 1). Jos ne laskevat 15 prosenttia, päädytään huippuvuo-
sia selvähkösti paremmalle tasolle (ks. myös Sauramo 2015a). Jos se todella olisi tasapaino- taso, oltaisiin ainutlaatuisessa tasapainossa.
Nokia vaikuttaa tarkasteluihin ratkaisevalla tavalla. □
Kirjallisuus
Kajanoja, L. (2015), ”Paljonko kustannuskilpailuky- vyn pitäisi parantua?”, Kansantaloudellinen ai- kakauskirja 111: 361-372.
Sauramo, P. (2015a), ”Kuinka huono Suomen hin- takilpailukyky oikein on?”, Talous & Yhteiskun- ta 43: 2-9.
Sauramo, P. (2015b), ”Elektroniikka- ja paperiteol- lisuuden murros voi vääristää kustannuskilpailu- kykyarvioita”, http://www.labour.fi/ptblogikom- mentit.asp?AiheID=169 (viitattu 19.11.2015).
