HENKINEN KUORMITUS HOIVAYRITTÄJIEN HAASTEENA
Pia Matinen Pro gradu
Kansanterveystiede Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Huhtikuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Kansanterveystiede
MATINEN, PIA: Henkinen kuormitus hoivayrittäjien haasteena Opinnäytetutkielma, 42 sivua, 3 liitettä (4 sivua)
Ohjaajat: TtT Ari Haaranen, LL Jarmo Heikkinen Huhtikuu 2018
Avainsanat: hoivayrittäjät, psyykkinen kuormittavuus, haasteet
Työn kuormitus jaetaan fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen. Työn jatkuvat muutokset, epävarmuus ja kiire aiheuttavat stressiä ja henkistä kuormitusta.
Tilanteen jatkuessa pitkään, voi seurata masennusta ja loppuun palamista. Työn henkinen kuormitus on kasvanut etenkin naisten, eri alojen asiantuntijoiden ja korkeasti koulutettujen keskuudessa.
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoivayrittäjien henkistä kuormitusta ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2017. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kuopion seudulla hoivayrittäjinä toimivat yksinyrittäjät.
Tutkimukseen osallistui viisi hoivayrittäjää, jotka löytyivät tutkijan omien verkostojen kautta. Tutkija oli yhteydessä tutkittaviin henkilökohtaisesti puhelimitse ja sähköpostilla. Aluksi tutkija lähetti sähköisen tutkimuslomakkeen tutkittaville, jonka jälkeen haastateltiin osallistujia lomakkeen teemojen mukaisesti puhelimitse ja puhelut nauhoitettiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teemahaastattelua ja sisällönanalyysi tapahtui aineistolähtöisesti induktiivista lähestymistapaa käyttäen.
Hoivayrittäjät olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä työhönsä ja nauttivat ihmisläheisestä työstään. He kokivat voimavaransa hyviksi ja työn palkitsevaksi. Työstä saatu hyvä palaute oli yksi tärkeimpiä työssäjaksamista edistäviä tekijöitä. Työtyytyväisyyteen oli yhteydessä työn itsenäisyys, vaikutusmahdollisuudet työhön ja tyytyväiset asiakkaat.
Hoivayrittäjät kokivat työssään stressiä, voimakasta väsymystä ja jopa uupumusta.
Taloudellinen epävarmuus, työn vastuullisuus, suuri työmäärä ja pitkät työpäivät aiheuttavat eniten henkistä kuormitusta. Hoivayrittäjät kokivat, että työn sidonnaisuus vei aikaa perhe-elämältä ja aiheutti kuormitustekijöitä arjen pyörittämiseen. Yksi suurimpia hoivayrittäjyyden ongelmia oli vapaiden ja lomien pitäminen, koska työtä tehtiin yksin.
Hoivayrittäjien henkistä kuormitusta helpottivat itsensä toteuttamisen mahdollisuus ja tunne, että on saanut aikaan jotain tärkeää. Oma ja yhteinen aika läheisten kanssa, työstä irtautuminen ja kollegoiden tuki edesauttoivat työssäjaksamista. Yrityksen hyvä taloustilanne tuki hoivayrittäjien henkistä hyvinvointia.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että hoivayrittäjät kokivat taloudellisen epävarmuuden yhdeksi suurimmaksi huolen aiheeksi työssään ja huoli aiheutti henkistä kuormitusta.
Henkinen kuormitus näkyi hoivayrittäjien väsymyksenä ja uupumuksena. Tärkeimpänä henkistä kuormitusta vähentävänä tekijänä tuli esille omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, ja että elämässä on muutakin sisältöä työn lisäksi. Perheen merkitys ja joustavuus nähtiin tärkeänä hoivayrittäjien työtä edistävänä tekijänä.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Public Health
MATINEN, PIA: Mental strain as a challenge for care entrepreneurs Thesis, 42 pages, 3 appendixes (4 pages)
Tutors: Ari Haaranen PhD, Jarmo Heikkinen, M.D.
April 2018 Keywords: care entrepreneurs, mental strain, challenges
The strain caused by work is divided into three subsections: physical, mental, and social. Constant changes in work, uncertainty, and rush all cause stress and are mentally straining. If the situation persists, it can even lead to depression or burnout. This work- related mental strain has increased particularly among women, experts of various fields, and those with high education.
The purpose of this study is to examine the mental strain of care entrepreneurs and the factors affecting it. The material for the study was gathered in February of 2017, and the target group consisted of single entrepreneurs who worked as care entrepreneurs in the Kuopio area. Five entrepreneurs, contacted through the researcher’s own network, took part in the study. The researcher was in contact with the research group via phone and email. First, the researcher sent an online survey form to the research group, and after this the participants were interviewed regarding the survey via phone, and the phone calls were recorded. The method of research was a qualitative focused interview, and the data-driven analysis was conducted using inductive approach.
The results showed that care entrepreneurs were mostly happy with their jobs and enjoyed working with people. They believed they had satisfactory energy reserves and thought their work was rewarding. One of the most important factors in coping with work-related stress was positive feedback. Other aspects that were related job satisfaction were the level of independence, possibilities to affect work, and satisfied clients.
However, care entrepreneurs also experienced stress, pronounced tiredness, and even exhaustion. Financial insecurity, responsibility of the work, great workloads, and long working hours are the main causes of mental strain. Care entrepreneurs felt that the commitment to the work took away time from their family and caused strain factors in everyday life. One of the biggest issues care entrepreneurs faced was holidays and breaks, as they were difficult to arrange when working alone.
The study also showed that the mental strain of care entrepreneurs was lessened by the possibility to express oneself and the feeling that they had accomplished something meaningful. Taking time of their own or spending it with their loved ones, stepping away from work, and support from colleagues helped with coping with work-related stress. Good financial situation of the business also supported the mental wellness of the entrepreneurs.
As a conclusion, it can be said that care entrepreneurs felt that financial insecurity was one of the major factors they worried about in their work, and this worry caused mental strain. This mental strain could be seen as tiredness and exhaustion. The most important factor that lessened mental strain was taking care of one’s own well-being, as well as including other aspects besides work in life. The importance of family and flexibility were also seen as integral factors in making the work of care entrepreneurs easier.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 2
TYÖHYVINVOINTI JA TYÖN KUORMITUSTEKIJÄT ... 3
2.1 Työhyvinvointi ... 3
2.2 Karasekin ja Theorellin työn vaatimukset - työn hallintamalli ... 4
2.3 Työn kuormittavuus ... 5
2.4 Työn henkinen kuormitus ... 7
3 HOIVAYRITTÄJYYS SUOMESSA ... 9
3.1 Hoivayrittäjyyden määritelmä ... 9
3.2 Hoivayrittäjän ominaispiirteitä ... 10
3.3 Lainsäädännön vaikutukset hoivayrittäjyyteen ... 11
4 TUTKIMUKSIA YRITTÄJIEN HENKISESTÄ KUORMITUKSESTA ... 12
4.1 Yrittäjien työhyvinvointitutkimuksia ... 12
4.2 Hoivayrittäjien työhyvinvointitutkimuksia ... 14
5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 16
6 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 17
6.1 Aineiston analyysi ... 19
7 TUTKIMUSTULOKSET ... 20
7.1 Hoivayrittäjien taustatietoja ... 20
7.2 Hoivayrittäjyyden henkiset kuormitustekijät ... 20
7.3 Henkisen kuormituksen näkyminen työssä ... 25
7.4 Henkistä kuormitusta vähentävät tekijät ... 26
7.5 Yhteenveto tuloksista ... 30
8 POHDINTA ... 33
8.1 Tutkimustulosten tarkastelu ... 33
8.2 Luotettavuus ... 36
8.3 Johtopäätökset ... 38
8.4 Tulosten hyödynnettävyys ... 39
LÄHTEET ... 40
LIITTEET ... 44
1 JOHDANTO
Kuormitus kuuluu aina olennaisena osana työhön. Liiallista tai liian vähäistä kuormitusta voidaan pitää terveysriskinä, kun taas sopivan kuormituksen määrän katsotaan edistävän oppimista ja työssä kehittymistä. Parhaimmillaan työ voi olla terveyttä edistävää, auttaa työssä suoriutumista sekä auttaa henkilökohtaisessa ja ammatillisessa kasvussa. Työ ja työn sisältö on muuttunut vuosikymmenien aikana fyysisesti raskaasta henkisesti raskaaseen työhön ja samalla työn henkinen kuormitus on lisääntynyt (Manka 2011).
Säätelemällä työn kuormituksen määrää, yrittäjä voi vaikuttaa omaan jaksamiseensa ja hyvinvointiinsa. Erityisesti pienyrittäjä nähdään yrityksensä voimavarana ja hänen hyvä työkyky on tärkeää liiketoiminnan sujuvuuden kannalta (Nummelin 2008). Yrittäjän työkyvyllä ja hyvinvoinnilla on suora vaikutus yrityksen tuloksellisuuteen ja työn laatuun (Manka 2006). Vastuu ja liiallinen työmäärä voivat aiheuttaa yrittäjälle stressiä.
Työstressi nähdään psykofysiologisena tilana, joka lyhytaikaisena voi olla hyödyllistä, mutta pitkään jatkuessaan stressi voi aiheuttaa henkistä kuormitusta ja johtaa työuupumukseen tai masennukseen (Nummelin 2008). Erityisesti työn vaatimukset ja työn hallinta vaikuttavat työntekijän työssä kehittymiseen ja kokemukseen työn henkisestä kuormituksesta (Karasek ja Theorell 1990).
Hoivayrittäjien työtä on tutkittu aiemmin lähinnä työhyvinvoinnin ja työkyvyn näkökulmasta. Hoivayrittäjien työn henkistä kuormitusta on tutkittu vähän ja siitä löytyy pääasiassa kotimaisia tutkimuksia. Tutkija on rajannut aiheen käsittelyn koskemaan ainoastaan suomalaista hoivayrittäjyyttä.
Tutkija valitsi aiheen, koska se on ajankohtainen toimialaan kohdistuvien muutosten johdosta sekä väestön ikääntymisestä johtuvasta palvelujen tarpeen kasvusta. Tutkijalla on hoivayrittäjän tausta ja henkilökohtaisen kokemuksen perusteella tietoa hoivayrittäjän työ sisällön haasteista ja palkitsevuudesta. Koska aihetta on tutkittu vähän, on tutkimuksen tarkoituksena kuvata hoivayrittäjien henkistä kuormitusta, mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja millä keinoin henkistä kuormitusta olisi mahdollista vähentää.
TYÖHYVINVOINTI JA TYÖN KUORMITUSTEKIJÄT
2.1 Työhyvinvointi
Työhyvinvointi muodostuu yksilöön, yritykseen ja työyhteisöön liittyvistä tekijöistä.
Työhyvinvoinnin kokonaisuus koostuu turvallisesta, terveellisestä ja tuottavasta työstä.
Tällaisessa työssä ammattitaitoiset työntekijät ja hyvinvoiva työyhteisö kokee työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi. Organisaation työhyvinvointia lisääviä tekijöitä ovat esimiehen hyvät johtamistaidot, työyhteisön sisäinen ilmapiiri, työn tekeminen ja työntekijän henkilökohtainen kokemus työyhteisöstä. Työhyvinvoinnilla on merkittävä yhteys ihmisen työkykyyn, terveyteen ja yleisen hyvinvoinnin säilyttämiseen. Mitä paremmin yksilö työssään voi, sitä vähemmän hänellä on henkisiä ja fyysisiä oireita (Manka 2006, Manka 2011).
Työhyvinvointi perustuu hyvään ja järjestelmälliseen johtamiseen. Hyvä esimies osaa johtaa ihmisiä ja toimintaa oikeudenmukaisella ja tasa-arvoisella tavalla.
Työhyvinvointi on aina koko työyhteisön jäsenien vastuulla ja sitä kehitetään ja edistetään niin työnantajan kuin työntekijöiden yhteistyön avulla. Työhyvinvointi syntyy pääsääntöisesti arkisessa työssä, se on jatkuvaa ja pitkäkestoista toimintaa.
Organisaatiossa tulisi olla määriteltynä yhteiset tavoitteet, jotka ovat selvillä kaikille työntekijöille ja joita kohti kaikki työssään pyrkivät. Näin työntekijät ymmärtävät oman työpanoksensa merkityksen organisaatiolle, mikä lisää työhön sitoutumista ja työmotivaatiota. Työntekijän arvostus, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kohtelu vaikuttaa koko työyhteisön hyvinvointiin ja organisaation kilpailukykyyn, taloudelliseen tulokseen ja maineeseen (Manka 2011).
Hyvinvoiva työntekijä on motivoitunut, vastuuntuntoinen ja voi kokea työn imua. Hän työskentelee tavoitteellisesti ja kokee oman työpanoksensa ja ammattitaitonsa tarpeelliseksi työyhteisössä. Työhyvinvointi ilmenee työyhteisön keskinäisenä luottamuksena, avoimena vuorovaikutuksena, positiivisen palautteen antamisena, ongelmiin puuttumisena ja työyhteisötaitoina. Toimivassa työyhteisössä erilaisuus nähdään voimavarana ja eri-ikäiset työyhteisön jäsenet edistävät organisaation uudistumiskykyä. Työntekijällä tulisi olla mahdollisuus hyödyntää osaamistaan ja
ominaisuuksiaan työssään ja saada tukea sille. Työn tulokset näkyvät tuottavuudessa, työn ilona, vähäisinä sairauspoissaoloina ja asiakastyytyväisyytenä (Manka 2011).
Työhyvinvointi voidaan jakaa työhyvinvoinnin portaat malliin. Malli koostuu viidestä osatekijästä; psykofysiologisista perustarpeista, liittymisen, turvallisuuden, arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeista. Psykofysiologiset perustarpeet käsittävät työn kuormituksen, työterveyshuollon, työpaikkaruokailun ja työntekijän terveelliset elämäntavat. Turvallisuuteen liittyvät työsuhde, työolot, työn turvallisuus, työ- ja toimintatavat. Liittymisen tarve käsittää työyhteisön, verkostot, johtamisen, työntekijän joustavuuden, erilaisuuden hyväksymisen ja kehitysmyönteisyyden. Arvostukseen liittyvät organisaation arvot, toimintatavat, talous, työntekijän palkitseminen, palautteen antaminen ja kehityskeskustelut. Työyhteisössä työntekijän rooli on aktiivinen. Itsensä toteuttaminen käsittää osaamisen hallinnan, mielekkään työn, luovuuden ja vapauden.
Työntekijältä edellytetään oman työn hallintaa ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä (Rauramo 2009).
2.2 Karasekin ja Theorellin työn vaatimukset - työn hallintamalli
Karasekin (1979) sekä Karasekin ja Theorellin (1990) kehittämissä työn vaatimusten ja hallinnan malleissa kuvataan työn psykososiaalisia piirteitä. Nämä piirteet voivat kuormittaa työntekijää tai edistää hänen oppimistaan. Mallin avulla voidaan selvittää työn piirteitä, työssä oppimista ja kehittymistä ja niiden välisiä yhteyksiä. Erityisesti työn vaatimukset ja työn hallinta vaikuttavat Karasekin ja Theorellin (1990) mallin mukaan työntekijän työssä kehittymiseen ja kokemukseen työn henkisestä kuormituksesta. Työn hallinta sisältää työntekijän mahdollisuuden tehdä itsenäisiä päätöksiä ja käyttää omia taitojaan erilaisissa työtehtävissä. Työn vaatimuksiin sisältyy muun muassa liian vähäinen aika työn tekemiseen ja työtehtävistä johtuva kuormitus.
Mallin mukaan yksilön oma tunne työn hallinnasta vähentää työntekijän kokemaa kuormitusta ja auttaa häntä uuden oppimisessa. Työn henkiset vaatimukset tukevat oppimista ja vähentävät työstä aiheutuvaa stressiä (Karasek 1979, Karasek ja Theorell 1990).
Aktiivisen ja haasteellisen työn koetaan vahvistavan työssä oppimista, lisäävän työmotivaatiota ja työhön sitoutumista. Työntekijä voi turhautua työhönsä, joka on
vaatimuksiltaan vähäisestä ja, jossa työn hallinta koetaan korkeaksi eli työ on kuormittamatonta. Tällaisessa työssä työntekijällä on vähäiset mahdollisuudet hyödyntää tietotaitoaan. Passiivisessa työssä työn hallinta ja vaatimukset koetaan vähäisiksi. Riskeinä ovat tietotaidon ja oppimisen heikkeneminen ja muutosvastaisuus.
Henkinen kuormitus ja terveyden heikentyminen ovat uhkana työssä, joka kuormittaa paljon ja jossa työn erilaiset vaatimukset ovat korkeat. Työntekijällä ei juuri ole mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä ja uuden oppimisen mahdollisuudet ovat vähäiset (Karasek 1979, Karasek ja Theorell 1990).
Sosiaalinen tuki vähentää työstä aiheutuvaa henkistä kuormitusta ja auttaa oppimista.
Sosiaalisen tuen on katsottu olevan yksi tärkeimmistä voimavaroista työn kuormituksen vähentämisessä. Työstä aiheutuvaa kuormitusta on mahdollista helpottaa ja työsuorituksia parantaa lisäämällä työntekijöiden mahdollisuuksia saada tukea työyhteisöltä ja vaikuttaa omaan työhönsä sekä muuttamalla työn vaatimuksia (Karasek 1979, Karasek ja Theorell 1990).
2.3 Työn kuormittavuus
Työn kuormitus voi olla henkistä, fyysistä ja sosiaalista. Mitä suuremmat vaatimukset työssä on, sitä suuremmat ovat kuormittumisen riskit. Työperäinen stressi aiheutuu työn henkisten vaatimusten ja työn hallintamahdollisuuksien epätasapainosta. Jatkuva liiallinen tai vähäinen kuormitus voi heikentää toimintakykyä ja vaikuttaa hyvinvointiin.
Pitkään jatkuva kuormitus vaikuttaa negatiivisesti työntekijään ja ajan saatossa vaikutukset voivat näkyä työn sujuvuudessa, tuottavuuden heikentymisenä sekä terveysongelmina (Lindström ym. 2005). Työ ja työn sisältö on muuttunut vuosikymmenien aikana fyysisesti raskaasta henkisesti raskaaseen työhön ja samalla työn henkinen kuormitus on lisääntynyt (Kauppinen ja Mattila-Holappa 2012).
Hoitotyössä työstressiä aiheuttavat erilaiset sosiaaliset tilanteet, joissa työntekijä kohtaa negatiivisia tunteita, kuten esimerkiksi vihaa tai pelkoa. Kiireen, heikkojen työhön vaikutusmahdollisuuksien, suuren asiakasmäärän, moniongelmaisten asiakkaiden ja työn vastuullisuuden on todettu lisäävän työn henkistä kuormitusta. Vuonna 2012 sosiaali- ja terveysalalla lähes puolet työntekijöistä koki työnsä henkisesti kuormittavaksi (Kauppinen ja Mattila- Holappa 2012).
Työn fyysinen kuormitus on yhteydessä ammattitasoon ja koulutukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportin (Lehto ym. 2015) mukaan työntekijäryhmään kuuluvista 62 prosenttia arvioi työnsä fyysisesti raskaaksi. Fyysinen kuormitus voi aiheutua fyysisesti raskaasta työstä, staattisista tai hankalista työasennoista, jatkuvasta istumisesta ja työympäristöstä, kuten kylmyydestä tai kuumuudesta. Nämä tekijät kuormittavat tuki- ja verenkiertoelimistöä ja ovat yhteydessä myös psykososiaaliseen kuormittavuuteen (Työturvallisuuskeskus 2016).
Sosiaalinen kuormitus liittyy myös työyhteisön vuorovaikutukseen. Kuormittavia tekijöitä ovat työntekijöiden epätasa-arvoinen tai epäasiallinen kohtelu, häirintä, kiusaaminen, seksuaalinen häirintä, esimiehen henkilöstöjohtamisen osaamattomuus, yksintyöskentely, yhteistyön sujumattomuus, heikko tiedonkulku ja työn sisältämät kielteiset vuorovaikutustilanteet muun muassa asiakas- tai potilassuhteissa. Nämä tekijät voivat olla haitallisia työntekijän terveyden ja työssäjaksamisen kannalta (Työterveyslaitos 2015).
Psykososiaaliset kuormitustekijät voivat olla negatiivisia ja aiheuttaa haitallista kuormitusta tai positiivisia voimavaroja lisääviä ja tukevia tekijöitä. Kuormitustekijät liittyvät johtamiseen, työn suunnitteluun ja hallintaan, työjärjestelyihin ja sosiaaliseen ympäristöön. Psykososiaaliset kuormitustekijät ovat aina koko työyhteisön ongelmia riippumatta siitä kuka työtä tekee (Manka 2011, Työterveyslaitos 2016).
Psykososiaaliset kuormitustekijät voivat lisätä työn henkistä kuormitusta.Kuormitus voi ilmetä muun muassa henkilön uupumisena, erilaisina terveysongelmina, työstressinä, työtyytymättömyytenä, sairaslomina tai yritystoiminnan lopettamisaikeina (Manka 2011). Psykososiaalinen kuormitus lisääntyy, jos työntekijällä on jatkuva kiire työssään tai hän kokee työmäärän suureksi ja siihen liittyy tunne, että työllä ei ole merkitystä, sitä ei voi hallita tai oma osaaminen ei riitä työtehtävistä suoriutumiseen. Alisuoriutuminen tai kokemus työn vähäisestä vaatimustasosta suhteessa työntekijän ammattitaitoon voivat aiheuttaa henkistä kuormitusta. Psykososiaaliset riskit ovat yhteydessä työperäiseen stressiin, joka johtuu työn liiallisista vaatimuksista tai paineista. Riskit ovat työuupumukseen altistavia tekijöitä (Leka ja Jain 2010).
2.4 Työn henkinen kuormitus
Työelämän muutokset aiheuttavat työssä henkistä kuormitusta. Työn henkiseen kuormitukseen vaikuttavat monet henkiset ja somaattiset tekijät (Lehto ym. 2015). Työn henkisellä kuormituksella tarkoitetaan ihmisen henkisten ja sosiaalisten voimavarojen käyttämistä työssä. Henkinen kuormitus liittyy suoraan työhön ja sen sisältöön. Työhön liittyy aina kuormitustekijöitä, mutta jatkuva liiallinen kuormitus vaikuttaa haitallisesti ihmisen terveyteen heikentämällä voimavaroja ja johtamalla jopa uupumiseen. Henkistä kuormitusta voi aiheuttaa epäselvät työn tavoitteet, työtä on liian paljon tai työssä on jatkuva kiire, eikä työmäärään tai työtahtiin itse voi vaikuttaa. Lisäksi työssä kehittymisen tai uuden oppimisen mahdollisuudet ovat vähäiset, työ keskeytyy toistuvasti tai siinä on muita häiriötekijöitä. Henkistä kuormitusta lisää vastuu toisista ihmisistä tai taloudellisista seikoista, työstä ei anneta palautetta tai sitä ei arvosteta, työ sisältää paljon muutoksia tai epävarmuus jatkuu pitkään (Ahola ym. 2006, Nummelin 2008, Työterveyslaitos 2015). Jatkuva kiire aiheuttaa stressiä ja voi johtaa uniongelmiin, sairastumiseen ja ammatillisen itsetunnon ongelmiin (Manka 2011).
Työn henkinen kuormitus ja vaatimukset ovat lisääntyneet tasaisesti naisvaltaisilla aloilla. Eniten työn henkistä kuormitusta esiintyi korkeasti koulutettujen työntekijöiden keskuudessa ja asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä. Korkeasti koulutetuista työtään henkisesti raskaana piti 61 prosenttia ja ylemmillä toimihenkilöillä luku oli 66 prosenttia. Ihmissuhdetyössä henkisen kuormituksen osuus oli suurempi kunnallisella puolella ja naisvaltaisissa ammateissa, muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla työskentelevät eivät tästä huolimatta kokeneet työkykyään heikommaksi kuin muilla toimialoilla työskentelevät (Lehto ym.
2015).
Henkistä kuormitusta lisäävät työorganisaatioon ja työilmapiirin liittyvät seikat ja suuri työmäärä (Lehto ym. 2015). Eniten henkistä kuormitusta aiheuttivat kiire, työn keskeytyminen ja erilaiset häiriöt. Yrittäjät kokivat henkistä kuormitusta ja kiirettä työssään vähemmän kuin palkansaajat. Lisäksi heillä oli paremmat työhön vaikutus- ja kehittämismahdollisuudet kuin palkansaajilla (Kauppinen ym. 2006).
Työn ja työympäristön vaatimukset kasvavat ja muuttuvat jatkuvasti. Työntekijöiltä vaaditaan entistä enemmän vuorovaikutustaitoja. Työntekijöiltä odotetaan omien työtehtävien hallinnan lisäksi itsensä, työn ja työyhteisön toiminnan kehittämistä ja muutokseen sopeutumista. Muutoksiin sopeutuminen kuormittaa ihmistä henkisesti ja jatkuvat muutokset aiheuttavat epävarmuutta. Lisääntyneet vaatimukset ja työntekijöiden tarpeet, sekä muutoksien sopeutumiseen vaadittava aika eivät aina ole tasapainossa. Muun muassa ulkoistaminen, saneeraukset, konkurssit ja lomautukset johtavat työsuhteiden epävarmuuteen ja työn menetyksen uhkaan. Yksilön hyvinvoinnin kannalta mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön olisi tärkeää ja se auttaisi lisäämään työntekijän voimavaroja ja kestämään työn henkistä kuormitusta (Kauppinen ym. 2006).
Työ ja terveys-kyselyn mukaan suomalaisista työntekijöistä kolmasosa koki työssään henkistä kuormitusta. Henkistä kuormitusta eniten kokivat ylemmät toimihenkilöt, kunta-alan työntekijät ja sosiaali- ja terveysalan työntekijät. Esimiestehtävissä työskentelevät henkilöt ja asiantuntijat olivat ammattiryhmistä eniten henkistä kuormitusta kokeneita. Henkinen kuormitus näiden ryhmien osalta on kuitenkin vähentynyt verrattuna aiempiin vuosiin. Kiireen tuntemuksia oli yli puolella työntekijöistä ja eniten naisilla. Työntekijät olivat omaan työhönsä pääsääntöisesti tyytyväisiä (Perkiö- Mäkelä ym. 2009).
3 HOIVAYRITTÄJYYS SUOMESSA 3.1 Hoivayrittäjyyden määritelmä
Hoivayrittäjyys käsittää eri-ikäisten henkilöiden hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa.
Suomessa julkiset hoivapalvelut ovat kehittyneet naisten palkatta tekemän hoivatyön muuttumisesta palkkatyöksi. Suomalaisessa hoivayrittäjyydessä on kyse kansallisesta ilmiöstä, jonka juuret johtavat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan synnystä.
Hoivayrittäjyys on alkanut kehittyä 1980-luvulla ja voimistunut 1990-luvulla olleen taloudellisen laman, kuntien itsenäisen päätösvallan, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja laitoshoitopaikkojen vähentämisen myötä. 1990-luvun lama lisäsi työttömyyttä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ja vauhditti hoivayrittäjyyden syntyä.
Samoihin aikoihin Suomessa kiinnostuttiin hoivayrittäjyydestä ja sen tutkimuksesta (Sinkkonen ja Rissanen 2004, Kaarakainen ym. 2006).
Hoivayrittäjät tuottavat erityisesti kotisairaanhoitopalveluja ja erilaisia kotona asumista tukevia kotipalveluja (Ikonen ja Julkunen 2007, Kröger 2011). Suomessa väestö ikääntyy voimakkaasti, jolloin palvelujen tarve sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset tulevat kasvamaan. Tästä johtuu muun muassa yksityisten yritysten osuus palvelujen tarjonnan lisääntymisessä. Vuoden 1992 valtionosuusuudistuksen myötä kunnat ovat voineet ostaa palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Hoivayrittäjyys on merkittävä osa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Sitä voidaankin pitää julkisjohtoisen palvelumallin kapeutumisen ja hoiva-alan yrittäjyyttä kannustavien lakimuutosten syntymisen seurauksena (Kaarakainen ym. 2006).
Suomessa tyypillistä hoivayrittäjyydelle on se, että hoivayrittäjät ovat yleensä yrityksensä omistavia naisia, pk-yrittäjiä tai yksinyrittäjiä. Naiset toimivat mieluummin yksinyrittäjinä kuin työnantajayrittäjinä. Hoivayrittäjillä on yleensä takanaan vankka ammattitaito sosiaali- ja terveydenhuoltoalalta ennen yritystoiminnan aloittamista ja osa yrittäjistä on suorittanut yrittäjäkoulutusta. Yleisimpänä yritysmuotona on toiminimi tai avoin yhtiö ja yrityksen liikevaihto on pienimuotoista. Hoivayrityksien keski-ikä Suomessa on kahdeksan vuotta (Rissanen ym. 2004, Rissanen ja Sinkkonen 2005, Kaarakainen ym. 2006, Rissanen ym. 2011). Suomalaiset hoivayritykset työllistävät keskimäärin alle kymmenen henkilöä (Kettunen 2010). Terveys- ja sosiaalialan yrityksistä noin neljä prosenttia oli pienyrityksiä vuonna 2016 (Tevameri 2017).
Suomeen on syntymässä isompia hoiva-alan yrityksiä tai olemassa olevat yritykset ovat alkaneet laajentaa toimintaansa. Tulevaisuudessa yritysten koon kasvamisen yhteydessä miehiä tullaan mahdollisesti näkemään enemmän hoiva- alan yrittäjinä, etenkin yritysten johtotehtävissä (Kaarakainen ym. 2006, Rissanen ym. 2007, Rissanen ja Helisten 2007, Rissanen ym. 2011).
Hoivatyö on perinteisesti nähty kutsumusammattina. Hoivayrittäjyydessä ammatin etiikka nousee ihmiskeskeisyydestä. Hoivayrittäjyyden erottaa muusta yrittäjyydestä sidonnaisuus eettisyyden ja ammatillisuuden suhteen, sillä siihen liittyy vahvasti sosiaali- ja terveydenhuollon eettinen arvotausta. Tärkeitä periaatteita hoivayrittäjyydessä ovat oikeudenmukaisuus, asiakkaan itsemääräämisoikeus, ihmisarvon ja elämän kunnioittaminen, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, turvallisuus ja yksilöllisyys (Rissanen ja Sinkkonen 2004, McCleary ym. 2006, Taskinen ym. 2007).
3.2 Hoivayrittäjän ominaispiirteitä
Suomessa suurin osa hoivayrittäjistä on iältään noin 35-44 vuotiaita naisia. Miehet työskentelevät yleensä yrittäjinä perheyrityksissä yhdessä puolisonsa kanssa (Rissanen ym. 2011). Aiempien tutkimusten mukaan hoivayrittäjät ovat yleensä innostuneita työstään, tyytyväisiä työhönsä ja heillä on vahva työmoraali. Useasti työ on yrittäjälle elämäntapa. Yrittäjäksi ryhtymisen motiivina on muun muassa työn ja perheen yhdistäminen. Näiden asioiden yhdistäminen vaatii suunnittelua, ja sen vaikutukset hyvinvointiin riippuvat siitä, onko suhde ristiriitainen vai ei. Jos suhde toimii hyvin, vaikuttaa se positiivisesti yrittäjän hyvinvointiin (Rissanen ym. 2004, Schjoedt ja Shaver 2007, Tiirikainen ym. 2007).
Muita motiiveita ovat itsenäisen työn tarve, itsensä toteuttaminen, työn kokeminen kutsumuksena, asiakassuuntautuneisuus, halu auttaa ihmisiä ja halu tarjota inhimillistä, asiakaslähtöistä ja laadukasta palvelua. Hoivayrittäjät ovat tyytyväisiä työnsä haasteellisuuteen, palkitsevuuteen, työn tulosten näkyvyyteen ja asiakkaiden tyytyväisyyteen. Taloudellista menestymistä ei koeta suurena motiivina yrittäjäksi ryhtymisessä. Liiketoiminnalle on tyypillistä vakaa talous, hyvä vaikutus työllisyyteen haja-asutusalueilla ja yritystoiminnan pitkäikäisyys. Tutkimusten mukaan naiset kannustavat toisiaan kilpailun sijaan, ovat yrittäjinä sinnikkäitä, luonnostaan johtajia ja
hallitsevat monia ja vaikeita asioita yhtä aikaa ja heillä on hyvä riskinsietokyky (Rissanen ja Sinkkonen 2004, McCleary ym. 2006, Sankelo 2008, Rissanen ym. 2011).
3.3 Lainsäädännön vaikutukset hoivayrittäjyyteen
Aluehallintovirasto ja kunnat ovat keskeisessä asemassa hoivayritysten toiminnan valvonnassa. Lainsäädännöllä pyritään turvaamaan asiakkaille laadukkaita ja turvallisia palveluja. Hoivayritysten toimintaa ohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö.
Laki määrittelee palvelujen yleiset puitteet, mutta sisältää vähän erillisiä ohjeita niiden toiminnasta. Sosiaali- ja terveyspalveluilla turvataan Suomen perustuslain mukaisia välttämättömiä toimeentulon ja huolenpidon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Kuntien vastuulla on lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Kunnat voivat itse järjestää palvelut haluamallaan tavalla, esimerkiksi omana toimintana, kuntayhtymän kautta tai ostopalveluina muilta kunnilta, kolmannelta sektorilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta (Kaarakainen 2004).
Hoivayritystä perustettaessa on päätettävä, kuuluuko yritys sosiaali- vai terveysalalle ja sen mukaan on tehtävä ilmoitus aluehallintovirastoon sosiaali- tai terveydenhuoltopalveluista. Hoivayritykset, jotka tarjoavat palveluja kotiin, rekisteröityvät yleensä sosiaalipalvelujen puolelle. Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (1996/603), laki yksityisestä terveydenhuollosta (1990/152) ja laki yksityisistä sosiaalipalveluista (2011/922) määrittelevät hoivayritysten toimintaa ja luvanvaraisuutta. ”Sosiaalialan yritystoimintaa säätelevät yleisen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön lisäksi sen asiakaskunnan erityispiirteitä koskevat lait”
(Kaarakainen 2004). Potilasvahinkolain (1986) 4§ mukaan terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalla hoivayrittäjällä on oltava vakuutus potilasvahinkolain mukaisen vastuun varalta. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000/812) velvoittaa hoivayrittäjän laatimaan palveluista kirjallisen palvelu- tai hoitosuunnitelman, jolla pyritään hoidon suunnitelmallisuuteen (Kaarakainen 2004).
4 TUTKIMUKSIA YRITTÄJIEN HENKISESTÄ KUORMITUKSESTA 4.1 Yrittäjien työhyvinvointitutkimuksia
Työ ja terveys 2012 -kyselyssä yrittäjistä työnsä henkisesti raskaaksi oli kokenut 19 prosenttia, kun vuonna 2009 vastaava luku oli 29 prosenttia. Stressioireita oli kahdeksalla prosentilla ja psyykkisiä oireita 39 prosentilla yrittäjistä. Kielteisiä tunteita (viha, suuttumus, pelko, häpeä) työssä esiintyi melko usein tai jatkuvasti neljällä prosentilla yrittäjistä (Kauppinen ym. 2012).
Elon Yrittäjämittari -tutkimuksessa (Koli 2014) todettiin, että tyytymättömyyttä työhön aiheuttivat yrittäjänä toimimisen kustannukset ja ansiotason vaihtelu, vaikea ennustettavuus sekä yrittämisen yleinen kuormittavuus, muun muassa yrittäjän työn sidonnaisuus ja liika byrokratia. Työhönsä tyytymättömät yrittäjät kokivat, että heillä oli vaikeuksia selviytyä työmäärästä. Lisäksi heillä oli sairauslomia muita ryhmiä enemmän ja mahdollisuus lomien viettoon oli vähäinen. Esimiesyrittäjillä puolestaan oli kaikkein eniten ongelmia omassa työhyvinvoinnissaan. He kokivat lomamahdollisuudet vähäisiksi ja työstä palautumisen hitaaksi. Yleensäkin vapaa-ajan puute koettiin ongelmalliseksi. Kyselyyn vastanneista 42 prosentilla oli kohonnut kuormittumisen riski ja heidän työssään oli selviä hyvinvointiin vaikuttavia riskejä. Alle 36-vuotiaiden yrittäjien kuormittumisen riski oli suurempi verrattuna vanhempiin yrittäjiin (Koli 2014).
Mäkelä-Pusan ym. (2011) tutkimuksessa ilmeni, että yrittäjät olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä työhönsä. Yrittäjät arvioivat kaikilla osa-alueilla hyvinvointinsa ja työkykynsä hyväksi. Työtyytyväisyyttä lisäsi mielenkiintoinen ja itsenäinen työ.
Samassa tutkimuksessa todettiin, että pienyrittäjien työpäivät voivat olla pitkiä ja yli puolet tutkimukseen vastanneista yrittäjistä oli kokenut stressiä, uupumusta ja työkykynsä heikentyneen, vaikka työtä sinällään ei koettu rasittavaksi. Yrittäjillä oli esiintynyt terveydentilaan ja työkykyyn vaikuttavia oireita (Mäkelä-Pusa ym. 2011).
Yrittäjien työkyky oli hyvä ja he olivat tyytyväisiä elämänlaatuunsa ja terveydentilaansa. Oman työn hallinnan mahdollisuus vähentää stressiä, etenkin työn vaatimusten ollessa korkeat. Työ vähäiset vaatimukset ja vähäinen tuki eivät motivoi yrittäjiä ja vaikuttavat yrittäjien työhyvinvointiin. Yrittäjillä on paremmat työhön
vaikutusmahdollisuudet kuin työntekijöillä, mutta enemmän työstä aiheutuvaa stressiä.
Työnantajayrittäjät pystyivät pitämään paremmin vapaata työstään kuin yksinyrittäjät.
Tutkimuksen mukaan paras työtyytyväisyys ja koettu elämänlaatu on naimisissa olevalla terveellä naisyrittäjällä (Saarni ym. 2008).
Kaksi kolmesta vastaajasta koki työkykynsä hyväksi Suomen yrittäjien Hyvinvointibarometri 2014 (Lundel ym. 2014) selvityksen mukaan. Eniten työssä jaksamista haittasivat töiden ennakoimisen vaikeus ja epävarmuus, työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, pitkät työpäivät ja hallinnolliset tehtävät. Pitkiä työviikkoja tekevät ja alle kuukauden lomaa vuodessa pitävät yrittäjät kokivat stressiä ja voimavaransa heikommiksi kuin muut yrittäjät. Voimavaransa parhaimmiksi kokivat alle kymmenen vuotta yrittäjinä toimineet henkilöt, palvelualoilla toimivat yrittäjät ja sellaiset yrittäjät, jotka kokivat yritystoimintansa kannattavaksi. Hyvä elämänhallinnan tunne, läheiset ihmissuhteet ja riittävä lepo tukivat eniten työssä jaksamista (Lundel ym. 2014).
Perheen ja läheisten ihmissuhteiden merkitystä yrittäjän elämässä ei voi vähätellä.
Sosiaalisista suhteista johtuvien ongelmien on todettu heikentävän vastustuskykyä ja vaikuttavan ihmisen terveyteen. Haasteet työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa vaikuttavat yrittäjien työhyvinvointiin ja aiheuttavat stressiä. Ongelmat heijastuvat perhe-elämään, työtyytyväisyyteen ja näin ollen suoraan myös yritystoimintaan.
Parhaimmillaan perhe on yrittäjän suuri voimavara, tuki ja auttaa yrittäjää tasapainottamaan työtä ja perhe-elämää. Vähäinen perheen tuki voi lisätä mielenterveyden ongelmia ja sairastuvuutta (Eddleston ja Powell 2008, Shelton 2008).
Yrittäjät, jotka eivät koe saavansa tukea yritystoiminnalleen, tekevät pitkää päivää ja kuormittuvat työssään. Ristiriidat, työssä kuormittuminen ja sosiaalisen tuen puute vaikuttavat yrittäjien työviihtyvyyteen ja yritystoimintaan. Työn jatkuvat vaatimukset ja taloudelliset huolet lisäävät stressin määrää ja vaikuttavat yrittäjien työhyvinvointiin.
Mies- ja naisyrittäjät kokevat stressiä hieman eri asioista. Naisyrittäjillä stressiä aiheuttaa usein juuri perheen ja työn yhteensovittaminen (Kariv 2012).
4.2 Hoivayrittäjien työhyvinvointitutkimuksia
Tutkimusten mukaan hoivayrittäjät pääsääntöisesti arvioivat työkykynsä ja voimavaransa kaikilla osa-alueilla hyviksi ja olivat tyytyväisiä työhönsä (Rissanen ym.
2004, Sankelo ja Åkerblad 2009, Mäkelä- Pusa ym. 2011). Osalla hoivayrittäjistä esiintyi voimakasta väsymystä, uupumusta ja stressiä, joita lisäsi taloudellinen epävarmuus ja suuri työmäärä (Rissanen ym. 2007). Hoivayrittäjillä esiintyi väsymystä ja uupumusta enemmän kuin työntekijöillä. Hoivayrittäjillä esiintyi myös enemmän väsymyksen oireita, vaikka he eivät kokeneet työtään henkisesti rasittavaksi. Henkisiä oireita hoivayrittäjillä oli vähän (Rissanen ym. 2004, Sankelo ja Åkerblad 2009).
Yrittäjien työhyvinvointi, työkyky ja kuntoutus selvitysraportin (Mäkelä- Pusa ym.
2011) tuloksista ilmeni, että alle puolella tutkimukseen vastanneista yrittäjistä oli esiintynyt stressiä edellisen vuoden aikana. Rissasen ym. (2007) tutkimuksessa puolestaan noin puolella yrittäjistä (n=260) oli ollut stressin kokemuksia vähän tai ei lainkaan. Vastaajista noin joka viides oli kokenut paljon tai melko paljon stressiä.
Viimeisen vuoden aikana hoivayrittäjistä stressiä oli ollut kolmella neljäsosalla (Sankelo ja Åkerblad 2009). Naisyrittäjien työhyvinvointi (Palmgren ym. 2010) tutkimuksessa todettiin, että tutkimukseen vastanneista (n=210) 51 prosenttia oli kokenut stressiä melko vähän tai ei lainkaan. Melko paljon tai paljon stressiä oli ollut 13 prosentilla yrittäjistä. Työnantajayrittäjät olivat kokeneet stressiä enemmän kuin yksinyrittäjät. Terveys- ja sosiaalipalveluissa stressiä koettiin vähemmän kuin muilla toimialoilla. Vähiten kiireen ja työn keskeytyksen kokemuksia oli terveys- ja sosiaalipalvelujen yrittäjillä (Palmgren ym. 2010).
Stressiä aiheuttivat useat eri tekijät. Suurimmaksi stressitekijäksi yrittäjät kuvasivat toiminnan vastuullisuuden sekä hoitotyön ja hallinnollisten asioiden yhdistämisen (Sankelo ja Åkerblad 2009). Vastaajista 72 prosenttia oli sitä mieltä, että työn vastuullisuus aiheutti eniten stressiä. Työn määrän stressaavaksi koki 69 prosenttia ja työn sidonnaisuuden stressitekijäksi kokivat 60 prosenttia vastanneista. Prottaksen ja Thompsonin (2006) mukaan työn vastuullisuus kuormitti yrittäjiä. Kiire, jatkuvat keskeytykset työssä tai liian vähäinen aika työn tekemiseen, tekemättömät työt, taloudelliset seikat, epävarmuus töiden riittämisestä ja mahdollinen oma sairaus aiheuttivat myös huolta ja stressiä (Palmgren 2006).
Yrittäjien voimakkaan stressin koettiin liittyvän yrityksen huonoon taloudelliseen menestykseen. Yli puolet yrittäjistä koki, että työn sidonnaisuus vei aikaa perhe- elämältä. Myös vapaiden ja lomien pitäminen koettiin vaikeana (Rissanen ym. 2007).
Vähiten stressiä aiheuttivat verkostojen ylläpitäminen ja suhteet työntekijöihin.
Hoivayrittäjien työpaineet vaikuttivat perhesuhteisiin ja ongelmat perhesuhteissa heijastuivat työtyytyväisyyteen (Sankelo ja Åkerblad 2009).
Kuten aiemmin jo todettiin, hoivayrittäjät olivat yleensä tyytyväisiä työhönsä. Työ sinänsä koettiin motivoivaksi, palkitsevaksi ja siihen oltiin hyvin sitoutuneita.
Tärkeimmiksi tekijöiksi hoivayrittäjyydessä koettiin itsenäinen työ, haasteellisuus ja tunne, että olet saanut aikaan jotain tärkeää (Rissanen ym. 2007). Hoivayrittäjien työtyytyväisyyttä lisäsivät johtajana toimiminen ennen yrittäjyyttä ja pitkä aika hoivayrittäjänä toimimisena (Sankelo ja Åkerblad 2009, Mäkelä- Pusa ym. 2011). Yli 50-vuotiaat yrittäjät olivat kaikkein tyytyväisimpiä. Pitkään yrittäjänä toimineilla oli myös parempi stressinsietokyky kuin nuoremmilla yrittäjillä (Rissanen ym. 2007, Mäkelä- Pusa ym. 2011).
Työn henkisen kuormituksen määrän hoivayrittäjät kokivat pääsääntöisesti sopivaksi.
Läheiset ihmissuhteet koettiin tyydyttävinä. Läheisten ihmissuhteiden todettiin olevan yhteydessä yrittäjien henkiseen kuormitukseen. Yrittäjien henkistä kuormitusta helpottivat eniten työn itsenäisyys, työn monipuolisuus, haasteellisuus ja itsensä toteuttamisen mahdollisuus. Uusina tuloksina tutkimuksessa todettiin, että yrittäjän korkeampi ikä, johtajakoulutus ja yrityksen hyvä taloustilanne tukivat yrittäjien henkistä hyvinvointia (Sankelo ja Åkerblad 2009). Terveys- ja sosiaalialan yrittäjistä 65 prosenttia (n=208) koki, että työhön liittyvä epävarmuus ei huolestuttanut heitä
(Palmgren ym. 2010).
5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoivayrittäjien henkistä kuormitusta ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.
Tutkimuskysymykset:
1. Mitkä henkiset tekijät kuormittavat hoivayrittäjyydessä?
2. Miten henkinen kuormitus näkyy työssä?
3. Mitkä tekijät vähentävät henkistä kuormitusta?
Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa hoivayrittäjän henkisestä kuormituksesta ja mitä keinoja sen vähentämiseksi on.
6 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimusaineisto kerättiin helmikuussa 2017 (Taulukko 1). Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kuopion seudulla hoivayrittäjinä toimivat yksinyrittäjät.
Tutkimukseen osallistui viisi hoivayrittäjää. Tutkittavat löytyivät tutkijan omien verkostojen kautta. Tutkija oli yhteydessä tutkittaviin henkilökohtaisesti puhelimitse ja selvitti hoivayrittäjien kiinnostusta lähteä mukaan tutkimukseen. Suostumuksen saatuaan tutkija oli hoivayrittäjiin yhteydessä sähköpostilla, lähetti heille tiedotteen tutkimuksesta (Liite 1) ja suostumuslomakkeen (Liite 2). Tutkittaville lähetettiin ennen haastattelua tutkimuksen teemahaastattelurunko (Liite 3). Näin hoivayrittäjillä oli etukäteen mahdollisuus tutustua haastattelun sisältöön.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista teemahaastattelua. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jossa edetään etukäteen valittujen teemojen ja tarkentavien kysymysten mukaan (Tuomi ja Sarajärvi 2018). Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen, jossa yksilöt tulkitsevat todellisuutta omasta näkökulmastaan ja arvomaailmastaan (Hirsjärvi ym. 2009).
Aluksi tutkija lähetti sähköisen tutkimuslomakkeen tutkittaville, jonka jälkeen haastateltiin osallistujia lomakkeen teemojen mukaisesti puhelimitse ja puhelut nauhoitettiin. Haastattelut tehtiin puhelimitse, koska tämä järjestely sopi paremmin yrittäjien aikatauluihin. Haastattelussa oli väljiä haastattelukysymyksiä. Haastateltavat pystyivät itse ensin miettimään mitä heille aiheesta tulee mieleen ja samalla he pystyivät vaikuttamaan tutkimuksen kulkuun. Etenkin tutkimuksen alkuvaiheessa kysymykset olivat laajoja, jotta tuloksista saatiin mahdollisimman paljon analysoitavaa.
Tutkimuksessa selvitettiin tutkittavien taustatietoja ja tehtiin muistiinpanoja tutkimuksen eri vaiheista (Kylmä ja Juvakka 2007).
Teemahaastattelu on joustava, koska kysymyksiä voidaan esittää missä järjestyksessä tahansa, niitä voidaan selventää, toistaa ja haastateltavan kanssa on mahdollisuus käydä aktiivista keskustelua, jolloin tutkittavan oma näkökulma tulee esille. Haastattelun kannalta on järkevää, että haastateltavat voivat tutustua kysymyksiin etukäteen.
Haastattelun etuna on se, että tutkimukseen voidaan valita sellaisia henkilöitä joilla on käsiteltävästä aiheesta henkilökohtaista kokemusta ja syvällistä tietoa. Teemahaastattelu etenee etukäteen valittujen ja keskeisten teemojen sekä tarkentavien kysymysten
mukaan. Teemahaastattelun tarkoituksena on löytää keskeiset asiat tutkimuksen tarkoituksen, ongelmanasettelun ja tutkimustehtävän mukaan (Tuomi ja Sarajärvi 2018).
Haastattelu on edullinen, käytännössä helppo toteuttaa ja niitä pystyy tekemään useamman saman päivän aikana.
Tutkimuksessa noudatettiin yleistä huolellisuutta, rehellisyyttä ja tarkkuutta sen jokaisessa vaiheessa. Lomakkeiden ja tutkimustulosten käsittelyssä täytyi kiinnittää erityistä huomiota anonymiteetin säilymiseen ja hyvän tutkimustavan periaatteiden noudattamiseen. Tutkimuksen tulokset esitettiin huolellisesti ja objektiivisesti.
Tutkijalta edellytettiin kaikessa toiminnassa rehellisyyttä ja eettisesti hyväksyttäviä tutkimusmenetelmiä (Hirsjärvi ym. 2009, Tuomi ja Sarajärvi 2018).
Tutkittaville selvitettiin etukäteen mitä haastattelu pitää sisällään. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista hoivayrittäjille tutkimuksen jokaisessa vaiheessa ja tutkittavilla oli mahdollisuus keskeyttää tutkimus niin halutessaan. Tutkittavilta pyydettiin kirjallinen suostumus aineiston käyttöön tutkimuksen alkaessa. Tutkittavia ei voitu tunnistaa aineistosta tai tuloksista. Tutkittaville ei maksettu korvausta tutkimukseen osallistumisesta.
Hoivayrittäjien haastattelut kestivät keskimäärin noin 30 minuuttia, yhteensä noin 2,5 tuntia. Jokaisen haastattelun tavoitteena oli avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri tutkijan ja haastateltavien yrittäjien välillä. Luottamusta lisäsi haastateltavien anonymiteetin turvaaminen. Jokaisessa haastattelussa edettiin teemahaastattelurungon mukaisesti ja samat kysymykset käytiin läpi kaikkien tutkittavien kanssa (Kylmä ja Juvakka 2007).
TAULUKKO 1. Tutkimuksen aikataulu
Kevät 2016 Syksy 2016 Kevät 2017 Kevät 2018
Tutkimussuunnitelman laatiminen
Haastatteluteemojen suunnittelu,
yrittäjien rekrytointi
Aineiston keruu Tulosten analysointi ja tulkinta,
loppupäätelmät
6.1 Aineiston analyysi
Tutkimuksessa käytettiin laadullista analyysimenetelmää. Laadullisen osion analyysi eteni prosessimaisesti. Sisällönanalyysi tapahtui aineistolähtöisesti induktiivista lähestymistapaa käyttäen. Tutkimuksen tarkoituksen perusteella aineistosta rajattiin analysoitavat asiat ja aineisto järjestettiin järkevään tulkittavaan muotoon. Haastattelut purettiin ja aineisto muokattiin tarkasti tulosten käsittelyä varten tekstimuotoon.
Litteroitua tekstiä saatiin kaksikymmentäviisi sivua. Sen jälkeen aineisto luettiin useaan kertaan ja reflektoitiin. Tarkoituksena oli löytää tutkimuksen kannalta kiinnostavia ja tärkeitä asioita. Aineisto koodattiin aineistolähtöisesti, jolloin jäsenneltiin se mitä aineistossa oli tarkoitus käsitellä. Koodauksen avulla selkeytettiin aineiston sisältöä.
Aineisto merkittiin eri väreillä, jolloin tutkimuksen kannalta oleelliset asiat saatiin selville. Aluksi aineisto pelkistettiin, ryhmiteltiin, nimettiin ja siitä muodostettiin käsiteryhmiä. Tutkimuksen tarkoitus, tehtävän asettelu ja tutkimuskysymykset ohjasivat pelkistämistä. Pelkistetystä aineistosta etsittiin samankaltaisuuksia kuvaavia käsitteitä, joita ryhmiteltiin ja muodostettiin alaluokiksi ja annettiin sisältöä kuvaava nimike.
Alaluokkia yhdistettiin edelleen ja oleellinen tieto tiivistettiin yläluokkiin ja lopuksi pääluokkiin (Taulukko 2). Lopuksi aineisto esitettiin, tehtiin tulkinta ja päätelmät (Tuomi ja Sarajärvi 2018).
TAULUKKO 2. Esimerkki analyysin etenemisestä
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Taloudellinen epävarmuus
Taloudelliset huolet Asiakkaiden epävarmuus
Taloudellinen epävarmuus
Taloudellinen epävarmuus Työn ennalta- arvaamattomuus
Työ
7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Hoivayrittäjien taustatietoja
Tutkimuksessa oli mukana viisi kuopiolaista hoiva-alan yksinyrittäjää. Kaikki yrittäjät olivat naisia ja heidän keski-ikä oli 51,2 vuotta, vaihteluväli 43-60 vuotta.
Hoivayritysten keski-ikä oli 7,4 vuotta, vaihteluväli 4-11 vuotta ja yritysmuotoina kaikilla yrittäjillä oli toiminimi. Neljällä yrittäjistä oli lähi- tai perushoitajan tutkinto ja yksi yrittäjistä oli kotiavustaja. Jokaisella yrittäjällä oli lisäksi jokin muu aiempi ammatti. Yrittäjillä oli monipuolisesti takana lisäkoulutusta ja kurssitusta. Kaikki yrittäjät olivat suorittaneet yrittäjäkurssin. Yhdellä yrittäjistä oli myös esimieskoulutusta ja -kokemusta aiemmasta ammatista. Hoito- ja hoivatyötä jokainen yrittäjä oli tehnyt vuosien ajan ennen yrittäjäksi ryhtymistä.
Osa yrittäjistä käytti työntekijöitä lähinnä kiireapulaisina tai yrittäjillä oli yhteisiä asiakkaita, joita he hoitivat vuorotellen. Yrittäjäksi ryhtymisen syitä olivat muun muassa halu kehittyä ammatillisesti tavalla, joka ei palkkatyössä ollut mahdollista tai taustalla oli aiempaa yrittäjäkokemusta muunlaisesta yrittämisestä, vakituista työpaikkaa hoitoalalta ei saanut ja se, että itse ei pystynyt vaikuttamaan työntekoon.
Asiakkaat olivat pääsääntöisesti iäkkäitä ihmisiä, lisäksi oli vammaisia, mielenterveysasiakkaita, sotaveteraaneja ja omaishoidettavia.
7.2 Hoivayrittäjyyden henkiset kuormitustekijät
Taloudellinen epävarmuus voi aiheuttaa huolta hoivayrittäjille, koska työmäärään ei välttämättä itse pysty vaikuttamaan. Työmäärää ja töiden riittävyyttä ei voi etukäteen ennakoida ja epätietoisuus siitä, miten työt jatkuvat, kuormittaa yrittäjiä. Asiakkaat ovat pääsääntöisesti iäkkäitä, sairaita ja heitä kuolee tai he voivat joutua laitoshoitoon pitkäksi aikaa. Tällöin kassavirtaa ei synny entiseen tapaan ja sillä on negatiivinen vaikutus yrityksen talouteen. Kiinteät kulut on maksettava, oli tuloja tai ei ja palkkaakin pitäisi työstä saada.
”Yks tekijä on varmaan kuitenkin tavallaan se epävarmuus. On sen verran iäkästä porukkaa, että et niille tulee näitä sairaalakeikkoja, saattaa olla
pitkiäkin. Kun kuitenkin meidän raha on näistä asiakkaista tulevaa.
Taloudellista epävarmuutta. Olis hyvä olla sellanen vakuutus, että mistä sais korvausta siltä ajalta, kun ei ole maksavaa asiakasta kotona. Helpottais taloudellista puolta. Kaiken maksat… se saattaa olla aika isokin lovi.” (Y1)
”Kyllähän sitä on sitä henkistä kuormitustakin, että se on varmaan tämä epävarmuus. Epävarmuustekijä tässä et kuitenkin asiakasmäärät voi äkkiäkin vaihtua. Taloudellinen epävarmuus ja se sitä henkistä kuormitusta kasvattaa.
Kyllä se on se epävarmuustekijä mikä siellä on koko ajan olemassa. Se on raskain.” (Y2)
”Asiakkaiden epävarmuus huolettaa, et mitenkähän omat laskut saa maksettua.
Ainahan nää tämmöiset mieltä painaa, kun ei oo sitä tiettyä määrää päivässä asiakkaita ja jos joku joutuu sairaalaan. Kyllä se aika loven tekkee tulonlähteeseen. Etenkin, jos käyt siellä paljon. Jatkuvastihan se on päällä jossakin takaraivossa.”(Y4)
Yrittäjän työssä tulee yllättäviä tilanteita eteen päivittäin ja ne aiheuttavat stressiä ja riittämättömyyden tunnetta. Esimerkiksi asiakkaalle sattunut sairaskohtaus laittaa yrittäjän työpäivän hetkessä uusiksi tai asiakas peruu käynnin viime hetkellä ja haluaa hoivayrittäjän käynnin silloin kun se hänelle sopii. Etukäteen tehdyt suunnitelmat ja aikataulut muuttuvat ja silloin yrittäjän täytyy ratkaista kuinka työt saadaan hoidettua.
”Odottamattomat tilanteet stressaa hirveesti. Esimerkiksi asiakas on kaatunut ja pitäs apua odotella ja seuraava asiakas odottaa jo. Onneks voi delegoida toisille yrittäjille, et tämmönen on tapahtunut ja voitko sinä mennä käymään siellä ja siellä. Muutokset on hankalia… Riittämättömyyden tunne tullee. Aina on
muuttuvia tilanteita, ihan päivittäin.” (Y4)
”Yllättävät tilanteet rasittaa.” (Y5)
Vaikka hoivayrittäjät ovat tottuneet kovaan työntekoon, kiire koettiin kuormittavaksi tekijäksi. Työtä voi olla paljon tai lyhyessä ajassa pitäisi ehtiä tekemään monia asioita ja ajankäytön kanssa tulee usein ongelmia. Yrittäjien työaika on hyvin vaihteleva.
Työpäivät ja -viikot voivat olla todella pitkiä ja yleensä ne ovat työntäyteisiä.
”Välillä on kauhee kiire, tuntuu että ei tunnit riitä päivässä… Oli viikkoja tossa viime kesästä tuonne joulun alle, että oli noita 12- 14 työpäivän pötköjä. Eihän se sitä ole, että kun tänne kotiin tulet niin et se työ on siinä. On 24/7.” (Y2)
”Kiire pakkaa päälle. Sitten on rajattu aika ja vähään aikaan pitää keretä paljon. Ei voi rauhassa paneutua asiaan, kun pitää kellon kans pikajuoksua mennä. Paljon pitäs vähälle aikaa keretä tekemään” (Y4)
Asiakkaat ovat usein riippuvaisia hoivayrittäjistä, hoitosuhde koetaan läheisenä ja turvallisena. Läheinen suhde voi lisätä yrittäjien kuormitusta ja asiakkaiden asiat saattavat tulla kotiin mukaan. Työhön väsyminen ja kyllästyminen aiheuttavat henkistä kuormitusta ja tekevät työnteosta raskasta.
”En tiijä onko leipääntymistä vai mitä, mutta… tai ko sillee henkistä kuormitusta, mutta välillä tökkii ihan tää työnteko. Kun on ikäihmisiä ja tulee sitten iän myötä näitä sairauksia ja kaiken maailman juttuja siihen mukkaan.”
(Y1).
”Vaikka kuinka yrität jättee, ni sitte kun ne kertoo ja puhhuu, kiukkuaa ja äksyää mulle, ni kyllähän ne jonkun aikaa mukana kulkee ennen kun piäsöö
eroon. Kyllähän sekkii on rasitteena.”(Y3)
”Hirveen raskasta on käyä, jos on sellanen ihminen et minähän otan ylivallan ja sanon et menepäs ja teepäs…. sellanen kauheen ilkee ihminen. Yksityisyrittäjyys on siitä hyvä ettei oo pakko lähtee tommosessa käymään. Tää on yksi hyvä puoli, ei tarvii ottaa semmosia asiakkaita.(Y4
Vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja vaativassa työssä oma persoonallisuus kuormittuu ja se voi uuvuttaa yrittäjää. Lisäksi työn määrä, sitovuus ja jatkuva työssä joustaminen kuormittavat. Yrittäminen on hyvin pitkälle asiakkaiden tarpeista lähtöisin olevaa työtä ja työpäivät määrittyvät sen mukaan. Oman elämän suunnittelu saattaa olla hankalaa, kun asiakkaat voivat soittaa apua mihin aikaan tahansa tai omaiset haluavat keskustella läheistensä asioista.
”Et sitten se puhelin saattaa soija myöhään illallakin ja näin et joutuu vastaamaan siihen puhelimeen. Jos on vapaalla ni eipä sitä hirveesti välttämättä huvittas keskustella omaisten tai asiakkaiden kanssa.”(Y2).
”Ehkä eniten rasittaa se, kun oot jatkuvaan tavotettavissa. Onhan lisäks työn määrä, kun jouvut niin paljon joustamaan. Sitte yleensä sen mukaan mennään.
Ei omia pysty paljoo suunnittelemaa… ja asiakkaitten ongelmat tulloo mukkaan.
Kyllähän sekkii on rasitteena. Kyllä se on se, kun oman persoonan kans olemaa ja ottamaan sen mikä sieltä tullee. Että, se se varmaan on se ihan raskain.” (Y3)
”Aluks oli aika raskasta, et onks tää duuni tän arvosta… Saap heti paskaa niskaan kun astut ovesta sisään.” (Y5)
Työasioiden jakaminen koettiin haasteelliseksi, koska yrittäjillä ei ollut työyhteisöä, jossa asioista olisi voinut keskustella. Siksi useimmilla yrittäjillä on kollegoja joiden kanssa he tekevät yhteistyötä. Asioiden käsitteleminen ja haasteellisten asiakkaiden parissa työskentely yhdessä toisen yrittäjän kanssa, helpotti henkistä taakkaa. Vastuun yksin kantaminen, töiden organisointi ja priorisointi aiheutti yrittäjille henkistä kuormitusta.
”Ja toinen mikä on tuo henkinen kuormittavuus niin varmaan se yksinäisyys.
Sitten kun yksin tekee. Välillä tuntuu, että pitäs olla se joku jolle sais aina vähän päästellä paineita.”(Y2)
”Kaikesta pitää ite kantaa vastuu. Ois helppo siinä mielessä et ois joku toinen joka vois tehä duunii. Et voisin sanoo et saat tehä enemmän duunii et mä vähän löysään. Oon miettinyt et palkkaisinko jonkun täyspäisen ja täyspäiväisen
tekijän, mut mistä niitä löytää. Yrittäjänä sun on pakko miettiä ja suunnitella et työ on järkevää ja hyvin suunniteltua.” (Y5)
Yksi suurimpia ongelmia hoivayrittäjyydessä on vapaiden ja lomien pitämisen hankaluus, koska työtä tehdään yksin ja sijaisen saaminen koetaan vaikeaksi.
Hoivayrittäjien lomat olivat lyhyitä, viikosta kahteen, jolloin työstä ei päässyt kunnolla irtaantumaan. Hoivayrittäjät kokivat, että maksimissaan lomaa voi pitää yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan. Yksinyrittäjät joutuvat tarkkaan suunnittelemaan lomansa ja loman ajalle sijaisjärjestelyt. Asiakastyöt on hoidettava lomankin aikana. Oman hyvinvointinsa takia hoivayrittäjät ovat tehneet ratkaisuja, jotta he jaksaisivat työssään.
”Ja sitten kun yksin tekee, niin ei voi niitä pitkiä lomia pitää ja siinähän sitä vähän ladattua akkuja, mutta se kun ei oo mahollista niin sitten sitä koittaa joskus pidennettyjä viikonloppuja tai joitakin loman pätkiä sinne sun tänne.
Tämän väsymyksen takia jouduin tekemään sen päätöksen, että nyt en tee viikonlopputöitä ollenkaan.”(Y2)
”Kyllä se taitaa kahteen viikkoon vuoteen jäähä… Siinä on vaan se hirvee puljaaminen, ennenku saat kaikki jollekin työnnettyä.”(Y3)
”Nyt oon luvannut tehä joitakin viikonloppuja, kun yks toinen yrittäjä haluaa pitää viikonloppuja vapaana. Viime kesänä olin kymmenen päivää lomalla, mutta yhen luona piti käyä siinä lomalla. Ei viikossa oikein pääse lomalle ollenkaan…” (Y4)
Hoivayrittäjien työnkuva on laaja ja työ sisältää muutakin kuin pelkästään asiakastyötä.
Yhteydenpitoa omaisiin ja hoitolaitoksiin tehdään hoitotyön ohessa. Hoivayrittäjien päivät sisältävät asiakkaiden asioiden hoitamista ja järjestelyä, palavereja ja koulutuksia. Yrittäjät hoitavat itse laskutuksen ja tekevät tilitoimistoon paperityöt kirjanpitoa varten.
”Sitku pitää soitella ja kysyä ja varmistella vointia ja kotiutumista ja muuten.”(Y1)
”Teet laskut ja kaik kirjanpitäjälle toimitat ja sitte kaupungilta soittelevat paljon. Esim. palveluohjaajat ja sitte sovitaa et mitä ja minkä verran millekii asiakkaalle apua ja tunteja tarvitaa.”(Y3)
”Mulla on laskutusohjelma ja lähetän tai vien asiakkaille ja tilitoimistoon teen paperit ja vien kuun vaihteessa.”(Y5)
7.3 Henkisen kuormituksen näkyminen työssä
Työn henkinen kuormitus tulee esiin fyysisenä väsymyksenä ja ajoittain jopa kovana uupumuksena. Pitkään jatkuessaan henkinen kuormitus saattaa johtaa rasittumiseen, näkyä käyttäytymisessä ja yrittäjän terveydentilassa. Henkisen kuormituksen on lisäksi todettu olevan yhteydessä erilaisiin sairauksiin.
Työpäivän jälkeen ei välttämättä riitä energiaa liikunnalle, harrastuksille tai sosiaaliselle kanssakäymiselle. Väsymys vaikuttaa unen laatuun joko aiheuttaen unettomuutta tai lisäten unen tarvetta. Unen puute lisää väsymystä ja se näkyy työssä jaksamisessa ja työmotivaatiossa. Lisäksi taloudellisen epävarmuuden todettiin aiheuttavan unihäiriöitä.
Uni oli levotonta ja se ei virkistänyt. Asiat pyörivät mielessä ja vaikeuttivat nukahtamista tai aiheuttivat yöllistä heräilyä.
”Yks asiakas oli pitkään sairaalahoidossa, ni kyllä sen niinku huomasi, että tulee semmosia uniongelmiakin ihan. Sitä herräili ja sitten kun herräät ni sitten ruppee ratas raksuttammaa. Vähän stressiä…” (Y1)
”Se fyysinen väsymys on ja semmonen… kaiken kaikkiaan sellanen uupumus.
Että tarvii hengähdystauon siinä välillä. Kyllähän se varmaan sitten aiheuttaa unettomia öitä ainakin välillä ja sitä kautta sit väsymystä. Ja semmosenahan se sit oirehtii varmaan tossa olemisessa. Kyllähän siinä on se väsymys varmaan se minkä kanssa joutuu tässä taistelemaan” (Y2)
”Ei oo uniongelmia, hyvin simahtaa illalla.”(Y3)
Hoitotyössä koetaan usein henkistä kuormitusta kielteisiä tunteita herättävissä vuorovaikutustilanteissa. Hoivayrittäjien työssä vaativat ja haasteelliset käyttäytyvät asiakkaat voivat kuormittaa ja väsyttää henkisesti. Tällaisten asiakkaiden kanssa ei jaksa työskennellä kuten haluaisi ja kuormitus voi näkyä turhautumisena ja väsymisenä asiakkaiden ongelmiin ja yrittäjien riittämättömyyden tunteena.
”Jatkuva väsymys… Toisaalta oon huomannu asiakkaitten kaa, joille oot koko ajan siinä vierellä… ei niinku jaksa samalla tavalla houkutella ja jutella ja rohkasta niinku ehkä pitäs. Ehkä mennöö päivä kerrallaan ja aatteloo et mitä tuo ennee hyövyttää vaikka toisaalta pitäs tietysti aina aatella et... Tulee turhautuminen.” (Y3)
”Jotkut asiakkaat on henkisesti rankkoja. Joillakin ihmisillä on paljon tiettyjä asioita eletyssä elämässä, jotka vaikuttaa sit kun ovat vanhuksia”(Y5)
7.4 Henkistä kuormitusta vähentävät tekijät
Henkistä kuormitusta on mahdollista vähentää monien eri tekijöiden avulla.
Hoivayrittäjyys koettiin välillä epävarmaksi ja raskaaksi, mutta samaan aikaan antoisaksi ja voimaannuttavaksi. Työhön oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä ja korkeasti sitoutuneita. Parasta omassa työssä oli valinnan vapaus, itsenäinen ja ihmisläheinen työ.
”Kuitenkin nautin siitä, kun saan ite tulla ja mennä ja suunnitella työni ja päiväni.”(”(Y2)
”En minä tätä ennee toiseen vaihtas. Oma vapaus on päättää asioista ja menemisistä. Tää on tosi hyvä kyllä. En enää varmaan sopeutus vieraan työhön.
Ite oon oppinut luovimaan tän työjärjestyksen.”(Y4)
”Tässäkii on kuiteskii oma vappautensa ja oma jujunsa. Onhan se ite työssään antavata ja sitten onhan toiset niinku ihan älyttömän ihania. Mut kyllähän se on se ite työ minkä se antaa. ”(Y3)
Ihmissuhdetyö, onnistumisen kokemukset ja hyvin tehty työ palkitsevat ja saavat aikaan hyvän mielen niin hoivayrittäjille kuin asiakkaille. Tyytyväiset ja ihanat asiakkaat ja työstä saatu hyvä palaute koettiin erittäin tärkeänä voimavaratekijänä. Sopivan asiakasmäärän todettiin edistävän työssäjaksamista.
”Sieltähän se tulee se voima tehä sitä työtä ja kun tulee sitä positiivista palautetta ja kokee, että työ on hyvin tehty ja asiakas on tyytyväinen. Sieltä se palkinto sitten tulee.”(Y2)
”Se on oikeestaan semmonen voimavara kans et vaik joskus ahistaa ja sapettaa, mut sit kun näkee et nää mummot ja papparaiset on onnellisia siitä kun käy.”(Y5)
”Vähentämällä niitä paikkoja, et ei ota niitä yksinkertaisesti niin paljon.
Vähemmällä tulloo toimeen. Ei aja itteensä niin piippuun.”(Y4)
Tärkeimpänä tekijänä kuormituksen vähentämisessä koettiin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, yleensä oman ajan ottaminen ja se, että elämässä on muutakin kuin pelkkä työ. Luonnossa liikkuminen oli kaikille hoivayrittäjille tärkeää oman jaksamisen kannalta. Rentoutuminen, kulttuuri, lemmikkieläimet, mökkeily, liikunta ja muut harrastukset auttoivat stressin purkamisessa ja akkujen lataamisessa.
”Lähen jonnekin… teatteriin lähen kohta tyttökaverin kanssa ja lähetää bilettämmää. Ylleensä joka päivä käyn lenkillä koiran kanssa. Luonto on tärkee.”(Y4)
”Onneks on nuo elukat, ni tuota pääsee kävelemää. Se on miule se pään tyhjennys. Sillo mie käyn mielessäni lävite ne kaikki ja sillä ne sitten jää sinne.
Se on se, että pääsee vähäks aikaa ihan iteksee… Se on ihan ommaa aikaa.(Y3)
”Ulkoilu, liikunta ja se, että niinkun elämässä on jottai muutakin kuin työ vaan.
On nää hyvä kaverit ja siskot, joitten kans ollaan tekemisissä. Ja kesäaikaan se on tuo se mökki. Se on aika hyvä semmonen stressinpurku paikka.”(Y1)
Hoivayrittäjät ovat enimmäkseen perheellisiä naisia, jolloin perheestä ja lapsista huolehtiminen saattaa aiheuttaa kuormitusta arjen pyörittämiseen. Haastattelemani yrittäjät kokivat perheen ja työn yhdistämisessä haasteita. Työn koettiin häiritsevän useammin perhe-elämää ja kuin perheen työtä. Yrittäjät kokivat työn vievän aikaa lapsilta ja parisuhteelta. Perheen tuki ja joustavuus oli merkittävä yrittäjän työtä tukeva tekijä. Perhe nähtiin tärkeänä oman hyvinvoinnin kannalta. Yrittäjät kokivat, että ilman perheen myötämielistä suhtautumista yrittäjyyteen, ei yrittäminen edes onnistuisi.
Perheeltä vaaditaan joustoa ja ymmärrystä, koska yrittäjän työpäivät voivat olla pitkiä.
”Tuota, kyllä heidän asennoitumisellaan varmaan ihan iso merkitys on, et tää ylleensä onnistuu. Heiltä saa tukea.”(Y1)
”Perheen tuki, et jos ne ei ois niin joustavia nekkii… tietää et se on jatkuvaa töissä. Perheen merkitys on hirveen iso yrittäjyydessä.”(Y3)
”Perhe on todella suuressa osassa oman jaksamisen kannalta, perhe ja ystävät.
Saan tukea, kannustusta ja tsemppausta.”(Y5)
Vaikutusmahdollisuus omaan ajankäyttöön, töiden suunnitteluun ja rajan vedon työn ja vapaa-ajan välillä todettiin vähentävän henkistä kuormitusta. Hoivayrittäjien työ on jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä ja työssä tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja.
Vapaa-ajalla halutaan olla ja levätä. Oma aika ja yhteinen aika perheen ja läheisten kanssa oli tärkeää ja siitä pidettiin kiinni. Yrittäjät pitivät yleensä viikonloppuisin vapaata ja tekivät vain tarvittaessa töitä. Työ ja vapaa-aika pyrittiin rajaamaan hyvin selkeästi ja pienikin työstä irtautuminen koettiin hyvänä asiana. Kun oltiin vapaalla tai lomalla, puhelimen ei annettu häiritä eikä töitä haluttu tehdä, ellei ollut aivan välttämätöntä. Yrittäjien hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että työstä pystyy irtautumaan vapaa-ajalla.
” Itellekii pittää antaa aikaa. Oon pyrkiny et ei viikonloppuisin soiteltaisi, et haluan levätä ja olla poissa. Pystyn tekemään rajavedon et oon vapaalla. Ja valinnanvapaus, jos ei tykkää ni ei tarvii ottaa sitä paikkaa, jos tuntuu sellaselle ahistavalle”(Y4)
