§UUNvUoRo
f: elmikuun kuudentena Oulun yliopistossa elettiin historiallisia hetkiä. Ilmestyi . maailman ensimmäinen saamenkielinen väitöskirja. Lektioja vastaväittäjän lop- t pulausunto pidettiin saameksi ja suomeksi. Väitöksenjälkeen laulettiin Saamen suvun laulu, olihan saamelaisten kansallispäivä. On syytä onnitella saamelaisia, mutta myös Oulun yliopistoa ja sen suomen ja saamen kielen laitosta.
Muutakin mielenkiintoista on tapahtunut. Tammikuun viimeisenä päivänä kahdeksan- toista suomen ja lähialojen professoria eri yliopistoista julkisti kannanottonsa tieteen ra- hanjaosta. Yliopisto kurjistuu, vaikka tutkimuksen rahoitus Suomessa kasvaa. Määrä rat- kaisee, ei laatu. Sivistysyliopiston idea on muı tumassa.
Samaan aikaan satapäinen joukko Helsingin yliopiston opiskelijoita, opettajia ja tut- kijoita kokoontui ilmaisemaan huolestumisensa yliopiston uudesta rahanjakomallista.
Kansallisten tieteiden edustajat kohtasivat pitkästä aikaa. Mukana oli väkeä etenkin suo- men, suomalais-ugrilaisten kielten ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksilta sekä Kotimais- ten kielten tutkimuskeskuksesta. Värikäs kulkue kiersi Snellmanin, Kiven ja Runebergin patsaat. Laulettiin suomen-, viron- ja unkarinkielisiä lauluja, lausuttiin Kiven runoja.
Pakkanen paukkui.
Performanssi ei kuitenkaan ollut mennyttä aikaa haikailevan heimoaatteen viimeinen hengähdys postmodemissa maailmassa. Se oli päinvastoin ajan herrnolla. Tarvitaan vii- meinkin arvokeskustelua, sanoivat sekä tutkijat että opiskelijat. On puhuttava siitä, mitä juuri nyt yliopistolta haluamme.
Julkaisemme professorien kannanoton ja valokuvan tapahtumasta dokumentoidaksem- me alan historiaa mutta myös haastaaksemme jatkokeskusteluun. Viron ja unkarin yli 70- vuotiaat oppituolit Helsingin yliopistossa onnistutaan vielä ehkä suojelemaan. Mutta ar- vokeskustelu on käymättä. Mikä on suomalaisen tiedepolitiikan perusta? Onko meillä sellaisia yhteisiä arvoja. joita ei tuloslaskelminkaan voi ohittaa? Onko yliopisto liikelai- tos vai sivistyslaitos? Minkälaista tietoa haluamme sen tuottavan?
Pienillä kieliaineilla, jotka toisaalta tuottavat lähinnä sivuaineopintoviikkojaja toisaalta kouluttavat tutkijoita. on nyky-yliopistossa suuria ongelmia. Yksi hyvä esimerkki tästä on vaikkapa uhanalaiseksijoutunut suomalais-ugrilainen laitos,jolla on suomalaisen kie- litieteen historiassa ollut aivan ratkaiseva merkitys. Sen piiristä nousee edelleen huippu- tutkijoita. mutta ilman tulevaisuutta tutkijoina.
Äskettäin itämerensuomalaisten kielten nuoret tutkijat onnistuivat saamaan yliopis- tolta määrärahan hyvin suunniteltuun tutkimushankkeeseen. Jaon yhteydessä ilmeni. että kolınivuotiset hankkeet voivat palkata yhden tutkijan vajaaksi vuodeksi kerrallaan. Tut- kimusryhmiä ei synnykään. Komealta kuitenkin näyttää. kun hankkeita on paljon. Määrä voittaa laadun jälleen kerran.
Tieto-Finlandian saaja. dosentti Kari Enqvist sanoi haastattelussaan varsinaisen hu- manistisen tieteen piilevänkin oikeastaan fysiikassa. Sinne voitaisiin humanistien pikku- rahat oikeastaan suunnata, hän vihjaisi. Kertooko maailmankaikkeuden ensimmäinen sekunti ihmisestä enemmän kuin ihmisen oma historia. kielija kulttuuri? Olisiko aika käydä keskusteluun siitä, missä on meidän tutkimustemme arvoja oikeutus?
LEA LAITINEN
