34 • niin & näin /
TUIJA PARVIKKO
Italialaisen fi losofi n, Adriana Cavareron, mukaan nykyistä politiikan kriisiä ei pi- täisi nimittää globalisaatioksi vaan deter- ritorialisaatioksi. Vaikka valtiot edelleen ymmärretään territoriaalisiksi paikoiksi, jotka käyttävät alueellaan suvereenia poliittista ja juridista valtaa, globaalis- tumisen homogenisoiva prosessi tekee niistä tehottomia, vanhentuneita ja tar- peettomia. Moderni valtio maantieteel- lisenä alueena, jonka rajat tuottavat sisä- puolen ja ulkopuolen välisen eron, on vaikeuksissa globaalissa maailmassa, jossa ei ole ”ulkopuolta”.
Leviathan kriisissä
Cavareron mukaan globaali aikakausi ei tulekaan Leviathanin jälkeen vaan sen tuolla puolen. Tämä merkitsee, että suve- reenien territoriaalisten valtioiden suhde valtaan on peruuttamattomasti muut- tunut. Globaalistumisessa toimiva valta ei nimittäin nojaa suvereniteettiin eikä mihinkään muuhunkaan territorioon liit- tyvää piirteeseen. Se ei tarvitse sen enempää valtion päämiestä kuin kuuli- aisia alamaisiakaan. Se on läpitunkevaa, hajanaista, verkostoitunutta ja epäper- soonallista. Niinpä suvereenin territoriaa- lisen valtion kontekstissa syntynyt poliit- tinen sanastomme ei pysty ilmaisemaan, mikä on poliittista globaalistuvassa maail- massa. Kaikki poliittisen sanastomme kes- keiset käsitteet – demokratia, tasa-arvo, vapaus, oikeudet – edellyttävät territo- riaalisuuteen nojaavaa käsitystä politii- kasta. Kansalaisuuskin menettää mielek- kyytensä territoriaalisen ulottuvuuden ulkopuolella: globaalin kansalaisuuden ajatus on mieletön siinä määrin kuin se viittaa rajattoman valtion kansalai- suuteen.
Kaiken kaikkiaan nykyinen politiikan kriisi viittaa suvereenin territoriaalisen valtion ja siihen nojaavan poliittisen sanaston kaksoismurrokseen. Toisaalta valtiota vaaditaan sopeutumaan tava-
roiden, pääoman ja ihmisten liikku- vuuteen, siis kaikkinaisiin talouden vaati- muksiin. Samaan aikaan territoriaalisen valtion rappeutuminen jatkuu sen syn- tysijoilla, länsimaissa, ilmeten kansallis- valtiopohjaisen poliittisen järjestyksen mahdin ja legitimiteetin vähittäisenä ha- pertumisena. Cavarero tähdentää, että modernia valtiota eivät niinkään rapauta sen itsensä sisällä tapahtuvat prosessit kuin globaalistumiseen liittyvä alueel- lisen ja paikallisen paikoiltaan siirty- minen globaalin ja lokaalin välisenä ra- jankäyntinä. Globaalistuvat markkinat ja teknologiat kohtaavat uudelleen henkiin heräävän ”identiteettilokalismin”, joka vetoaa etnisiin ja uskonnollisiin juuriin.
Globaalin deterritorialisoitumisen pro- sessin kieltämä identiteetti ”keksitään uu- delleen” paikallisyhteisöjen alueellisten historioiden mytologisoinneissa. Globa- lisaatio ja lokalisaatio muodostavat yh- dessä sisään ja ulos sulkemisen kaksois- liikkeen, joka edistää valtion lopullista tuhoutumista.
Maapallon kutistuminen
Globalisaatiosta on totuttu keskuste- lemaan uutena ilmiönä. Sähköisen ver- kostoitumisen rinnalla se on nähty jälki- modernina ilmiönä, joka hädin tuskin ehti ilmaantua maailmaan -luvun puolella. Samalla se on haluttu erottaa niin teoreettisesti kuin empiirisestikin aikaisemmista maailmanlaajuisista ilmi- öistä kuten imperialismista ja kolonialis- mista. Historialliset ilmiöt onkin parempi ymmärtää ainutkertaisina ja joihinkin de- terminoiviin juuriin palautumattomina.
Silti uuden ilmiön ymmärtämiseksi voi joskus olla syytä etsiä valaistusta men- neisyydessä vaikuttaneilta näkijöiltä kuin aikalaisprofeetoilta.
Globalisaation suhteen tällaiseksi nä- kijäksi paljastuu Hannah Arendt. Hänen viime vuonna suomeksi ilmestynyttä teostaan Vita Activa on totuttu pi-
tämään sellaisen politiikan ja poliittisen toiminnan voimallisena ylistyspuheena, joka kiinnittyy aina jossakin paikassa toi- mimiseen ja joka siten postuloi erittäin modernin käsityksen politiikasta. Tark- kaavainen lukija kuitenkin huomaa, että Arendt ei suinkaan naulaa poliittista toi- mintaa kiinni moderniin valtioon tai mi- hinkään muuhunkaan territoriaaliseen alueeseen, vaan hän pikemminkin muistuttaa territoriaalisuuteen nojaavan kansallisvaltiojärjestelmän ja siihen liit- tyneen kansalaisuuskäsityksen kriisistä.
Samalla hänen postkolonialistista maa- ilmaa koskeva kuvauksensa vuodelta
kuulostaa kaikkea muuta kuin vanhentu- neelta:
”Vasta nyt ihminen on todella ottanut hal- tuunsa maallisen asuinpaikkansa ja koon- nut kaukaiset, kaikille muille aikakausille houkuttelevan ja pelottavan avoimet hori- sontit maapalloksi, jonka kunnioitusta herättävät ääriviivat ja pinnan yksityiskoh- dat kaikki tuntevat. Täsmälleen silloin, kun huomattiin, kuinka valtavan suuri maapallo todella on, alkoi myös sen kutis- tuminen, kunnes viimein omassa maail- massamme (joka ei missään nimessä ole sama kuin uuden ajan maailma, vaikka onkin uuden ajan aikaansaannos) jokai- nen ihminen on niin maapallon kuin oman maansakin asukas. Nykyajan ihmi- set elävät maapallon laajuisessa kokonai- suudessa […] jopa etäisyyden käsite on hävinnyt taistelun nopeudelle; nopeus on voittanut välimatkan […] Se on kui- tenkin tehnyt etäisyydestä merkityksettö- män, sillä ihmisten ei enää tarvitse käyt- tää vuosia, kuukausia tai edes viikkoja elä- mästään päästäkseen minne tahansa maa- pallolla.”
Arendtilaisesta näkökulmasta globaali- saatiossa on kysymys täysin päinvastai- sesta prosessista kuin usein ajatellaan.
Jos ymmärrämme sen laajentumisproses- siksi, olemme juuttuneet uuden ajan al- kupuolen löytöretkeilijöiden käsityksiin.
Hannah Arendt
globalisaatiokriitikkona
000-000 niin&n in 1/2003 34 20.3.2003, 09:51
/ niin & näin • 35
He kuvittelivat lähtevänsä suurentamaan maailmaa, mutta tuloksena olikin sen kutistuminen palloksi. Arendtin käsi- tyksen mukaan on symbolista, että maa- pallo kutistui lopullisesti lentokoneen keksimisen eli maanpinnan hylkäämisen myötä. Maanpäällisen etäisyyden pie- nenemisen hinta oli, että ihminen joutui ottamaan etäisyyttä maahan, vieraannut- tamaan itsensä omasta maallisesta ympä- ristöstään. Tästä näkökulmasta globali- saatio siis merkitsee ennen kaikkea maa- ilmasta vieraantumista joka käy yhteen politiikasta vieraantumisen kanssa siinä määrin kuin politiikka on maailmallista toimintaa.
Globalisaatiota on totuttu pitämään ennen kaikkea taloudellisena prosessina, jolla on kyllä poliittisia implikaatioita, mutta jota ei pidä lähestyä poliittisena il- miönä. Arendtin teesi maapallon kutistu- misesta ehdottaa kuitenkin juuri päinvas- taista. Globalisaatio voidaan ymmärtää maailmasta vieraantumisen viimeisenä vaiheena, maailman antipolitisoimisen prosessina, jonka seurauksena ihmisten välinen maailma – ja sen myötä mah- dollisuus sekaantua maailman asioihin – uhkaa tykkänään kadota. Tässäkin suh- teessa Arendtin tilannekuvaus on erittäin ajankohtainen:
”Vieraantumisen viimeisen vaiheen alun merkkinä on ensinnäkin eurooppalaisen kansallisvaltiojärjestelmän heikkenemi- nen. Toiseksi, maailman taloudellisesta ja maantieteellisestä kutistumisesta johtuu, että hyvinvointi ja lama esiintyvät maa- ilmanlaajuisina ilmiöinä. Viimeisen vai- heen merkki on myös se, että ihmiskun- nasta on tullut todella olemassa oleva
kokonaisuus […] Ihmiskunta ei olekaan enää pelkkä abstrakti käsite […] alkaa ihmiskunta nyt korvata kansakunnat ja maapallo rajalliset valtioalueet […] Ihmi- sistä ei voi tulla maailman kansalaisia samalla tavoin kuin he ovat oman maansa kansalaisia […]”
Poliittisesti puhuen globaalistumiseen, maailmasta vieraantumiseen, liittyvä on- gelma siis on, että kansallisvaltiojärjes- telmän romahtaessa ihmiskunta uhkaa jäädä vaille minkäänlaisia poliittisia tiloja siinä määrin kuin kantilainen kosmopo- liittisuus on valheellinen unelma, joka ei voi korvata paikallista poliittista toimintaa ja kuulumista. Jos sitä ei myöskään voi tehdä Cavareron yllä kriti- soima etninen ja uskonnollinen lokalismi, näytämme jäävän vaille minkäänlaisia poliittisen olemassaolemisen mahdolli- suuksia, ja globaalin talouden herruus alkaa näyttää entistä vastaansanomatto- mammalta.
Toimintaa maailman tähden
Hannah Arendtin politiikkakäsitykseen sisältyy kuitenkin ulottuvuus, joka voi auttaa löytämään tien ulos globalisaation aiheuttamasta ahtaasta maailmattomuu- desta. Tämä ulottuvuus liittyy lokaalisen tilallisuuden ymmärtämiseen uudella ta- valla. Meidän ei nimittäin tarvitse ym- märtää paikallista sen enempää etniseksi kuin yhteisölliseksikään. Cavarero ehdot- taakin, että se voidaan ymmärtää yk- sinkertaisesti vain paikaksi, jolla ei ole mitään homogeenista tai territoriaalista sisältöä. Tällaisena paikallisuus on ennen
kaikkea ihmisten välinen suhde, joka voi syntyä ja kadota missä päin maailmaa ta- hansa.
Arendtilainen paikallisuus on siis po- liittinen tila, joka syntyy siellä missä ih- miset toimivat yhdessä ja joka ei ole ennalta sidottu mihinkään maantieteel- liseen territorioon. Vastaavasti Arendtille poliittinen toiminta on yhteenkokoon- tumista jonkin uuden aloittamiseksi, joka koskee yhteistä maailmaa. Vaikka maailma tarvitsee tiettyä pysyvyyttä esi- merkiksi konkreettisten rakennusten ja jaetun historian muodossa, se on ennen kaikkea ihmisten väliin jäävä tila, joka syntyy heidän toimiessaan ja joka uhkaa kadota joka kerta, kun toiminta lakkaa.
Niinpä globaalisaation maailmasta vie- raannuttava prosessi ei voi lopullisesti hä- vittää maailmaa, jos ihmiset vain itsepäi- sesti kokoontuvat yhteen.
Arendtin politiikkakäsitykseen liittyvä lupaus globalisaation aikakau- della on juuri tässä. Samalla kun voimme hyväksyä globalisaatiokriitikkojen varoi- tukset maailmaa uhkaavasta talouden yli- vallasta, meidän ei tarvitse ajatella sen sul- kevan samalla pois poliittisen toiminnan mahdollisuuksia kerta kaikkiaan. Riittää, että näemme kansallisvaltioperustaisen poliittisen järjestyksen rapautumisen ja riittämättömyyden ja alamme hahmottaa maailman jakamista ja maailman tähden toimimista muilla perusteilla. Meidän ei myöskään tarvitse naiivisti hurmioitua internetistä uutena sähköisenä poliit- tisena tilana, joka korvaa aiemman po- liittisen toiminnan tilat ja laajentaa de- mokratiaa levitessään vähitellen kaikkien käyttöön. Olennaista on ymmärtää toi- mintaan liittyvä potentiaali uusia tiloja
000-000 niin&n in 1/2003 35 20.3.2003, 09:51
36 • niin & näin /
VAPPU HEIKKURINEN
Hannah Arendtin klassikkoteoksessaan Vita activassa esittämä ajatus toiminnasta uuden aloittamisena, jonka lopputulosta ei voida koskaan tietää, on kaikessa si- sällöttömyydessäänkin poikkeuksellisen innostava politiikan teorian traditiossa.
Ennalta-arvaamattomuus on Arendtin mukaan ominaista kaikelle alkamiselle ja syntymiselle: ”Koska ihmiset synty- mänsä nojalla ovat initium eli uusia tu- lokkaita ja vasta-alkajia, he ovat aloitteel- lisia, toimintaan taipuvaisia.”
Toiminnan Arendt näkee ihmisen pe- rusaktiviteettien kolmijaon työ (labor), valmistaminen (work) ja toiminta (action) korkeimpana asteena. Keskeistä on, että ihmiset toimivat yhdessä, kun taas uu- sintavan työn ja maailmaan uutta tuot- tavan valmistamisen jokainen voi tehdä myös yksin. Työ labor-mielessä on si- doksissa biologiseen prosessiin, valmis- taminen puolestaan tuottaa luonnonym- päristöstä poikkeavan maailman. ”Toi- minnan ehto on moninaisuus, eli se to- siasia, että ihmiset, ei Ihminen elävät maassa ja asuttavat maailmaa”. Toi- minnan ensisijaisuus ei ole itsestään selvää valmistavalle homo faberille, joka uskoo tuotteiden olevan pysyvämpiä kuin ihminen itse, tai uusintavaa työtä tekevälle animal laboransille, jolle elämä
on kaikkein tärkeintä. Nämä molemmat epäpoliittiset ihmistyypit tuomitsevat toi- minnan ja puheen joutavuudeksi.
Arendt asettaa vastakkain politiikan (toiminta) ja fi losofi an (kontemplaatio) ja nostaa toiminnan ihmisen tär- keimmäksi aktiviteetiksi kontemplaation edelle. Arendtin mukaan koko länsi- maisen ajattelun historia erityisesti an- tiikin Kreikan jälkeen (ja osittain myös antiikin Kreikassa – Platon ja Aristo- teles toki arvostivat kontemplaatiota) on asettanut ajattelun etusijalle toimintaan nähden. Myöhäisantiikissa ja varhaiskris- tillisyydessä ruvettiin vaatimaan yhä laa- jemmin vapautta kaikista maallisista asi- oista, mikä aiemmin oli vain harvojen etu- oikeus. Esimerkiksi Marx tai Nietzsche eivät muuttaneet tilannetta, jossa ajattelu asetettiin aina toiminnan yläpuolelle, vaikka he muuten käänsivätkin ajattelua ylösalaisin. Käsitteelliset kehykset säi- lyivät kuitenkin ennallaan. Tämä kaikki koitui politiikkaan osallistumisen ja toi- minnan tappioksi.
Ihmisen identiteetti, se, ”kuka” ih- minen on, määrittyy hänen puheessaan ja toiminnassaan – jopa siinä määrin, ettei hän itse tiedä kuka hän on, vaikka se näyttäytyy muille selkeänä. ”Vaikka yk- sikään ihminen ei etukäteen tiedä ’kuka’
Kontemplaatiosta toimintaan ja takaisin
Hannah Arendt, Vita activa. Ihmisenä olemisen ehdot. Suom. työryhmä.
Vastapaino, Tampere . s.
luovana toimintana, joka ei ole riip- puvainen aikaisempien tilojen koh- talosta. Politiikkaa ei siis tarvitse ymmärtää olemassa oleviin valta- rakenteisiin sitoutuvana taisteluna, vaan se voidaan ymmärtää uusia valtarakenteita synnyttävänä toi- mintana. Globalisaation aiheuttama maailman kutistuminen ei millään tavoin hankaloita uuden aloitta- mista vaan se pikemminkin vai- keuttaa vanhan säilyttämistä.
Globalisaatiota on opittu pi- tämään uhkana, jossa koko maailma valjastetaan kansainvälisen talouden palvelijaksi, ja jossa maailma laa- jenee niin suureksi, että sitä on mah- dotonta hallita sen enempää talou- dellisesti kuin poliittisesti. Arendtin teesi maailman kutistumisesta kääntää tämän uhkakuvan ympäri.
Globalisaation myötä maailma onkin kutistumassa niin pieneksi, että toiminta maailman mitassa on mahdollista. Toisaalta Cavareron ajatus uudesta tavasta ymmärtää paikallisuus ehdottaa, että kaiken globaalistuvassa maailmassa tapah- tuvan toiminnan ei tarvitse olla maailmanmittaista. Riittää, että toi- minnan rajoja ei vedetä maantieteel- lisin perustein vaan poliittisin pe- rustein.
Viitteet
. Cavarero , s. .
. Cavarero , s. .
. Cavarero , s. -.
. Vita activa. Ihmisenä olemisen ehdot ilmestyi ensimmäisen kerran eng- lanniksi vuonna nimellä The Human Condition. Arendtin itsensä tekemä saksannos ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin nimellä Vita activa. Suomennokseen () on otettu mukaan kummatkin nimet.
. Arendt , s. .
. Arendt , s. .
. Arendt , s. .
. Cavarero , s. .
Kirjallisuus
Arendt, Hannah, The Human Condi- tion. The University of Chicago Press, Chicago . Suom. Vita activa. Ihmisenä olemisen ehdot. Vas- tapaino, Tampere, .
Cavarero, Adriana, Politicizing Theory.
Political Theory, , , s. -.
000-000 niin&n in 1/2003 36 20.3.2003, 09:51
