MOR-Y07-086
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli 3563000
3563000
3564000
3564000
3565000
3565000
7055000 7055000
7056000 7056000
7057000 7057000
7058000 7058000
7059000 7059000
SUURISUON KUMPUMOREENIALUE RAUTAVAARA
Tietokantatunnus: MOR-Y07-086 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 4 Karttalehti:3343 08 Alueen pinta-ala: 51,3 ha
Korkeus: 185 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 13 m Muodon suhteellinen korkeus: 8 m
Moreenimuodostuman sijainti: Suurisuon kumpumoreenialue sijaitsee Suurisuon itäpuolella, 13 km Rautavaaralta pohjoiseen.
Geologia
Suurisuon 2500 x 400 metrin kokoinen kumpumoreenialue sijoittuu Kajaanin-Outokummun
kumpumoreenikentän keskiosaan. Alue koostuu neljästä osa-alueesta, jotka muodostuvat lähinnä loivapiirteisesti kumpuilevasta moreenimaastosta. Selkeimmät kummut ovat alueen luoteis- ja eteläosissa. Kumpujen halkaisija on 25-150 metriä ja korkeus 2-8 metriä. Alueen kokonaiskorkeusero on 13 metriä. Kumpujen rinteet ovat yleensä loivia. Pohjoisosan lohkareisella alueella on kuitenkin hieman jyrkkäpiirteisempää maastoa, ja keskiosassa on muutamia jyrkkärinteisiä suohon rajoittuvia kumpuja. Alueen eteläosassa on selkeä, jyrkkärinteinen, ilmeisesti subglasiaalinen sulavesiuoma (katso MOR-Y07-077). Se on 600 metriä pitkä, 75 metriä leveä ja sen syvyys vaihtelee kolmesta viiteen metriin. Uoman pohja on soistunut ja peitteinen. Myös uoman pohjoispuolella olevat, alueen poikki kulkevat leveät painanteet ovat hieman uomatyyppisiä. Kohdealue muodostaa pitkän ja kapean kumpujonon suon reunalle ja rajoittuu etelässä matalaan kalliomäkimaastoon.
Samantyyppisiä, muodoltaan jonkin verran tavanomaisista kumpumoreenialueista poikkeavia kapeita
kumpuketjuja on Rautavaaralla enemmänkin. Alueet ovat mahdollisesti syntyneet jäätikön railoihin tai reunaan kerrostumalla, ja niiden yhteydessä on voinut olla kohtalaisesti sulavesitoimintaa (vertaa esim. MOR-Y07-094, MOR-Y08-048).
Kalliosta ei ole havaintoa, mutta se voi olla paikoin lähellä pintaa. Pintalohkareisuus vaihtelee melko vähäisestä suureen (1-10 kpl aarilla), ja lohkareet ovat keskikokoisia (1-3 m). Lohkareita on selvästi eniten alueen
luoteisosassa. Muodostumissa ei ole leikkauksia, alueen kaakkoispuolella olevan kankaan tieleikkauksissa aines on hiekkamoreenia. Ylin ranta on seudulla noin 145 metrin tasolla, joten alue on supra-akvaattinen.
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alue sijaitsee kokonaan valtion maalla, ja alueen metsät ovat paria mäntytaimikkoa lukuun ottamatta kuivahkon kankaan nuoria kasvatusmännikköjä. Kuohupuron varrella on koivuvaltaista muuttumaa. Muut alueen ojitetut notkelmat ovat mäntyvaltaisia muuttumia.
Suurisuohon pistävän moreenihännän tuntumassa on majavan elinympäristö. (Metsähallituksen kuviotiedot).
Maisema ja muut arvot
Alue erottuu ympäristöstä mataluudestaan huolimatta hyvin. Lännessä sitä rajaa avosuo ja idässä loivapiirteinen moreeniselännemaasto. Alue on peitteinen, mutta länsireunalta avautuu useita laajoja näköaloja Suurisuolle.
Maisemaa hallitseva Suurisuo on avoin neva, jonka pinnalla on lounas-koillissuuntaista jänne-rimpitopografiaa.
Kohdealueen sisäinen maisema on melko vaihteleva, erityisesti lohkareinen luoteisosa suonäkymineen on monipuolinen. Alueen pohjoispuolitse virtaa erämainen Tiilikkajoki. Alueen keski- ja luoteisosa sisältyvät Tiilikan alueen Natura-alueeseen (FI0600071). Tiilikkajärven kansallispuiston raja on koillisessa parin kilometrin päässä.
