Minna Canthin viimeinen kirjallinen teelmä (Petter Kivimaa) · DIGI

Minna Canthin viimeinen kirjallinen teelmä.

Kuten me Minna Canthin ^kuolemastakertoessamme

mainitsimme, muisti vai-

naja välistä Uutta Ku- valehteäkin kirjoituksil- laan. Hänen,kuten hy- vin luultavalta näyttää, kaikkein viimeinen kir- jallinen teelmänsä oli pikku kertomus, ^myös- kin UudelleKuvalehdel- le aijottu. Sairautensa parempina hetkinä oli hän sen alottanut, ^eikä hän koskaan _sen lop- puun päässyt. Sen,^min- kä hän kirjoitetuksisai, olemmemehänen useit- ten kesken jääneiden kertomustensa joukosta

saaneet julkaistavaksi.

Kertomus, jolla ei vielä ollut nimeä, on seu- raava:

Petter Kivimaa oli nuori ylioppilas, jäyhä- mielinen, ujo ja hiukan kömpelö, varsinkin nais- seuroissa. Sen vuoksi hän välttelikin niitä ja oleskeli enimmiten kir- jojensa ääressä, samoin kuin hänen huonetove- rinsakin Oskari Kivi- maa, jonka kanssa he olivat pikkuserkkuja ^ja sitäpaitse mitä parhaim- pia ystäviä. Muuten oli Oskari^vieläujompi^nais-

ten seurassa, eikä hä- nellä Helsingissä ollut yhden yhtä naistuttua.

£\Petter sitä vastoin oli ylioppilaskemuissa sen- tään antanut esitellä it- sensä muutamille tyttö- sille, kaikkein ^nuorim-

mille ja sitte uskollisesti pyytänyt näitä ^tanssiin, milloin vaan sattui heitä semmoisissa tilaisuuksissa _tapaamaan.

Sievin näistä oli ehdottomasti Irene Lindberg, ma- tematiikan professorin nuorin tytär. Petter oli monet kerrat vakuutta-

nut Oskarille ettei tois- ta niin viehättävää tyt- töä ollut koko maail- massa.

—

^{Hitto, kun minä}

enolesattunut tuotanä- kemään, päivitteli Os- kari.

Petter ehdotti, että Oskari tulisi seuraavalla viikolla Suomalaiselle seuralle, ehkäpä sattuisi Irenekin olemaan siellä.

Ja

Oskari siihensuostui, vaikkei hän tavallisesti niissä viitsinyt käydä, hän kun ei osannut tanssia eikä _taas ollut huvitettu tanssin katse- lemisestakaan. Se oli hänestä niin joutavata ja hassua koko tuo hyppiminen. Mutta ensi viikolla hän sinne nyt kumminkin menisi, ei minkään muun tähden kuin saadakseen nähdä Petterin ihannetta.

Molemmat he sitte odottelivattorstaita, jol- loin Suomalaisenseuran huvit olisivat. Oskari jommoisellakin uteliai- suudella, ^Petter suu- rella mielen kiinnolla.

Ajatuksissaan hän jo tuon tuostakin tanssi franseessia Irenenkans- sa jakuvitteli, mitä he silloin keskusteleisivat.

Salaperäisiä viittauksia hän antaisi tunteistaan

—

^{jos vaan} uskaltaisi. Sydän rupesi niin kauheasti pamppailemaan jo sitä ajatellessakin. Mitä sitten kun

Lappalaispoika suksilla.

Toimi11ajat: <-^-j

JUHANI

AHO.

PEKKA

AHO.

UUSIKUVALEHTI N:o 18

250

tuo tärkeä hetki olisi käsissä ja Irene seisoisi hänen vie- ressään. Varmaan ei hän saisi sanaakaan _suustaan.

Oli päästy jo tiistaihin. Kaksi päivää siihen enää oli. Mutta kovan onnen ^sattuma ei pitkää aikaa tarvitse, ennenkuin se lyö nurin kaikki toiveet.

Ja

silloin tiistai- iltana kävi Petterille hyvin ohraisesti.

Hän läksi tuossa kuuden tienoossa kävelemään.

Ilma oli suopea, räystäät tippuivat, vesi juoksi virtana katuojissa. Käytävillä oli jotenkin liukasta, ^mutta siitä huolimatta astui Petter reippaasti eteenpäin nauttien rait- tiista ulkoilmasta, ^sen jälkeen kun kaiken päivää oli istus- kellut sisässä kirjojensa ääressä.

Hänkääntyy Itä-Henrikin kadulta Esplanaadikadulle ja näkee äkkiarvaamatta Irenen, joka katukäytävällä tulee häntä ^vastaan. Petter sävähti punaiseksi, nosti hattuaan ja hypähti kohteliaasti syrjään. Mutta voi kauhistus : hänen jalkansa samalla luiskahti ja yks kaks hän lensi nurin, ja ponnahti maahan pitkin pituuttaan.

Tumma puna kohosi hänen kasvoilleen aina ylös otsaan saakka. Ei hän tiennyt, millä tavoin hän siitä lienee päässyt pystyyn taas, mutta tajuntaansa hän tuli, kun kuuli Irenen kysyvän:

—

Sattuiko teihin ?

—

^Ei, ei pahasti, hän ^soperteli.

—

Voi teidän nuttuanne!

Petter katsoi sivulleen. Taivasten tekijä, minkä nä-

köinen hän oli!

—

^{Nyt saatte joutuakotiin,} hän sanoi ja kääntyi yhä vieläkin hymyssä suin jatkamaan matkaansa.

Petteriä harmitti. Kurkkuun nousi karvas pala ja kyyneleet tahtoivat tunkeutua silmiin. Hän nieli ja kra- kisteli ja koetti aina välillä rohkaista luontoaan laimealla kirouksella. Ei se muuten hänen tapojaan ^{ollutmuulloin,} paitse näin erityiskohdissa. Hän oli siitä ennen aina huomannut suurta lohdutusta, mutta tällä kertaa se ei vähääkään auttanut. Mieli painui vaan alas, ^kuta enem-

män hän ajatteli ^sitä naurettavaa vaikutusta, jonka ^hän oli tehnyt ensin kaatuessaan, sitten seisoessaan siinä kuin

mikäkin tomppeli ryöjäisessä nutussaan.

Tämän tapahtuman jälkeen hänellä ei enää ollut pienintäkään toivoa, sen hän nyt ainakin tiesi ja tunsi.

Irenen silmissä hän tästä lähtien oli vaan koomillinen olento, ei siinä ^auttanut mikään.

Hän tuli kotiin, viskasi nuttunsa, tuon ryöjäisen nuttunsa tuolille, ei huolinut ruveta sitä puhdistelemaan-

kaan. Sänkyyn heittäysi pitkälleen, kasvot seinään päin.

Oskari ei ollut kotona, olihan se edes hyvä, että pääsi hänen kysymyksistään ja sai rauhassa ajatella.

—

Että minä meninkään kävelemään, ^{hän siinä}tus- kitteli mielessään. Että minä

menin!

^{Olisin pysynyt ko-}

tona, niin tätäkään ei olisi tapahtunut ja kaikki olisi hy- vin. Irene minulle nyt nauraa, se on tietty. Hän nau- raa ja halveksii minua.

Juuri

kuin mies olisi siltä pilalla, että hän sattuu kaatumaan liukkaalla kadulla. Mutta se on niin tyttöjen tapaista. He ovat semmoisia hupakoita jokainen.

Ja

^olkoot! Minä vähättelen heistä.

Tähän tapaan hän siinä jatkoi mykkää puheluaan, kunnes Oskari palasi kotiin.

Hän ei ollut Oskarista tietääkseenkään, makasi yhä vaan seinään päin, liikkumattomana ja painoi silmänsä kiinni.

Oskari viskasi lakkinsa pöydälle, sytytti tupakan, älysi Petterin ^nutun tuolilla ja tuntui sitä kääntelevän.

—

Hast du mir gesehen, hän siinä mutisi itsek- seen puoliääneen.

Petterin pisti vihaksi. Mitä hän minun nutustani, antaisi _sen olla rauhassa, hän ajatteli. Oli vähällä ^är- jäistä hänelle, mutta katsoi kumminkin parhaaksi vaieta ja olla nukkuvinaan.

Oskari heitti nutun takaisin tuolille ja tuli hänen vuoteensa ääreen.

—

^Petter!

Ei vastausta.

—

^Petter,

^kuule!

Ei hengen hievahdusta.

—

^{Makaa kuin tukki,} soperteli Oskari ja alkoi rii- suutua hänkin.

Seuraavana aamuna Oskari jo istui kirjojensa ää- ressä, kun Petter heräsi. Hän oli valvonut koko iltayön, mennyt aamupuoleen vähän unen hortoon, vavahtunut tuon tuostakin hereille ja vasta kuuden jälkeen nukkunut sikeämpään. Heti kohta hänelle taaskin juohtui ^mieleen

tuo eilinen tapaus Esplanaadikadulla.

Ja

^se kirveli sy- däntä aina viimeiseen pohjukkaan ^{saakka. Ei tehnyt} mieli nousta ylös ensinkään, ^{kirjatkin tuossa pöydällä} häntä inhottivat. Hän painoi silmänsä kiini ja koetti nukkua uudelleen. Turhaan! Ajatukset pyörivät päässä ja rintaa pakotti

—

^{niin, sitä suorastaan pako'.ti}

— —

Kaksi pyhää.

Kirj.

Heidän piti lähteä ^sotaan, tappotantereelle hyökkää- mään vihollista vastaan. He olivat kaikki vapaaehtoisia eri kansallisuuksista ja olivat olleet yhdessä hetken aikaa ja opetelleet järjestettyä ihmistappotaitoa. Mutta nyt luu- ivat he jo osaavansa sen välttävästi ja nyt oli heidän

lähdettävä.

Kauniina iltapäivänä kokoontuivat he kaikki yhteen ja pukeutuivat sota- ja matka-asuunsa, ollakseen kohta valmiina matkalle.

Jokainen

^{heistä oli} nyt ehkä totisempi kuin ta- vallisesti, elämä kysymyksineen taisi mieltä painaa enem- män kuin muulloin, sillä nyt oli edessä tosi todellisuus.

Kohta saisivat he nyt nähdä jakokea, mitävarten niin kaukaa olivat lähteneet ja valmistelleet^jamitävarten niin paljon olivat uskaltaneet. Epäilys ehkei vallinnut, mutta tuntui kyllä siltä, kuin nyt ei enää olisi peruutettavissa eikä vapaasti valittavissa, jos tahtoisi toisinkin tehdä. Nyt oltiin menty niin pitkälle, että oli ehdottomasti seurattava ja toteltava, mitä näin kauvas oltiin uskallettu. Oltiin kuin keskellä virtaa, jossa ei ^enää ole valittavissa, tah-

Juho^Niemelä.

tooko ^mennä alas tahi ei. Mutta toiselta puolen tuntui onnelliselta, että nyt sitä viimeinkin pääsee sinne, minne niin kauvan oltiin haluttu ja josta niin paljon oltiin mie- titty, kuviteltu ja intoiltu.

—

Paljon ihmisiä oli keräytynyt ihaillen katselemaan heitä, tulkitsemaan kiitollisuuttaan ja sanomaan viime hy- västiä. Niidenomaiset, jotka sattuivat olemaanlähimailla,

tahi olivat tulleet kaukaa vartavasten saattamaan, olivat juhlapuvussa ja kukkasissa ja hymyilivät kyynelten lo- massa ja vaihtoivat viime sanoja eroavain rakkaittensa

kanssaOllessaan valmiina ja rivissä tuli heidän päällikkökin

. . .

nuoren ja kauniin puolisonsa kera, kummallakin ruusuja rinnassa. Hymyillen tervehtivät he kutakin erikseen.

Päällikkö puhuvalla ja varmalla muodollaan ^ja ilmeillään ikäänkuin tahtoi huokua heihin varmaa ja ylpeää itsetun- toa, ^että nyt olivat viimeinkin suurten tekojen edessä.

~No

^{nyt pojat ..." Aika} on tullut, se ei ole noiden ainaisten jossien ja muttien takana.

—

Rouva katseli ihail- len niinkuin lemmikki sankarejansa ja hymyili kyyneleet

UUSIKUVALEHTI

N:o 18 251

silmissä. 110 ja suru, toivo ja pelko, ihailu ja epäselvyys vallitsivat yhtaikaa hänen hennossa, muttakiihoittuneessa povessaan.

Tarkasteltuaan ja järjesteltyään asioita kuntoon piti päällikkö pikku puheen. Miehet seisoivat uteliaina ri- veissä pihamaalla, siviili-ihmisten tulvaillessa ympärillä ja päällikkö seisoi huoneustonsa rappusilla, täysi sotilasryhti yllä, vasen käsi miekan kahvassa, oikella pidellen pa- perikääryä.

No pojat

...

Kohta nähdään mitäollaan, mitävar- ten olette ja olemme ^tänne tulleet.

—

Pois sääli ja pel- kuruus! Meidänpitää näyttää tälle kansalle, jota olemme auttamaan tulleet, kuinka oikeat meikäläiset taistelevat.

Meidän pitää puolustaa isänmaamme kunniaa ja meidän pitää taistella itsellemme pysyvä maine

...

^{Me emme}

saa koskaan väistyä, mutta voittaa tai kuolla.

Jos

^me

kaadumme, niin meidän pitää kaatua, että nimemme elää maineen lehdillä.

—

Muistakaa uskollisuuden valanne!

Minä vaadin teiltä, sotilaani, ehdotonta kuuliaisuutta ja käskyjeni täyttämistä. Teillä ei saa olla mitään omaa tahtoa

. ..

Jumal'auta, jos joku teistä yrittää pakenemaan ja niskuroimaan

^{„ —}

^Eläköön!

..

^{."Hyvä, hyvä!}

^—

^{Sellainen on pääl-}

likkö, johtaja. Mitä siitä tulisi, kun jokainen tahtoisi?

Ei koskaan voittoa eikä kunniaa.

—

^{Hän näyttää olevan}

mies paikallaan."

Esiintymisensä oli pelkkää ryhtiä ja tarmoa ja pyhä viha hehkui kasvoissa, kun hän lopetti. Puhe vaikutti kaikkiin, sekä vapaaehtoisiin sotilaisiin että katsojiin ym- pärillä. Naisten silmät taisivat kyyneltyäkin, rinnat aal- toilivat kiivaammin ja kasvot paloivat entistä huomatta- vammin. He eivät olleet vielä elämää niin todelliseksi, totiseksi ^tunteneet kuin näinä hetkinä. Mutta miehet oli- vat voittaneet itselleen varmuutta, tarmoa, ryhtiä

—

^mieh-

uutta.

Äsken he ehkä hieman arvelivatkin, ikäänkuin pysähtyivät juoksusta lepäämään, mutta nyt olivat he taas entisellään, niinkuin silloinkin, jolloin innolla ja uskaliaina riensivät kotimaistaan.

He saivat vielä hajaantua, sillä piti vartoa erästä ylhäistä henkilöä, jonka läsnäolo valtion puolelta oli välttä- mätön, ennenkuin saisivat lähteä. Valaistussa juhlasalissa ryhmistyivät he kansallisuuksiin ja siviili-ihmiset tunkeili- vat intoillen jokaisen ryhmän ympärillä. Hekin jakautui- vat kansallisuuksiin, sillä kaikki ajattelivat nyt isänmaata, sen mahtavuutta ja kunniaa ^ja kaikille se oli nyt ylpey- den syy. Maan asukkaat vaan olivat puolueettomia ja he ihailivat ^kaikkia, llokyyneleitä kiilsi heidän silmissään ja kiitollisuuden huokaus toisensa perään kohosi heidän rinnoistaan, katsellessaan noita vieraita kansallisuuksia,

jotka olivat tulleet heidän auttajikseen, jotka olivat tulleet uhraamaan verensä ja henkensä heidän kalliimman asi- ansa, Mieliala oli liikutettua ja juhlallista. Tunteellisia javapauden puolesta

. ^. .

miehuullisia lauluja laulettiin ja puheita pidettiin tulvimalla.

Ylimmillään kuohui rakkaus isänmaahan jasen omituisuuk- siin. Mutta samalla oli myöskin muuta, joka heidät kes- kenäänkin yhdisti. Kaikki tunsivat, että heillä oli yhteistä

jotain, joka heidät kiinnitti toisiinsa. Kaikki ymmärsivät, että heillä jokaisella oli päävaikuttimena yhteinen jasama asia.

Ja

^{.se tunne} ja tieto teki heidät tovereiksi, ^veljiksi, heimolaisiksi. He tervehtivät ja tekivät kunniaa toisil- leen isänmaansa, ^sen kunnian ja mahtavuuden nimessä.

Ja

jokainen pyhästi ajatteli kilpailla ensimäisenä tämän yhteisasian ja kotimaansa kunniaksi ja ylpeydeksi.

Saman kohtalon, saman syyn ja saman vaikutuksen alaiseksi oli heidät saanut se maa ^jesen maan asia muis- toilleen, jonka puolesta nyt olivat lähtevät taistelemaan, kuolemaan ja kuolettamaan.

Jokainen

oli heistä' jo pie- nestä lapsesta oppinut tuntemaan jaihaillutsenmuinaista, mahtavaa ja kuolematointa sivistystä. Pitkin elämäänsä olivat he yhä ihailleet sen suuria jumalia, sen runoutta, taidetta, kirjallisuutta ja sen sankareja ja sankaritekoja.

Sen mainioille miehille eivät he olleet tienneet^vertoja, ne

olivat olleet heidän ihanteittensa ^{ihanteita. Tämä maa} oli tullut heille pyhäksi maaksi, ^sen muistoista ja muinai- suudesta olivat he ammentaneet kaiken, mitä ajattelivat jalointa ja jumalallisinta.

Ja

^tätä maata vastaan uskalsivat ryhtyä kättään uh- kaavasti nostamaan nyt sivistymättömät, barbaarit, ^raaka- laiset ...

Ja

^{tämän vapauden} maanko olisi pitänyt eläi- mellisen sorron alle vaan jäädä huokailemaan! He eivät sitä tahtoneet, eivätkä jääneet vaan katselemaan tyynesti päältä; he innostuivat ja läksivät ^auttamaan ja kuolemaan sen vapauttamiseksi. Eikö ^se ollut suurta jaoikeutettua?

Oliko sitä

Jumalaa

^olemassa, joka ei olisi antanut heille hyväksymistään ja siunaustaan? Taikka oliko sitätotuutta, joka heidät olisi vääriksi näyttänyt?

—

Mutta mikä häi- käisevä ajatus! Saada taistella, uhrata verensä ja hen- kensä samalla maalla ja saman asian puolesta kuin nuo muinaisuuden mainiot, puolijumalalliset sankaritkin! Sitä kunniaa saada kuolla niinkuin hekin! Isänmaa

—

^silloin

mikä voitto ja ylpeyden syy olisi sinulle koittava!

—

^He

läksivät, panivat alttiiksi yksityisen henkensä ja elämänsä noiden ylevien ajatusten ja mielikuvien valtaamina.

— ^Ja

nyt he olivat todellisuuden ja tekojen ^partaalla.

Kaikki kansallisuudet, varsinkin englantilaiset, rans- kalaiset, tanskalaiset, saksalaiset ja venäläiset lauloivat kansallislaulujaan ja huusivat maalle, jota olivatauttamaan

tulleet, isänmaalleen ja vapaudelle eläköön.

Jokainen

sa- moin ylpeillen muisteli omaa maataan ja jokainen pyhästi vannoi sille laakereita voittavansa, suomalaiset niinkuin muutkin. He kajahuttelivat kansallislaujuaan ja marssiaan.

Ja

he tunsivat syvästi: viel' liehuu jäännös Suomen värien entistenEsitettiin kansallistansseja ja muita kotimaisuuksia

. ^. .

kas kunnian jo tähti meille hohtaa

.. ^.

laulujen, puheitten ja yhtenäisten eläköön huutojen kai- kuessa, yksinpä sivistymättömistä dervisheistä alkaen.

Niitä nyt tahdottiin vielä elävästi itse nähdä ja muillekin näyttää, voidakseen niitä verrata toisiin vieraisiin.

Kauniita ja suloisia naisia jakeli tuoksuvia ja punai- sia kukkaisia heidän rintoihinsa ja kivääreinsä suihin. Ne olivat ikäänkuin vapauden tyttäriä ja tuntui miehistä mel- kein, kuin olisi tippa nektaria kukkasten mukana valahta- nut sydämmiin

...

Se oli hurmaavaa

...

Ne hymyilyt, ne kyyneltyneet katseet, kainot _sanat ja se vieno ääni

—

arvaamattomasti ne olivat heille hellää ja taivaallista.

Ja

muutamilla oli heissä armaita ja läheisiä omaisia ja he antoivat tulisen suudelman huulille.

~Näin

auringoita ja maita ja taivallat auki näin ^..." He olivat muuttuneet ilmivapauden jumalattariksi. Kuinka suurta saada heiltä kerran voiton seppele

haudalleen!

Heistä ei^tuntunut mi- kään niin vähän pelättävältä kuin kuolemaherra jo huomenna sen

..

." Päällikön rouva

...

kiinnitti

^~Sois

vapisevin käsin jokaisen rintaan punavalkoisia nauhoja keltaiseen ristiin sidottuina, armaaksi muistoksi, ^{ja kuis-} kaili liikutettuna sydämmiin käypiä sanoja, kehoitukseksi

ja hyvästiksi ... Se oli ikäänkuin vihkimys, pyhitys maalle, jolle olivat tulleet ja vapaudelle, taistellakseen, voittaakseen ja kuollakseen niiden puolesta

—

^isänmaan

mahtavuudeksi ja kunniaksiOdotuksensa oli lopussa ja innostus suurin.

. . .

Mie- let olivat kiihoittuneet ja lämminneetkorkeimmilleen.

Ja

he kohosivat kaikki samana hetkenä seisoalle ja kuin komennosta kohottivat lakkinsa ilmaan ja paljain päin, huumautuneina alkoivat yhtaikaa laulamaan, ^kukin omaa kansallislauluaan. Kuin salaman iskusta tulvahti heihin suuri innostuksen henki ja se valtasi heidät mahtavasti, niinkuin aurinko olisi pimeän huoneen yhtäkkiä koko voimalla valaissut. Se oli suuremmoista, ^voima kasta, kuin pauhinaSitten huudettiin myrskyisin mielin ja myrskyisinpauanteen

. ^. .

äänin eläköön tälle maalle, isänmaalle, rohkeudelle java- paudelle

...

Imatrana kuohui miehuus, tarmo, rohkeus, jalous.

Olisiko mikään enää voinut olla enemmän oikeata,

enemmän jaloa, enemmänpyhääja enemmänjumalallista?

N:o 18 UUSI ^KUVALEHTI.

252

Parooni

Rotschildin

seebravaljakko

UUSI KUVALEHTI.

N:o 18 253

Kuningastiikeri ^saaliinsa

kimpussa

UUSIKUVALEHTI N:o 18 254

\

Kun he tulivat ulos ja läksivät marssimaan taipa- leelle ja eläköötä huutavat ja käsiään taputtavat ihmiset vähitellen jäivät jälkeen, niin satoi hiljalleen vettä tai- vaasta ja tyyni luonto ympärillä oli omituisen surullisen ja vienon näköinen.

Oli kuin taivas olisi itkenyt Mitä?

Kainot tuulen henkäykset huokuivat kaukaisia aavis- telmia vaeltaville ihmislapsille, vaikka turhaan. Ne huo- kuivat :

Taivaan enkelit vuodattavat pettymyksen kyyne- leitä ... Kelle he lauloivat ja julistivat jouluyönä va- pauden sanomaa? Onko nyt maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto? Onko nuo ihmisiä, joiden he nyt näkevät innostuneina ^ja

Jaloutta"

hehkuvin mielin rientävän vel- jiään teurastamaan? Oi! he eivät ole yhtään petoeläimiä parempia, ^jotka hyökkäävät toisensa niskaan ja _anastavat hengen. Vai voiko sotien vallitessa olla rauha maassa ja voiko hyvästä ^tahdosta,

rakkaudesta,

^mennäveljeään, ih- mistä, samanlaista kuin itsekin on, tappamaan ja vahin- goittamaan? Enkelit itkevät, sillä heidän virtensä soi kuuroilleTuuli henkäilikorville, petoeläimille^hiljalleen kaukaisia

. . .

aavistelmia, ^mutta ihmiset eivät niitä tunteneet.

Syksy.

Nyt kesä hiljaa siirtyy pois.

—

^{„Oi josse hetkenvielä ois!"}

Niin toivoo ihmissydän.

Mut syksy huokuukuolemaa, Sen tuntee^{kohta koko maa,} Siks' muuttuu murheiseksi.

Nyt linnutparviin liittyvät, Pois Suomestamme siirtyvät, Japesät kylmiks' jäävät.

Ja kukka kuoloonnukahtaa.

Niin kolkost' tuulisuhahtaa.

Japuista lehdet lentää.

Unelmat kevään ^suloiset, Ja kesän riemut herttaiset Ne syksy ^sortaa kaikki.

Ei enään riemulaulutsoi, Niin raslcaast' metsä huminoi, Se laulaa kuolinvirttä.

Mut' toivo elää vieläkin.

Se voittaa^huolet, syksynkin.

Ja kertoo kcvähästä:

Kuin taasen^nurmi vihannoi.

Kuin taasen lintuin laulusoi, Ja rinnan riemut herää.

Tuusula'/»•'''• SelmaHongell.

Kuhankeittäjä.

(André Thenriet'n tänä vuonna ilmestyneestä kertomuskokoelmasta

„Contes ^{de la} primevére" suomentanutMartti Wuori.

Se tapahtui Poitoun maakunnan perukalla, Saintt

Jean'in

lähitienoilla, heinänteon aikaan,

—

^{siihen aikaan,}

jolloin lehmukset tuoksuvat tuhansin kukin ja kirsimarja- kypsinä punottavat. Minä käyskentelin hedelmäpuistossa tilanhaltijan kauniin sisarentyttären seurassa. Puisto, joka kasvoi uhkeita kirsi-, omena- ja persikkapuita, sijaitsi

likellä linturikasta ^metsää. Seurakumppalini oli ihana Angonmoisitar, minun ikäiseni: kahdenkymmenen vuotias,

verevä, punaposkinen, viehättävä, huuletpunasenhohtavat, silmät mustat,vilkkaat ja hiukset kastanjanruskeat. Olim- me tuttuja vasta edellisestä illasta asti, mutta maalla ja nuoruuden keväässä ollessaan sitä niin ^pian toiseensa liittyy. Raitis aamuilma, kirkas päivänpaiste ja niityiltä lehahteleva vasta niitetyn heinän haju oli saanut meidät avomielisiksi jame astuskelimme puitten varjossa, paki- noiden kuin kaksi ystävää ainakin; hän niin hilpeä, pirteä, puhelias, minä

—

hieman ujo, raukeamielinen, mutta hy- vinkin tulenarka ja kätkevä töykeänlaisen ulkomuodon takana alkavan rakkauden, joka oli valmis^tuossa tuokiossa puhkeamaan ilmoille.

Meidän siinä hiljalleen kuljeskellessa kajahti kor- viimme lehvien lomitse linnun laulu,

—

^{laulu, jossa oli}

korkeintaan kolme ihan lyhyttä, mutta tavattoman heleätä ja sulavata säveltä. Verrata sitä ei voinut paremmin, kuin jonkun kultahuilun soittoon. Se oli sävelmä ^täyte- läinen ja puhdas, jonka ^äänet soluivat yhteen mitä kum- mallisimmasti sorahdellen.

Nuori neitonen pysähtyi sitä kuuntelemaan:

»Mikä lintu se niin kauniisti laulaa?« kysyi hän minulta.

»Se on kuhankeittäjä.«

»Todellakin.

Ja

^{minkä näköinen se on kuhan-}

keittäjä?

...

^{Minä en} ole sitä koskaan nähnyt."

Minun täytyi kuvata hänelle tuo lintu, ^{joka syödä} ahmi kirsimarjoja, ^jonka rinta on heleänkeltainen, siivet mustat japyrstö puoleksi musta ja keltainen. Minä seli- tin hänelle, ^että sillä on purppuran punainen, paksu ja leveäksi halaistu ^nokka, suuret sieramet, isot, pyöreät

ja kir.simarjan väriset silmät, joista loistaa ahne, kostea katse, sekä pienet, mustat viikset, ^{jotka antavat sille omi-} tuisen hekkumallisen näön. Minä kerroin hänelle, että se saapuu ^tänne lämpimistä maista siihen aikaan kuin kirsikat alkavat kypsyä ja että se tekeepesänsä yläoksien haarauksiin,

—

^pesän pehmoiseksi verhotun ruohoilla ja hämähäkin verkoilla, joka kuin riippumatto notkeana ja lujasti kiinnitettynä kahden oksan väliin keinuu pienim- mänkin tuulenhengen puhaltaessa, joka seikka taas tekee tuon mukavan ilmaisenasunnonvieläkin hurmaavammaksi.

~Kirsimarjain mehu," lisäsin minä, »tekee linnun lemmekkääksi ja kun se on siitä oikein juopunut, niin silloin ^se siellä pesässään sulavasti kiikkuen aina pikku- ruisen ystävätärtään liehittelee."

Nämä sanani saivat ihanan Angonmoisittareni oikein ilomielelle.

~Voi ^{kuin minä} mielelläni tahtoisin nähdä kuhan-

keittäjän!« sanoi hän.

»Se ei ole helppoa," vastasin minä, ~sillä^{tuo syöjä-} lintu on luonteeltaan epäluuloinen eikä laske vähällä^ke- tään lähelleen

...

Mutta voidaanhan koettaa."

Ja käsi kädessä varovasti astuen pehmeimpää nur- mikkoa pitkin lähestyimmesuurta kirsikkapuuta, josta soin- tuisa.huilun ääni kuului. Tuskin olimme saapuneet puun juurelle, niin tuo ^arka lintu pyrähti lentoon. Lehvien lä- vitse saatoimme kuitenkin nähdä sen solakan, sopusuh-

taisan vartalon ja sen mustan keltaisetsiivet, joitase^met- sää kohti lentäessään lepatteli.

Me jäimme seisomaan kirsikkapuun luo,kaula^kurossa, käsi kädessä ja silmät suunnattuina oksiin, joistaviheriöi-

den lehtien keskeltä kypsät marjat makeasti ^hohtivat, kauniina kelluen ja meitä luoksensa houkutellen. Olipa siihen parahiksi tikapuutkin

^~Mitähän

jos mentäisiin kuhankeittäjän paikalle istu-asetettupuuta vasten

...

maan?" sanoi neitonen salaviittauksena, päästäessään irti käteni.

Ja

keräten kokoon helmojaan, kiipesi hän ketterästi tikapuita ylös; ja alahalta näin minä enää vain hänen sievien jalkojensa ruusun punaisen hameen poimujen pei- tosta häämöittävän. Puolitiessä hän kääntyi ^ja huusi mi- nulle veitikkamaisesti hymyillen:

~No, tuletteko, vai?"

UUSI KUVALEHTI.

N:o 18 ²⁵⁵

Haluapa minulta ei suinkaan puuttunut, muttakutsu- matta en olisi uskaltanut sinne nousta. Minä seurasin

häntäpunastuen ja kohta oltiin molemmat keskellä puuta.

Asemamme oli hyvin miellyttävä, vaan eipä liioin mukava. Joka liikkeestä, jonka teimme, kosketti hänen käsivartensa ja hiuksensa ^{poskiani, ja} hän nauroi minun ollessani hyvin ^typerän ja väkinäisen näköinen. Vihdoin hän tarttui puun ^{runkoon ja kävi,} jalat riipuksissa, oksalle istumaan. Minä tein samoin ja siinä sitä oltiin vieretysten notkean, taipuvan oksan varassa suloisesti kiikkumassa.

Minulla vain ei ^ollut, kuten hänellä, tukea mukavasti py- sytelläkseni, tahikka ainoa tuki, mikä minulla oli tarjona, oli hänen olkapäänsä tahi vyötäisensä, ^mutta minun kau-

hea ujouteni esti minua niitä hyväksenikäyttämästä. Sil- loinpa vasta minä kadehdin tuon kirsimarjoja syövän kuhankeittäjän köykäisyyttä ja sukkeluutta! Siinäpä sem- moinen, ^joka osaa ^pysyä tasapainossa oksilla ja jota ei haittaa korkealla 010 taivaan ja maan välillä,kun on tyy- dytettävä ruuan halu tahi kun tekee mieli olla rakastettava!

Ravistelkoon tuulipuuta minkäjaksaa,niinse vain kiikkuu oksien mukana eikä siltä kadota ruokahaluaan eikä mie- lenmalttiaan.

Minä en voinut sanoa samaa; ja huolimatta suloisen naapurini viehättävästä seurasta oli minun kovin tukala olla, jopa entistään vieläkin tukalampi. Hän ei näkynyt sitä huomaavankaan, vaan näpisteli iloisesti marjoja, joita saadakseen ei tarvinnut kuin kättään tahi huuliaan ku-

rottaa.

~Täälläpä on hyvä olla," huudahti hän, ~emmekö ole teidänkin mielestänne kuin kuhankeittäjä ystävättäri- neen korkeassa pesässään?"

Olikohan tuo viittaus jäljittelemään kuhankeittäjää kaikessa?

.. .

^{Minä en} sitä kyennyt käsittämään; muu- toinkin minun oli koko vaiva pysyä oksalla. Viiden mi- nuutin kuluttua minä teinkin kömpelön liikkeen ^jatuh- masti keikahdin maahan ^{puun juurelle.}

Tyttö pärähti nauruun

—

lyhyeen, katkonaiseen nauruun.

Ja

sullottuaan sitte taskunsa täyteen kirsimar- joja, laskeutui hänkin alas.

Minä olin raivostunut ^itseeni, ja melkein sanaakaan sanomatta, veltosti, nolosti läksimme astumaan ^kartanoa kohti kuhankeittäjän huiluntapaisella äänellään tehdessä pilkkaa minun typerästä käytöksestäni.

Jos vaan _taitaisin.

Jos vaan taitaisin, Niin mä laulaisin, Ikiomien mailnuihan.

Jos vaan voisin, Xiin li eli ^loisi)i

Hirnuta jokaisenrintahan.

Laulaisin silloin

Aamuinja illoin.

Laulaisin rauhan rauhattomiin.

Laulaisin voimaa.

Tukea, hoivaa

Elon myrskyssä taisteleviin.

Puhtainta lempee, Suloutta, hempee;

Laulaisin neitosen syömehen.

Myöskin jaloutta, l^'skoilisuutta

Loisin mä poikasen povehen.

I.tiuluisinjaloa, Ma hengen valoa

Suomeni nuorisoon nousevaan, Ettäpimeillä

Kansani teillä

Pääsis' aurinko valaisemaan.

Anni K.

Kuvain selityksiä.

Automaattiravintola.

Joskinviime aikoina ovatkaikellaisetnäyttelyt hyvin tavallisia joka paikassa, niinSaksa ^sevasta^kuitenkinkaik-

kien näyttelyjen luvattu maa on. ^Ei sitä kaupunkia, jossa ei kerran vuodessa olisi joku tahi ^mää- rättjgen paikkakuntain näyttely. Ja yhtä yleisiä kuinnämät näyttelyt, joissaaina suurimman huomion vetää puoleensa kaikellaiset huvittelulaitokset eri maksusta, ovatniissä au- tomaatit

—

eli itsestään toimivat laitokset, alkaneet ^olla.

Kaikollaiset pienet ostoksensa, tupakit, tulitikut, sanoma- lehdet, virvoitusjuomat ym. saapi tavallisesti automaatista.

Eikä ainoastaan näyttelyissä, ^vaan kaikkialla muuallakin, rautatieasemia myöten, ovat automaatit käytännössä-

Huippuunsa ^tämä automatiseeraus kuitenkin onko- honnut vasta muutamissa ^viime aikaisissa suuremmissa näyttelyissä. Tänä kesänä Leipzigissä olleessa Saohsen'in jaThuringen'in teollisuusnäyttelyssä ^oli kokonainen suuri ravintola, josta sai mitävaan mieliteki, yhtenä automaat- tina. Kuvamme näyttää yhtä osaa tällaisen ravintolan

»tiskistä".

Jos ^halusit esimerkiksi syödä pienen illallisen, niin etsit ensinnäkin puhvetin seinästä kirjoituksen, jossaon voileipiä mieluisellasi särpimellä; pistit sittensiinä^olevaan pieneen reikään ¹⁰pennisen, ja heti putoaa eteesi pienestä luukusta voileipä. Jos halusit ^{toisen, panit} uuden rahan reikään, tahi etsit reijan, josta saittoisellaisen voileivän.

Lämpimäksi ^ruuaksi sitten ^soveltui esimerkiksi ^{ottaa pie-} niä makkaroita, joita ^eräästä sitävarten osoitetusta ^luu- kusta, 10 penniä ensin reikään pistettyäsi, ^sait samalla^ta- valla kuin voileipiäkin. Ja^kun saksalaiseenruokaan kuu-

luu myös olut, niin sitten etsit sitä. Valitsit jokokulm- haeheria, haijerilaista tahi tavallista ~laakeriolutta". ^Otit

lasin naulasta, posit sen kääntämälläsen kumoon japaina- malla sitä pientä putkea ^vasten,jolloin kuuma vesi huuh-

toi sen puhtaaksi. Asetit lasisi hanan^alle,työnsit ¹⁰pen- nisesi sisään, ja olut juoksi ^lasiisi, sekä lasin alkaissa täyttyä, tulo seisottui. Jos sitten syötyäsi halusit joitain viiniä eli muitapalan painolajia,kävi niitten saantiaivan

samalla tavalla. Vieläpä ruokamusiikkiakin,jousi-orkeste- rintahi muuta soittoa, sait halusi ja 10pennisiesi mukaan.

Ja kaikkeen tähän sinä ^et ole tarvinnut vaivata ketään ihmistä enompää ^kuin kassassa vaihtamalla itsellesi ¹⁰ pennisiä.

Kaikkeen tällaiseenkeksimiseen pinnistää saksalainen nykyaikana neronsa ja kykynsä. Jatavattoman huvittavaa onkin uutuudestaan kerran aataa mekanisminkin palvella

itseään

—

ravintolassakin. Mutta elotonta ja kylmää ^se kuitenkin ^on.

Enemmän käytäntöön ^{otettuna on tässä} erittäin käy- tännöllinen ja yksinkertainen keino »naispalvelijain poista-

miseksi ravintoloista".

Parooni Rotschildin seebravaljakko on sievä vaunupari.

Seehrat ^ovat pienempiä kuin hevoset ja erittäin ketteröitä sekä omituisen^kauniita juovikkaisuutensa vuoksi. Rikkaat hankkivat itselleen kaikellaisia omituisuuksia,niinpä tämä- kin parooni R., jokaon yksi tuon maailman rikkaan pank-

kiirisuvun jäseniä. Lontoon puistoissa hän joutoaikoinaan ajelee tuollanelivaljakollaan.

Kuningastiikeri on kuumissamaissakauhistuttavapeto, se on julmimpia eläimiä siellä ja ollen kissan sukua on ^se sekä sukkela että viekas. Kissan ominaisuudet^kun aja- tellaan olevan voimakkaalla pedolla, voimme käsittää ^mitä tuhoatuo saattaa aikaan. Kuvassamme näkyy tiikeri syö- mässäsaalistaan, suurtastrutsilintua, jonka se on pyydys- tänyt. Kauhealla ahneudella pureksii ^janieleksiise ruo- kaansa.

—

Hauska kirjanpito ^oliennenaikaanEdisonilla,tuolla suurella keksijällä. Laskut pisti hän talteen ja tunnusti maksuksi vekseleitä, joista ei pitänyt mitään ^luetteloa, vaan maksoi ne vasta,kun olivat protestiin ^menneet. Näin sanoo ^hän päässeensä siitä hullutuksesta, jota sanotaan kirjanpidoksi, jajokatulee kalliimmaksi kuin hänen käyt- tämänsä yksinkertainen asiainsa hoitotapa. Luotto oli hä- nellä kuitenkin hyvä.

Liinavaate, jokaonkellastunut, saadaan valkenemaan liottamalla sitä8 päivää kirnupiimässä ja sitte huuhtomalla

haaleassa vedessä.

UUSI KUVALEHTI. N:o 18 256

—

Uusi nukutusaine onkeksitty, nim.Eukain, jolla on se hyvä puoli kokainiinverraten, etteise ^ole niin va- hingollista jaon huokeampaa. Sitä käytetään kristallisee- rattuinalehtisinä, jotka liukenevat vedessä.

Äänen käheyttä ja kurkkulimaa vastaan on hyvä syödäaamuin illoin provenceöljyssäpidetty viikuna.

Automaattiravintola,

Sisältö.

Sisältö. Kuvat: Lappalaispoika suksilla..

—

Parooni Rotschildin seebravaljakko.

—

Kuningastiikeri saaliinsakimpussa

.—

Automaattiravintola.

Kirjoitukset:Minna Canthin viimeinenkirjallinenteelmä.

—

^Kaksi

pyhää, kirj.keittäjä, kirj.Juho Niemelä.André Thenriet. Suoment. Martti Wuori.

—

^{Syksy, runo, kirj.Selma}

—

^JosHongell.vaan taitaisin,

—

^Kuhan-

runo kirj.Liitelehti sisältää ilmoituksia.Anni K.

—

^{Kuvainselityksiäym.}

KUOPIOSSA,

KUOPION UUDESSA KIRJAPAINOSSA, 1897.

.ht* gg $W&~IWéM* W&"

Perustettu v- 1843. Vararahasto: 1,216 ^{milj. Smk.}

„j_he Mntnal Life" on ainoa Suomessa työskentelevä yhtiö, jonka^liolto voitto jaetaanvakuutetuille, Korkeimman ^koron maksetulle pääomalle saa ostamalla elinkoron tai ottamalla henki-, pääoma-, eläke-, ⁵

%

oblieatiooni-,kumppani-, myötäjäis- tailapsenvakuutuksen „The Mntnal Life"-yhtiössä.

Todellisesti saavutettujen tulosten mukaan yhtiön 54-vuotisen toiminnan aikana on osottautunut, että suori- tettuja vuosimaksujaon maksettu takaisin niin suurella korolla^{korolta, että} tulos vapaamielisiin ehtoihin nähdenonai- noa laatuaan. Kukaan sentähden älköön hakekovakuutusta, ennenkuin on hankkinuttietoonsa ne edut, jotta „The Mu-

tual Life" tarjoo. Muuten huomautetaan:

että The Mutual Life" edullisten vakuutusyhteyksiensä, vapaamielisten ehtojensa ja erinomaisen vakaavaraisuutensa vuoksi ^on saavuttanut ⁿⁱⁱⁿ suuren menestyksen, ettäse nyt on maailman suurin ja rikkain yhtiö,

että voittorahasto Smk:sta ^25,972,177 vuonna 1885^{on noussut} Smk:aan 154,059.661vuonna 1896,

että langennut vakuutus, joka kolme vuotta on ollut voimassa, voidaan vaihtaa vapaakirjaan, joten suoritetut vuosimak-

suteivätmene ^hukkaan,

....,,,

että ^langennut vakuutus voidaan uudestaan saada voimaan lääkärin todistuksella hyvästä terveydestä,

että vakuutuskirjat kahden vuoden kuluttua ^ovat loukkaamattomia ja siten riippumattomia vakuutetun olinpaikasta,

matkoista jatoimista,

.... ^, , ,..,

^,,_-.„,.

että The Mutual Life" ^taipuu Suomen lain allejaharjoittaa vakuutusliikettäänKeis. Senaatin määräyksenmukaan ja

että

"The

Mutual Life" 54-vuotisen olemassa olon aikana vakuutetuille tai heidän oikeudenomistajillensa ^on suorittanut suunnattoman summan Smk. 2,264,275,623:^tästä; Suomessa vakuutetuille Smk. 145,500.

Paras yhtiö on

se, joka tekee

enimmän hyvää.

SS" ^{Alex» F. Lindberg.} ,

⁸

,

A q Käyttäkää Kuopion Rautavettä

parhaintaja halvinta Suomessa käytettävistä Rantavesistä.

Erittäin suosittelevatvettäprofessorit EoménjaSundvlk. PalkittuLyy-

\jf{ _{A lll E_ /_} I I N I ^f_

^pekl11nä>'ttel >'ssa

-

^{saadaan j, jr.} Dahlströmiltä. ^Kuopiossa.

j —J.elsin£issä _|H^)^)(^)(^)(^)^)(^)^)}

4 ^{Ostaa m*}

(f|

| päivän korkeimpiin hintoihin kaikkia maa- \ «3\ „"„«_,_.«*.„

föl»

1 iaistararoita. 1H

^{ItOtimamen M}

1

^{Mvu I}

W

^{n i i j.} n ^{i n'«}

W

I

paljottain

uskomattoman halvalla koti-ja^ui- l

||j r3IOVäKUULUS"USåK6ynLlO m

I komaan

_'

juomia, siirtomaan tavaroita ja uiko-

7 )*S Vs

maisia tehdastavaroitasekä mailman parhaim- I

i@J C^

pia „BLICKE_S1>ERFER" kirjoituskoneita.

\ ||j ^■■< rf||

Välittää kaikkia asioita kaikkien ulkomaan

_

__.

li I ,

^|\

I

^|\

II A

__n palkkain kanssa._{Kirjeisiin vastataan ensi tilassa.}

V 8

_5<

H _I P _f

_J

l\l l\l _I

_¥

_{Il I} I A P

_{_«.}

Sähkö-osoite: Raunio, Helsinki. T*"—*

||_

*

^.«y.

•~*jmmAmm%m^^mJ

_m^mtmmr M)

_m

_vakuutta

' ^J9

^{f _?•}

_j ^_§

-"

v|

vara/ta kaikellaisia kiinteätä ja irtainta

JjP

JUHO M U STOS EN #

omaisuutta sekä

kaupungeissa

eitä maalla.

W

Valuri- ^{, .} ja Nikkelitehdas Oulussa f

^W Vahingot suoritetaan joutuisasti

^_ . —-

^ja

auliisti.

^l__

¹

valmistaa ajoneuvoin solltiiksia y. m. metalhtavaroita «\ ^/»>

ja korjaa Polkupyöriä.

—

Pyytäkää hintaluetteloa.

«f — ^><

Osoite: Juho Mustonen. Oula.

#

^{Yhtiöllä on asiamiehiä sekä} kaupungeissa eitä maalla. M

Tilatkaa Uusi Kuvalehti.

UUSI KUVALKHTI. LIITE. N:o 18 258

I Vaasan Osake-Pankki I >^^^f^^ « IJohjoismaiden _

— ^Vaasassa. — ^*

^m

^i~

^J

^{f~^}

I Haarakonttooreja

Helsingissä, Turussa, Porissa,

I ^™

^__>

d

^Jt__

v3

^K_)

SL XJ.

^_fc__

^J__I 1 *

II

Kristiinassa, Uudessa Kaarlebyyssä Uudessakau-

I

^"T~~

_ _,. .

pungissa, Tampereella, Pietarsaaressa, Oulussa ja

I

^Wiipurissa

Kaskisessa. u Osakepääoma JKauppaa ja teOlli-

7

Vararahasto

b Pankki _{v avta annit aa} rahnial

^{Smk' 8}

-

⁰⁰⁰

^{- suutta varten. 7}

^smk.

^1,700,000;

rdllKKI V dölddllULLdd I dll

VJ

^d Haarakonttooreja: Tjankomamellä,Heinolassa, .elsingissä, Jjä-

I .

talletus- ja juoksevalle tilille; meenlinnassa,Joensuussa,jyväskylässä,

Kokkolassa,

_.otkassa,

_V-

>ö

—.———_{————^———} <X ^piossa,lappeenrannassa,.Maarianhaminassa, ^Oulussa,porissa, Por- *>

I ostaa vekseliä sekä myöntää lainoja ja^kassa- 1 <X _voossa,Raahessa, '.aumalla,Savonlinnassa, Sortavalassa,Campe- kreditiiviä;

j

reella, Curussa,Qudessakaupungissa Vaasassa, jakäkisalmessa,

ostaa ja myo ulkomaan velcseliä, ulkomaan ottaa vastaanrahojatalletus-ja juoksevalletilille.

raliaa, oblif/atioonia^{„„i.„„7}_veicsema^7iia

, ^.

vostirernissi- ^&

.1

^{DiskonttaaMyontnaOstaaja}remburssikrediitteiä.^myyvekseleitä.ulkomaanMyöntää lainoja javekseleitä, ulkomaankassakreditiiveiä.^rahaa, obligationeja

*

antaa matkakreditiivejä, toimittaa maksujen ^jakuponkeja.

,,,,!,„,o-Va i>Mun»i<rim ,.,,,ii,,fi,l Anlaamatkakreditiiveiäulkomaille.

yloshantoa ^sekaaivopa/tenenmyontia. -m _Toimittaarahanperimisiä, maksuja jarahalähetyksiä. A Toimittaaarvopaperienostoa^jamyyntiä. _>

________________H____________——————————H—I

/*.

^___.„■

,v ___bh_bMW1B bM*' _{* *•}

^°

^x

°° ^pc ° ^{•**• xx * ** •*•**}

i -————-——---—

^{gg y # j. ;_}

^.,

^_jg

J"

kirjakauppa

MeijeviuStioitu

' . _'

Helsingissä(Käiniiin lioteiu.) niinkuin _jj_i___________i_

______________

__>__))__)>__))__)>__)>

Erityisosastolääketieteet- Maidonkuljetusastioita,

<^^^^M

/___ kirjallisuutta KorvojaJäähdyttäjiä.siilatulle maidolle, Mg?

g HENKIVAKUUTUS-OSAKEYHTIÖ 8 ®|?

Täydellinen varastokoulu- Maidonmittaajia,

# I I IV 71 ||

kirjoja ja -tarpeita. Siivilöitä,Sankkoja.Juustoformuja,Punkkia,

_l|fc m

^~*

j?P) _ \ ^{y | fV%}

^_l_7

^||

Ainoa asiamies Maidonkuorimakauhoja

Helsingissä. __f

.

. ^{,, ....}

,...„. .. , ,.

^{, ,}

, .. , ... ____

Kuusivuotisen toimintansa

ranskalaistakirinllisiintta■' l:ma tinatusta teräslevystä ., ,.-

__,-•• _• —«Xf— Jmmlm^{aikanaonyhtiö}suorittanut;

varten ^Suomessa. saadaanhuokeimpiin hin-

T4//.»r_IMIUL-ja• rHrHnlHMUrrM.

p7o

_Fo,KMUPPÉ suurimmastatöihinja nopeimminvarastosta Henkivakuutuksia,rt- l i ^■ |SÄÄVoitto-osuuksina va-^iaksi8ta

?''Ä K

maassa elinkorkoja, ^Osinkoinakuutetuille^osakkeen-

... ^.

^{„ 311,921:45}

w. .

^11.

^{,, Bjorkbodan}

^{Myötäjäis- omistajine „ 91,200:-}

Tahdas-Osakeyhtiö.

vakuutuksia, , ^„ ~~"^~~~

Lila

Juhani Aholta. ^~■*--

• ^{| f jg S. .;Ä. ffi^USå}

?a

^aU

intff

^m

_* ^«Hfg f ^{Za/We '" K ffflVJ}

¹⁸⁹⁵

" ^'*

'

^{" *~~} vakuutuksia,

S

Suurin kotimainen henkivakuutusyhtiö.

| j|

§åM _Tuomas

v_/-\

liiiiiil

^{—^^„^^}

^{| _j^_j^#0}

m^_t

______

1

l____l_g_{__§_»wgsM&»fi

*

^{a* *~s.}

Yi*ii\

—

^—;

—

'.

— —..

^{# a} 1A a

»

^~

m

^_.i. Välittää meuenvoin^myynlia suoraan ^Englannin

\r4fi

_l "_ r\

, , _f

^I

a ""f

⁸

*»"^

⁸

^M ' _°sl<a alinomaa kauppaan tulee jäljen- N^

:_S voin

^H

^S9//s u.</«rvälityk- Myy tukuttain siirtomaiden

/ I noksia ..>... .

^minun

^, hyvin tunnetuista J7I- . ^{, ,} . ^{, 77.. \} \

1 __

^ostaaja

; ^V.

_saa

lans-paperosseistani, _{ylsisoa hu}

¹

, pyydän ... .. arvoi- J

° ^{maamaan taman p}

^{ap^-}

riTin rrrn r r r rossuajm

laillisesti rekisteroittya alla-

x __,

„ ,__ olevaa .eMaanmerkkiä _ .

Asianajaja Tampereella g ToöaksfabrikW^Wupa^tehdas

0 K. A. FORSBLOM ^o fi l|i^v^go/?g.^::^^,>w^^.»:l

Nimituomari.

g|

^�»

ⁱ

^{a 0Ya}

^t paperossit merkityt firman ^{lei- *\}

Telefooni N:o 138. Osote: Tampere.

|| ^l ma^a> to

^j

set

^SUQmen

ruotsin k

^j

_e _ _j

■i-v. ^{y _■}

IH Viipurissa Syyskuun ID p. 1897. L-\

V-/

^jP7

.

^Sergejeff.

_KJ

å37Mk.! ^{__rt___ Uusi *} Lindströmin

k^l

^-amperedu.

^{Uusi An ti Kvaar i n en} kirjakauppa

västa^jaiiiuuttoinat- VälitiääMaatilojen ja Kaupungintalojen „

...

tomustakullasta, ai- ^myyntiä,oxtoajaraihtoa. -ft<$> HSlSJUgiSSä..

vihi kun ^.fjokr.kel- ,JAMPEREEN UUSI ASIOIMISTOIMISTO"

loissa,toimitanmi mi ,.

. ^, . ^.

^„

. ^_

^{_. „„_ -rzr-}

. ^.

^{r. .-,}

V

ainoastaan 37^n,:lla. PuutarhakatuH. Telef. N:o335.

__— —-

J£_lr

,

_a

& paperikauppa,

^~

■»^{NaistenkellojaXlm.}

'

^{x x -L -L •}

Wi

ui!

_Lahden Uu«;i Kolmikulma 7(Robertink. nurkkaus). Antikvariateetti Katariinank. 3.

t„M,„.v„ta

,H!SSSS - ^{.". . .. . .}

^tl

^,'

Myöpi tieteellistä & hyödyllistä kirjallisuutta sekä nuo-

seksi. Tilauksetpyytietään tekemään

A~lfl

I ITI I _Tfl I

IKIIStfl

risokirjoja ^{huokealla. Pidettyjä} romaaneja, ^{useimmat 50}

°/o

ruotsinkielellä. rn.iuiiiii..uimi«.iu alle kirjakauppahinnan. Erittäin edullisiksi asetetaan hin-

osoitei

—

h.Rundbakin wieiiji.

———- valittaa::

telmi»tojen mvyntia,maatilojen,tehtaiden^ostoainvaihtoa hai->■m. kiin- nat lukusali ia lainakirjastoja järjestettäessä.* * *

'

VILHO

^{LAURÉNIN vasm}

"

^alkki

<

^;st!V

-

^0soite: Uusia vahvoja & ^kauniita Valokuva-albumia suuri va- 1011 II II IflTflllJIIPTn ^{lahdenkauppala. rosto} puolilla hinnoilla. Keisari-valokuvia Europan parhailta

A\_NAMul\ -

valokuvaajilta, huokeilla hinnoilla. Rahakukkaroja, muistikir-

(1UIn 11 MU U I ^{UI lll I UI U} Joja, ^koulu-, kirjoitus- & piirustus-tarpeita y. m., kaikki

Kauppiaskatu 6. Turku. ^{y. m.}

kuokealla.

Kolmikulma 1.

(Perustettuv.^issD)

Asi/Oittt

HUOM.I Jälleenmyyjät & maakauppiaat ^saavat huo-

toimittaa tarkkuudella lakiasi- toimittaa edelleen ~~"■"■,——

"^

—

^mattavanalennuksen.

allisia tehtäviä oikeuksissaVirastoissa Sekä asioimisia. jaj huutokauppatirehtööriG.B. _bröckee,Tnrnssa Kokonaisia kirjastoja ^Jja yksityisiä^{J J} kirjoja^{J J} ostetaanI Pyydettäessä palkkioilmoitus

I

Braahenkatu n-.oie.

maksutta. | HUOMl 23vuoden kokemusl «~W % %

Osakeyhtiö yyalkiakoski

■ ^{" I} y\ j\ I puumassa-, Selluloosa- ja paperitehdas.

■ f* ^Q 11 ^I Q ^{I {2\ /($**/£ I}

^0soite: Walkiakoski.

H

^{■ ~mmW III\m\w I \a$\}

x7Jo>_

<

/v H

suosittaa herroille kirjapainon-omistajille ja paperikaup-

* ^H

piaille sekä uiko-ettäkotimaalla hyvintunnettuja teoksiaan

"

—

^välittää

—— ^I

kaikenlaatuisiapaperilajia ja ruskeitapussia.

H / H

Hnom.l Hintaluetteloja janäytteitä ilmaiseksi.

■ Palovakuutuksia,

^makmt

" I

^—r

■ I I ^{Uusi Lakka-}

^ja

^{Polituuri Tehdas}

■ 1 OHkepiiomaX<VX

^d

-

^JdlU

'

^,i,<1'

^{■ K}

^suosittaa valmistuksiaan

1

^Villenkatu6.

■

^ts

I >*7 Spriilakkaa ja Polituuria I

ra"»--"»-

H

Mrkk.

/\\*/

^{_■ r/ »«e.**a väreissä, huokealla.}

m _/\\f

väHttHft

■

^ottaen.

mppiiip. ^sidorovv

i_S_. V&V

^dl

^i_J_il

^„. Suomalainen

■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■■—■■—«----i—-_i__— l___l H ^{1 /A,} Kalustokauppa

'

-

■■■--»

W^>V

^N

^/> /AV

0..k.,l.l..

___.

.

iiii—ii

i

^{m V_b _y} & <&' ^*>

/ —7 \

Helsingissa,

.J ostakaa aina tä

^'■a

_~- *JfykV*A

^OJV v ,o* _T^s*

i____5L_> '■_

^hyvakel

rT"»

tunnettu¹

puuERoja. M§ UM _vB& ""kohe-''''

jCST* jSttrq/..

.a /ii/v/«.

l8-__ieS_IO_ yOUgOllgOl

V

^RMUrrM

'

Kansallis-Osake-Pankki ^{l fa > #^_,}

ittaa

.

vastaan^» rahoja^» korkoa kaevamaan

. ^„

talletustilille,

talletuskonttokurantille,

_________.0

: : : : : SaXIMiSK' Kävtännöllinen ^{Talous kirja}

diskonttaaJamyykoti. Ja ulkomaallamakseltaviavekselelt»

'

^XU

^J '

myj poetllBhetyevekeelelta.

" _

myöntiä^osuaJamyy lainoja,obllgatslonefa Ja ulkomaankassakreditiivejä ja^rahaa,remburssikredllttell,

__-

y.fi_?_IJr^r

°

ostaa kunonke|a,

myy koti- Ja ulkomaallakäytettäviämatkakreditiivell,

-

tonnit*.

.____& Ä

^UlkoUi-U», «_!_. mukaan-toimittanut

«-.U-

Ärja 8 ^{r_h%t^r»t} k ^rjru_o

m a.Ua_,,.ahkB

,.,_.,

^{Br0^f}

'

taimlttiia osakkeiden, obligatsionienJa^muidenarvopaperienottoaJa

__

toimiavoipi pankilleantaamyöskirjoenkartta Hinta 1: 75.

Ptlnkonttori Helsingissä, »»^^^^^^-

Haarakottoreja Huinliiassa. HaiiKOssa, Heinolassa, llänicenlinnassa, Iisalmessa, ~ ITZ I ~

§ ~

.looiiMiussa. .Ivväskvlässä,Knjimnlssn.Keinissn, Kuoj.lossa.Käkisalmessa,I.uli-

'

^I

'

^{■Ié»*lr*» *» I I»»C<a liI}

-

^{irmI T}

dessa. .Miinrliinliiiniinnssu. Mikkelissä, Oulussa, Porissa, Porvoossa, Kauliessa, lllillti<l(l Ull_»l 11,11_VtlH_IIII e

Kamilalla.Kiivauleniollii, Salossa,Taiii|ieri'i'lla,Turussa.Vaasassa,ja Viipurissa. I