KATSAUKSIA
Ödön Beke 80-vuotias
Budapestin yliopiston suomalais- ugrilaisen kielitieteen täysinpalvellut professori Ödön Beke vietti 80. syntymä- päiväänsä toukokuun 20. p :nä 1963.
Korkeaan ikään ehtinyt tutkija on tie- teensä johtomiehiä; hänen tuotantonsa on sekä laaja että monipuolinen.
Beke alkoi uransa varhain: 1905 ilmes- tyi aikakauskirjassa Nyelvtudomanyi Közlemenyek 60-sivuinen tutkimus vogu- lin adverbiaaleista (»A vogul hataroz6k», NyK XXXV). Yhdeksän vuotta myö- hemmin hän julkaisi samassa aikakaus- kirjassa toisen huomattavan adverbiaali- tutkimuksen (»Finnugor hataroz6s szer- kezetek», NyK XLIII; 115 s.), jossa kaikista sm.-ugr. kielistä kerätyn aineis- ton valossa tarkastellaan indoeurooppa- laisen lokatiivi-suht een merkitysvasti- neiden jakautumista kielikunnassamme latiivi- ja ablatiivikonstruktioiksi lau- seen predikaatin laadun mukaan. Turk-
5
kilaisiin vertauskohtiin kiinnittää huo- mion »Ttirkische Einfhisse in der Syntax finnisch-ugrischer Sprachen» (Keleti Szemle XV; 77 s.). Beken monilukui- sissa lauseopillisissa tutkielmissa on aina kosolti teksteistä kerättyä hyödyllistä esimer kkiaineis toa.
Beken muoto-opillisista tutkimuksista huomattavimpia on sm.-ugr. sanan- yhdistystä koskeva »A finnugor sz6ös- szetetelhez» (NyK XLII; 82 s.). Sen aihepiiriin liittyy » Ubereinstimmende Zusammensetzungen in den finnisch- ugrischen Sprachen» (Keleti Szemle XIII). Monien johto- ja taivutuspäät- teiden historiaa Beke on menestykselli- sesti selvittänyt. Ansiokkaita ovat esim.
Suomessa ilmestyneet »-Ober den Dativ- Genetiv in den finnisch-ugrischen Spra- chen» (SUSA XXX) ja »Zur Geschich- te der tscheremissischen Konjugation»
(FUF XXII).
170 Katsauksia Sanahistorioitsijana Beke on unkarin sanojen väsymätön selvittelijä, joka mie- lellään etsii aineistoa vanhoista teksteistä ja kansanmurteista. Monet kirjoitukset osoittavat »W örter und Sachen»-metodin varmaa hallintaa. Tärkeitä lisiä tsere- missin sanojen historiaan _sisältää »Csere- misz sz6fejtesek» (NyK XLV).
Morfologisissa töissään Beke on ta- van takaa joutunut puuttumaan äänne- historiaan. Hänen tätä alaa koskevista erikoistutkimuksistaan on tseremissiläi- sellä pohjalla liikkuva »Zur Geschichte der finnisch-ugrischen s-Laute» (FUF XXII) eräs kiintoisimpia.
Beke on todellinen komparatisti, joka voi tutkimustensa lähtökohdaksi valita minkä sm.-ugr. kielen tahansa, välistä esim. suomen tai lapin. Viime aikoina hänen huomionsa näyttää erityisesti kohdistuneen permiläisiin kieliin. Beken nimen yhteydessä mieleen kuitenkin tulee ennen muuta tseremissin kieli. Hänen v. 1911 julkaisemansa lähes 400-sivuinen
»Cseremisz nyelvtan» on edelleenkin eniten käytetty tseremissin kielioppi.
Teos ei ole pelkästään deskriptiivinen, vaan sisältää myös runsaasti kielihis- toriallisia havaintoja. Se jakaantuu kah- teen osaan, äännehistoriaan ja muoto- oppiin. Varsinaista la useoppia siinä siis ei ole, mutta morfologisessa osassa on valaistu monien muotojen syntak- tista käytäntöä. Ensimmäisen maailman- sodan aikana Beke sai tilaisuuden tulok- sekkaaseen ainestenkeruuseen tseremis-
siläissyntyisten sotavankien keskuudes- sa. Beken tekstijulkaisuista,joissa mm.
tseremissien etnologiaa ja muinais- uskoa valaiseva materiaali on hyvin edustettuna, mainittakoon vain laajim- mat: »Tscheremissische Texte zur Re- ligion und V olkskunde» ( 100 s.), » Tsche- remissische Märchen, Sagen und Er- zählungen» (SUST LXXVI, 649 s.),
»A cseremiszek (marik) nepkölteszete es szokasai - Volksdichtung und Ge- bräuche der Tscheremissen (Maris)»
(360 s.), »Mari szövegek - Tschere- missische Texte» I (712 s.), III (515 s.) ja IV (540 s.). Viimeksi mainitusta
sarjasta, jossa käännökset ovat kahdella kielellä, unkariksi ja saksaksi, on ilmesty- mättä II osa. Samoin on tseremissin murresanakirja vielä tutkijan työpajassa.
Ennakkotiedot kertovat teoksen lähi- aikoina valmistuvan painosta kooltaan valtavana - sen ainekset on monivuo- tisen työskentelyn aikana kerätty 29 kielenoppaalta.
V. 1946 Beke herätti henkiin kuusi vuotta aikaisemmin vaikeissa olosuhteissa lakanneen »Magyar Nyelvor»-lehden ja toimitti sitä kahdeksan vuoden ajan.
Nykyisin ilmestyy jo 1872 perustettu
»Unkarin kielen vartija» entistäänkin vir- keämpänä, korostetusti kielenhuoltojul- kaisun leiman saaneena.
Suomessa Ödön Beken tutkimustoimin- ta on tunnettu ja arvostettu. Suomalais- ugrilainen Seura on valinnut hänet kun- nia jäsenekseen.
ERKKI ITKONEN
