- KENTTÄTUTKIMUS MERIOLOSUHTEISSÄ
Erkki Leminen Timo Mäkinen Juhani Junna
Nro 6
KÄLANVILJELYN VESISTÖKUORMITUKSEN VÄHENTÄMINEN VERKKOKASSILÄITOKSELLÄ
- KENTTÄTUTKIMUS MERIOLOSUHTEISSA
Erkki Leminen Timo Mäkinen Juhani Junna
HELSINKI 1986
virallisena kannanottona,
ISBN 951—46—9635—2 ISN 0783—3288
Painopaikka: Vesi- ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 1986
SISALLYS Sivu
ESIPUHE 5
TUTKIMUKSEN TAUSTAA 5
ORGANISAATIO JA RAHOITUS 6
JOHDANTO 6
1. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET 7
2. TEOREETTINEN TARKÄSTELU 7
2.1 Kalanviljelykassin ainetase 7
2.2 Rehukerroin 9
2.3 Rehun fosfori- ja typpipitoisuus 10
2.4 Kirjolohen fosfori- ja typpipitoisuus 10 2.5 Lietteenpoistotehoon vaikuttavia tekijöitä. 11
2.6 Lietetuotanto 12
2.7 Lietteen fosfori- ja typpipitoisuus 13
3. KOELAITTEISTO JA TUTKIMUSMENETELMT 15
3.1 Tutkimuspaikka 15
3.2 Koelaitteisto 16
3.3 Ruokinta— ja lietteenpoisto 17
3.4 Kalanviljely- ja lietteenpoistokokeen
tutkimusmenetelmät 17
3.5 Virtaus ja lämpötilamittaukset 18
3.6 Muut selvitykset 18
3.7 Tulosten laskenta 19
4. TUTKIMUSTULOKSET 19
4.1 Lämpötila ja virtaukset 19
4.2 Kalanviljelykoe 20
4. 3 Lietemäärä 20
4.4 Lietteen ravinnepitoisuudet 22
4.5 Vesistökuormitus 22
4.6 Dekanttiveden osuus kuormituksesta 24
5. KÄYTTÖTARKKAILUHAVAINNOT 24
5.1 Laitteiston asennus 24
5.2 Koelaitteiston toiminta 25
5.3 Päällyskasvusto-ilmiö 25
6. TULOSTEN TARKASTELU 25
6.1 Kalanviljelykoe 25
6.2 Kalojen fosforipitoisuus 25
6.3 Vesistökuormitus 26
6.4 Vesiensuojelukustannukset 27
7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET 27
8. YHTEENVETO 29
9. SAMMANDRAG 29
10. SUMMARY 30
LÄHDELUETTELO 31
LIITTEET
ESIPUHE
Käsillä oleva tutkimusraportti on laadittu vuonna 1985 saaristomerellä toteutetun esitutkimuksen tu losten pohjalta. Kalanviljelyn laajeneminen Suomessa ja erityisesti saaristomerellä edellyttää vaippautta yhtä hyvin elinkeinon harjoittajan kuin viranomaisten taholta: Tarvitaan yhteistyötä laitosten sijoittamiseksi oikealla tavalla sekä viljelyn kehittämiseksi kalata louden ja saaristomeren kannalta oikein.
Viljelyn ympäristövaikutusten vähentäminen on onnistu essaan erään pahimman karikon väistämistä. Tämä on erit täin tärkeää yhtä hyvin kalankasvatuksen omien olosuh teiden kuin saaristoluonnon suojelun kannalta. Toivomme tämän raportin osaltaan auttavan tutkimusta ja koetoi—
mintaa eteenpäin.
TUTKIMUKSEN TAUSTAA
Kalankasvatustoiminta on Suomessa viime vuosina kas vanut erityisen voimakkaasti. Kasvun voimakkuutta kuvastavat seuraavat luvut vuosilta 1978 ja 1984:
1978 1984 Kalanviljelylaitosten lukumäärä
- merilaitokset 32 151
— sisävesilaitokset 138 302 Kalanviljelylaitosten ruokakalan
tuotanto (1000 kg), 3205 9493 josta merialueella % 25.2 56.0 Ruokakalantuotannon arvo Mmk 54.5 204.0
Intensiivisestä kalankasvatuksesta on kehityksen myötä tullut yksi vesistöjemme pistekuormittajista. Kuormitus vaikutukset ovat viime vuosina tulleet korostetusti
esille sen vuoksi, että kalanviljelylaitokset vedenlaatu vaatimustensa vuoksi sijoittuvat puhtaimpien ja karuim—
pien vesistöjen äärelle. Näillä alueilla rehevöitymisen aiheuttamat haitat myös tulevat selvemmin esille.
Kalankasvatuksen laajenemisen painottuminen merialueelle ja keskittyminen tietyille luonnonoloiltaan edullisille alueille on johtanut turhaan vastakkainasetteluun saa riston virkistyskäytön ja kehitysalueelle sivuansiornah dollisuuksia ja työpaikkoja tarjoavan uuden elinkeino- muodon välillä. Kalanviljelyn kehitysnäkymät ovat täl lä hetkellä hyvät: tuotanto kasvaa edelleen ja viennin osuus on kasvanut.
Ves iviranomai set vaativat ves ioikeuden lupapäätöksien perusteella kalanviljelijöitä tutkimaan menetelmiä,
joilla vesistökuormitusta voidaan vähentää. Muussa
tapauksessa verkkoallaskasvatuksen kasvua on rajoitet—
tava. Sisävesialueella on jo nyt käytännössä estetty verkkoallaskasvatuksen laajentaminen.
Merialueella kasvatus tapahtuu ns. verkkoaltaissa, joita varten ei ole ollut toimivaa ja taloudellista tekniikkaa kuormituksen pienentämiseksi
ORGANISAATIO JA RAHOITUS
Maa- ja metsätalousministeriö myönsi 1985 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen käyttöön 30 000 mk mo mentilta 30.99.20 (eräät luonnonvarojen kestävään käyt töön liittyvät tutkimukset).
Tutkimusta varten muodostettiin tutkimusryhmä, johon kuuluivat seuraavat henkilöt:
Tutkimus ryhmän johtaja:
Timo Mäkinen, Laukaan keskuskalanviljelylaitos
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Tutkimusryhmän muut jäsenet:
Juhani Junna, teknillinen tutkimustoimisto, vesihallitus Titta Ojanen, teollisuustoimisto, vesihallitus
Vaito Mustajärvi, suunnittelutoimisto, vesihallitus Kari Korhonen, Eläinlääkäriasema Lohitutkimus Ky Olavi Mustonen, Valtakala Oy
Juhani Niinimäki, Kala- ja Vesitutkimus Oy
Tutkimusprojekti toteutettiin Kustavissa Eläinlääkäri asema Lohitutkimus Oy:n laitoksella, jonne rakennettiin yhden verkkoaltaan alapuolelle lietteen keräyssuppilo
ja lietteen pumppaus- ja mittauslaitteisto. Koelaitteis ton suunnittelusta ja kenttätutkimuksen toteutuksesta vastasi DI Erkki Leminen, Tutkimus toteutettiin kasva tuskaudella 1985. Koekalat olivat 2-vuotiaita ja niiden ruokintaan käytettiin teollista kuivarehua.
Tutkimusta rahoittivat vesihallitus, RKTL, Kala- ja Vesitutkimus Oy, Valtakala Oy ja Eläinlääkäriasema Lohitutkimus Oy. Kokonaiskustannukset olivat n.
150 000 mk
JOHDÄNTO
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kartionmuotoisen lujitemuovikankaasta valmistetun lietteenkeräimen so—
veltuvuutta kalanviljelyn vesistökuormituksen kontrol—
loimiseksi merialueella. Tutkimuksessa tarkastellaan fosfori- ja typpikuormituksen muodostumista ainetase—
laskelmien perusteella, arvioidaan puhdistustehoja sekä menetelmän soveltamismahdollisuuksia sekä esite tään toimenpidesuosituksia.
Kenttätutkimus suoritettiin Eläinlääkäriasema Lohi tutkimus Ry:ssä Kustavin Ströömillä kasvatuskaudella 1985. Rehu-, kala- ja lieteravinneanalyysit tehtiin Laukaan keskuskalanviljelylaitoksella ja eräät yksit täiset analyysit Turun vesipiirin vesitoimistossa.
1. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET
Mäkinen (1984) on tarkastellut kalanviljelyn verkko kassien lietteenpoistoteknologiaa koskevaa kirjalli suutta Suomen kalankasvattajassa 4/1984.
Kaikki esitetyt ratkaisumallit ovat perustuneet suppi lon (kartion) tai suppiloston käyttöön. Lietteenkeruu rakenne on ankkuroitu kassin alle, josta kertynyt
kalanviljelyliete pumpataan jatkokäsittelyyn. Täyden mittakaavan laitoksia ei Mäkisen (1984) mukaan ollut käytössä.
Suomessa ei ole julkaistu aienimin kuormituslaskelmia verkkokassilaitoksen yhteyteen sijoitettujen lietteen poistolaitteiden puhdistustehosta.
Tämän tutkimuksen aikana käynnistyi myös Päijänteellä kassiviljelyyn liittyvä lietteenpoistotutkimus, jossa lietten talteenotto perustuu pienten kassiyksiköiden alle sijoitettujen kartioiden käyttöön.
2. TEOREETTINEN TARKASTELU
2.1 KALANVILJELYKASSIN AINETASE
Kalanviljelykassin ainetase pitoisuusmuuttujan c suhteen on seuraava (1)
Q.in inc. +FMcm -Fcf -i4SLcsl Qout outc (1) missä
in = = Q = virtaama (m3/d)
Cm = tulovirtaaman pitoisuus (g/m3)
Cout = poistovesivirtaaman pitoisuus (g/m3) FM = ruokinta (kg/d)
C = rehun ainespitoisuus (g/kg)
= kalojen kasvu (kg/d)
Cf = kalojen ainespitoisuus (g/kg)
= kuiva-aineen poistoteho (-) (reduktio=lOO n) 1SL = potentiaalisen talteenotettavissa oleva
lietemäärä kuiva-aineena (kg/d) c1 = lietteen ainespitoisuus (g/kg)
Yhtälö pitää täsmällisesti paikkansa vain tasapainoti lassa (steady-state). Likimääräisolettamuksista ja aika viiveistä huolimatta, on yhtälön todettu riittävän pit källä aikavälillä (vähintään 5.. .10 d) antavan hyviä estimaatteja kalanviljelyn vesistökuormitukselle (Se—
länne et al. 1983, Eskelinen P. 1983).
Yhtälö (1) voidaan saattaa yleisempään muotoon ryhmit telemällä muuttujat ja jakamalla puolittain ruokinnal la (EM), ja saadaan (2):
WP =c -c —iSPc (2)
rehu m k f sl
missä WP
=
kalanviljelykassin vesistökuormitusrehu ,.
rehuyksikkoa kohti laskettuna (g/kg) SP
=
kuiva-ainetuotanto rehuyksikköä kohtilaskettuna (kg/kg)
Vesistökuormitus WP on laskennallinen suure, ja se tarkoittaa kalanviielykassin kokonaiskuormitusta.reu Vesistön vastaanottokyvyn tai esim. “sietokyvyn” kan nalta tarkasteltuna, vesistön kuormitus on verkkoallas—
viljelyssä hieman pienempi, sillä luonnonkalat ja muut korkeammat vesieläimet käyttävät suoraan ravintonaan osan verkkoaltaasta tulevasta kuiva—aineesta, ja näin poistoveteen välittömästi sekoittuva ravinnekuormitus on lauseketta (2) pienempi. Tässä tapauksessa ei ole mahdollisuutta arvioida em. tekijöitä, ja näin tarkas
tellaan ainoastaan termiä WP rehu
Kuiva-ainetuotannon SP luotettava mittaaminen täytyy tehdä kontrolloiduissa olosuhteissa, missä tietyissä olosuhteissa ja ajassa laskeutuva kuiva—ainemäärä
(=
potentiaalisesti talteenotettavissa oleva kuiva—ai—nemäärä, kun r
=
1) mitataan ruokinnan funktiona.Tässä työssä on käytetty SP:n vertailuaineistona Lau—
kaan keskuskalanviljelylaitoksen koejärjestelyillä mi tattuja arvoja.
Tuotantotoiminnassa vesistökuormitus määritetään tuote—
yksikköä kohti (tässä tuotettua kala-kg kohti), joten on syytä määritellä termi WP (3):
tuote
WP =kWP =kc -c -knSPc (3)
tuote rehu m f sl
missä WP kalanviljelykassin vesistökuormitus
tuote ....
tuoteyksikkoa kohti laskettuna (g/kg) Yhtälö (3) muodostaa yksinkertaisen laskentamallin ka
lanviljelykassin vesistökuormituksen arvioimiseksi.
Yhtälön mukaan kuormitus riippuu:
- rehukertoimesta: ravinnon hyötykäyttösuhteesta
— rehun ainespitoisuudesta
— kalaan sitoutuvasta ainespitoisuudesta
- kuiva-aineen (lietteen) poistotehosta
— lietetuotannosta
— lietteeen ainespitoisuudesta
Tässä esityksessä tarkastellaan fosfori- ja typpikuor mitusta. Typen osalta voidaan denitrifikaatio olettaa häviävän pieneksi, koska se vaatii lähes hapettomat olosuhteet.
Kokeellisessa tutkimuksessa identifioidaan yhtälön (3) parametrit. Seuraavassa tehdään lyhyt teoriakatsaus parametrien suuruusluokista ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Esityksessä tarkastellaan ainoastaan kuivarehua.
2.2 REHUKERROIN
Rehukertoimen suuruuteen vaikuttavat sekä rehun koostu—
mus, rehun määrä ja ruokintatapa että tuotantoprosessin ympäristötekijät. Viime kädessä rehukerroin määräytyy kalan energiantarpeesta ja sen tyydyttämisestä suhtees sa kasvun tarvitsemaan energiaan. Vaihtolämpöisen kalan rehukerrointa voidaan näin estimoida ruokintasuhteen ja lämpötilan avulla. Kuvassa 1 on esitetty periaate kaavio ruokintasuhteen ja lämpötilan vaikutuksesta kasvuun ja rehukertoimeen.
KASVU lis
1
‘5
0
Kuva 1. Periaatekaavio lämpötilan ja ruokintasuhteen vaikutuksesta kasvuun ja rehukertoimen arvoon
(Mäkinen & Eskelinen 1984).
-
RUOKINTASUHDE
%/VRK %/VRK
REHUKERRO!N
0 5 10 15 20 25 °c
Kirjolohen kasvua ja siihen vaikuttavia tekijöitä ei tunneta riittävän tarkasti, jotta muussa kotieläintuo tannossa tavanomainen eri kasvatusva%Iheiden tarkka nor—
mittaminen ja täsmällinen ruokintasuositusten antami nen olisi mahdollista. Onkin ilmeistä, että kasvun, lämpötilan ja ruokinnan suhteiden selvittämisellä ruo kinnan optimointia voidaan kehittää vielä huomattavasti nykyisestä. Yhdistettynä rodunjalostuksen tuottamaan kasvunopeuden kasvuun johtaa tällainen kehitys huomatta vasti pienempään tarvittavaan rehumäärään tuoteyksikköä kohti ja tätä kautta huomattavasti pienempään kuormituk seen. Ruokinnan tämänkaltainen kehittäminen ja rehujen fosforipitoisuuden alentaminen mahdollisuuksien mukaan voi tuottaa selvästi parempia tuloksia kuin pelkkä kas vatuksessa kertyvän lietteen keruu. (vrt, esim. Mäkinen 1983).
2.3 REHUN FOSFORI- JA TYPPIPITOISUUS
Suomalaisten kirjolohen ruokintaan tarkoitettujen teol listen kuivarehujen fosforipitoisuus vaihtelee 0,88 % - 1,30 %
(=
7,5 — 13 q/kq,26 rehua, keskipitoisuus 0,99 vuonna 1983 Valtion maatalouskemian laitos P. Lohikoski,suullinen tiedonanto) riippuen rehun raaka—aineista ja valmistustavasta.
Kirjolohen fosforitarpeen tyydyttämiseksi on kuiva rehun fosforipitoisuuden oltava vähintään 0,7 - 0,8 %
(Korhonen 1981, Mäkinen & Eskelinen 1983); tosin tark kaa tarvenormia ei ole käytettävissä (Korhonen 1981).
Kalan fosforinhyväksikäyttökyky riippuu fosforin kemial lisesta olomuodosta rehussa (Nose & Arai 1979).
Rehun typpipitoisuus vaihtelee 6 - 9 %:n riippuen re—
hulaadusta (Vesihallitus 1980). Valkuaismuunnoskertoi mella 6,25 edelliset arvot vastaavat noin 38 — 56 %:n valkuaispitoisuutta (proteiinipitoisuutta). Koska kaik ki rehun typpiyhdisteet eivät välttämättä ole sitoutu neet rehun valkuaisaineisiin, saattaa typen ja val—
kuaisainepitoisuuden välinen muunnoskerroin analyysi—
ja ilmoitustavasta riippuen vaihdella välillä 5,65 - 6,25 (Mäkinen & Eskelinen 1984).
2.4 KIRJOLOHEN FOSFORI- JA TYPPIPITOISUUS
Vesihallituksen (1980) ja Selänne et al. (1983) mukaan kirjolohen fosforipitoisuus vaihtelee 0,35 - 0,40 %:iin
(3,5 - 4,0 g/kq). Laskenta-arvona käytetään usein pi toisuutta 0,4 %.
Eräissä tutkimuksissa on saatu 1 - 2 kesäisille kirjo lohille suurempia fosforipitoisuuksia kuin 0,4 %. Se länne & Lindgren (1984) ilmoittavat l-kesäisen kirjolohen fosforipitoisuudeksi 0,47 - 0,52 % rehun fosforipitoi—
suuden vaihdellessa 1,0 — 1,5 %:iin ja rehukertoimen 0,83 — l,46:een.
Helkiö (1984) sai 2—kesäisen kirjolohen keskimääräi—
seksi fosforipitoisuudeksi 0,48 % rehun fosforipi—
toisuuden vaihdellessa 0,96 - 1,31 %:iin ja rehuker—
toimen 0,73 — 1,30:een.
Lali & Bishop (1979) ovat ravintoainetutkimuksessaan saaneet n. 50 - 100 g kirjolohen fosforipitoisuudeksi 0,466 — 0,470 % makeassa vedessä rehukertoimen vaih—
dellessa 1,03 - 1,25.Suolaisessa vedessä fosforipitoi—
suudet olivat hieman pienempiä (0,432 - 0,460 %).
Mäkisen & Eskelisen (1983) mukaan on fosforipitoisuu—
deksi raportoitu 0,330 - 0,729 %. Pienin arvo edus taa kalan keskipainoa 650 g ja suurin arvoa 1 g. Fos—
foripitoisuus on suurempi kuin loppukasvatusvaiheessa bievan kalan.
Kekkonen (1981) on arvioinut kirjolohen typpipitoisuu deksi 2,50 - 2,76 %. Arvot edustavat hyvin kirjalli suudessa esitettyjä kirjolohen proteiinipitoisuuksia
(esim. Lali & Bishop 1979, Hirvelä 1982).
2.5 LIETTEENPOISTOTEHOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ
Olkoot v horisontaalinen virtausnopeus ja v liete—
partikkein keskimääräinen laskeutumisnopeusY Olete taan, että partikkelin on ehdittävä laskeutua matkalla 1 ja syvyydellä h lietteenkeruurakenteeseen. Välttämä tön ehto sille, että partikkeli ehtii laskeutua raken teeseen saadaan pintakuormateorian perusotaksumasta
(Kajosaari 1973). Ehto voidaan kirjoittaa muotoon (4):
v 1
v < (4)
x h
Meriolosuhteissa virtaukset (v ) muuttuvat jatkuvasti.
Virtausnopeudet saattavat vaihella tyynen ilman mil tei nollavirtauksista useiden kymmenien senttien se—
kunttivirtauksiin (50 cm/s). Lisäksi myös virtaussuun nat vaihtelevat epämääräisesti. Tuoreen kalanviljely lietteen keskimääräiset laskeutumisnopeudet ovat suu ruusluokaltaan 1 - 3 m/min (1,7 - 5,0 cm/s). 1 ja h määräytyvät kassin dimensioiden ja lietteenkeruuraken teen aseman mukaan.
Pallomuotoisen partikkelin laskeutumisnopeus arvioidaan teoreettisesti Stokesin lain avulla. Sen ratkaisuun tarvittava kinemaattinen viskositeetti riippuu mm.
lämpötilasta ja suolapitoisuudesta
Edelliset arviot soveltuvat ainoastaan kalanviljely—
lietteen laskeutumisen karkeaan arviointiin. Käytännös sä kalanviljelykassin täsmällisen virtaustilan määrit—
täminen on mahdotonta, koska:
— ympäristöolosuhteet ovat jatkuvassa muutostilassa
- kalojen uintiliikkeiden ja ruokinnan aiheuttaman turbulenssin kuvaaminen on mahdotonta
— virtausvastus vaihtelee kassin eri osissa
Mainituista sysitä puhdistusteho riippuu aina laitos- paikasta ja kassirakenteesta. Mitoitus joudutaan te kemään ennen kaikkea laitospaikan ja sen virtaustie tojen pohjalta. Yhtälön (4) mukainen tulkinta sovellet tuna koko kassin tilavuudelle riittävällä varmuusker toimella lisättynä antaa hyvän lähtökohdan lietteenke ruurakenteen sijoittamiselle. Mitoituksen tarkentami—
seksi tarvitaan lisää perustutkimuksia kassin sisäi sistä virtauksista ja lietteen laskeutumisominaisuuk—
sista kassin sisällä.
Kun kalanviljelyliete on laskeutunut keruurakenteen pinnalle, on se pystyttävä tiivistämään ja varastoimaan tiettyyn tilaan ennen sen talteenottoa (pumppausta
määräajoin). Mekaanisten tiivistysrakenteiden (kaapi met, laahaimet) käyttö on kustannushyötysuhteeltaan huonosti perusteltavissa.
Lietteen laskeuduttua keruurakenteen pinnalle osa siitä ryöstäytyy takaisin poistuvaan vesimassaan
(uudelleensuspendoituminen) Veden- ja jätevedenkäsit telytekniikassa tiedetään kokemuksesta, että suuruus luokaltaan 3 — 4 cm/s —virtausnopeus saa lietteen
liikkeelle vaakasuoralla lietteen ja veden rajapinnal—
la (Kajosaari 1983) Kalanviljelyn lietteenkeruuraken teet meriolosuhteissa tehdään tavallisesti lujitemuovi kankaasta. Tästä johtuen virtaustila rajapinnalla on epämääräinen (lujitemuovikankaan “aaltoilu”), eikä voida esittää täsmällistä arviota kriittisten nopeuk sien arvoista
Vesiteknikkan pystylaskeutuksessa (betonialtaat) otak sutaan, että kaikkien kaltevien pintojen tulee olla vähintäin tasossa 1,2:1, jotta liete kulkeutuisi omal la painollaan (Kajosaari 1973). Lujitemuovikankaan aaaltoilun ja kalanviljelylietteen hyvien laskeutumis ominaisuuksien johdosta on todennäköistä, että riittä vä kaltevuustaso on loivempi kuin 1,2:1.
Puhdistustehoon vaikuttaa voimakkaasti myös keruura—
kenteen likaantumisaste. Meriolosuhteissa kriittisenä tekijänä saattaa olla päällyskasvuston kertyminen
(fouling—ilmiö).
2.6 LIETETUOTANTO
Kalanviljelyn lietetuotannolle on esitetty hyvin vaih televia arvioita. Selänteen & Lindgrenin (1984) kir jallisuusselvityksen mukaan suomalaisten kuivarehujen
lietetuotanto vaihtelee 83 - 255 g TS/kg (rehua) kes kiarvon ollessa 157 g TS kg/rehua. Ruokinnan lisäksi vaikuttaa lietetuotantoon voimakkaasti käytetyn re hun koostumus, kalalaji ja —koko. Taulukkoon 1 on koottu keskimääräisiä tunnuslukuja.
Taulukko 1. Kalanviljelyn lietetuotantoarvioita suo malaisten ainetasetutkimusten mukaan
(Selänne & Lindgren 1984, kirjallisuus—
selvitys).
rehu g TS/kg(rehua) kalalaji ja -koko
koerehu 96 kirjolohi, Il-kesäinen
kontrollirehu 181 kirjolohi, Il-kesäinen
koerehu 167 nevan löhi, 1-kesäinen
kontrollirehu 167 nevan lohi, 1-kesäinen
Ewost T 40 117 kirjolohi, 1-kesäinen
Ewost T 40 83 kirjolohi, Il-kesäinen
Tess 255 kirjolohi, Il-kesäinen
Forel li 192 kirjolohi, Il-kesäinen
koerehu 1 142 kirjolohi, Ili-kesäinen
koerehu 2 122 kirjolohi, Ili-kesäinen
koerehu 3 236 kirjolohi, Ili-kesäinen
koerehu 4 127 kirjolohi, Ili-kesäinen
2.7 LIETTEEN FOSFORI- JA TYPPIPITOISUUS
Tuoreen kalanviljelylietteen fosforipitoisuudeksi on saatu 10 - 35 mg kok—P/gTS. Kuvassa 2 on esitetty Se- länteen & Lindgrenin (1984) laskema yhteys rehun fos foripitoisuudelle ja lietteen fosforipitoisuudelle.
Vaikka korrelaatio on huono, osoittaa kuva, että rehun fosforipitoisuuden laskiessa myös lietteen fosforipi toisuus laskee. Toisin sanoen rehun fosforipitoisuuden alentuessa lietteenpoistolla saavutettava hyöty vesistökuormituksen pienentäjänä huononee verrattuna kokonaiskuormitukseen (ks. vhtälö (2)).
Veden ja lietteen välistä fosforitasapainoa pitkällä aikavälillä ovat tarkastelleehmm. Manninen (1982) ja Selänne & Lindgren (1984). Ravinteiden vapautuminen on nopeinta välittömästi tuoreen lietteen jouduttua veteen. Kolmessa viikossa lietteen fosforista on va pautunut veteen yli 50 % ja 5 - 6 viikossa lähes kaik ki lietteen orgaanisesta fosforista on liuennut tai uudelleensuspendoitunut veteen.
3o
vi
vi 0
0•
cL
wLiJ
w
-J
Kuva 2. Tuoreen kalanviljelylietteen fosforipitoisuus rehun fosforipitoisuuden funktiona (Selänne &
Lindgren 1984).
Leminen (1985) on arvioinut ortofosfaattifosforin ja kokonaisfosforin suhdetta yhden vuorokauden aikana.
Kahdessa astiakokeessa P04-P/kok-p/suhde muuttui 24 h aikana 0,32 0,48. Kokeen perusteella liete tulisi poistaa ainakin kaksi kertaa vuorokaudessa, jolloin liuenneen ortofosfaattifosforin määrä jäisi kohtuulli seksi. Asiaa on havainnollistettu kuvalla 3.
ika
fh)
Kuva 3. Tuoreen kalanviljelylietteen PO4•p/kok•p —suh teen muuttuminen kahdessa 24 h:n astiakokeessa
(Leminen 1985).
1
y 28.2x—504 n=12
=
O.738
1 1,5
REHUN P-PITOISUUS (%)
1L•
Lt
0
0•
0
0
7r
. a
.
.0
.__
‘
. .-‘ •
. •. •
.
.__
astiakoe 1 astiakoel
- - •••I/
1 1
0 2 8 16 2
1 1
Typen poistuminen lietteenpoiston kautta on vähäistä verrattuna fosforiin, Täydellisellä lietteenpoistol—
la päästäneen korkeintaan 10 % typpireduktioon (re hun typestä) (Mäkinen 1983).
3. KOELAITTEISTO
MENE TEL MXT 3.1 TUTKIMUSPÄIKKA
JA TUTKIMUS-
Kenttätutkimus suoritettiin Eläinlääkäriasema Lohi tutkimus Ry:n toimitiloissa ja vesialueella Kustavin kunnassa.
Koelaitteisto sijaitsi Ströömin Matinkarin ja Eläin—
lääkäriasema Lohitutkimus Ry:n välisessä salmessa noin 75 m etäisyydellä alueen muista koealtaista
(suurella välimatkalla eliminoitiin muista viljely kasseista tuleva kuormitus).
Tutkimuspaikka ja sen sijainti Ströömin ja sen kalan viljelylaitoksiin nähden on esitetty kuvassa 4.
Laitos
Kuva 4. Koelaitteiston sijainti Kustavin Ströömissä (kuva: vesihallituksen monistesarja Nro 352,
1 Lypyrtin Kalasurrut Ry 2 Kustavin Meritairrten Oy 3 Allaslohi Posten &K:ni 4 Lohitutkinus (K. Korhonen) 5 Ströörnin lohi Oy
6 Kalakas Oy 7 Havaslohi Oy 8 Vartsalan Pysä Ry 9 Poonin lohi
Oy
10 Pekka Sundell
1?
Iniön aukko
r,,C1 fl
Isotalo, 1. ym.. 1985).
3.2 KOELAITTEISTO
Koelaitteiston runkorakenne tehtiin pyöreistä RHS teräsputkista. Neliönmuotoisen kassin runkokehikon ponttooneina käytettiin styrox-harkkoja. Kassin ke hikon dimensiot olivat 6000 x 6000 mm.
Kalanviljelykassi kiinnitettiin kehikkoon 8-kulmioi- seksi, jolla pyrittiin simuloimaan Kustavin Ströömis—
sä yleisesti käytetyn kassin pienoismallia (täyden mittakaavan kassin halkaisija tavallisesti noin
17000 - 18009 mm). Vi1je1ykassn tehollinen pinta—
ala oli 24 m ja tilavuus 62 m . Lietteenkeruukartion sisäpuolista osaa ei laskettu teholliseen tilavuuteen.
Viljelykassin alle kiinnitettiin (ripustusankkurointi) lujitemuovikankaasta valmistettu lietteenkeruukartio
(Merpotuote Oy). Kartion runkorakenne valmistettiin RHS-teräksestä.
Lietepumppuna käytettiin 50 mm polypelputkesta modi fioitua mammutpumppua. Paineilma johdettiin vedenalai sella paineputkella Lohitutkimus }y:n rannasta.
Liete pumpattiin 200 dm3 muovitynnyriin, joka sijait si viljelykassiin kiinnitetyllä lautalla.
Lietteen pumppausta ohjattiin käsiohjausventtiilillä lautalta.
Kaavio koelaitteistosta on esitetty kuvassa 5.
PANOSTIIVISTÄMÖ VERKKOALLAS
r%)
0’
w
0’
jr11 /
L 1 EI KRUU—
KARTIO
p
LIETTEENKERUULAITTEISIO
Kuva 5. Kaavio koelaitteistosta.
3.3 RUOKINTA JA LIETTEENPOISTO
Kalat ruokittiin 2 kertaa vuorokaudessa käsin ruoka—
halun mukaan.
Liete pumpattiin 10 minuuttia ruokinnan jälkeen tut kimuslautalla olevaan tynnyriin. Lietteen annettiin laskeutua noin 1 h, jonka jälkeen dekanttivesi johdet
tim
takaisin mereen.Lietteestä otettiin näyte ja lietteen määrä mitattiin kerran vuorokaudessa (illalla).
3.4 KALÄNVILJELY- JA LIETTEENPOISTOKOKEEN TUTKIMUSMENETELMXT Kalanviljely- ja lietteenpoistokokeen mittaus- ja analyysimenetelmät olivat taulukon 2 mukaiset.
Taulukko 2. Kalanviljely- ja lietteenpoistokokeen tutkimusmenetelmät.
suure näytteenottotiheys/ menetelmä/ paikka lisäselvitys suoritus
ruokinta (kg/d) päivittäin tasovaaka EL kalamassat (kg) alku- ja loppupun. tasovaaka EL kuolleisuus (kg3kpl) tarvittaessa tasovaaka EL lietemäärä (dm /d) päivittäin astiarnittaus EL 0,5-h-laskeuma päivittäin Imhoffin EL
(ml/l)
3 kartio
dekanttivesi (drn /d) päivittäin astiamittaus EL lietteen TS (g/l) päivittäin painohäviö EL
05°C
rehun kok-P (mg/g) kokoomanäyte (2 kpl) l) LKKVL
rehun kok-N (mg/g) 11 2) LKKVL
kalan kok-P (mg/g) 2 kalaa loppupunnit. 1) LKKVL
kalan kok-N (mg/g) -“- 2 LKKVL
lietteen kok-P (mg/g) päivittäin l LJGCVL
lietteen kok-N (mg/g) -“- 2 LKKVL
dekanttiveden 55, satunnaisesti +
kok-P ja kok-N (mg/l) kertanäyte 3 TuV
l) märkäpoltto (katalyyttinä seleeni, Zink Nielsen), molybdeeni
+ sinimenetelmä
2) Kjelldahl-analyysi (TKN), katalyyttinä seleeni (Osborne &
+ Vogt, Zink-Nielsen)
3) vesihallinnon analyysirnenetelmät (vesihallitus 1981) EL = Eläinläkäriaserna Lohitutkimus Ky
LKKVL= PKTL: n Laukaan keskuskalanvil jelylaitoksen laborat orio TuV = Turun vesipiirin vesitoirniston laboratorio
3.5 VIRTAUS- JA L1iMPÖTILAMITTAUKSET
Virtausmittaukset suoritti vesihallituksen hydrologian toimisto. Virtausnopeudet ja suunnat rekisteröitiin 10 minuutin välein magneettinauhalle. Virtausmittarit olivat tyyppiä RCM-4. Roottori ja suuntatunnistin oli vat noin 2 - 2,5 m syvyydessä.
Mittaukset suoritettiin kahdessa jaksossa: 23.5. - 18.7.1985 ja 18.7. — 1.10.1985. Ensimmäisellä jaksolla pyrittiin keräämään taustatietoa kasvatuskauden vir tausvaihteluista, Toisen mittausjakson tuloksia oli tarkoitus käyttää kenttätutkimuksen lietteenpoistote hon tulkinnassa. Fouling-ilmiön vuoksi oli roottoriin muodostunut kitkaa, ja tulokset eivät ole luotettavia (Huttula, T. 1985, henkilökohtainen keskustelu). Tästä syystä korrelaatioiden laskemisesta luovuttiin ja tässä työssä esitellään ainoastaan ensimmäisen mittausjakson tulokset, jotka olivat luotettavia. Tulokset eivät ajallisesti edusta kenttätutkimusta, mutta antavat hyvän (n = 8209) keskimääräisen arvion tutkimuspaikan virtausolosuhteista.
Virtaustulosten tulkinnassa kannattaa huomata, että tulokset edustavat tutkimuspaikan luonnonoloja, eivät koekassin sisäisiä virtauksia.
Lämpötilat mitattiin noin 1 m syvyydeltä elohopeamit tarilla.
3.6 MUUT SELVITYKSET
Fouling-ilmiön selvittämiseksi asennettiin lujitemuovi kankainen koepala (0,2 x 0,2 m) Eläinlääkäriaseman
kalakassin alle jo 20.6.1985. Menetelmällä pyrittiin selvittämään foulingin ajallista esiintymistä. Viljely kokeen lopussa arvioitiin lietteenkeruukartion fouling haittoja silmämääräisesti. Tutkimuksessa ei käytetty antifoulingmaaleja (11myrkkyvärjäys”) eikä muita tor juntakeinoja.
Kenttäkokeesta pidettiin “koelaitoksen hoitopäiväkir jaa”. Mittaus- ja analyysitulosten lisäksi kirjattiin ylös toimintahäiriöt, luonnonolot ja erityisesti
luonnonkalojen ja muiden vesieläinten käyttäytyminen ympäristössä.
Kenttätutkimuksen käynnistyttyä ilmeni varsin pian, että pumpatun lietteen mukana “saatiin talteen” myös rihmamaista leväkasvustoa ja meduusoja; saatiinpa talteen yksi luonnonkalakin (salakka), Tällainen
“karkea” aines siivilöitiin pois lietemittaustulok—
sista.
3.7 TULOSTEN LÄSKENTÄ
Alkuperäistulokset laskettiin käsin. Äinetaselaskelmiin käytettiin multipian-taulukkolaskentaohjelmaa ja Mik—
roMikko 2 tietokonetta.
Virtaustulosten magneettinauhojen käsittelyn ja atk laskennan suoritti Timo Huttula vesihallituksen hyd rologian toimistosta.
4. TUTKIMUSTULOKSET
4.1 LÄMPÖTILA JA VIRTAUKSET
Vii jelykokeessa veden lämpötila vaihteli 10 °C
(1.10.1985) ja 17,5 °C (21.8.1985) välillä, keskiarvon ollessa 15 °C (n=42).
Kuten aiemmin todettiin, ei ajanjaksolta 21.8. - 1.10.1985 (tutkimuspäivät d = 1.. .42) ole käytettävissä virtaus tuloksia. Älkukesästä virtausnopeudet vaihtelivat
1,50 cm/s — 28,40 cm/s keskiarvon ollessa 8,13 cm/s.
Keskimääräinen suunta oli 250,26 0 Yli 60 % virtauk sista oli lännen ja pohjoisen välillä. Virtausnopeudet suuntineen on esitetty taulukossa 3.
Taulukko 3. Tutkimusalueen virtausnopeudet ja suunnat 23.5. — 18.7.1985 (n=8209) (Timo Huttula, hydrologian toimisto 1985).
HAVAINTOJEN LUKUMÄÄRÄT
Nopeus (an/s) /suunta
N+ NE E SE 5 SW W NW N- Yhteensä alle 2 23 81 33 32 38 34 22 89 28 340 2 — 6 172 242 109 83 324 266 231 1289 551 3369
6 —10 106 123 52 31 200 248 344 818 410 2332
10—14 48 59 12 16 83 226 151 269 151 1015
14—18 56 28 1 5 46 153 79 150 110 628
18—22 10 5 5 9 49 114 25 126 58 401
22—26 2 2 0 0 28 26 12 76 22 168
26—30 0 0 0 0 0 3 1 8 4 16
yli3O 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0
Yhteensä 417 540 212 178 768 1070 865 2825 1334 8209
% 5.1 6.6 2.5 2.2 9.4 13.0 10.5 34.4 16.3 100.0
4 .2 KÄLANVILJELYKOE
Koekalat olivat kolmannen kesän kirjolohia. Kalojen biomassa vii jelykokeen alussa oli 325,60 kg ja lopus—
sa 459,80 kg. Keskipaino alussa oli 1,3 kg ja lopussa 2,0 kg. Kalojen kasvunopeus oli 0.0082 l/d (0,82 %/d).
Kalojen ruokintaan käytettiin tehdasvalmisteista stan—
dardirehua. LKKVL analysoi koerehulle seuraavat fos—
fori- ja typpipitoisuudet:
fosfori: 9,7 gP/kg (tuorepainoa) typpi : 58 gN/kg (tuorepainoa)
Muunnoskertoimella 6,25 rehun typpipitoisuus vastaa 36 % proteiinipitoisuutta.
Kalojen keskimääräinen vuorokausiruokinta oli 4,91 kg/d (s = 1,38, n = 42). Yhteensä ruokinta oli 206,32 kg, joten rehukertoimeksi saadaan 1,54.
Keskimääräinen ruokintasuhde (ruokinnan keskiarvo/
kalojen biomassan keskiarvo x 100) oli 1,25 %.
Kalakuorma kasvoi viljelykokeessa 5 kg/m37 kg/m3:een.
Kuolleisuutta ei koeaikana ollut,
403 LIETEMXÄR
Lietetta saatiin talteen keskimaarin 21,8 dm /d3 (s=5,0 n=42). Talteenotetun lietteen keskimääräinen 0,5 h laskeuma oli 396 ml/l000 ml.
Lietten keskimääräinen kuiva-ainepitoisuus oli 30,6 gTS/dm (s = 10,3, n = 42).
Lietteen kuiva-ainepitoisuuden (cTS, gTS/l) ja 0,5- h-laskeuman (ml/l000 ml) väliseksi korrelaatioyhtälök si saatiin (5):
CTS = 5,45 + 0,0630 (l/2—h—laskeuma) (5) missä korrelaatiokerroin r = 0,89. Soveltuvuusalue
ja laskentadata liitteessä 1.
Äinetaselaskelmissa saatiin talteenotetuksi lietemää—
räksi rehukiloa kohti (‘SP) 138 g TS/kg (rehua) ja kalakiloä kohti (k ti SP) 212,5 g TS/kg (tuote)0 Vas taavat arvot 0,5 h-askeutettuna lietteen (‘märkä liete”) ovat 1,8 dm /kg (rehua) ja 2,7 dm /kg (tuote)
(n = 42). Päivittäiset tulokset on koottu taulukkoon 4.
Taulukko 4. Talteenotetut lietemäärät rehu-(re) ja tuoteyksikköä kohti laskettuna.
d SP M-1iete K1LSP -1iete
g/kg(re) dm /kq(re) g/kg(ka) dm /kg(ka)
1 59,8 0,7 92,1 1,1
2 327,5 3,4 504,4 5,2
3 240,5 2,5 370,3 3,9
4 111,1 1,8 171,1 2,8
5 142,6 1,6 219,6 2,5
6 139,7 1,9 215,2 2,9
7 204,6 2,6 315,1 4,0
8 110,6 1,5 170,3 2,3
9 142,0 2,0 218,7 3,1
10 139,8 2,0 215,3 3,1
11 108,8 1,4 167,5 2,2
12 151,8 1,9 233,7 2,9
13 199,6 2,4 307,3 3,6
14 132,6 2,0 204,2 3,0
15 87,9 0,5 135,4 0,8
16 106,4 1,4 163,9 2,2
17 175,0 2,1 269,6 3,2
18 122,3 1,2 188,3 1,9
19 123,2 1,8 189,7 2,8
20 126,8 1,4 195,2 2,1
21 113,3 1,6 174,5 2,4
22 214,8 2,8 330,7 4,4
23 104,5 1,8 160,9 2,8
24 148,1 2,0 228,1 3,0
25 148,1 2,0 228,1 3,0
26 148,1 2,0 228,1 3,0
27 143,7 2,3 221,2 3,6
28 112,7 1,6 173,6 2,5
29 135,5 2,5 208,6 3,8
30 178,3 1,8 274,6 2,8
31 127,6 1,5 196,5 2,4
32 140,2 1,7 215,9 2,5
33 101,1 1,4 155,7 2,1
34 107,1 1,4 165,0 2,2
35 243,9 2,8 375,7 4,4
36 133,8 1,5 206,1 2,3
37 79,4 1,2 122,3 1,8
38 62,6 0,9 96,5 1,4
39 108,7 1,3 167,3 2,0
40 124,8 1,3 192,1 2,1
41 74,4 1,1 114,6 1,6
42 92,8 1,0 143,0 1,6
212,5
k-arvo 138,0 1,8 2,7
4.4 LIETTEEN RÄVINNEPITOISUUDET
Poistetun lietteen keskimääräiset ravinnepitoisuudet olivat seuraavat:
fosfori: 13,6 mg P/q TS s = 1,8 n = 41 typpi : 25,6 mg N/g TS s = 8,4 n 41
4.5 VESISTÖKUORMITUS
Ainetaselaskelmissa käytettiin koekalojen ravinnepi toisuuksina LKKVL:n kahdesta kalasta analysoimia ar voja, jotka olivat seuraavat:
fosfori: 3 g P/kg (tuorepaino) (0,3 %) typpi : 25 g N/kg (tuorepaino) (2,5 %)
Äinetaselaskelmissa kalan ainespitoisuudet ja rehu—
kerroin pidetään vakiona,
Fosforin osalta saadaan seuraava keskimääräinen las kelma vesistökuormituksesta (vrt, kaava (3)):
+ REHUN SISLTM FOSFORIMAARA (g P/kg(tuote) 14,9 (100 %) (k cm
- KALO3EN LISKASVUN FOSFORI (g P/kg (tuote) 2,9 (19,5 %)
(Cf)
- LIETTEEN FOSFORI (g P/kg (tuote) 2,9 (19,5 %)
= KOEKASSIN VESISTÖKUORMITUS (g P/kq (tuote) 9,1 (61 %) wPtuote
Taulukosta nähdään, että koekassin vesistökuormitus ilman lietteenpoistoa olisi 12,0 g P/kg (tuote). Liet teenpoiston vaikutuksesta saavutetaan näin 24 % fosfo—
rireduktio.
Seuraavassa vastaava laskelma typelle:
+ PEHUN SISLTM IYPPIMAARA (g N/kg (tuote) 89,0 (100 %) (k c
m
— KALAN LISKASVUN T(PPI (g N/kg (tuote) 25,3 (28,4 %)
(Cf)
— LIETIEEN niyppi (g N/kg (tuote) 5,6 (6,3 %) (k “4, SP c_)
= KOEKASSIN VESISTÖKUORMITUS (g N/kg (tuote) 58,1 (65,3 %) wPtuote
Koekassin typpikuormitus ilman lietteenpoistoa olisi 63,7 g N/kq (tuote). Lietteenpoiston vaikutuksesta typpireduktio on 9 %.
Taulukkoon 5 on koottu päivittäiset vesistökuormitukset rehuyksikköä (re), kaava (2),ja tuoteyksikköä (ka), kaa va (3),kohti laskettuna sekä niitä vastaavat reduktiot.
Taulukko 5. Koelaitteiston vesistökuormitukset rehu yksikköä (re) ja tuoteyksikköä (ka) kohti laskettuna sekä niitä vastaavat reduktiot.
d Koelaitteiston kuormitus Reduktiot qP/kg(re) gN/kg(re) gP/kg(ka) gN/kg(re) kok-P-% kok—N-%
1 7,2 38,5 11,2 59,2 7 7
2 3,9 25,5 6,1 39,2 49 38
3 5,1 31,9 8,0 49,1 33 23
4 6,1 39,0 9,5 60,1 21 6
5 6,0 37,2 9,3 57,2 23 10
6 5,7 37,1 8,8 57,1 27 10
7 4,9 35,8 7,6 55,0 37 14
8 6,2 38,4 9,7 59,1 19 7
9 5,7 37,6 8,9 57,$ 26 9
10 5,6 37,9 8,8 58,3 27 9
11 6,3 37,9 9,$ 58,3 1$ $
12 5,5 37,8 8,5 58,1 29 9
13 4,6 36,2 7,1 55,7 40 13
14 5,7 38,3 8,$ 58,9 26 $
15 6,9 38,3 10,6 58,9 11 $
16 6,2 39,1 9,6 60,2 20 6
17 5,$ 36,2 9,0 55,6 25 13
18
19 6,2 38,5 9,6 59,3 20 7
20 6,2 39,6 9,6 60,9 20 4
21 6,1 39,6 9,4 61,0 22 4
22 5,2 37,0 8,1 57,0 32 11
23 6,1 39,2 9,4 60,4 22 5
24 5,$ 36,3 8,9 55,9 25 12
25 5,$ 36,3 8,9 55,9 25 12
26 5,$ 36,3 8,9 55,9 25 12
27 5,6 38,0 8,7 58,4 27 $
2$ 5,9 38,9 9,2 59,9 24 6
29 5,9 38,9 9,1 59,8 24 6
30 5,3 39,1 8,3 60,1 31 6
31 6,3 39,3 9,$ 60,5 18 5
32 6,2 39,2 9,7 60,3 19 5
33 6,3 39,4 9,9 60,6 1$ 5
34 6,1 39,2 9,4 60,2 21 5
35 3,7 35,4 5,8 54,5 52 14
36 5,9 38,9 9,2 59,$ 24 6
37 6,7 39,8 10,4 61,3 13 4
38 6,7 40,1 10,4 61,7 14 3
39 6,1 39,4 9,5 60,6 21 5
40 6,1 38,3 9,5 58,9 21 $
41 6,7 39,$ 10,4 61,3 13 4
42 6,5 37,9 10,1 58,4 16 $
k-ano 5,9 37,7 9,1 58,1 24 9
4.6 DEKANTTIVEDEN OSUUS KUORMITUKSESTA
Denkanttivett juoksutettiin takaisin mereen keski määrin 270 dm . Dekanttiveden määrä johtuu pumppaus käytännöstä ja pumpputyypistä, eikä tämän tutkimuk sen arvoja voida yleistää.
Turun vesipiirin neljästä kertanäytteen analysoinnis ta saatiin seuraavat keskiarvot:
kiintoaine (55): 0,40 g/l kok-P : 6,73 mg/l kok-N : 17,5 mg/l
Olettamalla dekanttiveden ainespitoisuudet vakioiksi saadaan ainetaselaskelmilla dekanttivedelle seuraava kuormitusosuus:
kiintoaine (SS) 24 g 55/kg (tuote) fostori 0,4 g P /kg (tuote) typpi 1,0 g N /kg (tuote)
5. KÄYTTÖTÄRKKAILUHAVÄINNOT
5.1 LÄITTEISTON ASENNUS
Koelaitteiston lietteenkeräimen ripustusankkurointi osoittautui asennuksen kannalta huonoksi, eikä tutki muksessa käytettyä asennustapaa sellaisenaan voitane hyödyntää suurempaan mittakaavaan, Pienessä mittakaa vassa (esim. poikaskassit, sisävesikassit) asennusta—
paa pystytään käyttämään.
Käytännön vesiviljelyrutiinien kannalta on ensiarvoi sen tärkeää, että viljelykassi voidaan tarvittaessa helposti irrottaa lietteenkeruurakenteesta (esim.
kalojen siirron yhteydessä ja talviankkuroinnissa).
Laitteistoa suunniteltaessa on muistettava, että meriviljelyssä rakenteet eivät ole, maauomalaitosten tavoin, pysyviä, vaan kassia joudutaan siirtelemään kasvatuskauden aikana.
Vastaavasti lietteenkeräinrakenne on voitava nostaa helposti ylös huoltoa ja “talviteloille’ asettamista varten. Mikään vesihuoltotekninen järjestelmä ei toi mi ilman huoltoa. Erityisesti tämä koskee lietteen poistojärjestelmiä.
Ripustusankkurointi suurentaa myös taloudellista ris—
kiä myrskykausien aikana. Lietteenkeruukartion virtaus—
vastus on huomattavasti suurempi kuin havaksen, ja näin riski kassien rikkoontumisesta tai ankkuroinnin pettämisestä kasvaa.
5.2 KOELAITTEISTON TOIMINTA
Koelaitteiston lietepumppu tukkeutui kerran koejak son aikana. Tukoksen aiheutti rihmamainen leväkasvus—
to. Tukkeuma saatiin avattua paineilmalla tutkimuslau talta, eikä pumpun ylösnostoa tarvittu.
Muita toimintahäiriöitä ei esiintynyt.
5 .3 PXÄLLYSKÄSVUSTO-ILMIÖ
Päällyskasvusto-ilmiöllä (foulinq) tarkoitetaan veden alaisilla pinnoilla elävien eliöiden haittoja (Vuori nen et al. 1983).
Lujitemuovikankaasta tehty koepalanen limottui kesä- heinäkuun aikana. Limoittumisesta (ns. mikrofouling) ei katsottu oelvan haittaa lietteen kulkeutumiselle.
Merirokon ja sinisimpukan “eksponentiaalinen” kiinnit—
tyminen koepalan pinnalle tapahtui elokuun aikana.
Elokuun 21 päivään mennessä (kokeen aloitus) oli koe- pala kasvanut “umpeen” muodostaen epätasaisen ja ro—
soisen pinnan, joka ilmeisesti heikentäisi ratkaise vasti lietteenpoistotehoa.
Kokeen lopussa (lokakuu) tarkastettiin koelaitteiston lietteen keruurakenteen kunto. Nelisärmäkartion ylä—
osa oli pahoin merirokon ja sinisimpukan “valtaama”.
Suurin osa kartiosta oli kuitenkin jäänyt “vain” ii—
moittumisasteelle ja vain satunnaisia merirokkopesäk—
keitä havaittiin.
6 TULOSTEN TÄRKASTELU
6.1 KALANVILJELYKOE
Kalanviljelykokeen ruokintasuhde (keskimäärin 1,3 %) vastaa rehun valmistajan ruokintataulukon arvoa. Ka—
lojen kasvua (0,82 %) ja rehukerrointa (1,54) voidaan pitää hyvänä. Lietteenkeruujärjestelmällä ei kokeen mukaan ole haitallista vaikutusta kalojen kasvuun.
6.2 KALOJEN FOSPORIPITOISUUS
Kalojen fosforipitoisuudeksi saatiin tässä tutkimuk sessa huomattavasti pienempi arvo (0,3 %,3 g/kq) kuin aiemmissa ainetasetutkimuksissa saadut arvot.
Pientä fosforipitoisuutta voidaan perustella seuraa—
vasti:
1) Kaloja analysoitiin vain 2 kpl, nekin pakas tettuja. Analysoitavat kalat olivat suuriko koisia (1,5 ja 2,2 kg). Kalakoon kasvaessa luukudoksen osuus kokonaismassasta pienenee.
Mäkisen & Eskelisen (1983) mukaan valtaosa kalan fosforista on sitoutuneena luukudok—
seen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on fosfori—
arvot analysoitu huomattavasti pienemmistä kaloista.
2) Lall & Bishop (1979) ovat saaneet suolaisen veden kasvatuksessa kalan fosforipitoisuudek—
si pienempiä arvoja kuin makessa vedessä ta—
pahtuvassa kasvatuksessa.
6 .3 VESISTÖKUORMITUS
Koelaitteiston kuiva-ainereduktioille ei voida tehdä täsmällistä laskelmaa, koska käytettävissä ei ole
kontrolloiduissa olosuhteissa tehtyä lietetuotantomit tausta. . Arvio kuiva—ainereduktiosta voidaan tehdä seuraavasti:
1) Tuoreeseen lietteeseen sitoutuneen fosforin määrä on aikaisempien selvitysten mukaan noin 30—40 %, kun rehukerroin on pienempi kuin 2 (vrt, esim. Selänne & Lindgren 1984).
2) Tässä tutkimuksessa lietteeseen sitoutuneen fosforin osuus oli 19,5 %.
3) Koska lietettä pumpattiin kahdesti vuorokau dessa on pieni osa lietteen fosforista vapau tunut ortofosfaattina vesistöön. Kiintoainere—
duktion on oltava suuruusluokaltaan > 100 x (19,5/30.. .19,5/40) > 65.. .49 %.
4) Edellisen perusteella voidaan kuiva—ainereduk—
tioksi arvioida noin 50...70 % ( = 0,5. ..0,7).
Fosforin kokonaisreduktioksi (vesistökuormituksen pie nentyminen lietteenpoistolla) saatiin 24 %. Käytännössä fosforista pystytään poistamaan em. 30-40 % rehun si sältämästä fosforimäärästä. Tässä tutkimuksessa saa tiin lietteenpoistolla talteen 19,5 % rehun sisältämäs tä fosforista, joten todellinen hyötysuhde on suuruus luokaltaan 50.. .65 %.
Typen reduktio jäi tutkimuksessa alle 10 %:n (9 %), mikä vahvistaa Mäkisen (1983) tekemiä arvioita.
Käsittelemällä dekanttivettä voitaisiin puhdistusre duktiota hieman parantaa. Dekanttiveden määrä ja laa tu riippuvat pumppauskäytännöstä ja pumpputyylistä.
Tunnetusti mammut—pumput suotavat muita pumppuja enem män, joten pumppaustekniikalla voidaan vaikuttaa de—
kanttiveden määrään kuormitusta pienentävästi.
6 4 VESIENSUOJELUKUSTANNUKSET
Vesiensuo jelukustannusten laskeminen koelaitteiston kassikoolle ei ole mielekästä, koska käytännössä 3- kesäisen kirjolohen vii jelyä harjoitetaan 10 - 15 kertaa suuremmissa kassiyksiköissä.
Arvio kustannuksille saadaan olettamalla, että kartio—
ratkaisuun perustuvan lietteenkeräysärjeste1män kus tannukset ovat suoraan verrannoilisia kassin pinta—
alaan (ts. rakennetaan useammasta pienestä kartiosta koostuva järjestelmä).
Käyttämällä 10 kertaista pinta-alaa (240 m2)ja vuo tuista lisäkasvua 15 000 kg, saadaan laskettua raken nuskustannukset yhtä kassiyksikköä kohti. 5 vuoden kuoletusajalla, 10 % korkokannalla ja tämän tutkimuk sen materiaalihinta—arvioiden perusteella saadaan 1ietteenkeruujäjestelmän hinnaksi noin 35 000 - 45 000 mk/240 m -kassiyksikkö. Vuotuiseksi rakennus kustannukseksi tuotekiloa kohti saadaan 0,7 - 0,9 mk/kg (kalaa) perkaushävikin ollessa 16 %.
Arvioon sisältyy vain lietteentalteenottorakenteet, kun ratkaisu perustuu monesta nelisärmäkartiosta koottavaan systeemiin. Lietteen jatkokäsittelyä ja sen kustannuksia ei käsitellä tässä tutkimuksessa.
Käyttökustannusten luotettava arviointi on mahdoton ta, koska toimivista laitosmittakaavan järjestelmis—
tä ei ole käytettävissä vertailuaineistoa.
7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDE
SUOSITUKSET
Nel sisärmäkartion muotoisel la luj itemuovikankaasta valmistetulla lietteenkeräimellä päästään tutkimuk sen mukaan seuraaviin reduktioihin (kassin leveyden ja upotussuhteen ollessa noin 1:0,43, kartion vieton 1,2:1 ja keskimääräisen virtausnopeuden 8 cm/s):
- kuiva-ainereduktio: n. 50 - 70 %
— fosforikuormituksen alenema 24 %
- typpikuormituksen alenema 9 %
Kuiva—aine— ja fosforireduktioiden suhteen ovat tu lokset lupaavia, ja lietteentalteenottotekniikan ke hittämistä on tarkoituksenmukaista jatkaa.
Mikäli typpi on kalanviljelylaitoksen merialueella minimiravinnetekijänä, ei lietteentalteenottoteknii—
kan soveltaminen ole perusteltavissa.
Tutkittu lietteenkeräin näyttää soveltuvan parhaiten pienten kassirakenteiden perusratkaisuksi (esim.
poikaskassit ja järvialueiden viljelyratkaisut). Lai tosmittakaavassa 3-kesäisen kirjolohen viljely suori tetaan huomattavasti suuremmissa yksiköissä kuin
tutkittu kassirakenne. Useamman kartion yhdistäminen toimivaksi kokonaisratkaisuksi 3-kesäisen kirjolohen vii jelyssä aiheuttaa rakenteiden kehittämistarvetta.
Kalanviljelyn toimintojen, lietteenkeräimen asennuk—
sen ja huollon sekä riskien eliminoimisen kannalta tulee vaihtoehtoisia ratkaisumalleja etsiä ja kehit—
tää
Fouling—ilmiö tulee ottaa huomioon rakennusmateriaa—
lien valinnassa ja käsittelyssä.
Useamman monisärmäkartion yhdistäminen kokonaisjärjes—
telmäksi aiheuttaa noin 0,7 - 0,9 mk/kg (kalaa) suu rui set vuotuiset rakennuskustannukset kas siyksikköä kohti. Yksinkertaisempia rakenteita ja hinnaltaan edullisempia ratkaisumalleja tulee etsiä ja kehittää.
Äinetasetarkastelun perusteella ehdotetaan seuraaviin asiakokonaisuuksiin liittyvän sovel tavan perustutkimuk sen aloittamista:
kassin sisäisten virtausolojen selvittäminen ja lietteen käyttäytyminen keruurakenteen ja veden rajapinnalla
- fosforikiertoon liittyvien ravinto-opillisten ja kal abiologisten vuorovaikutussuhteiden selvittäminen rehujen ja ruokinnan kehittämi seksi murtovesiviljelyn olosuhteisiin.
Soveltavan tutkimuksen alueella on perusteltua käyttää virtauslaboratorioita vaihtoehtoisten lietteenkeruu—
rakenteiden mallien testauksessa.
Lietteen taiteenottotekniikan kehittäminen toimivak si kokonaisratkaisuksi vaatii pysyvän laitosmitta kaavan koelaitosyksikön perustamista merialueelle.
Sopiva laitoskoko on 100-150 tn/v lisäkasvuna ilmais tuna. Laitoksessa tulisi olla 6-8 koekassia, joista 3-4 toimisi kontrolliryhminä ilman lietteenpoisto teknologiaa. 3-4 kassissa testattaisiin vaihtoehtoi sia lietteenpoistolaitteita. Lietteenkeruulaittei den osalta muodostuisivat rakennuskustannukset noin 0,15-0,25 Mmk suuruisiksi. Tällainen laitosyksikkö edistäisi myös ruokinta- ja rehuteknoiogian kehitys tä meriaiueeila, mikä tämän tutkimuksen ainetasesel—
vityksen perusteella on erittäin keskeisessä ase massa vesistökuormituksen pienentämisessä.
8. YHTEENVETO
Tutkimuksessa selvitettiin kalanviljelykassin alle sijoitetun kartionmuotoisen lietteenkeräimen puhdis tustehoa ja soveltamismahdollisuuksia kalanviljelyn vesistökuormituksen kontrolloimiseksi. Tutkimus tehtiin Kustavin Ströömillä kasvatuskaudella 1985.
Aineisto perustuu 42:n vuorokauden kalanviljelyko keen päivittäiseen seurantaan.
Koelaitteiston fosforikuormitukseksi saatiin 9,1 g P/kg (kalaa) ja typpikuormitukseksi 58,1 g N/kg
(kalaa). Talteenotettu lietemäärä oli keskimäärin 212,5 g TS/kg (kalaa). Fosforin kokonaisreduktio oli 24 % ja typen 9 %. Lietteenpoistoteho kuiva aineena laskettuna arvioitiin noin 50.. .70 %:ksi.
Menetelmä näyttää soveltuvan hyvin pienten kassi yksiköiden lietteen poistoon. Suuremmissa kassiyk siköissä tulee rakennetta kehittää yksinkertaisem maksi ja kustannuksiltaan edullisemmaksi. Suunnit telussa tulee ottaa huomioon kalanviijelyrutiinien ja lietteenpoistorakenteen huollon asettamat vaati mukset asennus- ja ankkurointitekniikalle. Päällys kasvusto—ilmiö on otettava huomioon materiaaliva—
linnassa ja —käsittelyssä.
9. SÄMMANDRÄG
Vid undersökningen klarlagdes reningseffekt och an vändbarhet till kontroll av fiskodlingens recipient belastning av en konformad slaminsarniare, som
placeras under fiskodlingskassen. Undersökningen gjordes i Gustavs Ström under odiingsperioden 1925.
Materialet baseras sig på daglig uppföljning av ett 42 dygn långt fiskodlingsprov.
Fosforbelastningen på experimentanordningen var 9,1 g P/kg (fisk) och kvävebelastningen var 58,1 g N/kg
ffisk). Den insamlade slammängden var i medeltal 212,5 g TS/kg (fisk). Totala fosforreduktionen var 24 % och kvävereduktionen 9 %. Slamreduktionen (som TS) uppskattades till 50.. .70 %.
Metoden tycks lämpa sig väl för avlägsning av slam vid srnå kassenheter. För större kassenheter bör
enklare och billigare konstruktioner utvecklas. Vid pianeringen bör man ta i beaktande de krav som
fiskodl ingsrutinerna och slamavskilj arens underhåll ställer på monterings- och förankringstekniken. Vid vai och behandiing av material bör fouling tas i beaktande.
Q.
SUMfrIARYpj4s eperiwent was 04vfle4
outir TaPki.sP wate
area of” Finland in august and september 1985. Data was gathered during 42 days from the experimental
siudge settling system at a net cage fish farm in Kistav.i.
.Te 1op4iigs pf epefljaenta1 fifl tarn4ng
system
weze9,I g P/kg (prbduced flsh) and 58,1 g /kg. The average amount of removed sludge was 212,5 g TS/kg.
The reduction of phosphorus was 24 % and nitrogen 9 %. Pota1 solids redtction was about 50-70 %.
jii4ip4
seems
tp §144 ov srna)4w4P..
4rgerur)its the cqstrzatiqn shoifld be 4eveoped impJ.er more economiaal. In installation and anchoring must be taken into account the demands of fish farming operatin and maintenance of sludge removal device.
Wpi1ip,g shq»id ) taiep iflp acoqt 4.n te selec
flnr $i4
pt ijteris,LÄHDELUETTELO
Eskelinen, P. 1983. Fosforiainetase kirjolohella. Esi telmä Kuopion korkeakoululla 13.10.1983.
Moniste. 10 5.
Helkiö, R. 1984. Maa-allastyyppisten kalankasvatus—
laitosten vesistökuormituksen vähentämisestä.
Vesihallituksen monistesarja 1984;230. Hel sinki. 37 s.
Hirvelä, T. 1982. Esitelmä. Kalankasvatuslaitosten valvonta 24.-25.ll.1982. Saarijärvi.
Isotalo, 1. ym. 1985. Kalankasvatuksen vaikutukset Kustavin Ströömin tilaan kesällä 1984.
Vesihallituksen monistesarja 1985:352.
Helsinki. 87 5.
Kajosaari, E. 1973. RIL: Vesihuolto.
Kekkonen, 1. 1981. Kalanviljelylaitosten aiheuttama vesistön kuormitus. INSKO 93-81. Helsinki.
23 s.
Korhonen, 1. 1981. Kalarehuseosten suunnittelu.
INSKO 93—81. Helsinki. 7 s.
Lall, S.P. & Bishop, F.J. 1979. Studies on the Nutrient Requirements of Rainbow Trout, Salmo Gaird—
neri, Grown in Sea Water and Fresh Water.
Advances in Aquaculture, FAO: p. 580-584.
Leminen, E. 1985. Kalanviljelyaltaan ainetase ja kuor mitusparametrit kiertovesijärjestelmässä — pienoismallitutkimus. Diplomityö, Tekninen korkeakoulu. Espoo.
Manninen, P. 1982. Kalankasvatuksen vesistövaikutuk—
sista - verkkoallastutkimus. Vesihallituksen tiedote 221. Helsinki. 79 s.
Mäkinen, T. 1983. Kalanviljelyn vesistökuormituksen vähentäminen. INSKO 93-81. 21 s.
Mäkinen, T. 1984. Vesistökuormituksen vähentäminen verkkokassilaitoksella. Suomen kalankasvat—
taja 4/1984. s. 14.
Mäkinen, T. & Eskelinen, P. 1983. Kalarehun fosfori pitoisuuden alentamismahdol lisuuksista.
Suomen kalankasvattaja 2/1984.
Mäkinen, T. & Eskelinen, U. 1984. Rehukerroin. Suo men kalankasvattaja 3/1984.
Nose, T. & Arai, 5. 1979. Recent Advances in Studies on Mineral Nutrition of Fish in Japan.
Advances in Aquaculture. FAO: p. 584-599.
Osborne, D.R. & Voogt, P. 1978. The analysis of nutrients in food. London Äcademic Pres. 251 s.
Selänne, Ä., Mäkinen, T. & Helkiö, R. 1983. Kalankasva tusliete ja sen jatkokäsittely. Vesihallituk sen monistesarja 1983:173. Jyväskylä. 105 s.
Selänne, Ä. & Lindgren, 5. 1984. Kalankasvatusaltaiden lietteenpoisto alipainejärjestelmällä. Vesi hallituksen monistesarja 1984:223. Jyväskylä.
25 s.
Vesihallitus. 1980. Liite valvontaohjeeseen 1253/500 VH 1980. Helsinki. 10 s.
Vesihallitus. 1981. Vesihallinnon analyysimenetelmät.
Vesihallituksen tieodtus 213. Helsinki. 136 s.
Vuorinen, 1., Laihonen, P., Lietzen, E. 1983. Loppura—
portti biologisen likaantumisen (fouling) tut kimuksesta 1981-1982. TY Biologian laitos.
Julkaisu 5. 34 s.
Zink-Nielsen, 1. 1975. Interkalibrering af sediment kemiske analysmetoder II. Nordforsk miljö vårdssekretariatet publikation 1975:6. 19 s.
+ liitteet.
ANALYYSI- JA MITTAUSTULOKSIA
II
d REHUA LIETE 1/2—h LA K—AINE DEKANTTI T
kg/d dm3 ml/E3 ml g/dm3 dm3 O
1 5.25 13.5 270 23.4 340 17.5
2 2.30 15.5 500 48.6 340 17.5
3 4.80 22.5 535 51.3 340 17.5
4 4.94 24.5 370 22.4 340 17.5
5 4.02 19.5 340 29.4 180. 17.0
6 3.46 16.5 395 29.3 250 17.5
7 3.72 21.5 455 35.4 250 17.5
8 5.56 21.5 380 28.6 230 17.0
9 4.00 20.0 400 28.4 250 17.0
10 4.36 24.0 365 25.4 340 17.0
11 4.80 22.5 300 23.2 280 16.5
12 4.82 27.5 325 26.6 270 17.0
13 4.08 23.0 420 35.4 260 16.5
14 5.06 21.5 460 31.2 200 16.5
15 4.82 27.0 95 15.7 240 16.5
16 5.92 31.5 270 20.0 260 16.5
17 5.20 27.5 390 33.1 260 16.0
18 4.04 26.0 190 19.0 250 16.0
19 6.00 16.5 650 64.8 320 16.0
20 3.20 26.0 170 15.6 180 16.0
21 4.56 20.5 350 25.2 320 15.5
22 3.32 23.0 410 31.0 290 15.5
23 5.56 17.5 580 33.2 250 - 15.5
24 5.66 16.5 670 50.8 260 15.0
25 5.66 16.5 670 50.8 280 15.0
26 5.66 16.5 670 50.8 240 14.0
27 5.94 26.5 520 32.2 320 14.0
28 6.54 27.0 390 27.3 340 14.0
29 4.76 26.0 450 24.8 280 14.0
30 2.30 29.5 140 13.9 300 14.0
31 7.60 26.0 450 37.3 300 13.5
32 4.36 32.0 . 225 19.1 340 13.5
33 5.04 18.0 390 28.3 300 13.0
34 6.96 21.0 480 35.5 180 13.0
35 ?.28 13.5 480 41.2 180 13.0
36 3.30 24.0 205 18.4 180 13.0
37 8.06 20.0 470 32.0 240 12.0
38 5.70 15.0 340 238 320 11.5
39 4.00 26.5 200 16.4 180 11.0
40 4.36 16.0 365 34.0 300 10.5
41 6.76 13.0 550 38.7 240 10.0
42 7.56 22.0 355 31.9 300 10.0
1—arvo 4.91 21.8 396 30.6 270 14.9
KÄLÄNVILJELYLIETTEEN FOSFORI- JA TYPPI PITOISUUDET
fTKN) -
2 3 4 5 6 7 8 9 10 17 12 13 14 15 16 17 16 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 36 39 40 41 42
k o R —P mg/gTS
9.1 11.6 10.8 14.4 12.3 149 14.1 13.6 14.4 15.0 72.9 15.0 75.6 75.5 70.0 74.5 11.2 12.4 72.3 14.6 11.7 16.1 13.4 73.4 13.4 74.7 .1 6. 3 13.7 73.6 11.2 10.7 13.8 75.6 16.5 13.7 72.7 17.1 15.7 13.2 13.8 73.4
Kok-N nig/gTS
49.0 48.5 39.4 27.3 29.6 30,7 27 . 6 27.0 26.9 25. 3 32. 3 23.9 26.0 23.5 35. 3 21.6 29.9 23. 2 74.5 15.5 20.4 20.6 34 . 3 34. 3 34. 3 23.9 21.6 18.5 13.1 16.2 15.8 19.8 21.0 24. 5 79.0 20. 0 20. 5 78.7 25. 1 27.0 37 . 2 d
k-rvo 13. 25. 6
LIETTEESEEN SITOUTUNEET FOSFORI- JA TYPPI -PITOISUUDET
TKN)
d LIETTEEN gP/kg( re)
1 0.5
2 3.8
3 2.6
6 1.6
5 1.6
6 2.1
7 2.9
8 1.5
9 2.0
10 2.1
11 1.4
12 2.3
13 3.2
16 2,1
15 0.9
15 1.5
17 2.0
PITOISUUDET
gN/kg(re) gP/kg(
2.9 15.9 9.5 2.4 4.2 4.3 5.6 3.0 3.8 3.5 3.5 3.6 5.2 3.1 3.1 2.3 5.2
ka) 0.8 5.9 4.0 2,5 2.7 3.2 4,4 2.3 3.1 3.2 2.2 3.5 4.9 3.2 1.4 2.4 3.0 2.4 2.4 2.6
‘: 0
2.6 3.3 3.1 3.1 3,3 2.6 2.9 3.7 2.2 2.3 2.1 2.6 6.2 2.6 1.6 7.6 2.5 2.5 1.6 1.9 2.9
gN/kg( ka) 4.5 24 . 5 14.6 3.6 6.5 6.6 6.7 4.6 5.9 5.6 5.4 5.6 6.0 4.8 4. 8 3.5 6.1 4.4 2.8 2.7 6.7 3.3 7.6 7.6 7.8 5.3 3.6 3.9 3.6 3.2 3.4 3.1 3.5 9.2 3.9 2.4 2.0 3.1 4.8 2.4 5.3 5.6 18
19 1.6 2.9
20 1.6 1.6
27 1.7 1.6
22 2.5 4.4
23 1.7 2.2
24 2.0 5.3
25 2.0 5.1
26 2.0 5.3
27 2.1 3.4
26 1.8 2.5
29 1.9 2.5
30 2.4 2.3
31 1.4 2.3
32 1.5 2.2
33 3.4 2.0
34 1.7 2.2
35 4.0 6.0
36 1.6 2.5
37 1.0 1.6
38 3.1 1.3
39 1.6 2.0
40 1.6 3.3
41 1.0 3.6
42 1.2 3.5
k örv0 1.9 3.7
ARVIO DEKÄNTTIVEDEN KUORMITUSOSUUDESTÄ (LÄSKELMÄSSÄ OLETETTU PITOISUUDET VÄKIOKSI)
d DEKANTTI
gSS/kg(ka)gP/kg(K8) gN/kgtka)
7 25.6 0.4 1.1
2 59.1 1.0 2.6
3 28.3 0.5 7.2
4 27.5 0.5 7.2
5 17.9 0.3 0.6
6 28.9 0.5 1.3
7 26.9 0.5 7.2
8 16.5 0.3 0.7
9 25.0 0.4 1.1
10 31.2 0.5 1.4
23.3 0.4 1.0.
12 22.4 0.4 1.0
13 25.5 0.4 7.1
14 15.8 0.3 0.7
15 79.9 0.3 0.9
16 77.6 0.3 0.8
17 20.0 0.3 0.9
16 24.6 0.4 7.7
19 21.3 0.4 0.9
20 22.5 0.4 7.0
21 28.1 0.5 1.2
22 34.9 0.6 1.5
23 78.0 0.3 0.6
24 18.4 0,3 0.8
25 79.8 0.3 0.9
26 77.0 0.3 0.7
27 27.5 0.4 0.9
28 20.6 0.3 0.9
29 23.5 0.4 1.0
30 52.2 0.9 2.3
37 15.6 0.3 0.7
32 31.2 0.5 1.4
33 23.8 0.4 1.0
34 10.3 0.2 0.5
35 31.6 0.5 1.4
36 21.6 0.4 7.0
37 11.9 0.2 0.6
38 22.5 0.4 1.0
39 18.0 0.3 0.8
60 27.5 0.6 1.2
41 14.2 0.2 0.6
42 5.9. 0.3 0.7
K—örvo 23.8 0.4 7.0
TUTKIMUSIAKSON KESKIMÄRXINEN FOSFORI- JA TYPPITÄSE
