Suohpanterror on anonyymi taidekol- lektiivi, joka tuottaa oman kuvauksen- sa mukaan propagandaa Saamenmaal- ta (”propaganda from Sápmi”, Suohpan- terror 2019). Suohpanterror-kollektii- vi on toiminut vuodesta 2012 ja julkai- see teoksiaan lähinnä sosiaalisessa medi- assa, joskin niitä on esitelty myös useis- sa taidenäyttelyissä ympäri maailmaa.
Propagandaa Saamenmaalta
Visuaalinen monikielisyys Suohpanterror- taidekollektiivin teoksissa
Tarkastelen tässä artikkelissa saamelaisen Suohpanterror-taidekollektiivin kielivalintoja visuaalisen
monikielisyyden näkökulmasta. Suohpanterrorin visuaalisesti näyttävissä teoksissa käytetään useita eri kieliä, ja kielen valintaan sisältyykin aina kieli-ideologisia, valtaa koskevia näkökulmia. Analysoin eri kielten funktioita Suohpanterrorin Instagram-sivustolla julkaistuissa monikielisissä teoksissa. Analyyttisenä apuvälineenä toimii kielellisen fetisismin käsite, jolla tarkoitetaan kielten käyttöä ei-viestinnällisessä tarkoituksessa.
Saila Heinikoski
Kollektiivin jäsenet ovat anonyymejä, sillä he haluavat omien sanojensa mu- kaan puhua vaikeista asioista ilman, että huomio keskittyy tekijään (Suohpanter- ror 2019). Suohpanterror on julkaissut Instagramissa teoksiaan vuodesta 2014 lähtien. Artikkelin laatimishetkellä vii- meisin teos on julkaistu 31.5.2019. Ins- tagramin lisäksi ryhmä jakaa aktiivises-
ti teoksiaan sekä saamelaisalueeseen liit- tyviä linkkejä ja artikkeleita Facebookis- sa ja Twitterissä. Kollektiivilla on Insta- gramissa kirjoitushetkellä yli 2 000 seu- raajaa, kun taas Facebookissa seuraajia on yli 8 000.
Kollektiivi tunnetaan erityisesti ju- listeistaan, joissa otetaan kantaa saa- melaisten oikeuksiin. Teosten tekijöitä
ei julkisteta, mutta teemoista ja kielistä voi päätellä heidän tulevan ainakin Suo- mesta, Ruotsista ja Norjasta. Tässä ar- tikkelissa huomioni kohteena on teosten moni kielisyys. Lähes kaikissa Suohpan- terrorin julkaisuissa hyödynnetään vi- suaalisen aineksen lisäksi eri kieliä niin viestinnällisenä kuin esimerkiksi saa- melaisuutta korostavana symbolisena- kin välineenä. Kielten moninaisuus on poikkeuksellisen laajaa, sillä teoksista löytyy viiden eri saamen kielen lisäksi englantia, suomea, norjaa, ruotsia ja sak- saa, usein vieläpä useampaa kieltä yhdes- tä julisteesta. Kielivalintojen analysointi tarjoaa tärkeää tietoa siitä, millaisia vies- tinnällisiä ja symbolisia valintoja alkupe- räiskansaa edustava ryhmä tekee maail- manlaajuisessa kuvapalvelussa ottaen sa- malla kantaa eri pohjoismaiden kansal- lista politiikkaa ja yhteiskuntaa kohtaan.
Suohpanterrorin toimintaa voi kuvata myös artivismin käsitteellä, jolla tarkoi- tetaan aktivismia taiteen keinoin. Suoh- panterror myös itse käyttää termiä esi- merkiksi Instagram-kuviinsa liittämis- sään aihetunnisteissa (hashtag).
Tämän artikkelin tavoitteena on tutkia, millä tavalla saamelaistaiteili- joista koostuvan Suohpanterror-kollek- tiivin teoksissa näyttäytyvät eri kielten funktiot. Analyyttisenä apuvälineenä toimii kielellisen fetisismin käsite, jol- la tarkoitetaan eri kielten käyttöä sym-
bolisessa eli muussa kuin viestinnälli- sessä tarkoituksessa. Keskityn erityises- ti siihen, millä tavalla kielten viestinnäl- linen eli semanttinen sekä fetisistinen eli symbolinen funktio kietoutuvat yh- teen ja millaisia kieli-ideologisia valin- toja kielten käyttöön sisältyy. Mielen- kiintoni kohdistuu nimenomaan visu- aaliseen monikielisyyteen, jolla viita- taan sellaiseen eri kielten visuaaliseen käyttöön, jossa kielellä sanottava asia ei ole välttämättä keskeisin. Toinen merkit- tävä käsite Suohpanterrorin teosten ana- lysoinnissa on intertekstuaalisuus eli suh- teet muihin teksteihin (Kristeva & Moi 1986). Intertekstuaalisuus korostuu en- tisestään hashtageihin ja jatkuvaan lin- kittämiseen perustuvassa Instagramis- sa. Koska mielenkiintoni kohdistuu vi- suaaliseen monikielisyyteen ja siihen läheisesti liittyviin kieliteoreettisiin kä- sitteisiin kuten intertekstuaalisuuteen, tässä artikkelissa tutkimusaineistooni valikoitui Suohpanterrorin julkaisutoi- minta nimenomaan Instagramissa eikä esimerkiksi vahvemmin kirjoitettuun viestintään perustuvassa Facebookissa tai Twitterissä. Tutkimus tarjoaa tietoa siitä, millä tavoin kielen visuaalisuus ja monikielisyys kytkeytyvät yhteen vas- tamainonnan keinoja käyttävässä akti- vistitaiteessa.
Seuraavaksi käsittelen tutkimuk- seni keskeisiä käsitteitä sekä tutkimus-
menetelmääni. Tämän jälkeen seuraa varsinainen analyysiosio, jossa käsitte- len Suohpanterrorin monikielisiä teok- sia ryhmiteltynä eri kielten yhdistämi- sen mukaan. Viimeisenä esitän loppu- päätelmäni.
Sosiolingvistisiä näkökulmia visuaaliseen monikielisyyteen
Suohpanterror on malliesimerkki niin kutsutusta kulttuurihäirinnästä (esim.
Cammaerts 2007). Tässä artikkelissa keskiössä eivät ole varsinaisesti tarkas- teltavat teokset osana kulttuurihäirin- tää, mutta on syytä lyhyesti määritellä kyseinen genre, johon Suohpanterrorin- kin teokset pitkälti kuuluvat. Kulttuuri- häirinnällä viitataan erilaisten mainos- ten ja median tuottaman sisällön muok- kaamiseen niin, että viestistä tulee usein vastakkainen alkuperäiseen nähden (Cammaerts 2007, 72). Toisaalta voi- daan puhua myös poliittisesta häirinnäs- tä, joka on suoremmin politiikkaan liit- tyvää ja suunnattu esimerkiksi hallitus- politiikkaa kohtaan (Cammaerts 2007, 78). Kulttuurihäirinnässä pyritään tuot- tamaan häiriötä alkuperäisen viestin ja sen vastaanottajien välille ja näin tar- joamaan toisenlainen, usein kriittinen näkökulma huumorin keinoin (Harold 2004, 192). Kulttuurihäirinnässä yh- distetään kaikkien tunnistama kuvasto,
jossa kuva-aihe ja/tai teksti on muutet- tu niin, että viestistä tulee tyystin toisen- lainen. Vaikka Suohpanterrorin kuvasto on lainattu usein populaarikulttuurista ja mainoksista, teosten viesti on poliitti- nen ja viittaa ajankohtaisiin poliittisiin ilmiöihin. Tässä suhteessa teosten voi- daan katsoa ilmentävän sekä kulttuuri- häirintää että poliittista häirintää, jos- sa tarkoituksena on tuoda esiin saame- laisoikeuksia käyttämällä kaikille tuttua kuvastoa ja liittämällä ne saamelaisuu- den symboleihin. Artikkelissani keski- tyn Suohpanterrorin monikielisyteen, mikä ei välttämättä sellaisenaan ilmen- nä kulttuurihäirintää. Selkeimmin kult- tuurihäirintäaspekti näkyy Suohpan- terrorin teoksissa siinä, että ikoniseen kuvastoon on liitetty saamenvärejä tai saamelaishahmoja. Toisaalta myös kie- li on merkittävä osa kulttuurihäirintää, ja analyysiosassani käsittelen sitä, mil- lä tavalla esimerkiksi saamen kielten vä- littämä autenttisuuden fetissi tai saamen kielten pois jättäminen toimivat osana kulttuuri häirintää.
Suohpanterrorin teosten kulttuuri- häirintäaspektia on analysoitu myös ai- emmassa tutkimuksessa. Laura Junka- Aikio katsoo kollektiivin rakentavan yh- teisöllisyyttä ja tarjoavan ihmisille hel- pon väylän tukea saamelaisoikeuksia esimerkiksi ”tykkäämällä” teoksista so- siaalisessa mediassa (Junka-Aikio 2018).
Sari Pietikäinen on taas tulkinnut Suoh- panterrorin teosten olevan kulttuurihäi- rinnän lisäksi esimerkki niin sanotus- ta affektiivisesta monikielisyydestä, jos- sa rakennetaan kollektiivista identiteet- tiä tunteisiin vetoamalla ( Pietikäinen 2018). Teosten dekolonisaatiopyrkimyk- siä on myös analysoitu muun saamelais- aktivismin rinnalla (Väyrynen 2019;
Ahvenjärvi 2017; Stephansen 2017;
Junka- Aikio 2016; Hautala-Hirvioja 2015). Aiempi tutkimus keskittyy kult- tuurihäirinnässä erityisesti kuvastoon tekstin sijaan, kun taas tässä artikkelis- sa tarkastelun keskiössä on kielenkäyttö.
Teosten kuvasto ja kieli toimivat kuiten- kin yhdessä, joten huomioin myös kielen tehtävän osana kuvastoa. Kielivalintoja analysoidessani otan siis huomioon sen, millä tavalla teksti kytkeytyy muihin vi- suaalisiin elementteihin: onko keskiös- sä ainoastaan visuaalisilla elementeillä korostettu viesti, onko kielenkäytön tar- koitus selventää visuaalisen kuva-aineis- ton viestiä vai onko kielellä kenties pää- asiassa symbolinen asema visuaalisessa teoksessa?
Visuaalinen monikielisyys lukeutuu sosiolingvistiikan alaan, jossa kieltä tut- kitaan sen sosiaalisessa ympäristössä.
Perinteisesti visuaalista monikielisyyt- tä on tutkittu erityisesti niin sanottujen kielellisten maisemien ( linguistic land
scape) ja kielten esittämisen (language
display) käsitteiden kautta. Tutkimus- kohteita ovat olleet esimerkiksi se, mil- lä tavalla eri kielet esiintyvät erilaisissa kylteissä ja ympäristöissä. Kiinnostuk- sen kohteena ei tällöin ole pelkästään se, mitä kieliä käytetään, vaan myös se, mi- ten eri kielet on aseteltu suhteessa toi- siinsa ja millä tavalla eri kieliä koroste- taan esimerkiksi kirjasinkoolla. Esimer- kiksi Inarin kylän kielellisiä maisemia on tarkasteltu aiemmassa tutkimukses- sa (Pietikäinen 2014; Pietikäinen ym.
2011). Visuaalisen monikielisyyden tausta-ajatuksena on, että kielten näky- vyys ihmisten ympäristössä vaikuttaa siihen, minkälainen status kielille kat- sotaan kuuluvan ja kuinka eläviä niiden katsotaan olevan. Suohpanterror taval- laan tuottaa uudenlaista kielellistä mai- semaa sosiaaliseen mediaan ja aktivisti- taiteeseen käyttämällä (pohjois)saamea teoksissaan. Toisaalta esimerkiksi Suo- messa puhutut harvinaisemmat inarin- ja koltansaamen kielet eivät juurikaan Suohpanterrorin teoksissa näy, mikä ko- rostaa kielten pohjoissaamea marginaa- lisempaa asemaa.
Käsittelen visuaalista monikieli- syyttä erityisesti Helen Kelly-Holmesin esittämässä merkityksessä (esim. 2014;
2000). Kelly-Holmesin monikielisyys- tutkimuksen keskiössä on alun perin marxilainen ajatus fetissinmuodostuk- sesta objektin lisäarvon tuottajana. Vi-
suaalinen kielenkäyttö on usein juuri fe- tisististä kielenkäyttöä, eli keskiössä on se, miltä kieli näyttää, ei niinkään se, mi- tä sillä sanotaan. Kelly-Holmesin käsitte- lemässä kielellisessä fetississä kieltä käy- tetään siis symbolisessa tarkoituksessa, jolloin sen välineellinen tai viestinnäl- linen merkitys hälvenee. Kelly-Holmes erittelee kolme visuaalisen kielenkäy- tön muotoa, joita hyödynnetään erityi- sesti mainonnassa: visuaalinen englan- ti, vieraiden kielten visuaalinen käyttö ja vähemmistökielten visuaalinen käyt- tö (Kelly-Holmes 2014). Tällaisessa kie- lenkäytössä tekstin visuaalinen ja tekstu- aalinen merkitys sekoittuvat. Esimerkki- nä kielen fetisistisestä hyödyntämisestä voidaan pitää Suohpanterrorin saamen kieltä sisältäviä teoksia, joissa kielen va- linta on jo symboli itsessään. Suohpan- terrorin tapauksessa vieraan kielen kä- site on tosin monimutkainen kysymys, sillä vieras kieli voi tarkoittaa eri asioita riippuen siitä, kenen katsotaan olevan te- osten kohdeyleisöä.
Kielellisessä fetississä lisäarvo voi tuoda autenttisuutta, jota esimerkiksi saamen kielten käytöllä saavutetaan ja joka tulee kielen hyötyarvon eli kommu- nikaation lisäksi (Pietikäinen ym. 2016, 112; Kelly-Holmes 2000). Kielen fetisis- tinen käyttö tarkoittaa, että kielenkäytön arvo (muoto) on suurempi kuin sen si- sältö tai hyöty (viestinnällinen funktio).
Jos taas kielenkäyttöä ei ole fetisoitu, sen semanttinen merkitys on keskiössä muo- don sijaan (Kelly-Holmes 2014, 139).
Tällainen kielten kommodifikaatio pe- rustuu kielten oletettuihin hierarkioihin ja niihin liitettyihin käsityksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viestinnällä oli- si vain joko viestinnällinen tai symboli- nen merkitys, mutta on tärkeää kiinnit- tää huomiota näiden eroihin, kuten vies- tintään tarkoitettuun kieleen ja yksilöi- den kielelliseen/etniseen identifiointiin tarkoitettuun kieleen (House 2003). Tä- mä muistuttaa Lionel Ween erottelua vä- lineelliseen ja ei-välineelliseen kielen- käyttöön, jossa identiteetin symbolina toimiminen on hyvä esimerkki kielen ei-välineellisestä käytöstä (Wee 2008).
Fetisointi voi tarkoittaa esimerkiksi italian kielen käyttöä italiankielisiä tuot- teita mainostettaessa ilman, että mainok- sen kohteen on tarkoituskaan ymmärtää tekstin sisältöä. Sen sijaan ajatuksena on herättää positiivinen mielikuva italia- laisuudesta tietyn tuotteen yhteydessä.
Tällainen vieraan kielen käyttö on yksi fetisistisen monikielisyyden kategoria, jossa kielen valinnalla pyritään herättä- mään haluttu mielikuva. Kelly-Holmes käsittelee tutkimuksissaan myös englan- nin kielen erityisasemaa. Markkinoin- nissa englanti voi toimia esimerkiksi teknisenä fetissinä, jossa englanninkie- lisen termin käyttö antaa kuvan tieteelli-
sestä tai teknisestä edistyksellisyydestä.
Toisaalta englanninkielinen slogan voi antaa kuvan kosmopoliittisuudesta tai moderniudesta, kun esimerkiksi tietyn brändin slogan on englanninkielinen huolimatta brändin kotimaasta (Kelly- Holmes 2005, 70–71). Englanninkieli- syys voi näyttäytyä myös ”coolina”, eli se liitetään esimerkiksi populaarikulttuu- rin symboleihin (Kelly-Holmes 2005, 73). Eräs englannin kieleen liitetty fetis- si on lingua franca -fetissi, jossa englan- nin kielen käyttö antaa kuvan kansain- välisestä toimijasta, joka tavoittelee laa- jaa yleisöä (Kelly-Holmes 2005, 75). Voi- daan myös ajatella englannin heijastavan neutraalius- tai globaaliusfetissiä, koska se edustaa samaan aikaan kaikkien ja ei kenenkään kieltä (Kelly- Holmes 2014, 143). Neutraaliusfetissiä heijastavat näh- däkseni esimerkiksi Suohpanterrorin kotisivut, jotka ovat ainoastaan englan- niksi. Sivut tosin eivät sisällä juurikaan tekstiä, vaan lähinnä kollektiivin teoksia sekä linkkejä niistä kirjoitettuihin artik- keleihin ja taidenäyttelyihin.
Vähemmistökielten fetisistisen käy- tön analysointi on kiinnostavaa Suoh- panterrorin kontekstissa, sillä teosten vastaanottajista suurelle osalle pohjois- saame voi olla täysin ymmärrettävää. Ky- seessä ei ole siis samanlainen fetissi kuin esimerkiksi saamen kielten käyttö mat- kamuistoissa ja turismissa ( Pietikäinen
& Kelly-Holmes 2011). Joissakin Suoh- panterrorin teoksissa saamenkieli- sen tekstin symbolisen funktion lisäk- si merkitys on helposti ymmärrettävä myös kieltä osaamattomille. Esimerk- kinä toimii yksikielinen teos, jossa Suo- men lakikirjasta on sutattu yli teksti ja Suomen leijona -symboli ja päälle kirjoi- tettu Sámi láhka eli saamelaislaki. Myös jo kollektiivin saamenkielisen nimen
”Suohpanterror” voidaan ajatella heijas- tavan fetisististä kielenkäyttöä, jossa sa- nan merkitystä ymmärtämättäkin taju- aa terror-sanan, kun taas Suohpan-alku- osa antaa mielikuvan saamelaisuudesta ja edustaa näin ollen eräänlaista autent- tisuuden fetissiä (Pietikäinen ym. 2016, 112). Vaikka Kelly-Holmesin teoriaa on käytetty pääasiassa mainonnan konteks- tissa, nähdäkseni se soveltuu hyvin myös vastamainonnan keinoja hyödyntävään aktivistitaiteeseen, jossa tarjolla ovat poliittiset argumentit saamelaisoikeuk- sista. Vaikka alkuperäiskansa-asemaa ei Suohpanterrorin teoksissa juuri erikseen korosteta, saamelaisten asema Euroopan ainoana tunnustettuna alkuperäiskansa- na on omiaan lisäämään autenttisuuden lisäarvoa kielellisen ja muun visuaalisen kuvaston lisänä.
Aikaisemmassa tutkimuskirjallisuu- dessa ei ole analysoitu sitä, missä mää- rin kielellisenä fetisisminä voidaan pi- tää myös jonkun kielen käyttämättä jät-
tämistä. Nähdäkseni myös tällä voi ol- la fetisistinen eli lisäarvoa viestinnäl- le tuova funktio. Tällaisessa tapaukses- sa merkityksellistä voi olla esimerkiksi kahden valtion virallisen kielen rinnal- ta pois jätetty saamen kieli. Filosofisessa tutkimuskirjallisuudessa ilmiötä on kut- suttu myös omissiiviseksi implikatuuriksi (Swanson 2017) eli jonkin asian pois jät- tämiseksi tilanteessa, jossa sen olettaisi löytävänsä. Nähdäkseni saamen kielen omissiivisen implikatuurin fetissi esiin- tyy usein juuri Suohpanterrorin moni- kielisissä teoksissa, joissa huomiota he- rättää saamen pois jättäminen.
Joissain tilanteissa saamen kieli voi toimia valtakielisten ilmausten uudel- leenmäärittäjänä, mitä kutsun uudel- leenmäärittelyfetissiksi. Tällaisessa ti- lanteessa alun perin toisella kielellä esi- tetty asia siirretään saamenkieliseen kontekstiin, mikä tuo siihen uuden näkö- kulman. Esimerkiksi Suomi 100 -slogan kääntyykin muotoon ”Sápmi 10 000”.
Tämäntyyppistä fetisististä kielenkäyt- töä voidaan pitää esimerkkinä kielellises- tä kulttuurihäirinnästä, miksei jopa kie- lihäirinnästä, vaikka siihen liittyy luon- nollisesti myös kulttuurisia ja poliittisia aspekteja.
Vaikka kielellinen fetisismi toimii artikkelini teoreettisena pääajatukse- na, se kytkeytyy myös muihin sosio- lingvistisiin käsitteisiin, kuten interteks-
tuaalisuuteen ja kieli-ideologiaan. Inter- tekstuaalisuus perustuu ajatukseen, että teksti ei ole olemassa yksinään vaan suh- teessa muihin teksteihin ja ilmiöihin. In- tertekstuaalisuus liittyy läheisesti myös tekstiin sisältyviin implisiittisiin ja eksp- lisiittisiin olettamiin, vaikka olettamien alkuperää ei voida välttämättä liittää tiet- tyihin teksteihin (Fairclough 2004, 40).
Intertekstuaalisuus on erityisen koros- tunutta kulttuurihäirinnässä ja internet- meemeissä, joissa lainataan aiempien te- osten kuvastoa ja pyritään esittämään viesti vastakkaisena alkuperäiseen näh- den taikka muutoin kriittisessä tai huvit- tavassa valossa (Wiggins 2019, 34–35).
Kieli-ideologiat sen sijaan voidaan ymmärtää ”kieltä, sen käyttämistä ja käyttäjiä koskevina dynaamisina dis- kursiivisina määritelminä ja kuvauksina”
(Pietikäinen 2012, 411). Kieli- ideologiat määrittävät esimerkiksi sitä, kuka saa käyttää mitäkin kieltä ja millaisissa ti- lanteissa. Kieli-ideologia on eräänlais- ta intertekstuaalisuutta tekstin ja valta- asetelmien välillä, jotka voivat perustua esimerkiksi historiallisiin ja kolonialis- tisiin kokemuksiin ( Blommaert 1999, 8). Kieli-ideologiat linkittyvät läheises- ti siihen, mitä kieltä käytetään missäkin tilanteissa. Esimerkiksi suomi, ruotsi ja norja edustavat Suohpanterrorin teoksis- sa valtioiden valtakieliä, kun taas globaa- li lingua franca - kieli eli englanti näyttäy-
tyy neutraalimpana.
Toisaalta kieli- ideologista on myös valinta eri saamen kielten välillä: suurin osa teosten saamen kielestä on eniten pu- huttua pohjoissaamea, kun taas pienem- mät saamen kielet jäävät vähälle huomi- olle. Tämä taas korostaa pohjoissaamen hegemoniaa saamen kielten joukossa.
Kieli- ideologioihin voidaan katsoa liit- tyvän myös Kelly- Holmesin käsittele- mä ajatus jaetuista oletuksista ja jaetusta tiedosta tekijän ja vastaanottajan välillä (Kelly- Holmes 2011, 379), millä voidaan tehdä teoksista eräänlaisia sisäpiirivitse- jä. Suohpanterrorin teoksissa on usein sekä kielellisiä että kulttuurisia piirteitä, jotka eivät avaudu välttämättä saamelais- asioista tietämättömälle henkilölle. Toi- saalta juuri viestin avautuminen voi an- taa kuvan jaetusta identiteetistä ja lisätä yhteisöllisyyden tunnetta. Kuten Laura Junka-Aikio on todennut, Suohpanter- rorin teokset luovat saamelaisille yhtei- söllisyyden tunnetta, koska ne avautuvat ainoastaan viestin tajuaville ja tarjoavat mahdollisuuden nauraa yhdessä (Junka- Aikio 2018).
Monikielisyys Suohpanterrorin teoksissa
Tutkimusaineistoni koostuu Suohpan- terror-kollektiivin Instagram-sivus- tolla olevista julkaisuista, joita on yh-
teensä 118. Ensimmäinen on julkaistu 12.12.2014 ja viimeisin 31.5.2019. Ryh- mä näyttää käyttävän Instagram-tiliä lähinnä teostensa esittelyyn, sillä niis- tä ei yleensä käydä juurikaan keskuste- lua. Tykkäyksiä julkaisut keräävät muu- tamasta kymmenestä useampaan sa- taan. Eräs toukokuussa 2019 julkais- tu Jää meren rataa vastustava teos on saanut korkeimmat tykkäyslukemat, yhteensä 397 tykkäystä. Tarkastelus- sa on hyödynnetty ainoastaan julkista Instagram- sivustoa, joten mahdollisia vain kirjautuneille käyttäjille näkyviä tekstejä tai teoksia ei ole analysoitu.
Varsinainen analyysini nojautuu te- osten tekstien luokitteluun ja kielellisen visuaalisuuden analyysiin. Luokittelin jokaisen julkaisun sen mukaan, sisältää- kö se tekstiä ja jos sisältää, millä kielil- lä. Taulukoin jokaisen teoksen teksti- aineiston ja aloin muodostaa luokkia sii- tä, millä tavalla monikielisyyttä hyödyn- netään teoksissa. Kiinnostukseni koh- teena oli se, millä tavalla eri kieliä on yh- distetty teoksissa, joten valitsin tarkas- teluuni ainoastaan moni kieliset teokset.
Tarkasteluni keskiössä on kielen semant- tisen ja symbolisen merkityksen yhdis- tyminen, eli se, millä tavalla viestinnäl- liset ja muut kielten funktiot näyttäyty- vät teoksissa. Analyysissä hyödynnän edellisessä osiossa esittelemiäni sosio- lingvistisiä käsitteitä ja niiden ilmenty-
mistä Suohpanterrorin monikielisyy- dessä.
118 teoksesta 67:ssä käytetään kiele- nä englantia, eli englanti on yleisin kieli.
Analyysini perusteella teoksissa viestin- nällistä funktiota täyttää lähinnä englan- ti, mikä on ymmärrettävää kielen globaa- lin aseman vuoksi. Suomen kieltä käyte- tään 23 teoksessa ja pohjoissaamea 24 teoksessa. Muita saamen kieliä esiin- tyy harvoin. Kaksi julkaisua on koltan- saameksi ja yhdessä käytetään etelä- ja luulajansaamea, mutta Suomessa poh- joissaamen lisäksi puhuttuja inarin- ja koltansaamea käytetään pohjoissaamen rinnalla vain yhdessä teoksessa. Ruot- sin kieltä käytetään seitsemässä teok- sessa ja norjaa kahdessa sekä saksaa kah- dessa. 17 teoksessa ei ole itsessään tekstiä ollenkaan tai ainoastaan Suohpanterror- signeeraus. Erottava tekijä eri kielten käytössä on erityisesti se, että suomen- kieliset teokset on yleensä suunnattu Suomen valtiota tai suomalaisia instituu- tioita kohtaan. Englanninkieliset taas ot- tavat yleensä yleisemmin kantaa saame- laisoikeuksiin, tosin myös englannin- kieliset julisteet kritisoivat ajankohtai- sia suomalaishankkeita kuten Jää meren rataa.
Analyysi käsittelee sitä, millaisia fe- tisistisiä ja kieli-ideologisia funktioita kieli valintoihin sisältyy. Pääasiallise- na apuvälineenä hyödynnän kielellisen
fetisismin käsitettä. Lähtökohtani on, et- tä monikielisissä teoksissa kielenvalin- taan sisältyy fetisistinen tarkoitus, sil- lä tietyn mielikuvan herättämiseen on haluttu käyttää eri kieliä. Tätä vahvistaa myös se, että useimmiten monikielisyys ei tarkoita saman tekstin kääntämistä eri kielille, tosin tällaisiakin tapauksia löytyy.
Teoksista yhteensä 22 oli moni- kielisiä, ja analysoin niitä seuraavis- sa osioissa. En luokitellut useampikieli- siksi teoksia, joissa ainoa saamenkieli- nen sana oli Suohpanterror, Sápmi (Saa- menmaa) tai joissa monikielisyys sisäl- tyi muiden toimijoiden logoihin, kuten
”Eduskunta Riksdagen”. Katson, että nä- mä sanat esiintyivät teksteissä erisnimi- nä eivätkä sinänsä tehneet julkaisuista monikielisiä. Yhdeksässä teoksessa käy- tettiin englantia ja pohjoissaamea, kah- deksassa käytettiin vähintään kahta eri kieltä ilman saamea, kahdessa käytettiin vain valtakieliä (suomi ja norja) pohjois- saamen rinnalla ja ainoastaan kahdessa käytettiin pohjoissaamen ohella muita saamen kieliä. Olen jaotellut seuraavat neljä osiota näiden ryhmien mukaan, ja esittelen jokaisessa osiossa muutaman esimerkin ryhmään luokittelemistani teoksista.
Pohjoissaame englannin rinnalla – autenttisuusfetissi ja sisäpiirivitsit Yhteensä yhdeksässä teoksessa käytet- tiin englantia ja pohjoissaamea. Näis- sä tapauksissa englanti toimi nähdäkse- ni semanttisena viestinviejänä, kun taas pohjoissaamella oli ennemminkin sym- bolinen ja yhteistä identiteettiä korosta- va fetisistinen merkitys.
Suohpanterrorin jo muutaman vuo- den takaisessa kuvassa (13.1.2015) hui- villa naamansa peittäneellä ihmishah- molla on kädessään polttopullo, jossa on keltainen kukkaa muistuttava kuvio.
Kuvio voidaan tulkita myös palavaksi sytytyslangaksi. Taustalla jolkottaa po- roja, joiden selkään on kiinnitetty pom- mi. Mustavalkoharmaassa teoksessa ai- noat värit ovat sytytyslangan päässä ole- va keltainen kuvio sekä teoksen reunoil- la oleva roiskittu verta kuvastava punai- nen väri. Ihmishahmolla on rinnassaan pyöreä logo, jossa on nyrkissä oleva käsi sekä ylhäällä isommalla fontilla ”Saami resistance” ja alempana pienemmällä fontilla ”čájet Sámi vuoiŋŋa”. Kuvateks- tinä on ”A patriot must always be ready to defend his country. # saamiresistance
#ČSV #decolonize #protectthesacred
# sápmi #suohpanterror #artivism”. Vai- kuttaa siltä, että englanti toimii logos- sa viestinnällisessä tarkoituksessa, mut- ta samalla kieli on neutraalimpi valinta
kuin esimerkiksi jonkin pohjoismaan valtakieli olisi. Visuaalisen monikieli- syyden näkökulmasta kiinnostavaa on se, että nyrkkilogossa on haluttu koros- taa englannin kieltä isommalla fontil- la ja näkyvämmällä paikalla. Kieltä ym- märtämätön olettanee, että englannin- ja saamenkieliset tekstit ilmaisisivat saman asian eri kielillä. Sananmukaiset merki- tykset kuitenkin poikkeavat toisistaan.
Siinä missä englanninkielisestä tekstistä tulee mielikuva saamelaisten vastarinta- liikkeestä, saamenkielisen tekstin voisi suomentaa ”näytä saamelaista asennet- ta”, jolla voi tosin saamelaisille olla sama mielleyhtymä. Myös aihetunnisteissa esiintyvä #ČSV viittaa samaan ilmauk- seen, ja se esiintyy myös useissa muissa Suohpanterrorin teoksissa ja niihin lii- tetyissä aihetunnisteissa. Ilmausta on käytetty jo 1970-luvulta alkaen tarkoi- tuksena herättää saamelaisten yhteen- kuuluvuutta, ja sen mielleyhtymä linkit- tyy ajatukseen saamelaisesta vastarinta- liikkeestä.
Kyseisessä teoksessa englanti edus- taa nähdäkseni viestinnällisen funkti- on lisäksi neutraaliusfetissiä, kun taas saamenkielisellä tekstillä edistetään yhteenkuuluvuutta saamelaisten välil- lä, sillä ilmaisu avautunee lähinnä saa- melaishistoriaa tunteville. Samalla sekä saamenkielinen teksti että decolonize- aihetunniste ovat intertekstuaalisia
viittauksia vuosikymmenten takaiseen kieli- ideologiseen ja poliittiseen kamp- pailuun saamelaisten oikeuksista. Näin ne liittyvät myös yleisemmin kansainvä- liseen dekolonisaatiokeskusteluun. Huo- mionarvoista Suohpanterrorin teoksis- sa ylipäätään on se, että aihetunnisteet ovat lähes aina englanniksi, minkä avul- la teokset ovat löydettävissä maailman- laajuisesti aiheesta kuvia etsiville hen- kilöille.
Mielenkiintoinen esimerkki poh- joissaamen ja englannin kielen yhdistä- misestä on neljän julisteen sarja, jossa selitetään pohjoissaamenkielinen sana englanniksi. Toisin kuin monissa muis- sa teoksissa, kyseisissä neljässä teoksessa huomio on viestissä eikä niinkään teok- sen kuvastossa. Sanaselitysten taustal- la on ainoastaan pohjoisia maisemia, ja huomio kiinnittyy huomattavasti eng- lantia suuremmalla fontilla kirjoitet- tuun saamenkieliseen sanaan. Teokset ovat myös visuaalisesti näyttäviä hienoi- ne maisemineen ja ”eksoottisen”, harvi- naisia kirjaimia sisältävän, saamenkieli- sen sanan myötä. Ne edustavatkin puh- taasti visuaalisesta näkökulmasta au- tenttisuusfetissiä.
Toisaalta merkityksensä puoles- ta julisteiden voidaan katsoa edustavan myös eräänlaisia sisäpiiri vitsejä, joiden ymmärtäminen edellyttää saamen kie- len ja historian tuntemusta. Suohpan-
terrorin ensimmäisessä sana julisteessa (30.3.2017) kerrotaan, että álbmotgod
din tarkoittaa ”The historical intention of the colonialist states occupying Sáp
mi. Since the čuđit, many have tried and failed miserably. We are still here. The most recent plans are emphasizing mo- re on álbmotgoddin by the assimilation”.
Teos toimii vain näennäisesti kielen opettajana, sillä sekä varsinainen termi että tekstissä esiintyvä čuđit tuskin au- keavat saamen kieltä taitamattomalle.
Álbmotgoddin viittaa kansanmurhaan ja čuđit taas saamelais taruissa esiintyviin vainolaisiin, joita saamelaiset onnistui- vat nokkeluudellaan huijaamaan. Toi- saalta sanoja ymmärtämätön englannin kieltä taitava henkilö ymmärtää kuiten- kin teoksen sanoman siitä, että Saamen- maata on pyritty valtaamaan ja saame- laisia assimiloimaan valtaväestöön. Kie- li-ideologian näkökulmasta voidaan kat- soa, että saamenkieliselle yleisölle teos näyttäytyy yhteenkuuluvuutta lisäävä- nä sisäpiirivitsinä (Junka-Aikio 2018), kun taas suurelle yleisölle saamenkie- lisillä sanoilla on autenttisuutta lisäävä fetisistinen funktio. Suohpanterrorin julistekampanjassa pohjoissaamen sa- noilla vaikuttaakin olevan saamen kieltä ymmärtäville suunnatun viestin lisäksi symbolinen funktio, jolloin näennäinen termien opettaminen toimiikin keino- na tuoda esiin saamelaisiin kohdistunei-
ta kolonisaatiotoimia neutraalimmalla ja laajemman yleisön saavuttavalla eng- lannilla. Kyseessä on siis tavallaan kak- soisviestintä, joka näyttäytyy eri tavoin eri yleisöille: intertekstuaalinen viitta- us käsitemääritelmään onkin tosiasias- sa poliittinen kannanotto assimilaatio- ta vastaan.
Toinen opetusjuliste sisältää kenties kaikkein vaikeimmin avautuvan vies- tin saamea ja saamelaisten historiaa ym- märtämättömälle. Selitettävä kirjainyh- distelmä on jo yllä mainittu ČSV, jon- ka englanninkielinen kuvaus kuuluu
“When you know who you are, know who your people are and know that what you are fighting for is not just for the people”. Tässä tapauksessa kirjainyhdis- telmää ei avata millään tavalla, ja vies- ti lieneekin selkeämmin suunnattu saa- melaisille. Vaikuttaa siltä, että teoksen tekijä olettaa myös vastaanottajan jaka- van saman ymmärryksen saamelaisesta yhteenkuuluvuudesta kirjainyhdistel- män avulla (Kelly-Holmes 2011). Kieli- ideologisesti julistesarja onkin kiinnos- tava: samalla kun teokset korostavat saa- melaishenkeä, ne myös tuovat esiin val- taväestön tietämättömyyttä sekä kieles- tä että saamelaisten oikeuksista.
Kun Suomessa keskusteltiin ke- sällä 2017 Tenojoen kalastuskiistasta, Suohpanterror julkaisi (5.7.2017) saa- men väreihin verhotun pystyssä olevan
kämmenen kuvan, jonka alapuolella lu- kee ”I stand with moratorio” sekä ”Ellos Deatnu!”. Intertekstuaalinen viittaus on Ellos Deatnu! (Eläköön Teno!) -nimisen ryhmän Tenojoelle perustamaan mora- torioon, jossa valtion kalastussääntöjen ei katsottu pätevän. Teoksella vastuste- taan Tenon kalastussopimusta, joka ra- joittaa saamelaisten kalastusoikeuksia.
Tässä tapauksessa viestinnällinen funk- tio täyttyy englanninkielisellä viestil- lä, kun taas saamenkielinen aktivisti- ryhmän nimi heijastaa identifikaatio- fetissiä. Identifikaatiota ja kieli-ideolo- gista itsemääräämisoikeutta henkivää viestiä vahvistaa myös saamen värien käyttö teoksessa.
Tuoreimmassa saamea ja englan- tia yhdistävässä julkaisussa (4.12.2018) ja siihen liittyvässä kuvatekstissä taas on nähtävissä intertekstuaalinen viitta- us Suohpanterrorin kotisivuillaan jul- kaisemaan omakustannelehteen, jon- ka kansikuvasta osa näkyy Instagramis- sa julkaistussa kuvassa. Isoimpana teok- sen ylälaidassa lukee Suohpanterror, jonka alapuolella pienemmällä ”dekolo- nialisttalaš vearjjut revolušuvdnii”. Tä- män alapuolella vasemmalla lukee “Hate doesn’t beat hate. It just makes more ha- te. The only thing that can beat hate is lo- ve”. Oikeassa alanurkassa on vielä teksti
”Action=change”. Tässä tapauksessa saa- men kielellä vaikuttaa olevan fetisistinen
autenttisuutta korostava merkitys, jolla korostetaan saamen kieltä itsessään, sen kielellisen merkityksen sijaan. Toisaalta viestiä on haluttu täydentää myös eng- lanninkielisellä tekstillä, vaikka itse leh- ti on kirjoitettu saameksi. Myös saamen- kielisestä tekstistä on helppo ymmärtää, että aihe liittyy dekolonisaatioon ja val- lankumoukseen, vaikka kaikki sanat ja niiden muodot eivät avautuisikaan.
Tekstin voisi suomentaa “dekolonisaa- tioaseet vallankumoukseen”. Neutraa- liusfetissin lisäksi englanti täyttää myös laajempaa viestinnällistä funktiota, jota pelkän saamen kielen käyttö ei täyttäi- si. Näissä, kuten muissakin yllä maini- tuissa tapauksissa, englannin ja saamen liitto näyttäytyy melko neutraalina yh- distelmänä, jossa saamenkielisiä sano- ja käytetään lähinnä autenttisuutta tuo- vina ”isku lauseina”, kun taas varsinaiset viestit ilmaistaan englanniksi. Toisaalta historiallisia ja ajankohtaisia interteks- tuaalisia viittauksia sisältävät saamen- kieliset sanat toimivat saamentaitoiselle yhtenäisyyttä lisäävänä sisäpiirivitsinä.
Kieli- ideologian ja visuaalisen monikie- lisyyden näkökulmasta saamen kielen läsnäololla näyttää olevan tärkeä merki- tys rakennettaessa Suohpanterrorin kie- limaisemaa.
Vieraat kielet ilman saamea – omissiivisen implikatuurin fetissi Kahdeksassa teoksessa yhdistettiin vä- hintään kahta kieltä, joista kumpikaan ei ollut saame, minkä olen tulkinnut edus- tavan omissiivisen implikatuurin fetis- siä. Joissakin tapauksissa saamen pois jättö toimii nimenomaan kieli-ideolo- gisessa tarkoituksessa saamen alisteis- ta asemaa korostaen, erityisesti jos teok- sessa on käytetty useita muita kieliä saa- men sijaan. Nämä tulkintani kielenkäy- tön fetisistisestä funktiosta eivät tieten- kään välttämättä vastaa sitä, mitä teki- jät ovat julkaisuja tehdessään ajatelleet.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että monikielisessä ympäristössä tietyn kielen käyttö herättää väistämättä erilai- sia vaikutelmia kuin jonkin toisen kie- len käyttö herättäisi. Tämä pätee erityi- sesti vähemmistökielikontekstissa ku- ten Suohpanterrorin teoksissa. Kaikis- sa alla kuvatuissa tapauksissa voidaan kuitenkin katsoa saamen pois jättämi- sen edustavan nimenomaan omissiivis- ta implikatuuria, sillä teoksissa on käy- tetty useampaa kieltä, joista mikään ei ole saame. Kahdessa valtion politiikkaa käsittelevässä teoksessa on käytetty suo- mea, ruotsia ja englantia, jolloin saamen kielen pois jättö voidaan nähdä kieli- ideologisena kannanottona: saamella ei ole asemaa tärkeissä valtiollisissa insti-
tuutioissa. Kahdessa Tenojoen kalastus- kiistaa käsittelevässä kuvassa käytetään norjaa muiden kielten rinnalla, mikä laa- jentaa viestin kohderyhmää Suomen li- säksi Norjaan.
Kiinnostava tapaus monikielisyy- destä on teos Checkpoint n:o 169, josta käsittelen tässä poikkeuksellisesti alku- peräistä julistetta enkä Instagramin neli- önmuotoiseen julkaisuun leikkautunut- ta osaa, josta puuttuvat suomen- ja ruot- sinkieliset tekstit (14.5.2015). Näin voin ottaa kaikki alkuperäisteoksen kielet huomioon, ja alkuperäisversion käsitte- ly on perusteltua myös siksi, että kysees- sä on yksi Suohpanterrorin tunnetuim- mista teoksista. Se antoi myös nimen- sä Kiasmassa vuonna 2015–2016 esil- lä olleelle Suhpanterrorin näyttelylle.
Suohpanterrorin ainoa nimellään esiin- tyvä jäsen Jenni Laiti myös kommen- toi kyseistä teosta Kiasman YouTube- kanavalla marraskuussa 2015 ( Kiasma Museum 2015). Teoksen yläosassa lu- kee suomeksi ”poronhoitoalue”, ruot- siksi ” renskötselområde”, englanniksi
”area of reindeer husbandry” ja saksaksi
” Rentierzuchtgebiet”. Muut tekstit ovat englanniksi, yksittäistä Sápmi-sanaa lu- kuun ottamatta. Neljällä kielellä näkyvä teksti on peräisin teiden varsilla käyte- tyistä keltaisista poronhoitoaluekylteis- tä, joissa alimpana teksti lukee saksaksi.
Kuvassa on lappilaista tunturimaisemaa
halkova maantie ja sen molemmilla puo- lilla keltainen poronhoitoalue-kyltti, jos- sa Suomen kartan pohjoisosa on värjätty mustaksi, ja vierestä löytyvät yllä maini- tut poronhoitoalue-tekstit neljällä kielel- lä. Etualalla teoksessa on keltainen kylt- ti, jossa on poron kuva sekä toinen kylt- ti, jossa lukee ”checkpoint ahead”. Tiellä seisoo kolme maastopukuista hahmoa, joilla on konetuliaseet ja kasvot peitetty aurinkolasein ja mustin huivein. Heidän takanaan on kepeissä roikkuvia tum- mia kankaita. Ne voidaan tulkita esi- merkiksi nurinpäin käännetyiksi saa- mentakeiksi eli gákteiksi, joiden nurin- päin pitäminen on saamelainen vastarin- nan ilmaisun muoto (Magga 2018). Al- haalla etualalla kuvassa on teksti ”Stop!
Halt! Checkpoint Sápmi no:169”. Ku- vatekstissä lukee ”Area of reindeer hus- bandry. Stop! Halt! Checkpoint Sápmi no 169 #checkpointsápmi #suohpanter- ror”. Teos sisältää useita intertekstuaali- sia viittauksia, joista ilmeisin on poron- hoitoalue-kyltin lainaaminen. ”Check- point Sápmi” on intertekstuaalinen viit- taus ”Checkpoint Charlieen” eli vanhaan rajanylityspaikkaan Itä- ja Länsi-Berlii- nin välillä. Tarkastuspisteen numerolla 169 taas tehdään intertekstuaalinen viit- taus kansainvälisen työjärjestön alkupe- räiskansasopimukseen ILO 169, joka an- taisi alkuperäiskansalle muun muassa li- sää maaoikeuksia.
Neljän vieraan kielen näkyminen kyltissä korostaa sitä, että saamelais- ten perinteisestä elinkeinosta kertovas- sa kyltissä ei käytetä saamea. Erityises- ti saamen pois jäänti korostuu siinä, että englanti ja saksa ovat vieraita kieliä, joil- la ei ole virallista asemaa Suomessa. Teos kuvaa Saamenmaan rajanylityspistettä, mikä entisestään painottaa saamen kie- len puuttumista poronhoitoaluekylteis- tä. Vaihtoehtoisena tulkintana voidaan myös katsoa teoksen haastavan sen, mi- ten Saamenmaa jakautuu eri valtioiden välille. Saamelaiset ovat aikoinaan jou- tuneet luopumaan perinteisestä laidun- nuksestaan valtionrajojen sulkeudut- tua 1800-luvun lopussa (esim. Ranta &
Kanninen 2019). Teos sisältää siis mer- kittävästi niin visuaalista kuin kielellis- tä symboliikkaakin, ja kielellisestä näkö- kulmasta mielenkiintoisena voidaan pi- tää ainakin omissiivista implikatuuria, jossa Saamenmaan rajanylityspaikalla ei ole saameksi mitään tekstiä. Visuaali- sen ja kielellisen kulttuurihäirinnän pe- rusteella teoksesta välittyy sanoma saa- melaisten hiljentämisestä, minkä vuok- si he joutuvat turvautumaan äärimmäi- seen vastarintaan.
Suohpanterrorin Instagram-sivus- tolta löytyy myös neljä julistetta, jois- sa saamen sijaan käytetään ainoastaan suomea ja englantia. Näistä kahden voi katsoa ottavan kantaa kulttuuriseen
appropriaatioon eli omimiseen, jolla tar- koitetaan yhden kulttuurin esittävän toi- sen kulttuurin edustajia tai käyttävän toi- sen kulttuurin elementtejä (esim. Young
& Haley 2009, 268). Toisessa lainataan Mikko Alatalon ”Nunnuka lailaa/Lapin yö” -levyn kantta, ja toisessa julisteessa (1.12.2015) Miss Maailma -kilpailuis- sa Suomea edustanut Carola Miller po- seeraa pilailupuodista hankittu saamen- puku päällään ja yläosassa on sinival- koisilla kirjaimilla kirjoitettu suuraak- kosin ”THEY DID IT AGAIN…”. Va- semmassa alareunassa on kilpailun lo- go ”Miss World 2015 SANYA CHINA Presented by Beauty Crown LvKa” se- kä oikeassa alareunassa ilmeisesti josta- kin verkkokaupasta leikattu kuva, jossa myydään naisten lapinpukua hintaan 54
€. Siinä missä englantia on käytetty se- manttisessa tarkoituksessa, suomenkie- linen verkkokauppa toimii fetisistises- sä funktiossa korostamalla Suomeen si- joittuvaa ilmiötä negatiivisessa mieles- sä, toisin kuin Kelly-Holmesin erittele- mät usein positiiviset tiettyyn kieleen tai maahan liitetyt viittaukset (esim.
Kelly-Holmes 2014).
Selkeänä kulttuurihäirintäesimerk- kinä taas voidaan pitää Frozen-elokuva- mainoksen kuvastoa lainaavaa julistet- ta (17.10.2017). Elokuvan tekijänä mai- nitaan ”Distill” ja elokuvan nimi ”Sto- len”, jonka alaotsikkona on ”sata vuot-
ta sortoa”. Lisäksi juliste sisältää kolme
”elokuva-arviota”. Helsinskin Sanomil- ta elokuva on saanut viisi tähteä ja lai- nauksen ”Nunnuka ki-yay, matafakas”.
Pepisodin lainaus on ”tähän joku quote”
ja Ilta- Pulun lainaus ”Koskaan ei ole nai- nen näyttänyt kauniimmalta neljäntuu- lenlakki päässään”. Yritysyhteistyössä taas toimii Coca-Cola-fontilla kirjoitet- tu ”Capitalism Santapark”. Kuvaan on merkitty ”#häirikötpäämaja”, joka tekee intertekstuaalisen viittauksen kulttuu- rihäirintään keskittyneeseen sivustoon, jolla kuva on myös julkaistu. Koko teos vilisee taas intertekstuaalisia viittauk- sia globaaleihin massatuotteisiin, po- pulaarikulttuuriin ja valtamediaan, jot- ka edustavat saamelaisuuden hyväksi- käyttöä ja heitä koskevien stereotypioi- den viljelyä. Tässä tapauksessa viestin- nällistä funktiota täyttävät sekä suomen että englannin kielet, mutta englannin fetisistinen käyttö luo mielikuvan glo- baaleista suuryrityksistä ja suurtuotan- toelokuvista, joiden nimiä ei käännetä suomeksi. Julisteessa saamen poissaolon voi tulkita edustavan omissiivisen impli- katuurin fetissiä, etenkin kun kuvasto on lainattu globaalista populaarikulttuuris- ta ja kielinä käytetty valtakieliä suomea ja englantia. ”Elokuva-arvioiden” sisältö uudistaa saamelaisiin liittyviä stereoty- pioita ja pohjoisella eksoottisuudella ra- hastamista. Kulttuurihäirintäaspektia li-
sää entisestään saamen kielen poissaolo:
saamelaiset eivät ole teoksessa subjekteja vaan globaalin ja suomalaisen populaari- kulttuurin objekteja sekä rahantekoväli- neitä, joiden näkyviä tuntomerkkejä ovat joikaaminen ja neljäntuulenlakki.
Omissiivisen implikatuurin fetis- siä edustaa myös toinen selkeää kulttuu- rihäirintää edustava teos (6.11.2017).
Julkaisussa on paljaaksi hakattua met- sää ja sähkötolppia. Kuvan ylälaidas- sa lukee ”Metsähallitus” ja ”Laatumaa”
ja alareunassa pienemmällä ”What do you own when you have sold every- thing?” Metsähallitus myy niin sanottuja Laatumaa-tontteja yksityisille ja sijoitta- jille. Lisäksi Suomi myi syksyllä 2017 sähköverkkojaan ulkomaisille sijoittaja- yhtiöille, ja myös metsähakkuut puhut- tivat. Tässä tapauksessa Metsähallitus ja Laatumaa näyttäytyvät esimerkkeinä kritisoitavista toimijoista, kun taas kuva antaa englanninkielisen tekstin kanssa ymmärryksen julkaisun viestistä myös suomea taitamattomalle. Saamelais- alueen maiden ja niiden läpi kulkevien sähköverkkojen myymisessä saamen kieli loistaa poissaolollaan ja korostaa jälleen kerran sitä, miten Saamenmaal- la rahastetaan saamelaisilta kysymättä.
Valta kielten käyttö saamen sijaan koros- taa tätä mielikuvaa.
Kaiken kaikkiaan omissiivisen imp- likatuurin fetissi on varsin yleinen te-
hokeino monikielisissä teoksissa, jos- kin kielen pois jättämisen näkökulma ei välttämättä ole katsojalle ilmeinen. Toi- saalta teoksissa yhteisenä teemana näyt- täytyy saamelaisuuden hyväksikäyttö ja saamelaisten mielipiteiden kuulematta jättäminen ilman, että huomiota kiin- nittäisi pelkästään kieleen. Hyvänä esi- merkkinä toimii nelikielisen poronhoi- toalue-kyltin toisintaminen osana Saa- menmaan ”rajanylityspaikkaa”.
Pohjoissaame valtakielten rinnalla – uudelleenmäärittelyfetissi
Vain kahdessa kuvassa käytettiin pel- kästään saamea valtakielten, tässä ta- pauksessa suomen ja norjan, rinnalla.
Siinä missä englannilla on kielellisen fe- tisismin ja kieli-ideologian näkökulmas- ta neutraalihko ja pääasiassa viestinnäl- linen funktio maailmanlaajuisessa sosi- aalisessa mediassa, pohjoismaisten val- takielten käyttö tarkoittaa väistämättä saamelaisia sortaneen enemmistön kie- lellä viestimistä. Tähän liittyy historialli- sia traumoja valtakielistämisestä, joka on voinut hävittää saamen kielen kokonai- selta sukupolvelta. Esimerkiksi Suomes- sa vuosina 1940–1960 syntyneet saame- laislapset saivat opetusta ainoastaan suo- meksi 1970-luvun puoliväliin saakka, ja monet heistä asuivat viikot koulujen yh- teydessä asuntoloissa, joissa ei välttämät-
tä myöskään saanut puhua saamea (Ah- venjärvi 2005, 71–72; Pietikäinen 2012, 426; Ranta & Kanninen 2019). Valtakie- len käyttö on siis kieli-ideologian näkö- kulmasta mielenkiintoinen valinta, vaik- ka se on usein perusteltua viestinnälli- sestä näkökulmasta näiden maiden po- litiikkaa kritisoidessa.
Ainoassa suomea ja pohjoissaa- mea yhdistävässä julkaisussa ei ole ky- se varsinaisesta teoksesta, vaan lehtiju- tusta leikatusta kuvasta. Suohpanterror on julkaissut Instagramissa myös mui- ta kuvia kollektiivin mediaesiintymisis- tä. Kyseisessä saamea ja suomea sisältä- vässä kuvassa on suurella teksti ”Sápmi Sámieanan 10 000”, jonka alla alkaa Mi- nun Suomeni -otsikolla Suohpanterro- rin kirjoittama suomenkielinen artik- keli. Kyse on vasemmistolaistaiteilija- järjestö Kiilan Hyöky-lehdessä julkais- tusta jutusta (4.10.2017). Tässäkin ti- lanteessa voidaan katsoa saamen kielel- lä olevan uudelleenmäärittelevä fetisis- tinen merkitys, sillä Saamenmaa on ha- luttu kirjoittaa nimenomaan saameksi ja vielä kahdella eri kirjoitusasulla. Suomi 100 -logoon viittaavalla fontilla kirjoitet- tu teksti herättää eittämättä suomalaisel- le katsojalle mielikuvan siitä, että Saa- menmaan on katsottu olleen olemassa jo 10 000 vuotta, vaikka itse tekstin merki- tystä ei ymmärtäisikään. Näin ollen se- manttinen merkitys välittyy ilman val-
takielten selittävää käyttöä saamen rin- nalla. Kantaaottavan teoksen sijaan ky- seisen Instagram-julkaisun voidaan kat- soa olevan lähinnä mainos kyseiselle ar- tikkelille, joka mainitaan myös julkaisun kuvatekstissä. Myös aihetunnisteissa rinnastetaan #suomi100 ja #sápmi10000 eli saamenkielen käyttö tuo uudelleen- määrittelyfetissin mukaisesti toisenlai- sen näkökulman siitä, että Saamenmaa on 10 000 vuotta vanha.
Samoin norjaa ja saamea käytettiin yhdessä vain kerran. Kuvassa on Face- bookin tykkäyspeukaloa muistuttava peukalo kädessä, jonka hihassa on saa- menlippu (30.1.2015). Kädestä valuu verta kellastuneen kirjan päälle. Ku- van vasemmassa ylälaidassa on pohjois- saamenkielinen teksti ”Go ii ábut neal- gudanstreaikkain, ákkastallamiin, iige miellačájehemiin, de lea dušše okta giel- la maid eiseválddit ipmirdit. Dat lea sin iežaset giella.”, ja oikeassa alalaidassa sa- ma teksti norjaksi (bokmål): ”Når det ikke nytter med sultestreik, argumen- ter eller demonstrasjoner er det bare et språk myndigheterne förstår. Det er de- res eget språk.” Kuvatekstissä toistetaan saamenkielinen teksti, ja siihen on liitet- ty aihetunnisteet #niillassomby, #1982,
#áltá, #álaheajustuimmit, #stilla, #ČSV sekä #suohpanterror. Aihetunnisteiden avulla asiaan perehtyneet ymmärtävät intertekstuaalisen viittauksen vuoden
1982 iskuun, ja lainaus on saamelaisak- tivisti Niillas Sombyn lausunto Norjan yleisradioyhtiö NRK:lle iskun jälkeen.
Iskussa Somby yritti kahden muun hen- kilön kanssa räjäyttää Alattiojoen padon.
Ennen iskua Somby oli ollut nälkälakos- sa Norjan valtiopäivien edessä ja vastus- tanut patoa muilla keinoin. Somby sanoi kommenttinsa norjaksi, joten fetisistise- nä uudelleenmäärittelevänä kielenkäyt- tönä voidaan pitää tekstin saamenkieli- sen käännöksen sijoittamista näkyväm- mälle paikalle vasempaan ylälaitaan se- kä kuvatekstiin. Toisaalta, jos ajatellaan teoksen kohderyhmää olevan juuri saa- melaiset, saamenkielisellä tekstillä voi- daan katsoa olevan parempi kommu- nikatiivinen funktio kuin norjalla. Ky- seisessä teoksessa viesti tuskin avautuu saamea tai norjaa taitamattomille, mutta saamelaisille saamen kielen korostami- nen voi toimia myös identifikaatiofetis- sinä. Lisäksi saamenkielisen tekstin ko- rostamista voidaan pitää uudelleenmää- rittelyfetissinä, jossa lainausta halutaan levittää korostetummin saamenkielise- nä norjan sijaan.
Valtakielten käyttö saamen kielen rinnalla on siis hyvinkin harvinaista, ainakin jos vertaa englannin ja saamen yhdistämiseen tai valtakielten käyttöön englannin rinnalla. Saamen kielen har- vinainen käyttö valtakielen rinnalla on- kin kieli-ideologisesti huomionarvoista.
”Sápmi 10 000” esitetään vastakkaise- na Suomen 100-vuotisjuhlinnalle, mil- lä tuodaan esille vaihtoehtoista näkö- kulmaa ja uudelleenmäärittävää näkö- kulmaa. Sombyn lausunto taas halutaan esittää näkyvämmällä paikalla saamek- si ja toistaa vielä kuvatekstissäkin, huo- limatta lausuman alkuperäisestä kie- lestä. Molemmat esimerkit voidaankin nähdä uudelleenmäärittämisen fetissi- nä ja eräänlaisena kieli-ideologisena his- torian uudelleenkirjoittamisena: Suo- men 100-vuotisjuhlinnan ohella pitäisi huomioida Saamenmaan vielä vanhem- pi historia ja Sombyn lausuman saamen- kielisen käännöksen tulisi jäädä elä- mään, olihan Somby saamelainen.
Muut saamen kielet pohjoissaamen rin
nalla – hierarkisoiva autenttisuusfetissi Muita saamen kieliä käytettiin pohjois- saamen rinnalla ainoastaan kahdessa kuvassa, jotka molemmat liittyivät kan- sainväliseen saamenpuvun päivään. Ku- vallista kulttuurihäirintää edustaa ver- sio ikonisesta kuvasta New Yorkin rau- tapalkilla istuvista rakennustyömiehis- tä, joiden päälle on muokattu saamenpu- ku eli pohjoissaameksi gákti (10.4.2015).
Tällä voidaan tuoda globaalisti tunnis- tettavaan kuvaan saamelainen näkökul- ma, mitä myös tekstit korostavat. Ku- van vasemmassa alalaidassa lukee al-
lekkain ”gapte”, ”gáppte” ja ”gákti” ja yl- häältä alaspäin ”#gáppte biejvve”. Kielet ovat järjestyksessä luulajansaame, ete- läsaame ja pohjoissaame, ja ”gáppte biej- vve” on myös luulajansaamea eli pienin- tä kolmesta kielestä. Tässä tapauksessa pienempien kielten korostamisella voi- daan katsoa olevan fetisistinen funktio, jolla tavoitellaan autenttisuutta huomi- oimalla eri saamelaisryhmät. Saamen- kielisten tekstien alapuolella viestin- nällistä funktiota täyttää pienemmällä fontilla kirjoitettu ”international gákti day 10th april” ja kuvatekstinä “Somás gáktebeaivvi buohkaide! Suohpanterror
<3 gákti #gáktebeaivi #määccakpeivv
#mááccutpeivi #gápptebiejvve # gapte
#gáppte #gákti #sápmi #suohpanterror”.
Kuvatekstissä aihetunnisteisiin on lisät- ty saamenpuvunpäivä myös inarin- ja koltansaameksi, vaikka näillä kielillä ei kuvassa toivoteta hyvää saamenpuvun- päivää. Merkillepantavaa on myös se, et- tä gákti-sanaa ei avata, vaan katsojan on kuvan avulla ymmärrettävä sanan viit- taavan saamenpukuun. Toisaalta gák
ti-sanasta käytetään juuri pohjoissaa- menkielistä sanaa, eli sen katsotaan ole- van ”yleissaamenkieli”, josta voidaan lai- nata sanoja englanninkieliseen tekstiin, Saamenmaata kuvaavan Sápmi- sanan tapaan. Myös kuvatekstissä toivotetaan hyvää saamenpuvunpäivää pohjoissaa- meksi, eli sen hierarkkisesti ylintä ase-
maa korostetaan myös näennäisen mo- nikielisessä julkaisussa. Kieli-ideologiat eivät siis kosketa ainoastaan saamen kiel- ten ja valtakielten välisiä suhteita vaan myös tietyn saamen kielen valinta tai kielten esitysjärjestys on kieli-ideologi- sesti merkittävä päätös.
Sen sijaan kolme vuotta tuoreem- massa julkaistussa (6.4.2018) saamen- puvun päivää juhlistavassa kuvassa Chi- quita-naisella on päällään saamenpuku ja alla mainittu kaikki viisi kieltä samalla fonttikoolla: ”#gáktebeaivi #gápttebiejv- ve #gaptanbiejjie #mááccuhpeivi #määc- cakpeivv”. Tässä tapauksessa kuvas- to edustaa kulttuurihäirintää globaalis- ti tunnistettavalla hahmollaan, kun taas teksti tuo esille saamelaista todellisuut- ta sen rinnalla. Kielet ovat järjestyksessä pohjoissaame, luulajansaame, eteläsaa- me, inarinsaame ja koltansaame. Myös kuvatekstissä löytyvät aihetunnisteet kaikilla viidellä kielellä. Ilmeisesti järjes- tys on valittu kielten puhujamäärän mu- kaan. Näissä postauksissa näkyy hyvin eri saamen kielten asema. Pohjoissaame on ylivoimaisesti puhutuin kieli noin 20 000 puhujallaan, luulajansaamea puhuu noin kymmenesosa siitä ja kolmea muuta saamea vain muutamia satoja. Merkille pantavaa teoksissa on se, että ensimmäi- sessä julkaisussa on haluttu käyttää myös englannin kieltä neutraalina semanttista merkitystä tuovana kielenä, kun taas toi-
sessa se on koettu tarpeettomaksi. Saa- men kielillä saavutetaan autenttisuus- fetissi, jossa huomioidaan eniten puhu- tut saamen kielet ja heidän nimityksen- sä saamenpuvulle.
Eri saamen kielillä ei ole näissä ku- vissa varsinaista kommunikatiivista merkitystä, sillä eri saamen kielten pu- hujat ymmärtäisivät oletettavasti viestin myös pelkällä pohjoissaamella. Autentti- suusfetisistinen merkitys syntyykin sen sijaan siitä, että eri saamelaiskielillä on haluttu ottaa huomioon eri saamelais- ryhmät. Pohjoismaissa puhuttuja kaik- kein pienimpiä saamelaiskieliä, joilla on vain muutamia kymmeniä puhujia, ei kuitenkaan ole käytetty. Koska saamen- puvunpäivä on nimenomaan saamelais- ten juhla, parhaiten yhteistä identiteet- tiä korostavana vähemmistökielen fetis- sinä toimivat juuri eri saamen kielet val- takielten sijaan.
Kielelliset fetissit ja visuaalinen monikielisyys Suohpanterrorin teoksissa
Suohpanterrorin Instagram-sivujen ki- elimaisema vastaa ensinäkemältä valta- virtaista englannin kielen hallitsemaa sosiaalisen median maisemaa. Esimer- kiksi toukokuussa 2019 julkaistut kuusi Jäämeren rataa vastustavaa teosta (joista yksi poistettiin myöhemmin) sekä kak-
si koomikko Sami Hedbergin saame- laissketsejä kritisoivaa julkaisua olivat kaikki englanniksi, vaikka kaikki liittyi- vät suomalaiseen keskusteluun. Englan- ti toimiikin julkaisujen valtakielenä, mi- kä vaikuttaa liittyvän kieli-ideologiseen valintaan välttää kansallisia valtakie- liä kuten suomea. Se on toki myös vies- tinnällisesti perusteltavissa. Saamelai- suus näkyy enemmän kuvien teemoissa kuin niiden sisältämässä kielessä. Saa- me esiintyy pääasiassa yksittäisinä sa- noina tai sloganeina. Poikkeuksellisena voidaan kuitenkin pitää kielten moninai- suutta: teoksista 22 oli monikielisiä.
Monikielisyys Suohpanterrorin teoksissa jo sellaisenaan haastaa niin suomen kielen valta-asemaa yhteis- kunnassa kuin englannin kielen valta- asemaa sosiaalisessa mediassa. Englanti edustaa pääasiassa viestinnällistä funkti- ota sekä yksikielisissä että monikielisissä teoksissa, mutta sen voidaan katsoa hei- jastavan samalla useimmiten neutraali- usfetissiä. Saame toimii pääasiassa au- tenttisuutta tuovina iskulauseina tai yk- sittäisten sanojen käyttönä englannin kielen ohella. Pohjoismaiden valtakieliä käytetään säästellen ja harvoin yhdes- sä saamen kanssa. Saamen kielen puut- tuminen valtakielisistä teoksista heijas- taakin omissiivisen implikatuurin fetis- siä, jossa saamen kielen poissaolo heijas- taa saamelaisten huomiotta jättämistä
yhdessä visuaalisen aineiston kanssa.
Saamen kielen käytöllä voidaan myös nähdä useita funktioita. Rajat ylit- tävä saamelaisuus näkyy monikielisyy- den lisäksi runsaana Saamenmaahan viittaavan Sápmi-termin käyttönä se- kä kuva-aineistoissa, joissa esimerkiksi Saamenmaa esitetään yhtenäisenä kart- tana tai kuvataan Saamenmaan rajan- ylityspaikkaa. Jos saamea on käytet- ty yksinään ilman muita kieliä, voidaan katsoa joko sen viestinnällisen funkti- on toimivan yksinään tai pyrkimyksenä olevan nimenomaan saamelaisen identi- teetin vahvistaminen. Saame toimii täl- löin eräänlaisena identifikaatiofetissi- nä edustaen sisäpiirin vitsejä tai vieste- jä, jotka vain saamea ymmärtävä tajuaa.
Toisaalta kieli-ideologisesti on mie- lenkiintoista, että samalla kun Suohpan- terror muokkaa kielellistä maisemaa ko- rostamalla pohjoissaamen asemaa valta- kielten rinnalla, se väistämättä vahvistaa pohjoissaamen hierarkkista statusta eri saamen kielten joukossa. Pohjoissaamel- la on toki symbolisen arvon lisäksi vah- vempi viestinnällinen arvo kuin pienem- millä saamen kielillä, millä voidaan pe- rustella sen käyttöä. Samalla se kuiten- kin korostaa saamen kielten välistä val- ta-asetelmaa, jossa pienemmät kielet esiintyvät pohjoissaamen rinnalla lähin- nä saamenpuvunpäivää juhliessa. Moni- kielisessä fetisismissä ajatuksena on, et-
tä muita kieliä peilataan niin sanottuun valtakieleen, ja Suohpanterrorin teoksis- sa valtakielten kieli-ideologisia kerros- tumia voidaan nähdä useita. Siinä mis- sä englanti toimii sosiaalisen median val- takielenä, suomi edustaa yhteiskunnal- lista valtaa ja pohjoissaame saamen kiel- ten oletusarvoa. Mielenkiintoisena val- ta-aseman haastamisena voidaan pitää niin sanottua uudelleenmäärittelyfetis- siä, jossa valtakielellä ilmaistu asia kään- netäänkin saamenkieliseen ja -mieliseen muotoon.
On syytä pitää mielessä, että Suoh- panterror ei ole ensisijaisesti saamen kielten asemaa ajava kollektiivi, vaan ak- tivistitaidetta tekevä ryhmä, joka pyr- kii herättämään ihmisten tietoisuutta saamelaisten oikeuksista ja kutsuu itse toimintaansa saamelaispropagandaksi.
Myös propagandamielessä on täysin ym- märrettävää, että englanti dominoi teos- ten kielimaisemaa, sillä se mahdollistaa propagandan viestin leviämisen mah- dollisimman laajalle. Toisaalta ei pidä myöskään väheksyä saamelaista identi- teettiä ja yhtenäisyyttä korostavaa mer- kitystä, jota niin kuvastojen aiheet kuin saamenkieliset sanat ja tekstit heijasta- vat. On kuitenkin muistettava, että saa- men kieli ei välttämättä ole kaikkia saa- melaisia yhdistävä tekijä: kaikki saame- laiset eivät puhu saamea, ja kielelliset si- säpiirivitsit näin ollen ulossulkevat kiel-
tä ymmärtämättömät saamelaiset. Täs- säkin mielessä englanti on kieli-ideologi- sesti ymmärrettävä valinta, autenttisuu- den funktiotahan voi tuoda esiin myös kuvaston kautta. Kaiken kaikkiaan teok- set kuitenkin välittävät kuvaa alkuperäis- kansasta, joka on kiinni nykypäivässä ja käyttää kieltään myös sosiaalisessa me- diassa. Niin teosten monikielisyys kuin kuvastokin heijastavat saamelaista pe- rinnettä, joka on kietoutunut globaaliin markkinatalouteen ja yrittää luovia siinä parhaansa mukaan. Ainakin Suohpan- terror mottonsa mukaisesti näyttää saa- melaisasennetta, ”čájeha Sámi vuoiŋŋa”.
LÄHTEET
Ahvenjärvi, Kaisa (2005) Mistä päin olen poissa:
Saamelaisen identiteetin kysymyksiä Rauni Magga Lukkarin lyriikassa. Kirjallisuudentut
kimuksen Aikakauslehti AVAIN 4:2, 66–77.
Ahvenjärvi, Kaisa (2017) Päivitettyä perinnettä:
saamelaisen nykyrunouden saamelaiskuvastoja.
Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Blommaert, Jan (1999) The debate is open. Teok- sessa Jan Blommaert (toim.) Language Ideological Debates. Berlin: De Gruyter, 1–38.
Cammaerts, Bart (2007) Jamming the political:
Beyond counter-hegemonic practices. Continuum 21:1, 71–90.
Fairclough, Norman (2004) Analysing Discourse:
Textual Analysis for Social Research. London:
Routledge.
Hautala-Hirvoja, Tuija (2015) Reflections of the past: a meeting between Sámi cultural heritage and contemporary Finnish Sámi. Teoksessa Timo Jokela & Glen Coutts (toim.) Relate North:
Art, Heritage & Identity. Rovaniemi: Lapland University Press, 78–96.
Harold, Christine (2004) Pranking rhetoric:
“Culture jamming” as media activism. Critical Studies in Media Communication 21:3, 189–211.
House, Juliane (2003) English as a lingua franca:
A threat to multilingualism? Journal of Socio
linguistics 7:4, 556–578.
Junka-Aikio, Laura (2016) Can the Sámi speak now? Deconstructive research ethos and the debate on who is a Sámi in Finland. Cultural Studies 30:2, 205–233.
Junka-Aikio, Laura (2018) Indigenous culture jamming: Suohpanterror and the articulation of Sami political community. Journal of Aesthetics and Culture 10:4, 1–14.
Kelly-Holmes, Helen (2000) Bier, parfum, kaas:
Language fetish in European advertising. Euro
pean Journal of Cultural Studies 3:1, 67–82.
Kelly-Holmes, Helen (2005) Advertising as Multilingual Communication. Basingstoke:
Palgrave Macmillan.
Kelly-Holmes, Helen (2011) A relevance approach to Irish-English advertising: The case of Brennan’s Bread. Teoksessa Anne Baron &
Klaus P. Schneider (toim.) The Pragmatics of Irish English. Berlin: De Gruyter, 367–388.
Kelly-Holmes, Helen (2014) Linguistic fetish:
The sociolinguistics of visual multilingualism.
Teoksessa David Machin (toim.) Visual Communication. Berlin: De Gruyter, 135–152.
Kiasma Museum (2015) Eri mieltä – Jenni Laiti. https://www.youtube.com/
watch?v=q9fNZUQXGSk (Tarkastettu lokakuussa 2019.)
Kristeva, Julia & Moi, Toril (1986) The Kristeva Reader. New York: Columbia U.P.
Magga, Sigga-Marja (2018) Nurinpäin käännetty gákti saamelaisen vastarinnan muotona. Politiikka 60:3, 260–264.
Pietikäinen, Sari (2012) Kieli-ideologiat arjessa:
Neksusanalyysi monikielisen inarinsaamenpuhu- jan kielielämäkerrasta. Virittäjä 3/2012, 410–42.
Pietikäinen, Sari (2014) Spatial interaction in Sámiland: Regulative and transitory chronotopes in the dynamic multilingual landscape of an indigenous Sámi village. International Journal of Bilingualism 18:5, 478–490.
Pietikäinen, Sari (2018) Investing in indigenous multilingualism in the Arctic. Language and Communication 62, 184–195.
Pietikäinen, Sari & Kelly-Holmes, Helen (2011) The local political economy of languages in a Sámi tourism destination: Authenticity and mobility in the labelling of souvenirs. Journal of Sociolinguistics 15:3, 323–346.
Pietikäinen, Sari, Lane, Pia, Salo, Hanni &
Laihiala-Kankainen, Sirkka (2011) Frozen actions in the Arctic linguistic landscape: A nexus analysis of language processes in visual space. International Journal of Multilingualism 8:4, 277–298.
Pietikäinen, Sari, Jaffe, Alexandra, Kelly-Holmes, Helen & Coupland, Nikolas (2016) Socio
linguistics from the Periphery: Small Languages in New Circumstances. Cambridge: Cambridge University Press.
Ranta, Kukka & Kanninen, Jaana (2019). Vasta
tuuleen: Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta.
Helsinki: Kustantamo S&S.
Stephansen, Maria Therese (2017) A Hand- drawn map as a decolonising document: Ke- viselie (Hans Ragnar Mathisen) and the artistic empowerment of the Sami movement. Afterall: A Journal of Art, Context and Enquiry 44, 112–121.
Suohpanterror (2019) Facebooksivu. https://
www.facebook.com/pg/suohpanterror/about (Tarkastettu toukokuussa 2019.)
Swanson, Eric (2017) Omissive Implicature.
Philosophical Topics 45:2, 117–137.
Väyrynen, Tarja (2018) Corporeal Peace building:
Mundane Bodies and Temporal Transitions.
London: Palgrave Macmillan.
Wee, Lionel (2008) Linguistic instrumentalism in Singapore. Teoksessa Rani Rubdy & Peter K.
W. Tan (toim.) Language As Commodity: Global Structures, Local Marketplaces. London: Blooms- bury, 31–43.
Wiggins, Bradley E. (2019) The Discursive Power of Memes in Digital Culture: Ideology, Semiotics, and Intertextuality. New York: Routledge.
Young, James O. & Haley, Susan (2009)
“Nothing comes from nowhere”: Reflections on cultural appropriation as the representation of other cultures. Teoksessa James O. Young &
Conrad G. Brunk (toim.) The Ethics of Cultural Appropriation. Chichester: Blackwell, 268–89.
VTT, FM Saila Heinikoski työskentelee vanhempana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa sekä tutkijatohtorina Helsin- gin yliopistossa eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian tutkimuksen huippuyksikössä.
